Eräs neitokainen tuli seisoskelemaan viereeni keittiön pöydän ääreen. Sitten hän ilmoitti, että hänellä olisi minulle kysymys... Käskin sanoa sen, vaikka kyllä tiesinkin jo mistä oli kyse: minun karkkipussistani. Tulihan se oikea kysymyskin sieltä ja vastauskin oli toivotunlainen, eli sai siitä ottaa. Ja kysyjiä ilmaantui sitten lisääkin ja vastaus oli yhä sama. Tosin jossain vaiheessa sanoin sitten jo, ettei ihan kaikkia saa syödä...
---
Niinpä kai mekin usein menemme lähelle, emmekä sano sitä kysymystä. Kuka mistäkin syystä. Hänellä on kyllä vastauskin jo valmiina, mutta Hän odottaa, että pyydämme haluamaamme.
"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." Matt. 7:7-8
Kyllä Hän pelkän anovan katseenkin näkee ja voi vastata sanattomaankin pyyntöön.
"Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa." Ps. 38:10
Kiitos!! Ihan kuin olisit tiennyt ajatukseni... /Leena
VastaaPoistaKiitos kun kerroit tämän!
Poista