On kenties rukoiltu jo kauan jonkin asian puolesta. Vastausta ei vain näytä tulevan. Välillä on saatu ehkä joitain lupauksiakin, jotka ovat rohkaisseet taas uskomaan. Silti ei mitään vieläkään ole tapahtunut. Sitten, jälleen kerran, vastauksena kysymykseen, tulee rohkaiseva jae raamatusta:
"...Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edesssä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi." 2. Moos. 33:17
Näin sanoi Jumala kerran Moosekselle. Ja niin Hän voi sanoa joskus meillekin. Mutta mikä ajatus meille tulee siitä ensin mieleen? Onko se sellainen; "...eipä ole ennenkään mitään tapahtunut...", vai saako se iloitsemaan ja kiittämään, että tähänkin ongelmaan saapuu ratkaisu... kenties jo piakkoin.
Joskus Jumala koettelee meitä. Vastauksen odottaminen on joskus hyvin vaikeaa. Hyvä esimerkki erittäin kauan vastausta odottaneesta on Aabraham. Hänen inhimilliset mahdollisuutensakin olivat jo menneet. Odottaminen saattaa viedä meidät risteykseen, jossa valitsemme uskon tai epäuskon tien... Usko luottaa Jumalaan. Se luottaa rukouksen kuulemiseen - vaikka vastaus saattaa viipyä. Se luottaa hänen hyvään suunnitelmaansa silloinkin, kun vastaus ei ole toivomamme kaltainen.
Epäusko ei luota ollenkaan. Se tuntuu tietävän, että asialle ei tehdä mitään. Tai jos tehdäänkin, niin tietenkin jotain ihan vastakkaista kuin itse pyysi. Sellaistako tietä sitä haluaisi kulkea? Kovin helposti se jalka kyllä siirtyisi sinne epäuskon tielle... Onhan se jotenkin leveämmän näköinen väylä. Ihan omillaan saisi mennä...
Jospa kumminkin valitsisimme sen uskon, rukouksen ja luottamuksen tien edelleenkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti