tiistai 27. lokakuuta 2015

Matkamietteitä

Kuinka juutuin taas tähän tureikkoon? Eikö hänen pitänyt neuvoa minua matkalla; johdattaa minua? Miksi ei ole selkeitä tienviittoja risteyksissä?


Kumpi lieneekään osaamattomalle kulkijalle helpompaa; kulkea pelkkien tienviittojen perusteella vai sen matkaseurana, joka tuntee tien joka mutkan ja risteyksen. Ja jopa kuopat tiessä...

"Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää." Jes. 30:21

Kyllä hän kulkee kanssamme edelleen. Kyllä hän neuvoo meitä. Kyllä hän valvoo mihin astumme. Hän antaa meidän kuitenkin katsella missä polku kulkee....


Ystäväni kirjoitti muutama päivä sitten lapsuuden koulumatkoistaan aamun pimeässä. Kuinka hän pimeässä kuusikossa löysi polun katsomalla taivaalle. Siinä kohdalla missä näkyi kapea kaistale taivasta, siinä meni polku.

2 kommenttia:

  1. Näillä elämänpoluilla on hyvä katsoa taivaalle, kyllä sieltä apu ja opastus tulee. Muistuttelen itsellenikin vähänväliä Jes. 30:21. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä tosiaan saan kanssa itselleni muistutella. Sitähän ne nämä kirjoittelutkin on, sitä itelleen muistuttelua...

      Poista