torstai 30. huhtikuuta 2015

Ahtaalla

Eilisten varjot ja tulevien päivien kohtikiitävät pilvet... tai nykyisyyden haasteet... Olotila voi joskus olla sellainen, että tuntee olevansa ahtaalla. Ei ole sitä tilan, vapauden, tuntua, joka parempina päivinä tuo kenties iloa päivään. Tälläisenä hetkenä mieleeni tuli seuraava jakeenpätkä:

       "Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhuurskauteni Jumala, joka
                        ahdingossa avarrat minun tilani.
                             Armahda minua, kuule minun rukoukseni." Ps 4:2

Koko Psalmien  luku 4 on rukousta Jumalan puoleen ja se päättyy sanoihin: "Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua." Ps 4:9

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Armon varassa

Eilispäivän ajatukset olivat useammassa kohdin sellaiset, että tästä ei tule mitään... mitä tästä tulee... miten tämä taas järjestetään...

Joskus asiat menevät aivan toisin,  kuin niiden toivoisi menevän. Tai ainakin on pelko, etteivät ne mene halutulla tavalla.  Tai sitten ei tiedä, kuinka tämä tai tuo asia pitäisi järjestää. Voi olla kyseessä joku iso asia, tai sitten monta pientä asiaa. Samat kysymykset silti. Ja kaiketi sama vastaus?

Eilen jostain sukelsi mieleeni: armon varassa.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kuin kuvajainen

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 1 Kor. 13:12

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Toivossa iloiset

Joskus voi olla hyvä nähdä joku tuttu raamatunpaikka erilaisena käännöksenä. Yleensä käytän sitä vanhempaa käännöstä, mutta tänään näin Sro:n päivän sanassa tutun kohdan tämmöisenä käännöksenä:

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä." Room 12:12

Jotenkin tuo "toivokaa ja iloitkaa", sai minut tänä aamuna kääntämään ajatukseni valoisampaan suuntaan. Tutumpi tuo sama jae on muodossa:

"Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room 12:12

Kun jo omalla kielellä on joskus hyvä nähdä tekstiä eri käännöksinä, kuinka suuri merkitys onkaan sillä, kun saa ensi kertaa käsiinsä ihan omakielisen raamatun...




tiistai 21. huhtikuuta 2015

Peljättävä paikka... Jumalan huone ja taivaan portti

Raamatussa on kertomus Jaakobista. Jaakob oli lähtenyt veljeään karkuun ja samalla sen reissun oli määrä olla vaimonhakumatka. Reissusta tuli paljon enemmän. Jaakob kohtasi Jumalan.

Kun Jaakob oli lähtenyt Beersebasta mennäkseen Harraniin, hänen oli asetuttava yöpuulle. Ei ollut varmaan kovin hääppöinen nukkumapaikka, koska hänen piti ottaa vain kivi päänalaisekseen. Kuinkahan Jaakob mahtoi kivensä valita? Ottikohan hän vain ensimmäisen, joka vähänkin vaikutti sopivalta? Emme tiedä, mutta erityinen kivi siitä tuli. Ja yökin oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Jaakob näki unta. Eikä ihan tavallista unta. Hän näki unessaan tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen. Enkelit kulkivat niitä pitkin ylös ja alas. Sitten hänen edessään seisoi Herra, Jumala itse,  luvaten suuria asioita - hänelle! Hänen isiensä Jumala olisi hänenkin Jumalansa, joka varjelisi häntä matkalla. Mutta myös paljon suurempia ja kauaskantoisempia asioita Jaakob sai  kuulla: "...sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

Kun Jaakob heräsi unestaan, hän oli pelästynyt. Hän totesi, että "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt." ja sitten hän lisäsi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti!"  Sitten hän nosti päänalusenaan olleen kiven patsaaksi, vuodatti öljyä sen päälle ja nimesi paikan Beeteliksi.

Kertomus  Jaakobin pakomatkasta ja sen syistä löytyy 1 Moos. luvuista 27 - 28.

---

Peljättävä paikka voi joskus olla paikka, jossa kohtaa Jumalan.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Uskon katse kantaa kauemmas

Vaikeaan hetkeen, kun miettii "kuinka tätä kestää", saattaa sopia tämä jae:

"...koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti."  Hebr. 11:27

Näki... sen... joka on näkymätön...niin... hän kesti...

Olin herättyäni ankeissa ajatuksisssa nähtyäni painajaisunta. Tämä jae, tai itseasiassa jakeenpuolikas, tuli sitten mieleeni. Kahvia juodessani luin koko tuon luvun ja siinä kerrotaan monista, jotka vaikeuksissaan kiinnittivät katseensa ajan tuolle puolen, ja niin he kestivät.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Omalla saralla, omalla radalla

Ennenvanhaan heinäpelloilla viikatteet saattoivat heilua vähän kilpailuhengessä. Nykyään ovat kilpailut ihan toisilla areenoilla. Oli areena mikä hyvänsä, niin kilpailijan on keskityttävä lähinnä omaan suoritukseensa. Jos rupeaa vilkuilemaan naapurin tekemisiä, niin siinä voi oma homma mennä pöpelikköön aika äkkiä. Ja jos ei käy niin, niin tyytymättömyydelle ainakin voi aueta ovi. Kun hoidan oman sarkani, oman ratani, vilkuilematta muiden suorituksia, mahdollisuuksia, olosuhteita tai muuta senkaltaista, voin olla tyytyväisempi omaan paikkaani. Se oma paikka voi olla kivisempi, tai monin tavoin puutteellisempi, kuin sen vieressä huhkivan naapurin, muttaa juuri se sarka on minulle uskottu. Eikä elämä edes ole kilpailu, mutta keskittymistä se oma homma silti vaatii.

"...Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman." 1 Kor. 9:24-25

---

Tämmöisiä ajatuksia syntyi, kun tunsin eräänä päivänä kateuden pistoja ja sen seurauksena tyytymättömyyttä...

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Vajavaista uskoa

Allaoleva raamatunjae voi joskus tuntua vaativalta.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy." Hebr. 11:1

Luja luottamus.  Entä jos sitä LUJAA luottamusta ei juuri ole?  Sekin lienee meille annettava, se "luja luottamus".  Meidän luottamuksemme on usein kuin seittiä vain, mutta silloinkin - ja varsinkin silloin - voi huutaa Jumalan puoleen...

Seuraavat virren sanat sopinevat tähän. "Jos en voi suoraan Isän syliin juosta ja uskon varmuudesta riemuita, saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa ja ääneen huutaa: Herra, armahda!" Virsi 289:2  Myös virren muut kaksi säettä ovat katsomisen arvoiset!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Repaleita


Rikkonaiseen, repaleiseen ja karheaan tarttuu helposti kiinni kaikenlaista. Täällä ajassa me kaikki olemme enemmän tai vähemmäm repaleisia. Me juutumme repaleistamme toisten repaleisiin... Ja irti itseämme kiskoessamme, saatamme särkyä lisää ja särkeä muita.

"Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä "hyljätty", "se, josta kukaan ei välitä." Jer. 30:17

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Hellittämätöntä rukousta

Raamatussa kerrotaan kuinka Jeesus oli ollut rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa pyysivät, että hän opettaisi heitäkin rukoilemaan. Ja Jeesus opetti sen tutun Isä meidän - rukouksen. Ja sitten hän opetti rukoilemisesta seuraavasti:

"Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: "Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä"; ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: "Älä minua vaivaaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle"
 - minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. 

Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" Luuk. 11:5-13


lauantai 11. huhtikuuta 2015

Anteeksiannetut synnit

"Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksiannetut hänen nimensä tähden." Joh. 2:12

---

Vaikka synnit on annettu anteeksi, siihen on joskus vaikea luottaa ja siinä varsinkin levätä.  H. E. Wislöff sanoo siitä jotakin kirjassaan Hiljaisia hetkiä (Kirjapaja 1981):

"...Mutta aina ei ole helppoa levätä uskossa syntien anteeksisaamiseen... Syntisi seurauksethan pysyvät. ...Syntien anteeksianto asettaa rajat synnin seurauksille. Kivi, joka heitettiin veteen, jättää kyllä renkaansa, mutta Jumala voi lähettää maininkeja, jotka pysäyttävät niiden kulun... Kristuksen sovitus on täydellinen sovitus."

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Uusi taivas ja uusi maa

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisen keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:1-4

torstai 9. huhtikuuta 2015

Hiljaisia hetkiä

"Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Joh. 11:22

"Martta sanoi nämä sanat Lasaruksen haudalla. Nytkin minä tiedän... Mitä tämä merkitsee sinun elämässäsi tänään. Sinä tiedät, että Jumala on kaikkivaltias... mikään ei ole hänelle mahdotonta... vaikeata on levätä siinä uskossa ollessasi suljettujen ovien edessä. Sinä tiedät, että Jumala on armollinen. ... Hän antaa anteeksi sille, joka tunnustaa syntinsä ja etsii häntä rukoillen ja katuen... Vaikeata on levätä syntien anteeksiantamuksessa silloin, kun sydämesi tuomitsee sinut ja elämäsi syyttää sinua. Sinä tiedät, että Jumala kuulee rukoukset ja että hän tahtoo vastata sinulle... Vaikeata on levätä siinä...kun kaikki rukouksesi tuntuu jääneen vaille vastausta. Nytkin. Usko, joka turvaa Nytkin, ei joudu häpeään. Sellainen on usko. Sellainen on Jumala. "

Ylläoleva teksti on lyhennelmä H. E. Wislöffin päivähartauskirjasta Hiljaisia hetkiä (päivä 23. lokakuuta). Kirjapaja 1981.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Yllätyshyökkäys

Kaikki näyttää vihdoin rauhalliselta. Tienoon täyttää hiljaisuus. Sotilas on tyytyväinen. Vihdoin saa vähän levähtää. Yht´äkkiä ilman täyttää taas sodan pahaenteiset äänet. Rauha on rikkoutunut. Sotilaan on jälleen  tartuttava aseisiinsa ja oltava valppaana.

Hyökkäys tulee usein "ihan puskista".  Hiljaisuus onkin toisinaan vain tyyntä myrskyn edellä. Sotaa ei vielä ole julistettu päättyneeksi. Sodanjohto tietää kyllä sotilaidensa uupumuksen. Välillä sotilas käsketään taaemmas levähtämään. Taistelu jatkuu silti. Ja voitto on varma!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kun kaikki käy vastoin

Joskus tuntuu...

...ettei Hän kuule. Hän ei ole kuuro.
Hän kuulee senkin, mitä ei sanota ääneen.    

... ettei Hän näe. Hän ei ole sokea.

Hän näkee senkin, mitä me emme tienneet olevankaan.

... että Hän on välinpitämätön. Hän ei ole. 
Hän on   rakkaus. Hänellä on aina mielessä tärkein, meidän
päämäärämme.     

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Haavoitettu meidän tähtemme

"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jes. 53: 4-5

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Syyttäjä heitetään ulos

" Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos." Ilm. 12:10

Syyttäjä syyttää meitä yhä, mutta meillä on puolustusasianajajamme taivaassa: Jeesus Kristus. Hän pystyy kumoamaan kaikki syytökset meitä vastaan, sillä Hän itse hankki meille vapauden. Hän maksoi velkamme, kärsi rangaistuksemme. Sen kaiken Hän teki pääsiäisenä silloin kauan sitten...

Mutta syyttäjä seisoo yhä syyttämässä?  Niin kyllä, mutta hänet heitetään kohta ulos salista.

Tästä ja kaikesta muusta lopunaikoihin liittyvästä kertoo Ilmestyskirja. En minä osaa sen kirjan sanomaa ruveta selittelemään, mutta se on selvä, että sama, meidät lunastanut Jeesus, tulee vielä takaisinkin. Siis sama Jeesus, joka kuoli,  haudattiin, ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hän nousi monien silmien nähden taivaaseen - näkyvällä tavalla, ja tulee takaisinkin samalla tavoin.