perjantai 30. joulukuuta 2016

"Pyhä murheettomuus"

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

"Tätä on joskus sanottu huolettomuuden evankeliumiksi. Jeesus Kristus itse sitä meille opettaa. Tälläistä opetusta ja muistutusta tarvitsemme elämässämme. Me uuvumme elämämme taakkojen alla. Eteenpäin pääseminen ajallisesti ja hengellisesti näyttää olevan mahdotonta. Vaikeuksiin joutunut ihminen näkee asioittensa ajautuneen umpikujaan, josta ei ole mitään ulospääsyn mahdollisuutta. Kilvoituksessaan voimattomuutensa tunteva ajattelee kaiken kerran kuitenkin päättyvän surkeaan epäonnistumiseen. Näin toivottomuus valtaa mielen ja saattaa johtaa  senmukaisiin ratkaisuihin.

Tavallisin syy tähän toivottomuuteen on kuitenkin se, että kasataan huomisen päivän, tulevien viikkojen, kuukausien ja vuosien huolet tämän päivän päälle.  Kuriton mielikuvitus ja sielujemme vihollinen, joka tahtoo aina synnyttää meissä antautumismielialan, tuo silmäin eteen kaikki esteet ja vastukset pitkien matkojenkin takaa. Pian se ihminen, joka antaa tällaiselle mielialalle sijaa, sortuu ajallisesti, ja pian hänen hengellinen kilvoituksensa sammuu epäuskon yöhön.

Jumalan kansalla on lupa elää päivä kerrallaan. Se katselee tätä päivää Jumalan antamana ja tuntee, että hänen avullaan ainakin se vielä läpäistään. Löytyypä tästä yhdestä päivästä paljon kiitoksenkin aiheita. Herran kansan ei tarvitse eikä se saa etukäteen kantaa tulevaisuuden vaivoja, sillä tuleviin päiviin on Jumala saattanut kätkeä loputtoman määrän omia ratkaisujaan ja aina uusia ihmeitä, jotka täydelleen tulevat muuttamaan koko elämän sisällön.

Joka päivä on odottamassa uusi armo ja uusi voima."

....

Tuohon loppuun oli vielä laitettu "virsi 14:4-7." Jätin sen pois, koska virsikirja ei enää ole sama kuin tämän kirjan syntyaikaan vuonna 1944.  Kirja on nimeltään Taluta tielläs. Siihen on koottu sen ajan nuorempien pappien kirjoituksia ja tämä teksti oli Armas Antilan.

torstai 29. joulukuuta 2016

Sanoja pelosta

"Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta." Ps 34:5 (v. 1992)


"Pelko ei lähde käskemällä. Pelko ei lähde toisen ihmisen vakuuttelulla. Pelottomuutta ei voi toisilta vaatia. Voimme vierittää toisten harteille suuria taakkoja vaatimalla heiltä sellaista, mihin heillä ei ole edellytyksiä.
Jeesus voi vapauttaa meidät pelosta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän aina niin tekee. Me saamme jättää Herralle pelkomme, oli sen nimi mikä tahansa. Jos hän haluaa, voi hän yhdellä  sanalla ottaa sen pois. Jos hän ei ota, on tällä ristillä jokin tehtävä elämässämme. Oleellista on se, että kun pelkäämme, pelkäämme Herran Jeesuksen sylissä."

Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä Jumalan kämmenellä.

---

Minua ei ole (vielä) vapautettu peloista. Miten ihanaa olisikaan olla sellainen peloton ihminen! Sitä en kuitenkaan ole. Pelot ovat usein läsnä ja se ei ole miellyttävää. On monesti vaikea ymmärtää, miksi Hän ei ole poistanut niitä. Jospa se on tarpeen minun pitämisekseni Hänen luonaan; huutaa Häntä alituiseen avuksi, roikkua Hänessä kiinni...

 

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Lahjaksi saatua

"Onkos täällä kilttejä lapsia?" Tuo joulunajan kysymys on useimmille tuttu. Se on hieman pelottava kysymys. Kuka tuntee olleensa niin kiltti, että varmasti sen perusteella saisi lahjansa? En minä ainakaan, jos niitä vain kiltit tytöt ja pojat saavat.


Mutta...  mikä on lahja? Tarvitseeko se ansaita,  tarvitseeko siitä maksaa? Ei tarvitse.  Lahja on jotain, joka annetaan ilman hintalappua (ainakin niin pitäisi olla!), eikä sitä tarvitse ansaita - millään tavalla. Ei edes kilttinä olemisella. Näin siis täydellinen lahja. Ne meidän ihmisten toisillemme antamat lahjat ovatkin enemmän tai vähemmän epätäydellisiä.

Ensimmäisenä jouluna Jumala antoi meille Jeesuksen. Mitä varten? Koska Hän rakasti meitä - niin paljon, että antoi kalleimpansa! Kukapa meistä antaisi lahjaksi toiselle sen, joka on meille kaikkein tärkeintä... Mitä se Jumalan antama lahja meille sitten merkitsee? Sitä, että meille annettiin LAHJAKSI VANHURSKAUS. Annettiin taivas...

maanantai 26. joulukuuta 2016

Juhlauhri

"Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti."  Ps118:27


"Ennenkuin Jeesus lähti yli Kidronin Getsemaneen ja sieltä Golgatalle, hän veisasi 'ylistysvirren'. Kaksitoista voimakasta miesääntä kajahti hiljaisessa yössä. Niiden mukana hänen omansa. Silloin veisattujen sanojen joukossa oli myös tämä 118. psalmin 27. jae.*
Oudot tunteet valtasivat kai Jeesuksen hänen veisatessaan näitä sanoja. Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Juhlauhrina tuli olemaan hänen oma ruumiinsa ja vuodatettava veri oli hänen verensä. Alttarina oli risti ja köysinä naulat. Ei, ei naulat, vaan hänen rakkautensa. Hänet sitoi ristiin rakkaus syntisiin. 
Olkoon tämä kuva silmäisi edessä tänään. Puhukoon se hänen uhristaan ja täytetystä pelastusteostaan."

 Fredrik Wislöff  kirjassa Voimallinen on hänen armonsa

.....

* Esra 3:11 kertoo, että kiitos- ja ylistysvirsi silloin, kun temppelin perustus oli laskettu, alkoi niillä sanoilla kuin tuo psalmi 118.


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Hänen kädestään otamme kaiken

 Hänen kädestään kaiken otamme. Jopa sen, jos meillä jotakin annettavaa on.


"Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet." 1 Aik. 29:14

...

Nytkin on kääröjä annettu ja avattu...

lauantai 24. joulukuuta 2016

Oletko sinä se?

"Oletko sinä se, joka tuleva on, 
vai pitääkö meidän toista odottaman?" 
 Matt. 11:3


 Hän se on!
 

 Siunattua Jeesuksen syntymäjuhlaa sinulle!
 

perjantai 23. joulukuuta 2016

Vaikka emme sitä usein huomaa

Vaikka me emme sitä usein huomaa, on Jumala silti läsnä arjessamme. Jos Hän ottaisi siunaavan kätensä yltämme, sen me kyllä huomaisimme!

"...väsymättä hän varjelee." 
"... sinun varjelijasi ei torku."
Ps 121:3 (v. 1992 ja v. 1933)
  

Me koemme kyllä kaikkia vaikeuksia ja ahdinkoja, jotka ihmisiä yleensäkin kohtaavat. Tunnemme samoja pelkoja kuin kaikki muutkin. Mutta, vaikka meidän asiamme olisivat inhimillisesti katsoen kuinka pahoin tahansa, vaikka tuntisimme itsemme kuinka pelokkaiksi, hylätyksi, unohdetuksi, Jumala ei unohda, ei hylkää.


"Mutta Siion sanoo: 'Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut.' 
Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?
 Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota."  
Jes. 49:14-15


----
Pelon keskellä hyvä muistaa: Hänellä on aina se viimeinen sana kaikkiin asioihimme! Ajatus  R. Lomban puheesta vapaasti muisteltuna

tiistai 20. joulukuuta 2016

Laske se Hänen jalkojensa juureen

Oli mies istumassa siinä. Hänen jalkojensa juuressa oli suuri säkki. Hän tarkasti matkalla olevilta kaiken  pilalle menneen ja siihen  hänen edessään olleeseen säkkiin  oli laitettava se  kaikki, mikä oli mennyt pilalle...

---

Siinä  lyhyesti kuvausta ihan arkisista aineksista koostuvasta unestani. Aamulla herättyäni sitä mietin, ja ajattelin, että siinä voisi nähdä jotain isompaakin... Jättää vaikka ne huoletkin siihen säkkiin... Hänen jalkojensa juureen.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Sanokaa hätääntyneille sydämille

"Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.
Sanokaa hätääntyneille sydämille: 
 Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne!..." Jes. 35: 3


---
Tänä aamuna jostain sukelsi otsikon teksti siihen huolteni vyyhteen, joka mielessäni heti ylösnoustuani oli. Löysin jakeen ja laitoin nähtäväksi sinullekin. Siunattua päivää sinulle!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Rauhaa jo julistetaan

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he  iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä;

ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan.

 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, 
Rauhanruhtinas." Jes. 9:1-5


---

Olimme eilen seurakuntamme myyjäistapahtumassa.  Aloitukseksi oli lyhyt hartaushetki.  Sitä kaipaisin varmaankin eniten niissä myyjäisissä, sillä kaipasin jotain rauhoittavaa kuultavaa. Siinä pastorimme Renaud Lomba luki tuon yllä olevan jakeen ja siinä oli se, mikä minua eniten sykähdytti. Sota päättyy! Sotavarusteet joutavat poltettavaksi, kuuluu valtava voitonhuuto: "Rauhanruhtinas!"

lauantai 17. joulukuuta 2016

Mihin sen katseeni luon

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin."  Joos. 1:9



Sotatanner edessä. Vielä vallitsee hiiskumaton hiljaisuus. Sotilas on jännittynyt. Hän tuntee kuinka yhä suurempi pelko alkaa vallata häntä, kun hän tuijottaa edessään olevan aukion yli. Siellä odottavat vihollisen sotilaat ja kohta heidät on kohdattava. Hänen katseensa hakeutuu vihollisen aseisiin ja hän jää tuijottamaan ajatuksissaan erään aseen piippuun.  Syökseekö se kohta luotinsa minuun, sotilas ajattelee. Sitten joku tönäisee häntä kylkeen. Hänen vierustoverinsa on huomannut tilanteen, että kaverilla ei kaikki ole niin kuin pitää. Hän oli nähnyt kuinka hikivesi alkoi valua vieruskaverin kasvoilla ja hän näki mihin kaveri oli silmänsä kiinnittänyt. Tunsihan hänkin sen pelon. Mutta hän muisti myös tuona hetkenä, että katse tulikin kiinnittää tuohon edessä edessä seisovaan päällikköön. Tuohon, joka seisoi heidän joukkojensa edessä. Tuo päällikkö oli monet sodat käynyt - ja voittanut. Ja eikö hän ollut nytkin puhunut heille rohkaisevasti: - Älkää pelätkö. Katsokaa minuun. Ja niin havahtui jo kauhuissaan olevakin luomaan silmänsä Häneen.

---
Tämä teksti oli siitä Avoimesta kirjasta, johon muutamia päiviä sitten aloin käsin joitakin tekstejäni kirjoittaa ja  kuvitukseksi liimata kiiltokuvia tai mitä nyt sattuukin löytymään. On siis semmoinen  kiiltokuvavihon,  muistiinpanovihon, hartauskirjan yhdistelmä. 

Miten vaikeaa se onkin usein käytännössä pitää katseensa Hänessä ja omalle kohdalle omistaa tuokin yllä olevan jakeen lupaus...

perjantai 16. joulukuuta 2016

Leivästä enkelten...

"Leivästä enkelten, sai osan ihminen..." 


Tuollainen pätkä eräästä laulusta pyöri taannoin mielessäni, vaikka en ollut edes kuunnellut kyseistä laulua aikoihin. Laulu on meillä kasetilla Pasi Kauniston laulamana.

Tähän "leipä"-aiheeseen liittyen, luulemme yleensä itse järjestävämme sen leipämme tai muun tarpeellisen, mutta sieltä ylhäältä se kuitenkin myös silloin meille annetaan. 


   ---
(kuva on vanhan kirjan välistä löytynyt, jonkun aikoinaan itse tekemä kortti)

torstai 15. joulukuuta 2016

Millainen jälki kohtaamisesta jää...

Luin eräänä aamuna F. Wislöffin kirjaa Voimallinen on hänen armonsa ja siinä oli mm. seuraavanlainen kohta: "Emme saa unohtaa, että kristityn vaellusta on aina silmiä seuraamassa. Elämämme on joko häpeäksi Jumalan valtakunnalle tai elävä todiste Jumalan voimasta. Sisimpämme tulee ilmi sanoissa ja teoissa." Edelläoleva tekstilainaus saa minut kyllä tutkistelemaan itseäni - ja myös häpeämään. Oman puutteellisuuteni huomaan. Joskus olen miettinyt joissakin tilanteissa, että jos Jeesus olisi siinä näkyvänä läsnä, toimisinko ja puhuisinko samoin, kuin usein muuten teen? Ehkä en kehtaisi...


"Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille..." Matt. 7:12

---

Sain  kimmokkeen kirjoittaa tästä aiheesta, kun kuulin erään henkilön puhuvan yhdestä vuosikymmenten takaisesta kohtaamisesta. Siinä ei ollut mennyt kaikki niin kuin olisi pitänyt mennä ja sen kohtaamisen vaikutus tuntui yhä, eikä hyvältä.  Pieniltäkin tuntuvat kohtaamiset voivat olla yllättävän kauaskantoisia. Ja mieluummin saisivat jättää sen hyvän jäljen...

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Avoin kirja ja vähän muutakin...

Tämä on vähän erilainen juttu tällä kertaa, sillä vastaan tässä  jo syyskuussa Piipeltä Kylätiellä -blogista saamani haasteen kysymyksiin.  Mutta ensin Avoin kirja. Sen aloitin parisen päivää sitten. Kirjan valkoiset sivut täyttyvät kenties vähitellen jollain uudella. Jotain saattaa päätyä tänne blogiinkin. Kuvassa olevan tekstin nimi on Sanomia sodista.


Kirjan kannet voit nähdä tästä linkistä halutessasi: Avoin kirja "Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse". Näin sanotaan tämän tyhjän kirjan kannessa. Tuskin tämän tekeminen minua onnelliseksi tekee, mutta ehkä se jotain antaa.

Sitten siihen haasteeseen. Siinä kysyttiin kuinka tulin aloittaneeksi bloggaamisen?  Minulla oli jo pari muuta blogia ennestään, mutta minusta tuntui, että tämäntyyppiselle blogille kuin tämä nyt on, oli tarvetta... (ainakin itselläni) tai ainakin tilaa... enkä olisi toiseen blogiini voinut varmaankaan samaa määrää  näitä tekstejä kirjoittaakaan.  Koin mielestäni hieman kehoitustakin tämän tekemiseen (no, kuulostaapa  hienolta...).  Aluksi ajattelin kai, että ote olisi jotenkin enemmän evankelioiva, mutta en minä semmoista osaa. "Siitä puhe mistä puute", eli sitä useimmin kirjoitan, mitä itse itselleni aamuisin joudun etsimään, kuten tämänkin aamun aiemmassa jutussa...  Siitä saa samalla toisetkin. Olin itse etsinyt jotain tämäntapaisia blogeja luettavaksi, mutta ei niitä helposti tuntunut löytyvän. Mummin Aamun ensimmäinen -blogi oli yksi sellainen, josta kävin usein rohkaisua ja virvoitusta itse hakemassa.

Mitä ohjeita antaisin aloitteleville bloggaajille? Mitä osaisin antaa, varsinkin tämäntyyppiseen blogiin? Kai jokaisen täytyy se tehdä, kuten itse sopivaksi kokee. Itse toivoisin tämänoloiselta blogilta sitä, että sieltä aamuisin löytäisi päiväänsä jotain hyvää.

Minun kuuluisi itseasiassa nyt laittaa tätä haastetta eteenpäinkin, mutta en nyt oikein osaa paneutua siihen, kenelle niitä laittaisin, joten laitanpa tässä nyt

kiitokseni niille kaikille,
 joiden erilaisista blogeista
 olen kaikkea hyvää saanut silmäillä!

Tämän haasteen sain Piipen Kylätiellä -blogista jo syyskuussa ja samalla tuollaisen tunnustuksenkin, kiitos Piipe:)  Hänen oman juttunsa haasteesta näkee tästä: Piipen haaste. Nyt vasta sain tartuttua toimeen vastata tähän, mutta eikös se olekin niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan:)

Pätee muuten uskon asioihinkin...
 
Elämämme on Hänen edessään kuin avoin kirja... kyllä Hän sen tietää, mitä tekoa me olemme, joten itseään ei kannata ensin yritttää alkaa parannella, ennenkuin Hänen luokseen käy.  Kyllä Hän ottaa vastaan, vaikka sattuisi olemaan niinkin, että suurin osa elämää olisi eletty aivan "muilla mailla".


Siunattua päivää sinulle!
Kuulkoon Hän sinua, 
antakoon avun.
Ottakoon 
vastaan
kiitoksenkin.

Virvoittaville ja levollisille paikoille

"Viheriäisille niityille
 hän vie minut lepäämään; 


virvoittavien vetten tykö
 hän minut johdattaa." 
 Ps 23:2

---

Voihan tämä tuntua vähän oudolta valinnalta ennen joulua... mutta itse kaipasin tekstiä valosta, lämmöstä, rauhasta, virvoituksesta...

maanantai 12. joulukuuta 2016

Hän on lähettänyt

"Minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut."   2 Moos. 23:20


"Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan."  Jes. 61:2-3

---

Ei "sattumankauppaa". Hän on lähettänyt.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Riidassa Kaikkivaltiasta vastaan?


"Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan?"
"Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?"
"Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?"
 

 

"Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin..."
  "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa."
 


 ---
Kaikki tekstit Jobin kirjasta; 39:35, 38:2,  40:3, 39:37, 42:2.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Hänen kanssaan kahden

On tavallinen viikonlopun aamu. Istun yksin keittiön pöydän ääressä ajatuksissani. Pyydän mielessäni, että Hän olisi meidän kanssamme tänäänkin. Meidän kanssamme... ikäänkuin en oikein tohtisi, uskaltaisi sanoa, että siinä nyt pöydän ääressä minun kanssani...


Haluankin sitten ajatella, että Hän istuu siinä kanssani; minä omalla paikallani pöydän päässä ja Hän siinä oikealla puolella pöytää; siinä missä vieraat yleensä... Millainen vieras Hän olisikaan? Jos Hän siinä istuisi, toivoisin, että olisi niin tuttu, että uskaltaisin puhua Hänelle. Enkä vain joutavia päivän säästä tai muusta sen kaltaisesta, vaan siitä mitä sydämellä on.

Ja niin minä tänäkin aamuna kerron Hänelle; nyt hiukan ujona, en oikein tohdi katsoa Häneen,  mutta kerron; ne juuri nyt mieltäni painavat asiat, kuin Hän istuisi siinä kuuntelemassa. Ja mitä sitten tapahtuu, kun olen nämä Hänelle sanonut? Vähän alta kulmieni Häneen vilkaisen; ja Hän sanoo:  Etkö muista mitä olen sanonut; älkää murehtiko, älä pelkää... Jos  näkisin ja kuulisin Hänen olevan tässä pöydän ääressä aivan ihmisen muodossa, niin varmaankin Hänen sanansa saisivat mieleni rauhoittumaan; Hän pitää huolta!


Mutta vaikka en nyt Häntä olekaan näillä ajallisilla silmilläni nähnyt, enkä korvillani kuullut, on Hän kuitenkin kanssamme; minunkin kanssani, tälläkin hetkellä, lupauksensa mukaan: "...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20) ja sanoihan Hän, ettei meidän tulisi pelätä eikä murehtia:

  "Älkää siis peljätkö..." Matt. 10:31
"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä..." Matt. 6:34




perjantai 9. joulukuuta 2016

Missä se rakkautesi näkyy?


"Minä rakastan teitä', sanoo Herra. Mutta te kysytte: 'Missä sinun rakkautesi näkyy?" Mal. 1:2


"Jeesus, me katsomme, emmekä näe; me kuuntelemme, emmekä kuule. Olet osoittanut rakkautesi monin tavoin ja monin sanoin, mutta me emme kykene sitä näkemään. Armahda meitä, haavoitettu Jumalamme! Armahda ja valaise tiemme. Jos me saisimme hetken nähdä sitä, mikä on vielä näkymätöntä, me katselisimme sotajoukkoasi, joka puolustaa meitä lakkaamatta. Me hämmästyisimme valtasi suuruutta ja suunnitelmiesi ihmeellisyyttä, ja me vaikenisimme ja vajoaisimme häpeään. Mutta syntinen ei voi murtautua pyhään, ei uskoa eikä nähdä. Sinä voit kuitenkin murtautua elämäämme haavoitetun Vapahtajan muodossasi. Ja me näemme rakkautesi emmekä enää kysele, missä rakkautesi näkyy. Se peittää kaiken."

  Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja


torstai 8. joulukuuta 2016

Rohkaisuksi päivään

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.   Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.  Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi; minne paeta sinun kasvojesi edestä?  
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.  Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, niin sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: 'Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi', niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus." Ps 139:1-12



"Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.  Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps 139:13-16


"Ei ole sitä asiaa ihmisen elämässä, jota ei Herra tuntisi...  Hänen varjeleva kätensä ja väsymätön rakkautensa saartaa sinua edestä ja takaa."     Fredrik Wislöff  kirjassa Voimallinen on hänen armonsa.


tiistai 6. joulukuuta 2016

Rauhan Jumala - Hän on uskollinen

"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa,
 ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. 


Hän joka teitä kutsuu, on uskollinen,
 ja hän on sen myös tekevä." 
 1 Tess. 5:23-24

---

"Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen." Hän tosiaankin tulee takaisin, hetkenä jota emme tiedä. Joten valmiina olisi oltava ja se voi olla pelottavakin ajatus.  Kuka tuntee itsensä kelvolliseksi... Mutta kelvollisuutemmekin on lähtöisin Hänestä!  Hän se on, joka sen teki - sen, että voimme olla kelvolliset ja valmiina. Turvataan Häneen! "Hän on sen tekevä."

Sentähdenhän Hän tänne syntyi ja kuoli, että Hän lunasti meille vapauden Jumalan edessä. Jeesuksessa, Hänen ristinkuolemansa tähden, meillä on se. Jos vain tahdomme sen omalle kohdallemme lahjana ottaa. Sillä lahja se meille on.



maanantai 5. joulukuuta 2016

Lohdullisin sanoin

Tänä aamuna minulla oli hieman ankeat tunnelmat. Oli pientä epävarmuutta kuinka tämäkin päivä lähtee menemään. Oli sairastelua ja epävarmuutta siitäkin, pääsemmekö kaupassa käymään, koska oli tullut paljon lunta. Jossain vaiheessa mielessäni alkoi soida erään laulun lohdulliset sanat. Se oli  Konsta Jylhän laulu, josta jotain tämänlaisia sanoja mieleeni tuli:

"...Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää,
 joka hetki sun kanssasi käyn...



...Sinä huomata saat,
 surun laaksot ja maat, 
voivat peittyä kirkkauteen... "


Ja nyt kun ilta jo alkaa olla, on saanut huomata, että päivä onkin ollut paljon parempi, kuin sitä osasi aamun pimeässä ajatella.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

12 vuotta aiemmin oli jotain isoa tapahtunut


Yhtä kauan sitten, eli 12 vuotta sitten, heille kummallekin oli tapahtunut jotain isoa.  Miehen tytär oli syntynyt. Nainen puolestaan oli sairastunut vakavasti.

Mutta  päivä, jona he kohtasivat Jeesuksen, toi heille molemmille vielä suurempaa.


Nyt miehen rakas tytär oli kovasti sairas ja hän oli mennyt Jeesuksen luo; hakemaan häntä, jotta Jeesus tulisi parantamaan tytön. Mutta paikalla oli kova väentungos ja matkaan tuli keskeytys. Jeesus rupesi kyselemään, kuka häneen oli koskenut... siinä väenpaljoudessa. Mutta Jeesus tunsi sen erityisen kosketuksen. Nainen kuunteli peloissaan. Ja kun Jeesus yhä kyseli, nainen kertoi miten oli sairastanut ja kärsinyt. Ja nyt hän oli koskenut Jeesusta ja hän parani... Ja Jeesus sanoi hänelle rauhoittavat sanat: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan." Mutta nytpä olikin tällä välin  miehen tytär ehtinyt kuolla. Kun siitä tultiin kertomaan hänelle, Jeesus lohdutti järkyttynyttä isää: "Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee." Ja Jeesus meni heidän kotiinsa. Siellä Hän tarttui tyttöä kädestä ja huusi hänelle: "Lapsi, nouse!" Ja tyttö nousi kuolleista. Ja niin saivat vanhemmat antaa tytölle jälleen ruokaa...

Ilo oli valtava näissä kodeissa, ja muissakin - siinä kylässä, sinä päivänä. Mahtoiko tulla uni silmään sinä iltana... Tästäkin tuli heille merkittävä vuosi.

Nämä tapahtumat löytyvät Raamatusta kohdasta Luukas 8: 41-56

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sydän saa vahvistusta


"...silllä on hyvä,
 että sydän saa vahvistusta armosta..."
 Hebr. 13:9


torstai 1. joulukuuta 2016

Kuka onkaan tämä...?

"Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: 'Mestari, mestari, me hukumme!' Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven.


Ja hän sanoi heille: 'Missä on teidän uskonne? Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: 'Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?" Luukas 8:23-25

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Hyviä terveisiä 26 vuoden takaa

Kävin hakemassa eilen varastosta laatikon, jossa oli vanhoja kirjeitä ja kortteja. Siitä laatikosta osui käsiini myös erään ystäväni kirje, joka oli kirjoitettu päivälleen 26 vuotta aikaisemmin! Sen kirjeen teksti ilahdutti minua yhä. Näin kuului kirjeen ilahduttavat terveiset:

"Joskus päivä tuntuu olevan niin pilvinen ja edessä olevien tehtävien taakka niin suuri, ettei jaksaisi eikä haluaisikaan ottaa askeltakaan eteen päin. Miten lohdullista onkaan muistaa, että tie avataan eteemme vain yhden askeleen mitaksi kerrallaan. Päivittäisten askeltemme varrelle Jumala lähettää hyviä ystäviä iloksemme, antaa Sanan lupauksista rohkaisua, laulun säkeestä voimaa. Ne ovat meille ilon ja voiman lähteitä, merkkejä, jotka muistuttavat siitä, ettei meistä kukaan ole taipaleella yksin. Rinnallamme kulkee Vapahtajamme, kaiken läpi käynyt, meidät myös kaikesta läpi vievä. Silloinkin, kun yksikin askel tuntuu olevan minulle liikaa hän JEESUS KANTAA YLI.

PSALMI 23: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu..."

---

Ystävälläni oli tapana jakaa hyviä löytöjään kirjeissään ystävilleen ja samantapaista löytöjen jakamistahan tämä blogikin oikeastaan on.  Tämä samainen ystäväni se minut aikaan tutustutti myös Fredrik Wislöffin kirjoihin.

Siunattua päivänjatkoa Sinulle!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Aurinkoa ja tähtiäkään ei näkynyt

"Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." Apt. 27:20



Paavali oli vangittu ja oli jo viikkoja ollut laivassa matkalla Roomaan. Matka oli osoittautunut vaikeaksi, sillä myrsky oli yllättänyt. Nyt oltiin tilanteessa, että heiltä oli jo kadonnut kaikki pelastumisen toivo.  Mutta sitten, keskellä tätä kauheutta,  ryhtyy Paavali puhumaan ja kehottelee kauan syömättä olleita miehiä syömään ja puhuu heille muutenkin rohkeita. Hän sanoo vielä, ettei kukaan heistä huku, vaikka laivalle tuleeekin  käymään huonosti. Paavalin puhe rohkaisi kummasti nääntyneitä miehiä. He ryhtyivät syömään ja rohkaistuivat muutenkin. Mistä Paavalilla sitten oli se rohkeus, olihan hän samassa tukalassa tilanteessa?  Selitys löytyy tästä (Apt. 27:23-24): "Sillä tänä yönä seisoi minun edessäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat." Ja sen vuoksi Paavali uskalsi olla rohkea.  Ja hän jatkoi puhettaan näin sanoen (Apt:27:25):


"Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy kuin minulle on puhuttu." 

Ja  niin myös kävi. Koska Jumala oli niin päättänyt.



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Riemastuttava jae

"Ja sinä päivänä sanotaan: 'Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka Hän toi." Jes. 25:9




Huomasin sattumalta tuon jakeen vanhassa Raamatussani. Olin rinkuloinut sen hyvin erottuvaksi. Minusta tuo on riemastuttava. Voi melkein mielessään kuulla ja nähdä tilanteen, jossa vihollinen on juuri ajettu pois. Kuinka tukalassa tilanteessa olleet ovat juuri nähneet Herran auttavan heidät siitä.  Heidän silmänsä ovat yhä ihmetystä tulvillaan ja  he huutavat ilonsa julki... suorastaan nostelevat käsiään ja riemusta hyppivät... ja melukin on valtava. Tämä on Herra, jota me odotimme!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Sana riitti

"Mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni." Joh. 4:50



"Uskominen on Jumalan sanaan luottamista. Se, mitä hän sanoo, on totta. Meidän ei tarvitse ymmärtää hänen sanojaan, vaan meidän on uskottava ne, niistä ei tarvitse keskustella, vaan ne on elettävä, meidän ei ole punnittava niitä, vaan koettava ne. Usko luottaa yksinkertaisesti Jumalan sanaan. Sen teki kuninkaan virkamies Kapernaumissa, hän, joka tuli Jeesuksen luo pyytämään, että tämä parantaisi hänen poikansa. Jeesus ei lähtenyt hänen mukaansa, hän ei myöskään lähettänyt ketään toista, hän ei antanut miehelle lääkettä annettavaksi pojalle, eikä hän antanut hänelle monia ohjeita. Hän sanoi sanan. Siinä oli kaikki. Mutta mies uskoi sanan. Kun hän tuli kotiin, hän sai nähdä, että se riitti."  

 H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä

torstai 24. marraskuuta 2016

Koska Hän sanoo niin

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2




"Suurten vesien äärellä" voi olla pelottava seistä. Hän sanoo kuitenkin, ettei "vesi" upota - vaikka reitti menisikin siitä. Ja jos  "tulen äärellä" seisookin, ettei "liekki" polta...

 Koska Hän sanoo niin.

Hänellä on valta muuttaa upottavat ja polttavat paikat kuljettaviksi. Ja se on ihmeellistä.

---

Olen lukenut tuon yllä olevan Raamatunpaikan usein sellaiset "pelon lasit silmillä".  Kun tuo paikka on silmieni eteen osunut,  olen usein miettinyt, että olisiko jotain pelottavaa tuloillaan. Muutama päivä sitten näin tuon kohdan hieman "erilaisin lasein",  jotka varmaankin olivat "paremmat lasit".


"...Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, 
minä olen sinut nimeltä kutsunut;
sinä olet minun." 
Jes. 43:1

tiistai 22. marraskuuta 2016

Katso taivaalle

"Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea!" 1 Moos. 15:5



Jumala oli luvannut Aabrahamille.  Hän oli saanut lupauksen jälkeläisistä: "... minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi." (1 Moos. 13:16) 

Mutta mitään ei ollut tapahtunut. 

Nyt ollaan  siinä pisteessä, että Aabraham sanoo Jumalalle. "...Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä..." (1 Moos. 15:3) Ja sitten hän sanoo Jumalalle, kuka hänen käsityksensä mukaan  aikanaan tulee perimään hänet.
Mutta Jumala on uskollinen.

Hän käski Aabrahamin katsoa tähtiä. Pystyisikö Aabraham laskemaan tähdet? Ei pystyisi. Niin paljon hänellä kuitenkin tulisi jälkeläisiä olemaan, sanoi Jumala. Ja siinä hetkessä Aabraham uskoi Jumalan sanan.

Ja sanansa Jumala toteutti.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Masentuneen lohduttaja

"...Jumala, joka masentuneita lohduttaa..." 2 Kor. 7:6


Tuo kohta oli Paavalin tekstiä. Hän kertoo siinä, kuinka Jumala lodutti häntä masennuksen hetkenä; "...lohdutti meitä Tiituksen tulolla."  

Jumala tietää kyllä oikean konstin meillekin.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Levähdyspaikka

 "...Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka...."  Jes. 28:12




Jeesus itse sanoi: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Matt. 11:28

 
Kaikki taakoitetut ovat kutsutut! 

 
Ja Hän sanoi:
"... te löydätte levon sieulullenne."   Matt. 11:29
                                                          

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Mestari päättää


"Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: 'Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!"
 Jes. 45:9


"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: 
Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni,
 minun kätteni teot." 
Jes. 45:11


---
Aina toisinaan löydän itseni "riitelemässä" Jumalaa vastaan ja kysymässä,
 miksi minusta tällaisen teit...

"Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: 'Miksi minusta tällaisen teit?"  (Room. 9:20) 


 Pitäisi kumminkin antaa Mestarin päättää.
 

tiistai 15. marraskuuta 2016

Sovituksen sana sydämeen asti

"Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt." 2 Moos. 34:29


"Rauha alkaa Herran kohtaamisesta. Mooseksen kasvot säteilivät kun hän oli puhunut Herran kanssa, mutta itse hän ei sitä tiennyt. Näin sen tulee ollakin. Hengen hedelmät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä eivät pidä ääntä itsestään, eikä niiden kantaja lahjojaan itse huomaa.

Kristitylle Jumalan laki on sydäntä lähellä, sillä todellinen pyrkimys Jumalan käskyjen pitämiseen on hänelle elämän ja kuoleman kysymys.

Mutta evankeliumi Jeesuksesta on vieläkin lähempänä, koska se tuo viestin armahduksesta käskyjen rikkojalle,

 jollainen jokainen kristitty tietää pohjimmaltaan olevansa.


 Kun Herra puhuu 
  sovituksen sanan sydämeen asti,
 voivat kasvotkin säteillä iloa."


Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä

 
 

maanantai 14. marraskuuta 2016

Hänen ajatuksensa meistä

"Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11




Jumalan ajatukset - ja suunnitelmat... ovat meitä kohtaan ainoastaan hyvät. Usein meillä on vääriä ajatuksia itsestämme tai tulevaisuudestamme; pelon sävyttämiä, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Mutta Jumalan ajatukset ovat omilleen ainoastaan hyvät. Olosuhteista riippumatta. Hänhän rakastaa meitä!


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Meidän Isämme

"Mutta  olethan sinä, Herra, meidän Isämme;
me olemme savi, ja sinä olet valajamme,


 kaikki me olemme sinun kättesi tekoa." 
 Jes. 64:8

 ---

Nyt on kaikkien isien päivä. Yleensähän sitä mielesssä on silloin nämä maalliset isämme. Mutta onhan meillä se kaikkien isien isäkin; Taivaallinen Isämme! Hän, josta kaikki on lähtöisin.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Jollakin tavoin rikkonainen

Tässä eräänä hetkenä mietin, etten saa mitään aikaan. On ajatuksia ja suunitelmanpätkiä siitä mitä voisi päivän mittaan tehdä, mutta mistään ei saa kiinni. Sitä yrittää aloittaa yhtä ja sitten toista, mutta mikään ei pääse edes alkua pidemmälle... vaan kuivuu kokoon. Sitä on kait jollain tavalla rikkonainen ajatuksissaan ja sitä on päivätkin.

Mutta ollaan sitten kuinka rikkonaisia tahansa, niin on yksi,  joka voi tehdä - ja myös todella tekee, meistä ehjiä.

Vielä ollaan kuitenkin matkalla ja oppimassa... jotain, mitä emme aina itse edes käsitä.


Ja taustalla soi musiikki: "...Siunatkoon, varjelkoon rakas Herramme sinua..."

---

Laulu oli levyllä Mysterion/Anna-Mari Kaskinen ja Pekka Simojoki. Laulun nimi oli Salaisuus.

"...Siinä nimessä aukaistiin
portit tuonelan taivaisiin.
Siunatkoon 
varjelkoon
Rakas Herramme sinua..." 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Turvallisissa käsissä

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan." Snl. 3:5 (käännös v.1992)



"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa Häneen, 
kyllä Hän sen tekee."
  Ps. 37:5 (vanhempi käännös)

---

Kun ahdistavat ajatukset pyrkivät mieleen, nämä jakeet voivat rohkaista luottamaan Häneen.  Minua itseäni ainakin ilahduttaa erityisesti tuo, "...kyllä Hän sen tekee."

torstai 10. marraskuuta 2016

Salvat aukeavat

"Rautaportti aukeni heille itsestään." Apt. 12:10


"Sillä tavoin sinä kerran pelastit vankilasta palvelijasi Pietarin. Kahleet putosivat hänen käsistään, vartijat seisoivat lamautuneina, ja raskas rautaportti aukeni itsestään. Pietari lähti iloisena ja kiitollisena vapauteen, missä uudet tehtävät odottivat. Monet kerrat sinä olet eri tavoin tehnyt vastaavanlaisia ihmetekoja, kun palvelijasi on tuntenut olevansa kahlehdittu tai vankilaan suljettu. Kukaan muu ei voi sinun laillasi irrottaa kahleita eikä avata suljettuja rautaportteja. Minäkin olen saanut sen kokea. Kiitos, hyvä Jumala. Mutta elämässä tulee vastaan uusia salpoja ja esteitä. Silloin tunnemme olevamme vankeina ja estettyinä toimimasta. Ja usko horjuu. Rukoilen sinua, hyvä Jumala. Revi esteet alas, nekin jotka nyt näyttävät sulkevan minulta tien. Anna minun nähdä raskaan rautaportin avautuvan.  Sinä olet sama ihmeellinen Jumala, joka sinä olit Pietarinkin aikana."

Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Pientä ei jätetä


- Ei  kai tuota oteta mukaan?
Sehän on niin pieni ja heiveröinen.
Eihän se kestä matkan rasituksia.

Ja vanhin veli vastaa: - Kyllä otetaan.
Minä kannan, kun hän ei jaksa.

Ja niin pääsi pieninkin  mukaan taivallukselle.
Matka oli raskas
 ja välillä pientä uuvutti 
ja kitisytti, 
 mutta vanhin veli kantoi -
ja lohdutti.



Kiitos kun minutkin,
tällaisen heikkouskoisen kitisijän. 
otit mukaasi!

Mukaan minäkin halusin...

tiistai 8. marraskuuta 2016

Rauniomailla

"Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu." Jes. 51:3 (uudempi käännös)



"Sinä, Jeesus, kuljet elämäni rauniomaalla mutta näet sen keskellä jo kukoistavan puutarhan. Minä näen vain tuhoa ja toivottomuutta, vihollisen voittoja ja oman tappion syvää kipua. Anna minullekin Pyhän Hengen lohduttavaa silmävoidetta, että voisin nähdä sinun mahdollisuutesi. Tiedän, että sinä voit muuttaa kaiken ja antaa elämää kuoleman keskelle. Minun kipuni on sinun hiljaisuutesi, se että et sano mitään. Pelkään, että joudun kulkemaan näitä raunioita koko loppuelämäni. En saata iloita puutarhasta, jota en voi nähdä. Mutta pyydän ja toivon ja rukoilen: anna silti siunauksesi laskeutua tämän kuivan aron keskelle.

  Anna ilo ja riemu raunioihinkin; soikoon soitto ja ylistyslaulu."  
 (Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa)


maanantai 7. marraskuuta 2016

Hänen ne ovat

"Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi." 1 Aik. 29:12


Hän voi tehdä noin, kuin yllämainitussa jakeessa on. Yhtähyvin hänen kädessään on
sekin, jos on heikko, voimaton ja pieni. Joskus, jos vaikkapa taloudelliset huolet uhkaavat vallata liikaa alaa, voisi kenties  lohduttaa itseään sillä ajatuksella, että ne ovat Jumalan rahoja ja Hän lopulta päättää millä summalla, ja milloin, kukakin asioi? Asia on siis vielä enemmän hänen ja Hän tietää kuinka asiat hoituvat.

"Minun on hopea, ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot" Haggai 2:8



sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Joitakin heijastuksia...

Istuin taannoin linja-auton etuosassa matkalla Joensuuhun. Katselin ikkunasta ohi vilistäviä maisemia. Toisin paikoin maisema näkyi suunnilleen oikein, sillä tien toisella puolella kasvoi samankaltaista metsää. Toisin paikoin maisema oli kuitenkin pahoin vääristynyt. Heijastumat, jotka aiheutuivat linja-auton tuulilasista, toivat silmieni eteen kuvia, jotka kuuluivat toiselle puolelle tietä, osittain sekoittuen oikeaan maisemaan.



Toinen esimerkki. Kävin valittamassa lääkärille joitakin vaivojani. Kun olin selittänyt tuntemuksiani, hän tuumi jotenkin siihen tyyliin, että tuntemuksetkin voivat olla vääristyneitä.

Näin tässä arkielämässä. Eiköhän  meillä uskonelämässäkin liene  monenlaista sellaista, joka vääristää uskon todellisuuden?

"... Havahdu uskon todellisuuteen..." 
(Juha Tapion laulusta)

lauantai 5. marraskuuta 2016

Lähestytään, vaikka hapuilemalla - lähellä Hän on!

"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä..." Jaak. 4:8


"...että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat  hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä" Apt. 17:27

torstai 3. marraskuuta 2016

Hänen rakkautensa on enemmän

"Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan." Ps. 17:8


"Jeesus, kutsut meitä ystäviksesi. Minäkin saan olla sinun ystäväsi, ei vain palvelijasi. Ymmärrän sanastasi, että rakastat minua aivan ihmeellisellä rakkaudella, sellaisella, mihin ihminen ei koskaan kykene.

Rakkautesi on äidin rakkautta ja vielä enemmän:
rakastat minua syvemmin kuin äiti rakkainta lastaan.

Rakkautesi on tekijän rakkautta ja vielä enemmän:
rakastat minua palavammin kuin tekijä merkittävintä teostaan.

Rakkautesi on veljen rakkautta ja vielä enemmän: 
rakastat minua uskollisemmin kuin läheisin verisukulainen toista.

Rakkautesi on kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Luojan rakkautta: rakastat minua silloinkin, kun olen kulkenut väärillä teillä. Sinun rakkautesi on syvimmillään kärsivää rakkautta: olet astunut kuoleman laaksoon tekojeni tähden. Herra, rakastat minua kuin omaa sydäntäsi, vaikka en ole antanut siihen yhtäkään syytä. Rakkaudessasi varjelet minua tänäänkin kuin silmäterääsi. Ylistän sinua, veljeni ja Herrani Jeesus Kristus."

(Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä armon suojassa)