perjantai 30. joulukuuta 2016

"Pyhä murheettomuus"

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

"Tätä on joskus sanottu huolettomuuden evankeliumiksi. Jeesus Kristus itse sitä meille opettaa. Tälläistä opetusta ja muistutusta tarvitsemme elämässämme. Me uuvumme elämämme taakkojen alla. Eteenpäin pääseminen ajallisesti ja hengellisesti näyttää olevan mahdotonta. Vaikeuksiin joutunut ihminen näkee asioittensa ajautuneen umpikujaan, josta ei ole mitään ulospääsyn mahdollisuutta. Kilvoituksessaan voimattomuutensa tunteva ajattelee kaiken kerran kuitenkin päättyvän surkeaan epäonnistumiseen. Näin toivottomuus valtaa mielen ja saattaa johtaa  senmukaisiin ratkaisuihin.

Tavallisin syy tähän toivottomuuteen on kuitenkin se, että kasataan huomisen päivän, tulevien viikkojen, kuukausien ja vuosien huolet tämän päivän päälle.  Kuriton mielikuvitus ja sielujemme vihollinen, joka tahtoo aina synnyttää meissä antautumismielialan, tuo silmäin eteen kaikki esteet ja vastukset pitkien matkojenkin takaa. Pian se ihminen, joka antaa tällaiselle mielialalle sijaa, sortuu ajallisesti, ja pian hänen hengellinen kilvoituksensa sammuu epäuskon yöhön.

Jumalan kansalla on lupa elää päivä kerrallaan. Se katselee tätä päivää Jumalan antamana ja tuntee, että hänen avullaan ainakin se vielä läpäistään. Löytyypä tästä yhdestä päivästä paljon kiitoksenkin aiheita. Herran kansan ei tarvitse eikä se saa etukäteen kantaa tulevaisuuden vaivoja, sillä tuleviin päiviin on Jumala saattanut kätkeä loputtoman määrän omia ratkaisujaan ja aina uusia ihmeitä, jotka täydelleen tulevat muuttamaan koko elämän sisällön.

Joka päivä on odottamassa uusi armo ja uusi voima."

....

Tuohon loppuun oli vielä laitettu "virsi 14:4-7." Jätin sen pois, koska virsikirja ei enää ole sama kuin tämän kirjan syntyaikaan vuonna 1944.  Kirja on nimeltään Taluta tielläs. Siihen on koottu sen ajan nuorempien pappien kirjoituksia ja tämä teksti oli Armas Antilan.

torstai 29. joulukuuta 2016

Sanoja pelosta

"Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta." Ps 34:5 (v. 1992)


"Pelko ei lähde käskemällä. Pelko ei lähde toisen ihmisen vakuuttelulla. Pelottomuutta ei voi toisilta vaatia. Voimme vierittää toisten harteille suuria taakkoja vaatimalla heiltä sellaista, mihin heillä ei ole edellytyksiä.
Jeesus voi vapauttaa meidät pelosta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän aina niin tekee. Me saamme jättää Herralle pelkomme, oli sen nimi mikä tahansa. Jos hän haluaa, voi hän yhdellä  sanalla ottaa sen pois. Jos hän ei ota, on tällä ristillä jokin tehtävä elämässämme. Oleellista on se, että kun pelkäämme, pelkäämme Herran Jeesuksen sylissä."

Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä Jumalan kämmenellä.

---

Minua ei ole (vielä) vapautettu peloista. Miten ihanaa olisikaan olla sellainen peloton ihminen! Sitä en kuitenkaan ole. Pelot ovat usein läsnä ja se ei ole miellyttävää. On monesti vaikea ymmärtää, miksi Hän ei ole poistanut niitä. Jospa se on tarpeen minun pitämisekseni Hänen luonaan; huutaa Häntä alituiseen avuksi, roikkua Hänessä kiinni...

 

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Lahjaksi saatua

"Onkos täällä kilttejä lapsia?" Tuo joulunajan kysymys on useimmille tuttu. Se on hieman pelottava kysymys. Kuka tuntee olleensa niin kiltti, että varmasti sen perusteella saisi lahjansa? En minä ainakaan, jos niitä vain kiltit tytöt ja pojat saavat.


Mutta...  mikä on lahja? Tarvitseeko se ansaita,  tarvitseeko siitä maksaa? Ei tarvitse.  Lahja on jotain, joka annetaan ilman hintalappua (ainakin niin pitäisi olla!), eikä sitä tarvitse ansaita - millään tavalla. Ei edes kilttinä olemisella. Näin siis täydellinen lahja. Ne meidän ihmisten toisillemme antamat lahjat ovatkin enemmän tai vähemmän epätäydellisiä.

Ensimmäisenä jouluna Jumala antoi meille Jeesuksen. Mitä varten? Koska Hän rakasti meitä - niin paljon, että antoi kalleimpansa! Kukapa meistä antaisi lahjaksi toiselle sen, joka on meille kaikkein tärkeintä... Mitä se Jumalan antama lahja meille sitten merkitsee? Sitä, että meille annettiin LAHJAKSI VANHURSKAUS. Annettiin taivas...

maanantai 26. joulukuuta 2016

Juhlauhri

"Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti."  Ps118:27


"Ennenkuin Jeesus lähti yli Kidronin Getsemaneen ja sieltä Golgatalle, hän veisasi 'ylistysvirren'. Kaksitoista voimakasta miesääntä kajahti hiljaisessa yössä. Niiden mukana hänen omansa. Silloin veisattujen sanojen joukossa oli myös tämä 118. psalmin 27. jae.*
Oudot tunteet valtasivat kai Jeesuksen hänen veisatessaan näitä sanoja. Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Juhlauhrina tuli olemaan hänen oma ruumiinsa ja vuodatettava veri oli hänen verensä. Alttarina oli risti ja köysinä naulat. Ei, ei naulat, vaan hänen rakkautensa. Hänet sitoi ristiin rakkaus syntisiin. 
Olkoon tämä kuva silmäisi edessä tänään. Puhukoon se hänen uhristaan ja täytetystä pelastusteostaan."

 Fredrik Wislöff  kirjassa Voimallinen on hänen armonsa

.....

* Esra 3:11 kertoo, että kiitos- ja ylistysvirsi silloin, kun temppelin perustus oli laskettu, alkoi niillä sanoilla kuin tuo psalmi 118.


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Hänen kädestään otamme kaiken

 Hänen kädestään kaiken otamme. Jopa sen, jos meillä jotakin annettavaa on.


"Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet." 1 Aik. 29:14

...

Nytkin on kääröjä annettu ja avattu...

lauantai 24. joulukuuta 2016

Oletko sinä se?

"Oletko sinä se, joka tuleva on, 
vai pitääkö meidän toista odottaman?" 
 Matt. 11:3


 Hän se on!
 

 Siunattua Jeesuksen syntymäjuhlaa sinulle!
 

perjantai 23. joulukuuta 2016

Vaikka emme sitä usein huomaa

Vaikka me emme sitä usein huomaa, on Jumala silti läsnä arjessamme. Jos Hän ottaisi siunaavan kätensä yltämme, sen me kyllä huomaisimme!

"...väsymättä hän varjelee." 
"... sinun varjelijasi ei torku."
Ps 121:3 (v. 1992 ja v. 1933)
  

Me koemme kyllä kaikkia vaikeuksia ja ahdinkoja, jotka ihmisiä yleensäkin kohtaavat. Tunnemme samoja pelkoja kuin kaikki muutkin. Mutta, vaikka meidän asiamme olisivat inhimillisesti katsoen kuinka pahoin tahansa, vaikka tuntisimme itsemme kuinka pelokkaiksi, hylätyksi, unohdetuksi, Jumala ei unohda, ei hylkää.


"Mutta Siion sanoo: 'Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut.' 
Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?
 Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota."  
Jes. 49:14-15


----
Pelon keskellä hyvä muistaa: Hänellä on aina se viimeinen sana kaikkiin asioihimme! Ajatus  R. Lomban puheesta vapaasti muisteltuna

tiistai 20. joulukuuta 2016

Laske se Hänen jalkojensa juureen

Oli mies istumassa siinä. Hänen jalkojensa juuressa oli suuri säkki. Hän tarkasti matkalla olevilta kaiken  pilalle menneen ja siihen  hänen edessään olleeseen säkkiin  oli laitettava se  kaikki, mikä oli mennyt pilalle...

---

Siinä  lyhyesti kuvausta ihan arkisista aineksista koostuvasta unestani. Aamulla herättyäni sitä mietin, ja ajattelin, että siinä voisi nähdä jotain isompaakin... Jättää vaikka ne huoletkin siihen säkkiin... Hänen jalkojensa juureen.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Sanokaa hätääntyneille sydämille

"Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.
Sanokaa hätääntyneille sydämille: 
 Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne!..." Jes. 35: 3


---
Tänä aamuna jostain sukelsi otsikon teksti siihen huolteni vyyhteen, joka mielessäni heti ylösnoustuani oli. Löysin jakeen ja laitoin nähtäväksi sinullekin. Siunattua päivää sinulle!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Rauhaa jo julistetaan

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he  iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä;

ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan.

 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, 
Rauhanruhtinas." Jes. 9:1-5


---

Olimme eilen seurakuntamme myyjäistapahtumassa.  Aloitukseksi oli lyhyt hartaushetki.  Sitä kaipaisin varmaankin eniten niissä myyjäisissä, sillä kaipasin jotain rauhoittavaa kuultavaa. Siinä pastorimme Renaud Lomba luki tuon yllä olevan jakeen ja siinä oli se, mikä minua eniten sykähdytti. Sota päättyy! Sotavarusteet joutavat poltettavaksi, kuuluu valtava voitonhuuto: "Rauhanruhtinas!"

lauantai 17. joulukuuta 2016

Mihin sen katseeni luon

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin."  Joos. 1:9



Sotatanner edessä. Vielä vallitsee hiiskumaton hiljaisuus. Sotilas on jännittynyt. Hän tuntee kuinka yhä suurempi pelko alkaa vallata häntä, kun hän tuijottaa edessään olevan aukion yli. Siellä odottavat vihollisen sotilaat ja kohta heidät on kohdattava. Hänen katseensa hakeutuu vihollisen aseisiin ja hän jää tuijottamaan ajatuksissaan erään aseen piippuun.  Syökseekö se kohta luotinsa minuun, sotilas ajattelee. Sitten joku tönäisee häntä kylkeen. Hänen vierustoverinsa on huomannut tilanteen, että kaverilla ei kaikki ole niin kuin pitää. Hän oli nähnyt kuinka hikivesi alkoi valua vieruskaverin kasvoilla ja hän näki mihin kaveri oli silmänsä kiinnittänyt. Tunsihan hänkin sen pelon. Mutta hän muisti myös tuona hetkenä, että katse tulikin kiinnittää tuohon edessä edessä seisovaan päällikköön. Tuohon, joka seisoi heidän joukkojensa edessä. Tuo päällikkö oli monet sodat käynyt - ja voittanut. Ja eikö hän ollut nytkin puhunut heille rohkaisevasti: - Älkää pelätkö. Katsokaa minuun. Ja niin havahtui jo kauhuissaan olevakin luomaan silmänsä Häneen.

---
Tämä teksti oli siitä Avoimesta kirjasta, johon muutamia päiviä sitten aloin käsin joitakin tekstejäni kirjoittaa ja  kuvitukseksi liimata kiiltokuvia tai mitä nyt sattuukin löytymään. On siis semmoinen  kiiltokuvavihon,  muistiinpanovihon, hartauskirjan yhdistelmä. 

Miten vaikeaa se onkin usein käytännössä pitää katseensa Hänessä ja omalle kohdalle omistaa tuokin yllä olevan jakeen lupaus...

perjantai 16. joulukuuta 2016

Leivästä enkelten...

"Leivästä enkelten, sai osan ihminen..." 


Tuollainen pätkä eräästä laulusta pyöri taannoin mielessäni, vaikka en ollut edes kuunnellut kyseistä laulua aikoihin. Laulu on meillä kasetilla Pasi Kauniston laulamana.

Tähän "leipä"-aiheeseen liittyen, luulemme yleensä itse järjestävämme sen leipämme tai muun tarpeellisen, mutta sieltä ylhäältä se kuitenkin myös silloin meille annetaan. 


   ---
(kuva on vanhan kirjan välistä löytynyt, jonkun aikoinaan itse tekemä kortti)

torstai 15. joulukuuta 2016

Millainen jälki kohtaamisesta jää...

Luin eräänä aamuna F. Wislöffin kirjaa Voimallinen on hänen armonsa ja siinä oli mm. seuraavanlainen kohta: "Emme saa unohtaa, että kristityn vaellusta on aina silmiä seuraamassa. Elämämme on joko häpeäksi Jumalan valtakunnalle tai elävä todiste Jumalan voimasta. Sisimpämme tulee ilmi sanoissa ja teoissa." Edelläoleva tekstilainaus saa minut kyllä tutkistelemaan itseäni - ja myös häpeämään. Oman puutteellisuuteni huomaan. Joskus olen miettinyt joissakin tilanteissa, että jos Jeesus olisi siinä näkyvänä läsnä, toimisinko ja puhuisinko samoin, kuin usein muuten teen? Ehkä en kehtaisi...


"Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille..." Matt. 7:12

---

Sain  kimmokkeen kirjoittaa tästä aiheesta, kun kuulin erään henkilön puhuvan yhdestä vuosikymmenten takaisesta kohtaamisesta. Siinä ei ollut mennyt kaikki niin kuin olisi pitänyt mennä ja sen kohtaamisen vaikutus tuntui yhä, eikä hyvältä.  Pieniltäkin tuntuvat kohtaamiset voivat olla yllättävän kauaskantoisia. Ja mieluummin saisivat jättää sen hyvän jäljen...

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Avoin kirja ja vähän muutakin...

Tämä on vähän erilainen juttu tällä kertaa, sillä vastaan tässä  jo syyskuussa Piipeltä Kylätiellä -blogista saamani haasteen kysymyksiin.  Mutta ensin Avoin kirja. Sen aloitin parisen päivää sitten. Kirjan valkoiset sivut täyttyvät kenties vähitellen jollain uudella. Jotain saattaa päätyä tänne blogiinkin. Kuvassa olevan tekstin nimi on Sanomia sodista.


Kirjan kannet voit nähdä tästä linkistä halutessasi: Avoin kirja "Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse". Näin sanotaan tämän tyhjän kirjan kannessa. Tuskin tämän tekeminen minua onnelliseksi tekee, mutta ehkä se jotain antaa.

Sitten siihen haasteeseen. Siinä kysyttiin kuinka tulin aloittaneeksi bloggaamisen?  Minulla oli jo pari muuta blogia ennestään, mutta minusta tuntui, että tämäntyyppiselle blogille kuin tämä nyt on, oli tarvetta... (ainakin itselläni) tai ainakin tilaa... enkä olisi toiseen blogiini voinut varmaankaan samaa määrää  näitä tekstejä kirjoittaakaan.  Koin mielestäni hieman kehoitustakin tämän tekemiseen (no, kuulostaapa  hienolta...).  Aluksi ajattelin kai, että ote olisi jotenkin enemmän evankelioiva, mutta en minä semmoista osaa. "Siitä puhe mistä puute", eli sitä useimmin kirjoitan, mitä itse itselleni aamuisin joudun etsimään, kuten tämänkin aamun aiemmassa jutussa...  Siitä saa samalla toisetkin. Olin itse etsinyt jotain tämäntapaisia blogeja luettavaksi, mutta ei niitä helposti tuntunut löytyvän. Mummin Aamun ensimmäinen -blogi oli yksi sellainen, josta kävin usein rohkaisua ja virvoitusta itse hakemassa.

Mitä ohjeita antaisin aloitteleville bloggaajille? Mitä osaisin antaa, varsinkin tämäntyyppiseen blogiin? Kai jokaisen täytyy se tehdä, kuten itse sopivaksi kokee. Itse toivoisin tämänoloiselta blogilta sitä, että sieltä aamuisin löytäisi päiväänsä jotain hyvää.

Minun kuuluisi itseasiassa nyt laittaa tätä haastetta eteenpäinkin, mutta en nyt oikein osaa paneutua siihen, kenelle niitä laittaisin, joten laitanpa tässä nyt

kiitokseni niille kaikille,
 joiden erilaisista blogeista
 olen kaikkea hyvää saanut silmäillä!

Tämän haasteen sain Piipen Kylätiellä -blogista jo syyskuussa ja samalla tuollaisen tunnustuksenkin, kiitos Piipe:)  Hänen oman juttunsa haasteesta näkee tästä: Piipen haaste. Nyt vasta sain tartuttua toimeen vastata tähän, mutta eikös se olekin niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan:)

Pätee muuten uskon asioihinkin...
 
Elämämme on Hänen edessään kuin avoin kirja... kyllä Hän sen tietää, mitä tekoa me olemme, joten itseään ei kannata ensin yritttää alkaa parannella, ennenkuin Hänen luokseen käy.  Kyllä Hän ottaa vastaan, vaikka sattuisi olemaan niinkin, että suurin osa elämää olisi eletty aivan "muilla mailla".


Siunattua päivää sinulle!
Kuulkoon Hän sinua, 
antakoon avun.
Ottakoon 
vastaan
kiitoksenkin.

Virvoittaville ja levollisille paikoille

"Viheriäisille niityille
 hän vie minut lepäämään; 


virvoittavien vetten tykö
 hän minut johdattaa." 
 Ps 23:2

---

Voihan tämä tuntua vähän oudolta valinnalta ennen joulua... mutta itse kaipasin tekstiä valosta, lämmöstä, rauhasta, virvoituksesta...

maanantai 12. joulukuuta 2016

Hän on lähettänyt

"Minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut."   2 Moos. 23:20


"Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan."  Jes. 61:2-3

---

Ei "sattumankauppaa". Hän on lähettänyt.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Riidassa Kaikkivaltiasta vastaan?


"Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan?"
"Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?"
"Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?"
 

 

"Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin..."
  "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa."
 


 ---
Kaikki tekstit Jobin kirjasta; 39:35, 38:2,  40:3, 39:37, 42:2.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Hänen kanssaan kahden

On tavallinen viikonlopun aamu. Istun yksin keittiön pöydän ääressä ajatuksissani. Pyydän mielessäni, että Hän olisi meidän kanssamme tänäänkin. Meidän kanssamme... ikäänkuin en oikein tohtisi, uskaltaisi sanoa, että siinä nyt pöydän ääressä minun kanssani...


Haluankin sitten ajatella, että Hän istuu siinä kanssani; minä omalla paikallani pöydän päässä ja Hän siinä oikealla puolella pöytää; siinä missä vieraat yleensä... Millainen vieras Hän olisikaan? Jos Hän siinä istuisi, toivoisin, että olisi niin tuttu, että uskaltaisin puhua Hänelle. Enkä vain joutavia päivän säästä tai muusta sen kaltaisesta, vaan siitä mitä sydämellä on.

Ja niin minä tänäkin aamuna kerron Hänelle; nyt hiukan ujona, en oikein tohdi katsoa Häneen,  mutta kerron; ne juuri nyt mieltäni painavat asiat, kuin Hän istuisi siinä kuuntelemassa. Ja mitä sitten tapahtuu, kun olen nämä Hänelle sanonut? Vähän alta kulmieni Häneen vilkaisen; ja Hän sanoo:  Etkö muista mitä olen sanonut; älkää murehtiko, älä pelkää... Jos  näkisin ja kuulisin Hänen olevan tässä pöydän ääressä aivan ihmisen muodossa, niin varmaankin Hänen sanansa saisivat mieleni rauhoittumaan; Hän pitää huolta!


Mutta vaikka en nyt Häntä olekaan näillä ajallisilla silmilläni nähnyt, enkä korvillani kuullut, on Hän kuitenkin kanssamme; minunkin kanssani, tälläkin hetkellä, lupauksensa mukaan: "...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20) ja sanoihan Hän, ettei meidän tulisi pelätä eikä murehtia:

  "Älkää siis peljätkö..." Matt. 10:31
"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä..." Matt. 6:34




perjantai 9. joulukuuta 2016

Missä se rakkautesi näkyy?


"Minä rakastan teitä', sanoo Herra. Mutta te kysytte: 'Missä sinun rakkautesi näkyy?" Mal. 1:2


"Jeesus, me katsomme, emmekä näe; me kuuntelemme, emmekä kuule. Olet osoittanut rakkautesi monin tavoin ja monin sanoin, mutta me emme kykene sitä näkemään. Armahda meitä, haavoitettu Jumalamme! Armahda ja valaise tiemme. Jos me saisimme hetken nähdä sitä, mikä on vielä näkymätöntä, me katselisimme sotajoukkoasi, joka puolustaa meitä lakkaamatta. Me hämmästyisimme valtasi suuruutta ja suunnitelmiesi ihmeellisyyttä, ja me vaikenisimme ja vajoaisimme häpeään. Mutta syntinen ei voi murtautua pyhään, ei uskoa eikä nähdä. Sinä voit kuitenkin murtautua elämäämme haavoitetun Vapahtajan muodossasi. Ja me näemme rakkautesi emmekä enää kysele, missä rakkautesi näkyy. Se peittää kaiken."

  Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja


torstai 8. joulukuuta 2016

Rohkaisuksi päivään

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.   Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.  Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi; minne paeta sinun kasvojesi edestä?  
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.  Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, niin sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: 'Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi', niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus." Ps 139:1-12



"Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.  Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps 139:13-16


"Ei ole sitä asiaa ihmisen elämässä, jota ei Herra tuntisi...  Hänen varjeleva kätensä ja väsymätön rakkautensa saartaa sinua edestä ja takaa."     Fredrik Wislöff  kirjassa Voimallinen on hänen armonsa.


tiistai 6. joulukuuta 2016

Rauhan Jumala - Hän on uskollinen

"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa,
 ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. 


Hän joka teitä kutsuu, on uskollinen,
 ja hän on sen myös tekevä." 
 1 Tess. 5:23-24

---

"Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen." Hän tosiaankin tulee takaisin, hetkenä jota emme tiedä. Joten valmiina olisi oltava ja se voi olla pelottavakin ajatus.  Kuka tuntee itsensä kelvolliseksi... Mutta kelvollisuutemmekin on lähtöisin Hänestä!  Hän se on, joka sen teki - sen, että voimme olla kelvolliset ja valmiina. Turvataan Häneen! "Hän on sen tekevä."

Sentähdenhän Hän tänne syntyi ja kuoli, että Hän lunasti meille vapauden Jumalan edessä. Jeesuksessa, Hänen ristinkuolemansa tähden, meillä on se. Jos vain tahdomme sen omalle kohdallemme lahjana ottaa. Sillä lahja se meille on.



maanantai 5. joulukuuta 2016

Lohdullisin sanoin

Tänä aamuna minulla oli hieman ankeat tunnelmat. Oli pientä epävarmuutta kuinka tämäkin päivä lähtee menemään. Oli sairastelua ja epävarmuutta siitäkin, pääsemmekö kaupassa käymään, koska oli tullut paljon lunta. Jossain vaiheessa mielessäni alkoi soida erään laulun lohdulliset sanat. Se oli  Konsta Jylhän laulu, josta jotain tämänlaisia sanoja mieleeni tuli:

"...Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää,
 joka hetki sun kanssasi käyn...



...Sinä huomata saat,
 surun laaksot ja maat, 
voivat peittyä kirkkauteen... "


Ja nyt kun ilta jo alkaa olla, on saanut huomata, että päivä onkin ollut paljon parempi, kuin sitä osasi aamun pimeässä ajatella.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

12 vuotta aiemmin oli jotain isoa tapahtunut


Yhtä kauan sitten, eli 12 vuotta sitten, heille kummallekin oli tapahtunut jotain isoa.  Miehen tytär oli syntynyt. Nainen puolestaan oli sairastunut vakavasti.

Mutta  päivä, jona he kohtasivat Jeesuksen, toi heille molemmille vielä suurempaa.


Nyt miehen rakas tytär oli kovasti sairas ja hän oli mennyt Jeesuksen luo; hakemaan häntä, jotta Jeesus tulisi parantamaan tytön. Mutta paikalla oli kova väentungos ja matkaan tuli keskeytys. Jeesus rupesi kyselemään, kuka häneen oli koskenut... siinä väenpaljoudessa. Mutta Jeesus tunsi sen erityisen kosketuksen. Nainen kuunteli peloissaan. Ja kun Jeesus yhä kyseli, nainen kertoi miten oli sairastanut ja kärsinyt. Ja nyt hän oli koskenut Jeesusta ja hän parani... Ja Jeesus sanoi hänelle rauhoittavat sanat: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan." Mutta nytpä olikin tällä välin  miehen tytär ehtinyt kuolla. Kun siitä tultiin kertomaan hänelle, Jeesus lohdutti järkyttynyttä isää: "Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee." Ja Jeesus meni heidän kotiinsa. Siellä Hän tarttui tyttöä kädestä ja huusi hänelle: "Lapsi, nouse!" Ja tyttö nousi kuolleista. Ja niin saivat vanhemmat antaa tytölle jälleen ruokaa...

Ilo oli valtava näissä kodeissa, ja muissakin - siinä kylässä, sinä päivänä. Mahtoiko tulla uni silmään sinä iltana... Tästäkin tuli heille merkittävä vuosi.

Nämä tapahtumat löytyvät Raamatusta kohdasta Luukas 8: 41-56

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sydän saa vahvistusta


"...silllä on hyvä,
 että sydän saa vahvistusta armosta..."
 Hebr. 13:9


torstai 1. joulukuuta 2016

Kuka onkaan tämä...?

"Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: 'Mestari, mestari, me hukumme!' Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven.


Ja hän sanoi heille: 'Missä on teidän uskonne? Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: 'Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?" Luukas 8:23-25