lauantai 17. joulukuuta 2016

Mihin sen katseeni luon

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin."  Joos. 1:9



Sotatanner edessä. Vielä vallitsee hiiskumaton hiljaisuus. Sotilas on jännittynyt. Hän tuntee kuinka yhä suurempi pelko alkaa vallata häntä, kun hän tuijottaa edessään olevan aukion yli. Siellä odottavat vihollisen sotilaat ja kohta heidät on kohdattava. Hänen katseensa hakeutuu vihollisen aseisiin ja hän jää tuijottamaan ajatuksissaan erään aseen piippuun.  Syökseekö se kohta luotinsa minuun, sotilas ajattelee. Sitten joku tönäisee häntä kylkeen. Hänen vierustoverinsa on huomannut tilanteen, että kaverilla ei kaikki ole niin kuin pitää. Hän oli nähnyt kuinka hikivesi alkoi valua vieruskaverin kasvoilla ja hän näki mihin kaveri oli silmänsä kiinnittänyt. Tunsihan hänkin sen pelon. Mutta hän muisti myös tuona hetkenä, että katse tulikin kiinnittää tuohon edessä edessä seisovaan päällikköön. Tuohon, joka seisoi heidän joukkojensa edessä. Tuo päällikkö oli monet sodat käynyt - ja voittanut. Ja eikö hän ollut nytkin puhunut heille rohkaisevasti: - Älkää pelätkö. Katsokaa minuun. Ja niin havahtui jo kauhuissaan olevakin luomaan silmänsä Häneen.

---
Tämä teksti oli siitä Avoimesta kirjasta, johon muutamia päiviä sitten aloin käsin joitakin tekstejäni kirjoittaa ja  kuvitukseksi liimata kiiltokuvia tai mitä nyt sattuukin löytymään. On siis semmoinen  kiiltokuvavihon,  muistiinpanovihon, hartauskirjan yhdistelmä. 

Miten vaikeaa se onkin usein käytännössä pitää katseensa Hänessä ja omalle kohdalle omistaa tuokin yllä olevan jakeen lupaus...

4 kommenttia:

  1. Olipa jälleen puhutteleva teksti. Hyvä on pysähtyä miettimään, mihin katseeni luon: pelon kohteeseen vai Jeesukseen.
    Siunattua viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin teille sinne! Tuo teksti syntyi jokin aamu sitten, kun minun katseeni rupesi liiaksi olemaan kaikissa omissa huolissani, joten muistutus oli niin tarpeen.

      Poista
  2. Kiva idea tuo kiiltokuva-, muistiinpano- ja hartauskirjan pitäminen. Itse aloitin innolla sitä adventtipäiväkirjaa, jota kerran suunnittelin, mutta sen pitäminen katkesi kuin kananlento aika lyhyeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jää nähtäväksi kuinka tämä kirjoittelu minulla kestää. Teksteistä nyt sinänsä ei ole puutetta, koska voin ottaa vanhoistakin, mutta kuvien löytäminen, siis varsinkin jos haluaa aiheeseen liittyvän, niin se voi olla hankalampi. Yhden jutun kuvina minulla on sarjakuvalehdestä muutama ruutu. Tosin voihan kirjaan laittaa vaikka kiiltokuvakukkasia aivan hyvin.

      Poista