tiistai 30. elokuuta 2016

Häkki on auki!

 
"Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme, vaan epäuskostamme. Siitä synnistä hyvä Jumala meidät varjelkoon." 

Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä lupaus kantaa


Siinä se evankeliumin paljon puhuttu ilosanoma on.


maanantai 29. elokuuta 2016

Missä reittisi kulkee...

Vuoria, hetteiköitä tai risukoita... silmänkantamattomiin. Kulje siinä sitten...  kun määränpää tuntuu olevan kovin kaukana, tai ainakin pimennossa.


Jos määränpäähän ei nyt silmä kanna, ota askel kerrallaan. Laske katseesi tulevista vuorista ja hetteiköistä, tai risukoista, juuri kulussasi olevaan tienkohtaan. Ja siirrä jalkasi seuraavan askeleen verran. Vaikka kulkusi olisi niin hidasta, ettei se tunnu edistyvän lainkaan, älä jää paikallesi. Jatka kulkuasi, vaikka hitaasti hivuttaen. Vaikka sinä et näe Häntä - kun pelottaa ja väsyttää, Hän näkee sinut! Ja valvoo jokaista askeltasi, niin että pääset perille.

Tässä rohkaisuksi muutama itselleni mieluinen kohta:

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut..." Luuk. 12:7

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."  Ps 139:16

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kuninkaan ystävä

Tietä pitkin kulki vaeltaja. Hän oli vaatimattoman näköisesti varustautunut. Ei ollut hänellä hienoja vaatteita ja hänen matkavarusteensakin olivat kovin kehnon näköiset.  Mikä lie köyhä, ajatteli hänen ohitseen hienoissa varustuksissaan porhaltanut toinen matkalainen.
Tämä toinen oli matkalla kauas. Hän oli tälle matkalleen hankkinut kalliit varustukset, koska hän tavoitteli pääsyä kuninkaan puheille. Tai no, jos nyt edes pääsisi  esittämään asiansa jollekin hänen palvelijalleen ensin. Se häntä hieman huolettikin, kuinka se mahtaisi onnistua. Eihän hän tuntenut sieltä ketään. Olihan hän tosin varannut mukaansa  arvokkaita lahjoja, ne varmaan avittaisivat hänen asiaansa, hän itsekseen myhäili, vaunujen vieriessä eteenpäin. Kyllä se sisäänpääsy varmaankin hänen lahjojensa myötä onnistuisi.
Ensimmäinen vaeltaja oli jo hieman väsynyt. Hänen jalkojaan särki ja hänestä olisi tuntunut hyvälle päästä edes vähäksi aikaa vaunujen kyytiin. No, hän istahti kivelle lepäämään. Siinä hän mietti matkaansa, samalla katsellen äsken ohiajaneiden vaunujen lennättämiä pölypilviä kaukana edessään. Tämähän oli hänen tapansa matkustaa; raikkaissa tuulissa, hitaasti kiiruhtaen. Välillä hän tapasi ihmisiä, joiden kanssa kulki hetken matkaa. Ja joiden kanssa hän jutteli matkasta; kysyi minne vierustoveri oli matkalla ja kertoi myös omastaan. Eipä hänellä montaa vierustoveria ollut kertynyt, jolle olisi omasta määränpäästään voinut kertoa. Jokunen kuitenkin. Näille muutamille hän oli kertonut, sen mitä hänen ystävänsä oli käskenyt, että tuon ystävän luokse voisi halukas matkalainen ohjata askeleensa. Jotkut kiinnostuivatkin asiasta ja kysyivät lisää tästä asiasta.
Ja matkalainen kertoi. Hän kertoi, että tuo ystävä oli hyvin varakas ja ystävällinen luokseen tuleville. Kuka vain oli hädässä, tai vaikka ei mitään hätää olisi matkalaisella ollutkaan, niin hän saattoi tulla tämän ystävän linnaan. Sillä linnassa tämä asui...
 - Ai, linnassa... kuului usein kanssamatkaajan suusta. He  saattoivat sanoa: - Eihän sitä tämmöinen vaatimaton matkailija voi sinne mennä... mihinkään linnaan. - Joku halpa matkustajakoti tässä pitää etsiä. Mutta kun vaeltaja kertoi lisää, löytyi aina silloin tällöin joku, joka uskoi. Ja teki vaeltajan ohjeen mukaan.
Mutta sitten oli niitäkin, jotka eivät ottaneet hänen sanojaan todesta. Ja niitä, jotka porhalsivat polleana hienoissa, omissa varustuksissaan portille - eivätkä päässeet sisään... Ja minkätähden? He eivät olleet kuulleet terveisiä vaeltajalta, joka oli kuninkaan ystävä. Vaatimaton matkalainen.
 

torstai 25. elokuuta 2016

Pimeässä... aarrekammiossa!

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan..." 5 Moos. 28:12

Tunnen olevani kovin kaukana mistään aarrekammioista. Tai sitten en vain näe.

"Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala." Jes. 45:3


Jospa sitä onkin jo jossain kätkössä... Kun tulee kirkkaasta valosta pimeään tilaan, sokaistuu ensin täysin...

Näin kuvana mielessäni (kuin elokuvassa) tilanteen, jossa pimeän kaivoskäytävän ovi tempaistaan auki ja valoa alkaa tulvia pimeään, hämyiseen ja kenties hämähäkinverkkojen "koristamaan" tilaan.

Pari ihmistä astuu sisään ja heidän mukanaan oppaana toimiva kolmas. Ensinmainitut alkavat hätäisesti sytytellä lamppujaan jotain nähdäkseen. Silti tuntuu pimeältä. Kunnes silmä tottuu. Ja alkaa kätkettyjen aarteiden etsintä.

"...aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä...".

-----

Olin tänä aamuna taas ahdistunut ja peloissani. Minä "onnistun" tulemaan siihen jamaan sellaisistakin asioista, jotka muille voivat olla ihan tavallista arkipäivää. Kaipasin siis rohkaisua ja ennen uloslähtöä kävin vielä Wislöffin rukouskirjasta katsomassa päivän tekstin. Siinä oli siis tuo mainittu jae rikkaasta aarrekammiosta. Siitä oli sitten Wislöffillä ajatuksena mm. että kuinka uskossa saa käydä siellä aarrekammion jokaisessa huoneessa ja kuinka Jumala iloitsee siitä, että otamme itsellemmekin runsaasti aarteita. Kun olin saattanut koululaisen matkaan (toinen onkin kotona flunssassa) mietin itsekseni noita mietteitä, joita tuolla alussa kirjoitin, että olen etäällä kaikista aarrekammioista... 

...mutta jospa sitä onkin siinä  aarrekammion ovella jo, vaikka ei mitään vielä näekään...

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Rauhantervehdys

"Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne." 2 Tess. 3:16


"Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne." 2 Tess. 3:18

maanantai 22. elokuuta 2016

Millainen päivästä tulee...?

Jos levottomuuden laineet alkavat liiaksi nostaa päätään, voi olla hyvä rohkaista itseään seuraavilla jakeilla:

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Matt. 10:29-31


Hänen sallimattaan ei meille tapahdu mitään. Ja mitä Hän sallii, sen Hän valvoo.

lauantai 20. elokuuta 2016

Tee merkki minulle...


"Tee merkki minulle, minun hyväkseni." Ps 86:17

Tämä jae oli eräänä aamuna Fredrik Wislöffin kirjassa Voimallinen on hänen armonsa.

 Vaikka sain taannoin  terveisiä Jumalalta,  niin silti erilaiset asiat odottavat hänen apuaan. Ja nimenomaan sitä, että oma levoton mieli voisi  rauhoittua. Itsekullakin on omat levottomuuden aiheensa. Niihin voi kuitenkin pyytää Jumalalta rohkaisua tai millaista virvoitusta kukin tarvitseekaan. Ja  vielä F. Wislöff kirjoittaa:

 "Kun Jumala tekee merkin - kun hän ihmeellisellä tavalla auttaa ja vahvistaa merkin pyytäjää" saa "...nähdä reaalitodisteen Jumalan voimasta".

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Terveisiä Jumalalta?

Kävi muutama päivä sitten sellainen hassu juttu, kun nuorin selosti minulle puhelinkeskusteluaan kaupungilla olleen isänsä kanssa. Hän sanoi hieman epävarmana, että minä olin saattanut saada joltakin terveisiä. Minä sitten mietin, että kenethän isäntä on kaupungilla tavannut, joka minulle voisi terveisiä lähettää. Jäin sitten miettimään vähän synkeänä, että millaisethan terveiset oikein todella minua nyt ilahduttaisivat... ja päädyin siihen, että jos saisin terveisiä Jumalalta... niin se OLISI TOSI HIENOA!  No, harvemmin sellaista kuitenkaan tapahtuu... mutta ei se mahdotontakaan ole... Kotona sitten kysyin isännältä, oliko joku siis terveisiä minulle sanonut? Vaan eipä ollut. Miten lienee asiat sekoontuneet nuorimman kuunnellessa puhelua.


Mutta sitten... eilen... oli vähän kuin olisin saanutkin ne terveiset Jumalalta. Oli nimittäin laatikossa kirje, jossa eräs viranomaistaho korjasi jonkun vuodentakaisen virheensä... ja sen vuoksi oli maksussa yllättävä rahasumma. Ei mikään suurensuuri, mutta meille suuri. Pakkosäästetty meille ikäänkuin. Siinä se oli minun mielestäni, ne Jumalan terveiset. Jo vuosi sitten Hän oli nähnyt, että näin se menee.

maanantai 15. elokuuta 2016

Taivaalinen vaatetus, taivaallinen huolenpito


"Katselkaa kedon kukkia... 
...ei Salomo kaikessa loistossansa
ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä." 
Matt. 6:28,29 


"Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon...
...eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?"
Matt. 6:30 

Matteuksen muistiinmerkintöjä siitä, mitä Jeesus sanoi Jumalan huolenpidosta, löytyy Matteuksen luvusta 6.

lauantai 13. elokuuta 2016

torstai 11. elokuuta 2016

Tie tiettömäänkin erämaahan


"...Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle."
                                                                   Jes. 43:19 (v. 1992 käännös)



"...Sinä teet tien tiettömäänkin erämaahan ja annat raikkaan veden virrata kuivimmassakin uomassa. Kaiken saat uudelleen elämään..." 

(Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä armon suojassa)

maanantai 8. elokuuta 2016

Olemme hänelle niin rakkaita...


"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, 
pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niinkuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi." Kol. 3:12-14  (v. 1992 käännös)




Minun huomioni kiinnitti tässä tänä aamuna tuo, että "olette hänelle rakkaita". Sitä täytyy saada "kuulla" aina uudestaan... Ja toinen kohta oli sitten tuo, että "pukeutukaa".  Tuli ihan mieleen, että aamulla vedetään vaatteet päälle... häneltä saadut... 

 

perjantai 5. elokuuta 2016

Outoja teitä

"Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea." 5 Moos. 32:4 (uudempi käännös)


"Jumala vie joskus outoja teitä. Olemme rukoilleet johdatusta ja vedonneet hänen sanaansa, jossa Jumala lupaa johdatuksensa. Tie näyttää kuitenkin johtavan vain syvempiin vaikeuksiin ja kummallisempien ihmisten luo. Joudumme vain uusiin taisteluihin. ahdistuksiin ja epävarmuuteen. Olemmeko tehneet jonkun erityislaaatuisen synnin, jonka vuoksi Jeesus on jättänyt meidät oman voimamme varaan? Vai onko tullut jossain risteyksessä valittua kerta kaikkiaan väärä suunta? Jumala on kuitenkin teoissaan täydellinen. Se tarkoittaa, että kohdallamme ei ole tapahtunut virhettä. Kaikki tiet, joiden kulkemiseen hän on ohjannut, ovat oikeita. Vaikka toiselta tuntuisi. Hän tietää kaiken ja näkee kaiken. Hänellä on kaikki valta ja viisaus. Hän on uskollinen Jumala." 

(kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja)

---

Kauan sitten etsimme uutta, isompaa asuntoa. Asian puolesta rukoiltiin. Jopa niinkin, että seurakunnassa  rukoiltiin meille oikein hyvää asuntoa. Millaisen sitten saimme? Talon, josta jouduimme muuttamaan parin kuukauden päästä pois. Ja sen prosessin tuloksena muutimme tänne nykyiseen paikkaamme... Aina ei Jumalan teitä ymmärrä. Joskus on niin, että saamme kohta nähdä hänen teittensä hyvyyden. Toisinaan taas meidän pitäisi katsella kaikkea elämäämme sieltä lopusta käsin... jotta erottaisimme sen mikä oli hyvää. Ja voi olla ettei näkökykymme siltikään riittäisi.

Kyllä moni raamatun henkilökin ihmetteli varmaan aikanaan sitä, millaisia teitä Herra heitä kuljetttaa... mutta me, jotka voimme lukea heidän elämäntarinansa, saatamme nähdä siinä Jumalan käden jäljen.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Jeesus itse... seisoi heidän keskellänsä


"Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille:  'Rauha teille!'  Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille:

 'Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.'

Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: 'Onko teillä täällä jotakin syötävää?'  Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: 'Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.'  Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille:

 'Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.'

Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa." Luuk. 24: 36-53



Ja mitä kaikkea sitten tapahtuikaan... siitä voi halutessaan lukea Apostolien teoista.