sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Ihminen on kuin tuuliviiri, Jumala vakaa kuin kallio

"Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi." Ps 118:14



Ihminen on kuin tuuliviiri, sen olen jo tänä lyhyenä aamuhetkenä saanut kokea. Tunteet voivat pienessä hetkessä vaihdella neuvottomuudesta ja pelosta syyllisyyteen ja iloonkin. Vaikka me olemmekin tälläisiä, että tunteet ja uskommekin ovat kovin ailahtelevaisia, on Jumala kuitenkin aina sama, vakaa kuin kallio. Häntä eivät mitkään tuulet heiluttele. Tunteistamme huolimatta, on Hänen huolenpitonsa aina sama. Hänen rakkautensa on aina sama. Syntien anteeksiantamus Jeesuksen Golgatan työn tähden on aina sama. Siitä sopii kiittää!

"Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja." Ps 118:15 


Tuosta alemmasta jakeesta on tullut yksi lempijakeeni. Se tuo mieleeni näkymän, jossa jostain telttaleiristä tms. kuuluu kova huuto, riemun huuto...
 

2 kommenttia:

  1. Totta. Onneksi tällaisille tuuliviireille on se Jumalan vakaa kallio, joka pysyy ja kestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Muuten ei tiedä missä oltaisiin.

      Poista