maanantai 16. tammikuuta 2017

"Rukoileva ei huuda tyhjään avaruuteen"

"Herra kuulee minun itkuni äänen, Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan." Ps. 6:9-10




"Herra on rukouksia kuuleva Jumala. Herra on kuullut rukoukseni. Tämän ihanan sanoman tuo sinulle tämän päivän sana. Sen oli psalmilaulajakin kokenut. Hän oli ollut suuressa hädässä. 'Minä olen näännyksissä', hän sanoo. 'Sieluni on kovin peljästynyt'. Tuskissaan hän huutaa: 'Herra, kuinka kauan?' 'Älä rankaise minua vihassasi', hän sanoo. Mutta ei kukaan huuda Herran puoleen turhaan. Psalmilaulajan huuto tulee kuulluksi. 'Herra on kuullut minun itkuni äänen', hän sanoo iloisena. 'Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.' Samoin hän kuulee sinua. Hän kallistaa korvansa, kuuntelee, kuulee ja vastaa. Rukoileva ei huuda tyhjään avaruuteen. Hän puhuu kaikkivaltiaan, rakastavan Jumalan korvaan. Ja Jumala kuulee ja vastaa."

Fredrik Wislöff kirjassa Voimallinen on hänen armonsa.
------
Laitanpa tähän  vielä linkin blogiystäni Vanhan Virren hyvään tekstiin rukouksesta: Vanha Virsi/teksti rukouksesta: Ei tarvitse olla Tarmo!

6 kommenttia:

  1. Tuo on ihana jae. Ja kiitos linkin laittamisesta, Metsäntyttö! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sun tekstisi oli minusta niin hyvä, useammallakin tavalla, kuin vain sen rukouksen osalta:)

      Poista
  2. Tuo linkki olikin hyvä...meitä Hilja Unelmiakin tarvitaan :)

    VastaaPoista
  3. Hei Metsäntyttö!
    "Herra kuulee minun itkuni äänen". Ihana ajatus ja lupaus. On sitä itkettykin ja hän on kuullut kaiken. Mikä lohdutus.
    Mutta kulemmeko me Hänen itkunsa äänen? Sillä on Hänelläkin suruja. Se ajatus tuli yhtenä hetkenä mieleeni ja kirjoitin siitä runon omassa blogissani: Linnunrata kirkkoni kattona otsikolla Hänen itkunsa ääni.
    Sillä vaikka onkin lohduttavaa, että Hän kuulee meidän itkumme, niin vielä lohduttavampaa on jumalasuhteen vastavuoroisuus, jossa myös me kuulemme Hänen itkunsa ja Hänen surunsa ja siitä surusta sen, kuinka tärkeinä ja rakkaina Hän meitä pitää.

    http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/10/hanen-itkunsa-aani.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastavuoroisuus todellakin, ei yksinpuhelua. Rakkaina Hän meitä pitää, kuinka Hän muuten olisikaan mennyt ristille hankkiakseen meille vapauden. Kävinkin lukemassa runosi, joka oli ajatuksia herättävä. Ja blogisi ulkoasu oli kaunis.

      Poista