"Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle;
opeta minulle käskysi.
Saata minut ymmärtämään asetustesi tie,
niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi."
Ps. 119:24-27
Välillä olen sumuisilla teillä samonnut, toisinaan ryteikössä rymyän.
Olen luullut olevani yksin, valoasi ja johdatustasi vailla.
Vaan sinä olet sielläkin, pimeimmissä loukoissakin.
Ja välillä olen kirkkaan taivaan saanut nähdä
pilviesi lomasta.
Niin, JUmala on aina lähellä, ihmisen tunteista ja kokemuksista riippumatta. Kunpa sen aina muistaisi.
VastaaPoistaOnneksi on näin:) Välillä tuntuu, kuin Hän olisi jossain äärettömän kaukana. Joskus taas kokee Hänen olevan lähellä ja se on kuin auringon paistetta pilvien lomasta.
PoistaKaunis tuo kuva! Usein sitä sumuissa ja ryteiköissä kuljetaankin ja "sielu on vaipunut tomuun". Osaisipa aina nähdä Jumalan sielläkin.
VastaaPoistaSepä se vaikeuksia tuottaakin... Onneksi Hän on sielläkin, vaikka me emme näe:) Auringonpaisteiselta tuntuu se päivä, kun siihen havahtuu.
Poista