Siinä oli Jeesus. Siinä oli Isä! Siinä oli kaikki... Se oli järisyttävää.

Jeesus: "Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."

Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" 

Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."

Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."

Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?  Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni. Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden." Joh. 14:4-11 KR-92

Se oli järisyttävää. Siinä se kaikki, mitä haluttiin, silmien edessä! Mutta sitä oli vaikea heti uskolla omistaa, vaikka silmät näki; että meillekö tämä tässä tarjolla?  "Uskokaa minuun.."

Tuomas päivittelee, että emmehän me tiedä... Ja toinen, Filippus, että Isä pitäisi saada nähdä... Kumpaankin kysymykseen, toiveeseen, vaateeseen - oli vastaus jo siinä silmien edessä, silmin nähtävänä paikalla. Siinä oli Isä. Siinä oli Tie. Jeesus oli siinä. Samat vastaukset meillekin, meidän kysymyksiimme, kun haluaisimme saada jotain enemmän; saada nähdä, saada kuulla, saada tuntea... lisää uskoa. Siinä on Jeesus edessämme ja ympärillämme, siinä Hän on meissä; meidän uskomme kohde, meidän toivomme, meidän Isämme!

--

"Lisää meille uskoa..." 

"Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenkään verran, te voisitte..."

--

"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen." Joh. 14:12-14 KR-92

 

Minua ihastutti tänä aamuna se huomio luetusta, että siinä tosiaan sanottiin, että se kaivattu Isän näkeminen oli jo tapahtunut - on paikalla siinä. Jeesus sitten - kysyy; liekö ollut hymynkare suupielessä, vai mikäkö ilme lie, että eikö häntä vielä tunneta muka, vaikka on jo yhdessä aika kauan kuljeskeltu?🌿🕊️😃 No, aika sokeitahan ja kuuroja me usein varmaan ollaan. Onneksi on Parantaja läsnä🫣☺️

Valtava tarve valolle!

"Yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti!" Kahleet putosivat Pietarin käsistä." Apt. 12:7 KR-92

"Nouse kiireesti." Ei kai ollut aikaa lempeään herätykseen. Valoisa, sopiva hetki oli lyhyt - kuin aamuauringon valon vaihtaessa paikkaa.  Tuo yllä ollut jae puhutteli minua tänä aamuna. Minullakin oli tänä aamuna niin kova valon tarve, että en voinut asettautua tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen; vaan piti siirtää tuoli keittiössä sille kohtaa, jossa saatoin nähdä sisälle huoneeseen tulevan valonsäteen, istua sen lähellä.

 

Huomion arvoinen seikka...

Vaikka oli niukkaa, ja kenties olisi toivottu enemmän kaikkea sinä vaikeana aikana, niin silti: "Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla." 1. Kun. 17:16 KR-92  

Näin siis köyhän leskiäidin kotona. Jumala piti huolen siitä hengissä pysymisestä niinä sateettomina vuosina jolloin tuli ruoan suhteen vaikeat ajat. Profeetta Elia oli itse se, joka oli joutunut ennustamaan niiden vuosien tulon. Ja hän myös tiesi, että sade tulisi taas, kun on siihen oikea Jumalan suunnittelema aika. "Kului pitkä aika, yli kaksi vuotta. Sitten Elialle tuli tämä Herran sana: "Mene tapaamaan Ahabia. Sitten minä annan maalle sateen." Elia lähti Ahabin luo. Samariassa oli kova nälänhätä." 1. Kun. 18:1-2 KR-92

Nyt oli tullut se aika, että sadetta saataisiin aivan pian... Pian sitä oli tuleva niin kovasti, että se haittaisi matkantekoa, ilmoitti Elia kuningas Ahabille. Ja niin sitä alkoi tulla, kun Jumala oli ensin näyttänyt epäjumalan papeille, kuka onkaan oikea ja voimallinen OIKEA JUMALA. Elia juoksi sitten sateen jo tultua Ahabin vaunujen edellä sen JUMALAN voimanäytöksen jälkeen. Hän lienee ollut litimärkä, kun tuli hetikohta uusi juoksumatka eteen vihaisen kuningatar Iisebelin tähden, joka uhkasi profeetan henkeä... Mutta jälleen Jumalalla oli suunnitelma.

---

JEESUKSEN LEIVÄNJAKOTILAISUUS

"... kaikki söivät kyllikseen." Mark. 6:42 KR-92

---

Paavali totesi joskus omasta elämästään: 

"Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa." Fil. 4:12 (v. -38)

Kun ajattelen omaa elämistämme, olisi meidänkin hyvä oppia elämään niissä olosuhteissa, joihin Jumala kulloinkin on meidät asettanut ja meille sallinut. Olisi hyvä myös oppia kiittämään kaikesta; silloinkin kun on niukkaa. Silloinhan hän kuitenkin huolehtii siitä hengissä pysymisestäkin. Siihen asti kun on tarvis. Sekin aika tulee jolloin kenkään meistä emme enää tarvitse tämän maan leipää, kun on parempaa siellä taivaan kodissa Isän luona. Mutta nyt mennään vielä näillä matkaeväillä, mitä kullakin päivittäin on. Niitähän voi sitten matkakaverillekin jaella ja vaihdellakin kaverin kanssa, jos siltä tuntuu.

Siunattuja matkapäiviä taaskin❣️

 

Jumalan suunnitelmia...

"Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista..."4. Moos. 24:17 (v. -33) 

Bileam joutui siunaamaan Israelin, vaikka oli palkattu kiroamaan...

"Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes hän tulee, jonka se on ja jota kansat tottelevat." 1. Moos. 49:10 (v. -33)

Jaakob siinä siunaa poikansa Juudan... Josta  sitten tuli Jeesuksenkin esi-isä. Jeesukseenhan nämä yllä olevat juuri viittaavat. Jo Eedenin käärmetapauksen jälkeenhän ennustettiin hänestä, joka polkee rikki käärmeen pään... 1. Moos. 3:15

---

Katselimme muutama päivä sitten meillä olevan elokuvan*(siitä jutun lopussa lisää) Egyptiin joutuneesta Joosefista. Sitä kun oli katseltu, niin tuli mieleen etsiä nuokin jakeet, joista osa oli muistunut mieleen, niin piti etsiä että mistä se löytyy.

Joosefista tuli myös osa Jumalan suunnitelmaa. Hän näki unet, jotka osoittautuivat myöhemmin todeksi ja näyttivät etukäteen, mikä tuli olemaan Joosefin asema tulevaisuudessa. Vaikka sitä ei silloin kotiväkensä keskuudessa kukaan pitänyt muuna kuin haihatteluna. Mutta niin vain kävi, että hänen isänsä Jaakobin perhekunta, myös ne häntä vihanneet veljet, pelastuivat nälkäkuolemalta; samoin kuin koko Egyptin kansa - Joosefin uuden aseman ansiosta Egyptin hallinnossa. Sen oli Jumala suunnitellut ja toteuttanut, vaikka kukaan ei olisi ikipäivänä mitenkään voinut kuvitella ja uskoa sellaista tapahtuvan!

Raamattu kertoo siitä näin: "Kun Joosef oli seitsentoistavuotias... Kerran Joosef näki unen... "Kuulkaapa millaista unta minä näin! Me olimme   pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?"

Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä vielä enemmän. Jooset näki vielä toisenkin unen ja kertoi senkin veljilleen: "Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: "Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?" 1. Moos. 37:2,5,6-10 (v. -33)

Mutta niin ne Joosefin unet näyttivät, mitä tuleman piti: Hänestä tuli heidän herransa Egytissä; faaraosta seuraava. Ja sinne veljet itse olivat  hänet myyneet - orjaksi! Mutta Jumalalla oli se suunnitelma...!

---

Tässä on linkki  hakusanalla "Joosef" löytyneisiin  juttuihin toisen blogini puolelta. Kaikissa ei ole sentään se Egyptissä ollut Joosef, olihan heitä muitakin: Joosef Arimatialainen ja Joosef Marian mies.

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Joosef

---

* Elokuvasta:  Raamattu/Joosef.  Alkuperäisnmi: The Bible/Joseph. Vuodelta 1995, kesto 3 h 8 min. Kyseinen elokuva on kyllä yksi parhaista, mitä Raamatun henkilöistä on tehty! Siinä on hyvät näyttelijät; (mm. Ben Kingsley) ja käsikirjoittajat ovat osanneet käsikirjoittaa roolit ja tapahtumat kiinnostavalla tavalla. Ei ole vähääkään tylsä tämä elokuva; koskettava se on!

Tästä näkee  halutessaan elokuvan kansikuvan, ja selitykset jotka ovat englanniksi. Itse annoin tämän näpeissäni olevan vekottimen hoitaa käännöshomman suomeksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_(1995_film)

Toivon päivä

Herran silmät näkevät meidät, korvansa kuulevat meidät!

"Herran silmät katsovat vanhurskaita, hänen korvansa kuulevat heidän avunhuutonsa." Ps. 34:16 KR-92

Me emme tuosta pellolta erota kuvasta kurkipariskunta... Vaikka se siinä silmiin nähtävänä oli. 

Jumalalla on kyllä luomansa maailman tarkin näkö, kuulo ja huomiointikyky.  Hän kykenee näkemäämään, kuulemaan, huomioimaan ja toimimaan meille näkymättömien tai kuulumattomien asioidenkin kanssa. Hänellä on kaikki langat käsissään. Hänellä on suunnitelma, miten mikäkin asia järjestyy.

Hän tahtoo, että kerromme asioitamme Hänelle. Hän ei väheksy pieniäkään asioita, eivätkä suuret ole hänelle liian suuria. Kerrotaan hänelle ilot ja surut ja toiveet. Hän kuuntelee kyllä, vaikka meistä näyttäisi että hän nukkuu. Ei nuku, hereillä on! Kuulee tarkasti... Suunnittelee siinä samassa, iloitsee kun hän saa kuulla ajatuksiamme❤️

Vaikka ei oltu edes nähty, silti rakastettiin...

"Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen." 1. Piet. 1:8-9 KR-92

"Vaikka ette häntä nyt näe".  Pietari oli itse omilla silmillään nähnytkin, ja korvillaan kuullut Jeesusta. Istunut hänen kanssaan samoilla rantatulilla, oli istuttu yhdessä veneessä myrskyssä ja tyvenenessä ja kävelty pitkiä matkoja yhdessä milloin minnekin toisten kanssa. Ja oli paljon ihmisiä, jotka olivat itse nähneet ja kuulleet Jeesusta, saaneet kenties olla  itse hänen parantavan kosketuksessa kohteenakin, tai nähdä sellaista ihan silmiensä edessä. Ja se sai heidät rakastamaan Jeesusta palavasti! Se rakkaus, se uskon liekki, ei sammunut vaikka nähtiin, että Jeesus sitten ristillä kuoli... Mutta Jeesus nousi ylös ja hän elää: mikä riemu!

Sitten oli heitä - ja on meitä, jotka omin silmin emme ole nähneet, mutta ollaan kuultu, luettu ja meille on kerrottu, mitä tapahtui. Ja miksi se tapahtui? Jumalan, Isän, Luojan, rakkaudesta meihin ihmisiin, Jumalan luomuksiin, Jeesus halusi tulla tänne lunastamaan ne kaikki (on: meidät kaikki) pilalle menneet, jotta jokainen saisi takaisin sen, loiston ja kirkkauden - ja aseman, takaisin  oman paikkansa Jumalan, Isän ja Luojamme luona. 

Sanoopa Raamattu Jumalan erittäin kiihkeästä rakkaudesta meihin näinkin: "Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan?" Jaak. 4:5  (v. -38)

Hän rakasti ja rakastaa meitä! Niin mekin saamme, vajavaisinakin, rakastaa häntä! Hänhän on isämme; kuten Raamattu jossain kohtaa toteaa, että sitä suhdetta kuvastaa jokainen isän ja lapsen suhde maan päällä! Siinä meille ajattelemisen aihetta❣️

"Rauha teille!" - sanoi Jeesus.

"...Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"  Joh. 20:19 KR-92

Opetuslapset olivat olleet peloissaan suljettujen, lukittujen, ovien takana. Sinne Jeesus yhtäkkiä ilmestyi ja julisti heille rauhaa.  Me muutkin voimme olla siten kuvaannollisesti suljettujen ovien takana. Meidätkin Jeesus kykenee yllättämään tulollaan ja antamallaan rauhalla. Hän on sama Jeesus yhäkin. Siellä opetuslastensa luona hän muuten vielä toistamiseen sanoi sen rauhan sanansa: 

"Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Joh. 20:21 KR-92