"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus." Jes. 9:1 KR92
"Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt." Jes. 60:20 KR92
Apt. 12:1-3 (ja siitä eteenpäinkin)
"Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin..." Apt. 12:1-3 KR92
Jaakobilta meni henki! Pietariakin sama uhkasi, mutta hänet säästettiin siltä, kun enkeli tuli hakemaan hänet pois sellistä juuri ennen mestauspäivää. Mitä ajatteli Johannes, Jaakobin veli, ja Pietarin ystävä? He olivat olleet se tiivis kolmikko, jonka Jeesus usein otti mukaan moneen sellaiseen tilanteeseen, johon hän ei ottanut muita. Toinen "ukkosenjylinän pojista", (Jeesuksen heille antama nimi), oli nyt poissa. Tuliko mieleen - niinkuin kahdentuhannen vuoden jälkeen asiaa miettivälle, että miksi Jaakob poistettiin, mutta Pietari sai samassa tilanteessa oikein erikoispelastuksen. Pietarille se oli armoa. Mutta ehkäpä se oli Jaakobillekin armoa - ja kotiinkutsu. Päättyneet olivat sitten hänen murheensa päivät, ja Herra oli oleva hänen "ainaisena valonansa". Jumalahan jokatapauksessa ei tee virheitä, ja hänellä on ns. kaikki langat käsissään. Nytkin hän tiesi, mitä niistä langoista kudottaisiin. Vaikka sen "neuleohjeen" salaisuudet eivät silloin vielä, eikä ehkä usein muulloinkaan, avaudu ennen kuin vasta sitten, kun nähdään se valmis lopputulos!
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti