Isoille myös

Tyttö luki äitinsä neulekirjan kannesta: 20 neulemallia pienille ei isoille. Sitten hän  meni näyttämään tekstiä siskolleen. Asia oli kuitenkin aivan päinvastoin, sillä kirjan kannessa luki: "...pienille & isoille." Yhdistävä merkki oli tehty sillätavoin, (juuri kuten tuossakin nyt näkyy), ettei hän sitä tunnistanut ja se näytti sanalta ei.

Taivaallinen tiekin on tarkoitettu pienille ja isoille. Isojen olisi osattava ottaa se vastaan lasten lailla - luottavaisena. Osaako isot?

Ja vaikka joku väittäisi, että se uskon asia on vain lapsille, älä sitä usko. Usko, että se on isoille ihan yhtälailla.

Sama tie

Muistelen sitä tietä, joka oli niin tasainen. Juuri hiekoitettu. Mutta tämä... Onko tämä  se sama tie?

Siinä on nyt kiviä. Sade on uurtanut siihen vakoja. Se on painunut kuopille ja "nimismiehenkiharat" kiusaavat sillä kulkijaa.

Onko tämä tosiaan se sama tie? On se. Sama se silti on.

Hän teki sen

Kiitos Jeesus, että kuolit puolestamme! Mitkään sanat, vaikka kuinka kauniita olisivat, eivät riitä kuvaamaan rakkautesi suuruutta. Eikä järkemme sitä koskaan käsitä. Joskus voimme pienen hitusen siitä tajuta.


                
                "Se on täytetty!"
                
                 

Sinun lunastustyösi on täytetty. Meidän ei enää tarvitse yrittää mitään täyttää, koska Sinä jo teit sen.

Kiusattujen auttaja

                     "Sillä sentähden,
                että hän itse on kärsinyt
                      ja ollut kiusattu, 
               voi hän kiusattuja auttaa."
                                                           Hebr. 2:18

Kasvu tapahtuu piilossa

Kun siemen pannaan maahan, ei maan pinnalla näy pitkään aikaan mitään. Kylväjä voi jo kyllästyä odottamaan ja ajattelee, ettei sieltä mitään nousekaan. Odottavan aika on pitkä - tässäkin. Joittenkin siementen itäminen vie paljon aikaa. Jotkut siemenet vaativat jopa kylmäkäsittelyn, ennenkuin ne voivat alkaa kasvaa. Ja toisinaan jopa valmiin juurakon kasvuun lähteminen voi olla yllättävän hidasta. Pitää kasvattaa niitä juuria ensin vedenottoa varten,  että voi alkaa kasvattaa näkyvää varttakin. Ja lopulta sitä hedelmääkin. Kuka nyt sitten minkäkinverran. Ja niitä hedelmiä ei kasvi itse syö...

"Ja kun kylvät, et kylvä sitä  vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai minkä muun tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren".  1 Kor. 15:37-38

---

Näistä  ajatuksista  on pääosa  lastenleirin raamikselta napsittuja... Kuvassa muuten inkivääri. Juomanteosta oli jäänyt pala juurakkoa ja se laitettiin multaan. Tuo pienempi näkyvä osa oli siinä multaan laitettaessa, mutta se ei kasvanut yhtään. Pitkän ajan kuluttua mullasta pisti esiin uusi alku, jonka kasvun nopeus onkin sitten hämmästyttänyt meitä.

Et ole vahinko

Olimme lastenleirillä ja leirin johtaja luki eräänä aamuna Psalmin 139.  Siinähän on tärkeänä asiana se, että Jumala näki meidät jo idullamme ja kaikki päivämme olivat suunnitellut ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut!  Hän näki meidät jo silloin - ja näkee nytkin. Olemme sitten missä tahansa.

"...Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;  jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. 

Sillä sinä ole luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."  Psalmista 139:1-16

Sittten myöhemmin samainen leirin johtaja toisessa tilanteessa korosti sitä seikkaa,  että kukaan ihminen ei ole vahinko, vaikka joku ihminen niin sanoisikin. Kaikki olemme olleet Jumalan suunnitelmissa jo kauan ennen kuin vanhempamme tiesivät meistä mitään. Ja jo paljon sitäkin aiemmin...

Väsyneenä

Jumalan lapsikin väsyy. Joskus niin, että käy vain makuulle ja nukkumaan, kun tuntuu ettei mitään jaksa. Jopa voimalliset Jumalan miehetkin väsyvät joskus. Niin kävi Eliallekin aikanaan. Hän oli juuri vähän aiemmin saanut nähdä suuria; kuinka tuli lankesi taivaasta hänen rukouksensa voimasta. Sitten hän sai kuulla, että kuningatar aikoo saada hänet hengiltä. Elia pakeni ja pakomatkansa päätepisteessä paneutui masentuneena nukkumaan, toivoen samalla kuolemaansa. Hän sai nukkua aikansa. Sitten hänet herätettiin. Enkeli herätti hänet ja käski hänen syödä. Ruokakin oli pantu valmiiksi viereen. Elia söi - ja paneutui uudestaan nukkumaan. Taas hän sai nukkua aikansa. Ja jälleen enkeli herätti hänet. Taas oli ruoka odottamassa. Niin vahvistui Elia.   Näin levänneenä ja ruokittuna Elia lähti matkaan, jonka päätteeksi hän asettui erääseen luolaan yöksi. Yhäkin hänellä oli mielessä masentavana se, kuinka hänen henkensä oli vaakalaudalla. Siellä hänelle puhui itse Jumala ja lähetti Elian  uusiin haasteisiin.

Kerrontaa Eliasta löytyy 1 Kuninkaiden kirjasta. Eikä Elian henkeä vienyt kuningatar, eikä kukaan muukaan ihminen. Hänen maallisen vaelluksensa loppu oli hyvin erikoinen ja se löytyy kohdasta 2 Kun. 2.

Suuri suku

Minulle esitettiin ruokapöydässä lapsen suusta kysymys; onko meillä suuri suku? Ajatuksissani käväisevät isännän ja minun eri sukuhaarat. Ja tulipa mieleen sukukokouskin, jossa kesällä kävimme. Pähkäilin mielessäni, että mitähän sukua tässä nyt tarkoitetaan ja mikä on paljon. Jostakin sukuhaarasta on sanottu, että on laaja suku. Mutisin vihdoin esiin epätietoisen vastaukseni. Sen tehtyäni totesin, että kysyjällä olikin itsellään jo vastaus valmiina: "Eikös kaikki ole meille sukua?" Tuumasin, että olihan se niinkin, mutta yleensä sukua ei ajatella niin laajasti... Mutta siinä ruokäpöydässä aloimme yhdessä miettiä.

Ihmissuku ja syntisten sukukunta - kaikki Eevan ja Aadamin jälkipolvet kuuluvat näihin. Kaikki vain eivät osallistu "sukuseurojen" toimintaan.  Kaikki ovat myös kutsutut siihen suureen "sukukokoukseen",  joka pidetään aikojen lopulla taivaassa. Tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä ilmoitettu. Kaikki kutsutut eivät vain taida osallistua... Eiväthän kaikki edes tiedä vielä kuuluvansa syntisten sukuun ja siten olevansa kutsuttuja. Kutsujen jakajia tarvitaan siis lisää. Juhlajärjestelyt alkavat olla loppusuoralla ja kunhan kaikki on valmista, meidät noudetaan sinne! Sinne ei pääse omalla kyydillä...

"Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja",  joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa: te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen" ette olleet armahdetut", mutta nyt"olette armahdetut".  1 Piet. 2:9-10


---

Tämä teksti on monen vuoden takaa. Kirjoitin sen aikanaan seurakuntamme lehteen. Nyt tämä oli taas ajankohtainen, kun eilen olimme vuosien tauon jälkeen samaisen sukuseuran kokouksessa.

Muotoiltavana

Kun tehdään kenkiä, tarvitaan lestiä. Lesti on se, joka pitää puolivalmiin tekeleen kengän muotoisena, kunnes siitä tulee valmis kenkä. Kenkää korjatessakin lesti saattaa olla tarpeen.

               "...kunnes Kristus saa muodon teissä..."  Gal. 4:19

Kaikkiko meni...

Katosiko sinulta ilo, menikö rauha, etkö jaksa enää rukoilla? Rakkauskin tuntuu laimenneen... usko haihtuneen...

Jotain sinulle jäi...

Sinulle jäi kuitenkin se suurin, Jumalan armo.
Jäi Kristus, puolustajasi heikkoudessasi, auttajasi köyhyydessäsi.
Ja jäi risti, lunastus. Siinä on voimasi, armahduksesi. Siinä uudistuksesi. Siinä sydämen puhdistus ja lahjaksi saamasi vanhurskaus.

(Mukailtu Erkki Lemisen runon Häipyikö sinulta ilo -mukaan)

Varma sana

"Varma on se sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan,  joista minä olen suurin." 1 Tim. 1:15

Näin sanoi Paavali, joka on monella tapaa esikuvaksi meille.

"Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi." 1Tim. 1:16

Paavali oli ollut aiemmin Jeesukseen uskovien vainooja. Hän oli  ollut läsnä kun Stefanus kivitettiin. Kun hän vainosi Jumalaan uskovia, hän luuli tekevänsä palveluksen Jumalalle. Hän oli ollut hyvin innokas siinä hommassaan. Yksi hänen "työmatkoistaan" koitui hänelle kohtalokkaaksi. Hän kohtasi sen, jota vainosi  - Jeesuksen - ja hänen elänänsä muuttui täysin. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja. Näistä kerrotaan Apostolien teoissa. Luku 7, jakeesta 58 alkaen on kertomusta Paavalista, joka ensin käytti nimeä Saulus.

Homma se on sekin

Tänä aamuna minua ilahdutti erityisesti Sro:n päivän sanassa Vähäsarjan tekstissä seuraava kohta:

"Voittajan joukoissa on tilaa heikommillekin aseenkantajille ja vedenkärrääjille."

Jos puhutaan sotajoukosta, niin ei joku vedenkärrääjän homma kovin hohdokkaalta tai sankarilliselta kuulosta, mutta hekin ovat tarpeellisia. Heidänkin on oltava omalla paikallaan uskollisia. Ensimmäinen mielikuvani tuosta vedenkärrääjästä oli sellainen, että joku kantaa jollain pienellä kipolla sotatantereella makaaville  vettä suun kostukkeeksi... Toinen sitten se, että joku kuljettaa isompia määriä vettä taisteleville joukoille. Kummatkin tarpeellisia.

---

Ja minä ajattelin, että tänään en varnaankaan kirjoita mitään...

Sille, joka etsii

Etsit Häntä. Koet, ettet löydä. Hän löysikin sinut. Kun pimeässä hapuilet etsien jotakuta, kätesi tavoittaa Hänet. Hän on siinä, vierelläsi ihan. Tartut Häneen hukkuvan lailla. Tässä on pelastus. Hän ottaa sinun kätesi omaansa ja pitää kiinni. Ei päästä irti, vaan vetää turvaan. Ja hoitaa sinua. Lääkitsee haavasi, lämmittää kylmästä ja järkytyksestä vapisevan olemuksesi ja ruokkii sinua - Taivaan leivällä. Hän ei väisty viereltäsi. Hän valvoo, kun väsyneenä ummistat silmäsi. Hän on siinä, vierelläsi ihan.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

Ei pelkkiä reittivinkkejä

Muutama päivä sitten minua ilahdutti Aamun ensimmäinen -blogista lukemani Vähäsarjan teksti. Ajatus siinä oli se, ettei Jeesus huutele meille reittivinkkejä taivaasta. Hän kulkee itse edellämme ja tasoittaa maaston. Me menemme sinne, missä Hän jo on. Reitti on katsottu, tehtävä valmistettu ja sen kesto määritelty. Voit katsoa kyseisen tekstin täältä (klikkaa tästä). Siihen liittyi allaoleva kohta:

"Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti." Jes. 45:2 (uudempi käännös)

Juha Vähäsarjan tekstin (päivä 17.6.) löydät myös kirjasta: Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki.

Toiveet ja todellisuus

Ne eivät aina kohtaa. Toiveitahan meillä riittää. Ja tarkoitan tässä nyt sellaisia toiveita, joiden tosiksi muuttuessa uskoisimme olevamme onnellisia, iloisia, vapaita... Aina joskus joku kiihkeästi odottamamme asia toteutuukin. Olemme onnellisia...  ehkä hetken. Se ei sitten ihan ollutkaan sitä mitä odotimme... Tai ilmaantuu joku uusi asia, jonka toteutumista nyt tarvittaisiinkin tekemään meidät iloisiksi ja vapaiksi... Ongelmat, sairaudet, kaikenlaiset elämän huolet; ne toteutumattomat toiveemme, ahdistavat meitä jatkuvasti. Saavat tuntemaan, ettei ilolle, rauhalle, luovuudelle, tai jollekin muulle onnen asialle, ole tilaa. Koemme ehkä elämän supistuvan pienemmäksi, ahtaammaksi,  kuin mihin sillä olisi ollut muuten mahdollisuus.

Puutarhuria se tämäkin on tarvinnut.
 

Meistä todellakin leikataan versoja, meistä nypitään lehtiä,  meitä typistetään, kasvumaatamme möyhennetään, meitä lannoitetaan,  meitä kastellaan, meitä sidotaan, meitä koulitaan, meitä siirretään paikasta toiseen, meitä jalostetaan. Tätä kaikkea tekee hoitajamme - Taivaallinen puutarhuri. Hän tietää mitä tekee. Hän tietää kuinka meistä saa sen tärkeimmän tulemaan esiin. Täysin "villinä ja vapaana" rehottavat vain kasvit puutarhan ulkopuolella. Ja monet villikasvit tukahtuvat toisten vallatessa tilaa.

Odottamisen vaikeus

Odottaminen on vaikeata. Tässä eräänä päivänä yritin soitttaa paikkaan, johon on vaikea päästä. Sain kuulla erinäisiä kertoja lauseen: "...jos haluatte jatkaa odottamista....". Aikani "halusin" ja sitten en. Päätin hoitaa asiani kasvokkain. Ensin jonotusnumero käsiin ja odottamaan. Siellä jonottaessani tuumin, että jotkut ihmiset joutuvat odottamaan jatkuvasti; se on melkein päivän työ. Jos sitä jatkuvasti joutuu tekemään, siihen osannee paremmin suhtautua; asennoituu jo ennalta siten, että se kestää ja varaa siihen aikaa. Kun minä sitten, lopultakin lyhyen odotuksen jälkeen, pääsin esittämään asiani, selvisi vain, ettei mitääm ollutkaan vielä valmiina. Käyntini kuitenkin oli hyödyksi siten, että toivomani juttu valmistui samana päivänä.

Muutama päivä sitten sain puhelun, jossa oli kaksi iloista asiaa. Toista en ollut osannut odottaa lainkaan. Toinen asia puolestaan oli sellainen, että se meni äärimmilleen, ennenkuin ratkesi iloisella tavalla. Joskus me joudumme huutamaan pelosta, kun vastausta vain ei näytä tulevan. Näin kävi opetuslapsillekin myrskyävällä merellä. Pelkäsivät hukkuvansa. Jeesus oli kuitenkin veneessä. Ja Hän tyynnytti myrskyn. (Tämä tapahtuma löytyy kohdasta Mark. 4:35-41).

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu." Snl. 10:28

Jumalattomien toivo hukkuu. Vanhurskaalla on toivo. Vaikka odotus joskus olisikin pitkä...

Virheistäkin uutta

Jumala ei tee koskaan virheitä. Me teemme. Meidän annetaan joskus tehdä hyvin raskaitakin virheitä. Voimme olla hädissämme, peloissamme, ymmällämme ja vihaisiakin Jumalalle siitä, että Hän salli, ja sallii, niin tapahtua. Joskus meidän annetaan kulkea omia polkujamme.

"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen..." Jes. 53:6.

Kuitenkin Hän valvoo joka hetkeämme. Se mikä meidän mielestämme, ja näkökulmastamme, on mennyt väärin ja pilalle, onkin ollut koko ajan Hänen tiedossaan, valvonnassaan ja hoidossaan myös. Se onkin osa suurempaa suunnitelmaa kuin meidän ajatuksemme oli. Hänen näkökulmansa on ikuisuusnäkökulma. Ja kun Hän huolehtii ajallisista asioistamme, Hän pitää aina sen ikuisen päämäärän mielessään järjestellessään asioitamme.

"...jos sanot, ettet  voi häntä nähdä, asia on hänen edessänsä, odota häntä." Job 35:14

Kun me itkemme menetyksiämme, pettymyksiämme ja pelkojamme, Hän näkee jo kaiken tulevan; kaiken iäti pysyvän, kaiken kauniin, kaiken ilon...

Joskus joudumme kokemaan, että Hän on ääneti. Raamatussa on paikka, jossa sanotaan:

"...hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua..." Sef. 3:17

Arvoituksellinen sana. Kaikki hänen tekonsa sanelee rakkaus meitä kohtaan. Äänettömyyskin toisinaan... Muistakaa Jobia, kaikki, jotka kärsitte!

Heijastusta

Tänä aamuna näin yllättäen auringon välkettä seinällä, johon auringonvalo ei normaalisti osu. Sen täytyi heijastua siihen lähistöllä olleesta peilistä tai  vastakkaisen seinän ovilasista. Ilmiö kesti vain pienen hetken, koska taivas meni pilveen. Ja kohta aurinko olisi paistanut muutenkin hieman toisesta kohdasta. Jäin vain miettimään... yritin muistella jotain sanaa; ihmisen kasvot toisessa ihmisessä... Kun sitten laitoin kyseiset sanat Koivuniemen Raamattuhakuun  (katso tästä linkistä) sain  tuon allaolevan jakeen.

"Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä." Snl. 27:19

En siis muistanut ihan oikein, mutta jotain heijastusta siinäkin kai oli...

Toivo

Raamattu puhuu paljon toivosta.

"mutta toivo ei saata häpeään..." Room. 5:5

"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo;  kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä." Room. 8:24-25

"Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta." Room. 15:13

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä Hän, joka antoi lupauksen on uskollinen;" Hebr. 10:23

Kristuksen rakkaus - kaikkea tietoa ylempänä

"Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,  niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen kaikkea Jumalan kaikkea täyteyttä. " Ef. 3:14-19

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksesssa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Aamen." Ef. 3:20-21

Pettymysten keskellä

Aina silloin tällöin joutuu tilanteeseen, jossa kysyy itseltään ja Jumalalta, kuinka tämä näin meni? On pyydetty Häneltä johonkin asiaan apua ja johdatusta. On uskottu, että niin tapahtuu ja sitten asiat menevät kuitenkin aivan pieleen. Siitä seuraa yleensä kysymys, että "oliko tässä nyt muka jotain johdatusta?"  Miksi en saanut apua? Näin sen asian pettyneenä näkee. Samat reaktiot, samankaltaisiin tilanteisiin, kerta kerran jälkeen.

Eikö Hän sitten  tosiaan johdattanut, eikä auttanut?  Hän, joka on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti? Hänkö olisi vierellämme ja katselisi välinpitämättömänä ja toimettomana hätäämme? Hän toimii aina parhaaksemme. Hänen näköalansa on laajempi, kauaskantoisempi, kuin meidän. Hän ei näe vain mahdollisia tulevia vuosiamme, vaan hänen katseensa ulottuu ikuisuuteen asti. Kaikki asiat asettuvat kohdalleen kun näkökulma on oikea.

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

Autioon paikkaan

"Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän." Mark. 6:31

Jeesus sanoi näin opetuslapsilleen. Samassa jakeessa sanotaan vielä: "Sillä tulijoita ja menijöitä oli  paljon,  ja heillä ei ollut aikaa syödäkään."  Aina välillä on tarvis mennä "autioon paikkaan" levähtämään. Voi olla, ettei meillä ole mitään sellaista kiirettä kuin opetuslapsilla tuntui olevan, mutta levähtäminen kaikesta muusta voi olla tarpeen. Huolet voivat tehdä levottomaksi, vaikka olisimme muuten aivan yksin. Eikä se autio paikkakaan ole aina saavutettavissa,  mutta ehkä se voisi olla muutakin. Luin kerran äidistä, joka meni rauhoittumaan ihan vain oven taakse... Kun äiti oli oven takana,  lapsetkin tiesivät äidin tarvitsevan sen hetken.  Kenties se voisi olla ylipäänsä jotain, joka on juuri sinulle rauhoittavaa. Kelle se on vain oventaus, jollekin toiselle se voisikin olla vaikka rauhoittava puuha.  Ja joku menee sitten sinne paikkaan, jossa ei ole muita. Siinä yksinäisyydessämme Jumala hoitaa meitä. Kutakin hänelle sopivalla tavalla.

Hänen silmänsä näkevät

"...Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. 

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoasin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä; yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.  Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. 

Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekanjyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi." 

"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut ainkaikkiselle tielle."  Ps, 139:1-18, 23-24 

Tulevien päivien huolista

                    "Älkää siis
                     murehtiko
             huomisesta päivästä,
             sillä huominen päivä
           pitää murheen itsestään.
           Riittää kullekin päivälle 
                 oma vaivansa."
                                                 Matt. 6:34

Aallot hiljenevät

                    "Hän tyynnytti myrskyn,

                     ja meren aallot hiljenivät.
                   He iloitsivat, kun tuli tyyni,

          ja hän vei heidät toivottuun satamaan."
                                                                   
                                                                    Ps. 107:29-30

Matkasauvana toivo

Joka on lukenut Bunyanin Kristityn vaelluksen, tietää kuinka monenlaisten maastojen halki hänen oli kuljettava. Helpot saattoivat olla vaarallisen unettavia, vaikeat väsyttäviä ja pelottavia.

Joskus on ainaista kivikkoa. Kun yhden kiven ylität, toinen on jo odottamassa. Epätoivo valtaa hyvin helposti sellaisessa maastossa, kun katselee, etttä kiviä vain näkyy edessä silmänkantamattomiin... Kuinka sitä jaksaa? Ei omin voimin jaksakaan. Askel kerrallaan, päivä kerrrallaan,  matkasauvana toivo. Ja varsinkin matkaseurana Jeesus, joka tuntee senkin tien. Hän kulkee siinä vierellä ihan. Hänelle voi puhua pelkonsa matkalla. Hän vahvistaa ja rohkaisee.  Hän nostaa kaatuneen ja taluttaa   kompastelevaa. Hän auttaa kivikon yli, vaikka sinut pitäisi kantaa!

Psalmi 23 puhuu matkasta ja matkaseurasta: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat." Ps 23:4

Hän tietää sen jo...

Eräs neitokainen tuli seisoskelemaan viereeni keittiön pöydän ääreen. Sitten hän ilmoitti, että hänellä olisi minulle kysymys... Käskin sanoa sen, vaikka kyllä tiesinkin jo mistä oli kyse: minun karkkipussistani. Tulihan se oikea kysymyskin sieltä ja vastauskin oli toivotunlainen, eli sai siitä ottaa. Ja kysyjiä ilmaantui sitten lisääkin ja vastaus oli yhä sama. Tosin jossain vaiheessa sanoin sitten jo, ettei ihan kaikkia saa syödä...

---

Niinpä kai mekin usein menemme lähelle, emmekä sano sitä kysymystä. Kuka mistäkin syystä. Hänellä on kyllä vastauskin jo valmiina, mutta Hän odottaa, että pyydämme haluamaamme.

"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."  Matt. 7:7-8

Kyllä Hän pelkän anovan katseenkin näkee ja voi vastata sanattomaankin pyyntöön.

"Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa."  Ps. 38:10

Kohtaaminen

Eräässä elokuvassa on kohtaus, jossa nainen katsoo ohikulkevaa Jeesusta, tahtoen saada tietää tästä merkillisestä miehestä enemmän.  Jeesus menee ohi, ja kääntyy sitten naista kohti - ja kutsuu tätä joukkoonsa. Nainen estelee, vedoten siihen, että hän on vapaa. Hän voi mennä minne vain itse tahtoo. Elokuvassa Jeesus sanoo naiselle, ettei tämä ole vapaa, mutta voisi olla... Nainen jää silloin paikalleen, mutta myöhemmin tapaamme hänet opetuslasten joukossa.

Lienetkö sinä tullut koskaan kuvitelleeksi, millaista olisi jos Jeesus kävelisi sinua vastaan? Siis siinä kadulla tai tiellä, jossa aina kuljet? Tai tulisi kotisi ovesta sisään? Minä olen joskus sitä miettinyt. Olen suorastaan kaivannut sellaista mahdollisuutta. Miksi sitten? Jeesuksen kohtaaminen antoi aina kaipaavalle jotain. Uutta toivoa ja uskallusta elämään. Vaikka olosuhteet muuten olisivat pysyneet entisinä, niin jokin muuttui. Näkökulma. Kaikki asiat asettuivat Jumalan pojan kaikkivoipaisuuden valossa nähtäväksi. Useimmiten kyllä tapahtui muutakin, kuin vain näkökulman muutos...

Minä olen kuvitellut tilannetta, jossa Jeesus kohtaisi minut metsätiellä. Hän tulisi vastaani, ja en tiedä, sanoisiko Hän jotain. Jos sanoisi, se voisi olla vaikkapa vain, älä pelkää...

Sinua vastaan Hän voisi tulla kaupungin kadulla. Tai parkkeerata autonsa sinun viereesi - näin nykyajassa... Oli missä hyvänsä, niin Hän tietäisi sinun elämäsi kipupisteet.

Ja kyllä Hän ne meidän kipupisteemme nytkin tietää. Me vain emme  Häntä näillä ajallisilla silmillämme näe, vaikka Hän on ihan vieressämme nytkin. Emmekä pysty ajallisilla korvillamme kuulemaan Hänen sanojaan meille. Jospa sydämemme edes kuulisi ja näkisi.

---

Draamaelokuva Raamattu/Jeesus  vuodelta 1999. Pääosissa mm. Jeremy Sisto, Jaqueline Bisset, Gary Oldman, Debra Messing ja Armin Mueller-Stahl. Tämä sopii mielestäni katsottavaksi niillekin historiallisista kuvista kiinnostuneelle, jotka eivät itse näihin asioihin usko. Elokuva on pitkä. Katsottavaa on peräti 3 h! Se tosin on jaettu kahteen osaan.

Yhteydet on - mutta niitä ei ole

En tiedä, kuinka tuttua muille on otsikon kaltainen tilannne. Siinä on kyse nettiyhteyksistä. Olen laittanut yhteydet asianmukaisella tavalla päälle, mutta silti ruudun alareunassa on selvät merkit, ettei yhteyttä ole. Mitään ei myöskään tapahdu. Tarkistan vielä, että tein kaiken niin kuin pitikin. Kyllä tein. Ainoat vaihtoehtoni ovat joko: "katkaise yhteys laiteverkkoon"  ja  aloittaa kaikki uudestaan, tai odottaa... Päätin odottaa. Ja nyt ollaan tässä.

Siinä hetken odotellessani, mieleeni tuli rukous. Kaikki yhteydet pitäisi olla kunnossa, mutta silti mitään ei näytä tapahtuvan. Ei merkkiäkään, että mitään olisi edes kuultu. Joskus on vain odotettava...

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps. 27:1

"Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte." Ps 31:25

Jumala joka masentuneita lohduttaa

"Sillä ei... lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa. Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä... niin että minä iloitsin vielä enemmän."  2 Kor. 7:5-7

Kyseisessä kohdassa Paavali selostaa omaa tilannettaan, kuinka hänkin tunsi pelkoa ja masennusta. Sitten hän kertoo, mikä häntä lohdutti. Häntä lohdutti mm. Tiituksen saapuminen hänen luokseen ja hänen tuomansa uutiset Korintosta.

Meillä itsekullakin on omat pelkomme, omat masennuksen aiheemme. Mikä meitä lohduttaisi? Olisiko se jonkun tulo luoksemme, vai jotain ihan muuta? Aina emme edes itse tiedä sitä. Mutta Jumala tietää kyllä. Ja Hän lohduttaa meitä -  juuri meille sopivalla tavalla ja ajalla.