Uskollisesti vaikeassa maastossa seuraten Herraa... Vai Herran hyläten, muita katsellen ja seuraten?!

"... Minä muistan,

miten uskollinen olit,

kun olit nuori,

muistan, millainen oli

rakkautesi,

kun olit morsian.

Sinä seurasit minua

autiomaassa, maassa,

jossa mikään ei kasva.

Israel kuului Herralle

niin kuin pellon ensi sato.

Kaikki, jotka siihen

kajosivat,

saivat osakseen tuomion.

Onnettomuus kohtasi

heitä,

sanoo Herra.

"Kuulkaa Herran sana,

te Jaakobin heimo ja kaikki

Israelin sukukunnat!

Näin sanoo Herra:

- Mitä pahaa 

isänne minusta löysivät,

kun he kääntyivät

minusta pois?

He lähtivät seuraamaan

olemattomia jumalia

ja menettivät

arvonsa minun silmissäni.

Eivät he enää kysyneet:

"Mikä on Herran tahto,

hänen, joka toi

meidät Egyptistä,

johdatti halki autiomaan,

arojen ja rotkojen maan,

kuivan ja synkän maan,

missä kukaan ei kulje

eikä yksikään asu?"

Minä toin teidät

puutarhojen maahan.

Te saitte syödä hedelmiä,

nauttia maan antimista.

Mutta tultuanne 

te saastutitte minun maani,

turmelitte tyystin

minun omaisuuteni.

Papit eivät kysyneet:

"Mikä on Herran tahto?"

Lainopettajat eivät 

minusta välittäneet,

kansani paimenet

luopuivat minusta,

profeetat

puhuivat Baalin nimissä.

He palvelivat jumalia, 

jotka eivät voi auttaa."

Jer.2:2-8  KR-92

---

Tämä oli aamun luettavissa. Jotenkin tuon alun kulkemisen saattoi mielessään kuin "nähdä", kuinka mies ja tuore vaimo autiomaassa peräkkäin kulkee... Ja sitten kuin mielessään "kuulla"  tekstissä olevat Herran ihmettelevät kysymykset. 

Tuosta alkuosan kulkemisesta haluaisin oikeastaan tehdä kuvan, jossa ne kaksi hiekkaisessa erämaassa kulkevat. (Tähän saattoi vaikuttaa illalla katseltu elokuva, jossa sellaista hiekkaista maata oli lähes silmänkantamattomiin.)

Tällainen tuli sitten päivän mittaan tehtyä.

 

Kuin vettä nääntyvälle...

"Hän virvoittaa minun sieluni,

 hän ohjaa minua oikeaa tietä

 nimensä kunnian tähden." Ps. 23:3 KR-92

"Ja Herra johdattaa sinua alati

ja ravitsee sinun sielusi

kuivissa erämaissa;

hän vahvistaa sinun luusi;

ja sinä olet oleva niinkuin

runsaasti kasteltu puutarha,

niinkuin lähde, 

josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11 

Valoa, vettä ja viiriäisiä...

"Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä." 2. Moos. 13:21-22 KR-92

"Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toisiaan." 2. Moos. 14:19-20 KR-92

"Mooses sanoi Aaronille: "Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksessa." Aaronin puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. Herra sanoi Moosekselle: "Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: 'Tänään iltahämärissä  te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'" Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla." 2. Moos. 16:9-14 KR-92

"Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti. Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: "Anna meille vettä juotavaksi." Mooses kysyi heiltä: "Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?" Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemne ja karjoinemme?" Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: "Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!" Herra sanoi: "Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen." Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden." 2. Moos. 17:1-6 KR-92

Mitenhän Mooses tuon kaiken koki? Hänellä oli kyllä vakaa luotto Jumalaan. Mutta silti, millaisin miettein hän mahtoikaan aamuisin herätä, uuteen päivään, narisevan kansan kanssa, joka alkoi jo olla hänelle suorastaan turvallisuusuhka!?  Ehkä hän rukoili, että Jumala taas sinäkin päivänä hänestäkin huolta pitäisi - ja samoin kansasta...

Vesiasioiden kanssa oltiin muulloinkin tekemisissä, kuin vain tuossa tilanteessa, joka tuossa yllä jakeissa mainittiin.

---

(Valokuva tuolla ylinnä, olikin ihan tämänaamuinen vahinkolaukaisu... Mutta sepä näyttikin sopivan kuvaksi tähän tekstiin.) ✨

Kun he kulkevat...

"Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!

Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, 

he muuttavat sen lähteitten maaksi,

ja syysssade peittää sen siunauksilla."

Ps. 84:6-7

Psalmi 84:7

Aamulla tuli tuo jae jostakin mieleen. Mieleeni tuli siitä kuva-aihe, kuinka laaksossakulkijan kasvoilta maahan putoavat kyyneleet muutuvat lähteeksi, joka saa ympäristönsä  viheriöimään. Emmepä aina tiedä, mitä "viheriöintiä" meidän itsekunkin elämä voi joskus kantaa, kun Jumala siinä vaikuttaa.🌱 

Janoinen maa saa vettä Herralta!

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä. Ääni huutaa: Raivatkaa autiomaahan Herralle tie. Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme." Jes. 40:1-3 KR-92

"Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: Teidän Jumalanne tulee!" Jes. 40:9 KR-92

"Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin  Jumala, en heitä hylkää. 

Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. 

Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi

ja kuivan hietikon lähteiden maaksi." Jes. 41:17-18 KR-92

"Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus! Minä, Herra, olen tämän luonut." Jes. 45:8 KR-92

Herra on luonut!☀️

Autiomaa - siellä oli Herra myös

Se oli suuri ja pelottava. Se oli kuiva, ja vedetön. Ja siellä oli kovat kalliot. Autiomaa, joka oli täynnä kaikkea pelottavaa. 

Herra kuitenkin oli se, joka johdatti... sinnekin...

"Hän johdatti teidät suureen ja pelottavaan autiomaahan, joka oli täynnä myrkkykäärmeitä ja skorpioneja. 

Mutta tuossa kuivassa ja vedettömässä maassa  hän antoi veden virrata esiin kovasta kalliosta ja ruokki teitä mannalla, jota teidän isännekään eivät tunteneet. Hän kuritti teitä ja koetteli teitä, mutta kaiken jälkeen hän osoitti teille hyvyytensä." 5. Moos. 8:15-16 KR-92

Se autiomaa tuntui varmaan aivan loputtomalta... Neljäkymmentä vuotta. Meille tässä nykyisyydessä oleville, sellainen aika tarkoittaisi 80-luvun alusta tähän päivään... 

-----

Neljäkymmentä ... päivää, oli Jeesus erämaassa perkeleen kiusattavana, mutta enkelit tekivät hänelle palvelusta.

"Kohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta." Markus 1:12-13

Kuinka paljon oli omer-mitallinen päivää kohti?

Aamun jakeissa oli mannasta: "... Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla." 2. Moos. 16:13-14 KR-92

Ihmiset kyselivät, että mitä se on. Mooses sanoi  sen olevan sitä leipää, jota Herra on heille antanut. Sitä, ja viiriäisiä, oli luvattukin heille edeltävänä iltana. Viiriäiset olivat tulleet jo illalla. Mutta nyt oli tämän vuoro.

Siitä oli Jumalan antaman ohjeena, että sitä tuli kerätä omer-mitallinen kutakin kohti. Jokaiselle sen verran. Sitten sanotaan: "Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi." 2. Moos. 16:17-18 KR-92  Mikä Jumalan tasauspäivä se olikaan; hänen ihmeensä sekin asia!

Sitä kerättiin päivän annos kerrallaan. Sitä ei saanut säilyttää seuraavaan päivään. Paitsi lepopäiväksi kerättiin jo edellisenä päivänä, sillä sapattina sitä ei maasta edes ollut löydettävissä.

"Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi "manna". Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä."  2. Moos. 16:31 KR-92

Siitä leivottiin ja keitettiin. "Manna muistutti korianterin siemeniä ja oli samanvärisiä kuin suitsutuspihka. Kansalla oli tapana kierrellä keräämässä sitä, ja se jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa. Sitten se keitettiin ruukussa ja leivottiin ohuiksi leiviksi, jotka maistuivat samalta kuin öljyleivokset. Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin." 4. Moos.11:7-9 KR-92 

"Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kunnes tulivat asutuille seuduille..." 2. Moos. 16:35

"Omer on eefa-mitan kymmenesosa." 2. Moos. 16:36. Ja se tarkoitti, että omer oli 3-4 litraa, näin selitettiin  Raamatun lopussa olevassa mittataulukossa. 

Psalmijakeet 73:24-25 nimittävät mannaa "taivaan viljaksi" ja "enkelten leiväksi".

5. Moos. 8:3 KR-92 sanoo, että heitä pidettiin  nälässä ensin, jotta he tajuaisivat "...ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo." Siinähän on se sana, mitä Jeesuskin käytti!

---

Piirustelin vielä aiheesta kuvaaakin...

... ei kuvana kovin kummoinen, mutta ei kovin usein taida tulla kuvia vastaan tästä aiheesta...

"Matkavälähdyksiä" luetusta

 "...niin olen minäkin lähettänyt heidät..." Joh. 17:18

"...ohjasivat rantaa kohti... ...uimataitoisten hypätä ensimmäisenä mereen... ... toisten... lankkujen varassa tai muilla laivankappaleilla... 

NÄIN KAIKKI PÄÄSIVÄT ONNELLISESTI MAIHIN..." Apt. 27:40,44

---

"Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin...

Viime yönä näet vierelläni seisoi... Jumalan enkeli... 

Pysykää siis rohkeina... 

...uskon, että niin käy, kuin minulle on sanottu.

YKSIKÄÄN TEISTÄ EI MENETÄ..." 

Apt. 27:22,23,25,22

Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan..." Apt. 27:36

Erämaavaellus

Olen viime aikoina joutunut miettimään Israelin kansan erämaavaellusta ja mitä siitä olisi opittava ja muistettava. Meidänkin, taivaan tietä vaeltavien, elämä saattaa olla kuin sellaista erämaavaellusta.

Lähdettiin jostakin ja mielessä oli, että nyt kaikki muuttuu paremmaksi. Jumala itse oli käskenyt lähteä ja auttanut toteuttamaan sen lähdön. Eikö kaikki olisikin ihanaa sitten?

Mutta pian lähdön jälkeen kaikki muuttui. Iloinen matkainnostus muuttuikin toiveeksi paluun mahdollisuuteen. Oliko Jumala pettänyt heidät? Olivatko he itse ymmärtäneet kaiken aivan väärin?

Ei kumpaakaan. Jumalan lupaus oli täysin voimassa. Eivätkä matkaan lähteneet olleet ymmärtäneet mitään väärin lähtiessään matkaan .

Mutta matkalaiset eivät olleetkaan niin avoimia Jumalan suunnitelmille, kuin olivat luulleet. Heidän mielessään olivat heidän omat ajatuksensa siitä, millainen matkan tulisi olla.

Jumalalla oli varmasti varattuna jatkuvasti heitä varten kaikkea apua. Mutta matkalaiset tuijottivat jatkuvasti omiin mahdollisuuksiinsa ja valittivat sitten Jumalalle, kun asiat eivät menneetkään heidän olettamallaan tavalla.

Jumala varmaankin halusi opettaa heille luottamusta häneen. Mutta kansa katseli vain omia voimiaan. Emmekö mekin tee usein juuri samoin? Katselemme omia suunnitelmiamme ja omia voimiamme; sen sijaan, että katsoisimme  Jumalaan,  ja hänen suunnitelmiinsa ja voimaansa.

Armahtakoon Jumala meitä! Antakoon luottamusta häneen, vaikka tiet näyttäisivät meistä aivan oudoilta.

"...koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana..." Hebr. 4:1

 " ...pitäkäämme kiinni tunnustuksesta." Hebr. 4:14

Kuitenkin pitänyt huolta...

"...Herra, teidän Jumalanne... on huolehtinut teistä vaeltaessanne tämän suuren autiomaan halki..." 5. Moos. 2:7 KR-92 

Meilläkin voi vaellus olla vuosikausia kuin autiomaassa vaeltamista. Voi tuntua, että sinne autiomaahan se vaellus jääkin, eikä mitään muuta tule olemaankaan.

Antakoon Jumala itse meille voimaa siellä rämpiessämme, ettemme väsyisi ja menettäisi toivoamme. Jumala on luvannut, että "minä en sinua hylkää, enkä sinua jätä". 

Kaiken yllä on kuitenkin taivas...

Eivät olleet hylättyjä

Opetuslapset olivat lähteneet venematkalle Jeesuksen selvästä kehoituksesta. Itseasiassa hän suorastaan vaati heitä. Kaiken siis piti olla hyvin. Mutta sitten tuli vastatuuli ja ahdistavat aallot. Ehkä siinä tuli kysymyksiä mieleen, että olivatko he ymmärtäneet kaiken aivan väärin? Tai miksi Jeesus hylkäsi heidät? Ehkä meilläkin on samankaltaisia kysymyksiä omissa ahdingoissamne. Mutta eivät opetuslapset olleet väärin ymmärtäneet. Ei Jeesus ollut heitä hylännyt. Eikä hän ole meitäkään  hylännyt, vaikka siltä kovasti tuntuisikin. Lähtihän hän etsimään sitä yhtä lammastakin joka omille teilleen oli mennyt; karannut, eksynyt ja juuttunut autiomaahan.

Matt. 14:22,27: "Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle..."  

"Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö"."

Luuk. 18:12: "Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksänkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?" 

Vanhasta Bibliasta v. 1776 rohkaisun sanaa tähän päivään

"Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa."

Valitusvirret 3:28 Biblia 1776*

Erityisesti minua puhutteli tuo ylempi jae. Luin sen ensiksi kirjasta Armon valo**. Siinä kerrottiin, että tuo jae löytyi pieneltä paperilappuselta kirkon lattian alta, kun erästä kirkkoa remontoitiin. Lappunen oli 1800-luvun puolivälistä. Muut paperit, jotka olivat samassa yhteydessä, osoittivat sen. Joku oli silloin kauan sitten katsonut aiheelliseksi kirjoittaa jakeen ylös.

 

"Vaan joka huomen on se uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni;

sentähden tahdon minä häneen toivoa."

 Valitusvirret 3:23-24 Biblia 1776*

---

* Biblia 1776 on luettavissa Koivuniemen Raamattuhaussa, josta minäkin nuo jakeet hain.

**Armon valo -kirja: Kirjapaja 1998. Toim. Tuula Pohjalainen-Vinko. Kirjassa on Lapuan hiippakunnan pappien kirjoittamia hartauskirjoituksia. Sivuja on 132. 

Ajatus nukkumaan mennessä

Olin asettautunut nukkumaan jo. Mieleeni tuli jostakin kuva, ikäänkuin elämää kuvaava, jossa oli sininen "tunneli", telttamainen. Samalla ikäänkuin "luola", tai "kaivoskäytävä".  Siellä kulkeva saattoi nähdä tunnelin sisäseinillä ehkä pelottavina varjoja, jotka tulivat kuvajaisina tunnelin ulkopuolelta. Seinät olivat sellaiset, että ne näyttivät varjot läpi. Ulkopuolen pimeässä häälyvät puut loivat pelottavia varjoja sisällekin. Mutta kulkijan oli hyvä tietää, että ne olivat vain varjoja.

Käytävä näytti jatkuvan jonnekin kauas. Perillä oli ovi, josta saattoi miettiä, onko se ovi avoinna kulkijalle? Tai, että mitä siellä tulisi olemaan? Edessä näytti pimeältä. Mutta jos kulkija olisi nähnyt jo loppuun asti, olisi hän nähnyt ilokseen avoimen oven, josta hän saisi käydä sisään. Avoimesta ovesta loisti kirkas valo.

Olin illalla ajatellut, että sellaisen kuvan haluaisin piirtää, mutta olin aivan varma, etten aamulla enää muista kyseistä kuvaa. Mutta yllätyksekseni se tulikin vielä aamulla mieleen. Niinpä rupesin toimeen. Tietenkään kuva ei ole sellainen, kuin mielessäni sen näin. Mutta ei voi mitään. Toivottavasti kirjoitettu selitys edes antaa käsitystä asiasta.

"...on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä." Ilm. 7:15

"...rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista." Jes. 33:20

"...eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä..." Ilm. 22:5

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." - sanoi Jeesus!  Matt. 28:20

Voiko vielä?

"Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" Mutta minä sanoin: "Herra,  Herra, sinä sen tiedät." Hes. 37:3

"...laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita... niitä oli hyvin paljon... ja ne olivat hyvin kuivia." Hes. 37:1-2

Mekin saatamme katselle omaa elämäämme, kuin kuolleina luina. Kyselemme, voiko tähän kuolleeseen enää tulla mitään elämää?

"...ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa..." Hes. 37:10

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.

Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle,

 ettekö sitä huomaa?

Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."

Jes. 43:18-19

Olin eräänä aamuna lukenut tuon Jesajan jakeen, jossa puhuttiin uudesta taimesta; kysyttiin "ettekö sitä huomaa?".  Minä mielessäni sanoin: (muistikirjastani tämä pätkä: "En minä en taida huomata. Katson ja muistan entisiä, enkä taida jaksaa uskoa, että mitään muuta, mitään uutta ja virkistävää, voisi nytkään tulla... Muistan "kuolleita luita".")

Mutta ne "kuolleet luutkin" tulivat eläviksi. Uskomaton tuli mahdolliseksi, se tapahtui.  Hän voi yhä tehdä kuolleet eläviksi.  Hänhän lupasi tehdä "tien korpeen, virrat erämaahan."

Jäädään odottamaan niitä elävän veden virkistäviä virtoja!

Tämä matka

Louhikoita, riippusiltoja, pimeitä metsiä, pelottavia soita...  ja toisinaan vihreitä niittyjä, aurinkoa, lämpöä, raikasta vettä, lepoa.

"Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut."  (Sana Joosualle) Joos. 5:14

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." (Sana Jaakobista)  1. Moos. 32:31

Ylinnä oleva jae on mielestäni aina rohkaiseva. Mitä tulee toiseen jakeeseen; koen itseni ontuvaksi; ellei peräti rammaksi. Lienenkö ollut sitä jollain tavalla syntymästäni asti? Sainko jo alussa sellaiset "eväät ja matkavarusteet" että alituiseen kaipaisin jotain "parempia" tähän kotimatkalle. Mutta katsoitko Sinä minulle riittäviksi ne, jotka annoit? Kunpa vielä oppisin paremmin saamiani varusteita käyttämään. Välillä tuntuu, että sekin vähäinen taito on katoamassa, joka kenties joskus on ollut. Vai onko maasto vaikeutunut sellaiseksi, että sen takia kaikki tuntuu hankalalta?  Entä jos en selviä, vaan joudun perusteellisesti pulaan, tai ihan hukkaan?  Kai Sinä tulet varmasti hakemaan minutkin täältä, jos en osaa, tai jaksa annetussa ajassa (vrt.*) kotiin asti?   Ethän jätä minua. Hae Sinä minut armollisesti kotiin, jos en selviytyisikään kunnolla tästä matkasta.

Sinä lähetit Joosuan luokse sotajoukkosi päällikön, kun kuuma taistelu oli alkamassa. Anna apusi meillekin.

---
*Vrt. Norjalaisessa sarjassa Erämaan armoilla.  Lars Monsenille annettiin varusteet ja määränpää, jossa piti olla ajoissa. Jos ei ollut, haettiin hänet muilla keinoin. Helikopterilla hänet yleensä vietiin lähtöpaikkaansa, mistä matka alkoi. Yhteyttä pidettiin matkaan lähettäjien ja matkalaisen sekä reitin suunittelijoiden välillä silloin tällöin kysellen kuulumisia.

Yle Areena/Erämaan armoilla.

Kaikki päivän hetket käytössä...

Olinpa muutama aamu sitten vihkooni kirjoittanut, kuinka aamut tuntuvat ankeilta. Sitä ajatellessa mieleeni tuli kuitenkin tällainen:

"... "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä?..." Joh. 11:9

Jeesuksen sanat.

Sitten olin jatkanut siihen vihkooni: "Niinpä. Ei tarvitsisi jumittaa siihen aamun hetkiin, vaan muistaa, että on monia muitakin hetkiä."

Se mitä nyt on, ei tarkoita, että koko päivä on samaa.

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa."

 Ps 69:33-34

Elpyköön siis meidänkin itsekunkin sydän.

jos se on nyt uupunut!

---

Välillä voi tuntea syyllisyyttä siitäkin, että valittaa jatkuvasti jostakin. Mutta jos ei Herralle saa kertoa pahaa oloaan, niin kelle sitten? Kuka sen paremmin ottaisi vastaan?  Hänelle "onneton uskoo asiansa."

"Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja  sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja." Ps 10:14

Mukana koko matkan!

Nappasin nämä tälle päivälle olevat kaksi jaettta kahdesta eri hartauskirjasta. Mutta niissähän oli aivan samaa asiaa kummassakin: Hän on mukana alusta loppuun asti!

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät

 iankaikkiseen kirkkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne,

 hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava."

 1 Piet. 5:10

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. 

Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, 

sinun väkevä kätesi pelastaa minut. 

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. 

Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" 

Ps 138:7-8 KR-92

Koko matkan!

Vaikka saamme kärsimyksiä osaksemme, Hän on mukana elämässämme kaikissa niissä. Hän jopa etukäteen valmistaa niihin, tukee ja vahvistaa matkan aikana, ja vie asiamme päätökseen asti. Hänen armonsa ei lopu milloinkaan.

Tässä vielä tuosta ylinnä olevasta jakeesta jotain: Kutsu juhliin

Aina sama, aina paikallaan

Iloitsen nyt auringosta, jonka tänä aamuna näen. Monina aamuina ja päivinä se on ollut silmiltäni salatttu, koska pilvet ovat peittäneet sen. Mutta pilvet eivät saa aurinkoa olemattomaksi. Se on silti paikallaan, kuten aina ennenkin. Taivaskin on sama, muuttumaton. Ne ovat vain pilviä, jotka näköalaamme himmentävät. Kiitos Jeesus, että sinäkin olet aina sama! Meidän näkökykymme puute ja huolet eivät voi muuttaa sinun olemustasi ja olemistasi. Sinä olet aina se, joka olet luvannutkin olla.

---

Ja tänä aamuna luettua:

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen:

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi"."

...

Jeesus sanoi heille: 

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen joka tekee syntiä, on synnin orja.

Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi,

niin te tulette todellisesti vapaiksi."

Joh. 8:31-32, 34-36

Hän hankki ristinkuolemallaan meille sen vapauden. Se on tehty, se on täytetty! Ja sehän merkitsee sitä, ettei meidän itse tarvitse yrittää sitä enää saavuttaa omilla tekemisillämme. 

Siunattua päivää sinulle!

Ei Hän haavoitettua lyö!

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 KR-92

Joka päivä lupaus kantaa/ Juha Vähäsarja: "Raskaiden elämäntilanteiden edessä, sairauden tai syvän pettymyksen kourissa tai synnin ja epäuskon kauhistamina me pelkäämme Jumalankin jättäneen meidät. Tällaista ihmistä yksinkertaisesti ei voi rakastaa! Juuri silloin, kun olemme paljastettuina ja kaikkein heikoimmillamme, puolustuskyvyttöminä ja syntisinä, tulee Jeesus lähelle ja ottaa meidät syliinsä sanomatta yhtäkään tuomion sanaa tai muistuttamatta yhdestäkään synnnistämme. Kun kaikki pyhyyden näyttömme ovat pettäneet ja olemme täydellisesti Herran armahduksen varassa, hän vastoin kaikkia todennäköisyyksiä tekee juuri niin. Hän pyyhkii menneet pois ja lupaa meille tulevaisuuden ja toivon. Armo on suurinta maailmassa ja ihmeellisin Valtakunnan salaisuuksista."  Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

Raikasta vettä ja uusia teitä!

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa." Ps 42:2-3

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19