Lohdullinen sana - ja aurinkokellon ihme

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 KR-92

Jakeen alkuosa tuli mieleen joitakin aikoja sitten. Etsin sitten koko jakeen. Jae on osa kuningas Hiskian kirjoittamaa kiitoslaulua: "kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistansa", kertoo Jesajan jae 38:9, vanhemnan käännöksen mukaan.

Näihin tapahtumiin liittyy myös se ihme, kun Jumala ilmoitti: "... minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa...". Jes.38:8 v. -33 käännös. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli ilmoittanut.

Tuo aurinkokellon varjon siirtyminen 10 askelmaa eli porrasta takaisinpäin,  oli Jumalan antama ihme ja merkki Hiskialle siitä, että hän todella tulisi parantumaan, kuten Jumala oli luvannut. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli sanonut. 

"Katso, Ahasin yläsalin portaikkoon lankeaa varjo, joka auringon mukana laskeutuu alas portaita. Minä palautan sitä taaksepäin kymmenen askelman matkan." Ja varjo siirtyi portaikossa taaksepäin, kymmenen askelman päähän siitä, mihin se oli ehtinyt laskeutua." Jesaja 38:8 KR-92 

Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita, joita ihmisen järki ei voi selittää. Aurinkokellon tapaus yksi niistä. Ja paljon on tapahtunut aikojen saatossa sellaisia Jumalan ihmeitä - tapahtuu yhäkin, joita ei ole kirjoitettu mihinkään ylös, mutta ne on koettu. Varmaan tänäänkin monessa paikassa sellaisia koetaan, ja kiitetään niistä Jumalaa☀️🌿🐟💦 Parantumisia, ynnä paljon muuta🧎Joku on jossakin sanonut jotenkin näin: 'Mutta kalleinta kaikessa on, että "Jumala armahtaa"'. 

Paavali polvistui "Isän eteen". Miksi?

"Tästä syystä minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tahdosta vankina teidän vierasheimoisten tähden, polvistun Isän eteen." Ef. 3:1 KR-92

🧎

Olisiko se syy ollut tämä ihme:

"Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden." Ef. 2:1 KR-92

"Kuolleet" tehtiin eläviksi!

Sellainenhan on ihme. 

Me rikoksiimme ja synteihimme kuolleet olemme saaneet elämän.

"Jumalan lupaus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu." Ef. 2:4-5 KR-92

Kiitos syntien anteeksi antamisesta!

"... Iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne..." Joel 2:23 KR-92

"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa." Ef. 3:12 KR-92

Päivän muut luettavat* sai huomaamaan Jumalan armollisuuden rikkoneita kohtaan. Ja myös anomaan sitä armollisuutta ihan itseäkin kohtaan.  Niissä teksteissä oli ihmiselämän moninainen kirjo. Ja tälle sunnuntaille oli siinä käyttämässäni vanhassa Päivän Tunnussanassa laitettu vielä otsikoksi: "Armahtakaa!"

Jumalakin armahti meitä. Niin hän tekee yhä. Hänelle saa, kuten tuo Efesolaiskirjeen jaekin sanoo; rohkeasti kertoa asiansa; senkin, kun tuli tehneeksi väärin. Hänellä on paljon anteeksiantamusta. Kerrotaan luottavasti hänelle asiamme. Muistetaan, että JEESUS KUOLI PUOLESTAMME.

---

*Ne muut luettavat olivat: Ps. 13:2-6, 2. Sam. 12:1-10-13, Room. 2:1-11, Joh. 8:2-11. Saattaa olla, että innostuu enemmänkin lukemaan, kun alkuun pääsee.

Jeesus - Lunastajani!

"... silloin tiedät, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että sinun lunastajasi on Jaakobin* Väkevä." Jes. 60:16 KR-92

"Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?... ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:35, 39 KR-92

"Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo." Room. 9:18 KR-92

"Jesaja sanoi vielä rohkeammin: - Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet." Room. 10:20 KR-92

🪵🌱🌿

*Jaakobin Väkevä: "Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa." Jes. 11:1 (v. -33 käännös)

Viittaa Jeesukseen. Hän on Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin - ja myös Daavidin ja Salomon jälkeläinen inhimilliseltä osaltaan. Jumalassa itsessään on hänen jumalalliset juurensa.

"Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää." Jes. 11:1 KR-92

🪵🌱🌿

Sen piti olla ihan tavallinen päivä

Sen piti olla aivan tavallinen päivä. Jotkut menivät pyhäkköön rukoilemaan, jotkut kerjäämään, ja ken mikäkin asia mielessään. Nyt oli heistä joillakin, tavanomaista tavanomaisempikin ja  arkisen tuntuinen tehtävä: kantaa rampa veli tavanomaiselle kerjuupaikalleen siihen Kauniin portin pieleen. Hänet tunnettiin siinä hyvin, sillä olihan hän jo vuosikausia siinä kerjännyt; olihan hän ollut syntymästään saakka rampa. Lienevätkö pyhäkköön menevät saddukeukset tänään huomanneet häntä, mutta jos niin olisi ollut, olisivat kenties hymähtäneet, että taas tuo tuossa on. Sinne oli tulossa myös niitä Jeesuksen seuraajia. Heidät jos saddukeukset olisivat nähneet, olisi se ärsyttänyt suunnattomasti.

Nyt rampa mies oli juuri laitettu paikoilleen istumaan. Heti hänen silmänsä rekisteröivät tuossa kaksi mahdollista kerjuukohdetta. Niinpä hän heti kävi toimeen ja pyysi heiltä rahaa. Miehet pysähtyivät ja kääntyivät, ja katsoivat häneen tiukasti. Vieläpä käskivät häntä katsomaan heihin. Rampa ehti jo  ajatella mahdollisesti saamaansa summaa... Mutta mitä sanoivat miehet?  Kultaa ja hopeaa ei heillä ollut...mutta... hänen käskettiin nousta! Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä...  Ja nyt ojentui toisen käsi jo nostamaan häntä ylös. Hämmentyneenä rampa tarttui ojennettuun käteen ja heti kun hän oli saanut takamuksensa ylös matoltaan, hän tunsi valtavan voiman vyöryvän jalkoihinsa; ne vahvistuivat ja hän suorastaan hypähti pystyyn. Hän seisoi itse! Hän siirteli jalkojaan; hänhän käveli! Kohta hänen nähtiin suorastaan hyppelevän ja hihkuvan innoissaan! Hypellessään mies kuului ylistelevän Jumalaa! Moinen meno herätti huomioita. Kansaa alkoi kerääntyä katsomaan, mitä mielenkiintoista siellä oikein oli meneillään.

Mitä he näkivätkään? Saattoiko tuo todellakin olla se mies, joka oli aina kerjäämässä tuossa portin pielessä? Kyllä se hän oli. Mitä oli tapahtunut, he kyselivät toisiltaaan ihmeissään. Vihdoin asia selvisi heille ja he alkoivat tuijotella niitä kahta, jotka olivat sen Jeesuksen seurassa oleskelleet. Toinen heistä alkoi puhua, ettei sitä pitäisi ihmetellä, mitä oli tapahtunut. Eiväthän he sitä olleet tehneet, vaan Jumalan voima. Se kirkasti sen Jeesuksen nimeä, joka taannoin oli ristiinnaulittu. Kansahan oli mieluummin halunnut murhamiehen vapautettavaksi, kuin Jeesuken. Nyt kuitenkin Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista ja  sen todistajia miehet sanoivat olevansa. Ja usko tähän Jeesukseen oli vahvistanut miehen jalat...

Mitä mahtoi kansan mielessä liikkua? Kuka muisti huutaneensa murhamies Barabbaan puolesta ja Jeesusta ristille? Tuliko kylmä hiki sitä ajatellessa? Mutta mitä tuo Jeesuksen seuraaja jälleen puhuikaan. Hänen puheensa oli loduttavaaa,  ehkä kaikki ei ollutkaan vielä heidän osaltaan menetetty. Hän sanoi, että jos he tekisivät parannuksen ja kääntyisivät, heille voisi koittaa virvoituksen ajat... Sitten mies selitti, mitä tuosta Jeesuksesta oli sanottu jo ammoin profeettojen kautta. Ja että tuosssa Jeesuksessa ne profetiat tulivat täytetyiksi.

Tuollainen puhe särki kuitenkin joidenkin korvia. Saddukeukset olivat raivoissaan. Heistä oli aivan sietämätöntä, että väitettiin Jeesuken nousseen kuolleista. Heidän mittansa oli nyt täynnä. Niinpä he järjestivät niin, että nuo kaksi tultiin hakemaan siitä vartiomiesten kanssa ja laitettiin yöksi vankilaan.

Seuraavana päivänä heitä kuulusteltiin ylipappien ja johtomiesten edessä. Heiltä kysyttiin, millä voimalla ja kenen nimeen he olivat toimineet? Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen kautta nuo kaksi sanoivat sen tehneensä. Ja niin nuo kaksi rohkeasti selittivät näille arvovaltaisille miehille, mikä merkitys Jeesuksella oli; ei ole olemassa pelastusta ilman häntä, ei muuta nimeä sitä varten ihmisille annettu. Johtomiehet ihmettelivät miesten rohkeutta ja heidän puheitaan. Olivathan he oppimattomia miehiä. Ja tapahtunutta parantumisihmettä he eivät voineet kiistää, sillä seisoihan parannettukin heidän silmiensä edessä. Mitä siis tehtäisiin? He neuvottelivat keskenään. Eivätkä keksineet muuta kuin kieltää noita miehiä enää kenellekään Jeesuksesta puhumasta.

Vaan tottelivatko nuo? Eivät. He sanoivat heti suoraan, etteivät aio vaieta. Ja niinpä on Jeesuksesta puhuttu meidän aikaamme asti - yhäkin puhutaan!

Ei ihan tavallinen päivä... Luultavasti se parannettukin alkoi puhua Jeesuksesta kaikille, keitä vain kohtasi.


Nämä tapahtumat löytyvät raamatusta: Apostolien teot, luvut 3-4


---

Tämän olin v. 2018 elokuussa julkaissut toisen blogini puolella. Täällä se löytyi luonnoksista...

Toivon päivä

Lupaus. Jumala lähellä.

"Herra vastasi Moosekselle:

"Mitä sinä nyt pyydät, 

sen minä myös teen;

sillä sinä olet saanut armon

minun silmieni edessä, ja

minä tunnen sinut nimeltäsi."

2. Moos. 33:17 (v. -33 käännös)

En tuon alleviivatun kohdan mieleeni tullessa, muistanut kenelle, ja missä tilanteessa, se sanottiinkaan. Piti etsiä ja lukea. Mooses se oli. Hän halusi, että Jumala yhä kulkisi heidän kanssaan, vaikka kansa olikin pahasti langennut kultaisen vasikan tekoon... Mooses halusi myös, että saisi nähdä Jumalan; ja saikin - takaapäin.

Yllä ollut jae tuli mieleeni ennen aamun luettavia. Jotenkin sitten niissä tämän päivän lukemisiini kuuluneissa jakeissakin oli jotain samaa:

"Aasafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän." Ps. 73:1 KR-92

"Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista." 1. Joh. 3:21-22 KR-92

Mielestäni nuo jakeet puhuvat siitä, että me saamme tuoda puutteellisuutemme ja virheemme Jumalan eteen; hänen nähtäväkseen ja kuultavakseen. Hänellä on paljon anteeksiantamusta meitä kohtaan. Hänelle on mieluista se, että kerromme hänelle, miten asiat oikeasti menivät ja nyt ovat. 

Hän rakastaa lapsiaan, jokaista!

❤️✝️🌟

Sitä rakkauden määrää!

Kiitos Isä, että luovutit Jeesuksen, 

oman rakkaan Poikasi! 

Kiitos Jeesus, että sinä suostuit, 

tulemaan tänne - kuolemaan puolestamme!

Sitä rakkauden määrää...!

Jeesus sanoi kerran: "Joka on nähnyt minut, on 

nähnyt Isän."* Sinä Jeesus - ja Isä, olette yhtä. 

Samoin ajatuksin katselette meitä. *(Joh. 14:9, v. -38) 

Valtava rakkaus täytyy olla, että haluaa lunastaa omakseen kuin kaikki romuttamon autot, kuntoon katsomatta. Tai kaikki vankilan vangit, tuomion syystä riippumatta. Ja kaikki tämä niin, että annetaan maksuksi oma henki "romujen" puolesta. Ja niitä romujahan ollaan me kaikki ihmiset. Jokainen pilalle mennyt, kuka mitenkin, koska synti, syntiinlankeemus, saastutti ja rikkoi meidät kaikki. 

 

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room. 8:1, v. -38

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan." Luuk. 12:32 KR-92

"Hän varjeli kansaansa kuin silmäteräänsä." 5. Moos. 32:10 KR-92

 

Raamatun sanassa on ihmeellistä vetovoimaa...!

Jeesus Kristus "... antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää." Tit. 2:14 KR-92

 

Ihmeellistä, ilahduttavaa, vetovoimaa... Kun sen uskolla omistaa:)  Se voi kirkastaa mielen, vetää puoleensa; vaikka ensin ei olisi intoa, kun päiväkin on niin harmaa.

Jotenkin se Jeesuksen Kristuksen itsensä

alttiiksi antaminen, meidän puolestamme, 

lunastaakseen ja puhdistaakseen

meidät, jotka emme itse kykene...

Ja meistä Hän aikoo, 

eikä pelkästään aio,

vaan tekee; jotain 

uutta, ja hyvää.

Koska se on

HÄNEN TEKEMÄÄNSÄ❣️

Kun uuvuttaa - katsotaan siihen "edellä juoksijaamme" - Jeesukseen, joka voitti...antaen voittonsa meille🏆

Itseäni varten kirjoitttelin vihkoon nuo.

Meitä itsekutakin voi uuvuttaa ihan tavan arjenkin asiat, saati sitten jotkut paljon isommat asiat. Katsotaan Jeesukseen - taas tänäänkin🌟🐦

 "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään..." Matt. 6:34 

"...Ja katso, minä ole teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Tunnette Jobin lopun...

Jaakob kirjoitti: "Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava." Jaakob 5:11 KR-92

Job kärsi - hyvin suuresti, mutta ei sen vuoksi, että hän olisi syntiensä tähden kärsimykset saanut osakseen. Syvää ahdistustaan Job purki mm. näillä sanoin:

"Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. Olenko minä meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat? Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani." Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan. Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!  Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys. Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä? Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit. Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni? Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta? Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole." Job 7:11-21 KR-92

Ja kuitenkin: "Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka, ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena." Job. 42:16-17 KR-92

Tänäänkin on monia ihmisiä, Herran omiakin, jotka kärsivät syvästi; emmekä käsitä, miksi niin on. Me ihmiset vedämme helposti kärsimyksen edessä sen syntikortin esiin. Syntiä meissä kaikissa kyllä onkin, mutta kärsimyksen syyt eivät ole aina siinä. Jumalalla voi olla aivan muita tarkoitusperiä ja suunnitelmia, jotka tulevat esiin aikanaan. Kenties myös ihmisen tajuttavaksi... 

Armahda, Taivaallinen Isä, tänäänkin monissa ahdistuksissa olevia! Lievitä tuska ja pelko. Anna jokin valonsäde; tuskaton hetki, helpotukseksi - kunnes viimein täysin vapautat koettelemuksesta!

Virsi 310: Siitä säe 6, oli vanhan Päivän Tunnussanan sivuilta luettavissa, sopien aiheeseen kärsimyksestä. Virren kaikki sanat luettavissa, ja myös sävel kuultavissa, tuosta linkistä  virsikirjaan. Sieltä voi myös lukea virren historiaa:

https://virsikirja.fi/virsi-310-herra-jeesus-kun-taalla-vain-kanssamme-on/

Jaakob kirjoitti: "Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava." Jaakob 5:11 KR-92

Siinä kuuluu kuitenkin RAKKAUDEN ÄÄNI!

Daavid rukoili kerran: "Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini." ... "Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun." Ps. 25:11, 20  KR-92  

Noin Daavid mm. rukoili sydämensä ahdistuksessa, muistaen syntejään. Hän rakasti kuitenkin Herraa, vaikka lankesikin välillä tekoihin, jotka eivät olleet Herralle mieleen. 

Sitten toisinpäin. Kun yllä oli syntinsä tuntevan ihmisen rakkauden ääni, niin tuossa alla on Kaikkivoivan JUMALAN rakkauden ääni... - vaikka se ensin kuulostaa kyllä meistä vain pelkältä moittimiselta ja uhkaukselta. Kuule siitä se RAKKAUDEN ÄÄNI!:

"Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 

"Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, luomakunnan alku: 

"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisit joko kylmä tai kuuma! Mutta olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin rikkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea, alaston.

Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpäeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.

Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!  Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen  hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

"Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.

 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnalle." Ilm. 3:14-22 KR-92

---

* ❤️ "Me pelkäämme niin rangaistusta..." - sanotaan jossain laulun sanoissa. Mutta sieltä ovesta tulee Isä, tai rakastava isoveljemme Jeesus!  Ajattele, syömään kanssamme, Hän, se kolkuttaja oven takana tahtoo tulla. Siinä sitten pöydän ääressä kaikessa rauhassa voidaan luottamuksellisesti ja rakkaudellisessa hengessä yhdessä keskustella. Hän ehkä kysyy: "Miten sulla nyt menee? Haluutko jutella? ... Ja me rohkenemme avoimesti alkaa puhua mitä mielessämme on... 

                 

Omaksi tunnistettu, kunnosta riippumatta

"Häneen on Jumala sinettinsä painanut...  

Tuli mieleen ennen ylösnousua. Herran omakseen tunnistamat. Vaikka olisi kuinka vaurioitunut, hän tunnustaa omakseen.

"Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut." (Jeesuksen sanat) Joh. 6:27  v. -38 käännös

"Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja hän on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen." 2. Kor. 1-22 KR-92

Ihana jae! Jonka aina uudestaan haluaa kirjoittaa muistiin...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR-92

- Vanhempi käännös: "... me näemme valkeuden."

Tuosta kuvasta tulee minulle mieleen: "Elämän puu", siksi kuva sai niin paljon sijaa tässä...🌟

Monin tavoin vaivaisina ja puutteellisina...

"... kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä..." 2. Kor. 6:10 

Tätä meidän monien on vaikea yhdistää itseemme, että mitenkään "rikkaiksi tekevinä" voisimme kenellekään olla. Mutta niin vain Sana sanoo: "murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken." 2. Kor. 6:10  (v. -38 käännös)

Miten se käy päinsä?  

"Jumalan työtovereina".

Jos  ajatellaan ihan tavallisissa töissä ahertavia työntekijöitä, heidän työnsä tuo heille itselleenkin palkkaa ja sen myötä mahdollisuuksia. Ja  työnantajalle voittoa, ainakin niin toivotaan. Ja sen myötä vaurautta ja hyviä asioita laajemmaltikin ainakin oletettavasti. Ehkä vertaukseni ei ole kovin onnistunut, mutta Jumala ei ainakaan ole mikään riistäjä, vaan Hyvä Työnantaja. Me saamme olla Hyvän Työnantajan työtovereita! Niinhän Paavali juuri sanoo kirjeessään: 

"Hänen työtovereinaan..." 2. Kor. 6:1 (v. -38 käännös). Ja siitä sitten jakeeseen 10 asti Paavali luettelee ja selittää, miten ja millaisissa olosuhteissa me voisimme osoittautua Jumalan palvelijoiksi. 

"vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa," 2. Kor. 6:4. Ynnä monessa muussa, joista voi lukea: 2. Kor. 6:1-10.

Hän - Hyvä Työnantajamme - voi joskus lähettää käsittämättömän tuntuiselle asialle: juoksemaan tyhjälle tielle. Niin kävi Filippokselle, kohdassa: Apt. 8:26-40. Mutta tie ei ollutkaan täysin tyhjä, eikä matka turha. Siellä oli ihminen, joka tarvitsi juuri sitä, että Filippos tulee!

---

"Hän on meidän syntiemme sovittaja, 

eikä vain meidän vaan koko maailman."

1. Joh. 2:22 KR-92

---

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta." 2. Kor. 1:3-5 

Salattua ruokaa... Jeesuksella

Ja mitä se oli?

Jeesus totesi: "... Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen." Joh. 4:34 KR-92

Sitä ennen hän oli sanonut, häntä syömään kutsuville opetuslapsilleen: "Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.", jae 32.

Ja sitä opetuslapset ihmettelivät: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?", jae 33

Jakeessa 6 kerrotaan: "ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle...", jae 6.

"... Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.", jae 6.

Jeesus oli siis väsynyt ja janoinen. Ja varmaan ruoankin tarpeessa, nälkäinen.  Mutta: Jeesuksella oli kuitenkin ihan muuta mielessään nyt -  ruoka oli nyt sivuseikka tällä hetkellä, sillä hänen piti tavata se nainen kaivolla. Nainen ei siitä tapaamisesta edeltä tiennyt. Ja hyvä niin. Ihme oli sitä suurempi! 

Keskustelussa nainen sanoi - joksikin profeetaksi vihdoin olettamalleen, Jeesukselle:

"Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon...?", jae 12

Ja myöhemmin: "... Minä tiedän kyllä, että Messias tulee" ... "kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.", jae 25.

Ja silloin... Nainen saa kuulla jotain niin ihmeellistä, että jos sitä tilannetta enempi ajattelee, menee tuo hetki tunteisiin sitä lukevalla:

"Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." jae 26.

Mikä hetki!  Tavallinen nainen, ja vielä väheksytty ja vierottu sellainen, saa mitä suurimman lahjan!  Itse Messias, se odotettu, on tullut kohtaamaan juuri häntä. Hänellä oli siinä oikein yksityisvastaanotto siinä. 

Ihana hetki! 

---

Jeesus voi tänäänkin kohdata ihmisiä; jopa niitäkin myös, jotka inhoavat, vihaavat ja vainoavat häntä! 💌 Mikä on ihmiselle mahdotonta, on mahdollista Jumalalle.

Näänkö sitä suurinta? Rakkauttaan...❤️✝️☀️

Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä. Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että saisimme vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..." 

Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin. 

Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan kyseisen laulun: 

Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636

Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.  

Se on armosta: toinen täytti lain vaatimuksen puolestamme... - Jeesus suostui kirotuksi edestämme!

"Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi. Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."

On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää." Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän."

Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun." Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen." Gal. 3:8-14 KR-92

"Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko." Gal. 3:7 KR-92

Jumalan anteeksianto meille: Jumalan armahdus meille!

"Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen." Miika 7:19 KR-92

"Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne." Markus 11:25 (Jeesus sanoi)

"kärsivää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol. 3:13

Miksi satsasit meihin!? Emme olleet kannattava sijoitus...

Emme olleet kannattava sijoitus.

En minä ainakaan. 

Joku Paavali ehkä saattoi olla?

Hän kirjoitti, ja se on nyt Raamatun Sanaa: "Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot," 2. Kor. 5:4 KR-92

Ja tuo Paavalin kirjoittama luettelo vielä jatkui; monella asialla mitä kestetään... Ja vielä silläkin, millaisiksi muuten osoittaudutaan.

Sinä tiedät, että minä en ole sitkeä kestämään vaikeuksia. Ja minulta puuttuu niitä hyviä asioita ja ominaisuuksia, joita Paavali luettelee. 

Tosin, toteaa hän näinkin - varmaan itsensäkin siihen sisällyttäen: "murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken." 2. Kor. 6:10 KR-92

Ja näinkin hän kirjoittaa: "Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä* kätkisi* sisäänsä sen mikä on kuolevaista." 2. Kor. 5:4 KR-92  *(Onko se tämä elämä täällä - vai itse Elämä: Jeesus - jota tässä tarkoitetaan? En osaa selittää, voi vain pohtia.)

"Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. 2. Kor.5:5-7 KR-92

"Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan." 2. Kor. 5:16-19 KR-92

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" ❤️ Room. 8:31 (v. -38 käännös)

- Jumalan rakkaus täytti kaikki vaatimukset meitä kohtaan, on joku jossain sanonut...