Unohtumattomia päiviä, tavalla ja toisella!

Aamun luettavista halusin ottaa talteen tämän:

"Tuona päivänä uhrattiin suuret teurasuhrit, ja kaikki riemuitsivat, sillä Jumala oli antanut heille suuren ilon. Myös naiset ja lapset olivat riemussa mukana, ja ilonpito kuului Jerusalemista kauas." Neh. 12:43 KR-92 

Niin suuri ilo! Kyse oli muurin vihkiäisjuhlasta. 

---

Sitten luin myös jakeita Joh. luvusta 16. Siinä oli siitä päivästä ja hetkestä kun Jeesus ristiinnaulittiin. Sen on täytynyt olla Marialle, Jeesuksen äidille, sekä muille läheisille, elämän hirvein päivä!: Miten näin saattoi käydä? Mitä olivat kaikki ne saadut lupaukset? Missä on Jumala? Olenko ymmärtänyt kaikki väärin? Eikö mitään muuta ollut tarkoituskaan olla? Mutta mitä se kaikki tarkoitti?

Ja mieleen muistuu Marialle sana sydämen läpi käyvästä miekasta hänellekin... Tämä se on, ei mitään pahempaa voisi ollakaan! Mutta mitä se kaikki tarkoittaa?..., jatkavat ajatukset kiertokulkuaan kuin kehää. 

Mutta niille tulee päätepisteensä ylösnousun päivänä! Tulee ihan ennenkokematon riemun ja ilon päivä☀️ Ja siitä ilosta mekin saamme osamme. Meitäkin  rakastettiin niin paljon! Meitä jokaista, joka vain haluaa sen Jeesuksen antaman lahjan itselleen. Jeesushan sanoi itse, että sitä joka hänen tykönsä tulee, hän ei heitä ulos.

Rakkautta, yhteenkuuluvuutta...

"Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko." Gal. 5:6 

("...rakkautena vaikuttava usko." Gal. 5:6 KR-92

✝️❤️

"Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!" Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä." Joh. 19:26-27 KR-92 

Varmaankin siinä katsottiin toista silmiin niiden Jeesuksen sanojen jälkeen. Siinä oli yhteinen suru. Siinä oli myös yhteinen rakkaus heidän edessään ristillä. Mutta vielä oli tuleva aika, jolloin heillä oli yhteinen valtava ilo! Silloin heidän suunsa oli naurua täynnä! Varmasti he myös - nyt äiti ja poika - muistelivat yhdessä kaikkea kokemaansa ja myös täydensivät toistensa tietoja kaikesta siitä, mitä Jeesus oli ollut ja tehnyt, heidän luonaan ollessaan. Varmasti he itkivät yhdessä, nauroivat yhdessä, ja ylistivät Jumalaa yhdessä. Sitten, jossain vaiheessa vuosien päästä, Johannes on taas yksin. Hänet on heitetty Patmos-saarelle. Ja siellä Jeesus ilmestyy hänelle. Ja ilmoittaa suuria, tulevia asioita. Niinpä Johannes kirjoittaa nekin muistiin vielä. Kuten oli kirjoittanut monenlaista, jo paljon ennen sitä.

"Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla." 1. Piet. 1:8

---

Piti vielä lisätä tämä, sillä pää ja kroppa kuuluvat erottamattomasti yhteen! Ja samaan virtalähteeseen ollaan kaikki kytkettynä, sillä kaikki tulee häneltä...

"...ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, joka kaikki kaikissa täyttää." Ef. 1:22-23

Jutun kirjoittamisen jälkeen huomasin nuo jakeet Aamuvartio-blogissa, jossa on joka päivälle omat jakeensa luettavaksi. Myös englanniksi.

http://aamuvartio.blogspot.com/2023/03/03032023-ef-122-23.html

Hedelmäpuu...

Ajattele hedelmäpuuta. Se ei ole sama asia, kuin muut puut. Hedelmäpuun on määrä tuottaa nimenomaan jotain hedelmää. Kaikki hoitokin tähtää sitten siihen. Ei ole hedelmäpuun päämäärä olla kaunis, vaan satoisa. Jossain muussa puussa voidaan pitää erilaisia oksia ihan kauneusarvojenkin takia, mutta ei hedelmäpuussa. Jos puutarhuri näkee hyvässä puussa oksia, joista ei ole hedelmää tulossa, hänen on leikattava ne pois. Kaikki tapahtuu vain sitä silmällä pitäen, että sato olisi runsaampi. Satoa siis on luvassa kuitenkin. Sille sadollekin on puussa aikansa, jonka puutarhuri kyllä tietää. Vasta-istutettuja puun taimia ja nuoria puita ei hoideta aivan samoin, kuin "aikuisia", jo satoa tuottavia. Jos puusta tippuu kuiva oksa itsestään, se päätyy samaan kasaan kuin puutarhurin pois leikkaamat. Oksa ei voi itse pitää yllä elämää itsessään, vaan puussa pysymällä se pysyy elossa, saati tuottaa sen hedelmänsä.

Itse en ole edes viherpeukalo, saati mikään puutarha-asioiden tuntija. Nämä "puutarhalliset" mietteet sai aikaan lukuvuorossa ollut teksti. Tässä siitä osa:

"Minä olen totinen viinipuu, ja minun isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa,

 joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää,

 hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa,

niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat.

Jos te pysyttte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni."

Joh. 15:1-8

 

Näitä kirjoitteli hän,

 joka ei sitä  hedelmää pysty itsessään havaitsemaan.

Mutta puutarhuri varmaan tekee kaikkensa, 

jotta sitä hedelmääkin voisi aikanaan tulla.

Ajattele puita ajatellessasi

nimenomaan hedelmäpuuta.

Ja mitä hyvän puutarhurin on sen kanssa tehtävä.

---

Löysin tämän jutun luonnoksista kesäkuulta.

Lohdullisia jakeita

"Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1. Joh. 3:19-20

"Minä käyn sinun edelläsi

ja tasoitan kukkulat

minä murran vaskiovet

ja rikon rautasalvat."

Jes. 45:2

Siunattua päivää sinulle!

Tähän asti

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser* ja sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam. 7:12  *"Avunkivi"

Samuelin kiven laittamisesta tulee mieleen Jaakob, joka myös laittoi kiven merkiksi merkittävälle paikalle. Hänen nukkuessaan Jumala ilmestyi hänelle. Herättyään Jaakob tajusi jotain: "..."Herra on  totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".  Ja vielä hän sanoi: "..."Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." 1. Moos. 28:16-17

Mekään emme usein tajua, että Jumala on siinä, missä mekin...

Tähän asti. Miksi ei sitten tästä eteenkinpäin Hän meitä auttaisi? Hän, joka lupasi olla kanssamme joka päivä! Jeesus itse sanoi: "..minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

Päivästä päivään

Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. (sela)." Ps 68:20 KR-92

Välillä tuntuu ehkä, ettei kukaan kanna, vaan että itse joutuu kantamaan kaikki taakkansa. Mutta kaikki voima, mikä meillä on, on kuitenkin silloinkin saatu itseltään Herralta Jumalalta, meidän Isältämme!

"... Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?"  1 Kor. 4:7

"Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät  kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.  Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela." Ps 84:6-9

Isähän siinä on, Isän käsi...

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

Kun aloin näitä tänä aamuna minua puhutelleita, rukouskirjasta löytämiäni, ja Raamatusta tarkistamiani jakeita vihkooni kirjoitttaa,  tuli siinä mieleen, että "aina näitä samoja." Niin, aina samoja, ajattelin vähän kyllästyneenä siihen, että minulla "pyörii aina sama levy", aina samat jakeet. Mutta eivätkö ne olekin kuin Isän käsi, se sama Isän käsi taas, ojennettuna minullekin, joka taas kitisen.

"Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä." 5 Moos. 32:13

Voit luoda uutta - kuten antaa kalliosta hunajaa ja öljyä kivestä! Se on ihmeellistä. Sinä teit silloin niin. Ja sinä voit tehdä tänäänkin jotain samanlaista. Kunpa osaisimme suostua sinun teihisi, mieluusti vielä valittamatta yhtenään. Miksi emme voisi, osaisi, ottaa sitä matkaa seikkailuna Isän kanssa. Kyllä Isä tietää minkälainen annos seikkailua on kellekin sopiva määrä. Mitä tänään? Älä anna minun liikaa pelätä. Kunpa saisin sellaista uteliaisuutta ja rohkeutta sinulta katsoa, mitä sinä kulloinkin järjestät!

Minähän peloissani jankutan sinulle, että "Tiedäthän sää, millainen minä olen...". Ja kuitenkin on niin, etten luotakaan siihen, että hän todella tietää - ja toimii, parhaakseni juuri sen tietonsa ja rakkautensa mukaan, joka hänelleä omaan lapseensa on, vaan minä ikäänkuin kinuan sitä, että saisin vain omassa rauhassani nyhjöttää. Mutta sinä näet, että ei pelkkä sellainen käy, ei ole minulle paras. Eikä kellekään.

"Mutta Jumala, joka masentunutta lohduttaa..." 2 Kor. 7:6

Rukouskirjasta: "Rakas masentunut sielu! Tänään tahtoo Herra tuoda sinulle runsaan lohdutuksensa. Hän ei nuhtele sinua siitä, että olet masentunut. Hän ymmärtää sinua. Hän on itse ollut ihminen ja tietää hyvin, että ihmiselämä ei aina ole helppoa. Jeesus tiesi kyllä itse, mitä masennus merkitsi." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän

Levollista päivää sinulle Isän kanssa!

Meidän elämämme - ja Jumalan läsnäolo siinä

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Martta ei nähnyt siinä tilanteessa kuin inhimillisen todellisuuden, ja jossain kaukana hieman häämöttävän Jumalan todellisuuden siten, että tiesi ja uskoi veljensä heräävän viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa. Jumalan todellisuus oli kuitenkin siinä läsnä, Jeesuksessa, joka siinä Lasaruksen haudalla hänen vieressään oli. Martta sai nähdä Jumalan todellisuuden voiman, kun Jeesus herätti hänen veljensä kuolleista.

Emmekö mekin elä tätä elämäämme huomioimalla useimmiten vain tämän inhimillisen todellisuuden. Ehkä sanomme kyllä uskovamme, mutta käytännössä luotamme vain omiin tekoihimme, päätöksiimme, järkevyyteemme, toisiin ihmisiin, enemmän kuin siihen, että Jumala puuttuisi asioihimme; että Hän niistä välittäisi. Saatamme jopa sanoa, ettemmehän näe Jeesusta tässä vierellämmekään seisovan. Niin, emme kyllä inhimillisillä silmillämme näekään. Sanomme kaiketi, että, jos näkisimme, sitten me uskoisimme.

"...Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Joh. 29:29 KR-92

Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti:  "... minä olen teidän kanssanne, joka päivä maailman loppuun asti."  Matt. 28:20. Kanssamme on Hänessä koko ajan taivaan todellisuus ja se on jotain paljon enemmän, kuin mitä me pystymme näkemään... ja uskomaan. Marttakin sanoi uskovansa. Hänen ja Jeesuksen sananvaihtoa Joh. 11:22-26 mukaan:

Martta: "Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."

Jeesus: "Sinun veljesi on nouseva ylös."

Martta: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä."

Jeesus: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Martta sanoi uskovansa, mutta myös varoitteli hetken päästä Jeesusta siitä, että kuollut haisee, kun Jeesus käski avata haudan. Mekin sanomme uskovamme. Mutta yleensä syytä on sen yhden isän tavoin todeta: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark. 9:24 KR-92)

Kiitos Jeesus, että olet lupauksesi mukaan meidän kanssamme täällä tänäänkin, vaikka emme ole mitään uskon sankareita. Meillä ei ole uskoa ollenkaan, ellet sinä sitä anna. Kiitos, että olet tänään kanssamme osallisena kaikissa tämänkin päivän tapahtumissa ja asioissa, on meillä sitten aurinkoa tai pimeää.

Tämän aamun tekstit kuuluvat kaikki jollain tavoin yhteen...

KUUROSOKEA

Minulle tuli eilen tai toissapäivänä mieleen ajatus, että sitä on jollain lailla kuin kuurosokea; ei näe, ei kuule. Mutta kuurosokeakin voi aistia silti jotain. Tänä aamuna luin Apostolien tekojen lopusta, viimeisestä luvusta sanat, jotka Paavali puhui Roomassa maanmiehilleen:

"Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teidän isillenne, sanoen: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' " Apt. 28:25-27

Paranna minutkin - paatumuksestani!

KAIKILLE

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12

Siellä piirin ulkokehällä joku haikeana katselee muita, jotka lähellä häntä ovat. Hän ajattelee: "Ollapa minäkin." Itkien hän kääntyy pois; kun ei osaa, uskalla, ei rohkene sinne toisten joukkoon käydä. Ja pelkää vielä sitäkin, ettei tuo yksi häntä hyväksy kuitenkaan, ettei häntä rakasta... kun hän on vain tämmöinen. Mutta kohta, kun on selkänsä kääntänyt, kuulee hän askeleita takaansa. "Mitä nyt?", hän ehtii ajatella. Samassa hänen olkapäälleen laskeutuu käsi ja lämmin, sointuva ääni sanoo: "Tuula, (laita oma nimesi tuohon tilalle), älä lähde pois. Tule minun kanssani. Tahdon sinut mukaani." Ja samassa hän kääntää pakenijan kohti itseään ja pakenija näkee rakkauden hänen katseessaan. Nyt hän uskaltaa, kun häntä oikein kädestä viedään sinne toisten joukkoon. Sinne päästyään hän istuu noutajansa vieressä. Siitä hän ei halua enää koskaan pois. Siinä istuessaan hän myös huomaa, että samanlaisia ne toisetkin ovat: armahdettuja, noudettuja, rakastettuja. Sinäkin saat tulla. Älä lähde pois. Rukoile häntä noutamaan sinut, jos et muuten uskalla tulla.

ODOTUS

Ajattelin tänä aamuna, etten tahtoisi odottaa turhaan mitään sellaista, jota ei ole tarkoituskaan tulla. Mitä minä odotan? Yksi ainakin on varma, mitä odotan, että kerran pääsisin perille minäkin. Sitä ainakin odotan, haluan odottaa.

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu." Sananl. 10:28

---

Ja vielä yllättäen tulla pölähti yhden kirjan välistä vanha lappunen, johon olin v. 2016 kirjoitellut.

"Kaksi hahmoa lähestyy tiellä toisiaan. He tulevat vastakkain, tervehtivät ilahtuneina toisiaan, oikein kädestä pitäen - ja kysyvät toisiltaan, jatkettaisiinko kävelyä yhdessä?"

"Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, 
vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,
uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.
Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä." Ps 85:11-14

Siunausta sinun päivääsi!

Heikkona - ja vahvistettuna

"Ja hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut."  Dan. 10:12

"...minä käänsin kasvoni maahan päin ja olin ääneti... minulta meni kaikki voima... Sillä siitä asti ei minussa ole voimaa, tuskin enää henkeäkään."  Dan. 10:15-17

"Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua. Ja hän sanoi: "Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Ja hänen puhuessaan minä vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet  minua vahvistanut." Dan. 10: 18-19

Ensimmäisestä päivästä alkaen... oli Herra nähnyt kaikki Danielin vaiheet, ja kuullut kaikki hänen rukouksensa. Oli nähty myös ne heikkouden ja voimattomuuden hetket, jotka tulivat. Mutta silloin oli paikalla myös hän, joka Danielia vahvisti.

Myös meidät nähdään ja kuullaan. Myös me saamme luottaa, että meitä vahvistetaan, meitä autetaan. Itse Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä. Eikä hän ole toimeton. Hän myös rukoilee puolestamme.

Ei pidä ajatella, että vain suuret Jumalan miehet saavat apua ja voimaa; vaan: "...Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin..." 2. Aik. 14:10 KR-92

Vahva turva - Auta katsomaan siihen

Jeesus, sinä tiedät miten valtavan säikky minäkin olen. Auta meitä, että katsoisimme sinuun, emmekä niitä uhkia, jotka meitä pelottaa.

"Daavidin virsi. 

Herra on minun valkeuteni ja autuuteni:

ketä minä pelkään!

Herra on minun elämäni turva:

ketä minä vapisen!"

Ps 27:1

"Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, 

...

vaikka sota nousisi minua vastaan,

siinäkin minä olisin turvassa."

Ps 27:3

Tämä on tosiasia. Olemme vahvassa turvassa. Vaikka tunteet olisivat toista mieltä.

"Hän itse on tuo suojus." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Ei annettu pelkuruuden henkeä, annettiin ihan muuta

Ei meille ole annettu pelkuruuden henkeä, vaan lapseuden henki, jossa huudamme: Abba, Isä!

Tuntuuko sinusta, ettet riitä? Mielessäsi koko ajan joku vaatii, että sinun pitäisi tehdä enemmän; uskonelämäsi on puutteellista, pyhityksesi on puutteellista, et ole tehnyt kaikkea tarvittavaa... Mitä tarvittavaa? Isän luokse on varsin lyhyt matka: huutaa Jeesuksen puoleen, hän kantaa Isän luo. Jeesus kantaa sinne. Ei siihen tarvita omia kulkuneuvoja, eikä hyvien töitten matkapaakaseja. Jeesus antaa kaikki. Hän antaa kaiken "mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan." Me jäämme aina vajaaksi, jos tuijotamme omia tekemisiämme, tai tekemättömyyksiämme. Mutta Jeesus on lähellä, ja aina valmis kuulemaan huudon: Armahda minua!

"Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen." 2 Tim. 1:7

"Sillä te ette saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2 Piet. 1:3


Täydellinen kutsui meidät ... epätäydelliset!  Ja lahjoitti kaiken.

Kuvittele itsesi Jeesuksen kainaloon...

Kuvittele, että  ympärillesi kiedotaan lämmin ja rauhoittava käsi... Hänen kanssaan voit sitten katsella vaikka illan auringonlaskua.

Yllä osa kuvasta. Mitään oleellista ei puutu...

---
Alunperin idean tuon kuvan tekemiseen sain yhdestä jakeesta ja hartauskirjan tekstistä, jossa jaetta selitettiin. Siinä oli siitä, että vaikka millainen sotajoukko olisi vastassa, niin Jeesus on jo voittanut ne. Olisin mielelläni piirtänyt sellaisen kuvan, mutta koska taitoni eivät mihinkään sotajoukkojen piirustelemisiin riitä, tein tuollaisen kuvan, jossa katsellaan rauhallisesti laskevaa aurinkoa.

"Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
ja pyyhki pois sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun." Kolossalaiskirje 2:13-15

(Fredrik Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjassa oli tuo viimeinen jae norjalaisen raamatunkäännöksen mukaan, jossa mainitiin myös risti:  "...voiton riemun ristillään.").

Kun Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

"mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen,

joka vanhurskauttaa jumalattoman,

sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi"

Room. 4:5

"Koska siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,

niin meillä on rauha Jumalan kanssa

meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta"

Room. 5:1

"Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?

Jumala on se, joka vanhurskauttaa."

Room. 8:33

"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänen alttiiksi meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
Room. 8:32

"Mitä me siis tähän sanomme?

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?"

Room. 8:31

Saatu vastaus

Olin juuri noussut ylös. Olin jo ehtinyt miettiä tänä aurinkoisena aamuna siihen tapaan, että vaikka nyt juuri ei olisi mitään erityistä meneillään, niin mitähän kaikkea (ikävää) sitä vielä loppumatkassa onkaan. Tulin sitten tähän keittiön pöydän ääreen ja otin Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjan.  Siinä luki:

"Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." Jesaja 45:4

Minä sain vastauksen mietteisiini. Tuo  jae tahtoi sanoa: Olet selvinnyt tähän päivään asti vaikeistakin päivistä. Samalla tavoin olet jatkuvan huolenpidon kohteena jatkossakin.

Halusin sitten katsoa oikein Raamatustakin tuota kohtaa. Siinä edelläolevassa jakeessa oli se ajatus, että aivan alusta astihan meitä on pitänyt kantaa:

"Kuulkaa minua te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta." Jes. 46:3

Ja vielä lukuvuorossa muutoin olleesta:

"Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Apt. 1:7-8

---

Lisäsin äsken toisen blogini puolella olevaan, jutun muuten lyhyempään versioon, erään hieman huvittavankin tapahtuman tältä päivältä.

Jumala, laupeudesta rikas!

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,"  Ef. 2:4-6

"Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus," Ef. 2: 17-20

Miten ihana asia onkaan, että Hän on "laupeudesta rikas"!

Meitä kohtaan, jotka muutoin olisimme aivan toivottomassa tilassa... 

"Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo,  omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä  kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;"
1 Piet. 2:9

Siunattua, levollista päivää sinulle,

sinä Jumalalle rakas!

Tänä aamuna mieleen tullut jae

"Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:19

Siunattua, armorikasta päivää sinulle!

Aina sama, aina paikallaan

Iloitsen nyt auringosta, jonka tänä aamuna näen. Monina aamuina ja päivinä se on ollut silmiltäni salatttu, koska pilvet ovat peittäneet sen. Mutta pilvet eivät saa aurinkoa olemattomaksi. Se on silti paikallaan, kuten aina ennenkin. Taivaskin on sama, muuttumaton. Ne ovat vain pilviä, jotka näköalaamme himmentävät. Kiitos Jeesus, että sinäkin olet aina sama! Meidän näkökykymme puute ja huolet eivät voi muuttaa sinun olemustasi ja olemistasi. Sinä olet aina se, joka olet luvannutkin olla.

---

Ja tänä aamuna luettua:

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen:

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi"."

...

Jeesus sanoi heille: 

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen joka tekee syntiä, on synnin orja.

Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi,

niin te tulette todellisesti vapaiksi."

Joh. 8:31-32, 34-36

Hän hankki ristinkuolemallaan meille sen vapauden. Se on tehty, se on täytetty! Ja sehän merkitsee sitä, ettei meidän itse tarvitse yrittää sitä enää saavuttaa omilla tekemisillämme. 

Siunattua päivää sinulle!

Vettä ja leipää

"Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa* ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa." Joh. 6:33-35  *(ole nälissään)

Tämä oli samantapaista keskustelua, jota Jeesus kävi samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla. Siellä Jeesus lupasi elävää vettä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Ihmisen elämälle täällä ajassa on elintärkeää vesi ja "leipä". Ihmiset joiden kanssa Jeesus keskusteli, ajattelivat näitä maallisia tärkeitä; leipää ja vettä. Mutta Jeesus puhui paljon enemmästä; vielä tärkeämmästä: iankaikkisen elämän leivästä ja vedestä. Ilman niitä ei voi olla iankaikkista elämää. Jeesus on se iankaikkisen elämän leipä ja vesi.

Me puhumme "vedellä ja leivällä" olemisesta usein halveksivaan tyyliin, tarkoittaen sillä vankilamaisia oloja. Emme ehkä arvosta riittävästi vettä ja leipää - aterian pääosana ainakaan.

Jeesus naiselle kaivolla: "mutta joka juo sitä vettä, jonka minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jota minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Joh. 4:14

Jeesuksen rauhoittavat sanat!

"... mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:26 KR-92

Ja siitä kaikesta "muusta" me nimenomaan yleensä murehdimmekin!

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?" Luuk. 12:25-26

Eikö tässä asetu asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen siihen nähden, miten usein hätäilemme kaikesta? Vaikka ei tarvitsisi. Jeesus itse meitä tahtoo rauhoittaa turhalta murheelta. Saakoon Hänen rauhansa painua sydämemme sopukoihin asti!

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:25-26 KR-92


---

Ilahduttakooon ja rohkaiskoon myös tämä jae sinua, jonka aamulla luin, ja joka on päivän mittaan mieleeni välillä tullut ilahduttavana:

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään;
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa." Ps 23:2

Matka on vielä kesken, mutta ne lepolaitumet ja virvoittavat vedet odottavat meitä.
Matkalla Paimen pitää meistä kyllä tarkasti huolta, että varmasti saamme kaikkea tarvittavaa. Hän ei ole huolimaton Paimen!