Tutkimattomia tekoja, siemenet kasvavat...

 "Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa." Job 9:10 KR-92

"... Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään..." Mark. 4:26-28 KR-92  (Jeesus puhui tämän.)

Sitten oli luettavissa tapaus Filippin kaupungista: Apt. 16:23-34 KR-92. Siinä olivat Paavali ja Silas suljettu vankilaan ruoskittuina. "Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä." jae 25.  Kukaties sitä joutui kuuntelemaan myös vanginvartija. Ties vaikka olisi kuullut heidän puheitaan jo kaupungilla? Mutta jos eivät ne olisi vaikuttaneet (ja kukaties vaikuttivatkin), niin ainakin se ystävällisyys ja syvä huolenpidon ilmaisu - vanginvartijalle, siinä tilanteessa, kun hän oli riistää hengen itseltään luullessaan vankien karanneen juuri olleen maanjäristyksen jälkeen. "Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä." jae 28. 

Jotain syvempää oli tapahtunut, kuin vain maanjäristys ja vankilan murtuminen: "Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi:

"Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?"

He vastasivat:

"Usko Herraan Jeesukseen,

niin pelastut, sinä, ja sinun perhekuntasi."

 Apt. 16:29-31 KR-92

---

Siemen oli alkanut siinäkin ihmeellisesti itää🌿

---

Tuon kuvan näkee isompana klikkaamalla. Tai tästä:

  https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/sisimmassa-vankikopissa.html?m=0

 

Kaivo on syvä... Ja ammennusastiakin puuttuu.

"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." Jesaja 12:3

- Kaivo on syvä. Mistä sinulla on antaa vettä, eihän sinulla ole edes ammennusastiaa?

Tuohon tapaan kysyi kerran kaivolla se yksi nainen Jeesukselta. Mutta Jeesus kykeni silloin, ja kykenee nyt -  antamaan tarvitsevalle sitä vettä, jota hänellä on. Siihen ei ammennusastiaa tarvitse. 

Nainen oli itse tullut kaivolle hakemaan vettä. Sitä tavallista. Jeesus oli tullut kaivolle, jotta saisi antaa naiselle vettä - sitä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ja siitä naisen elämä elpyi täysin uudeksi. Ja naisesta itsestään alkoi heti pulputa sitä elämääantavaa vettä muillekin🌿 Ja Jeesus itsekin tuli opetuslapsineen vieraaksi siihen kylään.

Kohtaaminen kaivolla luettavissa: Johanneksen evankeliumi luku 4.  Se voi lukea myös tuossa linkissä Koivuniemen Raamattuhaku, (menee lukuun Joh. 4):

 https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku& jäännöksensä=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=joh+4

Jotkut tulevat kohtaamaan Jeesuksen kaivolla. Toiset hiipivät hänen luokseen yöllä. Näin tapahtui edellisessä luvussa 3,  kun fariseus Nikodeemus tuli Jeesusta tapaamaan. (Sen pystyy myös helposti  katsomaan tuossa linkissä). 

Jännä juttu, että kaikkien halveksimalla naisella, ja kaikkien arvostamalla fariseuksella, oli sama tarve! Kohdata Jeesus ilman muita ihmisiä ympärillä🌟🌿

Jeesus - totuus, jota tarvitsemme

"Jeesus sanoi heille: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6  

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;" Joh. 8:31

"ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi " Joh. 8:32

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." Joh. 8:36 

"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen" Ef. 6:13 KR-92

 "Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan" Ef. 6:14 KR-92 

Jumalan armo kasvattaa meitä kuin puutarhuri kasveja...🌱☀️💦❤️🙂

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Titus 2:11-12 KR-92

Uskokaa... ja se on teidän...

"Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan.

Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen', se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo. 

Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.

Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi." Markus 11:22-25 KR-92

Tuli suuri ilo Corneliuksen kotiin☀️

Cornelius oli sotilas, sadanpäällikkö italialaisessa kohortissa. Mutta hän oli muutakin: "hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä", ja niin oli hänen perheväkensäkin. Hän antoi myös "runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa." 

Mutta kaikesta tästä huolimatta, oliko hänen tilanteensa jotenkin toivoton? Hänhän  ei kuulunut lupausten kansaan, juutalaisiin. Millaisessa toivossa Cornelius perheväkensä kanssa eli?  Jokatapauksessa hänen uskonsa oli varmasti vahva. Hän varmastikin uskoi, että vaikka hän ei kuulunut lupausten kansaan, Jumala kuitenkin huomioi senkin, joka ei siihen kuulu, jos joku Jumalaa tahtoo kuitenkin palvella. Eikä Cornelius väärässä ollutkaan. Jumala osoitti sen hänelle eräässä hänen rukoushetkessään ja ilmoitti Corneliukselle, että hänen rukouksensa ja almunsa olivat tulleet huomioiduiksi Jumalan silmissä, ja että "hän on muistanut sinut". Mikä ihana sana Corneliukselle!

Siitä sitten Jumala johdatti häntä eteenpäin; käskien noutaa apostoli Pietarin kotiinsa. Hänellä olikin sitten välitettävänään  ihmeellinen lahja Corneliuksen perheelle ja hänen muille läheisilleen, jotka Cornelius oli kutsunut kotiinsa: "Te olette kuulleet Jeesuksesta... Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." 

Ja sitten: "Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta.

 Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi." 

Teksti perustuu: Apostolien teot, luku 10.

 

.

Puhutteleva uni siemenistä ja vedestä...

Isäntä kertoi eilen aamulla unensa, jonka oli nähnyt. Siinä hänen isoisänsä sanoi joillekin: "Mennään tekemään suuria tekoja". Ja levitti sitten käsistään pieniä siemeniä pöydälle. Pöydällä oli myös vettä. Siitä siemenet imaisivat veden itseensä.  

---

Yksi ajatus tuli tuosta mieleeni. Kun Raamatussa puhutaan kastelemisesta ja kastelijasta, niin siitä on minulle aina tullut mieleen vain se, että sitä kastellaan, mikä jo on kasvamaan pantu, ettei kasvu pysähdy tai kuole. Mutta tuli mieleen sekin, että jotkut kasvamaan laitettavathan kaipaavat vettä jo ennen maahan laittoa. Herneitä esimerkiksi liotetaan. Voi ne maahan laittaa ilmankin, mutta paremmin lähtee kasvamaan liotettuina.  

Joku voi siis olla tälläinen esikastelijakin, liottaja, varmaankin. Ja sillätavoin osana jotain suurta:) Jumala tietysti itse tekee sitä kyllä meille itsekullekin, niinkuin muitakin "puutarhurin" hommaan kuuluvaa. Mutta onhan se suuri asia, jos saamme olla Suuren Puutarhurin opissa, ja hän antaa meidän jotain tehdäkin.

Ihanaa aluillaan olevaa puutarhakautta 🌱 

"Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.

Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on  kumpikin saava oman  palkkansa oman työnsä mukaan.

Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus."  

1. Kor. 3:7-9

Hedelmäpuu...

Ajattele hedelmäpuuta. Se ei ole sama asia, kuin muut puut. Hedelmäpuun on määrä tuottaa nimenomaan jotain hedelmää. Kaikki hoitokin tähtää sitten siihen. Ei ole hedelmäpuun päämäärä olla kaunis, vaan satoisa. Jossain muussa puussa voidaan pitää erilaisia oksia ihan kauneusarvojenkin takia, mutta ei hedelmäpuussa. Jos puutarhuri näkee hyvässä puussa oksia, joista ei ole hedelmää tulossa, hänen on leikattava ne pois. Kaikki tapahtuu vain sitä silmällä pitäen, että sato olisi runsaampi. Satoa siis on luvassa kuitenkin. Sille sadollekin on puussa aikansa, jonka puutarhuri kyllä tietää. Vasta-istutettuja puun taimia ja nuoria puita ei hoideta aivan samoin, kuin "aikuisia", jo satoa tuottavia. Jos puusta tippuu kuiva oksa itsestään, se päätyy samaan kasaan kuin puutarhurin pois leikkaamat. Oksa ei voi itse pitää yllä elämää itsessään, vaan puussa pysymällä se pysyy elossa, saati tuottaa sen hedelmänsä.

Itse en ole edes viherpeukalo, saati mikään puutarha-asioiden tuntija. Nämä "puutarhalliset" mietteet sai aikaan lukuvuorossa ollut teksti. Tässä siitä osa:

"Minä olen totinen viinipuu, ja minun isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa,

 joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää,

 hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa,

niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat.

Jos te pysyttte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni."

Joh. 15:1-8

 

Näitä kirjoitteli hän,

 joka ei sitä  hedelmää pysty itsessään havaitsemaan.

Mutta puutarhuri varmaan tekee kaikkensa, 

jotta sitä hedelmääkin voisi aikanaan tulla.

Ajattele puita ajatellessasi

nimenomaan hedelmäpuuta.

Ja mitä hyvän puutarhurin on sen kanssa tehtävä.

---

Löysin tämän jutun luonnoksista kesäkuulta.

Meidän elämämme - ja Jumalan läsnäolo siinä

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Martta ei nähnyt siinä tilanteessa kuin inhimillisen todellisuuden, ja jossain kaukana hieman häämöttävän Jumalan todellisuuden siten, että tiesi ja uskoi veljensä heräävän viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa. Jumalan todellisuus oli kuitenkin siinä läsnä, Jeesuksessa, joka siinä Lasaruksen haudalla hänen vieressään oli. Martta sai nähdä Jumalan todellisuuden voiman, kun Jeesus herätti hänen veljensä kuolleista.

Emmekö mekin elä tätä elämäämme huomioimalla useimmiten vain tämän inhimillisen todellisuuden. Ehkä sanomme kyllä uskovamme, mutta käytännössä luotamme vain omiin tekoihimme, päätöksiimme, järkevyyteemme, toisiin ihmisiin, enemmän kuin siihen, että Jumala puuttuisi asioihimme; että Hän niistä välittäisi. Saatamme jopa sanoa, ettemmehän näe Jeesusta tässä vierellämmekään seisovan. Niin, emme kyllä inhimillisillä silmillämme näekään. Sanomme kaiketi, että, jos näkisimme, sitten me uskoisimme.

"...Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Joh. 29:29 KR-92

Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti:  "... minä olen teidän kanssanne, joka päivä maailman loppuun asti."  Matt. 28:20. Kanssamme on Hänessä koko ajan taivaan todellisuus ja se on jotain paljon enemmän, kuin mitä me pystymme näkemään... ja uskomaan. Marttakin sanoi uskovansa. Hänen ja Jeesuksen sananvaihtoa Joh. 11:22-26 mukaan:

Martta: "Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."

Jeesus: "Sinun veljesi on nouseva ylös."

Martta: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä."

Jeesus: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Martta sanoi uskovansa, mutta myös varoitteli hetken päästä Jeesusta siitä, että kuollut haisee, kun Jeesus käski avata haudan. Mekin sanomme uskovamme. Mutta yleensä syytä on sen yhden isän tavoin todeta: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark. 9:24 KR-92)

Kiitos Jeesus, että olet lupauksesi mukaan meidän kanssamme täällä tänäänkin, vaikka emme ole mitään uskon sankareita. Meillä ei ole uskoa ollenkaan, ellet sinä sitä anna. Kiitos, että olet tänään kanssamme osallisena kaikissa tämänkin päivän tapahtumissa ja asioissa, on meillä sitten aurinkoa tai pimeää.

Kuollut on kuollut ja kuopattu. Uusi on ihan täysin uutta!

"Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä."  1 Joh. 3:5

Tuo on lohdullinen jae. Tuossa Johanneksen kirjeen luvussa 3 on sellaisiakin jakeita, jotka voivat saada aikaan ahdistavan olon, kun toteaa ettei itse "täytä mittaa". Tänä aamuna luin niitä taas ja alamittaisuuteni tunsin niiden edessä. Mutta luinpa myös Kolossalaiskirjettä ja olin huomaavinani jotain, jota en ennen ollut huomioinut.

Johannes kirjoittaa, että "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä..." mutta kuitenkin me huomaamme sitä joka päivä itsessämme! Miten tämä on selitettävissä? En tosiaan ole mikään raamatunselittäjä, mutta vastaus on kai jo oikeastaan saman jakeen loppuosassa: "...sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."  1. Joh. 3:9

Kolossalaiskirje sanoo: "Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa"  Kol. 3:3. Siis kuolleet. Ei sillä kuolleella ole osaa sen uuden kanssa, josta seuraava jae sanoo: "kun Kristus, meidän elämämme,  ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa." Kol. 3:4

Sama kolossalaiskirje sanoo näinkin: (nämä on niitä samoja eilisiä jakeita): "Ja teidät, jotka olitte kuolleita rikoksiinne... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin." Kol. 2:13-14

Niin siis raivattiin sille uudelle tila. Meidät on siirretty ihan uuteen asemaan; tehty perintökelpoisiksi ja siirretty toisen valtakunnan alaisiksi: "... on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä... ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:12-13

Sanoisin vielä, että Paavalikin  tuskastui siihen, että joutui kantamaan sitä kuollutta mukanaan: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Room. 7:24

---
Sanat jää aina jotenkin vajaaksi, eikä aina ehkä tavoita ihan sitä, mitä ajatteli.

Mutta kun siemen pannaan maahan, SE ei sieltä enää nouse. Se mikä  nousee, on IHAN UUTTA.

"Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta"

"Sentähden se  on uskosta, että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana  kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko,
hänen, joka on meidän kaikkien isä." Room. 4:16

"Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin,
 ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty
ja lupaus käynyt mitättömäksi." Room. 4:14

"Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" Room. 4:3-4

"ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan,
ei omaa  vanhurskautta, sitä joka laista tulee,
vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta,
sen vanhurskauden joka tulee Jumalasta
uskon perusteella." Fil. 3:9

"Jeesus sanoi hänelle..."

"...Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, 

niin sinä näkisit Jumalan kirkauden?"

 Joh. 11:40

Jeesus sanoi niin ihmiselle, joka sitä sanaa silloin tarvitsi. Minäkin  huomaan sitä aina silloin tällöin tarvitsevani.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, 

ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy."  

Hebr. 11:1

Elämää kuivilta näyttäviin oksiin

"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään  tehdä." Joh.15:5

Tuo raamatunkohta voi olla kristitylle hieman ahdistavakin. Löytyykö minusta hedelmää? Ja jos ei löydy niin... Osaammeko edes itse etsiä? Onko se  meidän tehtävämmekään...  Tänä aamuna luin Sana tänään -kirjasta tekstiä, joka oli lohdullista ja mielestäni asiaa selventävää:

"...Me voimme kysyä: Mitä on hedelmä? Se hedelmä, josta Jeesus tässä puhuu? Hedelmää on elämässämme kaikki se, mikä on Jumalasta. Ilman hänen voimaansa emme voi tehdä mitään. 'Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen.'  Nämä tulevat osaksemme, kun pysymme Kristuksessa. 

Samoin kuin mahla keväisin virtailee kuoren ja puun välissä

 aina vähäisimmänkin oksan latvaan saakka,

 luoden nuppuja, lehtiä, kukkia ja hedelmiä, on myös Jumalan voima löytävä tiensä meidän kauttamme ja synnyttävä hedelmää Jumalalle, jos olemme Kristuksessa..."  Sana tänään/Ludvig Hope

Tuleepa vielä mieleen eräästä laulusta sanat:

 "...kuivan erämaan saa se kukkimaan, minne saapuu matkallaan..."

 

 Siunattua alkuviikkoa sinulle!

Kun pyyntönä oli saada lisää uskoa...

"Ja apostolit sanoivat Herralle: 'Lisää meille uskoa'.

 Niin Herra sanoi: 'Jos teillä olisi uskoa sinanpinsiemenenkään verran,

 niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 

'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen'

ja se tottelisi teitä".

Luuk. 17:5-6 

Apostolit kävivät pyytämään Herralta lisää uskoa. Ja mitä he saivat? He saivat kuulla, että jos heillä olisi vähänkään uskoa, voisi puu heidän käskynsä perusteella siirtyä kasvamaan mereen. Eipä kerrota yhdenkään heistä tehneen sitä... Ja kyseessä olivat apostolit, joita pidämme uskon sankareina. Hehän saivat kulkea Jeesuksen kanssa ja nähdä Jeesuksen suuria tekoja - ja tehdä jotain itsekin. Mutta kaiken tekemänsä he tekivät Jeesuksen antaman voiman turvin. Miksihän heille ei annettu mahdollisuuksia siirtää sitä puuta sinne mereen? Se olisi kaiketi herättänyt turhia ajatuksia, ja ollut muutenkin turhaa. Jumala toimii aina tarkoin suunnitellusti.

Kerranhan Jeesus muuten asetti lapsen  meille uskon esikuvaksi...

---
Jutun kuva on Porista, meren ääreltä Yyterin sannoilta:)

Elämän henkäys

"Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento." 1 Moos. 2:7

"Niinkuin kerran puhalsit minuun elämän hengen, puhalla jälleen sydämeeni usko sinuun. Avaa silmäni näkemään, miten ihmeellisesti olet minut luonut ja mitä olet puolestani tehnyt. Anna Pyhän Henkesi herättää minut jälleen hengellisesti eloon. Suo, etten milloinkaan lakkaa huutamasta Pyhää Henkeä avuksi, sillä vain sinun yhteydessäsi olen oikeasti elossa. Vain sinuun turvautuen pääsen taivaaseen. Ilman sinua sisinpäni on kuollut, vaikka elämä tuntuisi kuinka ihanalta tahansa."

Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä armon suojassa

Avoin kirja ja vähän muutakin...

Tämä on vähän erilainen juttu tällä kertaa, sillä vastaan tässä  jo syyskuussa Piipeltä Kylätiellä -blogista saamani haasteen kysymyksiin.  Mutta ensin Avoin kirja. Sen aloitin parisen päivää sitten. Kirjan valkoiset sivut täyttyvät kenties vähitellen jollain uudella. Jotain saattaa päätyä tänne blogiinkin. Kuvassa olevan tekstin nimi on Sanomia sodista.

Kirjan kannet voit nähdä tästä linkistä halutessasi: Avoin kirja .  "Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse". Näin sanotaan tämän tyhjän kirjan kannessa. Tuskin tämän tekeminen minua onnelliseksi tekee, mutta ehkä se jotain antaa.

Sitten siihen haasteeseen. Siinä kysyttiin kuinka tulin aloittaneeksi bloggaamisen?  Minulla oli jo pari muuta blogia ennestään, mutta minusta tuntui, että tämäntyyppiselle blogille kuin tämä nyt on, oli tarvetta... (ainakin itselläni) tai ainakin tilaa... enkä olisi toiseen blogiini voinut varmaankaan samaa määrää  näitä tekstejä kirjoittaakaan.  Koin mielestäni hieman kehoitustakin tämän tekemiseen (no, kuulostaapa  hienolta...).  Aluksi ajattelin kai, että ote olisi jotenkin enemmän evankelioiva, mutta en minä semmoista osaa. "Siitä puhe mistä puute", eli sitä useimmin kirjoitan, mitä itse itselleni aamuisin joudun etsimään, kuten tämänkin aamun aiemmassa jutussa...  Siitä saa samalla toisetkin. Olin itse etsinyt jotain tämäntapaisia blogeja luettavaksi, mutta ei niitä helposti tuntunut löytyvän. Mummin Aamun ensimmäinen -blogi oli yksi sellainen, josta kävin usein rohkaisua ja virvoitusta itse hakemassa.

Mitä ohjeita antaisin aloitteleville bloggaajille? Mitä osaisin antaa, varsinkin tämäntyyppiseen blogiin? Kai jokaisen täytyy se tehdä, kuten itse sopivaksi kokee. Itse toivoisin tämänoloiselta blogilta sitä, että sieltä aamuisin löytäisi päiväänsä jotain hyvää.

Minun kuuluisi itseasiassa nyt laittaa tätä haastetta eteenpäinkin, mutta en nyt oikein osaa paneutua siihen, kenelle niitä laittaisin, joten laitanpa tässä nyt

kiitokseni niille kaikille,

 joiden erilaisista blogeista

 olen kaikkea hyvää saanut silmäillä!

Tämän haasteen sain Piipen Kylätiellä -blogista jo syyskuussa ja samalla tuollaisen tunnustuksenkin, kiitos Piipe:)  Hänen oman juttunsa haasteesta näkee tästä: Piipen haaste. Nyt vasta sain tartuttua toimeen vastata tähän, mutta eikös se olekin niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan:)

Pätee muuten uskon asioihinkin...
 
Elämämme on Hänen edessään kuin avoin kirja... kyllä Hän sen tietää, mitä tekoa me olemme, joten itseään ei kannata ensin yritttää alkaa parannella, ennenkuin Hänen luokseen käy.  Kyllä Hän ottaa vastaan, vaikka sattuisi olemaan niinkin, että suurin osa elämää olisi eletty aivan "muilla mailla".

Siunattua päivää sinulle!

Kuulkoon Hän sinua, 

antakoon avun.

Ottakoon 

vastaan

kiitoksenkin.

Meitä harhailijoita Hän etsii

Meitä harhassa olevia Hän etsii. Harhailemme jotain etsiessämme. Jotain, jonka nimeä emme aina edes tiedä. Tuota "nimeämätöntä" etsiessämme saatamme tullakin etsimämme löytämiksi...

"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen..." Jes. 53:6

Kuitenkin on vain yksi oikea tie; Jeesus Kristus! Hän sanoi: "Minä olen tie ja  totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."  Joh. 14:6

Jeesusta verrataan myös paimeneen, joka lähtee etsimään vain sitä yhtäkin kadonnutta... "Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa..." Hes. 34:16

Jos sinä koet olevasi hukassa, etsit jotain, niin sinulle saattaa sopia rukoukseksi vaikka tämä  vanha virsi, jota ennen koulussakin laulettiin: "Totuuden henki, johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä..."  Jeesus, Jumalan Poika, on se valkeus ja Hän kuulee sinua, kun Häntä rukoilet. Niin suurta syntistä ei olekaan etteikö Hän kuulisi avunhuutoa ja auttaisi. Hän ottaa kadonneen aina vastaan. Hänhän kuoli puolestamme ja kärsi meidän syntiemme rangaistuksen. "Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Jes. 53:6  Sinä saat vapauden Hänessä.

Uskon tai epäuskon silmin

USKO

"se näkee sen, 

mikä ei näy,

eikä näe sitä, 

mitä se kuitenkin tuntee,

ei edes sitä,

mikä sitä painaa ja ahdistaa."

EPÄUSKO

"näkee vain sen, 

minkä se tuntee,

eikä se ensinkään voi luottaa

siihen, mitä se ei tunne."

(Ajatus Lutherin "Mannasta")               

Häkki on auki!

 

"Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme, vaan epäuskostamme. Siitä synnistä hyvä Jumala meidät varjelkoon." 

Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä lupaus kantaa

Siinä se evankeliumin paljon puhuttu ilosanoma on.

Ei vielä, mutta ihan kohta

"Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa." Hab. 3:17-18

Tämä jae olisi sopinut kevääseen, mutta sopii se nytkin.

 Vielä ei meissäkään oikein mitään näy,  mutta Jumala on armollinen. Hän on pelastaja.

Silminnäkijän kertomaa

"Sillä me emme seuranneet  viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. 
Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'. 
Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella." 2 Piet. 1:16-18

Pietari, kalastaja ja Jeesuksen opetuslapsi, näki ja kuuli itse. Hänen kanssaan samassa veneessä oli Jumala ja ihminen - Jeesus Kristus, Jumalan Poika!