Lupaus on yhä voimassa!

Koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, olkaamme siis varuillamme, ettei vain havaittaisi kenenkään meistä jääneen taipaleelle...

"Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle." Hebr. 4:1 (v. -38 käännöksen mukaan)

Lapsuuteni Raamatun lehdellä, minulle isän käsialalla kirjoitettu. Kuvassa näkyy myös äitini tekemän liinan reunaa.

---

Olin joskus ottanut talteen tällaisen; joka - vaikka ei hebrealaiskirjeestä juuri nyt olekaan, niin voisi olla mielenkiintoinen katsottava:

https://www.bible.com/fi/bible/330/MRK.9.23-24.FB92

Huomion arvoinen seikka...

Vaikka oli niukkaa, ja kenties olisi toivottu enemmän kaikkea sinä vaikeana aikana, niin silti: "Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla." 1. Kun. 17:16 KR-92  

Näin siis köyhän leskiäidin kotona. Jumala piti huolen siitä hengissä pysymisestä niinä sateettomina vuosina jolloin tuli ruoan suhteen vaikeat ajat. Profeetta Elia oli itse se, joka oli joutunut ennustamaan niiden vuosien tulon. Ja hän myös tiesi, että sade tulisi taas, kun on siihen oikea Jumalan suunnittelema aika. "Kului pitkä aika, yli kaksi vuotta. Sitten Elialle tuli tämä Herran sana: "Mene tapaamaan Ahabia. Sitten minä annan maalle sateen." Elia lähti Ahabin luo. Samariassa oli kova nälänhätä." 1. Kun. 18:1-2 KR-92

Nyt oli tullut se aika, että sadetta saataisiin aivan pian... Pian sitä oli tuleva niin kovasti, että se haittaisi matkantekoa, ilmoitti Elia kuningas Ahabille. Ja niin sitä alkoi tulla, kun Jumala oli ensin näyttänyt epäjumalan papeille, kuka onkaan oikea ja voimallinen OIKEA JUMALA. Elia juoksi sitten sateen jo tultua Ahabin vaunujen edellä sen JUMALAN voimanäytöksen jälkeen. Hän lienee ollut litimärkä, kun tuli hetikohta uusi juoksumatka eteen vihaisen kuningatar Iisebelin tähden, joka uhkasi profeetan henkeä... Mutta jälleen Jumalalla oli suunnitelma.

---

JEESUKSEN LEIVÄNJAKOTILAISUUS

"... kaikki söivät kyllikseen." Mark. 6:42 KR-92

---

Paavali totesi joskus omasta elämästään: 

"Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa." Fil. 4:12 (v. -38)

Kun ajattelen omaa elämistämme, olisi meidänkin hyvä oppia elämään niissä olosuhteissa, joihin Jumala kulloinkin on meidät asettanut ja meille sallinut. Olisi hyvä myös oppia kiittämään kaikesta; silloinkin kun on niukkaa. Silloinhan hän kuitenkin huolehtii siitä hengissä pysymisestäkin. Siihen asti kun on tarvis. Sekin aika tulee jolloin kenkään meistä emme enää tarvitse tämän maan leipää, kun on parempaa siellä taivaan kodissa Isän luona. Mutta nyt mennään vielä näillä matkaeväillä, mitä kullakin päivittäin on. Niitähän voi sitten matkakaverillekin jaella ja vaihdellakin kaverin kanssa, jos siltä tuntuu.

Siunattuja matkapäiviä taaskin❣️

 

Elämän matkalaisille

 (Viikko sitten, maanantaina, matkallelähtöpäivän aamuna luettuja jakeita...)

"Minä ylistän sinua, Herra. Sinä nostit minut syvyyksistä, et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi. Herra, minun Jumalani, sinua minä huudan avuksi, ja sinä teet minut terveeksi. Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään. Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään! Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku, mutta aamulla ilo." Ps. 30:2-6 KR-92

"- Puhu heille:  Herra sanoo näin: - Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin? Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin? Minä olen kuunnellut heitä tarkoin - eivät he puhu niinkuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt?" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt." Jer. 8:4-7 KR-92

---

Sopi mielestäni matka-ajatuksiin ajatellen elämän matkaa ja Jumalan läsnäoloa siinä meidän kanssamme.

Jeesus muuten lupasi; sanoi: "... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20, vuoden -38 käännös. Uudempi käännös: "...kaikki päivät..." Siinä meille todellinen lupaus, luotettavalta lupaajalta!

Opetuslapset näkivät Jeesuksen vuorella Galileassa, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. "Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: " Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:17-20 KR-92

 

Tuohon päättyy Matteuksen evankeliumi. 

Minua puhutteli tuosssa sekin, että Jeesus tuli siihen kunnioituksesta kumartaneiden ja myös epäilijöiden luo, ja puhui heille...

Sinä näet - kulkemisemme; me usein olemme kuin metsän keskellä

Sinä tiedät. Mutta meistä usein tuntuu, minusta ainakin, kuin kulkisin metsässä, jossa on niin paljon puita, että ne estävät näkemästä minne olen kulkemassa. Minua pelottaa. Polku tosin on, jolla kulkea. Mutta itse ei tiedä missä kohtaa on, mitä on lähistöllä, tai miten pitkään matka jatkuu missäkin maaston kohdassa. Tai ylipäätään koko matka, koska ollaan perillä. Olen kuin väsynyt lapsi, joka ei oikein jaksaisi. Tarvitsee usein jotain rohkaisua tai innostumisen aihetta.

Kun aamulla ennen ylösnousua jotain ajatuksia tuli tuosta kulkemisesta kuin metsässä, tuli mieleen myös tämä rohkaiseva ajatus: Seuraa Jeesusta! Niinpä. Kannattaa pitää hänet edessään ja mielessään, ja jättää vähemmälle sen ympärillä olevan "metsän" tarkkailu. Vain se polku ja Jeesus edessä siinä. Ja ehkä ne lähellä kulkevat matkakaverit. Jossain laulussa tai virressä sanotaan jotenkin näin: " hän päivän matkan kerrallaan täältä kotiin vie..."*

Eilinen kuva. Nyt oli valoisa metsäpolku!

Jännästi aamun luettavissakin oli matkasta ja kulkemisesta:

"Herra lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua." 1. Moos. 24:40 KR-92

"Lähdimme taas matkaan, ja kaikki veljet vaimoineen ja lapsineen saattoivat meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Meren rannalla me yhdessä polvistuimme ja rukoilimme,  ja sitten jätimme toisillemme hyvästit." Apt. 21:5-6 KR-92

"En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.   Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vaan tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.   Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. ...  Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet." Fil. 3:12-14,16 KR-92

--

Ja vielä alkoi soida noiden edellä  kirjoitettujen lopuksi  mielessä: "... Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie... *päivän matkan kerrallaan täältä kotiin vie..." No siinä se nyt oli, se laulu tai virsi, jota tuolla ylempänä tavoittelin muistaakseni, että mistä se on. Sehän on virsi: "Nyt kulkee halki korpimaan." Virren numero 498, vuoden 1987 virsikirjassa. En tiedä päteekö tuo numero nyt vielä.

---

Tänään tulee 63 vuotta siitä, kun äitini ja isäni alkoivat "kulkea" yhdessä siihen virallisesti sitoutuen, eli oli heidän vihkipäivänsä. Isäni kuva oli (ja minun) edellisen jutun kuvituksena tässä blogissa:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/jumalan-syli-on-avoin-niin-vahvalle.html

Hän kuljettaa, viitoittaa, ja antaa valoa - itsessään avuttomalle

"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät  ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja teen yhä." Jes. 42:16 KR-92

Sokeat normaalisti valinnevat tuttuja teitä, sileitä teitä. Mutta nyt saadaan kulkea uusia polkuja, uusia teitä, sileitä teitä. Ja Herra itse kuljettaa heitä, heistä huolta pitäen.

---

"Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh. 8:12 KR-92

"Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen." Mies vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen." Joh. 9:24-25 KR-92

---

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin,   pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien." Snl. 3:5-6 KR-92

Viitoittaa voidaan ainakin kahdella tavalla (kukaties useammallakin). Voidaan seistä viittomassa toiselle tietä, (tai sanoja), että tuohon suuntaan. Tai laittaa seisomaan tien laitaan pysyvät merkit suuntaa osoittamaan; (kuten aurauskepit...).

Viisauden = Jumalan -  tiet ovat: "Sen tiet ovat suloisia teitä, sen polut onnen polkuja..." "Näin kuljet tietäsi turvallisesti, et jalkaasi loukkaa," Snl. 3:17,23 KR-92

Usko ja luottamus siihen, mitä Jeesus on sanonut ja luvannut. Muista myös rukous.

Itselleni rohkaisuksi ja muistutukseksi kirjoittelin lähinnä tuon vihkotekstin tänä aamuna. Kuvat eilisiä. Kuvista ajattelin, että nekin voisi osaltaan kuvata matkaa... Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!

---

Muista myös niitä uskon isiä, joista Raamattu on kertonut: heistä, jotka monien vaikeuksien kautta myös vaelsivat Jumalan lupausta kohti. Kohti luvattua maata. Sitä, joka oli, ja on, (vieläkin enemmän kuin se lupausten maa, joka täällä maan päällä oli, ja on) nimittäin se luvattu koti meille kaikille matkalaisille, eli taivas. Koti Isämme luona.

Muista Aabrahamia, uskomme isää, joka lähti tietämättä minne oli saapuva. Hän eli muukalaisena luvatussa maassaan, eikä nähnyt (kuin näyssä ja unessa vain; kts. 1. Moos. 15) sitä, että hänen jälkeläisensä sitä (nyt yhäkin) asuttavat. Hänen jälkeensä tuli Iisak. Sitten Jaakob poikineen. He joutuivat muuttamaan (sadoiksi vuosiksi) Egyptiin. Mutta niinkuin Jumala oli edeltä valmistanut heidän sinne menonsa, valmisti hän myös lähdön sieltä keskellä orjuutta. Alkujaan oli Joosef  tullut sinne maahan orjaksi myytynä veljiensä toimesta! Mutta kyseisen orjan Jumala asetti Egyptin kakkosmieheksi. Ja neljänsadan vuoden olo Egyptissä sai päätöksensä faaraon hovista alkaen, kun Mooses sinne hoviin Jumalan suunnitelman mukaan, oli sinne ottopojaksi otettu. Hän irtautui sieltä. Ja vuosia myöhemmin Egyptistä irtautui koko Joosefin heimo, eli israelin koko kansa, Jaakobin jälkeläiset - Mooseksen johdolla. He  vaelsivat erämaassa 40 vuotta. Matka oli pitkä ja vaikea, vastuksia täynnä; mutta Jumala kulki heidän kanssaan päivällä pilvipatsaana, yöllä valoisana. Mooseskin joskus väsyi, ja sanoi, ettei hän jaksa yksinään johtaa sitä kansaa. Jumala antoi hänelle apulaisia. Mooseksen sanotaan myös olleen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu. Hänellä olikin likeinen suhde Jumalaan. Hänen kanssaan Jumala puhui kasvokkain, ja hänelle Jumala antoi lakinsa välitettäväksi kansalle. 

"Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä." 4. Moos. 12:3 KR-92

"Herra sanoi:  - Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. 

Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?" 4. Moos. 12:6-8 KR-92

...

On kulunut tuhansia vuosia. Yhä me olemme vielä matkalla sitä varsinaista luvattua maatamme - taivaan kotia - kohti. Se lupaus on täyttyvä, vaikka nyt olisimme millaisessa "orjuudessa" tai "erämaassa" tahansa! Jumala itse on valmistanut ja varmistanut asian; niinkuin hän muinaisinakin aikoina teki. Nyt me seuraamme Jeesusta, Jumalan lähettämää vapauttajaamme. Aika on jo lähellä, sillä Jeesus on jo mennyt valmistamaan meille sijaa sinne kotiin. Niinhän hän lähtiessään meille lupasi.

Jeesus sanoi: "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen* asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan** tulemaan sinne. Mutta laista*** ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa." Luuk. 16:16-17 KR-92

(*Johannes Kastaja.  ** Kuin siinä Jeesuksen joskus kertomassa kertomuksessa; häävieraita kerättiin tienvarsiltakin, ketä vain tavattiin. Ja häävaatteet tietysti saatiin juhlien järjestäjältä!   *** Jeesus täytti kaikki lain vaatimuksen meidän puolestamme, antoi synnittömänä henkensä, jotta me saisimme elämän.) 

 Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!

"Älköön sydämenne olko levoton

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1 KR-92

✝️❤️🌿✨

---

En ole, eikä olla, paljon tapahtumissa käyty, mutta noista ainakin on jäänyt nuo "jalanjäljet" - muistutuksia Jumalan rakkaudesta💌

Vain etäältä sen nähneet ja sitä tervehtineet...

"... vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet..." Hebr. 11:13 

"... olivat  vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnusten olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä." Hebr. 11:13 KR-92

---

Olin piirustellut pikaisen kuvan. Mitään Raamatun jaetta ei mielessä ollut, ennenkuin katselin kuvaa etäältä...

Niitä etäältä katsovia lueteltiin monta! Hebrealaiskirjeen 11. luvun jakeissa: Aabel, Eenok, Nooa, Aabraham, Saara, Iisak ja Jaakob, Joosef, Mooses, Raahab, Gideon*, Baarak*, Simson*, Jefta*, Daavid*, profeetat*... 

"Ja mitä minä vielä sanoisin? Minulta loppuisi aika jos kertoisin.... * jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot."  Hebr. 11:32, 33-34

 

Ja niin edelleen. Koko Hebrealaiskirjeen luku on käytännössä  tätä luetteloa.  On saatu kuolleita ylösnousseina takaisin, on kidutettuja, pilkattuja, ruoskittuja, kahlehdittuja ja vankeutta, kivitettyjä, kiusattuja, sahattuja, miekalla tapettuja, lampaanahoissa kulkeneita, puutteenalaisia, ahdistettuja, pahoinpideltyjä,  vuorilla harhailevia;  erämaissa ja luolissa ja maakuopissa eläneitä... Liian hyviä tälle maailmalle olleita. Hebr. 11. jakeista 35-38

Ja sitten vielä me kaikki muut, jotka kukin omalla tavallamne, omassa osassamme, odotamme sitä uutta maata, jossa täydellisyys asuu. Sitä tähyillään.🌟

"Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästyy."  Habakuk 2:3

Ihmeellinen kaupunki!

"Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: "Herra on täällä." Hes. 48:55 KR-92

Tämäkin aihe oli alunalkaen Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Siinä hän sanoi, että nuo ovat Hesekielin kirjan viimeiset sanat. Sitten hän mietti sen kaupungin ihmeellisyyttä. Ja toden totta, ihmeellistä se olisi asua sellaisessa kaupungissa, jossa sen valtias olisi Herra itse!

Millaista se olisikaan jos kaikilla kaupungin asukkailla olisi sama päämäärä: palvella Herraa! Se vaikuttaisi monella tavalla kaikkeen; silloinkin vaikka kaikissa meissä, joka ihmisessä,  vajavaisuuskin vielä asuisi. Mutta meillä olisi silti jokaisella apunamme ja silmiemme edessä Kuningas, jonka halu olisi auttaa jokaista alaistaan. Ja asukkaiden halu olisi olla Kuninkaalle mieliksi, ja hyviä lähimmäisiä toisille - siltikin, vaikka se vajavuus meissä yhä vielä olisi. Millaiset vaikutukset sillä kaikella olisikin! Se olisi kuin jatkuva kesä, jatkuva valo, melkein kuin taivas tai paratiisi, jossa saisimme elää.

Mutta siltikin; vaikka ihan noin ei nyt ole, että jokainen palvelisi Herraa, saamme kuitenkin  Herran omina olla nytkin jo ikäänkuin taivaan esikartanossa, Hänen maillaan; koska Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme aina - "joka päivä maailman loppuun asti". Kuninkaan oma Poika kanssamme, kaikissa ahdingoissammekin! Siltikin siinä vierellä ihan, vaikka olisimme useimmiten kuin kuuroja, sokeita, ja tunnottomia havaitsemaan sitä. Meitä rampojaja ja väsyneitäkin jaksaa taluttaa, tai jopa kantaa perille asti. 

---

"Vain lyhyt aika enää, ja Libnonin  vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Kurjat riemuitsevat jälkeen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä." Jesaja 29:17-19 KR-92

(Olin eilen kirjoittanut vihkoon tuosta kaupungista. Tänään oli luettavissa tämä Jesajan kirjan kohta.)

"... näimme hänen tähtensä itäisillä mailla.." Matt. 2:2 

Herra ei ole vain "vuorten" Jumala... Hän on myös "laaksojen" Jumala!

"Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.' "  1. Kun. 20:28 KR-92 

"... "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."...  2. Kor. 12:9 KR-92. Paavalille sanottu sana. Ja sen vuoksi hän saattoikin olla jopa mieltynyt  kaikenlaisiin vaivoihin ja vastuksiin, koska hän oli huomannut Jumalan toimivan heikkouden keskellä.

Rukous: 

Herra, sinä joka olet myös heikkojen, etkä vain vahvojen Jumala. Auta meitä tänäänkin, meitä kaikkia, jotka omien asioidemme kanssa kamppailemme ja kaipaamme sinulta apua. Auta meitä.

Sinä olet heikkojen Jumala ja laaksojen Jumala; avuttomien Jumala. Sinä olet Jumala, joka kuulee omiensa rukouksia, ja tahdot olla läsnä omiesi elämän kaikissa käänteissä; myös mahdottomilta tuntuvissa kysymyksissä. Sinä kykenet auttamaan niissäkin, sillä sinä olet ainoa, elävä Jumala: Hän, joka vastaa rukouksiin.

Kiitos, kun saamme tulla eteesi kaikkine asioinemme. Sinä olet ylistyksen arvoinen. Jää siunaamaan meitä armollasi tänäänkin.

Hän on tänäänkin kanssamme/kanssani

"Olenhan minä sinua käskenyt: 

Ole luja ja rohkea; älä säikähdy 

äläkä arkaile, sillä Herra, 

sinun Jumalasi, on sinun kanssasi,

missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Oma mieli voisi tuohon piankin

heittää, että tuo oli Joosualle, 

ei kai tuota voi itselle ottaa?

Mutta kuule! 

Jeesus sanoi:

"... Ja katso, minä olen

teidän kanssanne joka päivä

maailman loppuun asti."

Matteus 28:20

Näistä kuvista... Kun etsin kuvia, en osannut päättää mitä otan. Siispä otin kaikki joita mietin. Niissä on kuitenkin näkyvissä jotain siitä, että Hänen kanssaan...

Vesi muuttuu viiniksi, kuolleet nousevat ylös, Paimen hoitaa lampaitaan. Hän on myös kallio allamme ja tarkkailee askeleitamme☀️

Kenen unelmia...?

Tuli nyt aamulla mieleen, varmaan eilen illalla katsotun elokuvan vuoksi, kirja; romaani nimeltä Aabrahamin laulu. Tykkäsin siitä kovasti nuorena. Mietin, että missä se nyt on, ja muut romaanit Raamatun aiheista? Niitähän keräsin oikein, itselleni. Mutta myös kirjoja ylipäätään; ajatellen, että nuoremmillakin olisi omissa hyllyissä lukemista. Se oli kai jonkinlainen unelma, jo lapsuudessa syntynyt. Mutta se oli minun unelma... Ei ehkä niinkään Jumalan...?

Entäpä Aabraham. Mikä oli hänen unelmansa aluksi? Kenties tulla rikkaaksi ja vaikutusvaltaiseksi mieheksi (ehkä Uurissa tai Harranissa), ja suvun päämieheksi, jolla on paljon lapsia. Mutta... tapahtui jotain. Jumala tuli mukaan hänen elämäänsä ja käänsi hänen katseensa Jumalaan, ja hänen suunnitelmiinsa. Jumalan suunnitelmista tuli Aabrahamille uudet unelmat entisten sijaan. Hän halusi elää Jumalan suunnitelmissa. Ja niin hän teki, vaikka ei usein ymmärtänyt asioiden kulkua, Jumalan toimintatapoja eikä aikatauluja...

"Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa Haranin pojan Lootin sekä Abramin vaimon Sarain ja lähti kulkemaan heidän kanssaan Kaldean Urista Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan. Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja kuoli Harranissa. 

Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle annan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.

Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan..."*

1. Moos. 11:31-32, 12:1-4 KR-92  * (Abramin mainitaan olleen 75 vuotias tuossa vaiheessa... Hän sai muuten myöhemmin Jumalalta uuden nimen: Aabraham. Ja vaimolle Jumala antoi nimen Saara.)

"... ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." ☀️

Se Jumalan suunnitelma on yhä voimassa ja toiminnassa. Aabrahamin jälkeläinen: Jeesus, toi siunauksen kaikille kansoille! Avasi lahjana tien taivaaseen... Ja sitä taivasta me odotamme vielä; kun olemme vielä täällä oman elämämme matkalla sinne. Unelma on voimassa ja elää, toteutuu täysin!

Sitä unelmaa meidänkin kannattaa elää...! Koska Jeesus jo kärsi syntiemme rangaistukset, ja niin avasi meillekin jokaiselle taivaan.

Valoa, vettä ja viiriäisiä...

"Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä." 2. Moos. 13:21-22 KR-92

"Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toisiaan." 2. Moos. 14:19-20 KR-92

"Mooses sanoi Aaronille: "Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksessa." Aaronin puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. Herra sanoi Moosekselle: "Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: 'Tänään iltahämärissä  te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'" Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla." 2. Moos. 16:9-14 KR-92

"Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti. Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: "Anna meille vettä juotavaksi." Mooses kysyi heiltä: "Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?" Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemne ja karjoinemme?" Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: "Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!" Herra sanoi: "Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen." Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden." 2. Moos. 17:1-6 KR-92

Mitenhän Mooses tuon kaiken koki? Hänellä oli kyllä vakaa luotto Jumalaan. Mutta silti, millaisin miettein hän mahtoikaan aamuisin herätä, uuteen päivään, narisevan kansan kanssa, joka alkoi jo olla hänelle suorastaan turvallisuusuhka!?  Ehkä hän rukoili, että Jumala taas sinäkin päivänä hänestäkin huolta pitäisi - ja samoin kansasta...

Vesiasioiden kanssa oltiin muulloinkin tekemisissä, kuin vain tuossa tilanteessa, joka tuossa yllä jakeissa mainittiin.

---

(Valokuva tuolla ylinnä, olikin ihan tämänaamuinen vahinkolaukaisu... Mutta sepä näyttikin sopivan kuvaksi tähän tekstiin.) ✨

Uhkakuvien tarkkailija - sekä tekemisistä ja tekemättömyyksistä...

Olen sellainen uhkakuvien tarkkailija. Se ei ole hyvä, jos katselee koko ajan ns. väärään suuntaan, unohtaa katsella Jumalan tekoja ja hänen mahdollisuuksiaan - jotka ovat täysin rajoittamattomat! Katso Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon sinustakin (eli minustakin)! Huomaa Herran teot yksittäin - ja iloitse niistä, älä unohda niitä!

"Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa." Ps. 147:3 KR-92

Paranna Jeesus minunkin murtunut mieleni ja minun haavani.

"Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen, mittaamaton on hänen viisautensa." Ps. 147:5 KR-92

"Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon." Ps.147:11 KR-92

Tekemisistä - ja tekemättömyyksistä...

"Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni, mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:14-14 

Minun osani on rientää sitä kohti, mikä minulle on jo luvattu - ilman minun omia ansioitani. Jeesus sen kaiken teki.

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." Fil. 3:12

Siellä Turkin rannikon tuntumassa

Sinne minut veti alueeseen tutustumaan yksi  ystävällismielinen sotilas: Julius. Hän oli siinä asemassa, että hänellä oli muita sotilaita käskettävänään.  Ja nyt hänelle oli annettu yksi vankikuljetuskin. Yksi vangeista oli jo ikäänkuin hieman tuttu minullekin, kun eräs lääkäri oli  hänestä kertonut. Lainaan välillä hänen kertomustaan laivamatkasta: "Astuimme adramyttionilaiseen laivaan... ja lähdimme merelle".

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli satama Siidonissa. "Ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Siunattu, ystävällinen  Julius, joka salli sen!

Matkaa jatkettiin sitten  Kyproksen suojassa, ja kun oli ohitettu Kilikian ja Pamfylian alueet laskettiin merenselän ylityksen jälkeen Lykian Myraan. 

Siellä Julius etsi Italiaan lähtevän laivan. Ja sellaisen löydettyään, siirsi valvonnassaan  olevat vangit siihen. Mutta nyt matka edistyi todella hitaasti. Rodoksen saari saatiin kyllä ohitettua, mutta meni monta päivää, että päästiin "vain vaivoin Knidoksen kohdalle". Oltiin siinä Turkin rannikolla.

Nytpä ei voitukaan jatkaa aiottuun suuntaan, vaan olikin purjehdittava Kreetan suojaan. Mentiin siitä Salmonen editse ja tultiin "paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat." Se oli lähellä Lasaiaa. Mutta syksy painoi jo päälle ja "merenkulku alkoi olla jo vaarallista". Niinpä Juliuksen nimetty vanki, Paavali, koki tarpeelliseksi varoittaa merenkulun vaarasta kyseiseen vuodenaikaan. Siitä oli tulossa näillä edellytyksillä "työläs ja vaarallinen." Siinä ei enää ollut "vaarassa vain lasti ja laiva", vaan kaikkien henki!

Mutta Julius ei ottanut Paavalin varoitusta niin vakavasti, kuin olisi ollut aihetta. Hän halusi uskoa kapteenia enemmän, kuin vankia, jonka meritietoutta hän rohkeni epäillä. Mutta olipahan  kyllä sekin syy, että paikka olisi ollut huono talvisatamaksi, joten päätettiin yrittää matkan jatkamista vaaroista huolimatta.... 

(Matkan alkuosan kuvaus tähän asti löytyy: Apt. 27:1-12, ja jatko siitä sitten eteenpäin...)

....

Matka tosiaankin tuli olemaan vielä pitkä ja erittäin vaarallinen, ennenkuin määränpäänä ollut Rooma aikanaan saavutettiin! Laiva todella tuhoutui lasteineen myrskyssä, mutta ihmisistä ei onneksi  yksikään joutunut hukkaan!

💦🌊

Äskettäin lukemani uutinen Iltasanomien sivulta kertoi roomalaisen yli 2000 vuotta vanhan hylyn löytymisestä...! Ei se sentään Paavalin matka-alus ole ollut, mutta kukaties lasti oli ollut samankaltaista, kuin jutun kuvassa oli näkyvissä. Ja johonkin meren pohjaan se Paavalin matka-aluksen lastikin aikanaan päätyi...

⛴️🗺️🌐

Tässä vielä esittelyssä mainittuja paikkoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adramyttion

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilikia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pamfylia

https://en.wikipedia.org/wiki/Myra

https://fi.wikipedia.org/wiki/Knidos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lasaia 

Näihin tietoihin tutustuminen toi matkakuvauksen ikäänkuin hieman lähemmäksi omaa aikaamme, kun kyseessä on paikkoja, joiden lähitienoot nykyajankin otsikoissa näkyvät: metsäpaloineen, ym. asioiden takia.

Matkan rasitukset...

"Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä." Ps. 37:23-24 KR-92

"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa* meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut." Room. 8:37 KR-92 

* Huomataan tämä, ettei siinä ole: kaikista näistä ahdingoista. Meitä ei säästetä kaikilta ahdingoilta, kuten varmasti jokainen on huomannut. Mutta niissä ahdingoissa, (niiden keskellä,)  Jumala antaa meille voittoja. Vaikka meillä ei todellakaan olisi mitenkään voitokas olo! Emme välttämättä itse ymmärrä niitä saaneemme, mutta Jumala näkee ne.  (Voi ottaa esimerkiksi sotakentät.)

Ja sanon vielä tämän: Jos itse saisin oman järkeilyni perusteella asioita järjestää, ottaisin tietysti pikavoittoja, heti, tässä ja nyt. Kaikkea hyvää.  Mutta toisiko se minulle iankaikkista hyvää?

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 KR-92 

JUMALA EI VALEHTELE...

Usein  rupeamme vertailemaan, että tuolle toiselle ei näköjään anneta niitä ahdinkoja yhtä paljon kuin itselleni, ja rupeamme kadehtimaan ja/tai katkeroitumaan. Tai katselemme ympärillemme kauhistuneena, että mitä kaikkea kamalaa onkaan sallittu toisille tapahtuvan, ja mietimme kauhuissamme niitä, että jos omallekin kohdalle tulisi sellaisia.  Mutta kumpaakaan suhtautumista ei ole Jumala meille tarkoittanut. Elämme kukin omaa elämäämme, omissa ahdingoissamme tai iloissamme, päivän ja hetken kerrallaan.  Ja Jumala antaa seuraavan päivän, jos hyväksi katsoo sen meille antaa.

Siunatkoon sinua Herra, joka on Isämme☀️ 

Toivon, että hän antaisi sinulle ilon kimalteita, vaikka kaikki tuntuisi olevan jäässä! 

Sain itse tänä aamuna luonnossa  niitä, kun jäinen  lumen pinta, ja lumen alta paljastuneet ruskeat korret kimaltelivat auringon osuessa niihin, kuin olisi timantteja sinne heitelty.✨ Kuviin ne eivät suostuneet tallentumaan, vaikka kuinka niitä yritin sillä tallettaa. Tuli mieleen, että mitä kamera ei kykene näkemään, sen silmät - Jumalan luomat  - kuitenkin tavoittaa!

Osuin lukemaan matkalauluja, kun itsekin juuri matkalla olen

Millainen olisi minun matkalauluni? 

Älä unohda minua, kun huoleni eivät jätä minua rauhaan! Ne eivät anna lepoa matkalla, vaan korostuvat. Arjesta kantavat mukanaan juuri sitä säkkiä, minkä mieluiten olisin jättänyt kotiin. 

Antataisitko minulle sitä mielenrauhaa, joka osaa ottaa hetket kerrallaan ja osaa jättää sen huolisäkin pöyhimättä. Ehkä sitä ei voi kokonaan unohtaa, kun se kuitenkin mukana on, mutta ettei sitä sen enempää ajattelisi. Silmäilisi ja ajattelisi ja nauttisi siitä mikä ei yleensä näy.

Tee Herra näkyväksi työsi matkalla ja kotona! Ilahduta töilläsi, jotta voisimme  "riemulla riemuita"* siitä mitä on.

☀️☀️☀️

* "Tällainen ilmaisu: "riemuiten riemuitkoot" oli aamulla lukemassani psalmissa 132:16. Siinä mielestäni voisi olla sitä, että osaa riemuittavista asioista todella riemuita, ilman sitä "huolten säkkiä". Osuin lukemaan "matkapsalmeja" "sattumalta", kun pienen mukanani olevan UT:n väliin oli unohtunut joku lappunen, ja sillä kohtaa oli niitä matkapsalmeja - miten sopivasti☀️

Kallio, vuorilinna, turvapaikka

"Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta." 2. Sam. 22:2 KR-92

"Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan  hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani." Psalmit 31:2-4 KR-92
 

"Matkavälähdyksiä" luetusta

 "...niin olen minäkin lähettänyt heidät..." Joh. 17:18

"...ohjasivat rantaa kohti... ...uimataitoisten hypätä ensimmäisenä mereen... ... toisten... lankkujen varassa tai muilla laivankappaleilla... 

NÄIN KAIKKI PÄÄSIVÄT ONNELLISESTI MAIHIN..." Apt. 27:40,44

---

"Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin...

Viime yönä näet vierelläni seisoi... Jumalan enkeli... 

Pysykää siis rohkeina... 

...uskon, että niin käy, kuin minulle on sanottu.

YKSIKÄÄN TEISTÄ EI MENETÄ..." 

Apt. 27:22,23,25,22

Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan..." Apt. 27:36

Niinpä siis - jotain kristityn vaelluksesta

Niinpä siis - vapaasti muisteltuna - tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on tuleva.* (kts. sanatarkasti haluamastasi käännöksestä. Room. 8:18)*

Tulin jo kirjoittaneeksi toiseen blogiini Kristityn vaelluksesta; elokuvasta, ja siihen aiheeseen liittyvistä löydöistä.

Mutta totean siihen liittyen, että minäkin olin tänä aamuna haluton; haluton syömään "Sanaa". Se matkakaveri nimeltä "haluton" voi esiintyä muillakin nimillä, ainakin minun mukanani roikkuessa; väsynyt, masentunut, pelokas mieli, tai lamaantunut.

Mutta Isä sanoo lempeästi:

 "Mitä jos söisit edes vähän jotain?"

Se vähä - joku mieluinen vaikka, voi joskus virkistää ihan yllättävän paljon. Ja sanotaanhan, että ruokahalu kasvaa syödessä... Minulle kävi tänä aamuna  juuri niin. Muuten en edes naputtelisi tässä nyt. En minä mitään ilolauluja nytkään laula, tai riemun tunteissa hehku - mutta senkin aika on taas joskus!

"Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on vanhurskauden portti, josta vanhurskaat saavat käydä." Ps. 118:19-20 KR-92

---

Tämän jutun "parin" näkee toisen blogini puolelta: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/elokuvavinkki-kristityn-vaellus.html