Rannalla

Jeesuskin oleskeli paljon rannalla. Siellä hän solmi kauaskantoisia tuttavuuksia. Hän yllätti ihmiset sillä, millaiseksi hän osoittautui ensinäkemään verrattuna. Hän oli paljon enemmän kuin ne ihmisten ensinäkemän ennakkoluulot. 

Istun nyt rantapenkillä itsekseni. Tuossa vähän matkan päässä on vene, josta eilen otin mallia piirustukseen. 

Aamulla tulin lukeneeksi Jobista, kun se se silmiini osui; Jobin luku 17. Job ei osannut odottaa elämältä enää mitään. Mutta Job sai kuitenkin vielä elämässään kokea asioita, joita ei olisi voinut kuvitella. Hänen ennakkoluulonsa elämää kohtaan osoitettiin vääräksi. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma hänen elämälleen, vaikka aivan muulta näytti.

Mekään emme aina tiedä, vaikka luulemme. Jumala tietää. Ja se hänen suunnitelmansa on aina ollut - ja on; syvä, kestävä, kiihkeä rakkaus ihmistä kohtaan. Siltikin, vaikka hän tietää mitä me olemme: maan tomua. Mutta meille hän halusi antaa iankaikkisen elämän! Se kyllä ylittää kaiken, mitä me kykenemme kuvittelemaan.

Siunausta päivääsi, kuka oletkin! Muistetaan se Jeesuksen halu tavata meitä❣️ Olkoon se sitten rannalla, tai missä ikinä kukin sattuu olemaan☀️

Virvoittavat vedet

"Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.  Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdan vedet korpeen, virrrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda." Jes. 43:19-20

"Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla. Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä." Jes. 44:3-5

"Sitten hän vei minut takaisin temppelin ovelle. Ja katso, vettä kumpusi temppelin kynnyksen alta itään päin, sillä temppelin etusivu oli itää kohti. Ja vesi juoksi alas temppelin oikeanpuolisen sivuseinämän alitse, alttarin eteläpuolitse. Sitten hän toi minut ulos pohjoisportin kautta ja kierrätti minut ulkopuolitse ulkoportille, joka antoi itää kohden; ja katso, vesi virtasi oikean puoliselta sivuseinämältä päin.

Mennessään itää kohti mies, mittanuora kädessään, mittasi tuhat kyynärää ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli polviin asti. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli lanteisiin asti. Sitten hän mittasi tuhat: tuli virta, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki. Niin hän kysyi minulta: "Oletko nähnyt ihmislapsi?" ja kuljetti minua ja toi takaisin pitkin virran rantaa.

Mutta kun minä tulin takaisin, niin katso: virran rannalla kasvoi hyvin paljon puita molemmilla puolin. Ja hän sanoi minulle: "Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee. Ja kalastajia seisoo sen rannalla. Een-Gedistä Een-Eglaimiin asti se on oleva yhtä verkkoapajaa. Siinä on kaikenlaisia kaloja, aivan kuin suuren meren kaloja, hyvin paljon." Hes. 47:1-10

Sinä päivänä rannalla...

"Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle." Matt. 13:1

Olikohan Jeesus tullut aluksi rannalle vain istumaan?

Jokatapauksessa, kun kansaa oli jo paljon, päätti Jeesus puhua heille. Ja sen hän teki veneestä käsin.

"Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui. Ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla..." Matt. 13:2-3

Jeesuksesta tulee yleensä mieleen, että kun kansaa oli koolla, hän paransi sairaita. Tässä kohdassa ei puhuta sellaisesta lainkaan. Jeesuksen puhumisesta kansalle sanotaan jopa, että "ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään". Tätä hänen opetuslapsensakin ihmettelivät: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?".  Opetuslapsillekin piti ne vertaukset selittää. Jeesus tiesi, ettei kansa ymmärrä. Kansan epäuskon tähden Jeesus puhui heille niin. Hän tiesi, että he eivät uskoisi kuitenkaan.

Kun Jeesus oli sanottavansa sanonut, hän "laski luotaan" kansan ja meni jälleen asuntoonsa, jossa joutui selittämään opetuslapsilleen taas yhden vertauksistaan. Hän jopa kysyi lopuksi: "Oletteko ymmärtäneet?" Ja sai vastaukseksi: "Olemme". 

Sitten Jeesus lähti sieltä ja suunnisti kotiseuduilleen. Siellä hänen puheitaan ihmeteltiin kyllä: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja voimalliset teot?"  Mutta samalla heitä loukkasi, että Jeesus oli  niin tuttu, heidän kotikylästään lähtöisin... Ja niinpä sitten  sanotaankin, että "heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa."


 Matteus luku 13/Koivuniemen Raamattuhaku