Tunnette Jobin lopun...

Jaakob kirjoitti: "Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava." Jaakob 5:11 KR-92

Job kärsi - hyvin suuresti, mutta ei sen vuoksi, että hän olisi syntiensä tähden kärsimykset saanut osakseen. Syvää ahdistustaan Job purki mm. näillä sanoin:

"Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. Olenko minä meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat? Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani." Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan. Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!  Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys. Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä? Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit. Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni? Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta? Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole." Job 7:11-21 KR-92

Ja kuitenkin: "Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka, ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena." Job. 42:16-17 KR-92

Tänäänkin on monia ihmisiä, Herran omiakin, jotka kärsivät syvästi; emmekä käsitä, miksi niin on. Me ihmiset vedämme helposti kärsimyksen edessä sen syntikortin esiin. Syntiä meissä kaikissa kyllä onkin, mutta kärsimyksen syyt eivät ole aina siinä. Jumalalla voi olla aivan muita tarkoitusperiä ja suunnitelmia, jotka tulevat esiin aikanaan. Kenties myös ihmisen tajuttavaksi... 

Armahda, Taivaallinen Isä, tänäänkin monissa ahdistuksissa olevia! Lievitä tuska ja pelko. Anna jokin valonsäde; tuskaton hetki, helpotukseksi - kunnes viimein täysin vapautat koettelemuksesta!

Virsi 310: Siitä säe 6, oli vanhan Päivän Tunnussanan sivuilta luettavissa, sopien aiheeseen kärsimyksestä. Virren kaikki sanat luettavissa, ja myös sävel kuultavissa, tuosta linkistä  virsikirjaan. Sieltä voi myös lukea virren historiaa:

https://virsikirja.fi/virsi-310-herra-jeesus-kun-taalla-vain-kanssamme-on/

Jaakob kirjoitti: "Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava." Jaakob 5:11 KR-92

Kaikessa kiusattu... - niinkuin mekin!

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin; kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15 

Eikö ole ihmeellistä... "kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin." Tämä ajatus puhutteli minua, joka tänä aamuna taas omat pelkoni selvästi havaitsin kiusaavan ja minua masentavan. Jotenkin tuntui hyvältä tietää, että Jeesus tietää.  Jos kukin meistä ajattelee kaikkia omia vaivojaan, vastuksiaan, sairauksiaan, pelkojaan, avuttomuuden tunteitaan, köyhyyttään, ja mitä ikinä kenelläkin voi olla - on Jeesus kokenut kaikkea sitä itsekin - ja silti suostui, meidän takiamme, käymään sen kaiken läpi. Loppuun asti. Ei jättänyt kesken.

"... kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden." Hebr. 5:7

Getsemanessa Jeesus rukoili suuressa tuskassa ja ahdistuksessa! Hän oli täällä ihmisenä ja koki asioita ihmisen tavoin, kaikkea tuskaa ja ahdistusta mikä meitäkin koettelee. Hän vaelsi paikasta toiseen, vailla pysyvää kotia - ja omaa rauhaa. Ja jäin miettimään sitäkin, että vaikka Raamattu ei siitä mitään kerro, niin luultavasti hän joutui sairauksien kouriinkin kuin me tavalliset tallaajat.

"...kipujen mies ja sairauden tuttava..." Jes.53:3

Kodittomana: "... ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." Luuk. 9:58 (Jeesuksen omia sanoja)

Ristin edellä: "... alkoi kauhistua ja tulla tuskaan..." Mark. 14:33.  "... ja hänen hikensä oli kuin veripisarat." Luuk. 22:44

Ristillä: "minun on jano". Joh. 19:28

Jeesus suostui kaikkeen tähän, ja kuolemaan - meidän takiamme!

Luuk. 22:53: "Tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta"  - hän sanoi, kun oli antanut ottaa itsensä kiinni ja pilkattavaksi, ja ruoskittavaksi ja ristiin naulittavaksi. 

Jeesus tiesi, että se oli ajallista. Taivas odotti jo.

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 

mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jes. 53:3-5

"Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli..." Jes. 53:8

Herra, heikoissa väkevä

Kun minä otan valokuvia, useat niistä ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, epäselviä tai eivät muuten ole kuvina läheskään onnistuneita.  Mutta aina en niitä kamerasta poista. Toisinaan sellainen "pilalle mennyt" kuva saattaakin olla juuri oikea - joihinkin sanoihin sopiva.

Mekin olemme enemmän ja vähemmän "pilalle menneitä",  maailman murjomia - silti kuvia Jumalasta. Meitäkin pilalle menneitä Hän saattaa joskus tarvita juuri tiettyyn paikkaan. Ja se mitä sitten tapahtuu - on Hänen käsissään.

---

Tämän olin kirjoittanut blogin luonnoksiin v. 2016!

Se oli Aasaf, joka kirjoitti psalmin 73...

Sen, joka muistetaan usein loppusanoistaan: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä..."

Sitä asemaa siinä, ja millaista onni oikeastaan on, hän oli joutunut pohtimaan ankarasti. Onni ei ollut kevyttä höttöä, ei vaaleanpunaista yläpilveä, ei suurta suosiota, eikä varakkuuttakaan, ei edes ilon tunnetta - ainakaan niinä ankaran ahdingon aikoina jolloin hän koki, että saa itse kuritusta joka aamu!

Häntä pisti sieluun niin paljon se kaikki, kun hän kadehtien katseli kuinka keveästi ja leveästi eläviä, kaikinpuolin hyvinvoivia ja terveitä jotkut toiset olivat; ja jotka sitten sen lisäksi olivat puheissaan hyvin armottomia ja röyhkeitä toisia kohtaan. Eikä röyhkeys ollut vain ihmisiä kohtaan, vaan heidän röyhkeät puheensa ulottuivat halveksimaan myös Jumalaa taivaassa...

Mutta sitten tuli Aasafille jokin käännekohta.

Pyhäkössä ollessaan Hän tajusi oman osansa moninverroin noita toisia paremmaksi: Noilla röyhkeillä, jotka eivät Jumalaa tunnusta, kunnioita ja palvele, on röyhkeiden äkkinäinen ja kurja loppu! Mutta: siinä samalla hän tajusi oman osansa ylivertaisen paremmuuden - kaikista olevista koetuksista huolimatta: 

"Kuitenkin minä saan aina olla sinun luonasi, ja sinä pidät kädestäni kiinni." Ps. 73:23 KR-92

Siinä hän sai - ja saa - olla, niinkuin Isän kainalossa ollaan - aina. Aina ja kaikissa tilanteissa. Aina Rakkauden ja huolenpidon kohteina❤️ Niin myös mekin!

Kärsimyksensä tähden kykenee Hän!

"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt

 ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." 

                                                     Hebr. 2:18

"Sentähden piti hänen

 kaikessa tuleman veljiensä

 kaltaiseksi, että hänestä tulisi 

 laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi

 tehtävissään Jumalan edessä,

 sovittaakseen kansan synnit." 

                                      Hebr. 2:17

"Sillä ei hän

 ota huomaansa enkeleitä, 

 vaan Aabrahamin siemenen

 hän ottaa huomaansa."

                                  Hebr. 2:16

"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli

 hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, 

että hän kuoleman kautta kukistaisi sen,

jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,

ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta

kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden 

alaisia." Hebr. 2:14-15

Vain etäältä sen nähneet ja sitä tervehtineet...

"... vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet..." Hebr. 11:13 

"... olivat  vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnusten olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä." Hebr. 11:13 KR-92

---

Olin piirustellut pikaisen kuvan. Mitään Raamatun jaetta ei mielessä ollut, ennenkuin katselin kuvaa etäältä...

Niitä etäältä katsovia lueteltiin monta! Hebrealaiskirjeen 11. luvun jakeissa: Aabel, Eenok, Nooa, Aabraham, Saara, Iisak ja Jaakob, Joosef, Mooses, Raahab, Gideon*, Baarak*, Simson*, Jefta*, Daavid*, profeetat*... 

"Ja mitä minä vielä sanoisin? Minulta loppuisi aika jos kertoisin.... * jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot."  Hebr. 11:32, 33-34

 

Ja niin edelleen. Koko Hebrealaiskirjeen luku on käytännössä  tätä luetteloa.  On saatu kuolleita ylösnousseina takaisin, on kidutettuja, pilkattuja, ruoskittuja, kahlehdittuja ja vankeutta, kivitettyjä, kiusattuja, sahattuja, miekalla tapettuja, lampaanahoissa kulkeneita, puutteenalaisia, ahdistettuja, pahoinpideltyjä,  vuorilla harhailevia;  erämaissa ja luolissa ja maakuopissa eläneitä... Liian hyviä tälle maailmalle olleita. Hebr. 11. jakeista 35-38

Ja sitten vielä me kaikki muut, jotka kukin omalla tavallamne, omassa osassamme, odotamme sitä uutta maata, jossa täydellisyys asuu. Sitä tähyillään.🌟

"Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästyy."  Habakuk 2:3

Siitä sai toiset rohkeutta

"Näin te olette, veljet, omalla uskollanne valaneet meihin rohkeutta kaiken hädän ja ahdingon keskellä." 1. Tess. 3:7 KR-92

Paavali tovereineen oli ollut hyvin hermostuksissaan, koska he eivät olleet päässeet näkemään ja kuulemaan Tessalonikan ystäviä. He olivat kaivanneet heitä ja yrittäneet päästä näkemään heitä useammankin kerran. Mutta aina oli aie estynyt. Saatana oli estänyt heitä. Niin Paavali sanoi. 

Niinpä lopulta he jäivät itse Ateenaan ja lähettivät ystäviensä luokse Timoteuksen; sillä - kuten Paavali ihan omalta osaltaankin sanoi:  "...en enää kestänyt kauempaa..." - pistivät he sen matkahankkeen toteen. Ja se onnistui.

Kun Timoteus palasi, olivat uutiset niin hyvät ja rohkaisevat, että saatiin kirjata ylös tuokin tuonne ylle kirjoitettu sana. Ahdingossa olevat rohkaisivat toisiaan. Paavali koki sen niin vahvasti, että sanoi: 

"Nyt voimme taas elää, jos te kerran pysytte lujasti Herran yhteydessä."  1. Tess. 3:8 KR-92

Elämä - sana joka sisältää niin paljon kaikkea, ettei käsityskykymme riitä

"... jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."  Matt. 4:4 KR-92 

Ihminen etsii monesti sanoja, kun ei tiedä mitä sanoja käyttäisi. Niinkuin minä tuossa otsikossa. Mutta kun aloin tätä kirjoittaa, oli se lähtöisin tuosta jakeesta. Se taas lähtöisin Jeesuksen puheesta. Ja tätä kirjoittelua sävyttää se, mitä eilen tapahtui.*

Vihossani oli viimeinen sivu. Siihen olin  ylimmäksi osan jo kirjoittanut jonain lähipäivinä, mutta jättänyt päivän merkkaamatta. Ja kun en ole vielä ottanut uutta vihkoa käyttöön, kirjoitin vielä tänään siihen jatkoksi. Ja siihen se tämänpäiväinen sopikin. Elämästä kummassakin.

Jeesus tuossa sanassaan siis puhui elämästä: "Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta." Matt. 4:4 KR-92

*Ehkä tuo sana "elämä"  puhuttelee minua erityisesti nyt, kun eilen oli se 4 ihmisen hengen vienyt onnettomuus. Kolme nuorta aikuista "parikymppisiä" ja yksi "pieni ihminen", niinkuin joku poliisi lapsesta sanoi. Samasta autosta kaikki, myös hän, joka loukkaantuneena vietiin sairaalaan. Kirjoitin asiasta eilen toiseen blogiini. Ajoimme samaa tietä itse jonkin verran aiemmin. Sitä en edes muistanut eilen toisen blogini jutussa miettiä, että kirjoitin siinä autossa menomatkalla sen tämän blogin eilisen, lyhyen tekstin. Kello näkyi olleen jutun valmiiksi saadessani 9.58.  Runsaan tunnin päästä siitä, oli se onnettomuus sillä tiellä. Kenties lähellä sitä paikkaa jossa rupesin auton ikkunoista muutakin katselemaan kuin kännykän ruutua.

Pietarista...

Olipa luettavana jakeet Pietarin kirjeestä:

 

"Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa. 

Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy." 1. Piet. 4:12-13 KR-92

Jäin luettuani miettimään Pietaria, että kuinka hän tässä kehoittaa toisia jopa iloitsemaan kärsimyksistä...!?  Kun ajatus kärsimyksestä tuntuu itsestä niin vastenmieliseltä. Ja Pietari itsekin kaihtoi sitä aikanaan?!

Mutta paljonhan oli Pietarin elämässä tapahtunut. Ennen kieltämistä oli Jeesus jo kaiken tiennyt ja ennustanut, että "...sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani..." Matteus 16:18 

Luuk. 22:54-62. Siinä Pietari kieltää Jeesuksen. Peräti kolme kertaa, niinkuin Jeesus oli ennalta sanonut. Ja kun se oli tapahtunut: "Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Ja hän meni ulos ja itki katkerasti." Luuk. 22:61-62  KR-92

Jeesuksen ylösnousun jälkeen Pietarilla sitten oli, kun Pyhä Henki oli jo annettu heille, sekin kokemus, että hän vankilassa oli.  Ja sieltä hänet vapautti enkeli. Mutta perimätieto kertoo, että aikanaan Pietari kuoli marttyyrikuoleman itsekin. Kärsimys oli hänelle tuttua. Ei hän olisi voinut muuten muita siten kehoittaa, kuin alun jakeessa oli.

"Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mitä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon..." 2. Piet. 1:3 KR-92

Apt. 4:8: "Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä..." puhui rohkeasti!

------

Kun aamulla olin vihkoon noita kirjoitellut, tuli mieleen, että voisi Pietarin elämästä etsiä tapahtumia. Mutta se kuitenkin jäi tekemättä. No illalla sitten ajankulukseni selasin aiemmin käyttämiäni paria Raamattua, joiden välissä on kaikenlaisia lappusia. Ja kas, siellähän oli pari paperia, joihin olin sitä tehnytkin jo aiemmin, eli v. 2019.

Vielä löytyisi Pietarin elämästä lisää tapahtumia. Homma lie jäänyt minulta kesken silloin aikanaan...

Kun he kulkevat...

"Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!

Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, 

he muuttavat sen lähteitten maaksi,

ja syysssade peittää sen siunauksilla."

Ps. 84:6-7

Psalmi 84:7

Aamulla tuli tuo jae jostakin mieleen. Mieleeni tuli siitä kuva-aihe, kuinka laaksossakulkijan kasvoilta maahan putoavat kyyneleet muutuvat lähteeksi, joka saa ympäristönsä  viheriöimään. Emmepä aina tiedä, mitä "viheriöintiä" meidän itsekunkin elämä voi joskus kantaa, kun Jumala siinä vaikuttaa.🌱 

Siunataan nykyajan uskon sankareita...

Tämän aamun luettavissa oli mm. Hebrealaiskirjeen kohta 11:32-40, jonka luin v. -92 suomennoksen mukaan. Kirjoitan sen tähän, koska se sai minua ajattelemaan niitä, jotka omassa ajassamme samankaltaisia uskon sankareita ovat, sillä heitä kyllä on. Muistetaan rukouksin heitä! 

"Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista ja profeetoista. 

Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen.

He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot.

Jotkut naiset saivat  kuolleet omaisensa elävinä takaisin. Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen. 

Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden. Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. 

He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteitaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin. He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa. 

Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet. Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä." Hebr. 11:32-40 KR-92

Tuonkaltaista voi havaita nykyajassakin.

Autiomaa - siellä oli Herra myös

Se oli suuri ja pelottava. Se oli kuiva, ja vedetön. Ja siellä oli kovat kalliot. Autiomaa, joka oli täynnä kaikkea pelottavaa. 

Herra kuitenkin oli se, joka johdatti... sinnekin...

"Hän johdatti teidät suureen ja pelottavaan autiomaahan, joka oli täynnä myrkkykäärmeitä ja skorpioneja. 

Mutta tuossa kuivassa ja vedettömässä maassa  hän antoi veden virrata esiin kovasta kalliosta ja ruokki teitä mannalla, jota teidän isännekään eivät tunteneet. Hän kuritti teitä ja koetteli teitä, mutta kaiken jälkeen hän osoitti teille hyvyytensä." 5. Moos. 8:15-16 KR-92

Se autiomaa tuntui varmaan aivan loputtomalta... Neljäkymmentä vuotta. Meille tässä nykyisyydessä oleville, sellainen aika tarkoittaisi 80-luvun alusta tähän päivään... 

-----

Neljäkymmentä ... päivää, oli Jeesus erämaassa perkeleen kiusattavana, mutta enkelit tekivät hänelle palvelusta.

"Kohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta." Markus 1:12-13

Alkaneet ovat arkipäivät taas

Ja se on tuonut oman ankeutensa; ne laulussakin mainitut arkihuolet, sekä muut miettimiset. Mutta tämän(kin) päivän on Herra tehnyt, joten saamme ottaa senkin Herran tekemänä vastaan. Edellisessä blogijutussa mainitsemani lukuvinkki sisälsi sellaisenkin ajatuksen - hieman siihen tyyliin, että kun Jaakob valittaa kovaa osaansa, kun Joosefin lisäksi toinenkin poika joutui jäämään Egyptiin, olisi Jumala muistuttanut häntä siitä, että hänpä perustaa juuri valtakuntaa Egyptiin... Kokoaa juuri palasia yhteen, jopa kiireellä,  suunitelmiaan toteuttaakseen. Samantapainen ajatus löytyy myös William  Cowperin runosta, jossa Jumala ratsastaa myrskyn yllä ja toteuttaa salassa suunnitelmiaan. 

Siunattua alkanutta arkea  - vaikka se siunaus olisi vielä silmiltämme salattu🌟

Vielä heikkoudesta - ja kärsimyksestä

(Tämä on oikeastaan jatkoa aiemmalle tekstille, johon linkki jutun lopussa.)

Harva meistä ryhtyy kerskailemaan omasta heikkoudesta, niinkuin Paavali sanoi tekevänsä. Hän sanoi suorastaan olevansa mieltynyt kaikenlaiseen hätään, joita hän oikein yltyi jopa luettelemaan. Paavali oli käsittänyt asian; että hänen ollessaan itsessään heikko, Jumalan voima asettuisi häneen. Ja mitä varten? Tekemään kaikenlaisia Jumalan suuria tekoja.

"...mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani." 2. Kor. 12:5

"Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2. Kor. 12:9-10 

Paavali lienee, nurinkurisen tuntuisesti, oikein odottanut niitä, (vaikka varmaan samalla kammosikin kaikkea sellaista, kuin kuka tahansa meistä), koska hän oli huomannut, että niinä raskaina aikoina hänessä toimi Jumalan voima. Eihän hän muuten varmaan olisi sanonut mieltyneensä kaikenlaisiin hädän aikoihin. Hän oli kuitenkin huomannut, että niistä hän sai, niissä hänellä oli, jotain omaa kättä pidempää. Hänen sota-aseensa olivat silloin voimakkaimmat. 

"...vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa..." 2. Kor. 6:7

Hän kirjoittaa tästä tuossa 2. Korinttolaiskirjeen luvussa 6. Ja siinä hänellä on hengästyttävä luettelo, missä kaikissa tilanteissa voidaan osoittautua Jumalan palvelijoiksi, ne aseet käsissä: "...mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken..."

 2. Kor. luku 6/Koivuniemen Raamattuhaku:

https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=2ko+6

---

Haluan vielä korostaa sitä asiaa, että kärsimys ei ole merkki siitä, että nyt Jumala varmasti rankaisee  jostain. Niinkin voi olla, että kuritetaan. Mutta usein kärsimykseen voi olla ihan muut syyt, sellaiset joista meillä ei ole aavistustakaan.

Niinkuin Jobilla. Jobin kärsimyksen syy ei ollut Jobissa. Siinä saatana sai hävitä sen erän, kun Job ei luopunut Jumalasta. Job valitti kyllä kovastikin, ja  halusi vastauksia Jumalalta, kun kärsimys oli niin kova, eikä hän nähnyt mitään järjellistä syytä sille kaikelle. Mutta Jumala tiesi. Saatana oli väittänyt Jobin palvelevan Jumalaa, koska hänellä oli asiat niin hyvin.  

Tässä saatana tulee jo toisen kerran sitä väittämään:

"Herra kysyi Saatanalta: 'Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä." Job 2:3 Raamattu kansalle 

Sana elämään kommentaariraamattu Jobin kirjasta: "Meillä ei ole kaikkia vastauksia, vaikka joskus luulemme niin. Vain Jumala tietää tarkoin, miksi tapahtumat etenevät niin kuin etenevät, ja meidän osamme on olla hänen alamaisiaan."

Eivätkä myöskään tornin kaatuessa alle jääneet olleet Jeesuksen sanoin sen syyllisempiä kuin kaikki toiset, vaan me kaikki olemme yhtälailla sellaisia. 

Luukas 13/Koivuniemen Raamattuhaku:

https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=luu+13

Mutta Jeesus kärsi jo rangaistuksen puolestamme. Se lahja on ihan jokaiselle tarjolla, ilman omia ansioita. Se Se on lohdullista.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/03/voimissaan-vai-heikoilla.html)

Entäs jos kaikki meni hukkaan?

Saatamme joutua tilanteisiin, joissa joudumme kysymään, kuinka tässä näin kävi? Emmekö osanneet valmistautua? Emmekö tehneet oikeita asioita? Voimme tietysti kysyäkin niitä, ja miettiä ehkä sitäkin, mikä vastaus olisi omaan kysymykseemme...

MUTTA: 

On hyvä muistaa, kenellä on aina viimeinen sana;  ja myös "valta, voima ja kunnia" kaikkiin asioihimne. Meistä voi näyttää että olemme sössineet asiamme tosi pahasti. Ja niin voi kenties inhimillisesti ollakin, MUTTA: Jumala meidät tuntee, ja tietää kaikki tekemisemme, ja kaikki ajatuksemme ja vajavuutemne, kun vaikkapa päätöksiä teimme. Jumalalle saamme itkeä virheitämme; todellisia ja kuviteltujakin. Jumalalla on sääliväinen sydän ❤️ meitä kohtaan. Hän haluaa pyyhkiä pöydän, ja sanoa, että saamme uuden aloittamisen armon! Uusi ei ehkä ole sitä, mitä kuvittelimme, mutta Jumala tietää, mitä hän on suunnitellut ja tahtoo olla mukana elämässämme.  Tahdommehan mekin olla hänen kanssaan...? Hän ei ole perunut rakkauttaan meihin. Iankaikkisella rakkaudella hän on meitä rakastanut. Iankaikkisellahan ei ole loppua... 

Vaikka meitä painaisi oletetut tai todella tehdyt raskaatkin virheet, Jumalalla ei ole päällimmäisenä ajatus hylätä meitä. Ei, vaan hän säälin ja rakastavin katsein meitä katsoo, ja tahtoo korjata haavojamme. Hän myös sanoo, ettei meidän tarvitse aina ja aina ja aina vaan tuijotella entisiin. Saamme jättää sen taaksemne ja katsoa uutta.  

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.  Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19

 

Jeesuksen hän antoi sinetiksi rakkaudestaan meitä kohtaan. Jeesus, hänen rakas poikansa! Hän oli kuin kihlasormus sormeemme - ja varsinkin sydämeemme! ❤️ Ei hän rakkauttaan peru! 

Hänelle saa kaiken sanoa

Job teki niin. Meitäkin kehoitetaan tekemään niin. Ei siinä tarvi miettiä, että tuleeko asia hienosti sanottua; sanoo sen mitä sydämellä on. Jumala kestää kyllä kuulla meitä.

"..."Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

"Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien..." Ps. 1:6

Mutta mitä se Job siis sanoi? Paljon muun lisäksi näinkin:

"Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa. 

Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan? 

Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani, niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun  päiväni. 

Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität hänet  häneen huomiosi, tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? 

Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? 

Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani?

Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole." Job 7:11-21

Onpa rohkeaa puhetta Jobilta. Siinä puhui suuressa tuskassa ollut ihminen.  Siinä saattaa olla sanoja jonkun muunkin tuskalle. Jumala kesti kuulla Jobilta kaiken tämän, ja muutakin. Hän kestää kuulla senkin, mitä me tunnemme ja kenties haluamme sanoa hänelle. Jumala kuunteli ensin Jobin vuodatuksen. Sitten Hän puolestaan puhui, ja Job kuunteli.

Jumalalla oli kaiken jälkeen vielä varattuna 

Jobille jotain hyvää!

Siunattua päivää sinulle!

--- 

Jobin puhetta Jumalalle oli merkattuna luettavaksi Päivän Tunnussanassa.

Vanhasta Bibliasta v. 1776 rohkaisun sanaa tähän päivään

"Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa."

Valitusvirret 3:28 Biblia 1776*

Erityisesti minua puhutteli tuo ylempi jae. Luin sen ensiksi kirjasta Armon valo**. Siinä kerrottiin, että tuo jae löytyi pieneltä paperilappuselta kirkon lattian alta, kun erästä kirkkoa remontoitiin. Lappunen oli 1800-luvun puolivälistä. Muut paperit, jotka olivat samassa yhteydessä, osoittivat sen. Joku oli silloin kauan sitten katsonut aiheelliseksi kirjoittaa jakeen ylös.

 

"Vaan joka huomen on se uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni;

sentähden tahdon minä häneen toivoa."

 Valitusvirret 3:23-24 Biblia 1776*

---

* Biblia 1776 on luettavissa Koivuniemen Raamattuhaussa, josta minäkin nuo jakeet hain.

**Armon valo -kirja: Kirjapaja 1998. Toim. Tuula Pohjalainen-Vinko. Kirjassa on Lapuan hiippakunnan pappien kirjoittamia hartauskirjoituksia. Sivuja on 132. 

"Älköön kärsimyksen polte..."

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:31-33

"Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan."  Job 36:18

"Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa." Jaak. 1:13

"Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!" Jaak. 1:12

"Eikö sillä ole mitään väliä?"

Noin saatamme kysellä oman elämämme erinäisten asioiden äärellä. Meistä näyttää, ettei Jumala välitä; ettei asiallamme ole mitään merkitystä. Tänä aamuna avatusta rukouskirjasta tuli esiin nämä jakeet. Ikäänkuin vastaukseksi minun esittämääni kysymykseen.

"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

se on joka aamu uusi, 

ja suuri on hänen uskollisuutensa."

Valitusvirret 3:22-23

"Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe:

sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta,

sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa."

Jesaja 38:17

Jumala ei tee mitään turhaan, ei ilman tarkoitusta.

 Hyvää alkuviikkoa sinulle!

 

 

  

 

Kaiken tämän jälkeen

Ja kaiken tämän jälkeen

haavoittuneet

sotatantereelle jäljellejääneet

hoitavat toistensa haavoja

syyllisyyksiä ja sodan traumoja

vakuuttavat toisilleen

että armo riittää sittenkin

ja Jumala ei hylkää kuitenkaan

Kirjoitin tämän runon maaliskuussa. Se on korona-ajan runo. Oikeastaan jo sen jälkeiseenkin aikaan tähyilevä.  

Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa mielestäni sopiva teksti näihinkin ajatuksiin. Sen sanoma oli mm., että Jeesus oli monin tavoin puutteellisten seurassa kuin kotonaan. (Kyseinen teksti on siellä luettavissa vain tänään, muulloin jokin muu teksti.)