Kun kaikki tuet on jo nurin

"Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, ja katkaisi heidän kahleensa. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat." Ps. 107:12-16

Kuvittele joku rakennelma, joka on tarvitsee tukipuita. Ja sitten niitä ei jonain hetkenä enää olekaan. Kuinka rakennelma pysyy enää pystyssä? Ajatuksissni oli tänä aamuna eräs oma asiamme, johon kipeästi kaipaisimme apua. Sitä on odotettu kauan. On toivottu erinäisistä seikoista olevan apu tilanteeseen. Vaan apua ei ole tullut. Siinä asiassa näyttävät kaikki inhimilliset tukemme ja  turvaverkkomme, kaikki meidän silmissämme mahdolliset avut kadonneet. Meillä ei ole enää mitään omia keinoja, ei  avun lähteitä, muuta kuin Sinä Herra. Sinua me huudamme avuksi. Sinä olet viisas ja osaat ratkaista tämänkin tilanteen, vaikka meistä se näyttää toivottomalta sotkulta. Älä anna meidän vaipua samaan toivottomuuteen, anna meidän katsoa sotkujemme yli Sinuun! Kaiken muunkin tiedät, mikä elämäämme koettelee. Johda kaikissa näissä. Niin tänään, kuin joka päivä.

Usein saatetamme rukoilla iltasella, että olisit kanssamme kun yö joutuu. Mutta yhtä tarpeellinen tuo rukous on, kun päivä on alkamaisillaan. Jää siis luoksemme, kun päivä jo joutuu!

2. Kuningasten kirja 6:14-17    Avaa meidänkin silmämme näkemään profeetta Elisan palvelijan tavoin ne "tuliset hevoset ja taivaan sotajoukot", jotka turvaavat meitä kaiken keskellä.

Hän kuitenkin näkee

"Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset, jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa."  Ps. 102:19-22

Kai se on vähän nämä jo syyskuun aikaisen aamun pimeätkin, jotka vaikuttaa sitä, että ajatuksetkin on helposti sitä samaa pimeää. Vaikka oma näkökykyni olisi jotenkin pimitetty, Hän kumminkin näkee.

Eilen aamulla tuli ulkona kulkeissani mieleeni sanat: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Tuohan oli siitä, kun profeetta Elisa rukoili palvelijansa puolesta, että tämä saisi nähdä, millainen turva heidän ympärillään oli saartavaa sotajoukkoa vastaa. Ja palvelija näki! "Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." 2. Kun. 6:17

Muistatko Elisan henkiin herättämän pojan?

Eliakin  teki sellaisen ihmeen, mutta nyt on puhe Elisan tuttavaperheen tapahtumista. Tapahtuipa sille perheelle muutakin ihmeellistä. Profeetta Elisalla oli siis Suunem-nimisessä paikassa tuttu pariskunta. Vaimo oli alunalkaen kutsunut Elisan heille syömään ja aina kun Elisa sattui kulkemaan siellä päin, hän poikkesi taloon. Sitten vaimo ehdotti miehelleen, että tuolle hänen nähdäkseen Jumalan pyhälle miehelle muurautettaisiin oikein oma, pieni huone talon yläkertaan. Sinne sitten laitettaisiin sänky, pöytä, tuoli ja lamppu, että profeetta voisi aina heillä käydessään  vetäytyä sinne. Niin sitten tehtiinkin.

Erään kerran Elisa taas tuli ja hän oikaisi itsensä sängylle. Hän oli varmaan kovin hyvillään tästä vartavasten hänelle tehdystä lepopaikasta. Hän nimittäin kutsui palvelijansa Geehasin ja käski tätä kutsumaan vaimon puhuteltavakseen. Elisa arvosti kovin sitä vaivannäköä, joka hänen puolestaan oli tehty ja hän halusi kysyä vaimolta, voisiko hän nyt puolestaan tehdä jotain tuon vaimon hyväksi? Olisiko vaimolla vaikkapa jotain asiaa esitettäväksi kuninkaalle tai sotapäällikölle? Eipä ollut mitään sellaista, koska ihan oman heimonsa keskellä rauhassa asuivat. No, sitten Elisa palvelijansa kanssa mietti, että mitähän heidän hyväkseen olisi mahdollista tehdä. Sittenpä Elisan palvelija Geehasi keksi: Heillä ei ole poikaa. Elisa käski jälleen kutsua vaimon eteensä ja ilmoitti tälle, että tulevana vuonna tähän samaan aikaan vaimolla olisi poika sylisssään! Nainen ei tohtinut uskoa moista. Hän sanoikin sen ääneen. Mutta niinpä vain kuitenkin kävi, että tuo vaimo synnytti pojan, juuri silloin kuin Elisa oli ennustanutkin!

Kuvituksena joskus tekemäni Elian matkassa -peli.

 

Vuosia kului ja tuo poika kasvoi isommaksi,  eräänä päivänä hän meni isänsä luo, joka oli pellolla leikkuuväen kanssa. Pojan päätä särki kovasti ja hän valitti sitä isälleen. Isä käski palvelijan kantaa pojan kotiin äitinsä luo. Poika oli kovin sairas, sillä poika istui äitinsä sylissä keskipäivään asti ja kuoli siihen äitinsä syliin. Äiti kantoi poikansa yläkertaan profeetan huoneeseen ja laski poikansa profeetan sängylle. Sitten hän lähetti miehelleen sanan, että hän tarvitsee nyt aasin, sillä hänen pitää lähteä käymään profeetan luona. Asiaa hän ei kertonut ja hänen miehensä ihmetteli, että miksi nainen sinne nyt lähtee, kun ei ole mikään juhla-aikakaan? Vaimo vain käski miehen olla huolehtimatta. Sitten nainen lähti palvelijan kanssa nopeasti matkaan.
He tulivat sitten Elisan asuinpaikkaan Karmel-vuoren juurelle. Elisa näki hänet jo kaukaa ja käski palvelijansa Geehasin rientää häntä vastaan kysymään, että oliko heillä ja pojalla kaikki hyvin? Nainen vastasi palvelijalle vain, että hyvin on, ja riensi eteenpäin. Elisan luo tultuaan nainen  kumartui ja tarttui Elisan jalkoihin ahdistuksissaan. Geehasi aikoi ajaa hänet pois siitä, mutta profeetta näki, että nyt oli naisella jokin suuri hätä, jota Jumala ei vielä ollut ilmoittanut hänelle. Silloin nainen sai kysytyksi, että oliko hän pyytänyt saamaansa poikaa... Silloin Elisa käsitti. Hän käski Geehasin kiireesti lähteä, pysähtelemättä ja ketään tervehtimättä kulkea ja mennä pojan kotiin ja siellä asettaa Elisan sauva pojan kasvoille. Mutta nainen ei suostunut ilman Elisaa lähtemään ja niin Elisakin lähti matkaan.
Geehasi oli jo edeltä mennyt ja tehnyt saamansa ohjeen mukaan. Mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Sitten tuli Elisa paikalle ja hän halusi jäädä huoneeseen kuolleen kanssa kahden. Sitten hän kumartui pojan ylle; silmät silmien päälle ja kädet käsien päälle ja pojan ruumis lämpeni. Sitten Elisa käveli hetken huoneessa ja kumartui uudestaan pojan ylle. Nyt poika aivasti seitsemän kertaa ja heräsi! Vaimo lankesi ilosta profeetan jalkoihin, otti poikansa ja meni ulos. Voi vain kuvitella, mitä he kaikki tunsivat kaiken tapahtuneen jälkeen - isäkin, jolle asioiden kulku sitten selvisi...

Sitten tuli aika, että Elisa  kehotti perhettä muuttamaan, ihan mihin tahansa haluaisivatkin asettua, sillä oli tulossa seitsemän vuoden nälänhätä. Perhe otti todesta luotettavaksi tietämänsä profeetan neuvon ja jättivät kotinsa ja omaisuutensa muuttaessaan filistealaisten maahan. Kun seitseman vuotta oli kulunut, palasivat he takaisin. Vaimo meni kuninkaan puheille, jotta voisi saada takaisin talonsa ja peltonsa. Kuinka ollakaan, juuri silloin "sattui" olemaan kuninkaan puheilla Elisan palvelija Geehasi, jonka piti kuninkaalle selostaa Elisan tekemiä ihmeellisiä asioita. Geehasi oli juuri kertonut kuninkaalle, kuinka Elisa herätti kuolleen pojan henkiin ja juuri silloin tuon pojan äiti tuli sinne anomaan omaisuuksiaan takaisin! Ei varmasti sattuma ollut. Niin pojan äiti sai vielä itse selostaa  kuninkaalle nämä ihmeelliset asiat.  Ja ne kuultuaan kuningas määräsi erään hovimiehen naisen matkaan varmistamaan, että nainen saisi kaiken ennen omistamansa jälleen takaisin. Vaimon käskettiin  saada takaisin jopa pellon sadot siltä ajalta, jotka hän oli ollut poissa!

Ihmeellinen on Herra!

Nämä kertomukset löytyvät Raamatusta 2. Kuningasten kirjasta: luku 4:8-37 ja luvusta 8 jakeet 1-6.

Emme tiedä huomisesta

Sotajoukko piiritti kaupunkia. Kansa oli valtavassa nälänhädässä. Mikään ei viitannut siihen, että tilanteeseen olisi mitään parannusta luvassa lähitulevaisuudessa.

Profeetta Elisan luo tulee kuninkaan lähetti, joka sanoo: "Tämä onnettomuus tulee Herralta. Miksi enää odottaisin häneltä apua?"  2. Kun. 6:33

  

Elisa vastaa tähän näin: "Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra: 'Huomenna tähän aikaan Samarian portissa sea-mitta lestyjä jauhoja maksaa sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin.'." 

Kuninkaan vaunusoturi ei moista ihmettä usko tapahtuvaksi ja sanoo: "Vaikka Herra tekisi ikkunat taivaaseen, kuinka voisi tämä voisi tapahtua?"

Siihen profeetta Elisan on vastattava: "Sinä olet näkevä sen omin silmin, mutta syödä et siitä saa."

Kaupungin portilla, oven lähellä oleskelevat neljä pitaalista miestä juttelevat keskenään:

"Miksi istumme tässä kunnes kuolemme? Jos päätämme mennä kaupunkiin, jossa on nälänhätä, me kuolemme siellä. Jos jäämme tähän, me kuolemme tässä. Tulkaa, menkäämme nyt aramilaisten leriiin. Jos he jättävät meidät eloon, me jäämme eloon. Jos he surmaavat meidät, me kuolemme."

Tuumasta toimeen. He lähtevät yön hämäryydessä kohti leiriä.  "Kun he tulivat sen laitaan, he näkivät, ettei siellä ollut ketään. Herra oli näet antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon töminää. He olivat sanoneet toisilleen: 'Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat, että nämä hyökkäisivät meidän kimppuumme.' He olivat lähteneet liikkeelle ja paenneet hämärissä, jättäen telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä sellaisina kuin ne olivat. He olivat paennneet pelastaakseen henkensä. 

Tultuaan leirin laitaan pitaliset menivät erääseen telttaan, söivät ja joivat, ottivat sieltä hopeaa, kultaa ja vaatteita, menivät pois ja kätkivät ne. Sitten he tulivat takaisin ja menivät toiseen telttaan, ottivat sieltä saalista, menivät pois ja kätkivät sen. Mutta sitten he sanoivat toisilleen: 'Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä. Jos olemme vaiti ja odotamme aamun valkenemiseen asti, me joudumme syyllisiksi. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaan linnaan.'

Niin he tulivat, kutsuivat kaupungin portinvartijat ja ilmoittivat heille sanoen: 'Me menimme aramilaisten leiriin. Siellä ei ollut ketään, eikä kuulunut ihmisääntä. Siellä oli vain hevosia ja aaseja kytkettyinä kiinni, ja teltat olivat, niin kuin olivat olleet. "

Ja niin tämä asia ilmoitettiin kuninkaalle, joka ensin epäili sitä vihollisen juoneksi. Sitten yksi palvelijoista ehdotti, että lähetettäisiin tiedustelijoita. Niin tehtiin ja tiedustelijat havaitsivat, että "koko tie oli täynnä vaatteita ja aseita, jotka aramilaiset olivat heittäneet pois rientäessään pakoon."

Ja kun tämä viesti oli kuultu, uskalsi kansakin mennä aramilaisten jättämää leiriä ryöstämään.

Ja niin ne jauhot todellakin maksoivat sinä aamuna sen, mitä oli sanottu edellisenä päivänä,

 "Herran sanan mukaan."

Ja vaunusoturille kävi, kuten oli sanottu, hän ei ollut enää saalista syömässä, sillä hän oli joutunut kansan tallaamaksi portissa.

 

---
Löysin sellaisen vähän  käyttämäni Raamatun* välistä lapun, johon olin kirjoittanut 2. Kuningasten kirjasta löytämiäni ihmeitä. Kyseessä oli profeetta Elisan elämästä kertovat luvut. Merkintäni alkoivat luvusa 2 ja olin löytänyt lisää listattavaa myös luvuista 3,4,5,6... Hommani oli keskeytynyt siihen, ja olin paperin loppuun kirjoittanut, "katso lukuun 13 asti." Tuo ylle kirjoittamani tapaus oli luvusta 7 (paitsi ensimmäinen lainaamani jae luvun 6 lopusta) ja kaikki lainaukset mainitsemastani Raamatusta.


*Jumalan kansan Pyhä Raamattu, jonka sain Uusi Tie-lehdeltä, ja jonka teksti perustuu kirkkoraamattuun 1933/1938, mutta kieli ja käännös korjattuna.

Näkymättömät auttajat

Aamuni ovat nykyisin jotenkin vaikeita. Heti herättyä ikävät ajatukset hyökkäävät mieleen. Tänä aamuna jälleen pyysin yksinkertaisesti, että Herra auttaisi. Sitä tehdessäni menin samalla katsomaan mitä Wislöffin rukouskirjani minulle antaisi. Siellä oli otsikkona Näkymättömät auttajat. Se jo puhutteli ja sen jatkona ollut jae, joka on minua ihastuttanut ennenkin:

 "Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra avaa hänen silmänsä, että hän näkisi". Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä."

                                                                                                                     2 Kun. 6:17

Tuo jae liittyy kertomukseen, joka löytyy Raamatusta kohdasta 2 Kuningasten kirja luku 6. Siinä Aramin kuningas aikoi ottaa profeetta Elisan kiinni. Siinä tarkoituksessa hän oli piirittänyt hevosineen ja vaunuineen kaupungin, jossa Elisan tiedettiin olevan. Sitten eräänä aamuna Elisan palvelija nousee varhain aamulla ja menee ulos. Hän näkee kauhukseen sotajoukon vaunuineen kaupunkia piirittämässä ja sanoo:  "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?".  Profeetta Elisa vain toteaa rauhallisesti, että "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa."   Ja sitten tapahtui se, että Elisa rukoili, että palvelija näkisi. Ja hän todella näki - vuoren täynnä tulisia hevosia ja vaunuja! Ei ihme, että Elisa oli pysynyt rauhallisena. Ja varmasti palvelijakin rauhoittui.

Meilläkin on apumme, vaikka ei aina näkyvissä olekaan.