Ehtymätön aarre - Ehtymätön ilo!

"Minä pysyn aina lähellä Herraa.

Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee,

minun ruumiini ei pelkoa tunne.

Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,

et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.

Sinä osoitat minulle elämän tien, 

sinun lähelläsi on ehtymätön ilo,

Sinun oikealla puolellasi ikuinen onni."

Ps. 16:8-11 KR-92

"Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!

Se on ehtymätön aarre

niille, jotka sinua pelkäävät.

Kaikkien nähden sinä annat apusi

niille, jotka turvautuvat sinuun.

Sinä suljet heidät armosi suojiin,

otat heidät turvaan majaasi.

Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,

eivät syyttävät puheet.

Kiitetty olkoon Herra!

Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään,

kun olin saarrettuna.

Hädässäni minä sanoin:

"Minut on repäisty pois 

sinun luotasi!"

Ja sinä kuulit rukoukseni

kun huusin sinua avuksi." 

Ps. 30:20-23 KR-92

"Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.

Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, 

Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi." 

Jes. 60:2 KR-92

"Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,

hartaammin kuin vartijat aamua." 

Ps. 130:6 KR-92

"Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, 

sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.

Sinun murhepäiviesi luku on täytttynyt."

Jes. 60:20 KR-92

Hän näkee "merkkivalot" esteiden läpikin

Oli vielä pimeä. Yht'äkkiä näin vuoteestani lämmityspatterin ajoittain vilkahtavan merkkivalon pimeässä. Ihmettelin sitä, että eihän se minun mielestäni voinut siihen paikalleni niin näkyä, eikö sohva ollut siinä edessä? No olipa se nyt sitten heijastus mutkan kautta, tai suora näkymä siihen valoon, se ei nyt ole tärkeää. Mutta tämä yhden aamun havainto siinä pimeässä, sai minut miettimään sitä tosiasiaa, että Jumala kyllä kykenee näkemään kaikki "merkkivalot" pimeässä, vaikka minkälaisten näköesteiden läpi...✨🌟☀️

Ruukku

"Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku." Ps. 31:13 KR-92

Siihen varastoon oli

jäänyt vain se yksinäinen ruukku,

maalattiaan osin hautautuneena. 

Hyllyt olivat tyhjennetyt. Vain se yksinäinen,

 kenties särkynytkin ruukku oli siellä enää.

Mutta ehkäpä eräänä päivänä sen varaston ovi tempaistaan auki... Ja siellä on juuri Hän, joka tällaisia etsii! Ruukku pääsee valoon ja siihen käyttöön, mihin ruukun löytäjä sen haluaa.

"Jeesus sanoi heille:

"Täyttäkää astiat vedellä."

Ja he täyttivät ne

reunoja myöten."

Joh. 2:7 

Mukana koko matkan!

Nappasin nämä tälle päivälle olevat kaksi jaettta kahdesta eri hartauskirjasta. Mutta niissähän oli aivan samaa asiaa kummassakin: Hän on mukana alusta loppuun asti!

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät

 iankaikkiseen kirkkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne,

 hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava."

 1 Piet. 5:10

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. 

Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, 

sinun väkevä kätesi pelastaa minut. 

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. 

Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" 

Ps 138:7-8 KR-92

Koko matkan!

Vaikka saamme kärsimyksiä osaksemme, Hän on mukana elämässämme kaikissa niissä. Hän jopa etukäteen valmistaa niihin, tukee ja vahvistaa matkan aikana, ja vie asiamme päätökseen asti. Hänen armonsa ei lopu milloinkaan.

Tässä vielä tuosta ylinnä olevasta jakeesta jotain: Kutsu juhliin

Ei Hän haavoitettua lyö!

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 KR-92

Joka päivä lupaus kantaa/ Juha Vähäsarja: "Raskaiden elämäntilanteiden edessä, sairauden tai syvän pettymyksen kourissa tai synnin ja epäuskon kauhistamina me pelkäämme Jumalankin jättäneen meidät. Tällaista ihmistä yksinkertaisesti ei voi rakastaa! Juuri silloin, kun olemme paljastettuina ja kaikkein heikoimmillamme, puolustuskyvyttöminä ja syntisinä, tulee Jeesus lähelle ja ottaa meidät syliinsä sanomatta yhtäkään tuomion sanaa tai muistuttamatta yhdestäkään synnnistämme. Kun kaikki pyhyyden näyttömme ovat pettäneet ja olemme täydellisesti Herran armahduksen varassa, hän vastoin kaikkia todennäköisyyksiä tekee juuri niin. Hän pyyhkii menneet pois ja lupaa meille tulevaisuuden ja toivon. Armo on suurinta maailmassa ja ihmeellisin Valtakunnan salaisuuksista."  Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

Suuri ilo ja kirkkaus

"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla

vartioimassa yöllä laumaansa.

Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli,

ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään,

ja he peljästyivät suuresti.

Mutta enkeli sanoi heille: 

"Älkää peljätkö;

sillä katso,

minä ilmoitan teille SUUREN ILON,

joka on tuleva kaikelle kansalle:

teille on tänä päivänä

syntynyt VAPAHTAJA,

joka on Kristus, Herra, 

Daavidin kaupungissa."

Ja sitten pimeässä yössä yllätetyille kerrottiin, mistä Kuningas ja Vapahtaja, löytyisi.

 Nähtyään ja kuultuaan vielä taivaallisen sotajoukon ylistyksen, 

ja heidän antamansa kunnian, juuri syntyneeksi ilmoitetulle, 

olivat he varmaan hetken hiljaa,

 ennenkuin:

"Ja kun enkelit olivat menneet

paimenten luota 

taivaaseen,

niin nämä puhuivat toisillensa:

"Menkäämme nyt Beetlehemiin

katsomaan sitä

mikä on tapahtunut

ja minkä Herra meille ilmoitti."

"KUNNIA JUMALALLE 

KORKEUKSISSA,

JA MAASSA RAUHA

IHMISTEN KESKEN,

JOITA KOHTAAN 

HÄNELLÄ ON HYVÄ TAHTO!"

----

Luukas 2:8-15

Rukoilen...

"...kolkuttakaa, niin teille avataan." Matt. 7:7

Ei minun tarvitsisi rukoillessani yrittää taivuttaa sinua johonkin, ei kääntää päätäsi minun tahtooni. Minun on taipuminen sinun tahtoosi. Minä pyydän, sinä päätät. Usein pyytöni on huuto. Mutta en voi ruveta määräilemään sinua. Saatan tahtoa ja vaatia paljon sellaista, mikä ei lopulta olisikaan hyvä. Sinä tiedät kaiken.

Anna minulle levollista mieltä esittää asiani sinulle. Anna rauhallisena seisoa oven takana, jos ei kolkutukseni heti saa ovea avautumaan. Jos tiedän, että kolkutukseni kuullaan, ja ovi kyllä avataan, ei minun tarvitse yrittää hajottaa sitä ovea. Joskushan voi oven takana seisova kuulla sisältä: "Odota vähän. Tulen ihan kohta!". Ja silloin odotetaan, ehkä hymyhuulin, miettien, mitä sisällä onkaan meneillään. Kohta avataan:)

"...kun apua huudat, sen kuullessaan, hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Riippuu asiasta, miten nopeasti ovi avataan. Hätätapauksissa ovi aukeaa  kiiruusti. Kyllä siellä sisällä tiedetään, millaisella asialla siellä oven takana ollaan.

"Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat, sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Sairaalan ensiavussakin heti selvitetään mistä on kyse. Ja sen mukaan sitten toimitaan. Odottaminen on vaikeaa.

Tartu rohkeasti ripaan ja kokeile ovea...

Jos se ei  aukea, kolkuta.

Siunattua maanantaita sinulle!

Ja te olkaa hiljaa...

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14

Kun sotatila on käynnissä, kuinka vaikea meidän onkaan olla hiljaa, ja paikoillamme! Paljon mieluummin pakenisimme. Tai ryntäisimme päin vihollista - omin voimin.

"Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikollanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään."  2 Moos. 14:13

Uskommeko, että meidänkin elämässämme Herra Jumala voi tehdä sellaisia suuria tekoja, jotka ovat aivan ainutkertaisia elämämme aikana? Samoin Hän myös joka päivä auttaa ja huolehtii meistä; älkäämme väheksykö niitä asioita. Pidetään silmät auki - ja korvat. Iloitaan siitä, mitä Hän elämässämme tekee.

---

Ketä kuuntelen; kenen puhetta, kenen lupauksia?  Kuuntelenko mieluummin itseäni tai vihollista? Haluan kuitenkin olla se, joka kuuntelee mieluummin Jumalaa. Anna anteeksi Jumalani, että usein löydän kuitenkin itseni kuuntelemassa muita ääniä kuin sinun. Ne meluavat niin kovaa. Anna uskon korvatulpat suojautuakseni niiltä ääniltä. Vahvista sensijaan korvani kuulemaan sinun puhettasi. Ja anna rohkeus olla hiljaa, kun on sen aika.

Valo

"Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:8

Nähdä vain Jeesus! Kun ympäriltä himmenisivät kaikki muut kirkkailta näyttävät valot. Tai häviäisi pimeä, kun valon toisi ainoastaan Hän.

Hän voi olla ainoa sellainen valo, joka voittaa kirkkaista kirkkaamman valon -  kuin myös synkeimmän pimeyden.

"Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa;  Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni." Ps 18:29

Fredrik Wislöff/ Levähtäkää vähän: "Se hengen liekki, jonka Jumala on sytyttänyt lastensa sydämiin, on kuin yölamppu... Kuinka monen ... taistelevan ihmisen pitkiä öitä yölamppu onkaan lyhentänyt. Ja ... ollut kärsivän lohtuna, kunnes aamun valkeus koitti."

Lohdutuksen Jumala

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä 

ja kaiken lohdutuksen Jumala,

joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme,

että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa,

voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat."

2 Kor. 3-4

Talutat minua neuvosi mukaan

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-23

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28

"Talutat minua neuvosi mukaan", "pidät minua kiinni oikeasta kädestäni". Se reitti, jossa minua talutat, kädestä kiinni pitäen, ei ole aina sellainen, jossa itse haluaisin kulkea. Se reitti voi olla pelottavan tuntuinenkin toisinaan, ja siksi onkin hyvä tietää, että sinä pidät kiinni kädestäni etkä jätä minua yksin harhailemaan.

Auttaja on kuulolla

"...Ahdistuksessani minä huudan Herraa, 
ja hän vastaa minulle." 
Ps 120:1

Tuon jakeen alussa on sana: Matkalaulu. Sitä se matka monesti on, että on jos jonkinlaista ahdistusta. Silloin saa onneksi  huutaa Herralta apua. Ja sanotaan, että hän vastaa.

"Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela" Ps 3:5

Mutta vaikka se  "huuto" olisi äänetönkin,
vain mietteissä tapahtuva sydämen huuto, se tulee kyllä kuulluksi sekin.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa.
Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua,
hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17

Ihmeellinen sana, että hän minustakin riemuitsee!

Tulevaisuus ja toivo

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, 

sanoo Herra:

rauhan eikä turmion ajatukset;

minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Jer. 29:11

Kun toivo puuttuu, puuttuu paljon. Toivo on kuin suljettua ovea katsellesssa. Toivo odottaa edessään olevan oven vielä avautuvankin. 

"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, 

ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?

Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivälllisyydellä."

Roo. 8:24-25

Siunausta sinun päivääsi!

Sanoja toivosta tässäkin.

Kuinka muutoin se olisi?

"vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi..." 2. Kor. 6:4

Ja sitten Paavali jatkaa pitkällä listalla asioita, joissa Jumalan palvelijoiksi osoittaudutaan. Siinä pitkän listan alussa ovat mm. vaivat, hädät ja ahdistukset. Esimerkiksi hädän ja ahdistuksen keskellä tuntee myös pelkoa. Miten niissä tunnoissa voi osoittautua Jumalan palvelijoiksi, kun on hädän ja ahdistuksen painama, eikä osaa juuri muuta ajatellakaan?  En keksi muuta kuin sen, että synkimmässä yössäänkin huutaa Jumalan puoleen. Kurottautuu vaikka ilman sanoja Jumalaa, Isää ja valoa, kohti. Häneltähän se apu  tulee.

Pimeän painamalle

"...Joka vaeltaa pimeydessä  ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa." Jes. 50:1

Joskus on aikoja, jolloin pimeä tuntuu painavan päälle erityisen paljon. Tuntuu että Jumalakin on jossain etäällä. Silloin kaipaa valoa ja Jumalan rakkauden vakuutusta.

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra, suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta..." Jes. 42:3

"...Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä." Jes. 42:16

"...Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

"Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannnan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." Jes. 46:4

Siunattua päivää sinulle!

"Mitä me voimme odottaa tänään?"

Palaan eiliseen. Eilinen tarjoili meille jonkinlaisen pettymyksen asiaan, jota olimme jo muutaman kuukauden odottaneet. Kävi nimittäin ilmi, että odottelua jatkuu vielä. Mietin sitten tänä aamuna jo ennen ylösnousua turhautuneena, että "mitä me voimme odottaa tänään?"  Tuntui ettei ole mitään erityistä odotettavaa tähän päivään. Mutta tulipa mieleen eilinen aihe: Lähellä on hän. Sitä voimme odottaa, että Hän ainakin on lähellä. Tuntui siltä tai ei.

Mutta kuka muu on lähellä; "hönkii niskaan"? Tunnemme sen epämiellyttävän läsnäolon. Tunnemme kiusauksen ja kiusaajan läsnäolon juuri silloin, kun olemme johonkin pettyneitä. Kun jokin on toisin kuin ajattelimme, rupeamme helposti kyselemään, "eikö Jumala olekaan lähellä; eikö auta meitä?" Ja se epämiellyttävä lähellä oleva sanoo, "ettei varmaan autakaan. Kaikki jatkuu ennallaan."

Fredrik Wislöff sanoo tästä aiheesta kirjassaan Levähtäkää  vähän: "Kiusaus on kärsimystä. Ollessamme kiusattuja, tunnemme saatanan läheisyyden - tunnemme ikään kuin tuulahduksen helvetistä... Jos saatana on lähellä, Jumala ei silti ole kaukana. Juuri kiusauksen hetkenä hän ympäröi minua voimallansa..."

Meitä ympäröi paljon suurempi voima, kuin kiusaajan voima!

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2 Aik. 16:9

"... mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo." Ps 32:10

Siinä hetkessä oli paljon enemmän, kuin kirjoitettiin

"...Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin, hän nousi istumaan.

Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan..."
Apt. 9:40-41

Mielestäni noiden kahden jakeen väliin sopinee ajatustauko, koska se hetki sisältää paljon.  Dorkas, tai Tabita, kuten Pietari häntä kutsui, nousi tavallista sikeämmästä "unesta". Se oli kuoleman unta.

Pietari oli tullut pyydettäessä tätä tapausta varten toiselta paikkakunnalta. Kun hän saapui paikalle, olivat siellä Dorkaksen ystävät heti känen "kimpussaan" esittelemässä tuolta ystävältään saamiaan lahjoja ja käsitöitä. Mutta Pietari halusi olla yksin. Kukaties häntä vähän hermostuttikin. Hän toimitti kaikki ulos siitä yläkerran huoneesta, jossa kuollut oli,  hautausta varten valmisteltuna. Pietarilla lienee ollut kiirekin tänne tullessaan, sillä ei hautausta  voinut kauaa odotella.

Mutta nyt Pietari on yksin kuolleen kanssa. Tai ei aivan yksin. Sillä tiesihän hän Herransa olevan hänen kanssaan.  Hän käy rukoilemaan. Sen sanoja ei meille ole kerrottu, mutta sitten hän sanoo: "Tabita, nouse ylös!". Onko hetken hiljaista? Emme tiedä, mutta Tabitan silmät alkavat liikkua ja hän avaa ne. Pietari näkee, että hänen rukouksensa on kuultu...

Mutta Tabita... Mitä hän ajattelee? Mitä sanoo? Hänen aukenevat silmänsä tavoittavat jonkun tuntemattoman vuoteen viereltä. Ehkä hän miettii, missä hän on? Kenties huone onkin tuttu, mutta kuka on tuo vieras mies tuossa? Mitä minulle tapahtui? Missä olen? Enkö ollut kuollut... mutta kuulin äänen, joka käski minun nousta...?

Ja nyt Pietarin käsi tarttuu Tabitan käteen ja nostaa tämän ylös, seisomaan. Tämä on ihme! Iloinen ihme! Ja he muistavat tämän hetken varmasti aina. Mutta nyt Pietari menee ovelle ja päästää sisään ystävättäret ja kaikki, jotka odottivat oven takana... Voi sitä riemun, ihmetyksen ja ilon kyyneleiden, naurun ja halausten määrää!

Emme me sitä osaa edes kuvitella, vaikka tässä  vähän yrittelin.

Sinun teillesi loistaa valo

"...sinun teillesi loistaa valo." Job 22:28

Kenelle sanotaan, että hänen teilleen loistaa valo? Eikö juuri sille, joka sellaista kaipaa. Eihän valoisassa oleva valoa kaivanne? Yllämainitun jakeenpätkän sanoi Jobille "Teemanilainen Elifas", jonka sanomisista Jumalalla oli kylläkin huomauttamista. Mutta tuo ei liene ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala puhuu, sillä Jeesushan sanoi: 

"Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on elämän valkeus." Joh. 8:12

Iloitaan siitä valosta. Pienistäkin säteistä, jotka halkaisevat pimeyden.

Hän ainakin on

Jos minulla ei ole ketään, kenelle puhuisin - ole Sinä.
Jos minulla ei ole ketään, joka minua ymmärtäisi - ole Sinä.
Jos minulla ei ole ketään, joka julistaisi syntini anteeksi - ole Sinä.

Sillä - "Sinulla on iankaikkisen elämän sanat."

"...Tahdotteko tekin mennä pois?" Joh. 6:67

"...Herra, kenen tykö me menisimme? 
Sinulla on iankaikkisen elämän sanat" Joh. 6:68

Ei ole mitään, jota sinä, Herra, et täysin tunne

"...ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

Sinä ole saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun henkesi olisi,
minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tartttuisi minuun.

Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus."

Ps139:4-12