Vaikka emme olekaan sellaisia, kuin vaikkapa apostolit, tai muut rohkeat!
"Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamisen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin pitäisi." Kol. 4:3-4 KR-92
"En enää halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa." Jer. 20:9 KR-92
Ja entä Mooses: Valitti, että hänellä on hidas puhe ja kankea kieli... Johon Jumala sanoi, että onhan hänellä veljensä Aaron, joka kyllä osaa puhua....
Meitä on niin erilaisia ihmisiä. Jumala jokaisen luonut omanlaisekseen. Jotkut osaa puhua, jotkut ei. Ja silti Jumala osaa jokaista käyttää, ja haluaa käyttää. Niinpä mekin saamme Paavalin tavoin rukoillla, että Jumala avaisi meillekin oven sanansa julistamiseen. Jotkut puhuu, jotkut tekee sen jotenkin muuten, kuin itse olemalla puhujan paikalla. Kaikki eivät osaa puhua toisille, mutta he saattavat joskus mahdollistaa Jumalan sanan oven aukeamisen jollekin, jollakin muilla tavoin; esivalmistuksia Jumalan suunnitelman mukaan tehden. Me emme aina tiedä, missä osassa olemmekaan Jumalan suunnitelmassa sanansa viemiseen... Mutta Hän tietää kyllä! Ja uskon, että joskus häntä hymyilyttääkin, kun Hän näkee, ettemme nyt lainkaan käsitä, miten suuri merkitys meidänkin läsnäolollamne on... Sen Hän aikoo paljastaa meille sitten joskus🌱☀️
Mutta nyt me saamme julistaa ristiinnaulittua Kristusta✝️☀️
Tänä aamupäivänä - ja pitkin päivää...
Kun minä huokaisen asiani sinulle, sinä muistutat jo aiemmin sanotusta lupauksesta:
"Jo ennenkuin he rukoilevat, minä jo vastaan..."
"minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen."
"Älkää olko huolissanne mistään..."
Niin ei minun sitten tarvitsisi olla huolissani siitäkään, mikä juuri nyt mielessä on... Saisin olla luottavaisin mielin, että asia on hoidossa, vaikka en itse tiedä, miten se asia tapahtuu.
"Älä arkana pälyile ympärillesi, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä."
Hän armollansa niinkuin auringolla, kirkastaa ja kaunistaa sen, mikä muutoin näyttää synkältä silmillemme.
Tekstit lähes kaikki kirjoitettu tänään autossa istuessa. Kaikki kuvat myös samalla matkalla autossa istuessa otettuja.
Miten usein me hätäilemme erinäisistä asioista, ja hätäilemme ehkä siitäkin, että oikeaan aikaan ja oikealla tavalla asioitamme Jumalalle esittäisimme... Mutta: "...ennenkuin häneltä anottekaan" sanotaan Isän tietävän, mitä me tarvitsemme!
"...sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8
Ja jakeen alkuosahan, ja edeltävä jae, puhui siitä, että mitään monisanaisuutta ei siinä Isälle puhuttaessa tarvita... Saa asioita toki monin sanoin selittää halutessaan, mutta rukousten kuuleminen ei ole siitä kiinni:)
---
Omat hätäilyni milloin mistäkin ajavat minua etsimään rohkaisua ja lohdutusta kirjoitetusta Sanasta. Tästä aikoinaan äidiltä saamastani punaisesta Uudesta Testamentista löydän kuin ensiapua huolestumisiini. Olen nimittäin viivannut siitä helposti löydettäväksi eniten tarvitsemani kohtia. Joskus ei ole mielessä mitään erityistä jaetta, kun otan kirjan käteeni, mutta sivujen lehteily tuo näkyväksi lohdutusta kyllä. Niin kävi nytkin☀️
