Lohdullista lupauksia tähänkin päivään

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." Joh. 14:1

"Rauhan minä jätän teille: minun rahani - sen minä annan teille. En minä annan teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä pelkäätkö." Joh. 14:27

"... Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille"  Tiit.. 2:11

Kuva: Tuo on otettu joskus Lieksasta kotiin lähtiessä. (On osasuurennos isommasta kuvasta, joka ei ollut kovin kummoinen.)

---

Tapahtui ylläolevan kirjoittamisen jälkeen seuraavaa: Kun olin kirjoittanut nuo, menin puuroa keittämään. Kun se oli valmis, ja odotti  minua jo kulhossa tiskipöydän reunalla, osui käteni siihen jotenkin hullusti ja puurokulho lensi ylösalaisin lattialle. Ohjelmassa olikin sitten ensiksi puuron ja kulhon kappaleiden siivousta lattialta... No onneksi olin puuroa keittänyt runsaasti. 

No sitten kun olin puuroni syönyt, aioin juoda jo valmiina olevaa kahvia. Sitä kuppiin kaataessani huomasin, että eihän tämä näytä ollenkaan siltä kuin pitäisi. No niin, oli suodatinpussi taittunut ja sen vuoksi ei tullut kunnon kahvia. Uusi satsi laitettava. Nyt aion ottaa siitä☕

Pieniä harmeja, harmitti silti. Varsinkin se lattialle lentänyt puurosatsi hajonneine  kulhoineeen; sen siivous. Totta se silti on, mitä tuolla yllä on sanottuna.  Nämä oli pieniä harmeja joihinkin  isoihin asioihin  verraten, mitä ihmisillä voi olla.  Jumalan läsnäolon lupaus on silloinkin, vaikka meistä ei yhtään tuntuisi siltä. Aina Hän lupasi olla kanssamme - joka päivä. Tilanteita ja tunteita ei eritelty, kaikissa ollaan mukana. Tuntui miltä tuntui.

Pettynyt?

Eilen kirjoitin vihkooni muutaman sanan pettymyksestä. Ja nyt kun en jaksa ruveta tekstiä yhdellä sormella kännykälle naputtelemaan, enkä isompaa konetta virittelemään käyttöön, laitan näin:

Valitan kehnoa käsialaa:(    

Niinpä siis - jotain kristityn vaelluksesta

Niinpä siis - vapaasti muisteltuna - tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on tuleva.* (kts. sanatarkasti haluamastasi käännöksestä. Room. 8:18)*

Tulin jo kirjoittaneeksi toiseen blogiini Kristityn vaelluksesta; elokuvasta, ja siihen aiheeseen liittyvistä löydöistä.

Mutta totean siihen liittyen, että minäkin olin tänä aamuna haluton; haluton syömään "Sanaa". Se matkakaveri nimeltä "haluton" voi esiintyä muillakin nimillä, ainakin minun mukanani roikkuessa; väsynyt, masentunut, pelokas mieli, tai lamaantunut.

Mutta Isä sanoo lempeästi:

 "Mitä jos söisit edes vähän jotain?"

Se vähä - joku mieluinen vaikka, voi joskus virkistää ihan yllättävän paljon. Ja sanotaanhan, että ruokahalu kasvaa syödessä... Minulle kävi tänä aamuna  juuri niin. Muuten en edes naputtelisi tässä nyt. En minä mitään ilolauluja nytkään laula, tai riemun tunteissa hehku - mutta senkin aika on taas joskus!

"Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on vanhurskauden portti, josta vanhurskaat saavat käydä." Ps. 118:19-20 KR-92

---

Tämän jutun "parin" näkee toisen blogini puolelta: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/elokuvavinkki-kristityn-vaellus.html

Jeesusta ajattele

"Ajatelkaa häntä...

ettette väsyisi 

menettäisi toivoanne."

Hebr.12:3

Kun mielessä alkoi liikaa pyöriä se, että millainen itse on - tai ei ole - niin siihen tuli uusi ajateltava: Ajattele millainen Jeesus on.

Kysymys

"Miksi minulle on tämmöinen risti annettu?"

Ja sen mielessäni sanottua, taidan saada samantien vastauksenkin... Jos sitä ei olisi, minusta tulisi omahyväinen. Pidät minua pienellä paikalla. Kiitos, että kuitenkin päivittäin nostat sen aina hetkeksi pois yltäni. Kuljethan ihan vierelläni. Siinä ihan vierellä ollessasi näet mikä minua painaa - ja miten se painaa. Tarpeen tullen nostat sen pois, jotta saan hengähtää. Toisinaan minä pyydän sitä, mutta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Onko se silloin sitä, että tahdot kannustaa minua jatkamaan vielä hiukan sanoen: "Sinä jaksat vielä hetken. Kohta otan sen pois."

Minä ehdin ajatella: "Voisiko sen vaihtaa johonkin muuhun..." Ja tulen heti niihin mietteisiin, ettei taida kannattaa kysyä sellaista. Mistä tiedän, että joku muu muka tuntuisi paremmalta kannettavalta. Eiköhän ne ole kaikki painavan tuntuisia. Vaikka niissä painoeroja onkin. Nyt jo melkein hävettää, että omia pieniä painojani edes sanon ristiksi...


"Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23

---

(Olin kirjoittanut tämän jutun jo toukokuussa luonnoksiin.)

Hyvää tätä päivää

  sekä alkavaa viikonloppua sinulle!

Meren poikki kuivaa myöten

"Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella."  2. Moos. 14:22

Meren poikki - kuivaa myöten, rupesikin puhuttelemaan minua.
Jumala teki ihmeen. Mutta sitä ennen sotajoukot, faaraon takaa-ajajat, olivat perässä. Myös vahva tuuli puhalsi koko yön... Ihmettä edelsi vaikeat, pelottavat hetket, jolloin mietittiin, kuinka tässä käy! Oli myös kylmä, ja pelottavaa sekin, kun pimeässä yössä oli tuuli niin kova, että meren aallotkin alkoivat väistyä, ja meren pohja tulla näkyviin.

Sitten heidän käskettiin lähteä liikkeelle. Minne? Sinne meren pohjalle, siihen kuiluun, jossa äsken vielä vesi velloi syvänä. Siihen kosteaan kuiluun, jota ympäröi pelottava vesimuuri, joka voisi milloin tahansa haudata heidät - ja jota nyt kutsuttiin tieksi. Siihen kuiluun, jossa näkyi hiekassa ja mudassa kaikenlaista outoa - ken sitä ehti näkemään. Ja vielä kiirekin oli. Koko ajan joku hoputti, että "pitäkää kiirettä", "ei saa jäädä paikalleen", "älkää kuhniko". Ja hermostuneet huusivat toisilleen: "Älkää te tuuppiko, tässä on muutenkin vaikeaa."

Mutta kaikissa vaikeissa ja pelottavissa hetkissä ja tunteissa oli kuitenkin päästy yli - kuivaa myöten. Tunteet tuli ja meni. Nyt oli kiitoksen paikka, kun oltiin saatu tulla yli.

"Jos" - ja "Kun".

"Jos* vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi,

jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota;
jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny,
eikä liekki sinua polta.
Sillä minä olen Herra,
sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, 
sinun vapahtajasi..." Jes 43:2-3

* "Jos" oli norjal. raamatunkäännöksen mukaan "Kun", kirjassa Levähtää vähän/Fredrik Wislöff.

Ajattelin, että en kirjoitaisi tänään mitään, vaikka vähän lueskelinkin. Kävin sitten vielä vilkaisemassa isännän pöydällä avoinna olevaa tuon saman Fredrikin Rukouskirjaakin. Siinä aukeamalla oli tuo sama jae. Siinä kirjassa ei ole päiväyksiä samalla tavoin koko vuodelle, on vain kolmelle kuukaudelle tekstit  aamuun ja iltaan. Tämä oli auki ihan muulta päivältä kuin minkään kuukauden 2. päivältä. Kun sitten luin sen, ja vilkaisin Wislöffin tekstiä vielä siitä alta, huomasin, että se oli se sama, josta isäntä minulle eilen pätkän luki.  (Johon minä silloin vähän työlääntyneenä ynähdin jotain, koska siinä puhuttiin kestämisestä. Se kuulosti korvaani tietysti siltä, että vielä on odotettava, vaikka siinä oli vapautuksen tulostakin).

Tuo kyseinen Raamatunpaikka ei ole suosikkini. Sitä ei oikeastaan tämmöinen minunlaiseni ihminen saa mielellään eteensä, koska siinä puhutaan pelottavista asioista. Kun silmät jää niihin kiinni, unohtuu helposti se, mikä olikaan jutun juju: että Herra itse on siinä mukana pitämässä koko ajan huolta ihan kädestä kiinni pitäen!

Rukouskirjan toisella sivulla oli puolestaan tämä jae:  "Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-24

Tuon voisi ajatella mielessään  siihen muotoon,  kuin Jumala sanoisi meille: Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, minä pidän sinua kiinni oikeasta kädestäsi. Minä talutan sinua neuvoni mukaan ja korjaan sinut viimein kunniaan.

Olin melko takuuvarmasti lukenut Levähtäkää vähän -kirjan tekstiä myös tasan 29 vuotta sitten; elokuun 2. päivä. Kirjan alkulehdelle olen merkinnyt: 2.8.91 perjantai. Lienen sinä päivänä kirjan ostanut ja luultavimmin  sitten lukenut myös sen päivän tekstin.

Autossa odotellessa

Olin hieman apeissa mietteissä ja sitten mieleeni sukelsivat nämä sanat:

"Olkaa toivossa iloiset,

ahdistuksessa kärsivälliset,

rukouksessa kestävät."

Room. 12:12

Toivorikkain miettein jaksamme helpommin olla iloisiakin. Ahdistus puolestaan koettelee kärsivällisyyttämme. Aina emme jaksaisi rukoilla, varsinkin jos odotus tuntuu loputtomalta. Mutta silti meitä rohkaistaan siihen. Ei sen rukouksen tarvitse olla mitään erikoista; ihan tavallista puhetta Isälle. Hän jaksaa kyllä kuunnella meitä. Oli meillä sitten mitä tahansa kerrottavaa; iloa tai ikävää.

---
(Olin kirjoittanut tämän luonnoksiin jo kuukausi sitten.) 

Kun ajatukset on kuin villihevoset...

Lohduttavia jakeita tähän päivään:

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5 Moos. 33:27

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34


Ajatukset voivat olla kuin villihevosia, mutta Jumala voi kesyttää ne tämän päivän aitaukseen.

Sanoja masentuneelle

"saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä." Job 35:15

Tämä tuntui itsestäni hyvältä lukea hartauskirjasta tänä aamuna. Olin juuri ehtinyt ajatella, etten jaksa tätä arkea, enkä osaa tulevaisuudeltakaan odottaa mitään hyvää. Mutta olin myös ehtinyt ajatella, etten saisi unohtaa sitä, että Jumala kuitenkin on läsnä ja vierelllä koko ajan.

Sitten luin toisesta hartauskirjasta:

"Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani." Ps 42:6 KR-92

Ja hartauskirjan teksti (Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa): "Masennusta ei aina  voi estää, vaikka kuinka haluaisi. Masennus lamaannuttaa, saa mielen sulkeutumaan ja elämän kaventumaan ahtaan puristavaksi. Masentuneen pelko on siinä, ettei pimeys koskaan pääty. Apua ei tulekaan, kukaan ei kuule eikä auta. Jumala sanoo nyt sinulle, masentunut sielu: "Odota ja ole kärsivällinen." Ole sittenkin kärsivällinen, vaikka et enää oikein jaksaisi. Odota vielä hetki ja saat nähdä, että Herra tulee jälleen avuksesi ja nostaa jalkasi kalliolle. Saat pian hengittää raikkaissa tuulissa  ja tuntea vapauden ilon. Odota siis, sillä saat varmasti kiittää ja ylistää Herraa, sinun auttajaasi. Saat huomata, ettet ollut missään  vaiheessa hukassa. Hän oli koko ajan lähellä ja kantoi sinua sylissään. Silloinkin, kun et jaksanut itse kulkea."  Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja


No, sitten otin vielä UT:stä sen lukuvuorossa olleen palasen: Johannes 10:1-21. Jeesus puhui siinä lampaista ja paimenuudestaan. Jeesus sanoi mm. sen ajatuksen, että kun susi tulee, väärä paimen häipyy. Mutta hän, hyvä paimen, pysyy lampaiden kanssa. ( Kts: Joh. 10:11-15)

Luettavana olleessa oli nyt sekin sana, jota joku päivä sitten olin muistanut, (valitusmielessä kylläkin miettien, mitä sekin tarkoittaa...): "elämä ja yltäkylläisyys",  mutta josta en muistanut, mistä kohdasta se oli kotoisin: "... Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." Joh. 10:10

---

No niin. Näillä eväin minä käyn tähän päivään.

Ei Jumala meidän Raamatunlukuamme tarvitse. Vaikka nuorena sitä vähän sillä mielellä luin. Ikäänkuin se olisi ollut jokin tarpeellinen suoritus Hänelle.... Minä sitä tarvitsen. Ja lyhyet luettavat jaksot on minulle hyviä. Ottaa  tarkemmin lyhyestä sen saadun, kuin että lukea posottaa kovalla vauhdilla pitkiä lukuja kokonaan.

Olkoon Jumala kanssasi tänään,

 missä sitten oletkin tai kuljetkin!

Aina sama, aina paikallaan

Iloitsen nyt auringosta, jonka tänä aamuna näen. Monina aamuina ja päivinä se on ollut silmiltäni salatttu, koska pilvet ovat peittäneet sen. Mutta pilvet eivät saa aurinkoa olemattomaksi. Se on silti paikallaan, kuten aina ennenkin. Taivaskin on sama, muuttumaton. Ne ovat vain pilviä, jotka näköalaamme himmentävät. Kiitos Jeesus, että sinäkin olet aina sama! Meidän näkökykymme puute ja huolet eivät voi muuttaa sinun olemustasi ja olemistasi. Sinä olet aina se, joka olet luvannutkin olla.

---

Ja tänä aamuna luettua:

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen:

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi"."

...

Jeesus sanoi heille: 

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen joka tekee syntiä, on synnin orja.

Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi,

niin te tulette todellisesti vapaiksi."

Joh. 8:31-32, 34-36

Hän hankki ristinkuolemallaan meille sen vapauden. Se on tehty, se on täytetty! Ja sehän merkitsee sitä, ettei meidän itse tarvitse yrittää sitä enää saavuttaa omilla tekemisillämme. 

Siunattua päivää sinulle!

Miten hyvältä tuntuukaan rohkaiseva sana...

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa..." 

Sef. 3:17

Kukin tahollensa

Jeesus tiesi, että hänen opetuslapsena hajotettaisiin "kukin tahollensa". Jeesus halusi puhua heille rohkaisevan sanan ennen sitä:

"Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan

 kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin;

 en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.

Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä:

minä olen voittanut maailman."

Joh. 16:32-33

Ehkä Jeesus ajatteli tuossa sitäkin, että hänen lähimmillään tulee oleman syytökset mielessään siitä, jokaisella, että he jättivät hänet yksin. Mutta Jeesus tahtoi sanoa heille senkin, että niin piti käydä. Ja sen vuoksi Jeesus tahtoi vakuuttaa sitä, että silloinkin Isä kuitenkin oli hänen kanssaan. Ja myös sen, että Hän on todellinen Voittaja! Siltikin, että hetken verran kaikki  tulisi näytämään aivan vastakkaiselta. 

Ja Hän, maailman Voittaja,  lupasi itse olla meidän kanssamme -  joka päivä!:

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne, 

joka päivä, maailman loppuun asti."

Matt. 28:20

"Mutta näissä kaikissa..."

"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room. 8:37

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksesssa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39


Tässä eräs teksti muutaman vuoden takaa: Ota huomioon taivaan todellisuus

Siihen tunteeseen, että olisi yksin jätetty selviämään

"saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä, asia on hänen edessänsä: odota häntä." Job 35:14

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

"...en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani." Joh. 16:32

Nämä tuntuivat minusta tänä aamuna lohdullisilta, kun kaikenlaiset huolet alkoivat liikaa pyöriä mielessä. Tuo alin jaehan on itsensä Jeesuksen sanoista:

"Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani."  Joh. 16:32

Kun rupesin tuota mieleeni tulleen jakeen loppuosaa etsimään, muistelin, että se olisi jostain Paavalin sanomasta. Mutta se olikin itsensä Jeesuksen. Kyllä Jeesus hyvin tietää, miltä meistä tuntuu.

Ja sitten Jeesus vielä jatkoi: "Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa  turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

Loputon tarve...

"Se on vain huomionhakemista.", saatamme joskus sanoa toisesta.  Toinen saattaa käyttäytyä sillä tavoin, että koemme sen jotenkin vaivalloiseksi. Emme ehkä osaa, emmekä jaksa, huomioida toista niin kuin toinen haluaisi. Ehkä  se sitä huomion hakemista onkin, mutta se ei ole vähäteltävä asia. Eikö itsellämmekin ole loputon tarve tulla nähdyksi, kuulluksi, huomioiduksi. Joskus huomaa Jumalaltakin odottavansa jatkuvasti jotain "erityistä" huomiota. Sitä ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Jumala ei kyllästy eikä väsy meihin, vaikka olemmekin jatkuvasti hänen kimpussaan. Olemmehan Jumalan erityisiä lapsia. Hän osaa, ja jaksaa, ottaa meidät oikealla tavalla huomioon, ja antaa sen, mitä me tarvitsemme.

Siunattua päivää sinulle!

Et ole hylätty, et unohdettu!

Tuntuuko sinusta joskus siltä, kuin sinut olisi unohdettu, hylätty? Jumala ei kuitenkaan hylkää omiaan.

"...minä en jätä sinua enkä hylkää sinua." Joos. 1:5

Tekeekö mieli sanoa, että tuohan oli Joosualle sanottu. Koskeeko se meitäkin? Jeesus itse sanoi:

"...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."  Matt. 28:20

Jos joku tahtoo olla meidän kanssamme joka ainoana päivänä, miten silloin voisi olla hylätty tai unohdettu? Ei mitenkään. Vaikka siltä saattaa toisinaan tuntua.

Jumalan turvateltta

"Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle." Ps 27:5

Sinä kuulet tuulen ulvovan. Voit nähdä sen vaikutuksen; käyhän se rajusti teltan seiniin vavisuttaen ja pullistellen teltan kankaita. Mutta sinuun se tuuli ei käy. Sisällä teltassa olet turvassa myrskyn vaikutuksilta, vaikka sen riehuminen on silmin ja korvin havaittavaa. Jumalan turvateltta ei kaadu. Sitä ei vie myrsky mennessään, vaikka se kuinka ulvoisi ympärillä.

---
Jumalan suojasta meille voi käyttää erilaisia sanoja. Minua puhutteli tänä aamuna teltta.

Rukoilen...

"...kolkuttakaa, niin teille avataan." Matt. 7:7

Ei minun tarvitsisi rukoillessani yrittää taivuttaa sinua johonkin, ei kääntää päätäsi minun tahtooni. Minun on taipuminen sinun tahtoosi. Minä pyydän, sinä päätät. Usein pyytöni on huuto. Mutta en voi ruveta määräilemään sinua. Saatan tahtoa ja vaatia paljon sellaista, mikä ei lopulta olisikaan hyvä. Sinä tiedät kaiken.

Anna minulle levollista mieltä esittää asiani sinulle. Anna rauhallisena seisoa oven takana, jos ei kolkutukseni heti saa ovea avautumaan. Jos tiedän, että kolkutukseni kuullaan, ja ovi kyllä avataan, ei minun tarvitse yrittää hajottaa sitä ovea. Joskushan voi oven takana seisova kuulla sisältä: "Odota vähän. Tulen ihan kohta!". Ja silloin odotetaan, ehkä hymyhuulin, miettien, mitä sisällä onkaan meneillään. Kohta avataan:)

"...kun apua huudat, sen kuullessaan, hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Riippuu asiasta, miten nopeasti ovi avataan. Hätätapauksissa ovi aukeaa  kiiruusti. Kyllä siellä sisällä tiedetään, millaisella asialla siellä oven takana ollaan.

"Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat, sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Sairaalan ensiavussakin heti selvitetään mistä on kyse. Ja sen mukaan sitten toimitaan. Odottaminen on vaikeaa.

Tartu rohkeasti ripaan ja kokeile ovea...

Jos se ei  aukea, kolkuta.

Siunattua maanantaita sinulle!

Joka päivä!

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä!
Meitä kantaa Jumala, meidän apumme." Ps 68:20

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus,
avun runsaus, viisaus ja ymmärrys;
Herran pelko on  oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

"Ravitse aamulla meitä armollasi,
suo meille iloa ja riemua
kaikkina päivinämme." Ps 90:14



Tänä aamuna, kun hieman apealla mielellä menin katsomaan millaisen jakeen rukouskirja tähän päivään tarjoilisi, oli siellä tuo "joka päivä". Vaikka en olisi kiitollisten tunteiden ympäröimä juuri nyt, on Herra silti kiitettävä joka päivä. Miksi; jos en kerran nyt juuri tunne mitään erityistä iloa, tai kiitollisuusmieltä? Ensinnäkin, tunteet vaihtelevat. Ne ovat kuin tuulet. Toiseksi: Herra kantaa meitä joka päivä. Silloinkin kun mielessämme on vain ahdistuksia, pelkoa, vastoinkäymisiä. Silloinkin Hän on aikojemme vakuus. Muuta ei voisi ollakaan.

Siunattua lepopäivää sinulle!