Lohdullinen sana - ja aurinkokellon ihme

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 KR-92

Jakeen alkuosa tuli mieleen joitakin aikoja sitten. Etsin sitten koko jakeen. Jae on osa kuningas Hiskian kirjoittamaa kiitoslaulua: "kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistansa", kertoo Jesajan jae 38:9, vanhemnan käännöksen mukaan.

Näihin tapahtumiin liittyy myös se ihme, kun Jumala ilmoitti: "... minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa...". Jes.38:8 v. -33 käännös. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli ilmoittanut.

Tuo aurinkokellon varjon siirtyminen 10 askelmaa eli porrasta takaisinpäin,  oli Jumalan antama ihme ja merkki Hiskialle siitä, että hän todella tulisi parantumaan, kuten Jumala oli luvannut. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli sanonut. 

"Katso, Ahasin yläsalin portaikkoon lankeaa varjo, joka auringon mukana laskeutuu alas portaita. Minä palautan sitä taaksepäin kymmenen askelman matkan." Ja varjo siirtyi portaikossa taaksepäin, kymmenen askelman päähän siitä, mihin se oli ehtinyt laskeutua." Jesaja 38:8 KR-92 

Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita, joita ihmisen järki ei voi selittää. Aurinkokellon tapaus yksi niistä. Ja paljon on tapahtunut aikojen saatossa sellaisia Jumalan ihmeitä - tapahtuu yhäkin, joita ei ole kirjoitettu mihinkään ylös, mutta ne on koettu. Varmaan tänäänkin monessa paikassa sellaisia koetaan, ja kiitetään niistä Jumalaa☀️🌿🐟💦 Parantumisia, ynnä paljon muuta🧎Joku on jossakin sanonut jotenkin näin: 'Mutta kalleinta kaikessa on, että "Jumala armahtaa"'. 

Sen piti olla ihan tavallinen päivä

Sen piti olla aivan tavallinen päivä. Jotkut menivät pyhäkköön rukoilemaan, jotkut kerjäämään, ja ken mikäkin asia mielessään. Nyt oli heistä joillakin, tavanomaista tavanomaisempikin ja  arkisen tuntuinen tehtävä: kantaa rampa veli tavanomaiselle kerjuupaikalleen siihen Kauniin portin pieleen. Hänet tunnettiin siinä hyvin, sillä olihan hän jo vuosikausia siinä kerjännyt; olihan hän ollut syntymästään saakka rampa. Lienevätkö pyhäkköön menevät saddukeukset tänään huomanneet häntä, mutta jos niin olisi ollut, olisivat kenties hymähtäneet, että taas tuo tuossa on. Sinne oli tulossa myös niitä Jeesuksen seuraajia. Heidät jos saddukeukset olisivat nähneet, olisi se ärsyttänyt suunnattomasti.

Nyt rampa mies oli juuri laitettu paikoilleen istumaan. Heti hänen silmänsä rekisteröivät tuossa kaksi mahdollista kerjuukohdetta. Niinpä hän heti kävi toimeen ja pyysi heiltä rahaa. Miehet pysähtyivät ja kääntyivät, ja katsoivat häneen tiukasti. Vieläpä käskivät häntä katsomaan heihin. Rampa ehti jo  ajatella mahdollisesti saamaansa summaa... Mutta mitä sanoivat miehet?  Kultaa ja hopeaa ei heillä ollut...mutta... hänen käskettiin nousta! Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä...  Ja nyt ojentui toisen käsi jo nostamaan häntä ylös. Hämmentyneenä rampa tarttui ojennettuun käteen ja heti kun hän oli saanut takamuksensa ylös matoltaan, hän tunsi valtavan voiman vyöryvän jalkoihinsa; ne vahvistuivat ja hän suorastaan hypähti pystyyn. Hän seisoi itse! Hän siirteli jalkojaan; hänhän käveli! Kohta hänen nähtiin suorastaan hyppelevän ja hihkuvan innoissaan! Hypellessään mies kuului ylistelevän Jumalaa! Moinen meno herätti huomioita. Kansaa alkoi kerääntyä katsomaan, mitä mielenkiintoista siellä oikein oli meneillään.

Mitä he näkivätkään? Saattoiko tuo todellakin olla se mies, joka oli aina kerjäämässä tuossa portin pielessä? Kyllä se hän oli. Mitä oli tapahtunut, he kyselivät toisiltaaan ihmeissään. Vihdoin asia selvisi heille ja he alkoivat tuijotella niitä kahta, jotka olivat sen Jeesuksen seurassa oleskelleet. Toinen heistä alkoi puhua, ettei sitä pitäisi ihmetellä, mitä oli tapahtunut. Eiväthän he sitä olleet tehneet, vaan Jumalan voima. Se kirkasti sen Jeesuksen nimeä, joka taannoin oli ristiinnaulittu. Kansahan oli mieluummin halunnut murhamiehen vapautettavaksi, kuin Jeesuken. Nyt kuitenkin Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista ja  sen todistajia miehet sanoivat olevansa. Ja usko tähän Jeesukseen oli vahvistanut miehen jalat...

Mitä mahtoi kansan mielessä liikkua? Kuka muisti huutaneensa murhamies Barabbaan puolesta ja Jeesusta ristille? Tuliko kylmä hiki sitä ajatellessa? Mutta mitä tuo Jeesuksen seuraaja jälleen puhuikaan. Hänen puheensa oli loduttavaaa,  ehkä kaikki ei ollutkaan vielä heidän osaltaan menetetty. Hän sanoi, että jos he tekisivät parannuksen ja kääntyisivät, heille voisi koittaa virvoituksen ajat... Sitten mies selitti, mitä tuosta Jeesuksesta oli sanottu jo ammoin profeettojen kautta. Ja että tuosssa Jeesuksessa ne profetiat tulivat täytetyiksi.

Tuollainen puhe särki kuitenkin joidenkin korvia. Saddukeukset olivat raivoissaan. Heistä oli aivan sietämätöntä, että väitettiin Jeesuken nousseen kuolleista. Heidän mittansa oli nyt täynnä. Niinpä he järjestivät niin, että nuo kaksi tultiin hakemaan siitä vartiomiesten kanssa ja laitettiin yöksi vankilaan.

Seuraavana päivänä heitä kuulusteltiin ylipappien ja johtomiesten edessä. Heiltä kysyttiin, millä voimalla ja kenen nimeen he olivat toimineet? Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen kautta nuo kaksi sanoivat sen tehneensä. Ja niin nuo kaksi rohkeasti selittivät näille arvovaltaisille miehille, mikä merkitys Jeesuksella oli; ei ole olemassa pelastusta ilman häntä, ei muuta nimeä sitä varten ihmisille annettu. Johtomiehet ihmettelivät miesten rohkeutta ja heidän puheitaan. Olivathan he oppimattomia miehiä. Ja tapahtunutta parantumisihmettä he eivät voineet kiistää, sillä seisoihan parannettukin heidän silmiensä edessä. Mitä siis tehtäisiin? He neuvottelivat keskenään. Eivätkä keksineet muuta kuin kieltää noita miehiä enää kenellekään Jeesuksesta puhumasta.

Vaan tottelivatko nuo? Eivät. He sanoivat heti suoraan, etteivät aio vaieta. Ja niinpä on Jeesuksesta puhuttu meidän aikaamme asti - yhäkin puhutaan!

Ei ihan tavallinen päivä... Luultavasti se parannettukin alkoi puhua Jeesuksesta kaikille, keitä vain kohtasi.


Nämä tapahtumat löytyvät raamatusta: Apostolien teot, luvut 3-4


---

Tämän olin v. 2018 elokuussa julkaissut toisen blogini puolella. Täällä se löytyi luonnoksista...

Synnit on annettu anteeksi vain yhden asian ansiosta: Jeesuksen työn tähden!

 "... synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12

"Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." Apt. 4:12 KR-92

"Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti." Hebr. 3:14  

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri." Hebr. 10:35

"Ottakaa mukaanne sanoja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulliksi huultemne uhrit." Hoosea 14:3 

"Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö..." 1. Piet. 2:25

"Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet." Hebr. 3:14 KR-92

"Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12 KR-92

Korjausprojekti pienelle kirjalle; selkämyksestä irti nyrjähtäneelle

Kesken aamukirjoittelujeni huomasin että yhdelle kirjalle oli tapahtunut yllättäen jotain; selkämys oli nyrjähtänyt. Liekö ollut liikaa jonkin painon alla siinä pöydällä. En ollut aiemmin huomannut siinä mitään sellaista korjaustarvetta, vaikka muuta kylläkin olin korjaillut joskus. Nyt piti miettiä kuinka saada takaisin yhteen nyt ne toisistaan erillään olevat osat, ilman että olisi vain pelkkä paperi  kiinni toisessa samanlaisessa. Se ei tulisi kestämään. Jotain muuta pitäisi olla, jokin kestävämpi.

Tarvitsin - ja löysin, kontaktimuovia. Se yhdistää nyt toisistaan irrallaan olevat.  Korjauksen jäljet näkyy kyllä. Mutta nyt pysytään koossa, ollaan yhdessä kuitenkin.

Aamukirjoitteluissani omiin tarpeisiini tuli jossain kohtaa aiemmin mieleeni myös tällainen ajatus: - Palatkaa sielujenne paimenen tykö - jota joksikin Raamatun jakeeeksi ajattelin, mutten sellaisenaan heti ainakaan löytänyt. Mutta löytyi tämä:

"... palatkoon Herran tykö; niin hän armahtaa... Sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jesaja 55:7 

---

Sain tämän äidiltä ❤️ vuonna 2007, kun olin pyytänyt häntä etsimään minulle tällaista pientä. 

 

Mitä Jeesus vastasi kysymykseen sokeuden syystä...

Kysyttiin häneltä, että kuka sen synnin teki, kun oli sokeana mies syntynyt. Olivatko vanhemmat siihen syypäitä? Vai oliko syy miehessä itsessään?

Mitä Jeesus vastasi?

"Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Näin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Evankeliumi Johanneksen mukaan 9:3 (v. -92 Raamatunkäännös)

- - - 

"Niin kauan kuin minä olen maailmassa, minä olen maailman valo." Joh. 9:5 KR-92

Niin Jeesus myös sanoi, juuri ennen kuin alkoi sivellä miehen silmiin maasta ja syljestä tekemäänsä tahnaa... Sokea mies ei ollut koskaan nähnyt mitä on valo. Kohta hän sen näkisi - kun  Jeesus lähetti hänet Siloan* altaalle peseytymään.

Pesikö hän vain silmänsä vai koko kropan, sitä Raamattu ei mainitse, mutta voi olla että koko mies kylpi.  Mutta jännä on sekin seikka, joka on mainittu: "altaan nimi merkitsee: *lähetetty." Tuo altaan nimikin, ja mitä siellä tapahtuisi tuona tiettynä päivänä, on ollut Jumalan tiedossa jo silloin kun se allas on nimensä saanut... Kuka sen sitten lieneekin nimennyt. En tiedä kerrotaanko se asia Raamatussa jossakin. Voisikin olla mielenkiintoinen tieto etsittäväksi.

Mutta sieltä sitten palasi mies, altaalta, näkevänä. Hän näki ihmisten ja kaiken muun lisäksi myös Parantajansa, todellisen Valon: Jeesuksen🌟

"Herra, kuka hän on?" Mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa."

 Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi."

"Minä uskon", Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä."  Joh.9:36-38  KR-92

Koko luku 9 Johanneksen evankeliumissa kertoo tästä ihmeestä ja mitä sen tapahtumisen jälkeen seurasi. Ne miehen vanhemmatkin jopa joutuivat kuulusteltavaksi asiasta.

Eilen aamulla minulla soi mielessä lohduttavana virren 14 alkusäe. Nyt se oli siis jouluvirsi, kun maanantai-aamuna oli pääsiäisvirsi päänupissa soitossa heti aamusta. Tänään ei ole soinut mitään. Mutta jos joku tahtoo kuunnella tai katsella sanoja tuosta virrestä 14: "Syvässä yösssä viesti kiirii, nyt aamutähti sarastaa..."; niin tuosta linkistä sen tavoittaa: 

 https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Rukousta kai se on tämäkin; kuin toisi pussinsa tai säkkinsä Jumalan eteen...

Ei kai ole tarkoitus olla koko ajan huolissaan selaisesta, jolle ei nyt mahda mitään?

Mitä sinä sanot Jeesus? Olisitko sinä ollut? Et varmaankaan. Tai jos niitä sellaisia asioita oli, sinä puhuit niistä Isälle; et lievittänyt omaa ongelmaasi, epävarmuuttasi, pelkoasi, heittämällä niitä ikäviä mielikuvia toisten pohdittavaksi, jotta hekin saisivat märehtiä niitä, vaikka eivät mahda mitään. Sinä rukoilit, puhuit Isälle.

Jeesus, sinä tiedät millaisia asioita minun mielessäni liikkuu. Näet kuinka taakoitettu olen. Pyydän, anna apusi, anna rauhasi asioiden ylle jotka ovat minulle liian isoja kyetäkseni parantamaan niitä. Kiitos, että sinua saa lähestyä itsessään mahdottomat ihmiset. Sinä et ajanut luotasi spitaalisia, et syntisiä; vaan paransit. Kiitos, että sinun luoksesi saa yhä ihminen tulla asioineen, on ne sitten mitä laatua tahansa. Sinä et moiti, sinä et syytä, vaikka aihettakin olisi. Sinä armahdat! Kiitos Jeesus. Muista minunkin asioitani.

Se sama aurinko valaisee ihanaksi metsän, tai kurkistaa kaihtimien raoista hämärään huoneeseen... Sama aurinko ☀️  Meidän aurinkomme on Jeesus!

Kaiken yllä onkin kuitenkin lampaiden suuri ylipaimen...❣️

Nämä ajatukset sai alkunsa eilen katsotusta "Pieni talo Preerialla" -sarjan yhdestä jaksosta*.  Ja myös aamulla mielessä vain äänettömästi lausutusta Isä meidän - rukouksesta. Näistä aineksista koostui aamun mietteet🐑🐏🐄🐂☀️

* Tarkistin jakson oikean nimen. Se oli 1. kauden jakso; dvd-levyllä nro 6: "To See The World"

❤️ "Minä olen se hyvä paimen..." - sanoi Jeesus. Joh. 10:11,14

❤️🐑🐄🐏🐂 "... kaikki ovat poikenneet pois..." Ps. 14:3, 53:4 🌍❣️

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, 

hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen."  Hebr. 13:20-21 KR-92

Hän sai Jumalan rakkauden balsamia, ennenkuin muuta sanottiin tai tehtiin...

Siinä oli voipunut mies ensin; näkemätönnä ja syömätönnä ollut kolme päivää. Mutta sitten tapahtui jotain merkillistä. Hänen luokseen tulee mies, joka ei aluksi olisi todellakaan tahtonut tulla. Ja tuo mies kutsuu tätä pelättyä - nyt sokeaa ja voipunutta miestä - veljeksi!  "Saul, veljeni!..."* kuului nääntyneen korviin. Mikä lääke - mikä suloinen, uskomaton balsami, se olikaan hänen nääntyneelle sielulleen! Häntä, jonka elämä oli kolmen päivän aikana kääntynyt täysin päälaelleeen; kutsuu joku tuntematon veljekseen! Häntä, joka ei nyt tällä hetkellä tiennyt, kuka hän itse nyt on: pelätty, vihattu, kunnioituksensa menettänyt...? Mutta Jumalalle rakas!

---

* "Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon ja sanoi:  "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -  Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Apt.9:17 KR-92

"Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui." Apt. 9:18-19 KR-92

Siinä oli monenlaista "vaihtelun varjoa"

Pietarista. Hänen elämässään oli hämmentävän erilaisia hetkiä. Kuin valon ja varjon syvää vaihtelua. Tai kuin on eroa vuorilla ja rotkoilla. Joskus hän sain kuulla ihania sanoja Jeesukselta. Seuraava hetki saattoi palauttaa hänet ns. muiden tallaajien joukkoon. 

Erään kerran: "Pietari sanoi hänelle: "Puhut vertauskuvin. Selitä meille, mitä tarkoitit." 

Jeesus vastasi: "Oletteko tekin  yhä noin ymmärtämättömiä?" Matt. 15:15-16 KR-92

Myöhemmin:  "Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seuduille, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?"

He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." 

"Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"

Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika."

Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun  Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." 

Sitten hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Messias." Matt 16:13-20 KR-92

Ja sen jälkeen: "Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä:

"Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!"

Mutta hän (Jeesus) kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä." Matt. 16:21-23 KR-92

Ja sitten Jeesuksen kuolinhetken ollessa jo ihan käsillä; oli se hetki, kun Pietari kielsi tuntevansa Jeesusta. Hänhän pelkäsi omankin henkensä puolesta siinä pelottavassa tilanteessa. Mutta olipa myös ennen näitä ollut se hetki/ne hetket; jolloin juuri Pietari oli kahden muun kanssa otettu mukaan näkemään kirkastusvuorella se Jeesuksen hetki... Ja sitten myös se  tuskan hetki Getsemanen puutarhassa; kun Jeesuksen hikipisaratkin olivat kuin verta...

---

Kukaties Pietaria olisi harmittanut täällä maailman ajassa, että hänen eri hetkistään puhutaan ja niitä vatvotaan. Häntä olisi saattanut suuresti harmittaa ja hävettääkin. Kuin nykyajan julkkisten tekemisiä julkisesti repostellaan.

Mutta nyt: Jos hän vaikka tuolta taivaasta näitä kaikkia omia tilanteitaan katselisi; uskon, että hän iloitsisi siitä, että Jumala voi näitäkin asioita käyttää muiden Jeesusta seuraavien virvoittamiseen ja muistuttamiseen! Että Jumala voi kaikenlaista sallia, eikä se suinkaan tarkoita, että olisi hylätty: voi haavoittaa, mutta myös parantaa! "Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa." Job 5:18 KR-92

Pietari on suosikkihahmoni  Raamatussa... 

Terveiset sinne ylös - Jeesus ja Pietari, ja te kaikki muut.

Kiitos kun sain kirjoittaa.

 

"Älä pelkää..." - vaikka nyt olisikin...

"Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat." Apt. 27:23-34 KR-92

"Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä *ajaudumme." Apt. 27:25-26 KR-92

Alun kaksi jaetta oli luettavissa Päivän Tunnussanassa. Ne olivat vaikuttava ilmoitus. Minäkin havahduin miettimään sitä. Mutta alkujaan se ilmoitus oli hengissäpitävä ilmoitus. Se oli lupaus, että saatte henkenne pitää; niin Paavali, ilmoituksen saaja, ja kaikki hänen kanssaan matkalla olevat! Se enkelin ilmestyminen yöllä Paavalin viereen on täytynyt olla erittäin järisyttävä jo ihan kokemuksena - kun siinä yhtäkkiä enkeli vieressä seisoo, ja puhuu rohkaisun sanoja juuri minulle! Ja nekin, jotka eivät sitä ehkä heti Paavalin kertoessa uskoneet, uskoivat sitten, kun näkivät sen voiman käytännössä. Mutta se näky ja ilmoitus odotti vielä hieman aikaansa... Ja oli varmasti pelkoja kaiken keskellä. Mutta pelastus todella tuli! 

Kiitos Jumalan, joka aina pitää sen, minkä lupaa! 

* "Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskatua." Apt. 27:26, v. -38 käännös. "Viskautua" on vahvempi sana, kuin ajautua.

Ja kun oltiin sitten myöhemmin "viskauduttu" jollekin saarelle, tapahtui siellä Paavalin käsien - (kirjaimellisesti käsien), kautta ihme- eli tunnustekoja, jotka toivat iloa ja suurta ihmetystä näiden ystävällisten saarelaisten keskuuteen: Paavalia puri kuolettava käärme. Mutta sen hän ravisti nuotioon, eikä tapahtunut mitään, vaikka saarelaiset luulivat hänen kohta kuolevan. Ja ne samat kädet kävivät sitten koskemassa sairasta - samalla rukoillen Jumalaa; että hän parantaisi saaren päämiehen sairaana olleen isän. Ja niin myös kävi. Se vanha isä parani Paavalin meressä uitettujen, ja käärmeen puremien käsien kautta, joita Jumala käytti!

---

Kiitos Isä, kun sain kirjoittaa. Tämä tuotti taas iloa ja rohkaisua minullekin. Pidä katseeni sinussa, kaikenlaisina aikoina; niin hyvinä kuin huonoinakin.  Kauaskantoiset ovat olleet Paavalin kokeman enkelin vierailun ja merestä pelastumisen, ym. vaikutukset, kun ne vielä tännekin asti säteitään heittävät ja vaikuttavat. Mutta niiden säteiden lähde onkin yhä elävä Kaikkivaltias Jumala! 🌟

Lohdullinen, parantava sana

"Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypittte riemusta kuin vasikat laitumella." 

Malakia 3:20 KR-92

Katsomalla siihen ripustettuun...

Vanhan Testamentin aikana kävi kerran niin, että Israelin kansan vaelluksella (takaisin kotimaahansa Egyptistä Jumalan lupauksen mukaan), käärmeet aiheuttivat heidän leirissään paljon tuhoa. Herra Jumala oli sallinut sen tapahtua. MUTTA SITTEN Hän valmisti avun sairaille: Jokainen, joka vain katsoi tangon päähän ripustettuun käärmeeseen, parani.

Se oli varmaan esikuva siitä, mitä Jeesus tuli myöhemmin tekemään. Hänet "tehtiin synniksi" ("Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21 sekä "Kristus on lunastanut meidän lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu". Gal. 3:13) ja ripustettiin ristille, meidän vuoksemme. Häneen "katsomalla" - se on jo avunpyyntö ja uskoa Häneen - saamme parantua synnistä, pelastumme synnin puremista. Ja niitähän on meillä kaikilla... Minäkin itsessäni ne tunnen. Mutta "... niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa..." Samalla lailla on meille tarjolla pelastus, apu, syntien anteeksiantamus, taivas!

"Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän." Joh. 3:14 Jeesuksen sanoja (v. -38)

---

Kts. viitteet:

4. Moos. 21:9: Mooses tekee vaski- eli pronssikäärmeen 

Joh. 8:28: "... kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan..." Jeesus puhuu

Joh. 12:32: "kun minut ylennetään, vedän..." Jeesus puhuu

4. Moos. 21:4-9: Pronssi- eli vaskikäärmeen tapaus.

Jakeesta 9: "...kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon."

VAIN KATSOIVAT... ja siinä tapahtui ihme. Niin mekin saamme katsoa: Jeesukseen... Hän tietää kipumme, kaiken hätämme, kaiken syntimme. 

Vielä tuli mieleeni tapaus, jonka tänä aamuna luin. Siinä tuotiin sairasta Jeesuksen luokse. Ystävät toivat hänet, ja laskivat Jeesuksen eteen. Ihan ensiksi Jeesus sanoi sairaalle: "Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Ja sen jälkeen paransi miehen:

"Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. 

Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi.

Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."

Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, jotka sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette?" Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." Markus 4:1-12 KR-92

 

Sinä tuot pimeyteeni valon!

"Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni. Sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon."  Ps. 18:9 KR-92

Sokea saa näön...

"Mitä haluat minun tekevän sinulle?"

Jeesus kysyi. Sokea vastasi:

"Rabbuuuni, anna minulle näköni."

Silloin Jeesus sanoi hänelle:

"Mene, uskosi on parantanut sinut."

Samassa mies sai näkönsä takaisin,

ja lähti kulkemaan Jeesuksen mukana." 

Mark. 10:51-52  KR-92

Sokea uskoi, että Jeesus voi tehdä sen... Ja lopulta lähti kulkemaan Jeesuksen mukana!

"Herran armotöitä minä julistan..." Jes. 63:7

HERRAN ARMOTÖITÄ...❤️

Aralle avuntarvitsijalle

"... Hän myös, joka kosketti sinua salaa tungoksessa ja parantumisen hyve salassa vietiin..."  William Cowperin* runosta: Jehovah - Rophi. I am The Lord that healeth thee. (käännös oma väsäämäni)

Tuo alleviivaamani kohta tuli mieleeni. Tuo runon kohta liittyi siihen tapaukseen, kun se yksi sairas nainen halusi väentungoksessa salaa koskettaa Jeesuksen viittaa. Hän arveli - uskoi - että hän voisi parantua vuosien piinastaan. Ja niin kävikin. Tämä arka nainen sai sitten rohkeudenkin selostaa asiansa parantumisen jälkeen tälle Parantajalle - eli Jeesukselle. Samalla sen kuulivat muutkin siinä. Ja luulen että se ilahdutti paikalla olleita. (Voihan olla että kateellisiakin oli...)

Olen tänä aamuna ehtinyt jo miettiä, eli olla huolissani, omista korva-asioistani. Sen takia tämä runon kohtakin tuli mieleen. Mutta meitä on monia muita, jotka murehdimme omia terveys/sairausasioitamme, tai sitten jotain ihan muuta. Vahvistakoon ja rohkaiskoon  Taivaallinen Parantaja, Taivaallinen Lääkäri, Taivaallinen kaikki - lähestymään häntä arkanakin. Hän päättää sitten, miten meidän asiamme laita jatkossa on; paraneeko vai miten lie. Mutta jos joudumme sairaana tai muuten vaivattuina jatkamaankin, antakoon Hän voimaa päivittäin ja hetkittäin meille. Tähänkin päivään, mitä se kullakin sisällään pitää.

Ole siunattu Hänen nimessään❤️ Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä!

* William Cowperin runoja löytää esimerkiksi täältä: 

https://mypoeticside.com/poets/william-cowper-poems

Olen itse ihastunut hänen runoihinsa, ja on kuin  aarteenetsintää yrittää kääntää niitä sanakirjan kanssa. Niitä voi tietysti heti kokonaan kääntää vaikka googlekääntäjällä, mutta itse tykkään harrastaa tällaista touhua, jossa saa vähän miettiä ja etsiä☀️

"Herra oli käyttänyt..."

"... sillä Herra oli käyttänyt häntä..." KR-92

"... sillä hänen kauttansa Herra oli antanut..." v. -33

2. Kun 5:1

Syyrian/Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naaman/Naeman oli kyseessä.  Hän oli "arvossa pidetty mies/herransa hyvin arvossa pitämä" sekä "kuninkaansa suosiossa/suurta kunnioitusta nauttiva".  Ja sitten oli se, että hänen kauttaan oli Herra Aramille/Syyrialle voiton antanut.

Minua puhutteli tässä nimenomaan juuri tuo, että "Herra oli  käyttänyt/hänen kauttansa antanut". Ehkä hän oli muutenkin hyvä mies? Emme tiedä. Mutta Herra voi käyttää yllättäviä välikappaleita sanansaattajinaan, ym., toteuttaakseen suunnitelmiaan. 

Niinkuin oli se Naemanin Israelista tuoma tyttökin, ryöstösaalis... Hän oli Jumalan sanansaattaja ja välikappale sille syyrialaiselle sotapäällikölle, jotta hän sai parantua parantumattomasta taudista, kun meni tytön neuvon mukaan  profeetta Elisan luona käymään. 

Itseasiassa tässä oli monta sanansaattajaa ja välikappaletta! Mikä tapahtumaketju se olikaan, ikävin alkutahdein: 

- Ensin joku sotilas ryösti tytön kodistaan ja vanhempiensa luota. 

- Näin tyttö päätyi Naemanin kotiin, hänen vaimonsa palvelukseen.

- Tyttö kertoi emännälleen israelilaisessa profeetasta, joka voisi sairastavan  isännän parantaa. (Mitähän muuta tyttö tiesikään profeetasta kertoa...?)

- Emäntä kertoi miehelleen...

- Naeman kertoi kuninkaalle tytön kertoman.

- Kuningaskin toimi välikätenä, kun kirjoitti Israelin kuninkaalle. (Israelin kuningas suuttui, kun luuli olevan pahat aikeet Syyrian kuninkaalla).

- Joku välitti sitten tiedon profeetta Elisalle, että häntä tässä nyt tarvittaisiin... 

- Ja lopulta Naeman tuli Elisan luo, joka lähetti vain palvelijansa, Geehasin kaiketi, sanomaan että Jordaniin vain seitsemän kertaa pulahtamaan, (josta tämä  Naeman, sotapäällikkö, suuttui ja lähti ajamaan pois...).

- No viimeisenä viestinviejänä ja sanansaattajana oli Naemanin omat palvelijat! He saivat Naemanin ylipuhuttua, että kun on näin helppo asia suoritettava, niin eikö hän sitä tekisi...? 

Ja teki! Vaikka hänen mielestään, hänen oman maansa, Syyrian joet; "Abana ja Parpar", olivatkin  olleet hänen mielestään Israelin Jordania paremmat.... Mutta mieli ehkä muuttui, kun Jordanista 7. kerran noustessaan oli terve! 

Niin kiitollinen hän oli, että halusi jopa Israelin maan multaakin mukaansa kahden aasinkantaman kuorman verran...  

Kerrotaan vielä, että Naeman tapasi vielä profeetta Elisan halutessaan kiitollisuuttaan osoittaa. Hän myös pyysi anteeksi sitä, että joutuisi vastedes kotimaassaan  kuninkaansa kanssa sen maan Jumalan temppeliin mennessä kumartamaan siellä... Se osoitti, että hän palveli kuitenkin nyt sitä Jumalaa, joka hänet paransi.  Niinpä Elisakin sitten hänen anteeksipyyntöönsä vastasi rauhoittavasti: "Mene rauhassa". 

---

Nämä tapahtumat löytyvät: 2. Kun. 5:1-19☀️

Raamatun joet: Abana ja Parpar, nykyään Awaj ja Barada.

Kun ihmisen usko ja Jumalan voima kohtasivat...

"Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Hän sanoi kovalla äänellä: "Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi." Mies hypähti pystyyn ja käveli." Apt. 14:8-10 KR-92

Tähän hetkeen pysähtyi ajatukseni aamuisen lukemiseni aikana. Halusin hetken miettiä sitä hetkeä kauan sitten Lystrassa. Rampa mies oli tuotu jollakin tavalla, joittenkin toimesta, istumaan siihen, missä hän nyt oli.  Olikohan se paikka joku aukio; tori, teatteri, tms., koska ihmisiä oli siellä koolla kuuntelemassa Paavalia. Halusin katsella sitä, kun mies istuu siellä. Paavali puhuu. En tiedä, istuiko mies siellä ajatuksissaan katse maahan päin, vai oliko hän suunnannut katseensa suoraan Paavaliin. Mutta jokatapauksessa mies mielessään uskoi suuria ja  Paavalin katse tavoitti hänet sieltä toisten joukosta. Pyhä Henki lie antanut Paavalille sen näkökyvyn, että hän kykeni näkemään, että tuo mies uskoo... Ja kohta sen miehen korvat tavoittivat Paavalin sanat siitä, että hän voisi nousta ylös jaloilleen! Jos mies oli siinä vielä mietteissään ollut vaikka katse maahan päin, niin hänen kuulemansa  sanat ainakin hätkähdyttivät hänet, ja silloin ainakin heidän katseensa kohtasivat, kun mies tajusi, että juuri hänelle ne sanat sanotaan.  

Se oli juhlakokous erämaassa!

Jeesus saapui kulkiessaan Galilean rantamaille. Hän nousi vuorelle ja istui siellä. Hänen luokseen alkoi tulla paljon kansaa. Jostakin he olivat saaneet kuulla, että Jeesus oli siellä nyt. Ihmiset olivat nähneet vaivaa toisten hyväksi lähtiessään Jeesuksen perään. He olivat tulleet erityisesti sairaiden läheistensä takia, sillä sanotaan; "he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita". Ja heidät asetettiin siihen Jeesuksen eteen. Emme tiedä, millainen hetki se oli; katseliko  Jeesus heitä eteensä tuotuja hetken hiljaa, ihmisten odotellessa, että mitä nyt tapahtuu. Ja miten kaikki muuten tapahtui; kulkiko Jeesus siinä sairaiden keskellä koskettaen heitä, vain sanoiko vain sanan... Mutta yksinkertaisesti vain sanotaan: "hän paransi heidät". Se oli siinä!

Mutta ihmiset hämmästyivät tapahtunutta: rammat alkoivat kävellä, mykät rupesivat puhumaan, joilla oli vaillinaiset jäsenet, ne tulivat kokonaisiksi ja terveiksi. Sokeat alkoivat nähdä, kuurot kuulla, ja taudit paranivat hetkessä. Mielet tervehtyivät, kivut poistuivat.  Mitä siitä seurasi? Varmaan aika mekkala kaikin tavoin. Ihmiset huusivat, nauroivat, itkivät, ylistivät! Se kaikki oli ilosta ja ihmetyksestä ja kiitollisuudesta niin suurten ihmeiden, Jumalan tekojen tähden. Ja ihmiset eivät tahtoneet lähteä sieltä pois! He olisivat halunneet aina olla Jeesuksen seurassa siellä. Mutta hän tiesi, että heidän oli palattava kotiinsa, omaan arkeensa, sillä hänenkin oli jatkettava matkaa, jotta voisi muillekin julistaa Jumalan tekoja ja tehdä niitä.

Ihmiset olivat jo kolme päivää olleet Jeesuksen luona. Ruoat olivat huvenneet, eikä Jeesus tahtonut lähettää ihmisiä nälissään kotimatkalle. Hän kutsui opetuslapsensa ja kysyi, montako leipää heillä oli. Niitä oli kuulemma seitsemän ja muutamia kalansinttejä. Ja sitten Jeesus käski väen istua. Ihmiset ihmettelivät, että mitä nyt tapahtuu?  Jeesus näkyy ottavan ne leivät ja kalansintit käteensä... Ja kiittävän niistä Jumalaa,  ja nyt palastelevan ne osiin... Ja nyt hän jakaa ne opetuslapsilleen... Nyt he lähtevät liikkeelle... ja tulevat tänne... kohta minäkin saan... Kiitos... Jeesus!

Kun tuo suuri ruokailu, oikein juhlakokous - vaatimattomasta kattauksesta huolimatta - oli ohi, saatiin tähteitäkin kerätä vielä seitsemän korillista. Kenellehän ne meni? Mutta varmaa on, etttä jokainen oli kokenut jotain suurta! On vaikea edes kuvitella ihmisten tuntoja, kun he kotiinsa kävelivät. Entiset jalkavaivaiset ihmettelivät kävelyn ihmeellisyyttä, käsivaivaiset tekivät käsillään ihan huvikseen kaikenlaista, nyppivätä varmaan maasta asioita ihan huvikseen. Samoin sokeana olleet. Kuulovammaa kärsineet ihmettelivät eri ääniä; ihmisistä ja linnuista. Jopa jalkojen aiheuttamaa ääntä. Nyt puhumaan pystyvät ihmettelivät puhumisen ihmettä! Ja ne, joiden mieli oli ollut sairas, ylistivät Jumalaa muiden mukana. Kaikki olivat saaneet jotakin; ns.  terveetkin taivaallista leipää ja kalaa.

(Aihe saatu: Matt. 15:29-39)

Heikko ja koukistunut

"Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä." Luuk. 13:11 

"Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" Luuk. 13:16

Mitähän nainen mahtoi tuntea sillä hetkellä, kun Jeesus laski kätensä hänen päälleen? Suloista lämpöä, voimakkaan virran, suurta lohdutusta, suuren rakkauden, Jumalan valon? Suuren ilon? Nauroiko hän, vai itkikö ilosta? Vai näyttikö tyyneltä, vaikka sisällä kuohui...?

Ehkä hän sen jälkeen iloiten katseli kaikkea ihmeissään, kun  nyt selkä suorana kykeni näkemään kaiken hyvin.☀️ 

Tuli mieleen tämmöinen: "saatte ravita itsenne hänen muotonsa katselemisella." Ihan siinä muodossa en löytänyt jaetta, mutta tämä oli:

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps. 17:15

"Sillä niin on rakastanut..."

Sadanpäämies itse tulee palvelijalleen apua pyytämään, ja uskoen tekee mitä Jeesus käskee. Eli lähtee vain kotiinsa takaisin. Hän tiesi, että yksi  sana riittää Jeesuksen suusta. Tapaus on luettavissa tullimies Matteuksen kertomana kohdassa: Matt. 8:5-13.

Siinä sanotaan, että palvelija makasi kotona halvaantuneena kovissa tuskissa... Ja Jeesuksen sana - etäältä lausuttuna - riitti parantamaan hänet.

Sadanpäämies oli palvelijalleen isäntä ja herra.  Yhdessä jakeessa sanotaan, meidän kaikkien Herrasta: "Herra hankkii kansalleen oikeutta, hän on laupias palvelijoilleen." Ps. 135:14 KR-92

Sitä Jeesus oli, ja on, meille. "Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä  lunnaiksi monen edestä." Mark. 10:45 (vanhempi käännös)

Entä jos sitä sadanpäämiehen palvelijaa olisi uhannut kuolemanrangaistus jostakin teosta, ja sadanpäämies olisikin päättänyt mennä  sinne ristille, varmaan kuolemaan,  palvelijansa puolesta... Sen Jeesus teki meille. Mutta hän onkin suurin Herra, voimakkain, rakastavin. Ja hänessä on elämää enemmän kuin kaikissa maailman ihmisissä yhteensä. Hänessä on ikuinen elämä.

"että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi." Joh. 3:15-17 (vanhempi käännös) 

---

Lisäys tekstiin 29.1.23:

Lääkäri Luukas kertoi tuon sadanpäällikön palvelijan parantamistapauksen myös, mutta siinä on eroa. Luukas kertoi sadanpäämiehen lähettäneen juutalaisten vanhimpia, eikä menneen itse, kuten Matteus oli kertonut. Mutta Sana elämään kommentaariraamattu selvensi asian. Siinä kulttuurissa ja siihen aikaan, oli edustajan lähettäminen asialle yhtäkuin: asioi itse! Nytpä siis Matteus kertoi sen juuri niin, mutta Luukas kertoi sen tavalla, jolla mekin sen kertoisimme, eli sadanpäämies lähetti edustajansa asioimaan ja oli itse kotona. (Luukas 7:1-10)

Kun Tohtori tuli siihen kylään...

"Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle." Mark. 1:32-33 KR-92

Sana oli kiirinyt. Ja väkeä alkoi tulla.