Jumala tietää - kaikki!

"Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille." 1. Kor. 2:11-12 KR-92

"... sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin." 1. Kor. 2:10 

"Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen." Room. 11:33-36 

"Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7 KR-92

Herran lupaus on varma lupaus!

"Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: Iloitkaa! ... Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:4,6-7 KR-92

Kun tämä aamuni oli taas ikäänkuin jatkumoa eilisaamulle, ehkä vähän lievempänä kuitenkin; huomioni silti jotenkin kiinnittyi tuohon kohtaan aamun luettavista. Meille on mahdollisuus iloita Herrassa, - ei mikään pakko tai käsky... Se pitää sisällään luottamuksen siihen, joka meistä huolta pitää kuitenkin.

Ps... Kirjoitti "eräs, joka aamulla heräs"; ja on jo ehtinyt iltapäivään mennessä kokea monenmoiset tunnetilat... Herra kuitenkin on aina sama, vaikka me tuntisimne mitä! 

Siunausta ja ilon hetkiä päivääsi! ✨❤️🌟

Kirja ja silmälasit

"Sinun sanasi on minun jalkani lamppu." Ps. 119:5

"Mutta mitä se sanoo? 

"Sana on sinua lähellä,

sinun suussasi ja sinun sydmessäsi";

se on se uskon sana, jota me saarnaamme."

Room. 10:8

---

Isännältä oli jäänyt kirja ja lukulasit pöydälle. Se näkymä rupesi näyttämään kiinnostavalta piirroskohteelta. Minulla oli ensin aikomus värillinen kuva tehdä. Mutta tehdessä se muuttuikin tällaiseksi. Lisäsin vielä  mieleen tulleet kohdat siihen. 

Sinä olet kuullut - Viritä riemulauluun, sytytä silmiini valo!

"Herra, kuinka kauan?

Oletko unohtanut minut iäksi?

Kuinka kauan peität minulta kasvosi?

Kuinka kauan huolet painavat mieltäni..."

                                                 Ps. 13:2-3 KR-92 

"Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa, 

huutavat apua maan mahtavien vallan alla. 

Kukaan ei kysy: "Missä on Jumala, 

minun luojani, hän,

joka yksin yön pimeydessäkin

kohottaa huulillemme ylistyslaulun, 

hän, joka opettaa meidät 

taitavammiksi kuin maan eläimet

ja osaavammiksi kuin taivaan linnut?"

                                     Job 35:9-11 KR-92

Kaiken sinä olet kuullut ja nähnyt! 

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne."  Ps. 139:4 

Kerran puretaan kaikki verkot, joihin olemme  juuttuneet...

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps. 25:5 

  

Tähän asti

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser* ja sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam. 7:12  *"Avunkivi"

Samuelin kiven laittamisesta tulee mieleen Jaakob, joka myös laittoi kiven merkiksi merkittävälle paikalle. Hänen nukkuessaan Jumala ilmestyi hänelle. Herättyään Jaakob tajusi jotain: "..."Herra on  totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".  Ja vielä hän sanoi: "..."Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." 1. Moos. 28:16-17

Mekään emme usein tajua, että Jumala on siinä, missä mekin...

Tähän asti. Miksi ei sitten tästä eteenkinpäin Hän meitä auttaisi? Hän, joka lupasi olla kanssamme joka päivä! Jeesus itse sanoi: "..minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

Kysymys

"Miksi minulle on tämmöinen risti annettu?"

Ja sen mielessäni sanottua, taidan saada samantien vastauksenkin... Jos sitä ei olisi, minusta tulisi omahyväinen. Pidät minua pienellä paikalla. Kiitos, että kuitenkin päivittäin nostat sen aina hetkeksi pois yltäni. Kuljethan ihan vierelläni. Siinä ihan vierellä ollessasi näet mikä minua painaa - ja miten se painaa. Tarpeen tullen nostat sen pois, jotta saan hengähtää. Toisinaan minä pyydän sitä, mutta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Onko se silloin sitä, että tahdot kannustaa minua jatkamaan vielä hiukan sanoen: "Sinä jaksat vielä hetken. Kohta otan sen pois."

Minä ehdin ajatella: "Voisiko sen vaihtaa johonkin muuhun..." Ja tulen heti niihin mietteisiin, ettei taida kannattaa kysyä sellaista. Mistä tiedän, että joku muu muka tuntuisi paremmalta kannettavalta. Eiköhän ne ole kaikki painavan tuntuisia. Vaikka niissä painoeroja onkin. Nyt jo melkein hävettää, että omia pieniä painojani edes sanon ristiksi...


"Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23

---

(Olin kirjoittanut tämän jutun jo toukokuussa luonnoksiin.)

Hyvää tätä päivää

  sekä alkavaa viikonloppua sinulle!

"Jos" - ja "Kun".

"Jos* vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi,

jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota;
jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny,
eikä liekki sinua polta.
Sillä minä olen Herra,
sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, 
sinun vapahtajasi..." Jes 43:2-3

* "Jos" oli norjal. raamatunkäännöksen mukaan "Kun", kirjassa Levähtää vähän/Fredrik Wislöff.

Ajattelin, että en kirjoitaisi tänään mitään, vaikka vähän lueskelinkin. Kävin sitten vielä vilkaisemassa isännän pöydällä avoinna olevaa tuon saman Fredrikin Rukouskirjaakin. Siinä aukeamalla oli tuo sama jae. Siinä kirjassa ei ole päiväyksiä samalla tavoin koko vuodelle, on vain kolmelle kuukaudelle tekstit  aamuun ja iltaan. Tämä oli auki ihan muulta päivältä kuin minkään kuukauden 2. päivältä. Kun sitten luin sen, ja vilkaisin Wislöffin tekstiä vielä siitä alta, huomasin, että se oli se sama, josta isäntä minulle eilen pätkän luki.  (Johon minä silloin vähän työlääntyneenä ynähdin jotain, koska siinä puhuttiin kestämisestä. Se kuulosti korvaani tietysti siltä, että vielä on odotettava, vaikka siinä oli vapautuksen tulostakin).

Tuo kyseinen Raamatunpaikka ei ole suosikkini. Sitä ei oikeastaan tämmöinen minunlaiseni ihminen saa mielellään eteensä, koska siinä puhutaan pelottavista asioista. Kun silmät jää niihin kiinni, unohtuu helposti se, mikä olikaan jutun juju: että Herra itse on siinä mukana pitämässä koko ajan huolta ihan kädestä kiinni pitäen!

Rukouskirjan toisella sivulla oli puolestaan tämä jae:  "Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-24

Tuon voisi ajatella mielessään  siihen muotoon,  kuin Jumala sanoisi meille: Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, minä pidän sinua kiinni oikeasta kädestäsi. Minä talutan sinua neuvoni mukaan ja korjaan sinut viimein kunniaan.

Olin melko takuuvarmasti lukenut Levähtäkää vähän -kirjan tekstiä myös tasan 29 vuotta sitten; elokuun 2. päivä. Kirjan alkulehdelle olen merkinnyt: 2.8.91 perjantai. Lienen sinä päivänä kirjan ostanut ja luultavimmin  sitten lukenut myös sen päivän tekstin.

Kun tuuli on vastainen

"... hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, 

sillä tuuli oli heille vastainen..." Mark. 6:48

Tuntuuko sinustakin, että on jatkuvaa soutua vastatuuleen ja voimat alkavat olla loppu?  Mutta silloinkin, kun Jeesus  itse oli lähettänyt opetuslapsensa järvelle, ja jäänyt itse maihin rukoilemaan, näki hän missä hädässä he olivat.  Ja kun hän tiesi, tuli hän heidän avukseen.

"tuli hän ... heidän luoksensa..." Mark. 6:48
Ei kai hän meitäkään auttamatta jätä.

---
Kommentti Jeesukselle: "Kai sää muistat, että mää pelkään veneessäoloa ihan tyynelläkin?"

Rauhoittavia sanoja

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

"Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö." Matt. 14:26-27

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps 25:15

"Se on Herra. ... Sinä voit hillitä myrskyn ja asettaa meren aallot, sinä löydät kyllä tien, jota jalkani voivat  astua." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Nuo tekstit lohduttivat minua tänä aamuna. Kaikki on Hänen hallinnassaan, vaikka meistä ei tuntuisi niin.

Vammatonna samoaa?

Löysin  kirjan välistä pienen lappusen, jolle olin joskus kirjoittanut: "vammatonna samoaa". Olin myös merkinnyt kohdan, josta se löytyy, mutta mitään muuta en. Ei edes päivämäärää, jonka yleensä pyrin laittamaan ylös. En muista millaisia ajatuksia se kohta silloin oli herättänyt. Mutta ei ole tarviskaan. Se sopi tämänpäiväisiin mietteisiin. Mietin eräästä asiasta, että siitä on tullut minulle jo ikäänkuin vamma.

Me tahtoisimme niin kovasti kulkea ilman kaikenlaisia vammoja. Mutta eipä taida meistä yksikään kulkea ilman jonkinlaista vammaa. Vammoja meistä löytyy monenlaisia. Jollakin ne näkyvät selvästi päällekinpäin, mutta toisten vammat ovat niin piilossa, etteivät niistä tiedä muut kuin vammansa tunteva itse - ja Jumala. Tahtoisimme kukin päästä vammoistamme eroon. Olemme monesti suorastaan huutaneet hänen puoleensa niistä päästäksemme, joko äänellisesti tai äänettömästi. Mutta vammamme on yhä meillä. Meitä pelottaa, ettemme siitä koskaan pääsekään eroon. Emme tiedä, vapaudummeko täällä ajassa siitä. Sen tietää Isä yksin. Mutta ainakin kerran vaivanalaisuutemme on päättyvä. Emme ehkä käsitä, miksi sitä ei oteta jo nyt pois. Emme näe siitä olevan mitään hyötyä, sillä vaikeuttahan se meille tuo. Mutta Jumalan näkökyky on tarkempi. Hän näkee siinä jotain sellaista, mitä me emme näe. Ainakin se tekee sen, ettemme voi ylvästellä, koska muistamme kipumme alituiseen. Sen takia huudamme myös alituiseen apua Häneltä, joka sitä voi meille antaa.

Ole siunattu ystäväni,

joka myös koet itsesi jollakin tavoin vaivan alaiseksi!

"Hän ajaa heitä takaa, samoaa vammatonna polkua, ennen kulkematonta. Jes. 41:3

Jesajan luku 41.


---

Luuk. 13:16: "Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"

Joskus avun saanti voi kestää kauan! Niin kauan, ettei osaa enää odottaa mitään apua saavansakaan. Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jeesus tiesi tuonkin naisen tapauksessa, miten kauan hän oli vaivaansa joutunut kärsimään. Nyt oli avun aika. Ei nainen ollut niiden kahdeksantoista vuoden aikana päässyt unohtumaan Jumalalta. Emmekä ole sitä mekään.

Yksitoikkoisuudessaan vaihtelevien päivien valitus ja kiitos

Päiväni ovat  sellaista pientä piiperrystä, pienine tapahtumineen, vähäisine (voisi reilusti sanoa: olemattomine) aikaansaannoksineen. Tällä viikolla olen vähän enemmän kirjoittanut tuntojani paperille, siihen muistivihkooni. Ehkäpä jaan siitä muutamia palasia teille. On päiviä, jolloin otan vihon esiin useamman kerran päivässä, toisinaan en kertaakaan. Nämä ovat viikon puolivälistä tähän aamuun.

Keskiviikkoiltana:

"Kaipaan valoa ja lämpöä. Nyt on kevät, kesä kohta lähellä, mutta ei se siltä tunnu. Nytkin on hämärää kuin syksyllä, sataa vettä. Tuntuu, että näännyn tähän valottomuuteen ja kylmään. Mikään ei innosta, olen huomannut, että auringon valolla on elähdyttävä vaikutus. Se saa ihmisenkin virkoamaan ja virkistymään keväällä. Tähän aikaan vuodesta sitä odottaa todella paljon. Onhan talvi jo mennyt, se jaksettiin. Mutta nyt on voimat loppu, jollei uutta voimaa anneta. Luin äsken Yksin armosta -blogista hyvän tekstin (Kun muilla menee hyvin, sinulla ei), joka sopi juuri minun tämän illan ajatuksiini...."

Helatorstai:

"Jeesus on suojapaikka kaikille meille, jotka emme jaksa. Jotka emme täytä kunnollisen kansalaisen mittaa."

"Kuuletko Sinä minun pieniä hädänaiheitani? Tahdotko auttaa niissä, kun paljon isompiakin asioita ihmisillä on? Onko vastauksesesi se, jonka kävellessäni mieleeni sain: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15 "Jumalan puh.nro." Saanen siis huutaa Sinua avuksi, oli hätä minkäkokoinen tahansa. Sinä tahdot auttaa. Ja minun tulee kunnioittaa Sinua. Kuinka se tapahtuu?"


Perjantai:

Aamulla: "Iloitsen nyt auringosta, jonka tänä aamuna näen. Monina aamuina ja päivinä se on silmiltäni salattu, koska pilvet peittävät sen... (ja tämähän olikin blogitekstissä tässä.)

"Kiitos! Kiitos, että eilenkin autoit minua ahdistavien ajatusten yli, vaikka niiden päällä ollessa se tuntui mahdottomalta että niistä pääsisi eroon - Kiitos Jeesus!"

Myöhemmin päivällä: "Ratkaisemattomia ongelmia? Mitä tehdä, kun käsillä on ongelmia, joille ei ole mahdollista tehdä mitään; kun ei ole keinoja, tietoa, "rahkeita". Ja kuitenkin asiat ovat sellaisia, että ne vaivaavat mieltä ja oletetaan, että viisaasti ja järkevästi toimivat ihmiset hoitavat sellaiset jutut asiallisesti? Mitä teen? Rukoilen. Huudan Sinun puoleesi. Autatko minua, autatko meitä?..."

"Pitääkoö joka päivälle olla jokin ikävä ajatus tai yllätys?...Päivät tuntuvat nykyään aika raskailta. Harvoin osaa iloita mistään. Ja jos osaakin hetken, niin se on yleensä aika lyhytaikaista. Onko tämä kaikki tarkoituksellista, Sinulta tullutta? Sanottiin että "elämä ja yltäkylläisyys". Mitä se merkitsee? Mitäänhän ei Sinun sallimattasikaan tapahdu... Eihän meidän pidä ripustautua Sinuun vain tämän elämän ajaksi... vaan tulevaa olisi ajateltava.. Onko meille kuitenkin se voima sitten annettu myös joka päivälle ja hetkeen. "Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi."

Lauantaiaamu:

"Kiitosaihe! Sain eilen kamerani jälleen käyttöön lähes vuoden  tauon jälkeen. S oli korjauttanut ja korjaus oli lahja minulle - äitienpäivälahja. Liekö juuri eilen, tai kenties toissapäivänä kun mielessäni ajattelin, kuinka kaikki murenee ja häviää, ja kuinka minulta on valokuvausharrastuskin otettu pois... Kiitos tosiaan tästä ilahduttavasta lahjasta..."

-----
Mikäli "vanhat merkit paikkansa pitää" niin tänäänkin on luultavasti notkoja ja nousuja mielen matkassa ainakin. Mutta tänäänkin auttaa Herra:)

Mutta eilen sain heti sillä jälleen käyttööni saadulla kameralla kuvata mielenkiintoista paikkaa: Utran vanhaa kanavaa. Siitä ehkä jonain hetkenä toisessa blogissa, kunhan ongin vähän tietoja paikasta ensin.

Valoisaa päivää sinulle,

joka näitä luit!

Hän katsoo syvälle asti!

"Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme,

 joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?" 

Ps 113:5-6

"Auringon noususta sen laskuun saakka

 olkoon Herran nimi ylistetty."

Ps 113:3

Hän tietää kyllä

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

On hän kuullut ja nähnyt sen kaiken, mikä meitä rassaa. Hän myös tietää keinot, ja ajat, kaiken sen ratkaisemiseen.

Siunattua päivää sinulle!

Ansassa - Pelottavilla vesillä - Jeesus tuli!

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps 25:15

"Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö"." Matt. 14:26-27

"Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä." Matt. 14:24-25



"Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte." Ps 31:25

Hänelle ei mikään ole hämärää tai epäselvää

Ihmisen elämässä saattaa olla paljonkin hämäriä tai pimeitä kohtia, joista emme osaa sanoa, mitä kaikkea ne pitävät sisällään. Ja emme ehkä edes tiedä, mistä ne kaikki saivat alkunsa. Voi olla niin kipeitä kohtia, ettei niihin voi edes koskea.

Rakas sielu, Jumala tuntee ne kaikki hyvin tarkkaan! Hänelle ei ole niissä mitään epäselvää; ei hämärää, eikä pimeää. Hän tuntee salaisimman kipusikin. Hän tietää aivan tarkkaan, mistä ne ovat alkunsa saaneet; mistä ne ovat saaneet kasvuvoimansa, tullakseen sellaisiksi, niin kipeiksi, kuin ne nyt ovat.

Sinä et näe eteen, etkä taakse, kovinkaan pitkälle. Ja senkin mitä näet, voi olla jokin sekoittanut väärin näkyväksi. Mutta tiedä se, että Jumala näkee sinun koko elämäsi, alusta sen loppuun asti, kaikkine yksityiskohtineen, tapahtumineen, ihmisineen, niin tarkasti kuin se olisi juuri nyt tässä. Eikä hän näe vain sitä hetkeä, vaan hän näkee asian ja elämäsi kaikkien vaiheiden juuret. Hän näki jo vanhempasi ja heidän hämärät ja pimeät kohtansa. Kaikki on hänelle täysin selvää. Sinä saat rauhoittua.

"...ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1 Joh. 3:19-20

"Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut,

että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi,

joita me olemmekin..."

1 Joh. 3:1

"...olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1 Joh. 3:2

---
Laitoin tähän poikkeuksellisesti monta kuvaa...

Kannettavana

"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan." 5 Moos. 1:31

Koko matkan. Kantanut. Joskus me kannettavat; me lapset, pyristelemme, kitisemme ja kiljumme kannettavana ollessamme. Yritämme kaikin keinoin päästä siitä sylistä kulkemaan omilla pienillä jaloillamme. Mutta emme ymmärrä jalkojemme heikkoutta.  Emme ymmärrä ympärillä olevia vaaroja. Emme ymmärrä pelkojammekaan. Mutta Isä tietää tämän kaiken paremmin. Hän tietää, milloin on paras hetki antaa lapsen kävellä itse. Silloinkin Isän on ehkä pidettävä kädestä kiinni. Jokatapauksessa oltava ainakin lähellä koko ajan.

Toisinaan taas viihtyisimme siinä Isän  sylissä niin hyvin, ettemme tahtoisi meitä laskettavan maahan ollenkaan. Pidämme pienillä käsillämme lujasti kiinni Isän käsivarsista, vaikka hän tietää, että nyt olisi oikea hetki antaa meidän vähän harjoitella jalkojemme käyttöä. Me itkemme, kun Isä laskee meidät alas. Jalkamme horjuvat, mutta Isän käsi tukee meitä. Hän pitää kädestämme kiinni ja katsoo koko ajan tarkasti, ettei meille tapahdu mitään sellaista, jota ei pitäisi.

Edeltävalmistetuissa teoissa - apu Häneltä

"Mutta minä turvaan sinun armoosi;

 riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. 

Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin."

Ps 13:6

Samassa psalmissa, aivan alussa, psalmin kirjoittaja kysyy: "Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi? Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? ..." Ps 13:2-3

Molemmat oli läsnä; huoli, ja ilo siitä, että oli saatu apua. "Sillä hän on tehnyt minulle hyvin." Samanlaistahan se meilläkin usein on.

Minäkin eilen tiukassa rahatilanteessa toivoin apua. Toivoin että jälleen tulisi soitto mahdollisuudesta hakea niitä valmiita ruokia, vaikka olin jo ajatellut, että tuleekohan niitä enää edes. Kun sitten olimme kaupungilla, ja olimme ostoksemme kaupoista tehneet ja olimme viimeisellä kassalla ennen kotiinlähtöä, kävi niin, että rahat meni hyvin tarkasti niihin nopsaan haalittuihin ostoksiin; eli juuri sopivasti.  Ja siinä kassalla ollessa tuli sitten se odotettu soittokin jopa. Saatiin jälleen hakea valmista ruokaakin.

Olimme varmasti edellävalmistetuissa teoissa tässä kaikessa. Tähänhän liittyi vielä auto-asiaakin. Kun minä olin mennyt hakemaan niitä  valmisruokia, isäntä kävi kääntämässä auton. Siinä sitä tiukasti pyöräyttäessään hän kuuli epätavallista ääntä autosta. Testattiin sitä vielä muutaman kerran, ja aina sama juttu. Piti poiketa korjaamolle kysymään, mikä on. No, korjaaja totesi, että vika on sitä luokkaa, että se pitää heti ensi viikolla laittaa kuntoon. Pyörä voisi kuulemma irrota. Tuo vika olisi varmasti jäänyt huomaamatta tässä kohtaa, ellei sitä autoa olisi ruokaa hakiessa pitänyt niin tiukasti kääntää. Meidän pihassamme ei samanlaista käännöstä ole, eikä esim, ympyrässä ajo ole tarpeeksi tiukka käännös, jotta sen olisi huomannut.

Näin se Taivaallinen Isämme  voi asioita järjestellä! Me hätäilemme jotain, kun emme näe mitään joissakin asioissamme tapahtuvan, mutta samaan aikaan Hän järjestää jotain, jota emme edes osanneet lukuun ottaa.

Ja vielä tämäkin edeltävalmistettu asia: Kun aamulla nousin ylös, oli keittiön työpöydällä kaksi leivinliinalla peitettyä peltiä. Kurkistin liinan alle ja näin kohoamassa olevia pullia. Pöydällä olikin vanhimman tyttären kirjoittama lappu, että muuten olisivat paistovalmiita, vain voitelu puuttuu. Siihenkin oli järjestetty tarveaine jo valmiiksi jääkaappiin.  On täytynyt olla öinen leipoja.  Nyt minä siis menen pullia voitelemaan ja paistamaan:) 

 Siunausta sinun päivääsi!

Kiinni juuttunut

"...hän päästää minun jalkani verkosta." Ps 25:15

Tunnetko olevasi kuin kiinni juuttunut, kuin jalastaan kiinni jäänyt lammas, joka ei pääse itse irti pinteestään? Olet miettinyt, rukoillut, huutanut ja rimpuillutkin, mutta aina vain jalka pysyy kiinni. Tilanne näyttää toivottomalta, kun mitään apua ei näy olevan saatavissa. Mutta kuule nyt: Suuri lammasten Paimen, kadonneiden ja kiinnijoutuneiden etsijä, Jeesus,  ei tahdo jättää yhtäkään omaansa pinteeseen ja hukkaan! Hän on kuullut avunhuutosi ja rientää sinua auttamaan. Sinä tunnet olevasi pimeässä. Olet ollut siellä jo kauan, mutta valkeus tulee luoksesi aikanaan. Älä ole toivoton, apu saapuu sinunkin luoksesi. Sinä et tiedä, kuinka se voi tapahtua, mutta Hän tietää ja tahtoo auttaa.

---

Olisin halunnut tähän kuvan, jossa lammas on erämaassa jalastaan kiinni juuttuneena ja odottaa apua. Sellaista minulla ei nyt kuitenkaan ole tähän. Mutta kuvittele itse. Kuvittele sitten, että lammas kuulee jonkun tulevan. Surkealla äänellä se jaksaa enää vähän pihisten yrittää avunhuutoa, mutta Paimen kuulee sen ja tulee lampaan luo...

Ei Hän ole tietämätön siitä

Kiitos Jeesus, että sinä et ole tietämätön mistään siitä, minkä kanssa joudumme elämään. Kaikki yksityiskohdat, pienet ja suuret, ovat hyvin tarkkaan sinun tiedossasi; vaikka me saatamme hätäillä hyvinkin monesta asiasta. HÄN TIETÄÄ SEN KYLLÄ.

"...ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps 139:4

Ei sanaa, ei tapahtumaa, ei ajatusta, ei mitään asiaa, jota Hän ei tuntisi TÄYSIN! Antakoon se tieto meille rohkeutta ja iloakin tänään. Hän on kanssamme.

 "...teidän Isänne kyllä tietää, 

 mitä te tarvitsette..."
 Matt. 6:8

Rukoilemisen oikeus

Tuollaiset sanat on joskus jonkun tekstistä jääneet mieleeni. "Rukoilemisen oikeus". Voimme kokea, ettemme ole kelvollisia Jumalan eteen astumaan. Mutta meillä on kuitenkin se rukoilemisen oikeus. Meillä on oikeus tulla Jumalan silmien eteen pyyntöinemme. Jeesus hankki meille pääsyn armahdettuna, ilman rangaistuksen pelkoa, Isän silmien eteen, koska Hän kärsi meidän rangaistuksemme. Ja Isä itsekin rakastaa meitä!

"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö." Kaiken tuhlannut mies. "Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi."  Luuk. 15:20

Jo kaukaa isä näki...

---
Se yllämainittu "joku" oli  näköjään ollut Fredrik Wislöff. Samaa sanaparia, "Rukoilemisen oikeus", olin lainannut tässäkin.