Siinä kuuluu kuitenkin RAKKAUDEN ÄÄNI!

Daavid rukoili kerran: "Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini." ... "Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun." Ps. 25:11, 20  KR-92  

Noin Daavid mm. rukoili sydämensä ahdistuksessa, muistaen syntejään. Hän rakasti kuitenkin Herraa, vaikka lankesikin välillä tekoihin, jotka eivät olleet Herralle mieleen. 

Sitten toisinpäin. Kun yllä oli syntinsä tuntevan ihmisen rakkauden ääni, niin tuossa alla on Kaikkivoivan JUMALAN rakkauden ääni... - vaikka se ensin kuulostaa kyllä meistä vain pelkältä moittimiselta ja uhkaukselta. Kuule siitä se RAKKAUDEN ÄÄNI!:

"Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 

"Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, luomakunnan alku: 

"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisit joko kylmä tai kuuma! Mutta olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin rikkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea, alaston.

Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpäeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.

Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!  Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen  hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

"Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.

 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnalle." Ilm. 3:14-22 KR-92

---

* ❤️ "Me pelkäämme niin rangaistusta..." - sanotaan jossain laulun sanoissa. Mutta sieltä ovesta tulee Isä, tai rakastava isoveljemme Jeesus!  Ajattele, syömään kanssamme, Hän, se kolkuttaja oven takana tahtoo tulla. Siinä sitten pöydän ääressä kaikessa rauhassa voidaan luottamuksellisesti ja rakkaudellisessa hengessä yhdessä keskustella. Hän ehkä kysyy: "Miten sulla nyt menee? Haluutko jutella? ... Ja me rohkenemme avoimesti alkaa puhua mitä mielessämme on... 

                 

Kaiken yllä onkin kuitenkin lampaiden suuri ylipaimen...❣️

Nämä ajatukset sai alkunsa eilen katsotusta "Pieni talo Preerialla" -sarjan yhdestä jaksosta*.  Ja myös aamulla mielessä vain äänettömästi lausutusta Isä meidän - rukouksesta. Näistä aineksista koostui aamun mietteet🐑🐏🐄🐂☀️

* Tarkistin jakson oikean nimen. Se oli 1. kauden jakso; dvd-levyllä nro 6: "To See The World"

❤️ "Minä olen se hyvä paimen..." - sanoi Jeesus. Joh. 10:11,14

❤️🐑🐄🐏🐂 "... kaikki ovat poikenneet pois..." Ps. 14:3, 53:4 🌍❣️

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, 

hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen."  Hebr. 13:20-21 KR-92

"Sopivalle" ja "sopimattomalle" tarkoitettu Jeesus!

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.

Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. 

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."  

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa."

"Puhu vain", opettaja fariseus vastasi.

"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?"

Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi."

"Aivan oikein", sanoi Jeesus.

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: 

"Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän katseli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanon sinulle: hän sai paljon syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.

Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." 

Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Luukkaan evankeliumi 7:36-50 KR-92

Ehkä me kaikki voitaisiin ottaa tuosta jotain... 😊❤️✝️🌟😍🌿

"Sillä mitä Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Room. 4:3 

-----

Kerranhan oli sellainen tapaus, että yksi nainen lähestyi Jeesusta ajatellen: - Jos vain saan koskettaa hänen viittansa tupsua, niin paranen... Ja niin tapahtui.

Ei meillä ole kehumista mistään itsestämme, mutta Jeesus...!

Mooseksen kirjassa (esim. 3. Moos. 16) kerrotaan, kuinka monimutkaiset ja äärimmäisen tarkasti suoritettavat Jumalan Pyhyyden edessä suoritettavat olivat ne uhrimenot, joilla sovitettiin synnit! Emme pääsisi alkuunkaan...

Mutta sitten tuli Jeesus!

 Hän suostui asettumaan itse synniksi, syntiuhriksi, ja papiksi myös. Hän yksin teki sen kaiken, mihin ennen tarvittiin valtava määrä ihmisiä ja äärimmäistä tarkkuutta kaiken oikein suorittamaan, että kansan ja itse papinkin synnit olisivat sovitetut Jumalan edessä.  Mutta nyt Jumala itse tuli, Jeesuksessa, ja asettui tekemään sen kaiken yksin - ja täydellisesti. Käsittämätön ihme!

Ja mitä siitä kaikesta sitten seurasi:  "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa." 1. Piet. 2:9 KR-92

Tällaiseen asemaan - meidät, joista kuitenkin Jaakob (Jeesuksen veli) puhuu melkoisen kovin sanoin kirjeessään; mm. uskottomiksi nimittää... (Jaak. 4:4 KR-92). Mutta sanoo myös:

"Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut?

Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: - Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Jaak. 4:5-6 KR-92

Säteilevän kirkas...!

   

Mooseksen kasvothan muuten säteilivät, hänen puhuttuaan Jumalan kanssa vuorella, mutta "... itse hän ei sitä tiennyt." 2. Moos. 34:29 KR-92

Ovatko tielleni kertyneet vaikeudet rangaistusta?

Minun on kysyttävä samoin, kuin Fredrik Wislöff kysyi kirjassaan "Rukouskirjani": "Ovatko tielleni kertyneet vaikeudet rangaistusta siitä, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä?"  Mutta päätyy sitten toteamaan, että eivät ne sitä kuitenkaan ole.

Niin, sinähän Jeesus otit päällemme rangaistuksemme: "...että meillä rauha olisi."

Mutta mitä ne vaikeudet sitten ovat? Ne, jotka tuntuvat kuin rangaistuksilta? Ovatko ne kuritusta? Vaiko vain se oma tie, minulle räätälöity? Ensiajattelulla en näe mitään eroa rangaistuksella ja kurituksella. Eikö ne ole samaa? Samalta ne ainakin tuntuvat... Vaikka tuntuvat, eivät ne kuitenkaan ole samaa, kun asiaa tarkemmin alkaa ajatella. 

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee", on sanonta. En tiedä, osaanko ihan oikein tätä kuriasiaa ajatella, mutta kuri voisi olla kuin rajat. Ne on asetettu, eikä niitä kannata ylittää. Jos niin tekee, on hankaluuksia luvassa: joko niin, että saa isältä rangaistuksen, että muistaisi jatkossa pysyä oikealla alueella. Tai, mikä paljon pahempi; voisi väärällä alueella joutua pahan käsiin, surman suuhun suorastaan. Kuri varjelee rajanylityksiltä.

Me kaikki kyllä olemme "ylittäneet" ne rajat. Ja yhäkin niin tapahtuu, vaikka aikomus on pysyä oikealla alueella. Mutta kiusaus voi olla liian suuri; tai "vahingossa" harhaudumme, kun olemme liian lähellä rajaa. 

Mutta siis,  Isällä olisi syytä meitä rangaista yhtenään ja kovasti. Mutta sen suuremman rangaistuksen: kuoleman, "ylitsekäymistemme" tähden, Jeesus otti "kontolleen" meidän puolestamme.

---

Vaikeudet voivat olla kurin lisäksi myös se oma tie. Tie, joka on vaikean oloinen, mutta  on silti se oikea tie. Kotitie.

Jesajan kirjassa sanotaan, v. 1776 käännöksen mukaan: 

"Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs." Jesajan 43:25

---

Tästä pääsee lukemaan lisää ja voi valita luettaviksi käännökset: suomeksi v. 1776, 1933/1938, sekä ruotsiksi 1917 ja englanniksi KJV 1789.

https://www.koivuniemi.com/raamattu

Tuo "ylitsekäymises" -sana oli jäänyt minulle joskus mieleen Hovimäki -sarjaa katsoessa, kun pappi siinä sitä sanaa käytti.

Tänäänkin Hän näkee...

 

Hän tietää sen kyllä... mikä kaipaus meillä on

Tänään oli päivän sanassa Sakkeuksesta, (jota paremmiksi itsensä mieltävät karttoivat) - jolla oli kova halu nähdä Jeesus... Ja Jeesus toteutti sen ääneen lausumattoman toiveen - paljon runsaammin, kuin Sakkeus osasi edes odottaa: Jeesus ilmoitti tulevansa Sakkeuksen kotiin!

  "... Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."  Luuk. 19:5  (Se tilanne löytyy kokonaan: Luukas 19:1-10)

Jeesus näkee ja kuulee ääneen lausumattoman kaipauksemme...❤️

Toisenkin, samalla tavoin hyljeksityn, Jeesus tapasi. Ja kutsui seuraansa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/01/heita-oli-paljon-hanen-seurassaan-he.html

Pitsejä ja pytinkejä...? ja muuta

Tämä outo otsikko, ja mietintä, sai alkunsa unesta, joka kai ainakin osin sai alkunsa illalla dvd:ltä  katsotusta Jane Austenin tarinasta "Ylpeys ja ennakkoluulo". Unessa, josta jäi vain pieni rippunen mieleen, kävin kai katsomassa jotain taloa. Joitain tavaroitakin minulle esiteltiin, mm. jotain epätavallista pöytää. Unessa, tai unihorteessa, mietin myös sitä, että saa olla kiitollinen asunnosta. Entä jos olisikin tilanteessa, jossa joutuisi olemaan tyytyväinen siihen, että saa ylipäätään jonkin katon ja suojan päälleen...

Uni sai minut herätessä pohtimaan, että mistä kumpuaa se ihmisen kiinnostus ja tarve kaikkeen kauniiseen ja komeaan: vaatteisiin, taloihin, sisustukseen, puutarhoihin, kaupunkeihin? Tulin siihen tulokseen, että sillä on alkuperänsä Jumalassa; Eedenin puutarhassa - ja siinä, millaisen kaupungin loiston Jumala on suunnitellut ihmisen iloksi tämän ajallisen jälkeen taivaassa.

Ihminen eroaa ratkaisevalla tavalla eläimistä, vaikka nykyään tahdotaan muuta väittää. Ihmisestä sanotaan: "...myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä...". Siinä on se ero. Ihmisen taivaallisen toivo näkyy kaikessa "taivaallisen"  tavoittelussa täällä maan päällä. Eläimillä on vain tämä elämä, jota täällä maan päällä elävät. Ne eivät tavoittele taivaallisen kuvia.  Ihmisillä on kaipuu sellaisiin ihan sisäänrakennettuna, ja ihmisillä on kuoleman jälkeen vielä muutakin odotettavissa. 

Mutta meitä taitaa usein hallita se - ylpeys ja ennakkoluulo - niin etttemme tahdo uskoa mitään Jumalaa oikeasti olevan. Mutta eikö lienekin niin, että jokaisen kansan muistissa on jollakin lailla se, että ihmisen yläpuolella on jumaluus?

---

Tämä on sitten niille, jotka kokevat kipeyttä siitä, etteivät täytä "mittaa". Etteivät ole sellaisia, kuin haluaisivat olla, ja kokevat sen takia niin, etteivät voisi lähestyä Jumalaa. Mutta Jeesus ymmärtää sitä kipeyttä, katsoo puoleemme, ja kutsuu puutteelliset seuraansa.

Luukkaan evankeliumi luku 15, jakeet 1-10, KR-92:

Luukas 15:1-10  KR-92

Siinä oli varmaan kansaa paljon koolla. Kelvottomiksi itsensä kokevat hiippailevat Jeesuksen lähelle. Jeesus huomioi heidät, kenties hymyili heille rohkaisevasti...

Siitä se alkaa☀️ Taivaallinen rakkaustarina❤️ Jonka vuoksi se hymyilevä mies teki kaiken rakkaansa - sinun - puolesta✝️

Jeesus, sinä näet meidät kaikki kelvottomuudesta kipeät. Katso meihin, hymyile meille - niin valloittavasti, että uskaltaudumme lähemmäksi. Valloita sinä meidät rakkaudellasi...

Pyyhitty pois... Silloinhan niitä ei enää ole!

"... Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois." Ps. 32:1 KR-92

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemne, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:13-14 KR-92

Kun vihollinen käy päälle kuin  valtakunnansyyttäjä, joutuu sen edessä koville, kun vieläpä omatuntokin sanoo, että sen syytökset pitävät paikkansa, enimmältään ainakin, vaikka suoranaisia valheitakin on. Silloin on  ihana saada sana, että "sinun syntisi on pyyhitty pois".  Jumala itse on vapauttanut sinut. Olet armahdettu. Puolestasi on rangaistus jo suoritettu. Sen teki Jeesus - rakas Isoveljemme! Hän sai siihen Isältä toimeksiannon, ja sen hän on suorittanut täysin!

Kun profeetta Jeremia järjesti tarjoilun...

Profeetta Jeremia sai erikoisen käskyn: hänen piti kutsua yksi sukukunta viinitarjoilulle! No hänpä sitten teki työtä käskettyä ja kutsui heidät - ja väki tuli. Voi ihan mielessään kuvitella, kuinka Jeremia latoo viinikannut pöydälle, ottaa esiin pikarit ja sanoo: Ottakaahan siitä viiniä!

Mutta kuinkas kävi? Tarjoilu ei kelvannut! Viinikesteille kutsutut sitten selittävät  kunnioittavansa esi-isänsä ohjetta tässä asiassa, etteivät viiniä juo. Ja muussakin mitä hän oli sanonut. 

Oletan, että profeetta Jeremia jo tiesikin, miten tarjoilun kanssa tulee käymään.  Olihan se kenties jo tunnettukin asia, että he - nämä rekabilaiset - jotka olivat muuttaneet teltoistaan sotaa pakoon kaupunkiin, olivat sellaisia, etteivät juo. Saattoi siis olla, ettei Jeremia ollut kertonut heille viinitarjoilusta, vaan vain siitä, että Jumalalla oli jotakin asiaa heille.

Pointtihan tässä ei ollut se, etteikö viiniä saisi suuhunsa pistää, (Jeesuskin joi viiniä) - vaan se rekabilaisten suvun esimerkillisyys noudattaa esi-isänsä antamia ohjeita. Jumala totesi - Jeremian suulla - ettei hänen oma kansansa kuunnellut ja noudattanut hänen sanojaaan, kun taas rekabilaisten suku piti niin tarkoin vaarin esi-isänsä ohjeistuksista!

Jumala joutui kansalleen puhumaan kovia sanoja sen tähden, että he toistuvasti olivat jättäneet Hänen sanansa huomiotta toimiessaan oman mielensä mukaan, vaikka heitä oli useasti kehoitettu kääntymään takaisin Jumalan puoleen ja hylkäämään väärät tiensä.

Sensijaan rekabilaisten suku sai kuulla Jumalalta tämän lupauksen:

"Sen tähden Jonadabin, Rekabin pojan, jälkeläisiä tulee aina olemaan minun palveluksessani. Minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, lupaan tämän." Jeremia 35:19 KR-92

Jumala pitää aina lupauksensa. Siispä nytkin varmasti on jossain joku heistä, vaikka tieto kyseiseen sukuun kuulumisesta olisi aikoja sitten meiltä ihmisiltä kadonnut historian hämärään. Jumalalta ei ole kadonnut mikään.

---

Tapahtuma kerrotaan Raamatussa Jeremian kirjan luvussa 35, joka onkin kokonaan vain tämän tapahtuman kuvausta. 

Kyseinen luku oli tämän aamun luettavissa. Se oli mielenkiintoinen luettava, Jeremia kun ihan huoneen tarkkuudella kertoi mihin vei vieraansa tarjoilulle. Olikohan niille vieraille jotain muutakin pistetty pöytään, leipää tms. vaikka? Oli miten oli, tuo Jumalan antama lupaus oli varmaan makeampaa kuin kaikki herkut sinä hetkenä. Olihan Jumala itse huomioinut heidät...❤️ 

---

Alla olevassa linkissä pastori Mika Tuovinen jakaa kansanedustaja Antero Laukkasen rukouspyynnön meidän maamme puolesta! 

https://mikatuovinen.net/kansanedustajan-laake-suomen-hengelliseen-kriisiin/

Ihmeellisiä on joskus Herran ilahdutuskeinot...!

Aamulla tuli - kun olin hieman apein mielin, mieleeni se jae, joka kehottaa iloitsemaan tästäkin päivästä, joka on Herran tekemä. Ulkoa sitä muistelin ja vihkoonikin kirjoitin. Halusin sitten tarkistaa jakeen oikean muodon. Olin muistanut sekaisin uudemmmin ja vanhemmin sanoin. Halusin katsoa sen vielä Raamattu kansalle - käännöksestä. Etsin jakeen isosta kommentaariraamatusta, jonka joskus saimme ja joka siinä helposti saatavilla oli. Sitä katsoessani huomasin myös seuraavan psalmin (119) erikoisemman ulkoasun: siinä oli laitettu säkeitten alkuun myös hebrean kirjaimia näkyviin. Se sai minut etsimään jälleen kerran yhtä sanaa, jota en ollut google-kääntäjällä onnistunut aiemmin selvittämään, että onko se hebreaa. Nyt yritin uudestaan. Se kysyi hakemastani sanasta "rophi", että tarkoititko - ja sitten oli hebrealaisin kirjaimin oleva sana. Kun sen katsoin, se tarkoitti lääkäriä. Ja se taas sopi juuri siihen William Cowperin  runon aiheeseen, josta olin aiemmin käännöstä jo sorvannut, ja jonka nimessä se outo sana englannin kielen lisäksi oli. Nyt olin löytänyt sen, se ilahdutti! Mutta jos en olisi ruvennut sitä ulkoa muistelemaani tarkistamaan vielä viimeiseksi siitä isoimmasta kirjasta, en olisi varmaan koko asiaa tänään löytänyt, tuskin edes miettinytkään.

Jeesus - Parantaja... Pystyy parantamaan muutakin kuin kropan sairauksia; kykenee parantamaan synnin sairaudenkin täysin! Ja tuomaan myös eksyneet kotiin - ja kaikkea muuta!

"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä."  Ps. 118:24 

---

Jännästi myös käyttämässäni v. -21 Päivän sana - kirjasessa oli tälle päivälle jakeet, jotka puhuvat samaa asiaa:

"...Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki." Job 12:9-10 KR-92 

"Hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt. 17:28 KR-92

"Mutta kun se yks puuttuu!"

Yhdellä naisimmeisellä sattuu olemaan paljon ompelukaavoja. Hän katseli niitä taas kerran, levitteli lattialle ne kaikki - ja laittoi sitten ne laatikkoon takaisin.

Mutta sitten... Tuli ajatus, että tästähän puuttuu yksi? Missä se on? Alkoi vimmattu etsintä kaikista paikoista joissa se olisi voinut olla. 

Sitä kaavaa ei vielä löytynyt. Tuntuikin ihan siltä, ettei ne muut nyt ole mitään, kun se yksi puuttuu... Olisi ollut niin kiva liittää se yksi vielä muiden joukkoon.

---

Tämä oli ihan omasta arjestani tänään. Kun hiki päässä sitä kaavaa etsin, tuli mieleen Jeesuksen kertoma Hyvästä Paimenesta. Ikäänkuin olin hieman enemmän  nyt ymmärtävinäni sitä, että ne muut jätettiin aitaukseensa, kun oli ihan pakko lähteä etsimään sitä kadonnutta. Sellaisella vimmalla Jeesus kadonneita etsii, ettei mikään muu ole hänelle tärkeämpää!

..."En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut." Joh. 18:9