Kuninkaan pöydässä... Vanki onkin vapaa!

Minun mieltäni ilahdutti tänä aamuna oman keittiönpöytäni ääressä ajatus, jonka luin Fredrik Wislöffin rukouskirjasta. Alkuna ilahduttaneelle huomiolle oli tämä jae:

"Hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli." 2. Kun. 25:30 (v. -33 käännös)

Babyloniin oli tuotu vankina toisen maan kuningas. Oltuaan pitkiä vuosia vankina, tuli toinen kuningas valtaan. Uusi kuningas armahti hänet. Hänestä tuli täysin vapaa mies, ja hän sai elatuksensa joka päivä kuninkaan pöydästä. Ja uusi kuningas myös puhutteli häntä ystävällisesti.

Tuo on ihastuttanut minua ennenkin. Mutta sitten oli vielä se Wislöffin oma huomio, oma kokemus: "Tämä on minunkin tarinani. Minäkin olen saanut riisua vangin puvun ja minut on päästetty vapaaksi."  Joka päivä saan syödä taivaallisen kuninkaani pöydässä. (F. Wislöff, Rukouskirjani.)

Tuo ajatus oli se. Se ilahdutti harmaana aamuna, kun sain taas tajuta asemani vapautettuna Ja Kuinkaan pöydästä taas tänäkin aamuna ruokaa saaneena.

---

Nyt näköjään paistaa ulkonakin jo aurinko.

Minkä Jumala suunnitteli - sen hän teki!

"Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla."  Matt. 11:14-14 KR-92

Jeesus puhui siinä Johanneksesta (Kastaja). Ja samalla Jeesus siinä vahvistaa, että Vanhan Testamentin kirjoitukset monissa kohdin viittasivat häneen itseensä - Jeesukseen, Jumalan Poikaan - tulevaan  Messiaaseen; että Hän tulisi. Ja Hän tuli!

🌟 "...tähti nousee Jaakobin keskeltä,

valtiaan sauva Israelista..." 

4. Moos. 24:17 KR-92

✝️👑

"Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet." 2. Piet. 2:20-21 KR-92

Kuningas tulee ratsastaen

"Iloitse tytär Siion! 

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa."

Sakarja 9:9 KR-92

Aamun valosta ilahduin

Se on kyllä mielenkiintoista, miten Jumala voi suunnata maassa matavaa katsetta valoon! Ensinnä, ihan kirjaimellisesti sain iloita tänä aamuna valosta. Ennen ylösnousua jo ihailin ikkunasta näkyviä valoisia puiden latvoja, ja aavistusta alkavasta viherryksestä koivujen latvoissa. Ja sininen taivas puiden latvojen välissä. Ja kun nousin ylös ja astelin keittiöön, piti ihan huoneiden rajalle pysähtyä ihmettelemään ja ihastelemaan valossa kylpevää keittiötä. Olin siinä juuri oikeaan aikaan, sillä hetkisen päästä, valo oli jo selvästi vähentynyt ja siirtynyt hieman toisaalle. Mutta sitten oli ne tavan aamulukemiset. Joista kyllä ajattelin ensin, että jaksankohan lukea mitään. No luin kuitenkin. Siis niitä tavan aamulukemiani, eli luen Päivän Tunnussana -kirjasen merkkaamia kohtia.  Ja jopa innostuin kirjoittamaankin, kun huomioin että sen pääluettavan, eli Raamatun, loppuluvussa ja alkuluvuissahan on samaa: mm. valo ja virrat. Ja muutakin löytyy jos enempi lueskelee.  

Raamatun viimeisestä luvusta: "Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan* on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti." Ilm. 22:1-5 v. -92 Raamatunkäännös 

Raamatun alkuluvuista: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" ja valo tuli." 1. Moos. 1:1-3, v. -92 käännös

"Eedenistä sai alkunsa joki, joka kasteli puutarhan ja joka sieltä lähtiessään jakautui neljäksi haaraksi. Ensimmäisen nimi oli Pison. Se kiertää koko Havilan maan, missä on kultaa, ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös suitsutuspihkaa ja onykskiveä. Toisen nimi on Gihon. Se kiertää koko Nubian maan. Kolmannen nimi on Tigris, ja se virtaa Assurin editse. Ja neljäs joki on Eufrat. Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä." 1. Moos. 2:10-15  v. -92 käännös

Eufrat ja Tigris. Tutut nimet, ne ainakin, nykyihmisillekin. Ovat olemassa vieläkin.

---

* Vielä kiinnitin huomiota myös tuohon otsassa olevaan nimiasiaan. 

Saatanakin haluaisi olla, erityisesti loppunsa lähestyessä, jumala, ja eksyttää ihmisiä: "Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku.1" Ilm. 13:16-17 v. -92 käännös

Hän on! Ja ajatus romuautoista...

"Hän on näkymättömän Jumalan kuva,

esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. 

Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki

mitä on taivaissa ja maan päällä,

näkyvä ja näkymätön,

valtaistuimet, herruudet,

kaikki vallat ja voimat.

Kaikki on luotu hänen kauttaan

ja häntä varten. 

Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,

ja hän pitää kaiken koossa.

Ja hän on myös ruumiin pää,

ja ruumis on seurakunta.

Hän on alku.

Hän nousi esikoisena kuolleista,

jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Jumala näki hyväksi antaa

kaiken täyteyden asua hänessä

ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan

kaiken kanssa, mitä on maan päällä

ja taivaissa.

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita 

ja häntä kohtaan vihamielisiä,

kun elitte pahojen tekojenne vallassa.

Mutta nyt

hän on tehnyt teidän kanssanne

sovinnon,

kun Kristus

omassa ruumiissaan

kärsi kuoleman

asettaakseen teidät

pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina*

Jumalan eteen.

Teidän on

vain pysyttävä lujina uskon perustalla,

horjahtamatta pois siitä toivosta, 

jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Tämä evankeliumi on julistettu 

kaikille luoduille taivaan alla,

ja minusta, **Paavalista, on tullut

sen palvelija." Kol. 1:15-23 KR-92

"Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidän  kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:12-14 KR-92

---

LUNASTUS

"Lunastuksemme"...!  Ymmärrämmekö me nykyajassa elävät ihmiset oikeastaan tuota sana? Varsinkin tällaisessa asiassa. Mehän olemme niin perin juurin tottuneita siihen, että itse hankimme kaiken, tai ainakin pyrkimys on siihen. Edes suku ei usein ole kuvioissa mukana, jolta voisimme apua pyytää; vaan "kunnianamme" on itse pärjääminen. Emme tajua millaisia romuautoja olemme. Romuautoja vakuutusyhtiöt lunastaa! Meidän "vakuutusyhtiömme" on Jeesus. Maksoi meistä romuista itsensä = Kuninkaan Pojan! Käsittämätön lunastus...!

*moitteeton, nuhteeton, jopa pyhä - romu! Siinä on miettimistä, millä semmoinen ihme on tehty.

---

** Kysymys itselleni etsittäväksi ja pohdittavaksi: Paavali oli ennen nimeltään Saul. Mitähän nimi Paavali merkitsee? Sillä sen nimen hän otti sen jälkeen, kun kohtasi Jeesuksen tiellä... Ei hän varmaan mitään merkityksetöntä nimeä ottanut. Varmaan oli tarkkaan harkittu asia.

Ihmeellinen kaupunki!

"Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: "Herra on täällä." Hes. 48:55 KR-92

Tämäkin aihe oli alunalkaen Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Siinä hän sanoi, että nuo ovat Hesekielin kirjan viimeiset sanat. Sitten hän mietti sen kaupungin ihmeellisyyttä. Ja toden totta, ihmeellistä se olisi asua sellaisessa kaupungissa, jossa sen valtias olisi Herra itse!

Millaista se olisikaan jos kaikilla kaupungin asukkailla olisi sama päämäärä: palvella Herraa! Se vaikuttaisi monella tavalla kaikkeen; silloinkin vaikka kaikissa meissä, joka ihmisessä,  vajavaisuuskin vielä asuisi. Mutta meillä olisi silti jokaisella apunamme ja silmiemme edessä Kuningas, jonka halu olisi auttaa jokaista alaistaan. Ja asukkaiden halu olisi olla Kuninkaalle mieliksi, ja hyviä lähimmäisiä toisille - siltikin, vaikka se vajavuus meissä yhä vielä olisi. Millaiset vaikutukset sillä kaikella olisikin! Se olisi kuin jatkuva kesä, jatkuva valo, melkein kuin taivas tai paratiisi, jossa saisimme elää.

Mutta siltikin; vaikka ihan noin ei nyt ole, että jokainen palvelisi Herraa, saamme kuitenkin  Herran omina olla nytkin jo ikäänkuin taivaan esikartanossa, Hänen maillaan; koska Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme aina - "joka päivä maailman loppuun asti". Kuninkaan oma Poika kanssamme, kaikissa ahdingoissammekin! Siltikin siinä vierellä ihan, vaikka olisimme useimmiten kuin kuuroja, sokeita, ja tunnottomia havaitsemaan sitä. Meitä rampojaja ja väsyneitäkin jaksaa taluttaa, tai jopa kantaa perille asti. 

---

"Vain lyhyt aika enää, ja Libnonin  vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Kurjat riemuitsevat jälkeen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä." Jesaja 29:17-19 KR-92

(Olin eilen kirjoittanut vihkoon tuosta kaupungista. Tänään oli luettavissa tämä Jesajan kirjan kohta.)

"... näimme hänen tähtensä itäisillä mailla.." Matt. 2:2 

"Te ette ole turhaan eläneet toivossa..."

Tuo otsikon sana ilahdutti tänä aamuna väsynyttä mieltäni. Se oli osa tästä kohdasta, joka oli aamun luettavissani:

"Iloitse tytär Siion! Riemuitse tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. 

Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. Kuule, Jerusalem! Verellä vahvistetun liiton tähden minä vapautan vankeuteen viedyt asukkaasi syvästä ja pimeästä kuopasta. Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion." 

Sakarja 9:8-12 KR-92

On ehkä jo pitkään eletty toivossa. Mutta sitten alkaa tuntua, että onko se kaikki kuitenkin ollut turhaa, vain haavetta. Ja siihen tilanteeseen tulee se Sana: "te ette ole turhaan eläneet toivossa."

Kirjoitin tuohon ylle tuon yhden sanan... isolla alkukirjaimella: Sana. Koska ajattelin siinä myös Jeesusta, joka tuli - pelastamaan meidät. Ja Häneen, tähän ainoaan Sanaan, me saamme toivomme täysin panna. Hän on myös se Kuningas, joka tuli sillä mainitulla ratsulla: aasilla. "Voittoisa hän on", "verellään vahvistetun liiton tähden" hän vapauttaa vangitut. Ja vangitut saavat palata turvapaikkaansa! ✝️❤️☀️ Aamen! 

Suuri on Herra Jeesus, joka on keskellämme!

"Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!  Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne." Jes. 12:6 KR-92

"Koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:

- Siunattu hän, Kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!" Luuk. 19:37-38 KR-92 

 

Suuri on hän, joka oli heidän keskellään silmin nähtävissä, eläen ihmisenä ihmisten joukossa - kuitenkin Kuningas! Se oli erityistä aikaa. Opetuslapset elivät siinä ihmeessä.  He tajusivat sen erityisyyden, ja sen, kuka heidän keskellään oli...  ja siltikään eivät hekään ehkä ihan kunnolla siinä hetkessä ollessaan. 

Mutta ajat vaihtuvat. Jeesuksen piti mennä takaisin taivaaseen. Hänhän  kuitenkin sanoi, ettei jättäisi yksin heitä, vaan olisi heidän kanssaan aina, joka päivä, ja antaisi heille "toisen Puolustajan" olemaan heidän kanssansa. Tämä koskee meitäkin.

Jeesus myös lupasi tulla takaisin. Tunnistamneko me kuinka erityistä aikaa me elämme? 

"Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk. 21:28  

 

Omat puutteetko avaa näkemään...?

Meillä oli tänään kulkuongelma, kovan pakkasen ja auraamattoman tien takia. Siihen liittyi vielä se, ettei olla saatu varastosta vielä esiin kaikkea jota nyt tarvittaisiin. Kun luin aamun jakeita* vanhasta Päivän sanasta, huomioni kiinnittyi varsinkin jakeisiin, joissa oli kyse tiestä ja vaatteista. Ja siitä, kuinka Herra auttaa.

Yksi jakeista toi myös mieleen tuon virren, joka tuosta virsikirjan linkistä löytyy. Se onkin jouluvirsi, ja siitä voi ensimmäisen säkeistön kuunnella tuolla, sekä nähdä koko virren sanat. Yksi lempivirteni!

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

* Ps. 85:9-14, Jer. 3:21-25, 1. Kor. 4:1-5, Matt. 11:2-10, Luuk. 1:46-55 

Nämä olivat siis 3. adventtisunnuntain tekstejä, jolle otsikkona oli "Tehkää tie Kuninkaalle". 

Todellinen kuningaskunta - ja todellinen Kuningas!

"Siunattu Isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!" Mark. 12:10 KR-92 

"... Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä." Dan. 7:14 KR-92 

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:13 KR-92 

Todellinen;  oikea ja hyvä, kuningas, ei pakkosiirrä valtakuntaansa ihmisiä. Sinne tulee vain niitä, jotka sitä haluavat todella. Vihollinen yrittää jäljitellä todellista kuninkuutta ja valtaa,  pakkosiirtämällä ihmisiä vasten tahtoaan ja väkivalloin valtakuntaansa.  Ei sillätavoin synny uskollisia kansalaisia. Rakkaus rakentaa, viha ja vihollisuus  hajottaa.

"Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki." Snl. 10:12 

Kuningas ystävänä ja huolenpitäjänä

Ajattele, jos sinulla olisi täällä ajassa rikas ja vaikutusvaltainen ystävä, hyvin läheinen, joka olisi sanonut sinulle, että hän pitää sinusta huolen; että hänen puoleensa voit aina kääntyä, jos tarvitset jotain. Itseasiassa muistaisitkin, että hän suorastaan vaati sitä. Ja sinä lupasit, koska uskoit hänen aivan täydestä sydämestään sen sinulle sanoneen; tiesit, että hän todella tarkoitti, mitä sanoi. Ja tiesit aivan varmasti, että hänelle olisi ilo olla auttajasi. Ja sinä luottaisit häneen.

Meillä on enemmän: Jumala itse, "laupeudesta rikas", ja viisas.

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden jolla hän on meitä rakastanut," Ef. 2:3 

(Katso myös Ef. 2:1-22, koko luku. Siinä näkyy mitä hyväksemme jo tehtiin! Hän on rauhamme...)

---

Ajatukset rikkaasta huolenpitäjästä lähti jakeesta, joka muutama aamu sitten mieleeni tuli:

"Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:19

Sitten olin lukenut Johanneksen evankeliumin luvuista 18 ja 19 Jeesuksesta Pilatuksen puhuteltavana. Jeesus ilmaisi olevansa kuningas. Se syy ristiinnaulitsemisessakin kirjoitettiin hänen ristiinsä kolmella kielellä. Ehkäpä Pilatus lopulta pelkäsi, ei vain vähän, vaan aika paljonkin, sillä juutalaisetkin jakeessa Joh. 19:7 suhtautuvat Jeesukseen siten, että hän olisi tehnyt pahimman rikoksen, kun oli "tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi". Se sana sai Pilatuksen vielä kysymään Jeesukselta: "Mistä sinä olet?". (Kts. Raamatusta Johannes 18 ja 19). Jeesus myös sanoi Pilatukselle sen jälkeen vielä, ne varmasti Pilatuksen mieleen jäävät sanat: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi." Tätä sanaa Pilatus varmaan myös mietti jälkeenpäin. Ehkä se jopa lohduttti hiukan...?

Mutta sitten oli vielä avoinna olleella rukouskirjan aukeamalla jakeet: 

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps 68:20

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

---

"että heidän sydämensä, yhteenliittyneitä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden,

 Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä." 

Kol. 2:2-3

Millainen käsittämätön vaihtokauppa!

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, 
että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21

Jumalan synnitön Poika tulee tänne ja hänet tehdään synniksi, joka naulataan ristiin. Synti kertakaikkiaaan naulittiin siinä ristiin! Mutta ei siinä vielä kaikki, vaan sitten on se meidän, maailmasta olevien syntisten, puoli siinä vaihtokaupassa: "...hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." Mikä ihmeellinen vaihtokauppa!

Kuin kerjäläinen kohtaisi kuninkaan. Kuningas sanoisi kerjäläiselle: - Vaihdetaan vaatteita ja osaa.  Anna sitä rääsysi tänne, niin saat tästä juhlavaatetuksen ja kuninkaallisen osan, ja minä otan sen sinun osasi niitten rääsyjesi kanssa.

Se on sellainen vaihtokauppa, ettei sitä osaa oikein ymmärtää, eikä sanoittaakaan.
 "...Mutta Herra  heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Jes. 53:6
Ja me saimme samalla jotain, jota emme edes kykene käsittämään, sillä niin suurta ja ihmeellistä se on, kun synti ja vanhurskaus vaihtaa osaa.