Muukalaisuutemme aika...

Sellaiseksi nimitti Pietari tätä elämäämme, kohdassa 1. Piet. 1:17.  Hän olisi voinut sanoa, vaikkakaan ei sanonut; niinkuin itse itselleni muistutin - turhautuneena joihinkin kodin epäkohtiin: - Kärsivällisesti tämä muukalaisuuuden aika...🤔

Tämä on väliaikaista kuitenkin. Vaikka vähän pidempäänkin kestäisi. Varsinainen kotimme ja määränpäämme ei olekaan näissä väliaikaispaikoissa ja asumuksissa. Meidät on kutsuttu KOTIIN. Meidät luvattu HAKEA sinne. Ja niin myös tulee tapahtumaan. Kukin vuorollaan. Miksi siis niin surra näitä "väliaikaismajoituksen" olosuhteita, kun koti; kuninkaan linna - odottaa! Täältä meidän ei tarvitse sinne mitään viedä. Rohkaistaan toisiamme ja itseämme tällä toivolla; vaikkapa näinkin sanoin: 

"Isi tulee kohta."🙂 

Ja niin hän oikeasti tulee.

Että Jumala avaisi sanansa oven ... meillekin

Vaikka emme olekaan sellaisia, kuin vaikkapa apostolit, tai muut rohkeat!

Paavali sanoi, ja varmaan itsekin rukoili tätä asiaa:

 

"Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamisen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin pitäisi." Kol. 4:3-4 KR-92

Jeremia puolestaan sanoi: "Mutta kun sanoin:

"En enää halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa." Jer. 20:9 KR-92

Ja entä Mooses: Valitti, että hänellä on hidas puhe ja kankea kieli... Johon Jumala sanoi, että onhan hänellä veljensä Aaron, joka kyllä osaa puhua....

Meitä on niin erilaisia ihmisiä. Jumala jokaisen luonut omanlaisekseen. Jotkut osaa puhua, jotkut ei. Ja silti Jumala osaa jokaista käyttää, ja haluaa käyttää. Niinpä mekin saamme Paavalin tavoin rukoillla, että Jumala avaisi meillekin oven sanansa julistamiseen. Jotkut puhuu, jotkut tekee sen jotenkin muuten, kuin itse olemalla puhujan paikalla. Kaikki eivät osaa puhua toisille, mutta he saattavat joskus mahdollistaa Jumalan sanan oven aukeamisen jollekin, jollakin muilla tavoin; esivalmistuksia Jumalan suunnitelman mukaan tehden. Me emme aina tiedä, missä osassa olemmekaan Jumalan suunnitelmassa sanansa viemiseen... Mutta Hän tietää kyllä! Ja uskon, että joskus häntä hymyilyttääkin, kun Hän näkee, ettemme nyt lainkaan käsitä, miten suuri merkitys meidänkin läsnäolollamne on... Sen Hän aikoo paljastaa meille sitten joskus🌱☀️ 

Mutta nyt me saamme julistaa ristiinnaulittua Kristusta✝️☀️

"... nyt näemme vielä kuin arvoituksen tavoin..."

Katso sanatarkasti: 1. Kor. 13:12  (v. -38 käännös)

"Missä ihmeessä se on... se perusta? " -- "No tässähän se on: Jeesuksessa!"

Aamulla silmäillessäni pientä punaista UT:täni, osui siellä alleviivattuna silmään tämmöinen: "... että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto." Kol. 4:12

No, kuinka ollakaan, tuonkin voi helposti kokea niinkuin väärin, että tulee heti mieleen vaatimuksen tavoin, ja kysymys: "että kuitenkinko se meistä riippuu?" Ja sittenpä pitää vielä silmäillä lisää, jotta löytyisi vastaus, että miten asia on, missä se perusta todella on: 

❓❓❓

"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." Fil. 2:13

"varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:16

"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, Fil. 3:5

jonka Hengen hän runsaasti vuodatti  meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,

että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." Fil. 3:6-7

No tässähän se on! Jeesuksessa! Ei meidän aikaansaannoksissamme. ✝️❤️‍🩹❣️☀️

Samoin Jeesus näkee meidätkin...

Kun taannoin piirsin tämän kuvan Natanaelista,  halusin kuvata hänet siihen omissa mietteisssään.  Meille ei ole kerrottu, mitä hän mietti. Ehkä hän ei itsekään kertonut niitä kenellekään, mutta oli silti yksi, joka tiesi ne: Jeesus. Hän myös näki Natanaelin siellä puun alla, vaikka Natanael ei sitä tiennyt, vaan luuli olevansa siinä aivan yksin ajatuksineen. 

Minulla oli tänään omat mietteeni. Kun myöhemmin osui tuo piirustus silmiini, (kun se keittiössä yhä lojuu), sen näkeminen toi minulle lohtua. Ajattelin näet niin, että samalla tavoin Jeesus meidätkin mietteissämme näkee. Ja se on lohdullinen ajatus.  Ei ole mitään, mitä Hän, Jeesus, ei tietäisi meistä ja asioistamme. Kaikki on hänen edessään aivan avoinna. Hän tuntee sydämemme ajatukset tarkkaan.  

"Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!" Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:  "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut". Joh. 1:47-48

Niinhän se meni, se Jeesuksen ja Natanaelin (ensi)kohtaaminen. Joka tosin oli ensikohtaaminen vain toiselle osapuolelle. Toinenhan tunsi jo toisen täysin, sen toisen osapuolen sitä tietämättä. 

Rohkaisu kelvottomuutensa kivun kanssa kamppailevalle

Tahdon rohkaista sinua, sillä koen sitä itsekin. Ahdistusta Sanan ääressä voi tulla vaikkapa lukiessa Johanneksen 1. kirjettä; luku 3:4-10; jossa sanotaan mm. ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, ei voi tehdä... No, kuitenkin sitä itsessämme huomaamme, vaikka Jeesuksen omiksi olemme tunnustautuneet ja hänessä tahdomme pysyä.

Mitäs nyt sitten?

Rohkaisu on ensiksi se, minkä Johanneskin sanoi, että Jumala meidät täydellisesti tuntee.

Mutta sitten myös se, mikä eräissä Raamatunkäännöksissä oli selityksenä näihin jakeisiin. Näistä kyseessä olevista  jakeista sanottiin, että alkukielen (kreikan) sana/sanamuodot viittaavat jatkuvaan tekemiseen, sekä irtisanoutumiseen ja kapinaan Jumalaa vastaan, jatkuvaan synnissä elämiseen. Mutta emmehän me sellaista tahdo? Vaikka  kamppailemme monellakin rintamalla jatkuvasti heikkouksiamme vastaan, ja usein tappioita kokien.

Selityksissä sanottiin vielä sekin, ettei niitä jakeita ole tarkoitettu sellaiselle, joka oman heikkoutensa kanssa kamppailee.

"... jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1. Joh. 3:20  ♥️

Juuri tänä aamuna törmäsin siihen kipuun aamun jakeita lukiessani, kun luin Johanneksen 1. kirjettä ja luvusta 3, jakeita 4-10 muun muassa. 

Joosef - "Daavidin poika", kuninkaan poika

"Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, 

hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä." Matt. 1:20

Enkeli ei sanonut: Joosef, puuseppä. Tai: Joosef, sinä Jaakobin poika, (vaikka se nimi hänen isällään oli). Ei, vaan nyt nimitys kuului: "Daavidin poika". Olihan hän kuninkaan sukujuurista kyllä, mutta tuskin se asia Joosefin arjessa juurikaan oli näkynyt. Hätkähdyttiköhän se Joosefia - se kuninkaan pojaksi nimittäminen? 

Joosefhan oli varmaan aika alamaissa. Hän aikoi "salaisesti hylätä hänet", eli naisen, jonka oli valinnut. Mutta kesken hänen suunnitelmiensa tulee enkeli yöllä unessa, ja rohkaisee häntä. Ja aloittaa rohkaisun sanansa nimittämällä häntä kuninkaan pojaksi! Nimellä on merkitystä. Jeesustakin tultiin kutsumaan Daavidin Pojaksi. 

Jo kaukaa nähnyt aikeet?

Niin ainakin psalmissa 139 sanotaan:

"...Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.

Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.

Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.

Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne minä voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?

Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.

Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo." Ps. 139:1-12 KR-92

Tämä puhutteli minua, kun pohdin oman elämän kiemuroita, joita en ymmärrä. En siltikään, vaikka tuon psalmin luin, enempää ymmärrä, mutta oli lohdullista lukea, että Hän tietää, ja ymmärtää kaiken.

"Älä sure..."

Erästä asiaa miettiessä, tuli mieleen otsikon sanat, sekä siihen lisänä; alla olevasta jakeesta sanat:

"... sinun työstäsi on tuleva palkka..." Jeremia 31:16

Kuka sellaista lohdutusta saattaisi tarvita? Vaikka sellainenkin, joka asuu muukalaisena, rakentaa taloa, odottaa kotimaahan pääsyä, tai jotain muuta sen kaltaista, joka uuvuttaa. (Vaikka alunperin yllä olevan jakeen lohdutus onkin ihan muuhun asiaan annettu).

---

Jer. 29:28 "... Se kestää vielä kauan. Rakentakaa taloja ja asukaa niissä, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä..." 

Kehotus "rakentamiseen" ja "istuttamiseen", mitä se  sitten kenelläkin tarkoittaakin, on lohdullinen ja rauhoittava; kaiken sen keskellä, mikä on epätyydyttävää juuri nyt ja minkä toivoisi muuttuvan sen suuntaan, mitä on odottanut.

Siunausta päiväsi!