"Viisauden ja näkemisen hengen..." - ja millainen voima se onkaan - joka meissäkin vaikuttaa!

Paavali kirjoitti rukousaiheestaan:

"Minä rukoilen, että Herramme

Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä,

antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen,

niin että oppisitte tuntemaan hänet,

ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään,

millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut,

miten äärettömän rikkaan perintöosan

hän antaa meille pyhien joukossa

ja miten mittaamaton

on hänen voimansa,

joka vaikuttaa

meissä uskovissa.

Se on sama väkevä voima,

jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista..."

Ef. 1:17-20 KR-92

---

Tämä on varmaan oikein hyvä muistaa juuri meidän, jotka koemme ettemme ole oikein mitään millään saralla...

Siunatkoon Sinua Herra itse, antakoon iloa ja valoa sinulle, sitä näkemisen henkeä... 💌👑

Herra ei ole vain "vuorten" Jumala... Hän on myös "laaksojen" Jumala!

"Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.' "  1. Kun. 20:28 KR-92 

"... "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."...  2. Kor. 12:9 KR-92. Paavalille sanottu sana. Ja sen vuoksi hän saattoikin olla jopa mieltynyt  kaikenlaisiin vaivoihin ja vastuksiin, koska hän oli huomannut Jumalan toimivan heikkouden keskellä.

Rukous: 

Herra, sinä joka olet myös heikkojen, etkä vain vahvojen Jumala. Auta meitä tänäänkin, meitä kaikkia, jotka omien asioidemme kanssa kamppailemme ja kaipaamme sinulta apua. Auta meitä.

Sinä olet heikkojen Jumala ja laaksojen Jumala; avuttomien Jumala. Sinä olet Jumala, joka kuulee omiensa rukouksia, ja tahdot olla läsnä omiesi elämän kaikissa käänteissä; myös mahdottomilta tuntuvissa kysymyksissä. Sinä kykenet auttamaan niissäkin, sillä sinä olet ainoa, elävä Jumala: Hän, joka vastaa rukouksiin.

Kiitos, kun saamme tulla eteesi kaikkine asioinemme. Sinä olet ylistyksen arvoinen. Jää siunaamaan meitä armollasi tänäänkin.

Näkymätön Jumala ... yhteys Häneen?

Jumala - Taivaallinen Isä, Jeesus, ja Pyhä Henki; me emme voi nähdä mitään hahmoa keskuudessamme täällä. Mutta muinoin olit meidän ihmisten seurassa täällä näkyvässä hahmossa. Nytkin vaikutat aivan yhtä lailla valollasi ja voimallasi ja kirkkaudellasi, vaikka emme hahmoasi näekään. Usein meidän näkömme ja kuulomme ja käsityskykymme on niin heikko, ettemme ymmärrä, emmekä usko... Ennenkuin näemme, niinkuin se eräs kerran... eli Tuomas aikoinaan. 

Kiitos kaikesta millä tavalla meitä hoidat, vaikka emme näe. Kiitos, että toisinaan voit näyttäytyä tavalla tai toisella myös meille ihmisille, jos niin hyväksi näet. Ja jos emme hahmoasi näekään, anna meidän nähdä itsesi kaikessa mitä teet. 

♡♡

Yhteys: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?" 

1. Kor. 10:16 KR-92

"Leipä on yksi, ja niin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä." 1. Kor. 10:17 KR-92

Ohrarieskaa

Silminnäkijän todistus; kirjoitti Johannes, Jeesuksen seurassa vaeltanut! 1. Joh. 1:1-4 KR-92:

"Mikä on alusta alkaen ollut,

minkä olemme kuulleet,

minkä omin silmin nähneet,

mitä katselleet ja käsin koskettaneet,

siitä me puhumme: elämän Sanasta.

Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen,

ja siitä me todistamme.

Me ilmoitamme teille iankaikkisen 

elämän, joka oli Isän luona

ja ilmestyi meille.

Minkä olemme nähneet ja kuulleet,

sen me myös teille julistamme,

jotta teilläkin olisi yhteys meihin.

Meillä on yhteys Isään 

ja hänen Poikaansa

Jeesukseen Kristukseen.

Tämän me teille kirjoitamme, jotta 

ilomme tulisi täydelliseksi."☀️

 

1. Joh. 1:1-4 KR-92

Paavalin huomio: "Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu;

'Tuntemattomalle jumalalle', mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan." Apt. 17:23  

"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä..."  Room. 1:20

Sanat eivät ole pelkkää puhetta...

Millaista viestintää?  Sanat ovat tärkeämpiä kuin usein tulee ajatelleeksikaan. Sanat muovaavat tekoja...

Mielestäni hyvä, sanojen suurta merkitystä selittävä, ja ajatuksia herättävä teksti, oli luettavissa Hebrew for christians -sivustolla: 'The Sanctity of our Words".  ("Sanojemme pyhyys" -teksti on siellä englanniksi, mutta sen voi kääntää koneella suomeksi, kuten itsekin  tein): https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Matot/Vows/vows.html

Tekstissä oli mm. esimerkkinä lasinpuhaltaja siitä, miten Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen. Lasinpuhaltaja muovaa puhalluksellaan lasiin muodon. Jumalan luomis/puhaltamistyöstä jotkut viisaat olivat sanoneet, että Jumala puhalsi ihmiseen kyvyn ajatella ja puhua. Tuo ajatus oli kirjoituksessa, joka löytyy linkistä.

Tämän kuvan olen ottanut 80-luvulla, vierailulla Nuutajärven lasinpuhaltamossa. 

Minulle tuli jotenkin käsitettävämmäksi,  yllä  mainitun kirjoituksen luettuani, sanat Sanasta, joka on Johanneksen evankeliumin alussa. Sen luvun aloitus on ollut minulle aina ihmettelyn aihe, kun ole koskaan oikein käsittänyt, miksi siinä Jumalaa nimitetään niin. 

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala."  Joh. 1:1

SANA puhalsi meihin omaa Henkeään... Omaa itseään! On se ihmeellistä!  Sen vuoksi meistä tuli eläviä, ja eläimistä eroavia. Olemme Jumalan kuvia! Ja siten niin arvokkaita, ettei järkemme sitä käsitä.

"Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Matt. 12:36-37

Armahtakoon Jumala meitä tässäkin!

"Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettava, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;" Fil. 3:8 

Ne puut... Se puu! ELÄMÄN PUU

Alussa oli paratiisissa muiden puiden lisäksi ne kaksi erityistä puuta: elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu. Mutta vain toinen niistä on myös sitten, kun on uusi taivas ja uusi maa. 

"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää  ole." Ilm. 21:1 KR-92

"Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana  kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa..." Ilm. 22:1-3

Merta ei siis enää sitten ole. Mutta mitä muuta meille  tuttua on, tai ei ole, sitten kun Jumalan suunnitelmat käyvät täysin toteen? Aamun luettavista innostuneena etsin vähän lisää tietoa. On mielenkiintoista, että maailmamme alussa ja lopussa esiintyy samoja asioita... Mutta se loppu onkin uuden alku!

UUSI:

- Elämän puu.  (Ilm. 22:2)

- Elämän veden haarautuva virta (Ilm. 22:1-2)

- Valkea hääpuku (Ilm. 19:8)

- Babylonin  tuomio ja tuho (Ilm. 16,17,18)

- Uusi Jerusalem (Ilm. 21:2, Jes. 54, Jes. 60)

- Uusi taivas/uusi maa (Ilm. 21:1)

- Ikuinen valo - Herra! (Ilm.21:3, Jes. 60:19-20)

- Ei muuta temppeliä, kuin Herra itse! (Ilm. 21:22)

Vanha:

- Puut Eedenissä: Erityisesti puista mainitaan Elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu  (Ilm. 1. Moos. 2:9)

- Eedenistä haarautuivat joet: Pison, Gihon, Eufrat, Tigris (1. Moos. 2:10-14)

- Aadamin ja Eevan vaatteet; itsetehdyt lehdistä, sitten Jumalan nahasta tekemät  (1. Moos. 3:7,21)

- Babylonin torni, rakennettiin ihmisten halutessa omilla saavutuksillaan yltää taivaaseen (1. Moos. 11:2,4,9

- Jerusalemin kaupunki, rakennettu ja hävitetty ja jälleen rakennettu... Ps. 122, Jer. 9:9, Esra 1-6, Neh. 2-6, Luuk. 21)

- Nykyinen taivas ja maa (1. Moos. 2:1, Ilm. 21:1)

- Aurinko valona (Jes. 60:19, 1. Moos. 1:14,16)

- Jerusalemin temppeli ja sitä edelsi Ilmestysmaja (2. Moos. 26, 2. Aik. 3, 2. Aik. 28, Esra 6:14-15)

"... uusi Jerusalem..." Ilm. 21:2  

"... sillä kaikki entinen on kadonnut." Ilm. 21:4

"... "Uudeksi minä teen kaiken"..." Ilm. 21:5

Ihan vinkkinä tämä, selitystä sanaan "pyhä"

Taannoin sain vinkin Brander-blogista. Siellä oli muutama päivä sitten käyty läpi sanaa "pyhä" ja mitä se meille sitten  merkitsee. Selvitys sanasta oli lohdullista luettavaa! Kyse on Jumalan teoista meissä, ei meidän aikaansaannoksistamme tai niiden puutteesta.

"Voidaan ajatella, että kosketuksessa pyhään sen vaikutus tai vaade jää lepäämään kosketuksessa olleen ylle." Jori Brander/Brander -blogi/Olkaa pyhät 2.12.22:

https://www.brander.name/?p=4803

Kysymys oli Isästä - Todellisesta!

"Niin he sanoivat hänelle: "Missä sinun isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni"." Joh. 8:19

"Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä." Joh. 8:27

Fariseukset eivät ymmärtäneet Jeesuksen puhetta.

"Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut." Joh. 8:28

---

"Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" Luuk. 2:49 

Se oli Jeesuksen 12-vuotiaana vanhemmilleen esittämä kysymys, kun he tulivat etsimään häntä temppelistä, jossa hän oli ollut kolmisen päivää hukassa vanhemmiltaan. Mutta ei todelliselta Isältään.

"Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui." Luuk. 2:50

Kuka oli Jeesuksen todellinen Isä? Isä Jumala. Joosef oli kasvatusisä maan päällä ja Jumala oli hänet juuri valinnut siihen arvotehtävään, ei ketään muuta. 

Mutta ihmiset luulivat aivan muuta, kuka mitäkin...

Ei valon vaihtelun varjoja

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaak.  1:17

Jumala on sitä, mitä lupaa. Hänen rakkautensa ja tekonsa meihin nähden ei vaihtele; että tänään rakastaisi, huomenna ei. Me olemme epävakaita, Jumala ei. Täällä valot ja varjot vaihtelee. Aurinko näyttäytyy hetken tässä ja kohta jo jossain muualla. Jumala on ja pysyy. Hänen rakkautensa loisteessa saamme olla niinäkin päivinä jolloin meistä ei tunnu siltä, että meitä voitaisiin rakastaa. Mikään ei voi olla pysyvämpää kuin Jumala!

Jeesus oli, ja on, täydellinen lahja meille!

Kuningas ystävänä ja huolenpitäjänä

Ajattele, jos sinulla olisi täällä ajassa rikas ja vaikutusvaltainen ystävä, hyvin läheinen, joka olisi sanonut sinulle, että hän pitää sinusta huolen; että hänen puoleensa voit aina kääntyä, jos tarvitset jotain. Itseasiassa muistaisitkin, että hän suorastaan vaati sitä. Ja sinä lupasit, koska uskoit hänen aivan täydestä sydämestään sen sinulle sanoneen; tiesit, että hän todella tarkoitti, mitä sanoi. Ja tiesit aivan varmasti, että hänelle olisi ilo olla auttajasi. Ja sinä luottaisit häneen.

Meillä on enemmän: Jumala itse, "laupeudesta rikas", ja viisas.

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden jolla hän on meitä rakastanut," Ef. 2:3 

(Katso myös Ef. 2:1-22, koko luku. Siinä näkyy mitä hyväksemme jo tehtiin! Hän on rauhamme...)

---

Ajatukset rikkaasta huolenpitäjästä lähti jakeesta, joka muutama aamu sitten mieleeni tuli:

"Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:19

Sitten olin lukenut Johanneksen evankeliumin luvuista 18 ja 19 Jeesuksesta Pilatuksen puhuteltavana. Jeesus ilmaisi olevansa kuningas. Se syy ristiinnaulitsemisessakin kirjoitettiin hänen ristiinsä kolmella kielellä. Ehkäpä Pilatus lopulta pelkäsi, ei vain vähän, vaan aika paljonkin, sillä juutalaisetkin jakeessa Joh. 19:7 suhtautuvat Jeesukseen siten, että hän olisi tehnyt pahimman rikoksen, kun oli "tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi". Se sana sai Pilatuksen vielä kysymään Jeesukselta: "Mistä sinä olet?". (Kts. Raamatusta Johannes 18 ja 19). Jeesus myös sanoi Pilatukselle sen jälkeen vielä, ne varmasti Pilatuksen mieleen jäävät sanat: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi." Tätä sanaa Pilatus varmaan myös mietti jälkeenpäin. Ehkä se jopa lohduttti hiukan...?

Mutta sitten oli vielä avoinna olleella rukouskirjan aukeamalla jakeet: 

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps 68:20

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

---

"että heidän sydämensä, yhteenliittyneitä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden,

 Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä." 

Kol. 2:2-3

Jaakobin saama siunaus

Laitan tähän linkin Suomen Raamattuopiston päivän sanaan. Minua puhutteli se teksti, (joka tänään on siellä luettavissa), sillä olin aamulla ajatellut, että Jumala tuntuu etäiseltä.

"Yhä vielä Vapahtaja tulee lähelle..." Juha Vähäsarja/Suomen Raamattuopiston päivän sanassa.

Kuva Jaabin unesta: Rukoukset kulkevat. TN-03

Tänä aamuna mieleen tullut jae

"Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:19

Siunattua, armorikasta päivää sinulle!

Ihan nimeltä tunnettu

"Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi." 2 Moos. 33:17

Kun löysin tämän jakeen tänä aamuna avoinna olevasta rukouskirjasta, tuo alleviivaamani kohta puhutteli minua. Minutkin tunnetaan nimeltä. Hän tietää minut ja nimeni tarkkaan. Hän tietää kuka olen ja millainen olen. Hän tietää, mistä olen; millaisista lähtökohdista ja millaisia ovat olleet esivanhempanikin. Uskallamme uskoa siihen, että meidätkin tunnetaan nimeltä. Uskallamme uskoa siihenkin, että olemme saaneet armon.

Ja sitten toinen, omalla tavallaan tähän samaan asiaan liittyvä, ja puhutteleva, oli sekin teksti, joka minulla oli lukuvuorossa tänään muutoin. Se oli Johanneksen evankeliumin luku 14. Sitä voinee sanoa oman isäni lempiluvuksi, sillä lapsena ollessani isä halusi minun lukevan sitä itselleen ääneen. Ja kun aikanaan oli isän hautajaiset, oli pappi valinnut luettavakseen juuri tuon luvun, tietämättä etukäteen millainen merkitys sillä oli isälleni ollut. Ja nämä tänään - kun on isäni nimipäivä. Toivon päivä. Tavallaan olisi ollut vielä lisääkin mielessä ajatuksia siitä, miten jotkut asiat liittyvät toisiinsa, mutta jääkööt ne tästä nyt.

Jumala tuntee sinutkin, sinun syntymäsi päivän ja nimesi tarkkaan.

 Eikä se tunteminen niihin jäänyt...

Johannes 14
Näitä sanoja Jeesus puhui lohdutukseksi lähimmilleen vähän ennen, kun jo tiesi, mitä tuleman pitää.

2. Moos. 33
Näistä jakeista näkee sen, missä tilanteessa Jumala nuo ylinnä olevat sanat Moosekselle sanoi:
2 Moos. 33:14-17

Rauhoittavia sanoja

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

"Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö." Matt. 14:26-27

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps 25:15

"Se on Herra. ... Sinä voit hillitä myrskyn ja asettaa meren aallot, sinä löydät kyllä tien, jota jalkani voivat  astua." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Nuo tekstit lohduttivat minua tänä aamuna. Kaikki on Hänen hallinnassaan, vaikka meistä ei tuntuisi niin.

Meidän olemattomat mahdollisuutemme...eivät ole Jumalalle ongelma!

Meidän olemattomat mahdollisuutemme... ovat meille ongelma, mutta eivät Jumalalle!

"...Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." 
"Niin Jeesus sanoi hänelle: " 'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo".
"Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani." Mark. 9:22-24

Kuva on eri tapauksesta, mutta Jeesuksen tykö hänetkin tuotiin...

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomain toivo hukkuu." Snl. 10:28

"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni työt." Jes. 45:11

"Ennenkuin ryhdytte taisteluun, papin on astuttava esiin puhumaan sotajoukolle. Hänen tulee sanoa sotilaille: 'Kuulkaa, Israelin miehet! Te käytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää menettäkö rohkeuttanne, älkää pelätkö, älkää hätääntykö älkääkä kauhistuko heitä. Herra, teidän Jumalanne, on teidän kanssanne. Hän sotii teidän rinnallanne* vihollisianne vastaan ja auttaa teidät voittoon.' " 5. Moos. 20:2-4 KR-92 

*vanhempi käännös: "sotii teidän puolestanne vihollisianne vastaan ja antaa teille voiton"

Jumala kuulee aivan yksinkeraisen rukouksen. Voi olla ettemme ole edes ehtineet ajatustamme rukoukseksi muovata, kun Hän jo vastaa!

Miksi olet vaiti?

Kysyn, miksi et vastaa? Miksi olet vaiti?

Ehkä siihen on ainakin kaksi vastausta, tai ehkä ne ovatkin itseasiassa samaa:

"Hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua...", ja eikö  ollut niin, että hyvä ystävä osaa kuunnella! Siis  vain hiljaa kuunnella toisen hätää, valitusta ja murheen aiheita, niin ettei heti kiirehdi siihen sanomaan mitään... Hän antaa hädänalaisen ystävänsä tyhjentää kaiken hätänsä ja murheen reppunsa sisällön ihan rauhassa siihen eteensä, kauhistelematta sitä kaikkea.  Reppunsa tyhjentäjästä voi tuntua, ettei kuuntelija välitä. Kyllä välittää. Mutta hän antaa aikaa. Hän katsoo sopivan ajan sille avulleen. Hän auttaa kyllä, sopivalla tavalla ja sopivalla ajalla. Ajalla ja tavalla, jonka Hän katsoo sopivaksi autettavalleen, sillä tuon hänen ystävänsä etuhan hänen mielessään todella on.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sefanja 3:17

"En minä enää sano teitä palveijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15

Nähdä Hänet!

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. Hänet minä olen näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä enää vieraana..." Job 19:25-27

"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1 Joh. 3:2

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps 17:15


----


Eräänä aamuna muistelin yhtä runoa kirjassa, josta jo nuorena pidin kovasti. Kirja on nimeltään Toivo on luottamusta. Aikoinaan luin sitä kirjastosta lainattuna. Nykyään minulla on kirja itselläni, sillä löysin sellaisen joskus kirpparilta.

Muistelemani runonpätkä kertoo juuri sitä valosta, jonka kerran saamme nähdä: "...olen äkkiä näkevä hänet vierelläni ... säteilevän valon ympäröimänä."  Josephine Hirsch/Toivo on luottamusta. Tuon muistaminen sai minut etsimään Raamatusta kohtia, jossa samasta asiasta puhutaan.

Toivo on luottamusta -kirja: Runot Josephine Hirsch. Reinhard Meyer. Suomalaiset sanat Anna-Maija Raittila. Kirjaneliö. Painettu 1989. Tämä kirja löytyy ainakin täältä: Finlandia Kirja. Siellä näkyi olevan saman kirjoittajan toinenkin kirja saatavilla.

Jos voisimme käsittää asemamme!

"Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseeen kuolleista, eivät nai eivätkä miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia." Luuk. 20:35-36

Usein  arvokas asemamme on meiltä aivan unohduksissa. Tänä aamuna minua havahdutti sitä ajattelemaan  nuo alleviivatut kohdat. Arvollinen asemammehan tulevina taivaan kansalaisina  tietysti perustuu täysin siihen, mitä Jeesus puolestamme teki, eikä meidän onnistumisiimme.

Ja vähän aiemmin oli mieleeni tullut ajatuksia rukoilemisesta. Usein puhumme varmaan rukoillessamme kuin puhuisimme yksinpuhelua, ikäänkuin ketään kuulijaa ei olisikaan. Saatamme puhua asiaamme, pientä tai isoa - ja unohtaa, että paikalla todella on kuulemassa Hän, joka voi meitä myös auttaa! Ei meidän tarvitse odottaa, että rukouksemme kiitää pitkät ajat jonnekin kauas avaruuksiin, kunnes se vihdoin tulee kuulluksi. Se kuullaan heti, kun se esitetään. Ja jo sitä ennen Hän sen tietää.

"Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä." 1 Joh. 5:14

Siunattua, levollista päivää sinulle!

Hän katsoo syvälle asti!

"Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme,

 joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?" 

Ps 113:5-6

"Auringon noususta sen laskuun saakka

 olkoon Herran nimi ylistetty."

Ps 113:3

Miten rutto ja temppelin paikka liittyivät toisiinsa?

Daavid oli määrännyt väenlaskun. En tiedä, oliko Jumala nimenomaan kieltänyt sen aiemmin vai ei, mutta hänen sotapäällikkönsä ainakin ihmettelivät sitä: "...Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa sellaista?" Mutta kun käsky oli käynyt, he tottelivat, mutta hyvin etenkehtaisesti.

Mutta sanotaan, että "Daavidin omatunto soimasi häntä" ja hän sanoi tehneensä suuren synnin ja pyysi anteeksi sitä. Herra lähetti hänen luokseen Gaadin, jota sanottiin "näkijäksi". Herra oli määrännyt Daavidille nyt vaikean valinnan: ottaisiko hän seitsemän vuoden nälänhädän, kolmen kuukauden pakoa takaa-ajajilta, vai maahansa ruton kolmeksi päiväksi? Daavid ei tahtonut langeta ihmisten käsiin, joten hän päätti valita kolmen päivän ruton. Sillä oli järisyttävät seuraukset, sillä kansaa kuoli lyhyessä ajassa todella paljon.

"Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen..." Herra käski enkelin laskea kätensä alas. Ja sanotaan, että enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan (käyt. myös nimeä Ornan) puimatantereen luona.

Daavid myös murehti asiaa paljon nähdessään enkelin surmaavan kansaa. Hän otti syyt niskoilleen ja sanoi Herralle: "Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen." Samana päivänä Gaad sai jälleen käskyn mennä sanomaan Daavidille, että hänen pitäisi rakentaa alttari jebusilaisen Araunan/Ornanin puimatantereelle. Tämä maanomistaja näkikin pian tantereellaan kaksi hätkähdyttävää asiaa: enkelin, jota hänen poikansakin pelästyivät,  sekä kuninkaan. Kun Arauna kuuli kuninkaan asian, hän tahtoi lahjoittaa kuninkaalle pellon, härät, puimaäkeet sekä viljat. Mutta kuningas ei tahtonut ottaa niitä ilmaiseksi, vaan ostaa ne. Ja niin tehtiin, kaupat syntyivät, alttari rakennettiin ja siellä rukoiltiin Jumalaa avuksi. Varmasti siellä alttarin ääressä rukoiltiin myös syntejä anteeksi - ja myös pidettiin kiitosjumalanpalvelus, kun rutosta päästiin!

Miten tämä sitten temppeliin liittyy? Sille paikalle Daavidin poika, Salomo, myöhemmin tuli rakentamaan temppelin. Daavid olisi sen jo tahtonut tehdä, mutta Jumala halusi antaa sen hänen poikansa tehtäväksi. Daavid sai kylläkin valmistella asiaa, sillä hänen sanotaan koonneen rakennustarpeita sitä varten. Hän hakkautti kivenhakkaajilla kiviä temppelin rakennusta varen, ja myös rautaa ja puuta koottiin rakennustöihin. "Niin Daavid hankki ennen kuolemaansa suuret varastot."


Daavidhan oli murehtinut paljon nähdessään enkelin surmaavan kansaasa, jolloin hän ottikin syyt niskoilleen ja sanoi Herralle: "Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen."
Syyn ottaminen hänen sukuunsa, toteutui paljon isommin kuin hän ajattelikaan... Jumala oli päättänyt jo aikojen alussa, että hänen suvustaan syntyi se kaikkein suurin syntien kantaja ja Kuningas: Herra Jeesus, Jumalan Poika! 

2. Sam.  luku 24
1. Aikak. luvut 21-22
2. Aikak. 3:1

Loputon tarve...

"Se on vain huomionhakemista.", saatamme joskus sanoa toisesta.  Toinen saattaa käyttäytyä sillä tavoin, että koemme sen jotenkin vaivalloiseksi. Emme ehkä osaa, emmekä jaksa, huomioida toista niin kuin toinen haluaisi. Ehkä  se sitä huomion hakemista onkin, mutta se ei ole vähäteltävä asia. Eikö itsellämmekin ole loputon tarve tulla nähdyksi, kuulluksi, huomioiduksi. Joskus huomaa Jumalaltakin odottavansa jatkuvasti jotain "erityistä" huomiota. Sitä ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Jumala ei kyllästy eikä väsy meihin, vaikka olemmekin jatkuvasti hänen kimpussaan. Olemmehan Jumalan erityisiä lapsia. Hän osaa, ja jaksaa, ottaa meidät oikealla tavalla huomioon, ja antaa sen, mitä me tarvitsemme.

Siunattua päivää sinulle!