Siinä oli Jeesus, Herra - temppeliä suurempi!

"Niihin aikoihin Jeesus kerran kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle: "Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä."

Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen miehensä olivat nälissään? Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen. Tai ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin herra."

Matt. 12:1-8 KR92

---

Koville otti fariseuksia. Seuraavissa jakeissa 9-14, sanotaan heidän synagoogassa tentanneen Jeesusta siitä, että "saako sapattina parantaa?", kun siellä oli paikalla mies surkastuneen kätensä kanssa. Jeesus tenttasi heitä; että eivätkö hekin nosta lampaansa kuopasta - sapattinakin? Ja sitten hän paransi sen miehen. Ja fariseukset painuivat ulos hiomaan suunnitelmiaan...

Ja Markuskin kertoo myös - juuri tuosta Matteuksen mainitsemasta -  ja Jeesuksen kertomasta tapauksesta, jossa Daavid miehineen tulee ja syö uhrileivät Abjatarin ollessa ylipappina. Ja sitten: "Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra." Mark. 2:27-28 KR92

---

Kuvitukseksi tähän viljantähkien katkomisesta alkaneeseen juttuun, otin kuvan Ruutista poimimassa tähkiä. Boas siinä katselee... tulevaa vaimoaan; vaikka ei sitä ihan tuossa vielä tiennytkään...❤️ Ruutista tuli yksi  Jeesuksen esiäideistä...

Tässä vielä yksi vanha  juttu, jossa on tähkistä, tähteistä - ja Ruutista: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/05/tahteenkeraajan-laulu.html?m=1

Jeesus ei halunnut sitä asiaa sanottavan ääneen liian aikaisin...

Ja mitä niin? No sitä, että Hän on Messias! No mikä siinä sitten oli niin "vaarallista" sanottavaksi julki? No se, että vallanpitäjät; ylipapit, kirjanoppineet, lainopettajat ja fariseukset - ja roomalaiset myös, olisivat kiinnostuneet liikaa, alkaneet ahdistaa, ja lopputuloshan sellaisesta onkin jo tiedossa... Oletettavasti Jeesus myös halusi vielä saada aikaa opettaakseen opetuslapsiaan ja kansaa. Ja hänhän käytti myös aikaansa palvelemalla tavan kansaa parantaen ja ruokkienkin heitä.

Markus kirjoittaa: "Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean ympärillä oleviin kyliin. Matkalla hän kysyi opetuslapsilta: "Kuka minä ihmisten mielestä olen?" He vastasivat: "Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toisten mielestä joku profeetoista." "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Pietari vastasi hänelle: "Sinä olet Messias." Jeesus varoitti heitä ankarasti kertomasta hänestä kenellekään." Mark. 8:27-30 KR-92

"Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäisivät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.  Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty tieltäni, saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" Mark. 8:31-33 KR-92

"Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Hän sanoi vielä: "Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan." Mark. 8:34-9:1 KR-92

"Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten  luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteen valkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen  ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!" Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.  

Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus varoitti heitä kertomasta näkemäänsä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista. He pitivät Jeesuksen sanat mielessään ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä."  Mark. 9:2-10 KR-92

(Oli varmaan ankara mietintä...!

Jakeissa 11-13 Jeesus selittää ihmetteleville opetuslapsille Elian tulemista... Ja Elia oli jo tullut!)

"Palatessaan muiden luo Jeesus ja nämä kolme opetuslasta näkivät heidän ympärillään suuren ihmisjoukon ja myös lainopettajia, jotka väittelivät opetuslasten kanssa.

Jeesuksen nähdessään kaikki joutuivat hämmingin valtaan. He riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä. Jeesus kysyi heiltä: "Mikä väittely täällä on?" Eräs mies väkijoukosta vastasi hänelle: "Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan..." Mark. 9:14-18 KR-92 

(Mutta opetuslapset eivät kyenneet parantamaan. Jeesus sitten teki sen: käskyllään. Hänellä oli siihen valta.)

Tarpeellinen vai ei? Joukkoon kuuluva vai ei?

"Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on hyväksi nähnyt." 1. Kor. 12:18 KR-92

"Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." 1. Kor. 12:27 KR-92

Vaikka joku kokisi, ettei kuulu siihen samaan joukkoon kuin muut, "... niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton." 1. Kor. 12:15, v. -38 käännös. Ei kukaan muutu tarpeettomaksi sillä, että kokee itsensä turhaksi siinä ruumiissa, tai jos toinen sanoo: "En tarvitse sinua." 1. Kor. 12:21, v. -38. Ei kukaan millään sanoilla tai teoilla muutu samaan ruumiiseen kuulumattomaksi, jos kerran Jumala itse on kyseisen osan siihen asettanut. Meidät jokaisen. Jokainen on tärkeä osa siinä, vaikka me emme ymmärtäisi, miksi tuo toinen toinen - tai minä itse, olen tässä? Mitä virkaa meillä tässä muka on? Jumala on kuitenkin se suunnittelija ja tekijä. Hänen tahtonsa mukaan on kaikki tehty ja tehdään. Jos joku Jumalan paikalleen laittama puuttuisi, siinä olisi silloin joku puutos, kipeä kohta.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/jotain-tarkoitusta-varten.html?m=1

Kuolevaisia - ja silti meissä vaikuttaa ELÄMÄ!

"Jeesus sanoi: "... Minä olen tie, totuus ja elämä..." Jakeessa Joh. 14:6 (v. -38 käännös.)

Entä mitä sanotaan meistä?

"Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne."  2. Kor. 4:10-14 KR-92

---

Mieleeni oli tullut ennen noita luettuja jakeita; Hiskia, joka sai sairastuttuaan 15 vuotta lisäaikaa, koska itkien suri tulossa olevaa kuolemaansa, ja puhui siitä suruissaan Jumalalle. Hiskiasta voi lukea tämän tapauksen, 2. Kuningasten kirjan 20. luvusta. Koko luku, (tuosta linkistä v. 92 käännöksen mukaan):

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/2KI.20

Jumala tietää, mikä, kumpi ajankohta, olisi ollut kenenkin kannalta parempi Hiskian kuoleman suhteen. Hän teki selviytymisensä jälkeen yhden päätöksen - varmaan iloissaan - jolla tuli olemaan merkittäviä vaikutuksia hänen jälkeensä tuleville.

"Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet,viedään Babyloniaan. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikasi, omia jälkeläisiäsi viedään hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin." 2. Kun. 20:17-18 KR-92

"Hiskia vastasi Jesajalle: "Hyvä on Herran sana, jonka olet ilmoittanut." Itsekseen hän näet ajatteli: "Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni." 2. Kun. 20:19 KR-92

Mikä sen Babylonian "keissin" aiheutti? Babylonian kuningas - "Merodak-Bal-Adan" - oli lähettänyt - varmaankin ihan ystävällisyyttään - kirjeen ja lahjoja, kun oli kuullut tämän Hiskian parantumisen. Kuolettava sairaushan hänellä oli ollut. Lähettiläät Babyloniasta tulivat lahjoineen ja terveisineen. "Hiskia ilahtui lähettiläiden tulosta" ja näytti heille kaiken hienouden palatsissaan ynnä muualla. "Mitään ei jäänyt heille näyttämättä." Mutta tällä oli kaukaisiin aikoihin vaikutusta. Kaikki se rikkaus tultiin muistamaan aikanaan Babyloniassa...

---

Armahtakoon Jumala meitä itsekutakin; kuuntelemaan häntä ja suostumaan hänen suunnitelmiinsa - mitä ne sitten kenenkin kohdalla ovatkin!

Mutta armollista on, että Jumala voi kyllä virheistämmekin luoda jotain uutta ja hyvää; vaikka alkuun näyttäisi pahalta ja menetetyltä. Mistä me tiedämme, mitä kaikkia vaikutuksia sitten aikoinaan tuli olemaan  Babyloniassa sillä, että sinne tuli hebrealaisia, ja heidän mukanaan uskoa Jumalaan - siihen yhteen ja ainoaan taivaan ja maan Luojaan!👑✝️❣️

Jeesus sanoi kerran: "Te ette tiedä, mitä anotte...". Markus 10:39 

Ja me, rukouksessa: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa". Matteus 6:10

Siunatkoon sinua Herra💌🪽❤️

Tämmöistä täältä tänä aamuna. Jumala on meidän kanssamme kaikkina päivinä, niinkuin lupasi: 

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti." Matteus 28:20

Johanneksen evankeliumin viimeisessä luvussa (luku 20), Jeesus sanoi - jopa kaksi kertaa opetuslapsilleen: "Rauha teille!" - ja näytti heille  haavoitetut kätensä ja kylkensä. Ne meidän vuoksemme saadut haavat❣️

Johdattakoon Hän! - Ja siunaus kirouksen sijaan!

"Sinä olet minun Jumalani - opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä." Ps. 143:10 KR-92 (Daavidin psalmi)

"Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia." Room. 8:14 KR-92

----

Bileam joutuu siunaamaan Israelin: Luettavissani oli myös Bileamista; 4. Moos. luvuissa 22-24 on siitä hänen tapauksestaan. Hänet tilattiin paikalle kiroamaan Israel, mutta siunauksen hän joutui antamaan!

Tilanteen alku: Israelilaiset olivat nyt saapuneet "Moabin tasangolle Jordanin itäpuolelle vastapäätä Jerikoa." Ei siis ihme, että moabilaiset olivat hädissään. Sanotaan, että "moabilaiset joutuivat kauhun valtaan." Niinpä heidän kuninkaansa "Balak, Sipporin poika"  hän päätti lähettää sananviejiä Bileamin, Beorin pojan luo. Hän asui "Eufratin varrella Petorissa, maassa, jossa oli Balakin heimolaisia." (lainaukset luvusta 22)

Näihin tapahtumiin liittyy myös se Bileamin aasin tapaus, jolloin aasi sai hetkeksi kyvyn puhua... Se oli Bileamin aasi, joka oli pelästynyt edessä ollutta Jumalan enkeliä jolla oli miekka kädessä. Bileam ei ollut nähnyt enkeliä. Aasin puheen jälkeen Jumala avasi Bileaminkin silmät sen näkemiseen.

"Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen." 5. Moos.11:26 (Mooseksen sanomat sanat)

Jumalan ohjeet... Täydelliset

"Ps. 18:31–37

Jumalan ohjeet ovat täydelliset,

Herran sana on kirkas ja puhdas.

      Kuin kilpi hän suojaa niitä,

      jotka hakevat hänestä turvaa.

Kuka on Jumala, jollei Herra,

kuka on turvamme, jollei Jumalamme?

      Jumala vyöttää minut voimalla,

      hän osoittaa minulle oikean tien.

Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat

ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

      Hän opettaa käteni taistelemaan,

      käsivarteni jännittämään sotajousta.

Herra, sinä asetut kilveksi eteeni,

sinun oikea kätesi tukee minua,

sinun apusi tekee minut vahvaksi.

      Sinä teet varmoiksi askeleeni,

      polveni eivät horju.

Kunnia Isälle ja Pojalle

ja Pyhälle Hengelle,

      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,

      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."

*Ylläoleva oli Kirkkovuosikalenterin tälle päivälle osoitetusta psalmista,  v. -92 käännöksen mukaan. Päivän eri hetkien teksteihin pääset tästä:  https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/#year=2025&month=8

---

Mutta tuosta nyt luetusta psalmikohdasta muutaman sana.  Aiheena oli nyt valheen ja totuuden erottaminen toisistaan. Tuota psalmikohtaa kun nyt luin, jotenkin siitä miettii paremmin lukemaansa, kun se oli noin harvakseltaan "painettu" luettavaksi. Ihan ensiksi jo ensimmäinen rivi psalmista sai miettimään: "Jumalan ohjeet ovat täydelliset" ja sen jatko: "Herran sana on kirkas ja puhdas".  

Jos - ja kun - Jumalan ohjeet ovat niin hyvät, selkeät ja puhtaat; varmasti voi sanoa: täydelliset, niin miksi me sitten niin usein harhaudumme ja eksymme? Emmekö ymmärrä ohjeita, emmekö osaa lukea niitä? Ei siitä ole kyse, vaan me elämme synnin tahraamasssa maailmassa, ja se vaikuttaa meihin jokaiseen. Kaikkiin niihinkin, jotka tahtovat Herraa seurata. Synti ja vihollinen ajaa  meitä kohti vääriä teitä ja polkuja. Tarvitsemme joka hetki Jumalaa ohjailemaan meitä niinkuin pikkulapsia. Hänen kasvatettavinaan voimme vähitellen oppia saamaan enemmän ymmärrystä erottaa oikean väärästä, valheen totuudesta.

Tarvitsimme - ja tarvitsemme, Jeesusta huolehtimaan puhtaudestamme. Hän otti homman hoitoonsa, ja huolehti/huolehtii asian täydellisesti, jos vain annamme hänen tehdä sen puolestamme. Olkaamme jokainen mieluusti hänen hoidossaan, kuin pieni lapsi rakkaan isänsä ja äitinsä hoidossa.❣️

---

Valon heijastumista erilaisiin paikkoihin... 

Ei juomalasilla minkäänlaisia jalkoja ole, mutta valo näytti tekevän sille sellaiset:)

Ahdistetun psalmista 138

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää... Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!"  Ps. 138:7-8 KR-92

Siinä on tämäkin:

"Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta."  jae 3

"... kiitän sinun nimeäsi armosi ja uskollisuutesi tähden. Suuri on sinun nimesi,  luja on antamasi lupaus." jae 2

---

Lujasta lupauksesta ja niiden täyttymisestä Jumalan omien suunnitelmien ja ajoitusten  mukaan - kertoo osaltaan tämäkin eilen Brander-blogista lukemani  teksti:

https://www.brander.name/2025/01/kaikki-he-kokoontuivat-yhteen/

Ovatko tielleni kertyneet vaikeudet rangaistusta?

Minun on kysyttävä samoin, kuin Fredrik Wislöff kysyi kirjassaan "Rukouskirjani": "Ovatko tielleni kertyneet vaikeudet rangaistusta siitä, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä?"  Mutta päätyy sitten toteamaan, että eivät ne sitä kuitenkaan ole.

Niin, sinähän Jeesus otit päällemme rangaistuksemme: "...että meillä rauha olisi."

Mutta mitä ne vaikeudet sitten ovat? Ne, jotka tuntuvat kuin rangaistuksilta? Ovatko ne kuritusta? Vaiko vain se oma tie, minulle räätälöity? Ensiajattelulla en näe mitään eroa rangaistuksella ja kurituksella. Eikö ne ole samaa? Samalta ne ainakin tuntuvat... Vaikka tuntuvat, eivät ne kuitenkaan ole samaa, kun asiaa tarkemmin alkaa ajatella. 

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee", on sanonta. En tiedä, osaanko ihan oikein tätä kuriasiaa ajatella, mutta kuri voisi olla kuin rajat. Ne on asetettu, eikä niitä kannata ylittää. Jos niin tekee, on hankaluuksia luvassa: joko niin, että saa isältä rangaistuksen, että muistaisi jatkossa pysyä oikealla alueella. Tai, mikä paljon pahempi; voisi väärällä alueella joutua pahan käsiin, surman suuhun suorastaan. Kuri varjelee rajanylityksiltä.

Me kaikki kyllä olemme "ylittäneet" ne rajat. Ja yhäkin niin tapahtuu, vaikka aikomus on pysyä oikealla alueella. Mutta kiusaus voi olla liian suuri; tai "vahingossa" harhaudumme, kun olemme liian lähellä rajaa. 

Mutta siis,  Isällä olisi syytä meitä rangaista yhtenään ja kovasti. Mutta sen suuremman rangaistuksen: kuoleman, "ylitsekäymistemme" tähden, Jeesus otti "kontolleen" meidän puolestamme.

---

Vaikeudet voivat olla kurin lisäksi myös se oma tie. Tie, joka on vaikean oloinen, mutta  on silti se oikea tie. Kotitie.

Jesajan kirjassa sanotaan, v. 1776 käännöksen mukaan: 

"Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs." Jesajan 43:25

---

Tästä pääsee lukemaan lisää ja voi valita luettaviksi käännökset: suomeksi v. 1776, 1933/1938, sekä ruotsiksi 1917 ja englanniksi KJV 1789.

https://www.koivuniemi.com/raamattu

Tuo "ylitsekäymises" -sana oli jäänyt minulle joskus mieleen Hovimäki -sarjaa katsoessa, kun pappi siinä sitä sanaa käytti.

Jumalan rakkaus! - siinä me sitä ihmettelemme...

Aamun ajatuksia Jumalan rakkaudesta meihin...

- kun velkoja, itse tuomari, kuningas, ottaa velkamme, rangaistuksemme, maksaakseen;  emmekö  nyt joudukaan velkavankeuteen...?!!!

- kuinka pientä lasta jatkuvasti pidetään silmällä, ei päästetä paikkoihin, joissa on vaarallista hänelle.

Ja kuten saman lapsen ruokailuista huolehditaan, niin samoin myös puhtaudesta ja nukkumisesta - kaikesta...

"... niinkuin mies kantaa poikaansa..."

"... väsymättä hän varjelee..."

"... kuka teistä on se isä..."

- kuin taiteilija, joka löytää kauan sitten kadonneen työnsä - pahoin turmeltuneena - ostaa sen silti uudelleen omakseen - ja korjaa, laittaa kunniapaikalle.

"...siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, ei siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan hän rakasti meitä..."

Ehkä mekin vähitellen alamme jotain käsittää siitä..❤️

---

Tämä kirjan kansi sopi kuvaksi tähän...

Tärveltyneelle kirjalle, jo roskikseen heitetylle - ja sieltä sittenkin pois noukitulle: uudet kannet! ✝️😊

---

Tästä voi halutessaan katsoa toisen blogini jutun tuosta kannen teosta:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/08/kirjalle-uusi-kansi-tarveltyneen-tilalle.html

Että muistaisin, kenen mielen mukaan...

Että muistaisin, etteivät asiat, ja päivät, aina mene välttämättä minun aikomusteni mukaan.  Sinulla, Herra, on omat suunnitelmasi. Ja meillä omamme. Mutta jos otan lukuun vain sen, mitä olen itse aikonut, eikä se toteudukaan, turhaudun.

"Sillä minä tunnen ajatukseni, 

jotka minulla on teitä kohtaan, 

sanoo Herra: rauhan eikä

turmion ajatukset; 

minä annan teille

tulevaisuuden

ja toivon."

Jer. 29:11 

Herra tuntee omat  ajatuksensa. Täysin. Ja myös meidän ajatuksemme. Usein emme itse tunne edes omia ajatuksiamme...

Matkan rasitukset...

"Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä." Ps. 37:23-24 KR-92

"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa* meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut." Room. 8:37 KR-92 

* Huomataan tämä, ettei siinä ole: kaikista näistä ahdingoista. Meitä ei säästetä kaikilta ahdingoilta, kuten varmasti jokainen on huomannut. Mutta niissä ahdingoissa, (niiden keskellä,)  Jumala antaa meille voittoja. Vaikka meillä ei todellakaan olisi mitenkään voitokas olo! Emme välttämättä itse ymmärrä niitä saaneemme, mutta Jumala näkee ne.  (Voi ottaa esimerkiksi sotakentät.)

Ja sanon vielä tämän: Jos itse saisin oman järkeilyni perusteella asioita järjestää, ottaisin tietysti pikavoittoja, heti, tässä ja nyt. Kaikkea hyvää.  Mutta toisiko se minulle iankaikkista hyvää?

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 KR-92 

JUMALA EI VALEHTELE...

Usein  rupeamme vertailemaan, että tuolle toiselle ei näköjään anneta niitä ahdinkoja yhtä paljon kuin itselleni, ja rupeamme kadehtimaan ja/tai katkeroitumaan. Tai katselemme ympärillemme kauhistuneena, että mitä kaikkea kamalaa onkaan sallittu toisille tapahtuvan, ja mietimme kauhuissamme niitä, että jos omallekin kohdalle tulisi sellaisia.  Mutta kumpaakaan suhtautumista ei ole Jumala meille tarkoittanut. Elämme kukin omaa elämäämme, omissa ahdingoissamme tai iloissamme, päivän ja hetken kerrallaan.  Ja Jumala antaa seuraavan päivän, jos hyväksi katsoo sen meille antaa.

Siunatkoon sinua Herra, joka on Isämme☀️ 

Toivon, että hän antaisi sinulle ilon kimalteita, vaikka kaikki tuntuisi olevan jäässä! 

Sain itse tänä aamuna luonnossa  niitä, kun jäinen  lumen pinta, ja lumen alta paljastuneet ruskeat korret kimaltelivat auringon osuessa niihin, kuin olisi timantteja sinne heitelty.✨ Kuviin ne eivät suostuneet tallentumaan, vaikka kuinka niitä yritin sillä tallettaa. Tuli mieleen, että mitä kamera ei kykene näkemään, sen silmät - Jumalan luomat  - kuitenkin tavoittaa!

Kun käskettiin mennä autiolle tielle 🌍

"Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemusta Gasaan ja on autio." Apt. 8:26 KR-92

Ja sitten sanottiin, että hän lähti sinne. Onneksi  totteli saamaansa käskyä, vaikka se tuntui varmaan olevan omaa järkeä vastaan. Lähteä nyt keskeltä hyvää hetkeä julistustyöstä, kun väki Samariassa tuli: "sankoin joukoin kuulemaan häntä" ja "kaupungin täytti ilo ja riemu". Mutta olipa sinne jo saapunut apujakin, kun Jerusalemista oli lähetetty sinne Pietari ja Johanneskin töihin. Mutta nyt  Filippos sai sen kutsun autiolle tielle. 

Mitähän Filippos tuumi sen saadessaan? Kyseenalaistiko sanoman? Ihmetteli ehkä jonkun verran ainakin. Ehkäpä hän oli kuitenkin jo senverran kokenut Herran seurassa, että ei tarvinnut kauheasti ruveta miettimään, mitä sen sanan kanssa pitäisi tehdä. Hän lähti, kun käsky kävi.

Monet muistavat, mitä siitä seurasi, siellä autiolla tiellä. Hän kohtasi Etiopian hoviherran, "joka hoiti Etiopian  kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta."  Tämä hoviherra oli harras mies, joka  nyt oli jopa palaamassa pyhiinvaellukselta Jerusalemista  kotimaahansa. Filippos ohjattiin Jumalan ohjeistamana matkalaisen vaunujen ääreen. Ja lopulta vaunuihinkin, opastamaan tämä Jumalaa kaipaava mies, löytämään hänet. Mies uskoi ja hän  halusi myös tulla kastetuksi ennen paluutaan kotimaahansa. 

Entäpä jos hän olikin kotimaansa ensimmäinen Jeesukseen uskova? Oli miten oli, mutta autioltakin näyttävällä tiellä voi yhäkin tapahtua ihmeitä!☀️ 

---

Nuo tapahtumat kun tänä aamuna tulivat luettaviksi, niin Etiopia kiinnitti siinä nyt huomiotani tavallista enemmän. Olen nimittäin lukenut nyt  Heikki Kumpulaisen v. 2022 ilmestynyttä kirjaa: "Pioneerina Etiopiassa. Aino ja Kyösti Roinisen kutsumustyö." Kirja on Aikamedian kustantama.

 

"Menisitkö?"

- Menisitkö tänään sinne pellolle töihin?

- Joo, menen minä.

- Menisitkö sinäkin tänään peltotöihin?

- En. En halua.

            ... (myöhemmin) ...

Isä havaitsi, että se, joka lupasi, ei mennyt.

Ja se, joka ei halunnut, meni kuitenkin.

"Kylväjät"

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan  ja Pyhän Hengen nimeen." Matteus 28:19

"Niin opetuslapset  menivät ja tekivät, niin kuin Jeesus oli heitä käskenyt," Matteus 21:6

"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt. 3:19

Molemmat muuttivat mielensä, toinen hyvään suuntaan, toinen huonoon suuntaan. Mutta Jumalalle on aina mieleen kun käännymme Hänen puoleensa, vaikka emme ensin tahtoneet...

"...tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niinkuin taivaassa;"  Matt. 6:10

Jeesuksesta ennustettiin: "....'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu -   tekemään sinun tahtosi Jumala'." Hebr. 10:7

---

Kuvasta: Keskentekoiseksi jäänyt kuva vuodelta 2020. Olin yrittänyt kuvittaa sitä jaetta, kun itkien kylvövakkasia viedään... Olin "hylännyt" kuvan, ja piirtänyt paperin kääntöpuolelle ihan muuta.

  

"He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; ja palaavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat." Ps. 126:6