Näytetään tekstit, joissa on tunniste linkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste linkki. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. lokakuuta 2021

Omalla paikalla... - Runo kateudesta

Sillä omalla paikalla
olisi tarkoitus olla.

Vaan usein kadehtien katson,
miten hyvä tuolla toisella on olla.

Oma paikkani niin tylsältä
ja väheksyttävältä tuntuu.

Miksi minä en muuta saanut,
vieläkö saada voisin,
mun mieleni kysyy.

Vaan ymmärrän sitten,
kullakin oma paikkansa.

Ja lakkaan kadehtimasta:)






Olin lukenut juttua runokirjan tehneestä naisesta. Ja kauniita korttejakin hän oli tehnyt. Ja kuinka ollakaan, eikös vain se kateuden kärpänen minua puraissut. Siitä siis minun runoni syntyi, kateuden pistoista. Miten helppo onkaan ruveta kadehtimaan toisia, vaikka ei yhtään tiedä, millaista toisella voi olla. Samalla voi unohtaa senkin, että omaa itseäkin voi joku jollain osa-alueella kadehtia. Helposti näkee, mitä kivaa toisella ehkä on, eikä huomaa olla iloinen ja kiitollinen siitä, mitä itse on saanut. Mikään ei ole sattumaa. Jumalalla on suunnitelmat meitä jokaista kohtaan, ja Hän antaa meille itsekullekin sen, mitä parhaaksi katsoo. 







torstai 21. lokakuuta 2021

Kuuntele ja katso: TV7/Keskeneräisten valtakunta

Oli lohdullista ja rohkaisevaa! TV7:ltä puolen tunnin ohjelma keskeneräisille...

https://www.tv7.fi/arkki/come-home/evankelistojen-yhteyspaivat-osa-4-keskeneraisten-valtakunta_p80839/

Me saadaan olla siinä Jumalan hommassa mukana, mutta hän valmistaa maaperän ja antaa kasvun!



lauantai 23. marraskuuta 2019

Erämaassa

Mooses eli suurimman osan elämäänsä erämaassa. Tuo, jota toisinaan sanotaan jopa Egyptin prinsissiksikin. Hänhän oli faaraon tyttären ottopoika. Tuo ottoäiti oli tieten tahtoen ja rohkeasti ottanut tuon hebrealaisen orjan lapsen omakseen, vaikka silloin kaikki hebrealaiset poikalapset olivat saaneet itseltään faaraolta kuolemantuomion - jo ennenkuin olivat syntyneetkään.

Mutta tämän lapsen ottoäiti ei arkaillut ottaa lapselle hebrealaista imettäjääkin. Joka oli itseasiassa se äiti, joka lapsen oli synnyttänyt. Niin lapsi tuo lapsi; Moosekseksi ottoäitinsä nimeämä, sai tulla tuntemaan varhaislapsuudessa myös vanhempansa ja sisaruksensa. Ja he saivat pitää lastaan luonaan jonkin aikaa.

Lapsen imetyksen loputtua oli  äidin kuitenkin vietävä lapsi ottoäidilleen. Voi kuvitella, millaista se mahtoi olla itsekunkin kannalta, kun muutaman vuoden vanha lapsi vaihtaa asuinpaikka, perhettä, äitiä, sisaruksia. Mutta ottoäitinsä oli varmaan iloinen tästä saadusta lapsesta.

Ja faaraon tyttäen ottopoikana hän, Mooses,  sitten kasvoi. Aikuisena hän sai erään kerran mieleensä mennä omiaan tapaamaan. Hän näki heidän orjatyönsä, ja sen kuinka noita orjana olleita hakattiin. Mooses suuttui niin, että löi kuoliaaksi yhden egyptiläisen työnjohttajan.

Kaikki tämä tuli faaraonkin korviin. Hän puolestaan suuttui niin hirmuisesti, että aikoi tapattaa Mooseksen. Olisiko niin, ettei hän ollut koskaan oikeastaan pitänytkään tuosta hebrealaisalkuisesta Mooseksesta? Oli miten oli, Mooses tiesi nyt, että oli tosi kyseessä. Hänen oli aivan pakko paeta, muutoin häneltä olisi mennyt henki.

Entäpä pojan, aikuisen miehen jo, ottoäiti? Hän jäi varmaan kaipaamaan poikaansa, jos oli vielä elossa. Samoin oikea äiti, isä ja sisarukset. Ja varmasti niissä egyptiläisissä oli Mooseksella ystäviä, jotka kaipasivat häntä. Mutta myös niitä, jotka inhosivat sydämensä pohjasta. Mutta monet niistä kaipaavista eivät nähneet häntä enää koskaan sen jälkeen, kun hän lähti. Se tiedetään, että Mooseksen sisar Mirjam, ja hänen veljensä Aaron, vielä tulivat näkemään hänet - mutta se oli vasta 40 vuoden päästä...

---
Mutta nyt Mooses on erämaassa. On asunut siellä 40 vuotta jo. Hän muistelee kuinka sai siellä vaimon ja perheenkin. Jumala oli johdattanut häntä siinä kaikessa. Mutta helppoa hänellä ei ollut, varsinkaan alussa. Olihan hän tottunut aivan toisenlaisiin oloihin. Olihan järkyttävä muutos Egyptin hovista muuttaa niin "maalle", kuin paimentolaisen telttaan. Ehkä Mooses joskus ihmetellen hymähti, ajatellessaan asemaansa ennen, ja nyt. Ja sitä, kuinka egyptiläiset kaupungeissaan kaihtoivat paimentolaisia...

Mutta nyt oli tullut sellainen päivä, että Mooseksen ajatukset myllersivät. Päässä pyöri aivan muuta kuin telttaelämää ja lampaita: Jumala oli käskenyt hänen palata Egyptiin! Miten hän voisi? Tosin Jumala oli kyllä osoittanut hänelle ihmeellisillä asioilla voimansa, kun hän, Mooses, oli epäillyt kutsua ja saamaansa tehtävää. Mutta hän olisi mieluummin vain vieraillut siellä, käynyt vaikka katsomassa veljeään ja siskoaan, ja ehkä entisiä ystäviään. Se olisi ollut mukava asia. Mutta nyt hänelle annettiin valtava tehtävä: hänen pitäisi täältä lähteä ja mennä faaraon luo, ja sanoa hänelle, että hän päästäisi kaikki hebrealaiset lähtemään! Uskomatonta!

Mutta Jumala kyllä ilmoittikin, kuinka tulee käymään: ei faarao tietysti aiokaan päästää kansaa - ennenkuin valtavien, tapahtumaan tulevien ihmeiden jälkeen. Käsittämätöntä...

Mutta nyt Mooses on lähdössä. Häntä jännittää kaikki. Jumalahan lupasi vielä senkin, että hänen  veljensä Aaron tulisi häntä vastaan...

---
Nyt on kohdattu faaraokin jo monta kertaa. Ja viimeisen vitsauksen jälkeen faarao ei enää estä heidän lähtöään; hän suorastaan ajaa heidät matkaan!

Mooses palaa siis taas erämaahan. Hän ei vielä tiedä sitä, että se matka tulee kestämään 40 vuotta... Se tulee sisältämään niin monenlaista, ettei sitä käsittäisikään, eikä ehkä uskaltaisi lähteäkään, jos etukäteen tietäisi. Mutta Jumala johdattaa heitä itse.

Mutta me saatamme kysyä, mitä mahtoi Mooses itse omasta elämästään kuvitella? Silloin "nuorena" nelikymmenvuotiaana? Siihen löytyy vastaus; Apt. 7:24-25: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, etttä Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."

Ja eipä tainnut Mooseskaan sen jälkeen mitään ymmärtää, kun hänen omat suunnitelmansa olivat menneet aivan myttyyn...  Ehkä hänen omat unelmansa ja kuvitelmansa eivät täyttyneet, mutta Jumlan suunnitelmat kylläkin. Niin oli paras.


---

Jos kiinnostaa enempi näistä ihan Raamatusta lukea, niin tästä pääsee lukemaan näistä tapahtumista:
2. Mooseksen kirja.






sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Enkelin sanoin

"Älkää te pelätkö, 
minä tiedän  teidän etsivän Jeesusta..."



Katso sanatarkasti: Matt. 28:5 

Tästäkin näkee (-33-/-38): Koivuniemen Raamattuhaku/Matt. 28:5 

perjantai 9. elokuuta 2019

Ihmeellinen suoja

Minulla alkoi tänä aamuna kohta ylösnoustuani soida päässä:

"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt..."
                                                                                                   
Minulle tuo virrenpätkä  toi ikäänkuin lohdullisen viestin jatkuvien pelkojeni keskelle, että siihen samaan ihmeelliseen suojaan olen minäkin kätketty, ja siihen saan minäkin luottaa. Jännää oli myös se, etten ole mielestäni aikoihin edes miettinyt tuota virttä.


Virren 600 suomalaiset sanat ovat Anna-Maija Raittilan käsialaa ja sävel on Erkki Melartinin. Virren alkuperä on runo, jonka kirjoitti  Dietrich Bonhoeffer, saksalainen pappi, jonka natsit  vangitsivat ja lopulta myös surmasivat. 


Tästä näet virren sanat ja lisätietoa virren alkuperästä:
https://virsikirja.fi/virsi-600-hyvyyden-voiman-ihmeelliseen-suojaan/

Hengellisessä laulukirjassa numero on 583.




maanantai 4. helmikuuta 2019

Kuunneltavaksi

Blogiystävä Kirsti lähetti minulle linkin, jolla pääsee kuuntelemaan Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksia, jotka ovat olleet kuunneltavina Radio Deissä. Laitan linkin tähän jakoon, että voivat halukkaat kuunnella niitä. Siellä voi useista valita haluamansa.

https://sro.fi/ohjelmat-radio-deissa/jumalanpalvelukset/jumalanpalvelusten-saarnat-2019



Siunattua viikkoa sinulle!


perjantai 13. toukokuuta 2016

Huolten keskelläkin huoletta tähän päivään

Palaan vieläkin saman päivän tekstiin Aamun ensimmäinen -blogissa, josta jo muutama päivä sitten lainasin. Tällä kertaa laitan tähän pienen pätkän Mummin itsensä kirjoittamaa:

"...Jumala pitää meistä huolen. Kaikki huolet saamme jättää Jumalalle rukouksessa. Hän Kaikkivaltias on meitä siunaava ja auttava ja voimme iloita alkavasta päivästä, ja ottaa sen kiitoksella vastaan Isän kädestä."



"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella Jumalalle tiettäväksi, 
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7
 

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Meidän edestämme tehty

Loppianen oli eilen, joten tähän sopii vielä laittaa linkki kirjoitukseen, joka oli jouluaattona blogissa Vintage-ChristmasFlower.  Kirjoituksen nimi on Maailman valo. Siinä on sanottu, mitä meidän edestämme tehtiin ja miksi.