Siinä oli monenlaista "vaihtelun varjoa"

Pietarista. Hänen elämässään oli hämmentävän erilaisia hetkiä. Kuin valon ja varjon syvää vaihtelua. Tai kuin on eroa vuorilla ja rotkoilla. Joskus hän sain kuulla ihania sanoja Jeesukselta. Seuraava hetki saattoi palauttaa hänet ns. muiden tallaajien joukkoon. 

Erään kerran: "Pietari sanoi hänelle: "Puhut vertauskuvin. Selitä meille, mitä tarkoitit." 

Jeesus vastasi: "Oletteko tekin  yhä noin ymmärtämättömiä?" Matt. 15:15-16 KR-92

Myöhemmin:  "Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seuduille, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?"

He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." 

"Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"

Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika."

Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun  Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." 

Sitten hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Messias." Matt 16:13-20 KR-92

Ja sen jälkeen: "Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä:

"Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!"

Mutta hän (Jeesus) kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä." Matt. 16:21-23 KR-92

Ja sitten Jeesuksen kuolinhetken ollessa jo ihan käsillä; oli se hetki, kun Pietari kielsi tuntevansa Jeesusta. Hänhän pelkäsi omankin henkensä puolesta siinä pelottavassa tilanteessa. Mutta olipa myös ennen näitä ollut se hetki/ne hetket; jolloin juuri Pietari oli kahden muun kanssa otettu mukaan näkemään kirkastusvuorella se Jeesuksen hetki... Ja sitten myös se  tuskan hetki Getsemanen puutarhassa; kun Jeesuksen hikipisaratkin olivat kuin verta...

---

Kukaties Pietaria olisi harmittanut täällä maailman ajassa, että hänen eri hetkistään puhutaan ja niitä vatvotaan. Häntä olisi saattanut suuresti harmittaa ja hävettääkin. Kuin nykyajan julkkisten tekemisiä julkisesti repostellaan.

Mutta nyt: Jos hän vaikka tuolta taivaasta näitä kaikkia omia tilanteitaan katselisi; uskon, että hän iloitsisi siitä, että Jumala voi näitäkin asioita käyttää muiden Jeesusta seuraavien virvoittamiseen ja muistuttamiseen! Että Jumala voi kaikenlaista sallia, eikä se suinkaan tarkoita, että olisi hylätty: voi haavoittaa, mutta myös parantaa! "Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa." Job 5:18 KR-92

Pietari on suosikkihahmoni  Raamatussa... 

Terveiset sinne ylös - Jeesus ja Pietari, ja te kaikki muut.

Kiitos kun sain kirjoittaa.

 

Aikojen vaihtuessa

"... Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi ..." Jes. 58:11 KR-92

"Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette." Fil. 4:19 KR-92

Kirja ja silmälasit

"Sinun sanasi on minun jalkani lamppu." Ps. 119:5

"Mutta mitä se sanoo? 

"Sana on sinua lähellä,

sinun suussasi ja sinun sydmessäsi";

se on se uskon sana, jota me saarnaamme."

Room. 10:8

---

Isännältä oli jäänyt kirja ja lukulasit pöydälle. Se näkymä rupesi näyttämään kiinnostavalta piirroskohteelta. Minulla oli ensin aikomus värillinen kuva tehdä. Mutta tehdessä se muuttuikin tällaiseksi. Lisäsin vielä  mieleen tulleet kohdat siihen. 

Kun näkemistä kaivattiin...

Joh. luku 14, jakeessa 8, Filippus pyytää: "... "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."  Siis sanoi käytännössä, että sitten olemme tyytyväisiä... Se näkemisen halu oli hänelläkin siinä. Kun näen, niin sitten olen tyytyväinen, sitten uskon ilman epäilyksen häivää, tahdomme mekin  varmaan usein sanoa. Mutta Jeesus itse sanoi vastauksena Filippuksen pyyntöön, että hänessä nähtiin myös Isä. 

Meillä on kyltymätön halu nähdä. Se ikäänkuin tekee todeksi sen, mihin halutaan uskoa. Mutta esim. Mooses kerran muistutti; (5. Moos. 11:2-7), että vain vanhemmat - joille hän siinä tilanteessa puhui - olivat nähneet matkavaelluksen aikana ne Herran suuruuden teot. Heidän lapsensa eivät olleet niitä nähneet omin silmin. Mutta sen vuoksi juuri niille, jotka eivät olleet itse nähneet, käskettiin puhua. Ja myös teroittaa sitä asiaa, että noudattaisivat Jumalan ohjeita. Niiden noudattaminen toi siunauksen. 

Tänä aamuna oli luettaviin merkitty psalmi 48. Siinäkin oli tätä näkemistä:

"Mutta he hämmästyivät sitä mitä näkivät..." Ps. 48:6  (Ja sen näkemisen seurauksena viholliset lähtivät pakoon!)

"Mitä ennen olimme kuulleet, sen me omin silmin näimme, Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, kaupungissa: Jumala pitää sen lujana ikuisesti. (sela)" Ps. 48:9

Usko on sen  näkemistä, mitä ei nähdä... vielä. Niin opettaa Hebrealaiskirjeen luku 11.

---

Minäkin yhtenä aamuna lähdin kävelylle, toivoen jotain näkeväni. Otin nimittäin kännykän mukaani, kun toivoin jonkun kuvauskohteen löytäväni, mutta en vain oikein  uskonut sellaista näkeväni.  Kaikkihan oli harmaata ja kiinnostavat, kauniit asiat jossain lumen alla. Kävelin pidemmälle kuin aioin. Jotain napsin, etten nyt vallan ilman kuvia jäisi. Kun sitten olin kääntynyt jo paluumatkalle, näin pilviverhossa  pienen sinisen aukon. Siitä jo ilahduin. Mutta matkan edetessä, oli sitten vielä se parhaiden kuvien hetki! Sain parempaa kuin osasin ollenkaan odottaa! Kyllä näkeminen meitä ilahduttaa☀️ 

Liian hyvää... ollakseen totta? - Taivas on auki?

Kaipasin lohdutusta ja rohkaisua, koska heräsin ankealla mielellä. Menin katsomaan mitä rukouskirjasta löytyisi. Siellä oli ensiksi tämä:

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaaksesi sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen sinun kättesi työt: sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa." 5. Moos. 28:12

Voi, miten hyvältä se tuntuikaan lukea, ...jos sen olisi osannut vielä itselleen ottaakin. Ajatus tuli, että "liian hyvää ollakseen totta"  minulle ja meille. Ja voiko tuota edes itselleen muutoinkaan ottaa? Sitä kysymystä ajatellessani mieleeni tuli: "...niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä on..."

"Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttansa myös niiden "aamen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme." *2. Kor. 1:20

Palaan vielä siihen hartauskirjaan. Sen teksti oli otsikoitu "Herran aarrekammio" ja tekstissä oli mm., että "ovet ovat avoinna". Taivas on siis auki!

---

*Kannattaa lukea koko luku 2. Kor. 1:20, sillä siinä on lohdutuksesta myös. Pääset lukemaan vaikka tästä linkistä. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun.

Jutussa mainittu hartauskirja on Fredrik Wislöffin "Rukouskirjani". Se, ja hänen muut kirjansa, kuten vaikkapa "Levähtäkää vähän" ovat kyllä hyviä sellaiselle, joka kaipaa lohdun ja rohkaisun sanoja.

Ei annettu pelkuruuden henkeä, annettiin ihan muuta

Ei meille ole annettu pelkuruuden henkeä, vaan lapseuden henki, jossa huudamme: Abba, Isä!

Tuntuuko sinusta, ettet riitä? Mielessäsi koko ajan joku vaatii, että sinun pitäisi tehdä enemmän; uskonelämäsi on puutteellista, pyhityksesi on puutteellista, et ole tehnyt kaikkea tarvittavaa... Mitä tarvittavaa? Isän luokse on varsin lyhyt matka: huutaa Jeesuksen puoleen, hän kantaa Isän luo. Jeesus kantaa sinne. Ei siihen tarvita omia kulkuneuvoja, eikä hyvien töitten matkapaakaseja. Jeesus antaa kaikki. Hän antaa kaiken "mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan." Me jäämme aina vajaaksi, jos tuijotamme omia tekemisiämme, tai tekemättömyyksiämme. Mutta Jeesus on lähellä, ja aina valmis kuulemaan huudon: Armahda minua!

"Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen." 2 Tim. 1:7

"Sillä te ette saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2 Piet. 1:3


Täydellinen kutsui meidät ... epätäydelliset!  Ja lahjoitti kaiken.

Se rautaportti... se aukesi itsestään.

"...tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään." Apt. 12:10


Rautaportti aukesi itsestään.
Nimenomaan itsestään.
Ei tarvinnut puuhastella sen kanssa, jotta se aukeaisi.
Eikä pelätä, kuinka se saataisiin auki. Tai aukeaisiko se lainkaan.

---

Siinä vasta Pietari tajusi, että tämä kaikki oli oikeasti tapahtunut, kun enkeli häipyi hänen näkyvistään. Sitä ennen hän oli luullut vain näkyä katselevansa ja siinä ikäänkuin olevansa. Ja kuitenkin se kaikki oli ollut todellisuutta koko ajan.


Siunattua päivää sinulle tänään!

Jumalan avun turvissa

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä  vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes. 41:10

"...Mutta sinä iloitset Herrassa, Israelin Pyhä on sinun kerskauksesi.
Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta.
Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.

Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin, lähteet laaksojen pohjiin;
minä muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi.
Minä kasvatan erämaahan setripuita, akasioita, myrttejä ja öljypuita;
minä istutan arolle kypressejä, jalavia ynnä hopeakuusia,
jotta he näkisivät ja tietäisivät, huomaisivat ja myös ymmärtäisivät,
että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä sen luonut." Jes. 41:16-20

Avatuista ovista...

"ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."  2 Piet. 1:11 KR-92


Tämä jae ilahdutti minua tänä aamuna. Teki mieli yrittää jakeesta jotain kuvaakin tehdä.

Hänet nähdessään

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumaaa." Luuk. 13:12-13

"Hänet nähdessään." Nainen oli ollut sairas 18  vuotta. Jumalako ei ollut nähnyt häntä ja hänen hätäänsä aiemmin? Aivan varmasti oli. Jokaisena päivänä ja hetkenä. Mutta kaikki odotti aikaansa;  tätä hetkeä, jolloin Jeesus itse kutsui naisen luokseen. Nainen ei ehkä ollut nähnyt Jeesusta, mutta Jeesus näki hänet. Hän näkee kyllä meidätkin. Vaikka me emme näkisi häntä.

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kui monta varpusta." Luuk. 12:6-7

Kun viimeinenkin pelastumisen toivo katosi

"Mutta kun aurinkoa ja eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." Apt. 27:20

"Kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua." Apt. 27:21-26

"Ja meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä." Apt. 27:37

Kaikilta oli kadonnnut pelastumisen toivo. Oltiin syömättä ja laivan kalusto oli jouduttu heittämään mereen. Mutta siinä vaiheessa laivassa vierailee jumalallinen vieras; hän oli Jumalan lähettämä enkeli, jolla oli viesti itseltään Jumalalta: He kaikki pelastuisivat, vaikka laiva tuhoutuisikin ja kaikki näytti valtavan pelottavalta heidän silmissään. Juuri ennen pelastumisen vaiheita, kehotti Paavali kanssamatkaajiaan syömään.

"...Ja kaikki pelastuivat maalle". Apt. 27:14  Mikä uiden, mikä laudoilla, mikä laudankappaleilla.

Tätä lukua luin tänä aamuna kuin jännityskertomusta ikään ja saattoi mielessään kuvitella joitakin tilanteita laivalla. Mutta oli myös hienoa lukea noita jakeita rohkaisevina sanoina!
Minulla alkoi lukeminen keskeltä tapahtumia: He olivat päässeet Klauda-nimisen saaren suojaan ja olivat vaivoin saaneet veneen "korjuuseen", jonka jälkeen he sitoivat laivan ympäri köysiä... Jos sinuakin kiinnostaa, niin tästäkin pääsee sen lukemaan: Apt. 27.

Se oli näköalapaikka Jeesuksen mahdollisuuksiin

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Kuinka vaikea meidänkin on usein uskoa, kuten oli Martankin aikanaan. Ensin he olivat odottaneet Jeesusta tulevaksi, että hän parantaisi heidän veljensä Lasaruksen. Sitten kävi niin, että veli ehti kuolla. Näytti ettei mitään ollut enää tehtävissä. Jeesus tosin oli tullut paikalle, mutta mitä hänkään kuolleelle voisi... Mutta Jeesus kutsui kuolleen haudastaan takaisin elämään. Hänelle se ei ollut mahdotonta. Eikä ole mikään siitäkään, mikä meitä koettelee.