Se näytti ihan hölmöltä... Mutta kaiken takana oli Jumalan suunnitelma!

"Herra sanoi Moosekselle: "Käske israelilaisten kääntyä takaisin ja palata Pii-Hahirotin luo Migdolin ja meren välille. Leiriytykää Baal-Sefonin kohdalle meren rantaan. Faarao luulee, että israelilaiset harhailevat pitkin maata ja aavikko on sulkenut heidän tiensä."  2. Moos. 14:1-2 KR-92 

Omatkaan eivät sitä tajunneet: "ja sanoivat Moosekselle: "Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä?" 2. Moos. 14:11 KR-92

Mutta siinä oli juuri nyt tulossa se lopullinen ja silmin nähtävä vapautus siitä orjuuden ikeestä. Enää heidän ei tarvitsisi milloinkaan pelätä, että egyptiläiset heitä sortaisivat. Sellaisen ihmeen tapahtumista oli yhä heidän vaikea uskoa, vaikka ihme oli tarvittu siihen Egytistä lähtöönkin. Mutta tällä pako- eli vapautusmatkalla tultaisiin vielä näkemään monta tiukkaa, pelottavaa, tilannetta - ja niistä vapautumista, vaikka egyptiläisistä vapauduttiinkin lopullisesti nyt tässä.

Jumala oli suunnitellut - ja myös toteutti tämän suunnitelman, tämän matkan.

Ehkäpä mekin voisimme ajatella ihan omastakin elämästämme niin. Se on Jumalan suunnittelema "matka" - vapauteen. Siinä on myös monia tiukkoja tilanteita, jolloin luulemme kaiken olevan lopussa, tai ainakin lopullisesti pilalla. Mutta tie aukeaa taas. Se oli Jumalan suunnitelma kaikessa. Takana - ja edessä.

---

Tähän asiaan liittyen toisen blogini tämänpäiväinen, kuin pariksi tämän blogin tekstille:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/07/mitahan-mooses-egyptin-prinssi-kaikesta.html?m=1

Juuri sellaista aikaa varten... Jumalan kansan poikia ja tyttäriä.

"Jos sinä tänä aikana olet vaiti, tulee apu ja pelastus juutalaisille muualta, mutta sinä ja sinun isäsi perhe tuhoudutte. Kuka tietää, etkö sinä juuri tällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?" Ester 4:14 (v. -33 käännös)

Nuo olivat Mordokain sanat kuningatar Esterille. (Ester: Meedo-Persian kuningatar. Hänen puolisonsa oli Ahasveros/Kserkses, joka hallitsi Intiasta Etiopiaan/Intiasta Nubiaan; ja joka piti hoviaan Susan kaupungissa - selvittää Esterin kirjan 1. luku jakeissaan 1-2; käännöksissä v. -33 ja 1992.)

Silloin kuninkaan kolmantena hallitusvuonna alkoivat kehkeytyä tapahtumat Esterin kuningattareksi tuloon, entisen kuningattaren kieltäydyttyä tulemaan juhlivan joukon eteen kuninkaan käskystä. Mutta siinä alkoi samalla kehkeytyä jotain ihan muutakin, paljon suurempaa: Jumalan suunnitelma kansansa turvaamiseksi, ettei heitä tuhottaisi.

Esteriä pääsee halutessaan lukemaan tuosta, v. -33 käännös siinä:

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=luku&kaannos=fi-38&kirja=est&luku=

---

Aamun lukuehdotuksissa vanhassa Päivän Tunnussanassa oli tänä aamuna itseasiassa muutamia jakeita Mooseksen elämän alkupuolelta, niin tuli mieleen, että Mooseskin syntyi silloista, hänen aikaansa varten - ja varsinkin Jumalan suunnitelmaa varten; luvuissa 2. Moos. 1 ja siitä eteenpäin. Mooseksen vaikutus oli moninaisempi kuin kuningatar Esterin, jos ajatellaaan kuinka paljon Mooses tulee mainituksi eri yhteyksissä nykyäänkin. Ja hän tuli vaikuttaneeksi kansansa asioihin hyvin suuresti - vaikka hänestä ei tullutkaan faaraota, vaikka faaraon hovissa kasvoi tämä juutalaispoika. Jumalalla oli ihan muuta mielessään hänen kohdallaan.

Ja Jumalan suunnitelmasta juuri Esterkin, juutalaistyttö, päätyi kuningattareksi. Vain sen asian tähden kuningattareksi päätynyt, että hänen kansansa säästyisi tuholta. Sitten hänestä ei kerrota enää, hänen myöhemmistä vaiheistaan. Hän oli sitä aikaa varten, Jumalan kansaa varten, sen kansan tytär, omalla paikallaan.

Jumalan kansan poikia ja tyttäriä. Juuri sellaista aikaa varten.

---

Tässä Mooseksesta, v. -92 käännöksenä:

Usko ja luottamus siihen, mitä Jeesus on sanonut ja luvannut. Muista myös rukous.

Itselleni rohkaisuksi ja muistutukseksi kirjoittelin lähinnä tuon vihkotekstin tänä aamuna. Kuvat eilisiä. Kuvista ajattelin, että nekin voisi osaltaan kuvata matkaa... Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!

---

Muista myös niitä uskon isiä, joista Raamattu on kertonut: heistä, jotka monien vaikeuksien kautta myös vaelsivat Jumalan lupausta kohti. Kohti luvattua maata. Sitä, joka oli, ja on, (vieläkin enemmän kuin se lupausten maa, joka täällä maan päällä oli, ja on) nimittäin se luvattu koti meille kaikille matkalaisille, eli taivas. Koti Isämme luona.

Muista Aabrahamia, uskomme isää, joka lähti tietämättä minne oli saapuva. Hän eli muukalaisena luvatussa maassaan, eikä nähnyt (kuin näyssä ja unessa vain; kts. 1. Moos. 15) sitä, että hänen jälkeläisensä sitä (nyt yhäkin) asuttavat. Hänen jälkeensä tuli Iisak. Sitten Jaakob poikineen. He joutuivat muuttamaan (sadoiksi vuosiksi) Egyptiin. Mutta niinkuin Jumala oli edeltä valmistanut heidän sinne menonsa, valmisti hän myös lähdön sieltä keskellä orjuutta. Alkujaan oli Joosef  tullut sinne maahan orjaksi myytynä veljiensä toimesta! Mutta kyseisen orjan Jumala asetti Egyptin kakkosmieheksi. Ja neljänsadan vuoden olo Egyptissä sai päätöksensä faaraon hovista alkaen, kun Mooses sinne hoviin Jumalan suunnitelman mukaan, oli sinne ottopojaksi otettu. Hän irtautui sieltä. Ja vuosia myöhemmin Egyptistä irtautui koko Joosefin heimo, eli israelin koko kansa, Jaakobin jälkeläiset - Mooseksen johdolla. He  vaelsivat erämaassa 40 vuotta. Matka oli pitkä ja vaikea, vastuksia täynnä; mutta Jumala kulki heidän kanssaan päivällä pilvipatsaana, yöllä valoisana. Mooseskin joskus väsyi, ja sanoi, ettei hän jaksa yksinään johtaa sitä kansaa. Jumala antoi hänelle apulaisia. Mooseksen sanotaan myös olleen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu. Hänellä olikin likeinen suhde Jumalaan. Hänen kanssaan Jumala puhui kasvokkain, ja hänelle Jumala antoi lakinsa välitettäväksi kansalle. 

"Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä." 4. Moos. 12:3 KR-92

"Herra sanoi:  - Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. 

Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?" 4. Moos. 12:6-8 KR-92

...

On kulunut tuhansia vuosia. Yhä me olemme vielä matkalla sitä varsinaista luvattua maatamme - taivaan kotia - kohti. Se lupaus on täyttyvä, vaikka nyt olisimme millaisessa "orjuudessa" tai "erämaassa" tahansa! Jumala itse on valmistanut ja varmistanut asian; niinkuin hän muinaisinakin aikoina teki. Nyt me seuraamme Jeesusta, Jumalan lähettämää vapauttajaamme. Aika on jo lähellä, sillä Jeesus on jo mennyt valmistamaan meille sijaa sinne kotiin. Niinhän hän lähtiessään meille lupasi.

Jeesus sanoi: "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen* asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan** tulemaan sinne. Mutta laista*** ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa." Luuk. 16:16-17 KR-92

(*Johannes Kastaja.  ** Kuin siinä Jeesuksen joskus kertomassa kertomuksessa; häävieraita kerättiin tienvarsiltakin, ketä vain tavattiin. Ja häävaatteet tietysti saatiin juhlien järjestäjältä!   *** Jeesus täytti kaikki lain vaatimuksen meidän puolestamme, antoi synnittömänä henkensä, jotta me saisimme elämän.) 

 Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!

Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Monet vaivat saattavat saartaa meitä

"Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?"  2. Moos. 4:11 KR-92

Se oli Jumalan vastaus Moosekselle, joka oli hetkeä aiemmin valittanut omaa osaansa tähän tapaan, ja tarkoittaen osoittamaan, ettei hänestä ole Herran osoittamaan hommaan: "Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole sitä nytkään,  vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli." 2. Moos. 4:10 KR-92

Sanoiko Jumala sitten, että; "No niinpäs muuten olikin. Joku toinen käykin siihen paremmin"?  Ei sanonut. Mutta näin sanoi: 

"Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa." 2. Moos. 4:12 KR-92

Ja kun se ei tuntunut Moosekselle riittävän, joka vain pyysi, että joku muu lähetettäisiin, Jumala jo suutahti Moosekselle, ja antoi hänelle vielä avuksi Mooseksen oman, hyvillä puhelahjoilla varustetun veljen. Hän sai toimia Mooseksen suuna, mutta varsinainen lähetetty oli silti Mooses. 

Voisimme kysyä, että miksi Jumala ei parantanut Mooseksen puhekyä? Niinpä. Emme tiedä, mutta Jumalan suunnitelmat nyt olivat tällaiset. 

Mekin voimme omine puutteinemme ja vaivoinemme ihmetellä, miksi meille sellainen/sellaiset vaivat on annettu? Mutta useinkaan Jumala ei niitä asioita ja  suunnitelmiaan meille selitä. 

Tekeekö se sitten muka elämästämme helpompaa? No ei tee. Mutta tekisikö itseasiassa sekään, jos selittäisi? Selityskään ei kenties olisi mieleemme. 

Mutta miksi innostuin kirjoittamaan tästä. No kun meilläkin täällä, isännällä ja minulla,  on omat vaivamme, jotka meitä kaihertavat. Tänäkin aamuna ne esiin tulleet. Ja niinpä tuo ensimmäinen jae tuolla ylhäällä, tuo Jumalan vastaus, puhutteli minua, joka aina vain huonokuuloisemmaksi tulen. Itse olin aivan normaalikuuloinen alunperin. 

Liekö Mooses ollut jo syntymästään lähtien asetettu siihen asemaan, että puhuminen ei sujunut häneltä, kuin vettä vaan? Miten lie, mutta Jumala tiesi, mitä teki, kun näin suunnitteli, tai salli. Ja näin samoin meidän itsekunkin kohdalla.

Saamme kyllä rukoilla, pyytää ja etsiä parantumista, sillä joidenkin kohdalla sekin kuuluu Jumalan suunnitelmiin. Muistetaanhan sairaita parantanut - ja yhäkin parantava Jeesus! Mutta jos juuri meitä ei paranna, antakoon voimaa kestää niiden vaivojen ja vastusten kanssa joka päivä...🙏🕊️❤️☀️🌿

---

Joskus, tai aika useinkin, minua ilahduttaa erilaiset valoilmiöt. Tänä aamuna nappasin kuvan tästä, kun keittiön kaapit olivat saaneet tällaisen kuin "rimoituksen"🙂

Valoa, vettä ja viiriäisiä...

"Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä." 2. Moos. 13:21-22 KR-92

"Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toisiaan." 2. Moos. 14:19-20 KR-92

"Mooses sanoi Aaronille: "Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksessa." Aaronin puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. Herra sanoi Moosekselle: "Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: 'Tänään iltahämärissä  te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'" Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla." 2. Moos. 16:9-14 KR-92

"Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti. Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: "Anna meille vettä juotavaksi." Mooses kysyi heiltä: "Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?" Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemne ja karjoinemme?" Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: "Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!" Herra sanoi: "Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen." Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden." 2. Moos. 17:1-6 KR-92

Mitenhän Mooses tuon kaiken koki? Hänellä oli kyllä vakaa luotto Jumalaan. Mutta silti, millaisin miettein hän mahtoikaan aamuisin herätä, uuteen päivään, narisevan kansan kanssa, joka alkoi jo olla hänelle suorastaan turvallisuusuhka!?  Ehkä hän rukoili, että Jumala taas sinäkin päivänä hänestäkin huolta pitäisi - ja samoin kansasta...

Vesiasioiden kanssa oltiin muulloinkin tekemisissä, kuin vain tuossa tilanteessa, joka tuossa yllä jakeissa mainittiin.

---

(Valokuva tuolla ylinnä, olikin ihan tämänaamuinen vahinkolaukaisu... Mutta sepä näyttikin sopivan kuvaksi tähän tekstiin.) ✨

Mooses - armon saanut...

Mooses - armon saanut - kyseli; onko hän sen saanut, vaikka hänellä oli aiempi lupaus siitä:

"Hän vastasi hänelle: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois. Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kanssasi, ..." 2. Moos. 33:15-16

"Ja Mooses sanoi Herralle: "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle, kenen sinä lähetät minun kanssani. Ja kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltäsi, ja sinä olet myös saanut armon minun silmieni edessä'. Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon sinun silmiesi edessä; ja katso tämä kansa on sinun kansasi." 2. Moos.33:12-13

Jumala vastaa Moosekselle:

"Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" 2. Moos. 33:14

"Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi." 2. Moos. 33:17

---

Oli tavallaan lohdullista lukea, että Mooseskin kyseli tuollaisia asioita - vaikka hän oli mies, jota (jakeessa 11): 

 "...Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista..." 2. Moos. 33:11

"Ja aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle; ja Herra puhutteli Moosesta." 2.  Moos. 33:9

Herra tuli aina Moosesta aivan lähelle, vaikka ei hän kaukana heistä ollut milloinkaan; kulkihan hän heidän mukanaan. 

---

Luvussa 34 Mooses saa tehdäkseen uuden kivitaulujen veistämisen, joihin Jumala lupasi jälleen kirjoittaa. Näitä ennen oli ollut lain taulut ja kultaisen vasikan tapaus:  valtava Jumalan kohtaaminen, ja valtava epäonnistumisen tunne ilmeisesti myös Moosekselle, joka järkytti kenties hänen luottamustaan. 

Mutta Jumala kuuli Mooseksen toiveita.

 

Jumalan hyvä käsi

"...meidän Jumalamme hyvä käsi..." Esra 8:18

Se oli sitä: Hyvä käsi, Aabrahamin, Joosefin, ja Mooseksen yllä heidän kaikissa vaiheissaan. Heidän elämässäänhän näyttivät asiat jopa vuosikymmenten ajan menevän pieleen; aivan toisin kuin toivottiin. Mutta siinä ei ollut kaikki. Sama käsi se on ollut, ja nykyäänkin on, monien ihmisten  elämässä, joita mitkään historiankirjat eivät tunne. Ja joita ei kenties muutoinkaan pidetä minään. Sama käsi se on meillekin: Hyvä käsi. Jumalan käsi, joka varjelee, lohduttaa, rohkaisee, parantaa, suunnittelee ja johdattaa. Silloinkin,  kun emme mitään käsitä.

"Ja koska meidän Jumalamme hyvä käsi oli meidän päällämme..." Esra 8:18

"...me olimme sanoneet kuninkaalle näin: "Meidän Jumalamme käsi on kaikkien päällä, jotka etsivät häntä, heidän parhaakseen..." Esra 8:22

Koivuniemen Raamattuhaku: Esra 8

Ilahduttakoon ajatus Jumalan Hyvästä kädestä ylläsi

 sinua tänään!

Katsomalla Häneen...

"Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta  alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa." 2 Moos. 34:29

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu." Ps 34:6

Se on ihmeellistä. Mooseksen kasvoista näki, että hän oli ollut Herran läheisyydessä. Mutta itse Mooses ei tiennyt kasvoissaan mitään ihmeellistä olevan.

Tuo psalmikohta puolestaan sanoo, että ne, "jotka häneen katsovat, säteilevät iloa." Ja vielä senkin, etteivät kasvot häpeästä punastu. Olisiko niin, että mekin saattaisimme säteillä iloa, vaikka itse emme  havaitse sellaista ollenkaan? Vaikka oma kokemuksemme tuntuu ihan toisenlaiselta?

Vesipisara sädehtii  valon voimasta...

Erämaassa

Mooses eli suurimman osan elämäänsä erämaassa. Tuo, jota toisinaan sanotaan jopa Egyptin prinsissiksikin. Hänhän oli faaraon tyttären ottopoika. Tuo ottoäiti oli tieten tahtoen ja rohkeasti ottanut tuon hebrealaisen orjan lapsen omakseen, vaikka silloin kaikki hebrealaiset poikalapset olivat saaneet itseltään faaraolta kuolemantuomion - jo ennenkuin olivat syntyneetkään.

Mutta tämän lapsen ottoäiti ei arkaillut ottaa lapselle hebrealaista imettäjääkin. Joka oli itseasiassa se äiti, joka lapsen oli synnyttänyt. Niin lapsi tuo lapsi; Moosekseksi ottoäitinsä nimeämä, sai tulla tuntemaan varhaislapsuudessa myös vanhempansa ja sisaruksensa. Ja he saivat pitää lastaan luonaan jonkin aikaa.

Lapsen imetyksen loputtua oli  äidin kuitenkin vietävä lapsi ottoäidilleen. Voi kuvitella, millaista se mahtoi olla itsekunkin kannalta, kun muutaman vuoden vanha lapsi vaihtaa asuinpaikka, perhettä, äitiä, sisaruksia. Mutta ottoäitinsä oli varmaan iloinen tästä saadusta lapsesta.

Ja faaraon tyttäen ottopoikana hän, Mooses,  sitten kasvoi. Aikuisena hän sai erään kerran mieleensä mennä omiaan tapaamaan. Hän näki heidän orjatyönsä, ja sen kuinka noita orjana olleita hakattiin. Mooses suuttui niin, että löi kuoliaaksi yhden egyptiläisen työnjohttajan.

Kaikki tämä tuli faaraonkin korviin. Hän puolestaan suuttui niin hirmuisesti, että aikoi tapattaa Mooseksen. Olisiko niin, ettei hän ollut koskaan oikeastaan pitänytkään tuosta hebrealaisalkuisesta Mooseksesta? Oli miten oli, Mooses tiesi nyt, että oli tosi kyseessä. Hänen oli aivan pakko paeta, muutoin häneltä olisi mennyt henki.

Entäpä pojan, aikuisen miehen jo, ottoäiti? Hän jäi varmaan kaipaamaan poikaansa, jos oli vielä elossa. Samoin oikea äiti, isä ja sisarukset. Ja varmasti niissä egyptiläisissä oli Mooseksella ystäviä, jotka kaipasivat häntä. Mutta myös niitä, jotka inhosivat sydämensä pohjasta. Mutta monet niistä kaipaavista eivät nähneet häntä enää koskaan sen jälkeen, kun hän lähti. Se tiedetään, että Mooseksen sisar Mirjam, ja hänen veljensä Aaron, vielä tulivat näkemään hänet - mutta se oli vasta 40 vuoden päästä...

---
Mutta nyt Mooses on erämaassa. On asunut siellä 40 vuotta jo. Hän muistelee kuinka sai siellä vaimon ja perheenkin. Jumala oli johdattanut häntä siinä kaikessa. Mutta helppoa hänellä ei ollut, varsinkaan alussa. Olihan hän tottunut aivan toisenlaisiin oloihin. Olihan järkyttävä muutos Egyptin hovista muuttaa niin "maalle", kuin paimentolaisen telttaan. Ehkä Mooses joskus ihmetellen hymähti, ajatellessaan asemaansa ennen, ja nyt. Ja sitä, kuinka egyptiläiset kaupungeissaan kaihtoivat paimentolaisia...

Mutta nyt oli tullut sellainen päivä, että Mooseksen ajatukset myllersivät. Päässä pyöri aivan muuta kuin telttaelämää ja lampaita: Jumala oli käskenyt hänen palata Egyptiin! Miten hän voisi? Tosin Jumala oli kyllä osoittanut hänelle ihmeellisillä asioilla voimansa, kun hän, Mooses, oli epäillyt kutsua ja saamaansa tehtävää. Mutta hän olisi mieluummin vain vieraillut siellä, käynyt vaikka katsomassa veljeään ja siskoaan, ja ehkä entisiä ystäviään. Se olisi ollut mukava asia. Mutta nyt hänelle annettiin valtava tehtävä: hänen pitäisi täältä lähteä ja mennä faaraon luo, ja sanoa hänelle, että hän päästäisi kaikki hebrealaiset lähtemään! Uskomatonta!

Mutta Jumala kyllä ilmoittikin, kuinka tulee käymään: ei faarao tietysti aiokaan päästää kansaa - ennenkuin valtavien, tapahtumaan tulevien ihmeiden jälkeen. Käsittämätöntä...

Mutta nyt Mooses on lähdössä. Häntä jännittää kaikki. Jumalahan lupasi vielä senkin, että hänen  veljensä Aaron tulisi häntä vastaan...

---
Nyt on kohdattu faaraokin jo monta kertaa. Ja viimeisen vitsauksen jälkeen faarao ei enää estä heidän lähtöään; hän suorastaan ajaa heidät matkaan!

Mooses palaa siis taas erämaahan. Hän ei vielä tiedä sitä, että se matka tulee kestämään 40 vuotta... Se tulee sisältämään niin monenlaista, ettei sitä käsittäisikään, eikä ehkä uskaltaisi lähteäkään, jos etukäteen tietäisi. Mutta Jumala johdattaa heitä itse.

Mutta me saatamme kysyä, mitä mahtoi Mooses itse omasta elämästään kuvitella? Silloin "nuorena" nelikymmenvuotiaana? Siihen löytyy vastaus; Apt. 7:24-25: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, etttä Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."

Ja eipä tainnut Mooseskaan sen jälkeen mitään ymmärtää, kun hänen omat suunnitelmansa olivat menneet aivan myttyyn...  Ehkä hänen omat unelmansa ja kuvitelmansa eivät täyttyneet, mutta Jumlan suunnitelmat kylläkin. Niin oli paras.


---

Jos kiinnostaa enempi näistä ihan Raamatusta lukea, niin tästä pääsee lukemaan näistä tapahtumista:
2. Mooseksen kirja.

Nyt oli tullut Jumalan aika

"Herra sanoi: "Minä olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden, sillä minä tiedän heidän tuskansa."  2 Moos.  3:7 JKPR*

Ja seuraava jae alkaa sanoilla: "Sentähden minä olen astunut esiin vapauttamaan heidät..."

Jumala olisi voinut vain käskeä Mooseksen lähteä, mutta Hän sanoo sitä ennen nuo: "Minä olen totisesti nähnyt"... "kuullut" ja "minä tiedän." Miksi Hän sanoo noin Moosekselle? Mooseshan oli jo kauan elänyt aivan toisaalla. Mutta ehkäpä hänen sydämessään oli silti ainainen kipu ja toive kansansa tähden. Ehkäpä hän oli nuo vuosikymmenet rukoillut vapautusta kansalleen ja kysellyt Jumalalta moneen kertaan, eikö Jumala näe, eikö kuule, eikö auta? Kenties hän oli kysynyt sitäkin, eikö ollut ketään, joka voisi auttaa hänen kansaansa? Kenties Mooses oli katkerasti katunut kiivauttaan, jonka seurauksena hänen oli ollut lähdettävä pakoon Egyptistä. Jos hän olisi ollut maltillisempi ja saanut elää siellä, olisiko hän voinut tehdä jotain? Mutta hän pilasi mahdollisuutensa...

Mutta nyt oli Jumala ottanut asian esiin, ja Hän käski Mooseksen mennä. Jumalan mahdollisuuksia ei ollut mikään pilannut. Mutta Mooses tunsi rajallisuutensa sen edessä. Hän ei ollut nyt Egyptin prinssi. Hän oli paimen.

*JKPR Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

Matka

Se matka oli hyvin pitkä ja raskas. Niin rasittava se oli, että monien toivo hukkui jo alussa. He olisivat halunneet palata. Paluuta ei kuitenkaan ollut. Se oli niin raskas, että luultiin ettei perillepääsyä mitenkään voi tulla. Inhimilliset olosuhteet olivat sellaiset.

Niissä oloissa jotkut rupesivat ehkä epäilemään sitäkin, oliko mitään määränpäätä edes olemassakaan. Mutta se määränpää oli. Se myös saavutettiin. Ei kansan sitkeyden tähden, vaan sen tähden, joka kulki heidän ylinnä matkaoppaanaan: koko sen pitkän ja uuvuttavan matkan heitä johti Herra itse! Häntä eivät voineet horjuttaa ihmisten epäilykset, napina tai kapina. Ihmisten epäluottamus ei voinut silloin, eikä voi nykyäänkään, horjuttaa Herraa eikä hänen päätöksiään ja päämääräänsä - mutta toi, ja voi nykyäänkin tuoda, matkaan mutkia, joita emme toivo. Niin se toi tällekin kansalle. Matka kesti vuosikymmeniä, mutta päämäärä saavutettiin, koska Herra oli niin päättänyt.

Se matka oli niin raskas Mooseksellekin, että hän etäältä sai nähdä lupausten maan. Uusi sukupolvi kansasta oli se, joka sai nähdä maan, ja mennä sinne. Sen saivat kokea myös Kaaleb ja Joosua. He olivat luottaneet Jumalaan. Luottamalla mukana kulkevaan Herraan ei olisi menettänyt mitään...


"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan."
5 Moos. 1:31

Hän näkee enemmän

Jumala näkee meissä enemmän kuin muut...                                               

Jumala näki Mooseksen synnyttyä hänessä muutakin, kuin mitä toiset näkivät. Hänhän oli orjan lapsi, määrätty kuolemaan. Mutta Mooses pelastui, koska Jumala oli päättänyt niin. Hän sai sitten kasvatuksensa faaraon hovissa, kaukana tulevaisuudessa odottavaa tehtävää varten.

Mutta ensin Mooseksesta tuli mies, joka oli tappanut ihmisen... Pakenevassa Mooseksessakin Jumala näki enemmän. Jumala valmisteli häntä johonkin...

Mooseksella oli, paimentaessaan  erämaassa 40 vuotta lampaita, sauva. Sekin näytti tavalliselta, mutta siinäkin oli enemmän. Kun Jumala palavan pensaan äärellä kutsui Mooseksen tehtäväänsä, sauva muuttui käärmeeksi, kun Jumala käski niin. Myöhemminkin sauvasta oli moneen...

Jumala näkee meissäkin jotain, mitä muut eivät näe. Olemme yhä hengissä, koska Jumalalla on meille vielä jotain. Hän näkee meissä enemmän; enemmän kuin toiset, tai me itse.

---

Viime sunnuntain kokouksessa rukoushuoneella oli seurakuntamme pastorin R. Lomban puheessa jotain tästä aiheesta. Tässä siitä vapaasti muisteltuna.

Niinkuin on päiväsi

"...ja niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin." 5 Moos. 33:25

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5 Moos. 33:2

Outoja teitä

"Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea." 5 Moos. 32:4 (uudempi käännös)

"Jumala vie joskus outoja teitä. Olemme rukoilleet johdatusta ja vedonneet hänen sanaansa, jossa Jumala lupaa johdatuksensa. Tie näyttää kuitenkin johtavan vain syvempiin vaikeuksiin ja kummallisempien ihmisten luo. Joudumme vain uusiin taisteluihin. ahdistuksiin ja epävarmuuteen. Olemmeko tehneet jonkun erityislaaatuisen synnin, jonka vuoksi Jeesus on jättänyt meidät oman voimamme varaan? Vai onko tullut jossain risteyksessä valittua kerta kaikkiaan väärä suunta? Jumala on kuitenkin teoissaan täydellinen. Se tarkoittaa, että kohdallamme ei ole tapahtunut virhettä. Kaikki tiet, joiden kulkemiseen hän on ohjannut, ovat oikeita. Vaikka toiselta tuntuisi. Hän tietää kaiken ja näkee kaiken. Hänellä on kaikki valta ja viisaus. Hän on uskollinen Jumala." 

(kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja)

---

Kauan sitten etsimme uutta, isompaa asuntoa. Asian puolesta rukoiltiin. Jopa niinkin, että seurakunnassa  rukoiltiin meille oikein hyvää asuntoa. Millaisen sitten saimme? Talon, josta jouduimme muuttamaan parin kuukauden päästä pois. Ja sen prosessin tuloksena muutimme tänne nykyiseen paikkaamme... Aina ei Jumalan teitä ymmärrä. Joskus on niin, että saamme kohta nähdä hänen teittensä hyvyyden. Toisinaan taas meidän pitäisi katsella kaikkea elämäämme sieltä lopusta käsin... jotta erottaisimme sen mikä oli hyvää. Ja voi olla ettei näkökykymme siltikään riittäisi.

Kyllä moni raamatun henkilökin ihmetteli varmaan aikanaan sitä, millaisia teitä Herra heitä kuljetttaa... mutta me, jotka voimme lukea heidän elämäntarinansa, saatamme nähdä siinä Jumalan käden jäljen.

Kansa meren ja sotajoukon välissä

Ja kansan ja sotajoukon välissä oli jotain....

"Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Sano israelilaisille, että he kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille; leiriykää vastapäätä Baal-Sefonia meren rannalle. Ja Farao on ajatteleva, että israelilaiset ovat eksyneet maassa ja että erämaa on saartanut heidät. Ja minä paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra.' Ja he tekivät niin.

Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, muuttui faraon ja hänen palvelijainsa mieli kansaa kohtaan, ja he sanoivat: 'Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!'
Ja hän valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti väkensä mukaansa; ja hän otti kuudetsadat valitut sotavaunut ja sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut ynnä vaunusoturit niihin kaikkiin. Sillä Herra paadutti Faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin, että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa. Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, sotavaunut ja ratsumiehet ja koko hänen sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät leiriytyneinä meren rannalle, Pii-Hahirotin kohdalle, vastapäätä Baal-Sefonia. Ja kun farao oli lähellä, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: 'Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.' Mooses vastasi kansalle: 'Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.'
Ja Herra sanoi Moosekselle: Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle. Muttta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten. Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä. Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.'
Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa ja tuli egyptiläisten joukon ja israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista. 

Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi;  ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla ja vasemmalla puolella. Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta. Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon. Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: 'Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestaan egyptiläisiä vastaan.'
Mutta Herra sanoi Moosekselle: 'Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä.'  Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta. Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; eikä yksikään heistä pelastunut. Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla. Ja Israel näki suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta." 2 Moos. 14 

Elämäni kulussa kätesi jälki

"Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: 'Tämä on varmaan hebrealaisten poikia." 2 Moos. 2:6

"Jumalani, sinä voit laittaa kenet tahansa ja minkä tapahtuman tahansa palvelemaan suurta suunnitelmaasi. Niidenkin on täytettävä tahtoasi, jotka taistelevat sinua vastaan. Sinun johdatuksesi kuljettaa meitä joskus kovin vierailta näyttävien maisemien läpi ja laittaa kohtaamaan erikoisia tapahtumia. Monia niistä emme itse osallemme valitsisi. Mutta sinun tiesi ovat erilaiset kuin meidän tiemme. Joosefin lähetit matkaan sallimalla veljien pudottaa hänet kaivoon. Mooseksen asetit purjehtimaan avuttomana lapsena kaislaveneellä vaaralliseen virtaan. Kun rukoilen johdatustasi, auta minua muistamaan, että siihen kuuluu kaikki se mitä kohtaan. Anna uskon silmät nähdä elämäni kulussa kätesi jälki ja auta luottamaan siihen, että sattumat  on matkastani poistettu. Vaikka en löytäisi selitystä tai aina  edes mieltä kokemaani, voin silti uskoa niiden hyvään tarkoitukseen. Olethan rakastava Isäni." 

 (Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä armon suojassa)

Kohtaamisia

Kolme kohtaamista. Elia oli masentuneena luolassa. Jumala kysyi häneltä: "Mitä sinä täällä teet Elia?"  Ja Elia kertoi huolensa aiheen; hän pelkäsi henkensä edestä. Jumala käski hänen mennä ulos odottamaan. Siitä kulki ohitse Herra. Hänen edellään tuli myrsky, "joka halkoi vuoret ja särki kalliot", mutta ei Herra vielä siinä ollut. Sitten tuli maanjäristys ja tulikin, mutta ei Herra ollut niissäkään. Sitten tuli hiljainen tuulen hyminä. Siinä oli Herra. Ja jälleen Hän kysyi Elialta. "Mitä sinä täällä teet, Elia?"  Tämä Elian kohtaaminen Jumalan kanssa löytyy kohdasta 2. Kun. 19:9-13.

Mooses kohtasi Jumalan kätkettynä kallion rotkoon. Mooses oli pyytänyt, että saisi nähdä Jumalan kirkkauden. Ja Jumala näyttäytyi hänelle selkäpuolelta. Tämä löytyy kohdasta 2. Moos. 33:17-23.

Paavali. Hän koki, näki ja kuuli, taivaaseen temmattuna suuria:"sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua." Näistä kerrotaan kohdassa 2. Kor. 12:2-4.  Kuitenkin jotkut väittivät Paavalia heikoksi: "Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko..."  (2. Kor. 10:10). Suurien kokemustensa vastapainoksi oli Paavali saanut jonkin "pistimen", jonkinlaisen kiusan, jonka poistamista hän oli rukoillutkin, mutta lopulta hyväksynyt sen, koska Jumala sanoi hänelle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2. Kor. 12:9).

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Kor. 4:7

Miten Mooses sai nähdä Herran?

 "...Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa." Moos. 33:21-23


Mooses sai pyytämänsä. Herra lupasi näyttäytyä hänelle. Emme tiedä miten  Mooses ajatteli kaiken tapahtuvan. Ajatteliko hän kenties, että hän näkee Herran suoraan edessään? Hän sai nähdä Herran, mutta ensin hänen piti asettua kalliolle odottamaan, Herran läheisyyteen. Joutuiko Mooses odottamaan pitkään, vai tuliko Herra heti, sitä ei Raamattu kerro. Kun Herra saapui, asetettiin Mooses kallion rotkoon (tai kallionkoloon, uudempi käännös)  ja Herra vielä peitti hänet kädellään. Millaista se mahtoi olla? Oliko siellä kenties pelottavaa, pimeää ja ahdasta, Jumalan käden alla, rotkossa? Jos oli pimeää, niin näkyikö Jumalan valtaisa kirkkaus Mooseksen silmiin kuin salamat suljetuille silmille pimeänä yönä?  Herra kulki ohi. Kun Hän oli ohittanut Mooseksen, sai Mooses nähdä Herran - selkäpuolelta.  Enempää Mooses ei olisi kestänyt.

Voit lukea halutessasi  Mooseksen pyynnöstä ja Jumalan vastauksesta tästä linkistä:  Koivuniemen Raamattuhaku 2. Moos 33:12-23.

---

Rotkon pohjalla voi olla pelottavaa, sinne ei välttämättä aurinko paista. Siellä voi olla vaikeakulkuista maastoa; ryteikköä tai suota. Ja siellä voi ruveta pelottamaan, että mitä petoja  siellä liikkuu... Tämäntyyppisenä minä rotkon näen, kun lähettyvillä on sellainen. Kallion laelta sinne on kyllä mielenkiintoista katsella, mutta pohjalle ei mielellään mene yksin.

 

Voikohan Jumala...

Onko Jumalalle...

 ... mikään liian suurta?

 ... mikään liian pientä?

 ... mikään liian kauan kestänyttä?

 ... mikään liian vähän kestänyttä?

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." 1 Moos. 18:14 

..."Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö."   4 Moos 11:23


------

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." sanottiin Aabrahamille, kun Jumala lupasi Saaran synnyttävän vanhoilla päivillään pojan, vaikka kaikki inhimilliset mahdollisuudet olivat menneet...

"Onko Herran käsi lyhyt?..." puolestaan sanottiin Moosekselle tilanteessa, jossa kansa kinusi jotain muuta syötävää kuin mannaa... Mooses ihmetteli, mistä hän saisi heille muuta? Koottaisiinko heille meren kalat? Jumala lähetti lihaa taivaalta. Tuli viiriäisiä.

Jumalalla on meidänkin kanssamme kaikki Hänen mahdollisuutensa käytettävissään!