Jumalan suunnitelmia...

"Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista..."4. Moos. 24:17 (v. -33) 

Bileam joutui siunaamaan Israelin, vaikka oli palkattu kiroamaan...

"Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes hän tulee, jonka se on ja jota kansat tottelevat." 1. Moos. 49:10 (v. -33)

Jaakob siinä siunaa poikansa Juudan... Josta  sitten tuli Jeesuksenkin esi-isä. Jeesukseenhan nämä yllä olevat juuri viittaavat. Jo Eedenin käärmetapauksen jälkeenhän ennustettiin hänestä, joka polkee rikki käärmeen pään... 1. Moos. 3:15

---

Katselimme muutama päivä sitten meillä olevan elokuvan*(siitä jutun lopussa lisää) Egyptiin joutuneesta Joosefista. Sitä kun oli katseltu, niin tuli mieleen etsiä nuokin jakeet, joista osa oli muistunut mieleen, niin piti etsiä että mistä se löytyy.

Joosefista tuli myös osa Jumalan suunnitelmaa. Hän näki unet, jotka osoittautuivat myöhemmin todeksi ja näyttivät etukäteen, mikä tuli olemaan Joosefin asema tulevaisuudessa. Vaikka sitä ei silloin kotiväkensä keskuudessa kukaan pitänyt muuna kuin haihatteluna. Mutta niin vain kävi, että hänen isänsä Jaakobin perhekunta, myös ne häntä vihanneet veljet, pelastuivat nälkäkuolemalta; samoin kuin koko Egyptin kansa - Joosefin uuden aseman ansiosta Egyptin hallinnossa. Sen oli Jumala suunnitellut ja toteuttanut, vaikka kukaan ei olisi ikipäivänä mitenkään voinut kuvitella ja uskoa sellaista tapahtuvan!

Raamattu kertoo siitä näin: "Kun Joosef oli seitsentoistavuotias... Kerran Joosef näki unen... "Kuulkaapa millaista unta minä näin! Me olimme   pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?"

Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä vielä enemmän. Jooset näki vielä toisenkin unen ja kertoi senkin veljilleen: "Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: "Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?" 1. Moos. 37:2,5,6-10 (v. -33)

Mutta niin ne Joosefin unet näyttivät, mitä tuleman piti: Hänestä tuli heidän herransa Egytissä; faaraosta seuraava. Ja sinne veljet itse olivat  hänet myyneet - orjaksi! Mutta Jumalalla oli se suunnitelma...!

---

Tässä on linkki  hakusanalla "Joosef" löytyneisiin  juttuihin toisen blogini puolelta. Kaikissa ei ole sentään se Egyptissä ollut Joosef, olihan heitä muitakin: Joosef Arimatialainen ja Joosef Marian mies.

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Joosef

---

* Elokuvasta:  Raamattu/Joosef.  Alkuperäisnmi: The Bible/Joseph. Vuodelta 1995, kesto 3 h 8 min. Kyseinen elokuva on kyllä yksi parhaista, mitä Raamatun henkilöistä on tehty! Siinä on hyvät näyttelijät; (mm. Ben Kingsley) ja käsikirjoittajat ovat osanneet käsikirjoittaa roolit ja tapahtumat kiinnostavalla tavalla. Ei ole vähääkään tylsä tämä elokuva; koskettava se on!

Tästä näkee  halutessaan elokuvan kansikuvan, ja selitykset jotka ovat englanniksi. Itse annoin tämän näpeissäni olevan vekottimen hoitaa käännöshomman suomeksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_(1995_film)

Minä en ollut muistanut... Olitko sinä? Sitä, että Jaakobia "vastaan tuli Jumalan enkeleitä."!

Vanhan Testamentin Jaakobista puhutaan nyt. Oli tullut lukijaa vastaan yhtenä aamuna tuo jae:

"Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä." 1. Moos. 32:2 KR-92

En ollut lainkaan muistanut tuollaista enkeleiden kohtaamista Jaakobilla! Kyseessä on siis se Jaakob, jolla oli 12 poikaa, isänä Iisak ja isoisänsä oli Abraham.

Mainittu enkeleiden kohtaaminen tapahtui ennen sitä painia joen rannalla, kun kohta oli kohdattava veli Eesau.

Jaakob oli aikoinaan, jo tulomatkallaan "kohti idän kansojen maita" (1. Moos. 29:1), kohdannut enkeleitä, kun näki unessaan enkeleiden kulkevan portaita ylös ja alas taivaaseen. (1. Moos. 28:12). Tämä oli tapahtunut,  kun hän pakeni veljensä Eesaun vihaa. 

Mutta nyt ei ole kyse siitä. Nyt oltiin paluumatkalla kotiseutuja kohti.

"Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: "Tässä on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai nimen Mahanaim*. Jaakob lähetti sananviejiä edellä veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle."  1. Moos. 32:2-4 KR-92  *'leiri', 'etuvartio'

Tämä nyt kyseessä ollut  kohtaaminen enkelien kanssa oli siis sen jälkeen, kun appensa Laaban oli ajanut häntä takaa ja saavuttanut hänet. Oli siinä syntynyt sitten onneksi sovinto. Nyt oli kuitenkin edessä uusi koitos - ja toivottavasti sovinnonteko,  veljensä Eesaun kanssa. 

Mutta ennenkuin se tapahtui, Jaakob joutui vielä kohtaamaan jonkun, enkeleitä suuremman... kun paini tämän kanssa virran rannalla.  Sen merkkinä Jaakob ontui  (ilmeisesti lopun ikäänsä) lonkkaansa.

JAAKOBILLA OLI AINAKIN KOLME KOHTAAMISTA TAIVAALLISTEN KANSSA!

Voisi kuvitella, että hän varmasti muisteli niitä kohtaamisia useasti, ja kertoili niistä. Tulee mieleen vielä tässä poikansa Joosefin unennäöt... Kenties Joosefin ollessa Egyptissä, hän muisteli isänsä kertomuksia. Isä puolestaan olisi mieluusti muistellut poikansa unia, jos olisi tiennyt hänen olevan elossa - ja Egyptissä... korkeassa asemassa. Sen hän tosin tulikin tietämään, ja sai nähdä rakkaan poikansa elossa - ja unien edeltä kertomassa asemassa. Ja Jaakob sai nähdä jopa Joosefin lapset!

Usko ja luottamus siihen, mitä Jeesus on sanonut ja luvannut. Muista myös rukous.

Itselleni rohkaisuksi ja muistutukseksi kirjoittelin lähinnä tuon vihkotekstin tänä aamuna. Kuvat eilisiä. Kuvista ajattelin, että nekin voisi osaltaan kuvata matkaa... Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!

---

Muista myös niitä uskon isiä, joista Raamattu on kertonut: heistä, jotka monien vaikeuksien kautta myös vaelsivat Jumalan lupausta kohti. Kohti luvattua maata. Sitä, joka oli, ja on, (vieläkin enemmän kuin se lupausten maa, joka täällä maan päällä oli, ja on) nimittäin se luvattu koti meille kaikille matkalaisille, eli taivas. Koti Isämme luona.

Muista Aabrahamia, uskomme isää, joka lähti tietämättä minne oli saapuva. Hän eli muukalaisena luvatussa maassaan, eikä nähnyt (kuin näyssä ja unessa vain; kts. 1. Moos. 15) sitä, että hänen jälkeläisensä sitä (nyt yhäkin) asuttavat. Hänen jälkeensä tuli Iisak. Sitten Jaakob poikineen. He joutuivat muuttamaan (sadoiksi vuosiksi) Egyptiin. Mutta niinkuin Jumala oli edeltä valmistanut heidän sinne menonsa, valmisti hän myös lähdön sieltä keskellä orjuutta. Alkujaan oli Joosef  tullut sinne maahan orjaksi myytynä veljiensä toimesta! Mutta kyseisen orjan Jumala asetti Egyptin kakkosmieheksi. Ja neljänsadan vuoden olo Egyptissä sai päätöksensä faaraon hovista alkaen, kun Mooses sinne hoviin Jumalan suunnitelman mukaan, oli sinne ottopojaksi otettu. Hän irtautui sieltä. Ja vuosia myöhemmin Egyptistä irtautui koko Joosefin heimo, eli israelin koko kansa, Jaakobin jälkeläiset - Mooseksen johdolla. He  vaelsivat erämaassa 40 vuotta. Matka oli pitkä ja vaikea, vastuksia täynnä; mutta Jumala kulki heidän kanssaan päivällä pilvipatsaana, yöllä valoisana. Mooseskin joskus väsyi, ja sanoi, ettei hän jaksa yksinään johtaa sitä kansaa. Jumala antoi hänelle apulaisia. Mooseksen sanotaan myös olleen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu. Hänellä olikin likeinen suhde Jumalaan. Hänen kanssaan Jumala puhui kasvokkain, ja hänelle Jumala antoi lakinsa välitettäväksi kansalle. 

"Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä." 4. Moos. 12:3 KR-92

"Herra sanoi:  - Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. 

Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?" 4. Moos. 12:6-8 KR-92

...

On kulunut tuhansia vuosia. Yhä me olemme vielä matkalla sitä varsinaista luvattua maatamme - taivaan kotia - kohti. Se lupaus on täyttyvä, vaikka nyt olisimme millaisessa "orjuudessa" tai "erämaassa" tahansa! Jumala itse on valmistanut ja varmistanut asian; niinkuin hän muinaisinakin aikoina teki. Nyt me seuraamme Jeesusta, Jumalan lähettämää vapauttajaamme. Aika on jo lähellä, sillä Jeesus on jo mennyt valmistamaan meille sijaa sinne kotiin. Niinhän hän lähtiessään meille lupasi.

Jeesus sanoi: "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen* asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan** tulemaan sinne. Mutta laista*** ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa." Luuk. 16:16-17 KR-92

(*Johannes Kastaja.  ** Kuin siinä Jeesuksen joskus kertomassa kertomuksessa; häävieraita kerättiin tienvarsiltakin, ketä vain tavattiin. Ja häävaatteet tietysti saatiin juhlien järjestäjältä!   *** Jeesus täytti kaikki lain vaatimuksen meidän puolestamme, antoi synnittömänä henkensä, jotta me saisimme elämän.) 

 Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!

Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Joosef - "Daavidin poika", kuninkaan poika

"Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, 

hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä." Matt. 1:20

Enkeli ei sanonut: Joosef, puuseppä. Tai: Joosef, sinä Jaakobin poika, (vaikka se nimi hänen isällään oli). Ei, vaan nyt nimitys kuului: "Daavidin poika". Olihan hän kuninkaan sukujuurista kyllä, mutta tuskin se asia Joosefin arjessa juurikaan oli näkynyt. Hätkähdyttiköhän se Joosefia - se kuninkaan pojaksi nimittäminen? 

Joosefhan oli varmaan aika alamaissa. Hän aikoi "salaisesti hylätä hänet", eli naisen, jonka oli valinnut. Mutta kesken hänen suunnitelmiensa tulee enkeli yöllä unessa, ja rohkaisee häntä. Ja aloittaa rohkaisun sanansa nimittämällä häntä kuninkaan pojaksi! Nimellä on merkitystä. Jeesustakin tultiin kutsumaan Daavidin Pojaksi. 

Jumalan hyvä käsi

"...meidän Jumalamme hyvä käsi..." Esra 8:18

Se oli sitä: Hyvä käsi, Aabrahamin, Joosefin, ja Mooseksen yllä heidän kaikissa vaiheissaan. Heidän elämässäänhän näyttivät asiat jopa vuosikymmenten ajan menevän pieleen; aivan toisin kuin toivottiin. Mutta siinä ei ollut kaikki. Sama käsi se on ollut, ja nykyäänkin on, monien ihmisten  elämässä, joita mitkään historiankirjat eivät tunne. Ja joita ei kenties muutoinkaan pidetä minään. Sama käsi se on meillekin: Hyvä käsi. Jumalan käsi, joka varjelee, lohduttaa, rohkaisee, parantaa, suunnittelee ja johdattaa. Silloinkin,  kun emme mitään käsitä.

"Ja koska meidän Jumalamme hyvä käsi oli meidän päällämme..." Esra 8:18

"...me olimme sanoneet kuninkaalle näin: "Meidän Jumalamme käsi on kaikkien päällä, jotka etsivät häntä, heidän parhaakseen..." Esra 8:22

Koivuniemen Raamattuhaku: Esra 8

Ilahduttakoon ajatus Jumalan Hyvästä kädestä ylläsi

 sinua tänään!

He eivät tienneet mitä tuleman piti...

Siinä nyt istui miesjoukko rehvakkaana syömässä. Olivathan he nyt mielestään hoidelleet yhden ongelman pois päiväjärjestyksestä. Ainakin melkein. Sillä nyt he kuitenkin syödessään miettivät, mitä tuli tehtyä, ja miten ongelma ratkaistaisiin loppuun asti. He olivat ehkä tyytyväisiä, etteivät olleet tappaneet poikaa, olihan hän nyt vain siinä kuivassa kaivossa... Mutta ei kai häntä voisi vain jättää sinne? Vai voisiko? Eikö se olisi oikeastaan sama, kuin jos olisi tappanut hänet, niin aluksi aiottiinkin.

Siinä heidän syödessään alkoi kaukaa näkyä pölypilvi ja kohta harjanteen takaa näytti tulevan esiin karavaani. Miehet sitä syödessään katselivat. Eikä mennyt kauaakaan, kun jotkut heistä vilkaisivat toisiinsa merkitsevästi ja nyökäyttivät päätään saapuvan karavaanin suuntaan. Sieltähän taitaa saapua heidän ongelmansa ratkaisu. Eräs heistä sitten sanoi sen ääneen, että myydään poika tuolle karavaanille. Eihän se ensimmäinen idea pojan tappamisesta ollutkaan pienen harkinnan jälkeen ollut niin hyvä, vaikka siihen ensin  innostuttiin. Olisihan parempi, että jää henkiin kumminkin. Kun oma veli kuitenkin on. Vaikka se "veli" sanottiinkin hampaat irvessä.

Niin tehtiin. Poika otettiin kaivosta ja luovutettiin karavaanin kyytiin 20 hopeasekelistä. Nyt poika päätyisi Egyptiin. Eikä hänen suuruudenhulluista unistaan tulisi ikinä mitään...

---

Entäs se mainittu poika sitten. Hän oli järkyttynyt. Miten omat veljet saattoivat heittää hänet tänne! Hän huusi ja rukoili heitä, että nostaisivat hänet sieltä pois. Hänen  huutonsa tuntuivat kaikuvan kuuroille korville.

Tulipa sitten sellainenkin hetki, että häntä todellakin ruvettiin sieltä nostamaan. Nostettava ilahtui, mutta  saikin kokea heti uuden järkytyksen: hänet annettiin vieraan karavaanin matkaan. Hänet oli myyty orjaksi! Omat veljet olivat tehneet sen. Olihan hän tiennyt, etteivät veljet hänestä oikein pitäneet, mutta mitään tämän kaltaista hän ei olisi voinut heistä uskoa.

Karavaani lähti matkaan ja poika sen mukana.  Mikään hänen anelunsa ei ollut auttanut, veljet olivat säälimättömiä.  Karavaanin taittaessa pitkää matkaansa pojan ajatukset harhailivat monenlaisessa. Oliko tämä pahaa unta, poika mietti.

Unet tosiaan. Eikö hän ollutkin hiukkasen kuvitellut, että hänen näkemänsä unet kumartavista lyhteistä, auringosta, kuusta ja tähdistä olisivat merkinneet jotakin? Että hänestä voisi tulla jotain... Siltikin, että hän oli veljessarjan toiseksi nuorin. Olipa isäkin häntä moisesta haaveilusta nuhdellut. Mikä hölmö haaveilija hän olikaan ollut. Ikinä hän ei enää haluaisi kuvitella unista yhtään mitään! Olikohan Jumalakin hänet hylännyt? Miten isä jaksaa kestää sen, kun hän ei palaakaan kotiin? Miten hänen katalat veljensä selittävät hänen katoamisensa? Kysymyksiä ja kyyneleitä riitti loputtomiin...

---
Vuosia, vuosia myöhemmin.

Eräs orja komennetaan faaraon eteen. Faarao oli kuullut tuon miehen osaavan selittää unia. Ja niin hän selitti nytkin, ettei faarao ollut viisaampaa koko elämänsä aikana kuullut. Tämä mies piti saada hovin palvelukseen...

Ja niin  vain kävi sekin, että "pojan" veljet vielä kumarsivatkin tätä "poikaa", joka nyt oli toiseksi suurin Egyptissä, faaraosta seuraava.  Ja isä sai tietää, ettei peto ollut syönyt hänen poikaansa...

Jos kiinnostaa lukea tarkemmin näistä kiemuroista, niin näistä  löytyy: 1. Moos. 37 ja 1. Moos. 39-46

Jumalalla oli suunnitelma, joka toteutui vääjäämättä, vaikka olosuhteet vuosikausien ajan näyttivät menevän aivan toiseen suuntaan...

Kahleet putosivat ajallaan

"...jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin..." 

Ps 105:18*

Ikäänkuin ensi kertaa olisin jakeen nähnyt, vaikka se luetuksi on täytynyt aiemminkin tulla. Tuo kohta oli tällaisessa kohdassa: "Kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen, oli hän lähettänyt heidän edellään miehen: Joosef oli myyty orjaksi. Hänen jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, kunnes hänen sanansa kävi toteen, ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi." Ps 105:16-19*

Mielessäni näin painavat kahleet jaloissa. Jos meillä hyväkin kenkä saattaa hiertää, niin mitä tekevät raskaat rautakahleet jaloissa! Ei ole ergonomista tai pehmustettua. Varmaan hyvin äkkiä olivat jalat verillä ja liikkuminen tuskallista. Tämäkin vaihe kuitenkin kuului Jumalan suunnitelmaan yhtenä osana... Joosefistahan tuli isänsä perhekunnan ja  suvun pelastaja nälänhädältä. Hänestä tuli  myös Egyptin valtias; hänestä... entisestä vangista!  Mutta sitä ennen hänen osakseen tuli voittaa vankilan päällikön suosio... kahleet putosivat jaloista ajallaan.

Joosefin alkuaikaa vankilassa: 1 Moos. 39:20-23

Jumalan suurta suunnitelmaa varten tarvittiin outo vaihe! Emme useinkaan käsitä raskaita vaiheita, miten niistä voi koitua jotain hyvää. Joosefia ajatellessa voi tulla mieleen, että pitikö sen mennä niin? Eikö hän olisi voinut päästä faaraon suosioon suoraan Potifarin talosta? Jumala tietää vastauksen siihen. Hän voi laittaa vaikkapa ilkeämielisen ihmisen suunnitelmiin uuden muodon ja tehdä niistäkin jotain ihan toista, kuin joku ihminen aikoi. Joosef lienee oppinut jotain tärkeää eri vaiheissaan, jotka kuitenkin kaikki olivat Jumalan tiedossa ja suunnitelmissa.

---
*Käyttämäni Raamatunkäännös: Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie (perustuu -33/-38 kirkkoraamattuun)

Elämäni kulussa kätesi jälki

"Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: 'Tämä on varmaan hebrealaisten poikia." 2 Moos. 2:6

"Jumalani, sinä voit laittaa kenet tahansa ja minkä tapahtuman tahansa palvelemaan suurta suunnitelmaasi. Niidenkin on täytettävä tahtoasi, jotka taistelevat sinua vastaan. Sinun johdatuksesi kuljettaa meitä joskus kovin vierailta näyttävien maisemien läpi ja laittaa kohtaamaan erikoisia tapahtumia. Monia niistä emme itse osallemme valitsisi. Mutta sinun tiesi ovat erilaiset kuin meidän tiemme. Joosefin lähetit matkaan sallimalla veljien pudottaa hänet kaivoon. Mooseksen asetit purjehtimaan avuttomana lapsena kaislaveneellä vaaralliseen virtaan. Kun rukoilen johdatustasi, auta minua muistamaan, että siihen kuuluu kaikki se mitä kohtaan. Anna uskon silmät nähdä elämäni kulussa kätesi jälki ja auta luottamaan siihen, että sattumat  on matkastani poistettu. Vaikka en löytäisi selitystä tai aina  edes mieltä kokemaani, voin silti uskoa niiden hyvään tarkoitukseen. Olethan rakastava Isäni." 

 (Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä armon suojassa)