Hän - Aabraham, lähti... uskon varassa

"Niin Abraham lähti Herran käskyn mukaan..." 1. Moos. 12:4 KR92

"... tietämättä, minne oli saapuva." Hebr. 11:8 (v. -38)

"... todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko." Gal. 3:7 KR92

"Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme." 2. Kor. 4:7 KR92

Kuka opetti Paavalille - niitä uuden liiton asioita, joita me saamme lukea Raamatustamme...?

Paavalilla ei ollut  "Uutta Testamenttia", kun hänestä oli tullut Jeesukseen uskova. Kuka lie opettanut hänelle niitä totuuksia, joita me saamme Raamatusta, Uuden testamentin puolelta, lukea? Esimerkiksi vaikkapa ehtoollisesta; niistä asioista, kun Jeesus esim. sanoi olevansa leipä ja veri:

"Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kyselivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme." Joh. 6:48-52 KR-92

Voi ihan kuvitella sitä supinaa, ja järkytystä tällaisen puheen tähden...

 

Mutta Jeesus jatkoi samalla linjalla, pistäen ns. paremmaksi, järkyttäen lisää niitä, jotka eivät uskoneet:

"Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."  Näin Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagoogassa." Joh. 6:48-59 KR

Kuulijoiden järkytys tästä puheesta synagoogassa tuli varmaankin ilmi toisten tyrmistyneenä hiljaisuutena... Ja toisten kiihtyvinä ääninä! Ei ymmärretty ollenkaan. "Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan.... vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan." Joh. 6:60, 66 KR-92

Myöhemmin, Jeesuksen kuoleman ollessa jo ihan lähellä, hänen ehtoollisella lausumansa sanat selvittävät mistä kaikessa on kyse: "Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta." Mark. 14:22-24 KR-92

---

Ja aikanaan Paavali, jostain opetuksensa saanut, tämä entinen fariseus Saulus Tarsolainen, Jeesukseen uskovien vihollinen, uutena miehenä Kristusta julistava apostoli Paavali, kirjoittaa näin:  "Eikö malja, jonka me siunaamme ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?" 1. Kor. 10:16 KR-92

Lienee Paavali ollut Jumalan itsensä opettama - joko ihmisten avulla, ja myös niiden aikoinaan opiskelemiensa kirjoitusten avulla, joita oli fariseuksena tutkistellut. Ja varmaan hänen uskoon tulonsa jälkeen, hänen uudet uskovat ystävänsä hänelle avasivat vanhojen kirjoitusten merkitystä Jeesukseen nähden. Nyt hän vasta tajusi, mistä ja kenestä kaikessa oli kyse. Se  oli kuin silmien avautuminen... Niinkuin se, kun hän Jumalan valon ilmestyessä tiellä sokaistui - sai hän kuitenkin muutaman päivän päästä silmiinsä näön.

---

En tiedä miten nyt onkin useamman kerran tullut Paavali mieleen. Niin tänäkin aamuna.  Tuossa alla nyt kuitenkin linkki juttuun, joka on jo vanhempi, tasan puolen vuoden takaa:

 https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/11/he-eivat-tieda-keta-vastaan-kayvat.html

Mahdotontako?!

Tänä aamuna saan lukea tämän, Päivän Tunnussanasta:

"Onko Herralle mikään mahdotonta?" 

4. Moos. 11:23 KR-92

Meille voi tuntua, ja olla, monikin asia mahdoton.

Mutta Jumalalle ei. 

Ei mikään.

Kun hän rupeaa järjestelemään jotakin asiaa -

olkoon miten mahdoton tahansa; 

valmista tulee, kun HÄN 

alkaa järjestellä sitä.

Silloin mahdottomat muuttuu mahdollisiksi.

Mitä sanottiin Aabrahamista, ja hänen myötään meistäkin...

"Mitä meidän on sanottava Abrahamista,

 kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?

Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi 

tekojensa perusteella, hänellä on 

aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan 

Jumalan edessä.

Mitä sanovat kirjoitukset?

"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen,

 ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Työntekijälle maksettua palkkaa ei 

katsota armosta saaduksi 

vaan ansaituksi. 

Jos taas jollakulla ei ole ansioita 

mutta hän uskoo Jumalaan, joka 

tekee jumalattoman vanhurskaaksi, 

Jumala lukee hänen uskonsa 

vanhurskaudeksi.

Ylistäähän Daavidkin autuaaksi 

sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo 

vanhurskaaksi hänen teoistaan 

riippumatta: - Autuaita ne, joiden 

pahat teot on annettu anteeksi 

ja joiden synnit on pyyhitty pois. 

Autuas se mies, jolle Herra ei 

lue viaksi hänen syntiään.

Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen 

vain ympärileikattuja vai myös 

ympärileikkaamattomia?

Mehän sanomme: "Jumala katsoi 

Abrahamille vanhurskaudeksi uskon."

Oliko Abraham silloin ympärileikattu? 

Ei ollut, hän oli ympärileikkaamaton. 

Hän sai ympärileikkauksen merkin 

sen vakuudeksi, että hänet oli 

hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän 

ympärileikkaamattomana uskoi.

Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, 

jotka uskovat ja jotka katsotaan 

vanhurskaiksi, vaikka ovat 

ympärileikkaamattomia. 

Samoin hän on ympärileikattujen 

isä, jos nämä seuraavat sitä uskon tietä, 

jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä 

ympärileikkaamaton.

Ei Jumala sen vuoksi luvannut 

Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen 

koko maailmaa perinnöksi, että 

Abraham noudatti lakia, vaan siksi, 

että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, 

kun hän uskoi. 

Jos näet perillisiä ovat ne, 

jotka vetoavat lain noudattamiseen, 

silloin usko menettää merkityksensä

ja lupaus raukeaa.

Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; 

ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.

Usko ja lupaus kuuluvat yhteen 

sitä varten, että kaikki olisi armoa.

Näin lupaus on varma ja koskee 

kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, 

ei vain niitä joilla on laki, vaan 

myös niitä, joilla on Abrahamin usko. 

Hän on meidän kaikkien isä, 

niin kuin on kirjoitettu:

"Minä olen tehnyt sinut 

monien kansojen isäksi."

Tähän Jumalaan Abraham uskoi, 

häneen, joka tekee kuolleet eläviksi 

ja kutsuu olemattomat olemaan.

Abraham toivoi, 

vaikka toivoa ei ollut, 

ja niin hän uskoi tulevansa 

monien kansojen isäksi kantaisäksi 

näiden sanojen mukaisesti: 

"Näin suuri on oleva 

sinun jälkeläistesi luku." 

Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka 

hän, lähes satavuotiaana, tiesi 

elinvoimansa sammuneen ja 

Saaran kohdun kuihtuneen. 

Abraham ei ollut epäuskoinen 

eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan 

sai voimaa uskostaan. 

Hän antoi Jumalalle kunnian 

varmana siitä, että Jumala pystyy 

tekemään sen mitä hän on luvannut. 

Sen vuoksi Jumala katsoikin 

hänet vanhurskaaksi.

Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."

Paavalin kirjeestä roomalaisille, luku 4. Suom. 1992 

Vettä, Kristuskalliosta - myös erämaassa

"ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan: tämä kallio oli Kristus." 1. Kor. 1:10:4 KR-92

"Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä. Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata." Ps. 78:15-16 KR-92

"Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtaamaan pitkin kuivaa maata." Ps. 105:41 KR-92

"... Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan." ...

"Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän kirjansa saivat juoda kyllikseen." 4. Moos. 20:8, 11 KR-92 

(Jumalan ohjeen mukaan, pelkkä puhe olisi riittänyt... Jumala kuitenkin armollisesti antoi vettä.)

 ---

(Tässä sensijaan Jumalan ohje on erilainen, eri kerralla. Tämä tapahtui aiemmin.)

"Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen. Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden." 2. Moos. 17:6 KR-92

 

Mitä Jeesus vastasi kysymykseen sokeuden syystä...

Kysyttiin häneltä, että kuka sen synnin teki, kun oli sokeana mies syntynyt. Olivatko vanhemmat siihen syypäitä? Vai oliko syy miehessä itsessään?

Mitä Jeesus vastasi?

"Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Näin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Evankeliumi Johanneksen mukaan 9:3 (v. -92 Raamatunkäännös)

- - - 

"Niin kauan kuin minä olen maailmassa, minä olen maailman valo." Joh. 9:5 KR-92

Niin Jeesus myös sanoi, juuri ennen kuin alkoi sivellä miehen silmiin maasta ja syljestä tekemäänsä tahnaa... Sokea mies ei ollut koskaan nähnyt mitä on valo. Kohta hän sen näkisi - kun  Jeesus lähetti hänet Siloan* altaalle peseytymään.

Pesikö hän vain silmänsä vai koko kropan, sitä Raamattu ei mainitse, mutta voi olla että koko mies kylpi.  Mutta jännä on sekin seikka, joka on mainittu: "altaan nimi merkitsee: *lähetetty." Tuo altaan nimikin, ja mitä siellä tapahtuisi tuona tiettynä päivänä, on ollut Jumalan tiedossa jo silloin kun se allas on nimensä saanut... Kuka sen sitten lieneekin nimennyt. En tiedä kerrotaanko se asia Raamatussa jossakin. Voisikin olla mielenkiintoinen tieto etsittäväksi.

Mutta sieltä sitten palasi mies, altaalta, näkevänä. Hän näki ihmisten ja kaiken muun lisäksi myös Parantajansa, todellisen Valon: Jeesuksen🌟

"Herra, kuka hän on?" Mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa."

 Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi."

"Minä uskon", Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä."  Joh.9:36-38  KR-92

Koko luku 9 Johanneksen evankeliumissa kertoo tästä ihmeestä ja mitä sen tapahtumisen jälkeen seurasi. Ne miehen vanhemmatkin jopa joutuivat kuulusteltavaksi asiasta.

Eilen aamulla minulla soi mielessä lohduttavana virren 14 alkusäe. Nyt se oli siis jouluvirsi, kun maanantai-aamuna oli pääsiäisvirsi päänupissa soitossa heti aamusta. Tänään ei ole soinut mitään. Mutta jos joku tahtoo kuunnella tai katsella sanoja tuosta virrestä 14: "Syvässä yösssä viesti kiirii, nyt aamutähti sarastaa..."; niin tuosta linkistä sen tavoittaa: 

 https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Osina Jumalan suunnitelmaa. Emme useinkaan tiedä, millä tavoin oma osamme voisi olla tärkeä...

Joku voi olla mahdollistamassa jotain jonkun toisen osalle🌱

Aamun luettavissani oli kahdesta naisesta; Noomista ja Ruutista, jotka olivat anoppi ja miniä. Heillä oli niin hyvät välit, että Ruut lähti Noomin mukaan Noomin entiseen kotimaahan muuttaen, kun perheen miehet olivat kuolleet. Noomi toimi sitten Ruutille äitinä siellä, kun omia poikia ei enää ollut.  Ja Ruutin uusiin naimisiin menolla oli myös Noomilla sormensa pelissä. Noomi oli sitten Ruutin lapselle myös isoäitinä ja hoitajana, koska Ruutin oma äitihän oli jäänyt Ruutin synnyinmaahan.

 Raamattu kertoo että naapurin naiset jopa sanoivat lapsen synnyttyä, että "Noomille on syntynyt poika"*.    Raamattuhan ei ainakaan mainitse, että Noomilla olisi ollut ollenkaan omia lapsenlapsia niistä omista kahdesta kuolleesta pojastaan, joiden vaimoja Ruut ja Orpa olivat olleet...  Ja Noomi koki osansa ja olemisensa varmaan hyvin epäonnistuneeksi ja turhaksi, koska entisiin kotimaisemiin palattuaan sanoi tutuille  naisille: "Älkää enää kutsuko minua Noomiksi*, kutsukaa minua Maaraksi**, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta."** Ruut 2:20  (*onnellinen, **murheellinen) v. 1933 käännös

Mutta silti: Noomilla oli tosi tärkeä osa - jopa ilman omista lapsista syntyneitä jälkipolvia - Israelin uusien sukupolvien tulemisessa ja tulevaisuudessa, ja jopa koko maailmankin loppuun asti ulottuvassa tulevassa historiassa! Ilman häntä ei olisi syntynyt kuningas Daavidiakaan! Esiäitinä Ruut... Ja Jeesuksenkin esiäitinä oli Ruut, joka Noomin mukana tuli siihen maahan... Leskinä kummatkin. Mutta Jumalalla oli, ja on, suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen. 

*Ruut 4:17: "Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: "Noomille on syntynyt poika". Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä." v. -33 käännös

---

Suomessa sanalla anoppi on usein jotenkin epämukava kaiku. Mutta monissa muissa maissa ja kulttuureissa tuo sama asema on niinkuin toisen äidin asema. Äitejä kotimaassamme kyllä enimmäkseen arvostetaan... Mitä jos täälläkin ajateltaisiin anoppeja ja miniöitä äiteinä ja tyttärinä? Ja appiukkoja ja vävyjä isinä ja poikina? Miesten puolella ei ehkä ole ihan samassa mittakaavassa sentään yleisiä vitsit näistä "isistä lain mukaan" kuin on naisten kesken anopeista? 

Ruut oli Noomin, anoppinsa, kotimaahan tullessa maahanmuuttaja. Ja liekö ollut alkujaan toisenuskoinenkin. Siitä Raamattu ei mitään sano. Mutta kukaties Ruut joutui kokemaan väheksyntää ja ylenkatsetta sen vuoksi, että oli muualta: oli moabilainen. 

Olen joutunut itse tarkistamaan käsityksiäni toisen kulttuurin edustajista. Olen saanut huomata, että usein he ovat kohteliaampia ja huomattavasti huomaavaisempia ja avuliaampia kuin itse olisin osannut olla. Ei me suomalaisiksi syntyneet välttämättä olla ihan kaikessa niin hyviä, kuin olemme itsestämme luulleet. Jos meillä olisi mahdollisuus tutustua toisen kulttuurin edustajan ajatuksiin ja tapoihin edes vähän, saattaisimme yllättyä heistä myönteisestikin. Ja käsitys omasta itsestä ja omista tavoista voisi muuttuakin joissakin kohdin ehkä? Meidän on tietysti usein vaikea tutustua muihin, jo ihan oman luonteenlaatumme vuoksi. Sen itsessäni aivan erityisesti huomaan. En helposti ryhdy puheisiin edes omankielisen ihmisen kanssa, ellei toinen tee aloitetta, tai keskustelukumppani ole hyvin tuttu. Saati jos on kieliongelma. Itsehän en kehtaa enkun sanoja suustani päästää, niitä vähäisiäkään, joita ehkä kirjallisessa muodossa osaisin. Mutta moni muualta tullut toivoisikin kenties että hänelle puhuttaisiin suomea...  Itsehän olen anoppi, jota on nimitetty äidiksi. Ja isäntä on appiukkona saanut kuulla itseään sanottavan isäksi. Kyllähän se tuntuu kivalta:) 

Lähellä olevat...

"... Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!" Jes. 33:19 KR-92

Kun tuo jaekohta osui muuta etsiessä sivusilmällä silmiini, tuli siitä mielikuva Jumalan voimasta, jonka suuruutta emme useinkaan käsitä: Jumala on ihan lähellämme; (vaikkapa kuin tulivuori), jonka voima on kätkössä, mutta joka voi tulla esiin yhtäkkiä ja valtavalla voimalla, kuten Hän tahtoo.

Koko ja kuuluu näin: "Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt! Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani." Jesaja 33:13 KR-92

Jännää tuossa, ja huomionarvoista, oli se, että Jumala antoi tuon oppimisen kehoituksen niille, jotka lähellä ovat. Selvästikin on oppimisen tarvetta... Eikö se ole vähän samantapainen kehoitus, samaa "kastia" se ohjeistus, kun Jeesus itse sanoi: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." Joh. 14:1

 

Ja se jatkui; seuraavassa jakeessa: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?" Joh. 14:2

Kun Jumala on vaiti, saatamme käytännössä pitää häntä heikkona tai voimattomana tekemään asioita (meidän elämässämme tai toisten), vaikka sanoissa ja ajatuksissa haluamme ja vakuutamme uskovamme. Emme tee sitä tahallamme, mutta uskoa meiltä - minulta - puuttuu siihen, että Jumala haluaisi/voisi toimia meidän tai tämän maailman asioissa. Ja kuitenkin uskomme. Mutta ei edes sinapinsiemenen verran sitä uskoa meillä - minulla - ole... Senhän Jeesus totesi jo opetuslapsistaan, jotka sentään näkivät ja kokivat Sinut ja toimintasi täällä. Saati sitten meillä, jotka emme ole Sinua näillä maallisilla silmillämme nähneet!

Käsittämätöntä, että voit rakastaa meitä silti - ja niin paljon, että kuolit ihmisenä puolestamme, että me perisimme ikuisen!

Välttämätön Elämän Leipä! Ja Opettaja, jolta uskaltaa kysyä - Jeesus Kristus

 Jeesus itse sanoi: (huom. vahva korostus: "totisesti x 2):

"Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.

Minä olen elämän leipä. Teidän Isänne söivät

autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet.

Mutta tänä leipä tulee taivaasta, ja se, joka

tätä syö, ei kuole.

Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta,

ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä,

jonka minä annan, on minun ruumiini.

Minä annan sen, että maailma

saisi elää."  Joh. 6:47-51 KR-92

Se on jännä, miten erilaisin mielin, niin erilaisin ajatuksin ja mielikuvin voidaan Raamatun sanaa milloinkin lukea! Jonain hetkenä jostain tutusta kohdasta tekstistä voi löytyä aivan "uusi" näkökulma, tai mielikuva. Kuten minulle nyt; ihastuin tuohon leipäkohtaan. Tulee mielikuva, että Jeesus kehottaa runsaasti "syömään" sitä leipää - luottamaan sen voimaan pitää meidät "hengissä" eli Jumalalle ja taivaalle kelvollisina - elävinä:)

---

Opettajasta: (ope pitää huolta ja katselee, missä joku ehkä tarvii apua. Ei jätä pulaan.)

*"Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa akseleitasi." Ps. 32:8 KR-92

"Seuraa sinä minua." Joh. 21:22 KR-92

"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." Jaak. 1:5 KR-92

* Tuo jae, ym.: Jännä tässäkin. Jotenkin olen ollut sellainen, että kun lukee sanat: "Minä opetan sinua", tulee helposti mielikuva jostain ankarasta opettajasta, joka on pelottava. Jonka edessä pelkää olla osaamaton, vaillinaisesti osaava ja kaikkea sitä, mitä "koululainen" Jumalan koulussakin voi olla. Mutta tuohan puhuu ihan toisenlaisesta opettajasta! Sellaisesta, jonka tykö kaikki oppilaat saavat, haluavat ja uskaltavat tulla!:)

---

Mutta  nyt minä lopettelen tämän naputtelun. Olisi aikomus nyt ruveta ihan jauhoista leipää tekemään, kun leivät on nyt  loppu. Ei kyllä yhtään huvittaisi, mutta "paree se ny kummiski olisi" tuumin minä.

 

"Älköön sydämenne olko levoton

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1 KR-92

✝️❤️🌿✨

---

En ole, eikä olla, paljon tapahtumissa käyty, mutta noista ainakin on jäänyt nuo "jalanjäljet" - muistutuksia Jumalan rakkaudesta💌

"Mitä tämä siis merkitsee?" - mietti kirjeen kirjoittaja

Ja minäkin mietin yhdessä kohtaa samaa - siitä hänen kirjoittamastaan. Mutta palataan itse kirjeeseen, laitan tähän palasen:

"Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet  vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

  

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen? - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.

Mitä siis on sanottu?  - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet  kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutava häntä avukseen." Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman julistajan tuojan askelet!" 

Room. 9:31 - 10:15 Kirje Roomalaisille (Paavalilta, ent. Saulus Tarsolaiselta, joka vainosi Kristukseen uskovia, mutta jolle Jumala ilmestyi, ja Sauluksesta tuli Paavali).  

---

Kirjeen sanoma ilahdutti minua tänä aamuna🌟

Mutta kuten joku Raamatun kirjoittajista, olisikohan ollut Pietari, mietti joskus omassa kirjeessään, että Paavalin kirjoituksissa on joskus vähän vaikeaselkoista tekstiä; niin minullakin oli tässä sitä tuo kohta, jossa on noita uskon vanhurskauden kysymyksiä vastauksineen. Ei ihan ymmärryksen lamppu syttynyt siinä kohtaa, ja jäin miettimään, että miten sen oli tarkoitus selventää uskon asemaa verrattuna Mooseksen lain noudattamiseen. Olisiko sen voinut sanoa jotenkin toisenlaisisin sanakääntein, sitä mietin. Mutta se kohta saa jäädä. Asia kuitenkin tulee yllä muutoin hyvin selväksi. Se mihin ihastuin, oli muutoin hyvin selvä: Kristus on se, joka meidät vanhurskauttaa - Hän yksin.

"Uskokaa saaneenne" - - - Mitä ihmettä...!

Kirjoittelin vihkoon viikko sitten sunnuntai-aamuna. Sitten oli lähtö reissuun. Palattiin eilen, sunnuntai-iltana, ja tämän aamun luettavat oli jännästi kuin jatko-osaa sille, mitä viikko sitten olin lueskellut ja kirjoittanut:

---

Viikko sitten: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Fil. 4:6 KR-92

"Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa uskoen pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark. 11:24 KR-92

"Sen tähden minä sanon teille: Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24 (-38 käännös)

Kts. myös Luuk. 11:1-13!  "Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua, ovi on lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään... hän kuitenkin tekee sen..." Luuk. 11:7,8 KR-92

---

Ja nyt tänä aamuna: Mark. 11:20-26  "Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan." (jae 22 KR-92) Ja niin voisi vuori siirtyä paikaltaan! Tai puu kuivettua hetkessä...

Ja sitten oli vielä:  1. Kun. 17:7-16, 17-24.  Elia Sarpatin lesken luona. Siinäkin uskon ihmeitä, kun lopussa olevat leivät ja öljy eivät vaan ehtyneetkään. Ja lesken kuollut poika heräsi henkiin.

Tehnyt kelvollisiksi... meidät kelvottomat!

"Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi." Ps. 51:13 KR-92

Ylläolevan oli kuningas Daavid kirjoittanut - varmasti suuressa hädässään - kun oli ollut se Batseban tapaus, toisen miehen vaimon kanssa, jonka vuoksi profeetta Naatan oli joutunut käymään hänen luonaan.

Sitten oli Pietarin tapaus, Jeesuksen aikaan: "Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: "Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan." Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko." Joh. 18:25-27 KR-92

Mutta Jeesushan oli tiennyt edeltä jo senkin tapauksen: "Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi." Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut." Joh. 13:37-38 KR-92

Ja siinäpä nähtiin, että Pietarikin oli Daavidin lailla varmasti suuressa hädässä sen jälkeen, kun tajusi kieltäneensä sen, että oli Jeesuksen ystävä. Mutta lohdullista on, että Jeesus tiesi! Jeesus tiesi koko ajan, alusta alkaen, mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tiedettiin aikoinaan kuningas Daavidinkin asia. Ja kun me/minä omissa ahdingoissani synnin syytöksissäni olen hädissäni, on hyvä muistaa, että Jumala myös minun osaltani näki ja tiesi jo ennalta... Ja kuoli puolestani - Jeesus - myös minun syntieni tähden.

Jeesus sanoi kerran näin opetuslapsilleen: "Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:1-6 KR-92

Ja Jeesus sanoi näin niille, jotka pyrkivät hänen luokseen: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37 (v. -38 käännöksen sanoin. Melkein samoin sanoinhan se v. -92 käännöksessä on, mutta tämä tähän kirjoittamani on vain jotenkin kotoisampi mielestäni:)

Ja päivän luettavissa, josta muuten tämä teksti alkunsa saikin, niin oli myös tämä, ihanan lohdullinen viesti, joka alkaa kiitoksella sille, jolle se kuuluu: "Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää..." "Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaa." Kolossalaiskirje 1:3,13 KR-92  ja: "...tehnyt kelvollisiksi..." Kol. 1:2 KR-92

  

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Roomalaiskirje 8:31 (Paavalin, entisen uskovien vihaajan ja vainoojan, entisen Saulin, uuden elämän tokaisu. Hän oli kohdannut sen jota hän vainosi: Jeesuksen, joka ilmestyi hänelle tiellä.)

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/07/aikamme-kysymys-rakastaako-kukaan-minua.html

Kun ihmisen usko ja Jumalan voima kohtasivat...

"Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Hän sanoi kovalla äänellä: "Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi." Mies hypähti pystyyn ja käveli." Apt. 14:8-10 KR-92

Tähän hetkeen pysähtyi ajatukseni aamuisen lukemiseni aikana. Halusin hetken miettiä sitä hetkeä kauan sitten Lystrassa. Rampa mies oli tuotu jollakin tavalla, joittenkin toimesta, istumaan siihen, missä hän nyt oli.  Olikohan se paikka joku aukio; tori, teatteri, tms., koska ihmisiä oli siellä koolla kuuntelemassa Paavalia. Halusin katsella sitä, kun mies istuu siellä. Paavali puhuu. En tiedä, istuiko mies siellä ajatuksissaan katse maahan päin, vai oliko hän suunnannut katseensa suoraan Paavaliin. Mutta jokatapauksessa mies mielessään uskoi suuria ja  Paavalin katse tavoitti hänet sieltä toisten joukosta. Pyhä Henki lie antanut Paavalille sen näkökyvyn, että hän kykeni näkemään, että tuo mies uskoo... Ja kohta sen miehen korvat tavoittivat Paavalin sanat siitä, että hän voisi nousta ylös jaloilleen! Jos mies oli siinä vielä mietteissään ollut vaikka katse maahan päin, niin hänen kuulemansa  sanat ainakin hätkähdyttivät hänet, ja silloin ainakin heidän katseensa kohtasivat, kun mies tajusi, että juuri hänelle ne sanat sanotaan.  

Sanansa mittainen?

Sain aihetta huokaista - kun omat puutteeni mieleen tulivat, että 

"Jeesus, sinä olet sanasi mittainen."

Me emme aina kykene siihen, millaisia aioimme ja halusimme olla. Mutta Jeesus on aina sanansa mittainen mies! Se mitä Hän sanoo, se pitää, ei jää puolitiehen tai vajaaksi.

Jeesushan usein sanoi jotenkin näin: "Minä olen sanonut sen teille..." ja sitten jatkoi, etteivät kuulijat olleet kuitenkaan uskoneet. Kunpa meillä olisi ymmärrystä ottaa hänen sanansa todesta. Ja että meillä olisi sitä uskoa. Usein siitä ei meistä kyllä varmasti löydy oikein mitään merkkiä, koska Jeesus opetuslapsistaankin sanoi joskus, että jos heillä olisi ollut uskoa sinapinsiemen verran, he olisivat voineet tehdä suuria asioita! Uskosta voi kaiketi sanoa, että se on eräänlaista heittäytymistä; uskallusta  johinkin, vaikka mitään ei vielä näy. Usko tähyilee jotakin, minkä aavistaa ja uskoo olevan olemassa.

Tässä on Uudesta testamentista löytyviä "minä olen sanonut" kohtia, joista valtaosa on Jeesuksen sanomia sanoja. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun ja kyseessä on v. -38 käännös.

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=Min%E4+olen+sanonut&jokin=&eiole=&kirjat=ut&kaannos=fi-38 

Menestystä vai pettymyksiä...

Tämän aamun päivän jakeissa oli pari sellaista, jotka laittoi ajattelemaan. Ensin oli tällainen jakeenosa: 

"... Herra antoi Joosefin menestyä kaikessa." 1. Moos. 39:23 KR-92

No tuostapa tuli heti mieleen, että niin - Joosef sai kyllä menestystä... Mutta meillä ei ole menestystä ollut. 

No, jatkoinpa sitten tälle päivälle osuneiden jakeiden lukemista. Luettavana oli myös jakeita Hesekieliltä, joista tähän kirjaan nämä: 

"Silloin minä sain Herralta sanan: "Ihminen, kuule tämä, sinä ja veljesi, sinun sukulaisesi ja koko Israelin kansa, te kaikki, josta Jerusalemin asukkaat sanovat: 'Olkoot siellä, etäällä Herrasta, meille tämä maa on annettu perinnöksi.' Sen tähden sano: 'Näin sanoo Herra Jumala: Minä olen siirtänyt heidät kauas toisten kansojen sekaan, olen hajottanut heidät moniin maihin, mutta

minne ovatkaan joutuneet, he ovat sentään voineet palvella minua.' " Hes. 11:14-16 KR-92 

Niinpä.... Mitäpä siihen sitten on lisäämistä... 

Autio tie

Luin eilen illalla taas yhden luvun siitä  H. E. Wislöffin "Lupausten tähtitaivas" - kirjasta. Luvun nimi oli: "Kun tie on autio". Siinä oli siitä, kuinka Jumala käski Filippuksen lähteä autiolle tielle. Kirjassa kerrotaan, että se siis kesken muiden hommien.

Siinä saattoi kirjan mukaan olla kaksikin syytä. Voi olla, että  Filippuksen itsensäkin tähden. Hiljaisuus saattoi olla hänelle hyväksi.

Mutta "oli toinenkin syy. Autiolla tiellä oli ihminen, joka tarvitsi häntä. Jumala näki miehen, joka oli hengellisessä hädässä ja tarvitsi apua."

Se oli puhuttelevaa. Joskus meilläkin voi olla edessä autio tie, emmekä käsitä, miksi meidät on sille ohjattu.

Ollapa meillä silloin avoimet silmät. Ja se mieli, että jotain Jumalalla on silloin mielessä... Joko meidän itsemme - tai jonkun toisen tähden.

Siunattua sunnuntaita sinulle - (tai mitä muuta päivää tahansa, jolloin tätä ehkä luet) ☀️

"Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio." Apt. 8:26

... mikä ei vielä näy...

"Mutta usko on luja luottamus 

siihen, mitä toivotaan,

ojentautuminen sen mukaan, 

mikä ei vielä näy." 

Hebr. 11:1 

---

Tarvitsin itse tällaista toivon jaetta tänä aamuna, kun ajatukset sodan vuoksi tuntuvat ankeilta.

 

Tähyile sitä...

Vaikka se näkyisi kovin heikosti 

tähyile sitä 

Se on siellä 

Vahvana ja voimakkaana  

Kerran saamme nähdä ja tuntea 

Täydellisesti 

Niinkuin meidät itsemmekin 

Täydellisesti tunnetaan  

---

Tämä syntyi ihan tuosta tämän aamun kuvasta aiheen saaneena. Kun olisin halunnut saada kuvassa olevan kaukaisen vaaranlaen hyvin näkyväksi.  Se on siellä - vaikka silmät olisi heikot, eikä kamerakaan oikein pysty. Kaikenmaailman  risut ja oksat vielä näkökentässä. 

Siunausta alkavaan viikkoosi🙏 

Vähäuskoinen

 "..."Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" Matt. 14:31 

Se oli Jeesuksen  sanoja. Kuten myös ne:

"...Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Mark. 9:23

"...jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran..." Matt. 17:20, Luuk. 17:6

Se usko riittäisi  voimaksi sairaiden parantamiseen, jopa voisi vuoria siirtää, tai puita käskeä. 

"Sinä vähäuskoinen" puolestaan käskettiin kävelemään veden päälle, mitä hän aluksi tekikin. Mutta sitten rupesi vilkuilemaan ympärillään olevia pelottavia asioita, eli siinä tilanteessa aaltoja, ja alkoi vajota. Mutta tulihan Jeesus hänen avukseen siinäkin, nostaen hänet ylös. Ja yhdessä sitten menivät veneeseen. Silloinkin vielä aallot olivat kovat; ne asettuivat vasta, kun he olivat asettuneet veneeseen.

"Sinä" - minä - vähäuskoinen, voisit edes muistaa, kuka siinä kanssasi on koko ajan: itse Jeesus!

Matt. 14:23-33 (pääset lukemaan tästä klikkaamalla) 

---

Kun aamulla oli heti alkamaisillaan ikävien ja pelottavien asioiden pohtiminen, alkoi mielessäni soida  Seppo Kohvakan laulaman laulun sanat kääntäen ajatusteni suuntaa pois niistä mietittävistä: 

"Älä pelkää, usko ainoastaan..."  Siinä on myös:  "... ajallansa kaikki selviää... ... rakastaa hän lastaan... ei koskaan hän virheitä tee..."

Valoisaa päivää sinulle!

---

Piirsin sitten tämän jutun jälkeen kuvankin tähän aiheeseen. Se löytyy toisesta blogistani.