Herran silmät näkevät meidät, korvansa kuulevat meidät!

"Herran silmät katsovat vanhurskaita, hänen korvansa kuulevat heidän avunhuutonsa." Ps. 34:16 KR-92

Me emme tuosta pellolta erota kuvasta kurkipariskunta... Vaikka se siinä silmiin nähtävänä oli. 

Jumalalla on kyllä luomansa maailman tarkin näkö, kuulo ja huomiointikyky.  Hän kykenee näkemäämään, kuulemaan, huomioimaan ja toimimaan meille näkymättömien tai kuulumattomien asioidenkin kanssa. Hänellä on kaikki langat käsissään. Hänellä on suunnitelma, miten mikäkin asia järjestyy.

Hän tahtoo, että kerromme asioitamme Hänelle. Hän ei väheksy pieniäkään asioita, eivätkä suuret ole hänelle liian suuria. Kerrotaan hänelle ilot ja surut ja toiveet. Hän kuuntelee kyllä, vaikka meistä näyttäisi että hän nukkuu. Ei nuku, hereillä on! Kuulee tarkasti... Suunnittelee siinä samassa, iloitsee kun hän saa kuulla ajatuksiamme❤️

Heillä oli suruhuntu silmillä...

Heillä oli suruhuntu silmillä. He itkivät järkyttyneinä ystävänsä ja ohjaajansa kuolemaa. Se kaikki oli tapahtunut vieläpä niin äkisti yllättäen, ja niin rujosti! Eihän asioiden näin pitänyt mennä. Ihan muuta luultiin. Sitten siihen järkyttyneen surun keskelle tulee vielä naisia, jotka sanovat nähneensä... Hänet! Ei tähän enää olisi kaivattu mitään tuollaista... Mutta sitä sorttia saadaan lisää. Kaksi porukasta oli päättänyt sanoa suruporukalle heipat, ja lähteä muualle. Mutta tuntien päästä he tulevatkin takaisin ja hekin höpisevät samaa! Sekoittaisiko suru ja toiveajattelu vielä heiltä kaikilta järjen?  Jossain vaiheessa joku puhui sitten sellaisia järkeviä, että syödäkin pitäisi... No, joo, niin pitäisi. Ja niin tehtiin. Mutta sitten sinne ilmaantui yksi yllätysvieras niin hiljaa, ettei kukaan huomannut häntä, ennenkuin hän oli jo siinä... Se, jota surtiin ja itkettiin, oli nyt siinä! Haamuko se oli?! Ei ollut. Se oli Hän, ilmielävänä, naulojen jäljet käsissään. Ja hieman nuhdellen heitä siitä, että he eivät olleet uskoneet niitä ensimmäisiä silminnäkijöitä. 

No, heillä oli ollut se suruhuntu silmillä. Mitä meillä mahtaa olla silmillä? Emme voi samaa selitystä antaa kysyjälle.

---

Luin aamulla tekstipätkän, jonka innostuin kirjoittamaan vihkoonikin: Markuksen evankeliumista luvusta 16:9-20, "Ylösnousemusevankeliumi".  Luin sen ensin Helsingin ortoksiseurakunnan sivuilta, jossa on joka päivälle luettavissa Raamatun tekstejä. Sopii siis ihan jokaiselle☀️ 

Tässä linkki sinne. Huomenna siellä on sitten taas uudet luettavat: https://www.hos.fi/paivan-sana/ 

Laitan tähän myös vihkoon kirjoittamani, jos joku siitä tahtoo sen luettavan vilkaista.

Ilosta ja murheesta - varsinkin ilosta...

"Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." Joh. 15:11

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi." Joh. 16:20

"Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät." Joh. 17:13 KR-92

Nämä kolme olivat Jeesuksen sanoja.

"Jos siis jotakin kehoitusta Kristuksessa,

jos jotakin rakkauden lohdutusta,

jos jotakin Hengen yhteyttä,

jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,

niin tehkää minun iloni täydelliseksi 

siten, että olette samaa mieltä,

että teillä on sama rakkaus,

että olette sopuisat ja yksimieliset,

ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä,

vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseännne.

Ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta." Fil. 2:1-4

"Vaan josi minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, 

niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssannne; samoin iloitkaa tekin, 

iloitkaa minun kanssani!" Fil. 2:17-18

"Olkaa aina iloiset." 1. Tess. 5:16

Paavalia ei kyllästyttänyt samoista asioista kirjoittamine, kuten hän itse sanoi. (Fil. 3:1). Filippiläiskirjeessä toistuu Herrassa iloitsemisen kehoitus useamman kerran. ( Fil. 4:4)

Voi olla että toisinaan saammekin "maljoittain kyyneleitä", mutta se ei ole pysyvää...

Ja vielä Jeesuksen omat sanat:

"Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne." Joh. 16:22

 Siunattua päivää sinulle!

Voimajae tähän päivään

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät

 iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa  kärsittyänne, 

 hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava."   

1. Piet. 5:10

Aamun jakeita

Laitan tähän tänä aamuna hartauskirjoista tälle päivälle merkattuja jakeita. Jotenkin ne kaikki tuntuivat nivoutuvan toisiinsa.

Wislöffin Rukouskirja:

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

"Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua." Ps. 55:23

Gossnerin Aarrearkkunen:

"...Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi. Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät. Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita..." Jes. 60:19-21

Vähäsarjan Lupaus kantaa:

"Ja hän pyykii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, eikä murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." Ilm. 21:4 KR -92

---

Ylläoleva jae  vanhemman käännöksen mukaan:

"ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:4

"Surun laaksohon peltosi teit..."

Järkytys. Se voi yllättäen saada ihmisen valtaansa ison tai pienemmän asian takia.  Silloin mikään ei tunnu enää olevan varmaa, on kuin eksyksissä. Nousee ahdistuneita kysymyksiä mieleen...

Muistatko, Jeesuskin oli järkyttynyt.

 "Nyt minun sieluni on järkytetty;

 ja mitä pitäisi minun sanoman?" 

Sitten Hän kuitenkin jatkoi:

"Isä, pelasta minut tästä hetkestä.

Kuitenkin: 

sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut."

Hän tuntee meidänkin ahdistuksemme ja järkytyksemme, koska Hänellä on siitä aivan omakohtaista kokemusta. Ja ajallaan Hän meidät siitä nostaa.

----
Raamattulainaukset Johannes 12:27. Näet halutessasi koko luvun tästä: Joh. 12.
Otsikko lienee jostain laulusta peräisin.

Kaikki koituu parhaaksemme

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja hän on suunnitelmiensa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 (uudempi käännös)

"Kaikki koituu parhaaksemme. On helppo uskoa tämä lupaus, silloin kun elämässä on vain pieniä ja jokapäiväisiä murheita. Uskommeko, että tämä lupaus pitää myös silloin paikkansa, kun kohtaamme vakavia sairauksia, murheita, kuolemaa tai lankeemuksia? Voivatko tämänkaltaiset vastoinkäymiset todella vaikuttaa uskovan ihmisen parhaaksi? - On vain sanaan turvaten uskottava tuntematta ja luotettava kokematta. Eletttävä uskossa, ei näkemisessä. Ja kerran, kun kaikki piilossa ollut tulee ilmi, salatut aukeavat, voimme vain ylistää Jumalaa hänen ihmeellisestä viisaudestaan ja rakkaudestaan.

 Näemme, että hän hoiti tiellä
 - ei vain hyvinä aikoina, 
vaan koko matkan."

Tekstit kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä/ Juha Vähäsarja

---

"Uskottava tuntematta ja luotettava kokeamatta" - se on vaikea opeteltava! Kun otin aamulla tekstin lukeakseni luulin lukevani tälle päivälle tarkoitettua tekstiä. Jonkin ajan päästä huomasin, että olinkin lukenut sen  "väärän" kuukauden kohdalta. Mutta ehkäpä "väärä" olikin nyt oikea. Ainakin itselleni on tarpeen juuri näinä aikoina tuo muistutus, että "kaikki koituu parhaaksemme", nekin asiat joita en haluaisi osalleni ottaa.