Tarpeellinen vai ei? Joukkoon kuuluva vai ei?

"Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on hyväksi nähnyt." 1. Kor. 12:18 KR-92

"Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." 1. Kor. 12:27 KR-92

Vaikka joku kokisi, ettei kuulu siihen samaan joukkoon kuin muut, "... niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton." 1. Kor. 12:15, v. -38 käännös. Ei kukaan muutu tarpeettomaksi sillä, että kokee itsensä turhaksi siinä ruumiissa, tai jos toinen sanoo: "En tarvitse sinua." 1. Kor. 12:21, v. -38. Ei kukaan millään sanoilla tai teoilla muutu samaan ruumiiseen kuulumattomaksi, jos kerran Jumala itse on kyseisen osan siihen asettanut. Meidät jokaisen. Jokainen on tärkeä osa siinä, vaikka me emme ymmärtäisi, miksi tuo toinen toinen - tai minä itse, olen tässä? Mitä virkaa meillä tässä muka on? Jumala on kuitenkin se suunnittelija ja tekijä. Hänen tahtonsa mukaan on kaikki tehty ja tehdään. Jos joku Jumalan paikalleen laittama puuttuisi, siinä olisi silloin joku puutos, kipeä kohta.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/jotain-tarkoitusta-varten.html?m=1

Että tajuaisimme kuinka paljon meitä rakastetaan...❤️

Ihanaa että saamme lukea näitä Isän  rakkauden sanoja joita vanhin veljemme Jeesuskin puhui, ja joita sanoja sitten vielä muut veljemme meille muistiin  kirjoittelivat! Jakoon ne onkin kaikin keinoin tarkoitettu.

Olemme Raamatussa saaneet kuin Isän tai veljen  muistikirjan näppeihimme:) Eikä sitä riistetä meiltä pois, vaikka emme aina osaa sitä ehkä asianmukaisesti käsitellä; käyttää ja lukea.

Mutta Isäpä oli viisas: hänellä on tallessa oma alkuperäinen suunnitelmansa kyllä, ja me saimme siitä itsellemme painetut ihan omat kirjat:)

Muukalaisuutemme aika...

Sellaiseksi nimitti Pietari tätä elämäämme, kohdassa 1. Piet. 1:17.  Hän olisi voinut sanoa, vaikkakaan ei sanonut; niinkuin itse itselleni muistutin - turhautuneena joihinkin kodin epäkohtiin: - Kärsivällisesti tämä muukalaisuuuden aika...🤔

Tämä on väliaikaista kuitenkin. Vaikka vähän pidempäänkin kestäisi. Varsinainen kotimme ja määränpäämme ei olekaan näissä väliaikaispaikoissa ja asumuksissa. Meidät on kutsuttu KOTIIN. Meidät luvattu HAKEA sinne. Ja niin myös tulee tapahtumaan. Kukin vuorollaan. Miksi siis niin surra näitä "väliaikaismajoituksen" olosuhteita, kun koti; kuninkaan linna - odottaa! Täältä meidän ei tarvitse sinne mitään viedä. Rohkaistaan toisiamme ja itseämme tällä toivolla; vaikkapa näinkin sanoin: 

"Isi tulee kohta."🙂 

Ja niin hän oikeasti tulee.

Herra iloitsee kansastaan - johon mekin saamme kuulua Jeesuksen tähden

"Minä iloitsen tehdessäni heille hyvää. Minä istutan heidät pysyvästi tähän maahan, sen minä teen koko sydämestäni." Jer. 32:41 v. -33 käännös

Koko tuo luku on jännä. Siinä tapahtuu paljon. Babylonian kuningas piiritti Jerusalemia. Profeetta Jeremia puolestaan on samaan aikaan Juudan kuninkaan pidättämänä. Profeettaa Jumala kehottaa ostamaan tälle tarjottavan pellon - niinä sekasortoisina aikoina, jolloin väkeä siirrettiin Babyloniin! Peltotarjouksen tuli tekemään Jeremian serkku nimeltä Hanamel. Kun peltokaupat oli tehty, kauppakirjat sinetöitiin ja pantiin "saviastiaan, jotta ne säilyisivät kauan." Jer. 32:14 KR-92 "... Tulee aika, jolloin tässä maassa taas ostetaan taloja, peltoja ja viinitarhoja." Jer. 32:15 KR-92 

"Vielä tulee aika, jolloin tässä maassa ostetaan peltoja, vaikka te sanotte: 'Se maa on autio, siellä ei ole ihmisiä eikä eläimiä, se on joutunut kaldealaisten käsiin.'  Peltoja ostetaan hopealla, kauppakirjoja kirjoitetaan ja sinetöidään, todistajia hankitaan. Näin tehdään Benjaminin maassa ja Jerusalemin seuduilla, Juudan ja sen vuoriston kaupungeissa, läntisten kukkuloiden ja Negevin kaupungeissa. Minä käännän kansani kohtalon sanoo Herra." Jer. 32:43-44 KR-92

Kaikenlaisia neuvoja ja neuvojia maailmassa riittää...

Mieleen tullut ajatus sai jatkoa: ohjeen siitä, kenen neuvot ja ohjeistukset tärkeimmät ovat:

"Kysykää Herraa, ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvonsa." 1. Aik. 16:11, Ps. 105:4

"Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on." Jes. 55:6

Taivaallisen Isämme siunausta, apua ja huolenpitoa sinulle tähänkin päivään, sinä Jumalalle rakas! ❤️☀️

Lohdullista lupauksia tähänkin päivään

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." Joh. 14:1

"Rauhan minä jätän teille: minun rahani - sen minä annan teille. En minä annan teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä pelkäätkö." Joh. 14:27

"... Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille"  Tiit.. 2:11

Kuva: Tuo on otettu joskus Lieksasta kotiin lähtiessä. (On osasuurennos isommasta kuvasta, joka ei ollut kovin kummoinen.)

---

Tapahtui ylläolevan kirjoittamisen jälkeen seuraavaa: Kun olin kirjoittanut nuo, menin puuroa keittämään. Kun se oli valmis, ja odotti  minua jo kulhossa tiskipöydän reunalla, osui käteni siihen jotenkin hullusti ja puurokulho lensi ylösalaisin lattialle. Ohjelmassa olikin sitten ensiksi puuron ja kulhon kappaleiden siivousta lattialta... No onneksi olin puuroa keittänyt runsaasti. 

No sitten kun olin puuroni syönyt, aioin juoda jo valmiina olevaa kahvia. Sitä kuppiin kaataessani huomasin, että eihän tämä näytä ollenkaan siltä kuin pitäisi. No niin, oli suodatinpussi taittunut ja sen vuoksi ei tullut kunnon kahvia. Uusi satsi laitettava. Nyt aion ottaa siitä☕

Pieniä harmeja, harmitti silti. Varsinkin se lattialle lentänyt puurosatsi hajonneine  kulhoineeen; sen siivous. Totta se silti on, mitä tuolla yllä on sanottuna.  Nämä oli pieniä harmeja joihinkin  isoihin asioihin  verraten, mitä ihmisillä voi olla.  Jumalan läsnäolon lupaus on silloinkin, vaikka meistä ei yhtään tuntuisi siltä. Aina Hän lupasi olla kanssamme - joka päivä. Tilanteita ja tunteita ei eritelty, kaikissa ollaan mukana. Tuntui miltä tuntui.

"Kaikki yhdessä vaikuttaa... parhaaksi!

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."  Room. 8:28

(Viittaan tällä tekstillä myös toisessa blogissani olevaan tämänpäiväiseen tekstiin, jossa pohdin lapsuuteni ajatuksia.)* linkki siihen jutun alla.

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 KR-92

Minutkin kutsunut,  jo lapsena. Vaikka hyvin horjuvaista on kulkuni ollut, kuin lapsen opettelua kävelemään.  Mutta Jumalalla todella on suunnitelma, ja sitä hän kanssamme toteuttaa. 

"jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus", "Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt... hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena..." Room. 8:4,3 KR-92

---

Toisen blogini tämänpäiväinen, johon tuolla ylempänä viittasin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/11/kun-vanhan-80-luvun-anna-sarjan-katselu.html

Hän ei jätä sinua, hän näkee sinut

"Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan..." Ps. 106:44  (v. -38)

H.E. Wislöff muistuttaa: "Velttoutesi ja välinpitämättömyytesi tekee sinut levottomaksi. Sinä luulet, että Jumalan täytyy hylätä kristitty, joka on niin veltto kuin sinä." Kirjassaan Hiljaisia hetkiä

MUTTA hän myös toteaa: "Jumala teki sen, mihin sinä et kyennyt..." H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja*

Mikä lohdutus! Mikä helpotus, mikä riemu!

"Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi." Ps. 103:13-14 (v. -38)

---

Kirjat: Uusi muistikirja aloitettu, lapsilta käyttööni jäänyt🌟

*H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja 1981/Suom. Sointu Ro

Julistetaanko Jumalan suuria tekoja kaikille!

Jumalan pelastuksen sana - Jeesuksen sijaiskärsijyys itse synnittömänä, meidän jokaisen syntisen ihmisen puolesta - on se sanoma, joka meidän tulisi julistaa kaikille maailman ihmisille! Apostoli Paavali tokaisi joskus tähän tapaan: "Voi minua, ellen sitä julista..."*

Niin mekin voisimme sanoa, erityisesti siitä syystä, että jos sitä ei ihminen koskaan kuule, ei  koskaan saa tietää; kuinka silloin voi ottaa sen synneistä vapauttavan ilosanoman vastaan?! Sehän on uskolla omistettava ihan omalle kohdalle, että Jeesus on kuollut juuri minun puolestani, minun kaikkien syntieni tähden. 

Ja juuri sen - ja vain sen, vuoksi; saan olla vapaa. Jumalan armahtama. Hänen lapsekseen ottama. Rakkaaksi lapsekseen - ei vastentahtoisesti kotiinsa ottama. Vaan Jeesuksen pikkuveli, Jeesuksen pikkusisko.

Koko Raamattu - kaikkineen, on kertomus Jumalan kiihkeästä rakkaudesta luotujaan  (taideteoksiaan) kohtaan. Siis meitä jokaista kohtaan. Jossain kohtaa sanotaan jotenkin näin,  että: "mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan".**

Pala Jumalan Henkeä...! Meissä... ? Sehän on... Huikeaa!

---

Sanatarkasti vapaasti muistellut jakeet:

* 1. Kor. 9:16,

**Jaak. 4:5

Kun Herra itse valvoo sadon kypsymistä - varjellen siitä huolehtii...

 Mieleeni tuli laulusta sanoja:

"... kun kyynelin peltoa kastelen vaan

ei kato voi tuhota viljaa,

sen Herramme varmasti

saa kasvamaan 

ja korjuuseen kypsyy se hiljaa..."

Ja tuossa tuo lohdullinen näkökohta ja huomio tummennettuna! Kasvaminen ei tapahdu meidän omasta voimastamme, vaan Herra itse voimistaa ja kasvattaa*, eli antaa kasvuvoimaa, vettä ja lannoitetta, ja kaikenlaista puutarhurin hoitoa🌱

*Sana "kasvattaa" tuo helposti mieleen jonkun ankaran opettajan. Mutta nyt tässä onkin mielessä puutarhaansa rakastava puutarhuri! Hän ei todellakaan oleta että ne hänen ihanat istutuksensa, ne pienet taimet tai jo isommaksikin ehtineet kasvit, ihan itseksekseen, ilman häntä muka kasvaisivat ja kukoistaisivat! Ei suinkaan, vaan hänen mielityönsä ja rakkautensa on olla jatkuvasti pitämässä huolta näistä kasveistaan... Eli meistä❤️

"Ain Herramme sana on horjumaton, 

on vahvempi taivasta, maata.

Kun uskon nyt vaan,

niin nähdä sen saan,

ei koskaan mua pettää hän saata..." 

(Saman laulun sanoja nämäkin.)

Laulu on: "Min lupaapi Herra, hän täyttävi sen..."

"Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu"!

Kuinka suuri se onkaan... Ja siitä mekin saadaan olla lähtöisin! Me pienet muruset ja vähän isommatkin lohkareet...

"Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette

 vanhurskautta ja etsitte Herraa! 

Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, 

sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.

Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, 

joka teidät synnytti! Yksi ainoa hän oli,

Abraham, kun minä hänet kutsuin: minä 

siunasin hänet jälkeläisten runsaudella.

Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa

sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan

Eedenin puutarhan kaltaiseksi, ja aron

kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo

ja riemu. Siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.

Kuuntele minua kansani,

kansakunnat, tarkatkaa sanojani,

sillä laki on minusta lähtöisin,

minä säädän oikeuteni

kansojen valoksi.

Minun vanhurskauteni on lähellä,

minä tuon pelastuksen ja luja käteni

jakaa kansoille oikeutta.

Kaukaiset rannat ikävöivät minua,

minun vahvaa kättäni ne odottavat."

Jes. 51:1-5 KR-92

Ilon tuoja! Anteeksiantaja!

ILONTUOJA!

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:33

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti." Val. 3:31

"Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä." Val. 3:31-33 KR-92

Kurituksen alla on vaikea olla; tulee tunne, että Jumala on hylännyt kelvottomana, eikä tahdo enää auttaa ja armahtaa. Mutta sitä tunnetta ei kannata uskoa! Isä rakastaa lastaan, ei vain kivoina päivinä - vaan aina!

ANTEEKSIANTO...!

"Herra sanoi: "Minä annan anteeksi, niin kuin pyysit." 4. Moos. 14:20 KR-92

"Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaassa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi." Mark. 11:25 KR-92

Muista myös ryöväri ristillä. Muista Pietarin kieltäminen. Muista publikaani rukoilemassa. Muista Saulus Tarsolainen (Paavali) vainoamassa Jumalan seurakuntaa. Muista Daavidin lankeemus. Muista Israelin kansan niskoittelu ja valitus erämaassa, (johon tuo 4. Moos. 14:20 ja viittaa). Anteeksianto. Isältä.

"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7

Saadaan rohkeasti Jumalan tykö mennä, sillä hän oikein odottaa, että tulisimme. Se ilahduttaa häntä, kun hänen lapsensa uskaltaa tulla, oli tilanne mikä hyvänsä!

---

Aamun iloa valonsäteistä toisessa blogissani:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/08/aamun-ilahdutukset.html

Tuli kuolla... Mutta!

"Jeesus sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista." Luuk. 24:46 KR-92

Niin oli Jumala hyväksi nähnyt. Ja se kaikki tapahtui meidän hyväksemme. Hauta ei voinut pitää otteessaan Jumalan Poikaa, Jumalan Valittua. Hän oli tullut tänne tekemään edeltä sovitun työn, ja sen hän teki täydellisesti: Hän voitti kuoleman. Kuoleman Voittaja teki tyhjäksi perkeleen teot, jotta mekin saisimme nousta haudasta ja elää ikuisesti Hänen luonaan taivaassa, missä ei ole enää itkun aiheita. Siellä on ilon aiheet!

- Kun aika tuli, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta eli naisesta syntyneen, pelastamaan lain alla olevat.* 

Täydellisethän eivät lakia tarvitse, vaan kaikki ne, jotka muuten harhailisivat kaiken pahan ryteiköissä ja soilla... eli me kaikki! Mutta tulee aika, jolloin mitään aitauksia ei enää tarvita... 🐑 Sinne suuri Paimen meitä nyt ohjailee. 

*Katso sanatarkasti Raamatusta Gal. 4:4, käännökset -38 ja -92

Jumalan ohjeet... Täydelliset

"Ps. 18:31–37

Jumalan ohjeet ovat täydelliset,

Herran sana on kirkas ja puhdas.

      Kuin kilpi hän suojaa niitä,

      jotka hakevat hänestä turvaa.

Kuka on Jumala, jollei Herra,

kuka on turvamme, jollei Jumalamme?

      Jumala vyöttää minut voimalla,

      hän osoittaa minulle oikean tien.

Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat

ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

      Hän opettaa käteni taistelemaan,

      käsivarteni jännittämään sotajousta.

Herra, sinä asetut kilveksi eteeni,

sinun oikea kätesi tukee minua,

sinun apusi tekee minut vahvaksi.

      Sinä teet varmoiksi askeleeni,

      polveni eivät horju.

Kunnia Isälle ja Pojalle

ja Pyhälle Hengelle,

      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,

      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."

*Ylläoleva oli Kirkkovuosikalenterin tälle päivälle osoitetusta psalmista,  v. -92 käännöksen mukaan. Päivän eri hetkien teksteihin pääset tästä:  https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/#year=2025&month=8

---

Mutta tuosta nyt luetusta psalmikohdasta muutaman sana.  Aiheena oli nyt valheen ja totuuden erottaminen toisistaan. Tuota psalmikohtaa kun nyt luin, jotenkin siitä miettii paremmin lukemaansa, kun se oli noin harvakseltaan "painettu" luettavaksi. Ihan ensiksi jo ensimmäinen rivi psalmista sai miettimään: "Jumalan ohjeet ovat täydelliset" ja sen jatko: "Herran sana on kirkas ja puhdas".  

Jos - ja kun - Jumalan ohjeet ovat niin hyvät, selkeät ja puhtaat; varmasti voi sanoa: täydelliset, niin miksi me sitten niin usein harhaudumme ja eksymme? Emmekö ymmärrä ohjeita, emmekö osaa lukea niitä? Ei siitä ole kyse, vaan me elämme synnin tahraamasssa maailmassa, ja se vaikuttaa meihin jokaiseen. Kaikkiin niihinkin, jotka tahtovat Herraa seurata. Synti ja vihollinen ajaa  meitä kohti vääriä teitä ja polkuja. Tarvitsemme joka hetki Jumalaa ohjailemaan meitä niinkuin pikkulapsia. Hänen kasvatettavinaan voimme vähitellen oppia saamaan enemmän ymmärrystä erottaa oikean väärästä, valheen totuudesta.

Tarvitsimme - ja tarvitsemme, Jeesusta huolehtimaan puhtaudestamme. Hän otti homman hoitoonsa, ja huolehti/huolehtii asian täydellisesti, jos vain annamme hänen tehdä sen puolestamme. Olkaamme jokainen mieluusti hänen hoidossaan, kuin pieni lapsi rakkaan isänsä ja äitinsä hoidossa.❣️

---

Valon heijastumista erilaisiin paikkoihin... 

Ei juomalasilla minkäänlaisia jalkoja ole, mutta valo näytti tekevän sille sellaiset:)

Häihin saatu kutsu

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei  tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:)  

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun. Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas  - ja me köyhiä...  Mutta  olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92. Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi soida tuon kohdan lukemisen jälkeen laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhla järjestetä samalla kaavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/

Perillinen! (Tuntematon?)

"Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän." Room. 8:17 KR-92

"Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa; että olemme Jumalan lapsia." Room. 8:16 KR-92

"Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" (Ja tuo isän huutaminen ihan kaikilla kielillä...) Room. 8:15 KR-92

"Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme."  Room. 8:18 KR-92

"Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa." Room. 8:29 KR-92

"Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. " Room. 11:11 KR-92

"Jos heidän lankeemuksensa on joutunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa." Room. 11:12 KR-92

"Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteen sä? Silloin kuolleet heräävät eloon!" Room. 11:15 KR-92

Kaiken ylläsanotun kirjoitti juutalainen fariseus Saulus Tarsolainen, eli apostoli Paavali, kirjoittaessaan roomalaisille. Hänellä oli suuri rakkaus omaa kansaansa kohtaan... Mutta Jumala oli kutsunut hänet julistamaan pakanoille  ristiinnaulittua Kristusta; joka on isoveli meille kaikille Jumalan perillisille!  Ilman häntä meillä ei olisi sitä perimisen lahjakaan! Mutta nyt se on meille luvattu. 

Se on oikea uutinen, ei huijausviesti.

Perintö on niin suuri, ettemme käsitä sitä: mitä tuumit siitä, että sinua on odottamassa asema Kuninkaan lapsena, hänen perillisenään!?

Ja kyseessä on Kaikkein Suurin Kuningas... Ei ole häntä suurempaa. Ei siis ihme, että se lupaus on vaikeaa uskoa. Mutta Jumala, tämä Kuningas - Taivaan ja maan Valtias - lähetti oman Poikansa (Jeesus nimeltään) tänne maailmaan ihmisen kaltaisena, itse julistamaan kanssaperillisilleen luvattua asemaa, Isän rakkautta perillisiään kohtaan!❤️

Me olemme kaikki Jumalan "tuhlaajapoika" ja -tyttölapsia. Lähdimme maailmalle seikkailemaan. Mutta kotona meitä koko ajan muistettiin. Ja lähdettiin etsimään. Meitä ja meidän lapsiamme. Emme ole Jumalalle "tuntemattomia perillisiä", mutta itsellemme kenties olemme vielä... 

Oletko kuullut jo sen uutisen? Ilosanoman! 

 

Jeesuksen oma, Isän oma!

"Sillä minun Isäni tahto on se,
että jokaisella, joka näkee Pojan

ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä;

ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Joh. 6:40

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle,

tulee minun tyköni; ja sitä, joka

minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Sillä minä olen tullut taivaasta, en

tekemään omaa tahtoani, vaan 

hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

Ja minun lähettäjäni tahto on se, 

että minä kaikista niistä, jotka hän

on minulle antanut, en kadota yhtäkään,

vaan herätän heidät viimeisenä päivänä."

Joh. 6:37-39

"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei

Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä;

ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 

Profeetoista on kirjoitettuna: 'Ja he

tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'.

Jokainen joka on Isältä kuullut ja oppinut,

tulee minun tyköni.

Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt;

ainoastaan hän, joka on Jumalasta, 

on nähnyt Isän." 

Joh. 6:44-46

"Totisesti, totisesti: sillä joka uskoo,

on ikuinen elämä." Joh. 6:47 

"Sinä olet minun suojani ja kilpeni,

sinun sanaasi minä panen toivoni." 

Ps. 119:114

Sinä ilahdutat minua teoillasi!

Nousin ylös jotenkin stressaantunein mielin, vaikka eilen saatiin ilouutinen: tytär oli saanut opiskelupaikan toivomaltaan alalta! Ja toisen tyttären ajokortin hankintakin ehkä mahdollistuu jotenkin. Mutta siis, silti tällaisten asioiden keskeneräisyys tuo myös sellaista stressin tuntua, että miten kaikki menee, ja miten kaikki muuttaa asioita. Ja samalla on mielessä kaikkea sitä, mitä maailmassa on nyt meneillään, mitä tuloillaan. Samantapaisia kysymyksiä ihmisillä on ollut muinaisinakin aikoina kun on eletty pelottavien vaiheiden läpi.  Niinpä siis tänä aamuna luettavia aloitellessani mietin hieman, että olisikohan minun vain paras etsiä/lukea/ehkä kirjoittaa jotain suoraan vaikka jostain Vähäsarjan kirjasta (joihin olen kysynyt luvan), kuin että tavan luettaviini paneutuisin. No, onneksi paneuduin silti, sillä koin saaneeni niistä rohkaisua ja lohtua, ja iloa: 

"Hän antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa." Jes. 11:4 KR-92

"Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä Ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanomaa." Matt. 11:4-5 KR-92

Ja olipa vielä enemmänkin tuosta Matteuksen kohdasta. Maltoin, ja halusin, kirjoittaa sen ihan vihkoonikin. Kuvan alla teksti on selkeämmin luettavassa muodossa, ihan koneella naputeltuna:)

"Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?"

Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,

spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,

kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. 

Autuas se, joka ei minua torju."

Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:

"Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan?

Ruokoako, jota tuuli heiluttaa?

Vai mitä odotitte näkevänne?

Kenties hienosti pukeutuneen miehen?

Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, 

jotka hienostelevat vaatteillaan!

Mitä te sitten odotitte näkevänne?

Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille

että hän on enemmänkin kuin profeetta.

Hän on se, josta on kirjoitettu:

- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,

sillä hän raivaa sinulle tien."

Matt. 11:2-10 KR-92

Mielenkiintoista on, ettei tuo sanansaattaja ollut mitenkään ihailtavan oloinen ulkoisesti. Ja hän itsekin rupesi kyselijäksi, kun Jeesukselta ryhtyi kyselemään, että onko Jeesus se, joka piti tulla... Mielikuvat olivat monilla odottavilla olleet toisennäköisiä, ihailtavia silmälle, ehkä juuri niitä "kuninkaanlinnoja", tms. Mutta sellaista on sitten joskus myöhemmin, ja ihan eri suuruusluokkaa vieläpä, kuin mitä me kykenemme kuvittelemaan. Ajatella nyt koko maailman Valtias, ja Luoja, joka on luonut meidätkin...! Mitä kaikkea se sisällään pitääkään, kun Hän ryhtyy tekemään jotakin. Häntä eivät rasita mitkään meidän ihmisten puutteet ja rajoitukset. 

----------

Tässä toisen blogini tämänpäiväinen myös:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/06/pietari-selittaa-joppen-tapahtumia.html

Näkemistä ja heijastuspintoja

"Kun samarialaiset kuulivat, mitä (Filippos) puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki... ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." Apostolien teot 8:6,12 KR-92

Jopa noita Simon uskoi ja otti kasteen. Hän ihmetteli sitten Filippoksen seurassa pysytellessään suuresti Jumalan voimatekoja, jotka olivat paljon suurempia kuin ne, joita hän itse oli kyennyt tekemään. Hänestäkin oltiin sanottu, että hänessä oli suuri voima. Mutta se voima silloin, ei ollut ollut Jumalan voimaa. Se oli silloin ollut aivan muuta... 

---

Istuin keittiön pöydän ääressä paikalla, joka ei ole varsinaisesti minun istumapaikkani. Huomasin yllättävän heijastuksen talon ulkoseinällä. Se tuli sisällä olevasta pöytälampusta, pöydällä olevan peilin kautta ja siitä keittiön yhden ikkunan heijastamana ikäänkuin siellä ulkoseinällä olisi ollut. Se valo meni usean asian kautta paikkaan, johon se suoraan ei olisi voinut valoaan näyttää seinien ollessa tiellä.

Me ihmisetkin saamme olla Jumalan valon heijastuspintoja. Emme usein käsitä, että meistä heijastuu Jumalan valoa, kun emme voi nähdä sitä heijastusta itse. Emme myöskään  aina havaitse sitä, että mistä asti lähtikään liikkeelle, ja monenko kaarron kautta, se meihinpäin jostain heijastuva  Jumalan valo.

☀️💌✨🌟🌻🌿❣️

Siis todella... - lapset!

Matt. 18:1-6; mikä tilanne?  Jeesus kutsuu luokseen lapsen ja asettaa hänet esikuvaksi opetuslapsilleen - ja meillekin... (Tässä ensin yritän kuvitella hieman sitä hetkeä.)

Joku opetuslapsista miettii kaiketi mielessään, että kenethän Jeesus itseään lähimmäksi ottaakaan sitten Jumalan valtakunnassa: ("- jos vaikka Jeesus minut ottaisi siihen... isoimmaksi... hallintoonsa..." Ja lisää tietysti hurskaasti vielä sen: ("... itsensä jälkeen tietysti...") Ja niin se kysymys suuruudesta esitetään ihan ääneenkin, että - kuka siellä taivasten valtakunnassa on suurin? 

Jeesus tietää tasan tarkkaan,  mitä kyselijöillä on mielessä. Niinpä hän kutsuu yhden siinä lähellä hyörivistä lapsista luokseen... (kutsuessaan varmasti hymyilee lapselle, ja lapsi tuntee Jeesuksen jo, joten hän heti innoissaan tuleekin. Pääsee Jeesuksen syliin ja siinä luottavaisesti Jeesuksen kasvoja katselee ja hypistelee kenties hänen partaansa...) Ja Jeesus, lasta vähän väliä hymyillen katsellen, alkaa puhua opetuslapsilleen:

- Siis todella... jos ette käänny ja tule sellaisiksi... kuin nämä lapset ovat... (ja Jeesus katsoo lasta hymyillen ja saa itsekin leveän hymyn) hän sanoo: - ... ette pääse taivasten valtakuntaan.

Ja kyselijöiden ilmeet näyttävät heidän hämmästyksensä, ennenkuin Jeesus jatkaa:

 - Nimittäin; sellaiset jotka nöyrtyvät tämän lapsen kaltaiseksi... (ja taas lapsi saa Jeesukselta katseen)  - ... ovat suurimpia taivasten valtakunnassa. (Ja nyt hämmästys ei suinkaan opetuslasten kasvoilta vähene, vaan kenties lisääntyy; sillä he eivät nyt oikein tajuaa... Ovat siis ihan pihalla siinä kohtaa vielä siitä asiasta, kuvitellessaan Jumalan valtakuntaa. Mikä se sellainen valtakunta on, jossa lapset on niin tärkeitä? Lapsetko muka hallitsee???!  Jeesus osoitti puheellaan ottamaan mallia lapsesta, että samanlainen turvallinen luottamus ja uskallus tulla hänen luokseen meillä olisi, kuin sillä lapsella oli siinä. 

Mutta Jeesus jatkaa vielä, sanoen tärkeän asian; sen kuinka tärkeitä nimenomaan lapset ovat: Joka hänen nimessään ottaa luokseen vaikka vain yhdenkin lapsen... ottaa luokseen Jeesuksen itsensä!  (Uskoisin että se Jeesuksen tarkoittama; lapsen luokseen ottaminen, on varmastikin sitä, että kohtaisimme lapset kuin vastassamme olisi Jeesus! Mutta tiedän... kipeästi itsekin sen, ettei se meiltä sillä tavoin onnistu, ei muistu mieleen edes arjessamme, että siinä olisi jotenkin Jeesus...  Mutta voinemme kai suunnata ainakin katseemme siihen suuntaan, että meilläkin on Jeesus: lasten ystävä - ja isojenkin armahtaja; meidän puolestamme kuollut päämiehemme, joka todella rakastaa kohdata meitäkin.)

Ja senkin Jeesus vielä siinä erittäin vahvasti sanoo, että sellaiselle; joka turmelee vaikka  vain yhdenkin lapsen uskon Jeesukseen, olisi helpompi (ellei hän siis käänny ja saa anteeksi) olla jopa mereen upotettu, (kuin kohdata tuomiopäivänä saatava rangaistus).

Pienet "hypistelijät" Jeesuksen sylissä:)

Mutta tässä alla Raamatun omin sanoin  se hetki kerrottuna: 

"Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen,

asetti hänet heidän keskelleen 

ja sanoi:

"Totisesti: ellette käänny

ja tule lasten kaltaisiksi,

te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaisiksi,

on suurin taivasten valtakunnassa.

Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen

yhdenkin tällaisen lapsen,

se ottaa luokseen 

minut.

Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." Matt. 18:1-6 KR-92