Näytetään tekstit, joissa on tunniste evankeliumi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste evankeliumi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. huhtikuuta 2026

Kyllä oli pitkä matka istua vaunuissa!

Apostolien teot 8:26-40 KR-92: Kyllä oli pitkä matka istua vaunuissa, kun matka oli Israelista, Jerusalemista; Afrikkaaan - Etiopiaan asti! 

Etiopian kuningattarella oli juutalainen talousvastaava, eli kuten Raamattu sen sanoo: "eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta." Niinkuin talousministeri kaiketi. Kuningattarella täytyi olla suuri luottamus tähän hoviherraansa, kun oli  päästänyt tämän Jerusalemin reissulle. Matkahan ei ollut mikään kuningattaren määräämä asiointimatka, vaan hoviherran matkasta sanotaan: "Hän oli käynyt Jerusalmissa pyhiinvaellusmatkalla, ja oli nyt palaamassa kotiin..." Niin pitkä matka oli varmaan pitkästyttävä istuttava, eikä siitä paljoa kerrota. Mutta mainitaan, että autiolla tiellä, Gazaa kohti  vaunujen vieriessä, mies luki: Jesajan kirjaa. Lukiessa aika kului. Mutta ei hän vain huvikseen lukenut. Hän halusi ymmärtää lukemaansa; mietti kenestä puhutaan, siinä luettavana olevassa kohdassa. Ehkä näitä oli myös luettu siellä missä hän oli ollut.

Mutta nyt oli kohta toinenkin matkalainen lähestymässä noita hoviherran vaunuja, vaikka tie noin yleisesti ottaen oli autioksi mainittu niillä hetkillä. Nimittäin yksi mies, Filippos nimeltään, oli siellä myös. Miksi? Hänet oli käsketty sinne. Kenen toimesta? Jumalan. Enkeli oli toimittanut sen työselityksen tälle matkaajalle näin sanoen: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio." Hän kai sitten tuli sieltä jostain ylempää, jostain rannikon kaupungeissako lienee ollut; mutta nyt oli toimeksianto Gazan tiellä. Ohje oli ollut lyhyt. Mitä siellä piti tehdä, sitä ei mainittu. Mutta työmies luotti siihen, että se selviää, kun paikalle pääsee. Ja niin kävikin. Varmaankin hienot olivat ne vaunut, jotka vyöryivät esiin. "Henki sanoi Filippokselle: Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä." Filippos pisti juoksuksi ja oli nyt vaunujen vierellä. Vaunuissa kuului mies lukevan kirjaa. Kuului olevan Jesajan teksti luettavana.  Hetken Filippos kuunteli, että mitä mies lukee. Sitten hänelle tuli mieleen kysäistä, että ymmärtääkö mies sen, mitä lukee. 

Vaunuista kurkisti pää, joka - varmaankin hämmästyneenä, totesi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän ei kauan aikaillut, vaan pyysi vaunujen vierellä ollutta Filipposta vaunuihin ja istumaan viereensä. Mitenkähän erisuhtaiselta nyt näyttivät siinä vaunun penkillä istuessaan? Toinen varmaan hienoissa vaatteissa siistinä. Toinen ehkä vähän ryvettyneemmän näköisenä, pitkien jalkamiehenä kuljettujen kilometrien jälkeen. Mutta kohtapa saatiin huomata, että he olivat itseasiassa veljiä keskenään! Mutta hetki vielä. Hoviherraa oli erityisesti ihmetyttänyt kohta, jossa puhutaan jostakin ihmisestä kuin kerittäväksi tai teuraaksi vietävänä lampaana, joka on ääneti kaiken sen edessä. Hänen elämänsä otettiin pois; ja hänellä on jälkeläisiä lukematon määrä. Kuka sellainen voisi olla? Kenestä profeetta - joka oli Jesaja - kenestä hän oikein kirjoittaa? Puhuko hän itsestään vai jostakin toisesta? - ihmetteli hoviherra.

No nyt Filippos pääsi varsinaiseen toimeksiantoonsa oikein käsiksi. Hän alkoi puhua, ja selitti kirjoitettua, julisti istuinkumppanilleen Jeesusta; sillä hänestähän Jesaja tekstissään puhui. Hoviherran mieli oli vastaanottavainen kuin janoinen maa. Hän oli heti valmis ottamaan Jeesuksen omaksi herrakseen. "Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?"  Ei estänyt, koska hoviherra uskoi Jeesuksen herrakseen: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Vaunut pysäytettiin ja molemmat miehet astuivat virran veteen, ja Filippos kastoi hänet siinä. "Kun he olivat nousseet vedestä" tapahtui hyvin erikoista: "Herran henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa." Voi ihan kuvitella, sitä hämmästyksen määrää, kun Filippos on yhtäkkiä poissa näkyvistä, ei näy missään! Ehkäpä hoviherra tulevina vuosina kertoi tämän kokemuksen, kun kenties kävi taas pyhiinvaelluksella Jerusalemissa. Raamattu ei mainitse, että oliko tässä esillä olleen matkan ajankohta esim. lehtimajanjuhla, jolloin hän Jerusalemissa vieraili.

Mutta entäs sitten se kadoksiin mennyt Filippos? "Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan." Ehkäpä hän oli juuri noilla rannikkoalueilla ollutkin, ennen kuin hänelle tuli tämä Gazan tiellä ollut pikainen tehtävä väliin.

Nämä kaikki mainitut paikat ovat yhä nähtävissä kartalla.

Ja ne "veljet" sitten. Nythän hoviherrakin uskoi Jeesukseen Filippoksen lailla. Niinpä heistä tuli veljet sillä tavalla:)


keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Näänkö sitä suurinta? Rakkauttaan...❤️✝️☀️

Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä. Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että saisimme vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..." 

Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin. 

Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan kyseisen laulun: 

Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636

Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.  




sunnuntai 7. joulukuuta 2025

Meidän Jumalamme pappeja...

"... vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." Ilm. 20:6   (v. -38 käännös)

"Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden." 1. Piet. 2:5 KR-92

"Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Room. 12:1 KR-92

Ennen ylösnousua tänä aamuna mieleeni tuli, että kunpa me Jumalan "pappeina" tai lähettiläinä kukin uskaltautuisimme omalta pieneltä osaltamme, vaikka hyvin vajavaisina toimimaan Jumalamme "pappeina" ja lähettiläinä. Me ehkä usein (minä ainakin) suljetuin suin olen, kun koen etten osaa puhua mitään. Tai koetaan, että mitä hyötyä jostain pienestä lausahduksesta siis edes olisi. Mitä se vaikuttaisi, vaikuttaisiko mitään esim. uskosta osattomalle sanottuna? Mutta: Meidän osaamme pienenä ja mitättömänä Jumalan työssä pitäville, nyt sanoisin tämän huomion, (tänä aamuna mieleen tulleen), että mehän emme tiedä, mitä esim. sanoja Jumala on jo aiemmin jollekin lähettänyt mietittäväksi... Tai kokemuksia, jotka ovat muokanneet maata. Kukaties se, jonka me nyt voisimme sanoa tai tehdä, olisikin se viimeinen lenkki, helmi tai pisara siinä aiemmin lähetettyjen Jumalan viestien pitkässä sarjassa, ja onkin nyt tullut päätösjaksoonsa... Me emme tiedä, missä vaiheessa ollaan. Mutta toivottavasti hoidamme sen viestin perille, vaikka se vaikuttaisi meidän mielestämme aika olemattomalta ja turhalta, (kenties jopa sopimattomalta). Se voi olla se tärkeä päätösjakso. Mutta vaikka ei olisikaan se, niin osanen omalla paikallaan. Toivottavasti meillä taivaallinen "netti" toimii ja viestit kulkee; vastaanottajat saa omansa.  Itselleni ajattelemista tässä. Rohkaiskoon, auttakoon Jumala itse, vaikka tuupatkoon liikkeelle. Ei omalla pakolla eikä voimalla, "...vaan minun hengelläni..." sanoi Herra kerran Serubbaabelille. (Sak. 4:6). 

"Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." Room. 1:16-17 KR-92

---
Kirjoittamassani tekstissä on samalla kuin pieniä vilahduksia arjestamme: toimiiko netti? No ei aina silloin kuin pitäisi. Olemme katselleet myös paljon elokuvia ja sarjoja, joko netistä tai sitten omilta dvd-levyiltä. Sarjoja katsoessa kyllä yleensä haluaa,  varsinkin jos ei ole ennen kyseistä sarjaa nähnyt, niin nähdä sen päätösjakson myös, että mikä on se lopputulos kaikesta.


sunnuntai 23. helmikuuta 2025

"Tule yli... ja auta meitä".

Minulla oli aamun luettavissa mm. pari kohtaa: Ps. 44:2-5 ja Jes. 6-11. Nyt niiden lukeminen sai minut ajattelemaan Israelin kansaa; sen kokemuksia nyt* ja miten he asiat kokevat. He lukevat varmasti noita samoja luettavia,  - mutta heillä ei ole vielä Kristusta... (Eiväthän he Uuden Testamentin kirjoituksia lainkaan lue.)  Anna heille kaipuu sinun puoleesi Isä! Anna heille ymmärrys, kuka on Jeesus! Anna heille ymmärrys myös nyt nykyään, kuinka heillä on ollut, ja on, erityinen asema Jumalan suunnitelmassa - myös Jeesuksen kansana; eikä vain sillä että ovat Aabrahamista lähtöisin.

Lukemani Raamatun kohdat tässä:

"Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään muinaisina aikoina. Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen. He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, eikä heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus." Ps. 44:2-5 KR-92

"Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas
- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivänniin käy minun sanani, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetin." Jes. 55:6-11 KR-92


Tämän päivän lukemisten aiheeksi oli mainittu Päivän Tunnussanassa "Jumalan sanan kylvö". Luettavia kohti oli useampiakin, mutta nostan tähän vielä tuon otsikossakin olleen jakeen kohdan:

"Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Apt. 16:9 KR-92

Paavali ymmärsi, että se oli Jumalalta tullut kutsu; ja hän hankkiutui matkatovereineen lähtemäänkin heti sitten sinne. Perille päästyään he tapasivat alkajaisiksi yhden liikenaisen: Lyydia -nimisen. Nainen harjoitti liiketoimintaa purppurakankaita myymällä. Mutta lepopäivinä hän kävi joenrannassa, rukouspaikalla muiden naisten kanssa. Sinne tuli Paavali matkakumppaneineen ja siellä sai Lyydia kuulla Jeesuksesta... 

Paavalin tapauksessa piti mennä meren yli. Meidän muiden kohdalla voi olla kyse muunlaisista esteistä, joita on ylitettävä, jotta päästäisiin sinne, mihin Jumala tahtoisi meidät lähettää viestiä viemään.



---

*(Jo ennen ylösnousua mieleeni oli tullut se yksi panttivankina ollut perheenisä, joka koko vankeutensa ajan ei tiennyt perheensäkin joutuneen kaapatuksi. Ja kun tämä isä vapautui, hän varmasti odotti jälleennäkemistä vaimonsa ja pienten poikiensa kanssa. Heidän näkemisensä toivo on ollut varmasti valonsäde vankeuden ajan. Ja sitten kun vapaus vihdoin tuli, hän sai kuulla perheensä kohtalosta. Ja muutamien päivien jälkeen vastaanottaa heidän maalliset jäännöksensä hautaamista varten. Se on järkytys, jolle ei oikein löydy sanoja... Voi kuitenkin rukoilla hänenkin puolestaan. Niinkuin koko kansan - ja myös niiden puolesta, jotka toisella puolella ovat. Kaikkihan me tarvitsemme Kristusta, joka on kärsinyt paljon  meidän jokaisen ihmisen kaikkien syntiemme tähden - jotta meillä rauha olisi!)

Ja tässä yhteydessä on hyvä vinkata myös tuosta taannoisesta jutusta toisessa blogissani, kirjasta Hamasin poika. Se kirja antaa sisäpiiriläisen silminnäkijän - ja kokijan näkökulmaa, molempiinkin suuntiin, ollen hyvä lukukokemus, vaikka epäilevät ennakkoluulot olivat suuret:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kirja-arvostelu-kirjasta-hamasin-poika.html

Jeesus olisi osannut - ja osaa, kohdata ihmisiä kaikista paikoista!❤️✝️🌟