Kun uuvuttaa - katsotaan siihen "edellä juoksijaamme" - Jeesukseen, joka voitti...antaen voittonsa meille🏆

Itseäni varten kirjoitttelin vihkoon nuo.

Meitä itsekutakin voi uuvuttaa ihan tavan arjenkin asiat, saati sitten jotkut paljon isommat asiat. Katsotaan Jeesukseen - taas tänäänkin🌟🐦

 "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään..." Matt. 6:34 

"...Ja katso, minä ole teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

- Mitä sää siitä murehdit?

Mieleeni tuli eräästä arkisesta asiasta, että miten se joskus tulee menemään. Johon ajatukseen sain mieleeni tuon otsikon kysyvän toteamuksen, että mitä minä siitä nyt huolehdin. Jumala kuitenkin kaikki asiat katsoo parhaaksemme. Olin saanut mieleeni myös sen "voittosaatossa" asian Raamatusta:

"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa..."*  2. Kor. 2:14

Voittosaatossa - ja aina!  Vaikka meidän elämämme täällä ei tunnu sellaiselta. Ollaan monin tavoin rähjäisiä ja vaivaisia. Mutta mieleen tuosta voittosaatosta tulee kuin sellainen sodan voittanut joukko, joka on kovat kokenut monin tavoin; mutta nyt on juuri sota ohi, ja se rähjäisen näköinen joukko palaa sodasta kotiin - voittosaatossa. Juhlat on tulossa. Koti tulossa. Haavat parannetaan. Meidän sotamme on Jeesus jo voittanut! Me itse emme sitä voittoa ole hankkineet, emmekä hanki.

"... - Älä pelkää, Siion, älä anna kätesi hervota! Herra, sinun Jumalasi; on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta." Sef. 3:16-17 KR-92

* "...ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun." 2. Kor. 2:14 

Kuka voi syyttää...?! Tulla Jumalan eteen siten...aika uhkarohkeaa toimintaa... ja turhaa!

"Kuka voi syyttää Jumalan Jumalan valittuja?

Jumala on se, joka armahtaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?

Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, 

onpa vielä herätettykin,

ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän

myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?

Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, 

vai nälkä, vai alastomuus,

vai vaara, vai miekka?

Niinkuin kirjoitettu on:

"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;

meitä pidetään teuraslampaina".

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton

hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut.

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema,

eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat,

ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, 

ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu

voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta

joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 

meidän Herrassamme."

Room. 8:33-39 (v. -38 käännös)

"Mitä me siis tähän sanomme?

Jos Jumala on meidän puolellamme,

kuka voi olla meitä vastaan?

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,

vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille

kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Room. 8:31-32 (v. -38 käännös)

❤️✨✝️🌟💌💕

Se oli Jumalan kädessä!

Mikä niin? No se sodan voitto, kun nuori poika, (liekö ollut joku yläaste-amis/lukio -ikäinen?), voitti kokeneen, jättikokoisen sotilaan kaksintaistelussa. Samalla ratkesi koko sota, joka oli ollut pattitilanteessa jo pidemmän aikaa.

Vanha isä oli lähettänyt sen nuorimman poikansa ruokaa viemään sotilaana toimiville vanhemmille veljille. Ja samalla osa siitä lähetettiin myös sotapäällikölle. Tuomisina oli jyviä, leipää ja juustoa. Sotakentällä syntyi sitten pojan ja veljien välillä mielenkiintoista sananvaihtoa, kun veljet epäilivät pikkuveljen tulleen vain uteliaasti sotaa katsomaan. Mihin se pikkuveli ne lampaatkin oikein jätti? Mutta nuorukaista alkoi  suututtaa: "Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö täällä saa edes puhua?"

Siellä oli sotakentällä ns. tilanne päällä. Vastustajalla oli yksi jättikokoinen sotilas, joka haastoi kaksintaistelijaa itseään vastaan. Katsottaisiin sillätavoin, kuka sen sodan voittaisi. Halukkaita ei ollut. No eipä ihme, kun miehen keihään varsikin oli kuin kangaspuiden tukki, ja mies itse n. kolmemetrinen*. 

Mutta sitten tämä, veljien mielestä vain utelias, ilmoittautuu halukkaaksi! Tämä pikkusintti siihen jättiin verrattuna! Sen voittajalle oli tosin luvattu rikkautta, kunniaa ja prinsessakin... Mutta tälle uudelle sotilaspalvelukseen astuneelle ne olivat - vaikka kiinnostavia olivatkin - silti vasta toisella sijalla syynä. Häntä oli suututtanut eniten se, että tämä röyhkinys julkeasti pilkkasi "elävän Jumalan taistelurivejä"! 

No sitten hänelle puettiin taisteluvarusteet ylle. Ne muuten olivat kuninkaan omat varustukset. Mutta eihän tämä kokematon kaveri voinut niissä edes kävellä! Pois jouti yltä ne varusteet. Ihan omissa vaatteissa vain kävi taisteluun, mukanaan oma laukku, johon keräsi muutaman kiven linkoaan varten. 

Niillä varusteilla se sota voitettiin. Se oli Jumalan kädessä, sen sodan voitto. Jumala antoi sen Daavidille, koska hän palveli Jumalaa...

1. Samuelin kirjan luku 17, kertoo näistä. *Ja mittatiedon meille tutulla tavalla antoi Sana Elämään Kommentaariraamattu.

Katoava pukeutuu katoamattomuuteen!

"Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä. eikä häntä enää ole, eikä hänen asuisijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille." Ps 103:15-17

"Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu." 1 Kor. 15:54

"Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy; vaan sen lehvä on vihanta, eikä poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer. 17:7-8

Siunattua päivää sinulle!

---

Katselin tänä aamuna erästä vanhaa asuinpaikka tien vieressä ohi ajaessamme, ja mieleeni tuli tuo: "Kun tuuli käy hänen ylitsensä, eikä häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."  Ennenpitkää eivät meidänkään asuinsijamme meitä tunne, sillä mehän olemme vain käymässä täällä.  

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme  Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi." Fil. 3:20

Kaikki synti naulattiin ristille Jeesuksessa!

Kaikki synti naulattiin ristille Jeesuksessa. Synnillä ei ole Jeesuken tähden valtaa niihin, jotka uskovat; vaikka synti näyttääkin vielä voimaansa, uhittelee meille. Me olemme toisen maan kansalaisia.

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi; että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" 2 Kor. 5:21

"Älköön siis synti saako hallita teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille," Room. 6:12

"älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle." Room. 6:13

"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?" Room. 6:16

"mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan..." Room. 7:23

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Room. 7:24

"Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu." Room. 7:17

"Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon  te olette annetut, että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!" Room. 6:17-18

"joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja "hänen haavainsa kautta te olette paratut." 1 Piet. 2:24




Niinpä siis, on meillä syytä iloita; voitosta, jonka Hän meille toi:)

"Palvelkaa Herraa ilolla, 

tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla." 

Ps 100:2

Kukin tahollensa

Jeesus tiesi, että hänen opetuslapsena hajotettaisiin "kukin tahollensa". Jeesus halusi puhua heille rohkaisevan sanan ennen sitä:

"Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan

 kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin;

 en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.

Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä:

minä olen voittanut maailman."

Joh. 16:32-33

Ehkä Jeesus ajatteli tuossa sitäkin, että hänen lähimmillään tulee oleman syytökset mielessään siitä, jokaisella, että he jättivät hänet yksin. Mutta Jeesus tahtoi sanoa heille senkin, että niin piti käydä. Ja sen vuoksi Jeesus tahtoi vakuuttaa sitä, että silloinkin Isä kuitenkin oli hänen kanssaan. Ja myös sen, että Hän on todellinen Voittaja! Siltikin, että hetken verran kaikki  tulisi näytämään aivan vastakkaiselta. 

Ja Hän, maailman Voittaja,  lupasi itse olla meidän kanssamme -  joka päivä!:

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne, 

joka päivä, maailman loppuun asti."

Matt. 28:20

"Mutta näissä kaikissa..."

"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room. 8:37

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksesssa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39


Tässä eräs teksti muutaman vuoden takaa: Ota huomioon taivaan todellisuus

Pimeys ja suuri valkeus

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." Jes. 9:1

"Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat..." Mark. 15:25

"Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä  kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. 

Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ""Eeli, Eeli, lama sabaktani?"

 Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

 Mark. 15:33-34

Se oli hetki ennen suuren valkeuden tuloa.

Suotakoon meidän iloita sinun voitostasi!

"Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi." Ps 20:6

Minulle tuli aamulla mieleen nuo otsikon sanat. Suotakoon meidän iloita Hänen voitostaan; ei etäältä kateellisena katsellen, vaan yhdessä iloita voitosta, jonka Hän hankki meille!

"Me saamme iloita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme kunniaksi. Herra täyttäköön kaikki sinun pyyntösi." Ps 20:6 KR-92

Mikä riittää

Kun minä katson tekemättömiä töitäni, Sinä kehotat minua katsomaan siihen, mikä riittää;
siihen, jonka Sinä teit. Se riittää.

"...mutta yhden minä teen:
 unhottaen sen, mikä on takana,
 ja kurottautuen sitä kohti,
 mikä on edessäpäin,
 minä riennän kohti päämäärää,
 voittopalkintoa..." Fil. 3.13-14

"Voittopalkintoa"  - tämmöiselle!

Mutta Sinä tahdoit jakaa

saavutuksesi kanssamme.

Tahdoit meidänkin saavan iloita voitostasi.

Meidänhän tähtemme

Sinä siihen "kisaan"

suostuitkin -

ja voitit.

Odotetaan

"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:31

"ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka Herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä,
 että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle."  Luuk. 12:36

"Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä." Luuk. 21:30

Ja te olkaa hiljaa...

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14

Kun sotatila on käynnissä, kuinka vaikea meidän onkaan olla hiljaa, ja paikoillamme! Paljon mieluummin pakenisimme. Tai ryntäisimme päin vihollista - omin voimin.

"Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikollanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään."  2 Moos. 14:13

Uskommeko, että meidänkin elämässämme Herra Jumala voi tehdä sellaisia suuria tekoja, jotka ovat aivan ainutkertaisia elämämme aikana? Samoin Hän myös joka päivä auttaa ja huolehtii meistä; älkäämme väheksykö niitä asioita. Pidetään silmät auki - ja korvat. Iloitaan siitä, mitä Hän elämässämme tekee.

---

Ketä kuuntelen; kenen puhetta, kenen lupauksia?  Kuuntelenko mieluummin itseäni tai vihollista? Haluan kuitenkin olla se, joka kuuntelee mieluummin Jumalaa. Anna anteeksi Jumalani, että usein löydän kuitenkin itseni kuuntelemassa muita ääniä kuin sinun. Ne meluavat niin kovaa. Anna uskon korvatulpat suojautuakseni niiltä ääniltä. Vahvista sensijaan korvani kuulemaan sinun puhettasi. Ja anna rohkeus olla hiljaa, kun on sen aika.

Ettemme unohtaisi luvattua...

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma;
sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi
antaa teille valtakunnan."
Luuk. 12:32

Saman luvun edeltävissä jakeissa Jeesus puhui siitä, ettei meidän tarvitsisi niin murehtia ja huolehtia siitä, mitä söisimme, mitä päällemme pukisimme. Tai saammeko kenties perintöä, onko meillä tarpeeksi  varastoja. Tai saavutammeko elämässämme jotain suurta. Siis kaikkea sitä, mitä yleensä on tapana ajatella ja tavoitella. Tai että huolehtisimme, miten vastaamme ja puolustaudumme, jos meitä vainotaan.

Jeesus antoi aivan poikkeuksellisen ohjeen. Ohjeen esikuvana olivat linnut: "Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa." Luuk. 12:29-31

Ja sitten Hän lohdutti ja rohkaisi muistuttaen siitä, mitä meille on luvattu:

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan."
Luuk. 12:32 KR-92

Aikamoinen lupaus! Mitä siis kaikki muu on verrattuna tähän luvattuun!?

Eikö tässä maailmassa mieluusti juuri tavoitella vaikkapa vain

 puoltakin "valtakuntaa ja prinsessaa"?

 Mutta kun Jumala tahtoo antaa meille Isänä valtakunnan, 

sivuutamme sen tyhjänpäiväisenä ja olankohautuksella...

Edelläjuoksija!

"...jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt..." Hebr. 6:20

Seurue on pysähtynyt tielle. Siinä käy kova puheenpolina. Mitä on meneillään? On näköjään niin, että edelläjuoksijan on nyt lähdettävä. Hänen tulee tarkistaa reitti ja myös laittaa perillä paikat kaikille valmiiksi. Muttta häntä ei tahdottaisi päästää. Muut matkalaiset kyselevät, kuinka he selviävät ilman häntä? Miten he osaavat perille, eiväthän he tunne reittiäkään? Joku sanoo, ettei edes tiedä, mihin tuo yksi on lähdössä ja ihmettelee, miten he voisivat perille osata, kun ei edes määränpää ole selvillä. Lähtevä lohduttaa ennen lähtöään näitä jälkeensä tulevia. Hän sanoo, että he kyllä tietävät tien. Isän luoksehan tässä ollaan menossa. No joku tahtookin nyt nähdä Isän kuvan.  Ei lähtijä rupea mitään kännykkää tai tablettia esiin kaivamaan, vaan muistuttaa, että jos on hänet nähnyt, niin on nähnyt Isänkin. Aivan samanlainen hän on, kuin Isäkin. Kun jotkut vielä ovat huolissaan, että miten he muistavat reitin ja kaiken muun ohjeistuksen, lupaa lähtijä  lähettää toisen Puolustajan olemaan heidän kanssaan ja hän kyllä muistaa kaiken.

Nyt sitten sanotaan heipat... ja alkujoukko jää katsomaan hänen jälkeensä.

---

Aikaa on kulunut... joidenkin mielestä aivan liian kauan.

Lopppupäässä joukkoa kysellään, oliko niissä puheissa mitään perää edes? Mihin tässä ollaan menossa? Sanottiin, että Hän tulee takaisin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Missä edes tie menee? Mutta aina löytyy joku, joka sanoo, että onhan meillä se ohjekirjakin mukana, katsotaan siitä. Ja niin havaitaan, että tämäkin tilanne on sinne kirjoitettu kauan sitten. Siellä jopa sanotaan, että viimeisinä aikoina ruvetaan epäilemään, ettei mitään tapahdukaan. Missäs se Jeesus viipyy?  Mutta Hän tulee, muistuttaa se yhä matkassa oleva Puolustajakin; Pyhä Henki nimeltään. Aika rähjäiseltä matkalaisten joukko näyttää, eikä aina olla kovin sopuisiakaan, mutta matkaa tehdään yhä. Aikomuksena perille päästä. Kohta ne alkaa paikatkin olla valmiina perillä ja Jeesus lupasi tulla sitten hakemaan.

Siunausta sinulle kanssamatkalainen!

---

Aamulla minulla tuli jostakin mieleen tuo edelläjuoksija. Sitä ajatellessa luin myös Jeesuksen  ja opetuslasten keskusteluja Johanneksen evankeliumista, luvusta 14, ja vähän 13. luvun lopusta.

Kuollut on kuollut ja kuopattu. Uusi on ihan täysin uutta!

"Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä."  1 Joh. 3:5

Tuo on lohdullinen jae. Tuossa Johanneksen kirjeen luvussa 3 on sellaisiakin jakeita, jotka voivat saada aikaan ahdistavan olon, kun toteaa ettei itse "täytä mittaa". Tänä aamuna luin niitä taas ja alamittaisuuteni tunsin niiden edessä. Mutta luinpa myös Kolossalaiskirjettä ja olin huomaavinani jotain, jota en ennen ollut huomioinut.

Johannes kirjoittaa, että "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä..." mutta kuitenkin me huomaamme sitä joka päivä itsessämme! Miten tämä on selitettävissä? En tosiaan ole mikään raamatunselittäjä, mutta vastaus on kai jo oikeastaan saman jakeen loppuosassa: "...sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."  1. Joh. 3:9

Kolossalaiskirje sanoo: "Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa"  Kol. 3:3. Siis kuolleet. Ei sillä kuolleella ole osaa sen uuden kanssa, josta seuraava jae sanoo: "kun Kristus, meidän elämämme,  ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa." Kol. 3:4

Sama kolossalaiskirje sanoo näinkin: (nämä on niitä samoja eilisiä jakeita): "Ja teidät, jotka olitte kuolleita rikoksiinne... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin." Kol. 2:13-14

Niin siis raivattiin sille uudelle tila. Meidät on siirretty ihan uuteen asemaan; tehty perintökelpoisiksi ja siirretty toisen valtakunnan alaisiksi: "... on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä... ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:12-13

Sanoisin vielä, että Paavalikin  tuskastui siihen, että joutui kantamaan sitä kuollutta mukanaan: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Room. 7:24

---
Sanat jää aina jotenkin vajaaksi, eikä aina ehkä tavoita ihan sitä, mitä ajatteli.

Mutta kun siemen pannaan maahan, SE ei sieltä enää nouse. Se mikä  nousee, on IHAN UUTTA.

Hän voitti kaikki

"...mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

Mitä Jeesus sanoikaan tuon edellä? Hän sanoi: "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta..." Vaikka niin siis on, kenellä enemmän, kenellä vähemmän, muistuttaa hän itse meitä, että on voittanut kaiken, mitä maailmassa on...

Tarjolla ja tallessa. Hyvin kallisarvoista.

Elävä toivo. Tärveltymätön ja tallessa pysyvä perintö. Saavutettava päämäärä: sielun pelastus. Enkelitkin sitä ihailevat. Kultaakin kalliimmalla lunastettuja, kuin täysin virheettömät.  Katoamattomasta siemenestä lähtöisin. 

"...pankaa täysi toivonne siihen armoon joka teille tarjotaan..." 1. Piet. 1:13

"...kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun..." 1. Piet. 2:24

"...Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu." 1. Piet. 1:25

"...ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti..." 1. Piet. 1:24-25

Päämäärä, voitto ja palkinto

"sillä te saavutatte uskon päämäärän sielujenne pelastuksen." 

1 Piet. 1:9

Lue 1 Piet. 1.

"minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa..."

kts . koko jae Fil. 3:14

Lue Fil. 3:7-21

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." 

Hebr. 10:14

Lue Hebr. 10

"Muttta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi." 

Fil. 3:21

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen..." Hebr. 10:23

"Sillä te tarvitte kestäväisyyttä tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on." Hebr. 10:36

"Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä,

 niin tulee hän, joka tuleva on, 

eikä viivyttele;"  

Hebr.10:37

---

Linkit ovat Koivuniemen Raamattuhakuun. Raamatun teksti niissä -33/-38 v. Raamatusta.

Kuka siinä on?

"... minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri tullut." Joos. 5:14

Mies seisoi siinä edessä - miekka käsissään. Oli aihetta kysyä: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" (Joos. 5:13). Vastaus alkoi sanalla: "En, vaan..." ja sitten kävi ilmi, kuka hän oli: Herran sotajoukon päämies! Ylipäällikkö itse oli saapunut johtamaan tätä sotaa. Se mahtoi olla rohkaisevaa!

Minustakin tuo tapaus on luettuna hyvin rohkaiseva. Mutta tänä aamuna osui silmiini toinenkin rohkaiseva jae:

"Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät." Ps. 34:8

Tuosta jakeesta kirjoittaa Fredrik Wislöff hartauskirjassaan Voimallinen on hänen armonsa:
"Herra muistuttaa sinua tänään näkymättömästä enkelijoukosta... Emme aina näe tätä valon airutta, mutta hän on läsnä... Hän on aina toimessa, siitä asti kun aamulla nouset aina levolle menoosi saakka. Hän valvoo yötäsikin..."

Kun on tämmöiset taistelunjohtajat ja vartijat ympärillä, niin aika turvassa ollaan. Muistuupa mieleen sekin tapaus, millaiset joukot oli Elisan ja hänen palvelijansa turvana:

"Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." 2. Kun. 6:17

Siunattua, turvallista päivää Sinulle!