Näytetään tekstit, joissa on tunniste häpeä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste häpeä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 12. maaliskuuta 2025

"Eilen" - ja "tänään"

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:30

"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti." Hebr. 13:8

"...sillä hänen armonsa pysyy pysyy iankaikkisesti..." Jer. 33:11




Sinä olit sama jo entisaikojen ihmisten kanssa, ihan alusta asti. Et ole muuttunut. Millainen sinä olit silloin, sellainen olet yhä. Nytkin. Meillekin.

Kiitos Jeesus, kun annoit meille silti tuon läsnäolosi lupauksen sanan, jotta me siitäkin saisimme rohkaisua kaikissa ahdingoissamme. Silloinkin kun meitä pelottaa, että voimmeko olla sinulle rakkaita tällaisina tavallisina ihmisinä puutteinemme ja virheinemme.

Mutta Sinä otitkin virheemme itsellesi!  Kiitos Jeesus siitä rakkauden osoituksesta ja velkojemme maksusta, rangaistuksemme pois ottamisesta meidän päältämme! ✝️🌟 ❤️



lauantai 6. heinäkuuta 2024

Pietari - "läheisin" Raamatun henkilö, jos ei Jeesusta lasketa

Jotenkin se vain  Pietari on, vaikka Pietari on ihan erilainen luonteeltaan kuin minä. Niin ainakin luulen. Hänestä olen saanut sen käsityksen, että hän tarttui rohkeasti tilanteisiin, jotka hänestä heti toimintaa vaativat. Itse en ole sellainen. Joskus saatan innostua, ja siten yllättää itseni; mutta yleisesti ottaen vain tuumin, ja asiat menevät ohi.

Mutta mikä Pietarissa sitten on se, joka (hänen luonteessaan) tekee hänet minulle läheiseksi? 

"Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen." Niin, Pietari koki itsensä syntiseksi ihmiseksi, jollaisia me tietysti ollaankin. Mutta siitä huolimatta, (ja kenties juuri siksikin), hänellä oli suuri veto olla Jeesuksen lähellä.
 
"En tunne sitä miestä." Hän oli vähää aiemmin sivaltanut Getsemanen puutarhassa pois korvan yhdeltä ihmiseltä, kun Jeesusta oli tultu pidättämään. Siinä oli se toimeen rohkeasti tarttuva Pietari miekkansa kanssa. Mutta ei mennyt kovin montaa hetkeä, kun ylipapin talon pihassa olikin pelokkaampi Pietari äänessä, kieltäessään (sen Jeesuksen ennustaman kolme kertaa) rakkaan Jeesuksensa!  Siitä tulikin sitten hänelle itselleen suuri suru, että miten hän saattoi niin tehdä....?! Ja nyt Jeesus on kuollut, enkä enää voi sanoa hänelle, että en minä sitä tarkoittanut todella... vaan, että Jeesus on minulle kaikkein rakkain ja tärkein, vaikka olenkin tämmöinen hölösuu, ja raukka - tiukan paikan tullen!

No, sitten oli aikaa kulunut muutamia päiviä. Jeesuspa olikin noussut kuolleista kaikkien suureksi yllätykseksi... jota he eivät osanneet oikeasti odottaa, vaikka Jeesus olikin sen heille edeltä ilmoittanut. Semmoisia uskovia! (Eikä itsekään olla sen kummenpia taatusti.) Mutta nyt oltiin menty Galileaan ja lähdetty kalaan. Eikä mitään oltu saatu. Mutta sitten rannalta huudellut mies antoi vinkin, ja ihme kyllä, nämä kokeneet kalastajat - noudattivat sitä... Tuloksena oli niin valtava kalansaalis, että veneet olivat lähellä upota. Mutta jonkun päässä syttyy ymmärryksen lamppu; yksi tunnistaa rannalta huutelijan. Johannes sanoo, että se on Jeesus. Sekös sai Pietariin liikettä! Ei muuta kuin vaatteet sille mallille, että sopii hypätä veteen ja pyrkiä heti paikalla rantaan. 

Mutta mitähän siellä rannalla oikein tapahtui? Pietari tuli sinne ennen muita. Käveliköhän Pietari sinne nuotion ääreen Jeesuksen luo? Moikattiinko vain? Vai jäikö Pietari sittenkin häpeissään vain odottamaan muiden tuloa, kun ei kehdannut Jeesuksen silmien eteen mennä?  Emme tiedä. Mutta kun toisetkin tulivat rantaan, valtavia kalansaaliita veneen perässä vetäen; huuteli Jeesus heille, että toisivat niitä kaloja siihen nuotiolle. Siinä kohtaa Pietari taas ryhtyi toimeen, ja väkivahvana veti verkot maalle ihan itse. Saikohan hän voimaa ihan siitäkin, kun Jeesus oli paikalla? Mutta sitten nuotiolla, millaistahan olemista se oli? Olen aina ajatellut, että Pietari oli häpeissään - niinkuin varmasti olikin - mutta niin olivat taatusti kyllä toisetkin. Olivathan hekin kaikki jättäneet Jeesuksen siellä Getsemanessa. Mutta Pietari tunsi varmaan suurinta häpeää, sillä hän oli ainut, joka oli kieltänyt Jeesuksen. Tohtiko hän edes oikein katsoa Jeesukseen päin? Vai oliko niin, että hän juuri etsi Jeesuksen katsetta eniten? No, joka tapauksessa, Jeesus varmasti loi katseensa häneen, kun kysyi kolme kertaa häneltä, että "rakastatko minua?"  Ja niihin kysymyksiin Pietari sydämestään vastasi: Kyllä rakastan! Sen jälkeen Jeesus omilla sanoillaan osoitti, ettei hänellä ollut mitään ns. hampaankolossa Pietaria vastaan. Nyt oli Pietarinkin mieli niin keveä!

Mutta tunteet vaihtelevat. Kohta taas hänellä oli ehkä pieni kateudenpoikanen, tuloillaan ainakin, kun Jeesus - Pietarin oman kysymyksen tähden, opetuslapsi Johannekseen nähden - antoi ymmärtää jotain heidän tulevasta kohtalostaan. Luulot ainakin heräsivät heillä kaikilla opetuslapsilla, ettei muka Johannes kuolisi lainkaan. Vaikka ei Jeesus sitä tarkoittanutkaan, vaan viittasi vain siihen, että jos niin olisi, että hän sitä tahtoisi, niin sen ei pitäisi toisiin vaikuttaa mitenkään, mitä jollekin toiselle on osaksi määrätty. Mutta sellaisia me olemme, että monesti tuijotamme itsemme melkein sokeiksi sitä, mitä toiset ovat saaneet/saamassa, ja unohdamme sen, mitä itse olemme saaneet Jeesukselta.


Siunausta sinun päivääsi - Sinä Herrallemme rakas!




Eräässä laulussa muuten sanotaan, että "...rakkaat ovat Jeesukselle, kaikki lapset päällä maan..."❤️


---
(Tämän tekstin olin kirjoittanut jo toukokuussa, mutta oli jäänyt silloin julkaisematta.)


keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Niin siis... että KAIKESSA se uskon kilpi olisi hyvä ottaa...

Hmm... Niin sanotaan, mutta kyllä se vain aika vaikealta hyvin usein tuntuu... Siis kaikessa... se ottaa. 

Mutta sopii meidän rukoilla, että Jeesus  meitä auttaisi! Että tänäänkin kaikki pettymykset, väärät valinnat, kaikki väärin tekemiset - ja tekemättä jättämiset, saataisiin (luetaan: uskaltauduttaisiin turvallisin mielin) hänen silmiensä eteen ja korviensa kuultaviksi tuoda. Eikä vain ne, vaan myös kaikki pelot, "pinnankiristykset" eli hermostumiset ja suuttumiset ja äreydet, ja kaikki mikä ikinä mieltä painaa ja vetää alas. Meidän ei tarvitsisi ainakaan pelätä hänen eteensä niiden säkkien kanssa mennä.

Jos ihmiset olisivatkin meitä kohtaan armottomia ja syystäkin meitä syyttäisivät, niin Jeesuksella on armoa enempi kuin me jaksaisimme ikinä kantaa. Suurimpienkin rikosten tekijät saisivat oikein luvan kanssa tulla hänen juttusilleen, jos vain sellainen kaipaus ja halu on. Ketään Jeesus ei halua ajaa luotaan pois, sillä hänhän sanoi itse näin: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Jeesuksen omat sanat).

Johannes 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. | Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38) | Lataa Raamattusovellus nyt (bible.com)

---

"Tänään" - (siis sinä päivänä muutama päivä sitten, jolloin tämän tänne kirjoittelin) - on ollut jotensakin hermostuttava päivä. Mutta kun äkäinen ja hermostunut olo alkoi ottaa liikaa otetta, tuli mieleen tuo otsikossa ollut kohta uskon kilven ottamisesta kaikessa. Siitä sitten tuli joitain ajatuksia, vaikkakin ehkä vähän sekavasti ja otsikkoon liittymättömän tuntuisesti. Mutta siinähän se lopulta onkin otettava, se uskon kilpi, että luottaa Jeesuksen työhön - myös omalla kohdallaan, eikä vain toisten!

---

Jatkan vielä vähän (tänä toisena päivänä): Mutta tuosta; "kaikessa ottakaa uskon kilpi", on nyt lähiaikoina tullut minulle eräänlainen muistolause. Se sukeltaa mieleen, kun arjen asiat alkavat hermostuttaa.  Se muistuttaa, että Jeesus kuitenkin kaikkea hallitsee, ja kykenee johtamaan kaikenlaisissa tilanteissa, vaikka itse ei näkisi, että miten asiat voisivat edetä, koska oma ajatus voi päättyä pelkkään kaaokseen tai umpikujaan. Mutta Jumalalla on kaikenlaisia mahdollisuuksia meidän varallemme ja yllättäviä ovia, joita emme vielä näe. Hän myös toteuttaa toisinaan hienoja, hyviä suunnitelmiaan  silloinkin, ja sillä tavoin, kun meistä näyttää kaikki olevan aivan pielessä.





Siunausta sinulle, sinä Herralle rakas✝️❤️🕊️🌿☀️


Ja tässä vielä kuunneltavaksi ihana hengellinen laulu; nro 19 Hengellisestä laulukirjasta:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=399




keskiviikko 27. syyskuuta 2023

Odotusta hartaasti... Se ei ole aina helppoa...

"... Minulla on vastedeskin aihetta iloita, sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni. Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niinkuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen." Fil. 1:18-20 KR-92




Paavalikaan ei ollut itsessään mikään superihminen; ei täydellinen. Varmasti voinee  sanoa niinkuin Jeesuksesta sanottiin: "kaikessa kiusattu niinkuin mekin". Paavali odottaa ja toivoo - vieläpä hartaasti!  "Kuinka kukaan sitä toivoo, minkä jo näkee? Paavali koki samat kiusat, tarpeet ja muutokset, mitkä mekin,  syntisenä ihmisenä laillamme, sillä eihän hän ollut Kristus. Paavali ei ollut Jumala, ei täydellinen, ei pyhimys, mutta hän oli sitkeä ja kärsivällinen Herransa työmies. Sen Herran, joka itse oli kutsunut tämän työntekijän  palvelukseensa, aivan yllättäen ja ilman inhimillisiä soveltuvuuskokeita.  Herra tiesi kenet kutsui, sillä olihan hän seurannut tätä miestä jo alusta alkaen. Hän kutsui työntekijäkseen miehen, joka kykeni odottamaan kärsivällisesti, vaikka asiat eivät hänen kannaltaan näyttäneet usein kovin hyviltä, vaan veivät moniin ahdinkoihin. Vaan niiden kautta... niinkuin meidänkin kohdallamme, "monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Jumalan valtakuntaan". 



 

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Unohtamisen armo

Unhottaen sen, mikä on takana. Fil. 3:13

Tästä sanasta kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassa Levähtäkää vähän mm näin:

"Mikä siunattu evankeliumi: Sinä saat unohtaa! Synti, mikä  on takanasi, on upotettu Kristuksen vereen. ... Voit kiittää syntien anteeksiantamuksesta.  Jumala on sen unohtanut! Sinäkin saat unohtaa..."





perjantai 3. tammikuuta 2020

Osallisena - Kuka pesee mitäkin...

"Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani ".  Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani"."  Joh. 13:8

Pietarista oli varmaan pöyristyttävä ajatus, että Opettaja, Mestari ja Kuningas; Jeesus, alentuisi moiseen palvelijan hommaan. Hän varmaankin ajatteli, että enemmänkin hänen olisi kuulunut olla pesemässä Jeesuksen jalkoja. Ehkä hänelle tuli myös ajatus, että ainakin hänen olisi pitänyt pestä ensin itse enimmät liat jaloistaan, ennenkuin voisi antaa Jeesuksen koskea jalkoihinsa. Mutta Jeesus tahtoi tehdä puhdistustyön täysin itse. 



--
Jeesus sanoi toiminnallaan antaneensa esikuvan. Tästä pääsee lukemaan lisää tuosta tilanteesta ja mitä siinä sanottiin: Johannes luku 13.


maanantai 25. marraskuuta 2019

Katsomalla Häneen...

"Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta  alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa." 2 Moos. 34:29

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu." Ps 34:6



Se on ihmeellistä. Mooseksen kasvoista näki, että hän oli ollut Herran läheisyydessä. Mutta itse Mooses ei tiennyt kasvoissaan mitään ihmeellistä olevan.

Tuo psalmikohta puolestaan sanoo, että ne, "jotka häneen katsovat, säteilevät iloa." Ja vielä senkin, etteivät kasvot häpeästä punastu. Olisiko niin, että mekin saattaisimme säteillä iloa, vaikka itse emme  havaitse sellaista ollenkaan? Vaikka oma kokemuksemme tuntuu ihan toisenlaiselta?

Vesipisara sädehtii  valon voimasta...



lauantai 2. marraskuuta 2019

"Varusteenikin hukkasin."

"He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu." Jer. 31:9 KR-92

"Herra Jeesus, minä tulen taisteluiden keskeltä luoksesi. Polvistun eteesi ja pyydän apuasi. Sinä itse johdatit tieni tähän. Annoit minun joutua taisteluun, mutta kutsut taas luoksesi lepäämään. Tässä siis olen, Herrani. Olen haavoilla ja lyöty. Vieläkö väsyneestä soturista voi tulla taistelukelpoinen? Vieläkö tahdot nostaa minut jaloilleni? Vai onko aika jo laskea aseet ja siirtyä sivuun?
Lupaat kuitenkin viedä minut virkistävien purojen ääreen. Lupaat, että niiden vesi on runsasta ja sielu löytää siellä rauhansa. Lupaat viedä minua tasaista tietä. Muunlaista en pystyisikään nyt kulkemaan,  olen niin loppuun väsynyt. Annat sanasi varjella kompastumiselta ja kaatumiselta ja loukkaantumasta entistä pahemmin. Sinua odottava saa kyllä ennemmin tai myöhemmin apunsa." Joka päivä armon suojassa/Juha Vähasarja

---
Tuo ylläoleva teksti puhutteli minua tänä aamuna. Halusin piirtää aiheesta kuvan. Piirroksen taakse kirjoitin: "Vain kypärä jäi... Väsynyt ja haavoilla oleva sotilas tulee Mestarin luo. "Varusteenikin hukkasin.", hän sanoo. Ei häntä moitita. Hän tuntee siunaavan käden kosketuksen olallaan.






lauantai 25. toukokuuta 2019

"Mutta..."

Paavalilla on kirjeissään  erilaisia syntilistoja, joita lukiessa tekee kipeää, kun viisari omallakin kohdalla värähtää. Mutta erään listan jälkeen oli myös lohdullinen "mutta...":

"...mutta te olette vastaanottaneet peson,
te olette pyhitetyt, 
te olette vanhurskautetut

meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä
ja meidän Jumalamme Hengessä." 
1 Kor. 6:11



"Sillä armosta te olette pelastetut
uskon kautta, ette itsenne kautta 
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
 ettei kukaan kerskaisi."
Ef. 2:8-9



keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Häpeästä

Puhuttelevia sanoja häpeästä.

"Jumalani, sinuun minä turvaan. Älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta. Ei kukaan, joka sinuun luottaa, joudu häpeään.  Häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomia." Ps. 25:2-3*

"Älä pelkää, sinä et joudu häpeään. Älä ole häpeissäsi, sinä et ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unohtava etkä ole enää muistava leskeytesi pilkkaa." Jes. 54:4 *

"Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun ikinä joutua häpeään." Ps. 71:1*
 ("...älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti." sanoo Raamattuversio -33/-38 tuon saman jakeen.)

Jokaiselle sana häpeä tuo varmaan mieleen erilaisia asioita. Pahinta olisi kuitenkin ikuiseen häpeään joutuminen. Jumalan lapsilla on kuitenkin turva sitä häpeää vastaan.

"Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan." 1. Joh. 2:28


---
*Näitä luin Raamattuversiosta: "Jumalan kansan Pyhä Raamattu"/Uusi Tie