Kuolevaisia - ja silti meissä vaikuttaa ELÄMÄ!

"Jeesus sanoi: "... Minä olen tie, totuus ja elämä..." Jakeessa Joh. 14:6 (v. -38 käännös.)

Entä mitä sanotaan meistä?

"Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne."  2. Kor. 4:10-14 KR-92

---

Mieleeni oli tullut ennen noita luettuja jakeita; Hiskia, joka sai sairastuttuaan 15 vuotta lisäaikaa, koska itkien suri tulossa olevaa kuolemaansa, ja puhui siitä suruissaan Jumalalle. Hiskiasta voi lukea tämän tapauksen, 2. Kuningasten kirjan 20. luvusta. Koko luku, (tuosta linkistä v. 92 käännöksen mukaan):

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/2KI.20

Jumala tietää, mikä, kumpi ajankohta, olisi ollut kenenkin kannalta parempi Hiskian kuoleman suhteen. Hän teki selviytymisensä jälkeen yhden päätöksen - varmaan iloissaan - jolla tuli olemaan merkittäviä vaikutuksia hänen jälkeensä tuleville.

"Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet,viedään Babyloniaan. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikasi, omia jälkeläisiäsi viedään hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin." 2. Kun. 20:17-18 KR-92

"Hiskia vastasi Jesajalle: "Hyvä on Herran sana, jonka olet ilmoittanut." Itsekseen hän näet ajatteli: "Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni." 2. Kun. 20:19 KR-92

Mikä sen Babylonian "keissin" aiheutti? Babylonian kuningas - "Merodak-Bal-Adan" - oli lähettänyt - varmaankin ihan ystävällisyyttään - kirjeen ja lahjoja, kun oli kuullut tämän Hiskian parantumisen. Kuolettava sairaushan hänellä oli ollut. Lähettiläät Babyloniasta tulivat lahjoineen ja terveisineen. "Hiskia ilahtui lähettiläiden tulosta" ja näytti heille kaiken hienouden palatsissaan ynnä muualla. "Mitään ei jäänyt heille näyttämättä." Mutta tällä oli kaukaisiin aikoihin vaikutusta. Kaikki se rikkaus tultiin muistamaan aikanaan Babyloniassa...

---

Armahtakoon Jumala meitä itsekutakin; kuuntelemaan häntä ja suostumaan hänen suunnitelmiinsa - mitä ne sitten kenenkin kohdalla ovatkin!

Mutta armollista on, että Jumala voi kyllä virheistämmekin luoda jotain uutta ja hyvää; vaikka alkuun näyttäisi pahalta ja menetetyltä. Mistä me tiedämme, mitä kaikkia vaikutuksia sitten aikoinaan tuli olemaan  Babyloniassa sillä, että sinne tuli hebrealaisia, ja heidän mukanaan uskoa Jumalaan - siihen yhteen ja ainoaan taivaan ja maan Luojaan!👑✝️❣️

Jeesus sanoi kerran: "Te ette tiedä, mitä anotte...". Markus 10:39 

Ja me, rukouksessa: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa". Matteus 6:10

Siunatkoon sinua Herra💌🪽❤️

Tämmöistä täältä tänä aamuna. Jumala on meidän kanssamme kaikkina päivinä, niinkuin lupasi: 

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti." Matteus 28:20

Johanneksen evankeliumin viimeisessä luvussa (luku 20), Jeesus sanoi - jopa kaksi kertaa opetuslapsilleen: "Rauha teille!" - ja näytti heille  haavoitetut kätensä ja kylkensä. Ne meidän vuoksemme saadut haavat❣️

Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Ei turhaa!

 "... olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa." 1.Kor. 15:58 

Luin tuon F. Wislöffin rukouskirjasta. Hän pohti siinä, kuinka monesti kaikki meidän omat tekemisemme tuntuvat kovin vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä. Emme osaa itse arvostaa sitä, eivätkä ehkä toisetkaan. Mutta sitten hän tuumi, että Herralle se ei ole pientä eikä merkityksetöntä; hänen katseensa on suunnattu päivittäin tekemisiimme. Mikään ei ole turhaa eikä merkityksetöntä, joka tehdään Herralle; hänen nimessään.

Enkö ole itsekin ajatellut ja kokenut, että ihan olematonta on tekemiseni. Mutta tuo aamun jae oli muistutus, ettei asia ole ihan niin. Jumala näkee, mitä mikäkin vaikuttaa, ja milloin. Omilta silmiltämme se voi kyllä olla salattu.

-----

 

Toinen tähän aiheeseen sopivasti liittyvä kohta Raamatussa oli jakeet Ruutin kirjan luvusta 4. Kenties Noomi, Ruut, tai Boaskin, vähättelivät omia tekemisiään ja osaansa asioiden ja sukupolvienkin ketjussa. Mutta ilman Noomia, ja rakkauttaan poikansa leskeä, Ruutia kohtaan, ei Ruutista olisi tullut uudessa uudessa  avioliitossaan Boaksen kanssa kuningas Daavidin isoisän äitiä... ja Jeesuksen esiäitiä!

SANOTTUJA SIUNAUKSIA...

Boas sai todistajilta ja läsnäolijoilta tällaisen siunauksen sen kohtalokkaan maanluovutustilaisuuden - ja myös tulevan vaimon; Ruutin, johdosta: "... Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Rakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä. Ja antakoon Herra sinulle tämän naisen kautta niin paljon jälkeläisiä, kuin hän antoi Peresille, jonka Tamar synnytti Juudalle." Ruutin kirja 4:11-12 KR-92

Ja Noomille naapurin naiset sanoivat: "..."Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon vanhuutesi turvana, sillä hänet on synnyttänyt miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua ja on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa." Ruutin kirja 4:14-15 KR-92 

Naiset myös kuuluttivat pojan syntymää sanoen: "Noomi on saanut pojan..." jakeessa 4:17. Poika sai nimen Obed.

Ruut itse oli saanut ennen näitä tapahtumia Boakselta tämän sanan, - siunaukseksi sitä sanoisin - ennenkuin oli mitään avioliittoaikeita vielä: "Herra palkitkoon sinulle tekosi*, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa." Ruutin kirja 2:12 KR-92 (*Koska Boas oli kuullut kuinka hyvä Ruut oli ollut anopilleen, kuinka hän oli lähtenyt anoppinsa Noomin mukaan.)

❤️ 

Emme tiedä mihin asti lentävätkään siunauksen lehdet...🍃tuoden esiin jotain uutta ✨... ja uutta... 

Jumala on nähnyt - ja näkee, kaiken. Ja se on lohdullista.

Herra sanoi; kun kansa kulki "...omien halujensa teitä. Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen." Jes. 57:17-18 KR-92

Jeesus sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Mark. 2:17 KR-92

Kun myrskyssä kaikki toivo oli jo mennyt pelastumisesta, eikä oltu saatu syödyksikään mitään moneen päivään, nousi yksi mies puhumaan rohkaisevia sanoja:  "... Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte välttäneet nämä vastukset ja vahingot. Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.'  Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu." Se mies oli Paavali.  Apt. 27:21-25 KR-92

Niin siis... että KAIKESSA se uskon kilpi olisi hyvä ottaa...

Hmm... Niin sanotaan, mutta kyllä se vain aika vaikealta hyvin usein tuntuu... Siis kaikessa... se ottaa. 

Mutta sopii meidän rukoilla, että Jeesus  meitä auttaisi! Että tänäänkin kaikki pettymykset, väärät valinnat, kaikki väärin tekemiset - ja tekemättä jättämiset, saataisiin (luetaan: uskaltauduttaisiin turvallisin mielin) hänen silmiensä eteen ja korviensa kuultaviksi tuoda. Eikä vain ne, vaan myös kaikki pelot, "pinnankiristykset" eli hermostumiset ja suuttumiset ja äreydet, ja kaikki mikä ikinä mieltä painaa ja vetää alas. Meidän ei tarvitsisi ainakaan pelätä hänen eteensä niiden säkkien kanssa mennä.

Jos ihmiset olisivatkin meitä kohtaan armottomia ja syystäkin meitä syyttäisivät, niin Jeesuksella on armoa enempi kuin me jaksaisimme ikinä kantaa. Suurimpienkin rikosten tekijät saisivat oikein luvan kanssa tulla hänen juttusilleen, jos vain sellainen kaipaus ja halu on. Ketään Jeesus ei halua ajaa luotaan pois, sillä hänhän sanoi itse näin: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Jeesuksen omat sanat).

Johannes 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. | Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38) | Lataa Raamattusovellus nyt (bible.com)

---

"Tänään" - (siis sinä päivänä muutama päivä sitten, jolloin tämän tänne kirjoittelin) - on ollut jotensakin hermostuttava päivä. Mutta kun äkäinen ja hermostunut olo alkoi ottaa liikaa otetta, tuli mieleen tuo otsikossa ollut kohta uskon kilven ottamisesta kaikessa. Siitä sitten tuli joitain ajatuksia, vaikkakin ehkä vähän sekavasti ja otsikkoon liittymättömän tuntuisesti. Mutta siinähän se lopulta onkin otettava, se uskon kilpi, että luottaa Jeesuksen työhön - myös omalla kohdallaan, eikä vain toisten!

---

Jatkan vielä vähän (tänä toisena päivänä): Mutta tuosta; "kaikessa ottakaa uskon kilpi", on nyt lähiaikoina tullut minulle eräänlainen muistolause. Se sukeltaa mieleen, kun arjen asiat alkavat hermostuttaa.  Se muistuttaa, että Jeesus kuitenkin kaikkea hallitsee, ja kykenee johtamaan kaikenlaisissa tilanteissa, vaikka itse ei näkisi, että miten asiat voisivat edetä, koska oma ajatus voi päättyä pelkkään kaaokseen tai umpikujaan. Mutta Jumalalla on kaikenlaisia mahdollisuuksia meidän varallemme ja yllättäviä ovia, joita emme vielä näe. Hän myös toteuttaa toisinaan hienoja, hyviä suunnitelmiaan  silloinkin, ja sillä tavoin, kun meistä näyttää kaikki olevan aivan pielessä.

Siunausta sinulle, sinä Herralle rakas✝️❤️🕊️🌿☀️

Ja tässä vielä kuunneltavaksi ihana hengellinen laulu; nro 19 Hengellisestä laulukirjasta:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=399

Kuin vettä nääntyvälle...

"Hän virvoittaa minun sieluni,

 hän ohjaa minua oikeaa tietä

 nimensä kunnian tähden." Ps. 23:3 KR-92

"Ja Herra johdattaa sinua alati

ja ravitsee sinun sielusi

kuivissa erämaissa;

hän vahvistaa sinun luusi;

ja sinä olet oleva niinkuin

runsaasti kasteltu puutarha,

niinkuin lähde, 

josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11 

Paavalin kaipaus päästä Roomaan - ja rohkaisun tarve!

* Paavalia pitää helposti lähes yli-ihmisenä tai melkein pyhimyksenä; (jota hän ei taatusti olisi halunnut!). Näin on esim. lukiessa kohtaa, jossa hän tahtoisi päästä antamaan "jonkin hengellisen lahjan" ihmisille, joiden tapaamista on jo kauan aikonut ja suunnitellut. Mutta kyllä sieltä tulee esiin myös se tavallinen ihminen rohkaisun tarpeineen!  

Apt. loppuluku. Room. aloitus. KR-92

Tässäpä yksi hyvän mielen juttu Seurakuntalainen -sivustolta👍

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/hameenlinnassa-kastettiin-viisi-jaakiekkoilijaa/

Kuka oli "taivaan Jumalan lain tuntija"?

Löysin Raamattuni välistä lapun, jossa tuo otsikon  asia mainittiin. Olin kirjoittanut muistilapun elokuussa. Päätinpä tarkistaa, olinko tätä lapussa ollutta asiaa blogiin laittanut. Ei näyttänyt olevan. Joten pistänpä nyt tässä sitten näkyviin senkin. Tähän samaan henkilöön, ja hänen vaiheisiinsa liittyen, olin kirjoittanut silloin elokuussa muutama päivä myöhemmin toisen tekstin. Siihen linkki tuolla alempana. Se teksti sijoittui hieman myöhemmäksi tämän lappusen aihetta/vaihetta, mutta samaa prosessia kaikki.

 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/08/se-oli-allistyttava-jattimuutto-ja.html

Matkan rasitukset...

"Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä." Ps. 37:23-24 KR-92

"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa* meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut." Room. 8:37 KR-92 

* Huomataan tämä, ettei siinä ole: kaikista näistä ahdingoista. Meitä ei säästetä kaikilta ahdingoilta, kuten varmasti jokainen on huomannut. Mutta niissä ahdingoissa, (niiden keskellä,)  Jumala antaa meille voittoja. Vaikka meillä ei todellakaan olisi mitenkään voitokas olo! Emme välttämättä itse ymmärrä niitä saaneemme, mutta Jumala näkee ne.  (Voi ottaa esimerkiksi sotakentät.)

Ja sanon vielä tämän: Jos itse saisin oman järkeilyni perusteella asioita järjestää, ottaisin tietysti pikavoittoja, heti, tässä ja nyt. Kaikkea hyvää.  Mutta toisiko se minulle iankaikkista hyvää?

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 KR-92 

JUMALA EI VALEHTELE...

Usein  rupeamme vertailemaan, että tuolle toiselle ei näköjään anneta niitä ahdinkoja yhtä paljon kuin itselleni, ja rupeamme kadehtimaan ja/tai katkeroitumaan. Tai katselemme ympärillemme kauhistuneena, että mitä kaikkea kamalaa onkaan sallittu toisille tapahtuvan, ja mietimme kauhuissamme niitä, että jos omallekin kohdalle tulisi sellaisia.  Mutta kumpaakaan suhtautumista ei ole Jumala meille tarkoittanut. Elämme kukin omaa elämäämme, omissa ahdingoissamme tai iloissamme, päivän ja hetken kerrallaan.  Ja Jumala antaa seuraavan päivän, jos hyväksi katsoo sen meille antaa.

Siunatkoon sinua Herra, joka on Isämme☀️ 

Toivon, että hän antaisi sinulle ilon kimalteita, vaikka kaikki tuntuisi olevan jäässä! 

Sain itse tänä aamuna luonnossa  niitä, kun jäinen  lumen pinta, ja lumen alta paljastuneet ruskeat korret kimaltelivat auringon osuessa niihin, kuin olisi timantteja sinne heitelty.✨ Kuviin ne eivät suostuneet tallentumaan, vaikka kuinka niitä yritin sillä tallettaa. Tuli mieleen, että mitä kamera ei kykene näkemään, sen silmät - Jumalan luomat  - kuitenkin tavoittaa!

Kun käskettiin mennä autiolle tielle 🌍

"Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemusta Gasaan ja on autio." Apt. 8:26 KR-92

Ja sitten sanottiin, että hän lähti sinne. Onneksi  totteli saamaansa käskyä, vaikka se tuntui varmaan olevan omaa järkeä vastaan. Lähteä nyt keskeltä hyvää hetkeä julistustyöstä, kun väki Samariassa tuli: "sankoin joukoin kuulemaan häntä" ja "kaupungin täytti ilo ja riemu". Mutta olipa sinne jo saapunut apujakin, kun Jerusalemista oli lähetetty sinne Pietari ja Johanneskin töihin. Mutta nyt  Filippos sai sen kutsun autiolle tielle. 

Mitähän Filippos tuumi sen saadessaan? Kyseenalaistiko sanoman? Ihmetteli ehkä jonkun verran ainakin. Ehkäpä hän oli kuitenkin jo senverran kokenut Herran seurassa, että ei tarvinnut kauheasti ruveta miettimään, mitä sen sanan kanssa pitäisi tehdä. Hän lähti, kun käsky kävi.

Monet muistavat, mitä siitä seurasi, siellä autiolla tiellä. Hän kohtasi Etiopian hoviherran, "joka hoiti Etiopian  kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta."  Tämä hoviherra oli harras mies, joka  nyt oli jopa palaamassa pyhiinvaellukselta Jerusalemista  kotimaahansa. Filippos ohjattiin Jumalan ohjeistamana matkalaisen vaunujen ääreen. Ja lopulta vaunuihinkin, opastamaan tämä Jumalaa kaipaava mies, löytämään hänet. Mies uskoi ja hän  halusi myös tulla kastetuksi ennen paluutaan kotimaahansa. 

Entäpä jos hän olikin kotimaansa ensimmäinen Jeesukseen uskova? Oli miten oli, mutta autioltakin näyttävällä tiellä voi yhäkin tapahtua ihmeitä!☀️ 

---

Nuo tapahtumat kun tänä aamuna tulivat luettaviksi, niin Etiopia kiinnitti siinä nyt huomiotani tavallista enemmän. Olen nimittäin lukenut nyt  Heikki Kumpulaisen v. 2022 ilmestynyttä kirjaa: "Pioneerina Etiopiassa. Aino ja Kyösti Roinisen kutsumustyö." Kirja on Aikamedian kustantama.

 

Missä olemme?

Sitä ihmettelen. Missä olemme?  Olemmeko sinun suunnitelmassasi, sinun poluillasi ja teilläsi? Kun nämä polut on niin kummallisia, eikä meillä ymmärrys, eikä oikein jaksamuskaan riittäisi tähän rämpimiseen. Tällekö reitille sinä tahdoitkin meidät kulkemaan? Jotenkin tämä on sen tuntuista, kuin kulkisimme tuolla rotkossa. Muistan,  että olen kokenut niin joskus aiemminkin; silloin tosin se tunne oli vielä paljon ryteikköisemmästä menosta. Tässä meillä on nyt tämä jokapäiväinen jaksaminen ja myös alituiseen mieleen pyrkivät ajatukset siitä, että millaista maastoa tulevat päivät voivat meille tuoda. Se pelottaa, kun kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, mitä ihmisillä voikaan olla, mitä kaikkea voidaan sallia, joihin meidän käsityskykymme ei yllä. Antaisitko meille voimia ja rohkaisua!

(Olin tosin jo ennen mitään kirjoittelua saanut mieleeni sen kehotuksen, ettei pitäisi murehtia huomista päivää, joka pitää itsestään huolen... mutta se ei tuntunut riittävän minulle.)

---

Jonkin ajan päästä, kun olin laittanut vihkoni pois, tuli mieleeni tämä:

"Sinun turvasi on 

ikiaikojen Jumala.

Sinua kannattavat

iankaikkiset käsivarret..."

5. Moos. 33:27 

Niin ja olinhan saanut mieleeni jo aiemmin osan tästäkin jakeesta, joka taisi olla Jesajalta:

"... ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..."

Etsin vielä sen: "Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11

Ravitkoon nämä nyt sinuakin, kuten minua. Jos et osaa/jaksa ottaa tuosta alimmasta jakeesta kaikkea nyt vielä itsellesi, niin ota edes pikkuisen. Niin minäkin teen. 

Inhimillinen virhe tai sattuma - vai Jumalan suunnitelma...

Paavali päätyi Roomaan, kun roomalaiset  niin päättivät... vai miten se oli?  Katsotaanpa. Siinä oli kylläkin kyseessä paljon isomman tahon suunnitelma, eli itsensä Jumalan. Jakeet alla menevät siitä  maaherran tekemästä  Roomaanlähettämispäätöksestä taaksepäin tapahtumasarjan alkua kohti.

"Agrippa sanoi Festukselle: "Hänet olisi voitu vapauttaa, ellei hän olisi vedonnut keisariin." Apt. 26:32 KR-92 (Kuninkaan mielipide tehdystä päätöksestä)

"Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja antoi sitten  vastauksensa: Olet vedonnut keisarin, niinpä menet keisarin eteen." Apt. 25:12 KR-92 (Maaherran tekemä päätös Paavalin asiassa)

"Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos -niminen profeetta. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Apt. 21:10-11 KR-92

"Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko." (Paavalin omat sanat)  Apt. 20:22-23  

Mistä kohti Roomaa alkanut tapahtumasarja  Jerusalemissa alkoi, kerrotaan  Apt. 21, jakeesta 17 eteenpäin. Tässä omin sanoin lyhyesti sen kirjoitan: Paavali tapasi Jerusalemiin tullessaan Jaakobin ja vanhimpia. Heidän ehdotuksestaan Paavali meni eräiden juutalaisten kanssa temppeliin juutalaisen lain mukaan puhdistautumaan, jotta juutalaiset näkisivät Paavalinkin noudattavan sitä lakia. Juutalaiset kuitenkin luulivat Paavalin tuoneen kreikkalaisia temppeliin ja saastuttaneen siten temppelin, koska olivat aiemmin nähneet hänet kaupungilla erään kreikkalaisen matkatoverinsa kanssa. Tämä  tapahtumasarja johti Paavalin pidätykseen ja lopulta vei hänet Roomaan asti, vaikka hän ei ollut rikkonut juutalaista eikä roomalaista lakia. Mutta oli vedonnut keisariin, jotta häntä ei luovutettaisi juutalaisten käsiin. 

Jälkikäteen voisi inhimillisesti sanoa, ettei olisi pitänyt mennä temppeliin, ei olisi pitänytt kuljeskella kaupungissa kreikkalaisen kanssa, ei olisi pitänyt vedota keisariin... Mutta Jumala itse oli jo ennalta vahvasti ilmoittanut, että Jerusalemissa häntä odottavat vaikeudet. Niiden takia Paavali päätyi Roomaan, josta hän itse oli joskus todennnut, että hänen pitäisi sekin nähdä. Niin hän sen näki, koska Jumala sen hyväksi näki. Vaiherikkaalla ja vaikealla matkalla, ja sitten perillä Roomassa,  kaikui kuitenkin Jumalan evankeliumi monille. Ja uskovatkin saivat tarvitsemaansa opetusta. 

Jumalan siunausta, johdatusta ja kaikkea tarvittavaa sinulle, missä sitten oletkin nyt...

Eivät voineet olla tottelematta taivaallista näkyä

"Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin..." Apt. 29:19-20 KR-92 (Paavalin sanat)

Hesekiel kutsuttiin  profeetaksi nähtyään valtavan näyn. Häntä odotti myös vaikeat ajat:

"Herran käsi tarttui minuun, ja Herra sanoi: "Nouse ja mene laaksoon, siellä minä puhun sinulle." Minä lähdin laaksoon, ja siellä näin Herran kirkkauden. Se oli sama kirkkaus, jonka olin Kebar-joen rannalla nähnyt, ja minä heittäydyin maahan kasvoilleni. Silloin minuun tuli henki, ja se nosti minut pystyyn ja puhui minulle näin:

"Mene kotiisi ja sulkeudu sinne. Ihminen, näin sinun käy: Sinut pannaan köysiin, ja sinut sidotaan niillä, niin ettet pääse toisten luo. Ja kielen minä kiinnitän kitalakeesi, niin ettet voi puhua etkä nuhdella heitä. He ovat uppiniskaista kansaa. Kun sitten sinulle puhun, minä avaan sinun suusi, ja sinun on sanottava heille tämä: 'Näin sanoo Herra Jumala: Kuulkoon se, joka haluaa kuulla, ummistakoon korvansa, joka ei halua.' He ovat uppiniskaista kansaa "  Hes. 3:22-27 KR-92 

Mutta niin joutui vaikeuksiin ja kiinni pistetyksi myös Paavali. Ja hänen kanssaan Silas. Heidät oli pantu vankilaan, ja sitä ennen riistetty vaatteet heidän yltään, ja ruoskittu, piesty perinpohjaisesti. Ja niin suljettu Filippin vankilan perimpään vankikoppiin. Mutta yöllä, Paavalin ja Silaan laulaessa ylistyslauluja, tapahtuu ihme. Maanjäristys järkytti vankilaa ja kaikkien vankien kahleet irtosivat. Se tapahtuma johti vanginvartijan ja hänen perheväkensä uskoontuloon.

Olen ihmetellyt, eivätkö Paavali ja Siilas olleet kertoneet olevansa roomalaisia, kun heitä alettiin ruoskia? Vai eivätkö ruoskijat uskoneet sanottua. Vai eikö tieto välittynyt ylemmille tahoille; olivatko ruoskiminen toimeenpanevat omavaltaisia vai mistä oli kyse? Vai voisiko olla niin, että Jumala sulki Hesekielin tavoin myös Paavalin ja Silaan suun, että tulisivat vankilaan suljetuksi, jotta sitten tapahtuisi Jumalan ihmeitä? Jumala tietää...

"Mutta Paavali vastasi oikeudenpalvelijoille: "He ovat tutkimatta ja tuomitsematta julkisesti ruoskineet meidät, Rooman kansalaiset, ja heittäneet meidät vankilaan. Nytkö he vähin äänin toimittaisivat meidät täältä pois? Ei, tulkoot itse päästämään meidät täältä." Apt. 16:37 KR-92 

"Herra on minun paimeneni"

"Daavidin psalmi. 

Herra on minun paimeneni, 

ei minulta mitään puutu.

Hän vie minut vihreille niityille, 

hän johtaa minut vetten ääreen,

siellä saan levätä.

Hän virvoittaa minun sieluni, 

hän ohjaa minua oikeaa tietä

nimensä kunnian tähden.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa

en pelkäisi mitään pahaa,

sillä sinä olet minun kanssani.

Sinä suojelet minua kädelläsi,

johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän

vihollisteni silmien eteen.

Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,

ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut

kaikkina elämäni päivinä, 

ja minä saan asua Herran huoneessa 

päivieni loppuun asti." 

 

Psalmi 23 

KR-92 

"Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi, kaitse omaa laumaasi, joka asuu yksin keskellä metsää, kaukana hedelmätarhoistaan. Johda se Basanin ja Gileadin laitumille niin kuin entisinä aikoina. 

Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä, niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä. Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot, katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta. Kaikki mykistyvät, ja heidän korvansa menevät tukkoon. He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistaan, lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme. Sinua, Herra, he pelkäävät! 

Jumala, onko sinun vertaistasi! 

Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias. Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille, hyvyyttä Abrahamille. Tämän olet vannoen luvannut isillemme jo muinaisina aikoina." 

Miika 7:14-20 

KR-92

Autio tie

Luin eilen illalla taas yhden luvun siitä  H. E. Wislöffin "Lupausten tähtitaivas" - kirjasta. Luvun nimi oli: "Kun tie on autio". Siinä oli siitä, kuinka Jumala käski Filippuksen lähteä autiolle tielle. Kirjassa kerrotaan, että se siis kesken muiden hommien.

Siinä saattoi kirjan mukaan olla kaksikin syytä. Voi olla, että  Filippuksen itsensäkin tähden. Hiljaisuus saattoi olla hänelle hyväksi.

Mutta "oli toinenkin syy. Autiolla tiellä oli ihminen, joka tarvitsi häntä. Jumala näki miehen, joka oli hengellisessä hädässä ja tarvitsi apua."

Se oli puhuttelevaa. Joskus meilläkin voi olla edessä autio tie, emmekä käsitä, miksi meidät on sille ohjattu.

Ollapa meillä silloin avoimet silmät. Ja se mieli, että jotain Jumalalla on silloin mielessä... Joko meidän itsemme - tai jonkun toisen tähden.

Siunattua sunnuntaita sinulle - (tai mitä muuta päivää tahansa, jolloin tätä ehkä luet) ☀️

"Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio." Apt. 8:26

Talutusnauhassa

Istuin eilen autossa odottelemassa isäntää. Siinä oli hyvä katsella ohikulkevia ihmisiä. Ja eläimiä. Nimittäin eräänä hetkenä huomioni kiinnittyi erääseen parivaljakkoon: koiraan - ja sen taluttajaan. Ensin huomioin koiran. Se tassutteli reippaasti, ja innokkaan näköisenä katseli ympärilleen, ikäänkuin, että mitähän kaikkea mielenkiintoista täällä on. Koira vilkaisi aina välillä nuorenpuoleista isäntäänsä. Kun parivaljakko tuli lähemmäs, huomioin, että isäntä puhui koiralle jotain. Tuli tunne, että hän kertoi koiralle, mihin nyt mennään. Ja koira vähän väliä vilkaisi isäntäänsä innokkaan tassuttelunsa lomassa. 

Siitä parivaljakosta tuli tunne, että siinä ei vain ollut koira taluttajan remmin päässä, vaan siinä oli  yhdessäkulkevat ystävykset  yhdistetty  sillä talutusnauhalla. Ja tuumin mielessäni, että sille koiralle se remmi ei varmaan merkitse mitään ikävää, vaan jotain kivaa isännän kanssa, kun päästään yhdessä ulos. 

Tuntuu vähän hassulta ehkä nämä mietteet, mutta minua puhutteli jotenkin se parivaljakko ja huomiot siitä. Miksemme mekin voisi yhtä hyvin kulkea luottavaisena Jumalan kanssa hänen talutusremmissään innokkaasti katsellen mitä kaikkea mielenkiintoista yhdessä kuljettaessa näemmekään. Aina välillä vilkaisisimme  Isäntäämme ja Taluttajaamme ja hän puhuisi meille rauhoittavasti ja me mieluusti aina kuulisimme Hänen ääntään. No, oppia ikä kaikki. Jos vanhatkin koirat 🐶🐕 oppisi vielä erinäisiä asioita...

Paimen tuntee lampaansa nimeltä!

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.

Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska ne eivät tunne vierasten ääntä." Joh. 10:1-5

Vastaus

Kirjoitin aamulla vihkoon joitakin Raamatun jakeita, joita rukouskirjasta löysin. Yksi niistä oli tämä: 

"Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei".

...

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme." 2. Kor. 1:18,20 

 

Minulla on myös soinut mielessä laulu*, osia siitä, joka puhuu samaa, että Jumalan lupaukset ovat luotettavat:

" ...Jeesus, hän on vastaus juuri sinulle ... Hän tahtoo ja voi sua auttaa. Jeesus, hän on tie." "...vaikeuksiakin pelkäät ja olet toivoton... aurinko ei loista ja taivas pilves on... et ehkä sitä usko, mutta Raamattu vakuuttaa, että kaikki lupauksensa voivat voivat olla myöskin sun." 

* (On varmaankin  Boanerges-yhtyeen laulu vanhalta  kasetilta 70-luvun lopusta. Kasetti on nyt jossain  muuttolaatikossa. Meille tulee väliaikainen muutto remontin takia. Viimeksi kun muutimme "väliaikaisesti", tuli siitä muutosta melkoisen pysyvä, kun kerran olemme täällä yli 20 vuotta asuneet. Nyt ainakin on tarkoitus tulla takaisin tänne - jos Luoja suo.

Itseasiassa pian alkava remonttikin on rukousvastaus, sillä vuosia sitä mahdollisuutta odotettiin. Nyt se on tässä, mutta aina ei tiedä, mitä sitä oikein haluaa, tarvitsee ja jaksaa. Jumala kyllä tietää kaiken sellaisenkin, kuten myös asioille oikeat ajankohdat. Joskus meidän mielestämme ajankohdat, ja ehkä moni muukin asia, tuntuu olevan aivan väärin, mutta emmehän me tulevasta mitään tiedä. Kun on Jumalan aikataulussa oikea aika, tms., on se silloin aivan oikein. 

Jotain kai voisin jättää Jumalallekin...

Aamulla alkoi pyöriä mielessä liikaa eräät asiat, joita on ollut pakkokin miettiä. Mutta nyt siihen tuli vielä "ylimääräinen lisäajatus", joka tuntui jo olevan liikaa. Mutta sittenpä tuli myös mieleen, että "voisin kai jättää Jumalallekin jotain".

Niinpä. Voisin tosiaan. Kuvittelenko minä, ettei Jumala ymmärrä, eikä osaa, järjestää asioitani? Hän, joka pystyy luomaan taivaat ja maan, ja laskemaan joka hiuksenkin? Kuvittelenko, että minun kuuluisi osata suoriutua kaikesta oikein, kun en osaa edes suunnitelmia tehdä oikein? Eiköhän se ole Jumalalla parhaat visiot asioista - kaikista asioista.

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 KR-92

Siunattua viikkoa sinulle - Jumalan suunnitelmissa!