Torpataanko kaikki hankkeet?

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että kaikki hankkeesi ja suunnitelmasi romutetaan... Kyselemme, että miksi Jumala ei salli niitä...vaikka ne olisivat hyödyllisiäkin?

Vastaus on kenties kuin pelikentältä... En juurikaan tunne jalkapalloa tai jääkiekkoa, mutta eikö niissä ole hyvin tarkasti määrätty kuka mitäkin tekee? On maalivahtia, puolustajaa, hyökkääjää ja ... ties mitä. Ne torpatut hankkeet... eivät kai sitten olleet meidän tehtävämme... ei ainakaan nyt.

Mistäpä tiedät, vaikka seisoisit jossain tärkeässä paikassa juuri nyt - jossain muurinaukossa kenties...

---

Minulla oli tuo ylläoleva teksti paperilla - odottamassa aikaansa. Eilen tuli sitten Uusi Tie -lehti, jossa oli minua puhutteleva juttu takakannessa. Siinä eräs leskirouva kertoi elämästään. Kun hän yli viisikymmentä vuotta sitten, eli vuonna 1964, meni avioon, mies sairastui kohta häiden jälkeen. Lääkärit antoivat synkän ennusteen, että mies eläisi korkeintaan 10 vuotta ja siitäkin ajasta viettäisi suurimman osan sairaalassa. No, kuinka kävi?  Sairaalassa hän kyllä välillä oli lyhyitä jaksoja, mutta hän kuoli rauhallisesti vasta vuonna 2013. Lääkärin sana ei ole JUMALAN sanaa!

Pariskunnan elämä ei kuitenkaan ollut helppoa. Se oli kärsimyksen sävyttämää. Mutta he olivat kuitenkin Jumalan suunnitelmissa ja käytössä:

"Alkoi paljastua, että Jumala toimii erityisellä tavalla Pekka Peltolan etenevän sairauden kautta. Kun hän joutui sairaalaan, siellä makasi aina joku kovassa sielunhädässä. Mieheni ja häntä katsomaan tulleet läheiset ja ystävät saivat ahkeroida evankelistoina. Lopulta rukouspiiriläiset jo tiesivät, että joku taas kipeästi tarvitsee Jeesusta elämäänsä, kun Pekka joutui sairaalaan." 

"Anja Peltolalle usko on ollut jo pitkään "sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hebr. 11:1)"

"Siitä huolimatta "tapahtukoon Sinun tahtosi" on ollut hänelle vaikea läksy. Usein se on rukouksessa lausuttu hammasta purren, ahdistuksen keskellä. Omat ajatukset, suunnitelmat ja yritykset ovat toistuvasti kaatuneet. Rukoukset ovat muuttuneet avunhuudoiksi. Aina hänen suunnitelmansa ovat kuitenkin osoittautuneet täydellisiksi ja edeltä valmistetuiksi. Sanalla sanoen parhaiksi." 

 (lainaukset Uusi Tie -lehti 48/2015, Kärsimyksessä tiivistyy oleellisin)

Psalmi 116

Psalmi 116; Pelastetun kiitosuhri, Raamattu Kansalle -käännöksen mukaan.

"Minä rakastan Herraa, koska HERRA kuulee minun ääneni ja anomiseni ja koska hän on kallistanut korvansa puoleeni. 
Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina päivinäni.
Kuoleman köydet kietoivat minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua, jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni HERRAN nimeä: "Oi HERRA, vapauta minun sieluni!"
HERRA on laupias ja vanhurskas, meidän Jumalamme on armahtava.
HERRA varjelee yksinkertaiset. Olin vajonnut kurjuuteen, mutta hän pelasti minut. 
Palaa takaisin lepoosi, sieluni, sillä HERRA on tehnyt sinulle hyvin.
Koska sinä pelastit sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta, minä saan vaeltaa HERRAN edessä elävien maassa. 
Minä uskon, siksi minä puhun, minä joka olin kovin ahdistettu. Minä sanoin hätäännyksissäni: "Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita."
Millä minä korvaan HERRALLE kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? 
Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni HERRAN nimeä. Minä täytän lupaukseni HERRALLE kaiken hänen kansansa edessä. 
Kallis on HERRAN silmissä hänen hurskaitttensa kuolema. Oi, HERRA, minä olen sinun palvelijasi! Minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. 
Sinä päästit minut siteistäni. Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni HERRAN nimeä.
Minä täytän lupaukseni HERRALLE kaiken hänen kansansa edessä, HERRAN huoneen esipihoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!"

Voikohan Jumala...

Onko Jumalalle...

 ... mikään liian suurta?

 ... mikään liian pientä?

 ... mikään liian kauan kestänyttä?

 ... mikään liian vähän kestänyttä?

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." 1 Moos. 18:14 

..."Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö."   4 Moos 11:23


------

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." sanottiin Aabrahamille, kun Jumala lupasi Saaran synnyttävän vanhoilla päivillään pojan, vaikka kaikki inhimilliset mahdollisuudet olivat menneet...

"Onko Herran käsi lyhyt?..." puolestaan sanottiin Moosekselle tilanteessa, jossa kansa kinusi jotain muuta syötävää kuin mannaa... Mooses ihmetteli, mistä hän saisi heille muuta? Koottaisiinko heille meren kalat? Jumala lähetti lihaa taivaalta. Tuli viiriäisiä.

Jumalalla on meidänkin kanssamme kaikki Hänen mahdollisuutensa käytettävissään!

Hän on siinä - vierellämme ihan

Kun kuljemme elämämme pimeässä yössä, on vaikea uskoa, että sama maisema, sama tie, se on, kuin kirkkaimmassa valossakin... Tieto Jumalan läsnäolosta; Hänen läsnäolonsa tuntu, valaisee pimeää tietämme.  Kun saa tuntea sen, se valaisee pimeimmässäkin yössä auringon lailla. Voimme yhä pelätä, voimme tuntea tuskaa, mutta se taittaa pelon ja tuskan terävimmän kärjen. Aina emme tunne Hänen läsnäoloaan, mutta silloinkin Hän on siinä, vierellämme ihan.

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Siionin aarre"

Raamatunkohta Jesajasta; luvusta 33 jae 6. Siinä esiintyi sana Siionin aarre.  "Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on Siionin aarre." Luin koko luvun. Siinä on kuvausta monenlaisesta tuhosta, joka maata voi kohdata ihmisten pahuuden tähden, mutta tekstin joukossa on myös valopilkkuja niille, jotka Herran yhteydessä haluavat vaeltaa. Osoitus Jumalan huolenpidosta kauhujenkin keskellä.

"Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat tuntekaa minun voimani. Syntiset Siionissa pelästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"  Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. Sinun silmäsi saavat katsella kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan. Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija? Et näe enää sitä röyhkeää kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä."   Jes. 33: 13-19

Herran pelko on "Siionin aarre". Se näyttäytyy joskus vaatimattomissa paketeissa, mutta on kallisarvoista!

"Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista. Sillä voimallinen on siellä meillä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kunikaamme; hän pelastaa meidät."  Jes. 33: 20-22

Aikojesi vakuus

Ihmisen on vaikea kestää epätietoisuutta. Näin on melkeinpä asian kuin asian kanssa. Kun on rukoillut jotain, odottaminen on vaikeaa.

Jumalalla on täydellinen tieto. Meillä ei ole ja epätietoisuus painaa. Se voi joskus saada paniikinkaltaisen tunteen aikaan; tähän on saatava vastaus heti!

Jumalalla on kuitenkin aikaa. Ja meidänkin aikamme on Hänen kädessään. Hän on sinun aikojesi vakuus!

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre."  Jes. 33:6

Hänen mahdollisuutensa ovat rajattomat

Hänellä on aina mahdollisuuksia, joita me emme tiedä. Hänellä on aina mahdollisuuksia enemmän, kuin meillä uskoa...

"Mutta Herra sanoi Aabrahamille... Onko mikään Herralle mahdotonta?..."

Ylläoleva jakeet: 1 Moos. 18 jakeista 13 ja 14.  Kannattaa lukea koko luku. Siinä kerrotaan kuinka Saaran mahdollisuudet synnyttämiseen olivat menneet. Mutta mahdottomasta tuli mahdollista, kun Jumala oli puhunut. Tästä linkistäkin voit lukea kyseisen luvun: 1 Moos. luku 18/Koivuniemen raamattuhaku.

---

Meilläkin aina silloin tällöin on saatu kokea kuinka mahdottomasta on tullut mahdollista. On saatu jotain, jonka saamista on pidetty aivan mahdottomana, koska olemme tuijottaneet vain omiin mahdollisuuksiimme. Olemme miettineet kaikki mieleemme tulevat vaihtoehdot millä joku asia voisi toteutua, emmekä ole keksineet mitään keinoa. Samalla olemme usein unohtaneet juuri sen tosiasian, että Jumalan mahdollisuuksien kirjo on aivan jotain muuta kuin ne muutamat vaatimattomat ajatukset, joita meidän rajoittuneessa mielessämme liikkuu. Ja mikä pahinta, aina emme edes tule rukoilleeksi, koska "eihän sellaiseen ole mahdollisuuksia" ... siis meidän mahdollisuuksiamme! Miten meidät saisi muistamaan, että ne Jumalan mahdollisuudetkin ovat olemassa... ja ne varastothan vasta isot ovat!

Suuriin juhliin Isän luo

Useat ovatkin jo kutsun kuulleet. Kutsu  on sinne Suuriin juhliin Taivaallisen Isän luo. Kutsu on lähtenyt matkaan ja se on lähetetty niin minulle kuin sinullekin. Saitko sen jo?  Joko vastasit Hänelle? Juhlavalmistelut ovat jo pitkällä. Paikat jokaiselle mietitty valmiiksi. Hän ei odota lahjaa meiltä. Hän odottaa meitä! Hän antoi lahjan meille! Ja se on siinä, että kaikki on järjestetty aivan  valmiiksi meille, juhlavaatteita myöten. Mitään meidän ei tarvitse hankkia juhlia varten itse.

"Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"  Luuk. 14:15

Juhlat on ihan kohta...
               
                                                 

Avoin tie

Luin tässä muutama päivä sitten Wislöffin rukouskirjasta seuraavan jakeen:

"Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu." Snl. 4:12

Kirjoittaja toteaa sitten, että  "tätä ei ole aivan helppo yhdistää arkiseen todellisuuteen". Sitten hän jatkaa:

"Kuitenkin tartun tänään uskossa lupaukseesi. Sinä et sano, etten kohtaa ollenkaan vaikeuksia. Kyllä niitä tulee. Mutta ne eivät sulje minulta tietä. Käydessäni ei mikään ole estävä askeleitani. Sinun viisautesi ja voimasi auttavat minua läpäisemään vaikeudet. Esteet eivät minua pydähdytä. Herra minä luotan sinuun."

Sitten hän vielä jatkaa: "Juostessani en kompastu. Toisinaan kuljen reippaasti eteenpäin. Silloin en huomaakaan vaikeuksia ennen kuin joudun keskelle niitä. Mutta silloinkin sinä tulet avukseni. Minä en kompastu. Ja niin jatkan matkaani arkailematta."

---

Tuo yllä oleva jae ja Wislöffin teksti on ollut viime päivinä sellaisena rohkaisevana mielessäni. Tulkoot ne sinullekin rohkaisevana mieleen kaikkien elämän haasteiden keskellä.

(Lainaukset kirjasta: Fredrik Wislöff  Rukouskirjani)

Ole luja ja rohkea!

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin."  Joos. 1:9

Matkamietteitä nro 2

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Hän voisi halutessaan estää jokaisen kompastumisen, jokaisen kuoppaan lankeamisen, jokaisen pöheikköön tarttumisen ja ... jokaisen suonsilmään vajoamisen... Hän ei halunnut meille liian yksitoikkoista ja helppoa tietä. Ei pelkää suloista puutarhaa, jonka läpikotaisin koluttuamme haluaisimme lähteä seikkailemaan... Seikkailun me saimme. Usein liiankin jännittävän ja pelottavan tuntuisen.


Mutta - hän kulkee silmä tarkkana mukana koko ajan. Joskus hän antaa meidän kolhia itseämme. Joskus jonkun matka näyttää täysin pysähtyvän... Kenties loppu tulikin. Sille osuudelle. Mutta sen suuren virran yli meidät kannetaan - perille!

Matkamietteitä

Kuinka juutuin taas tähän tureikkoon? Eikö hänen pitänyt neuvoa minua matkalla; johdattaa minua? Miksi ei ole selkeitä tienviittoja risteyksissä?

Kumpi lieneekään osaamattomalle kulkijalle helpompaa; kulkea pelkkien tienviittojen perusteella vai sen matkaseurana, joka tuntee tien joka mutkan ja risteyksen. Ja jopa kuopat tiessä...

"Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää." Jes. 30:21

Kyllä hän kulkee kanssamme edelleen. Kyllä hän neuvoo meitä. Kyllä hän valvoo mihin astumme. Hän antaa meidän kuitenkin katsella missä polku kulkee....

Ystäväni kirjoitti muutama päivä sitten lapsuuden koulumatkoistaan aamun pimeässä. Kuinka hän pimeässä kuusikossa löysi polun katsomalla taivaalle. Siinä kohdalla missä näkyi kapea kaistale taivasta, siinä meni polku.

Vapautus heikkoudesta

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi, ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:12-13


Tämä raamatunkohta on minulle merkityksellinen. Vuosia sitten olin menossa lääkäriin. Minä sain ennen sinne lähtöä luettavakseni tämän jakeen ja se antoi minulle toivoa ja uutta uskoa siinä hetkessä. Vaivani ei sitten enää minua kiusannutkaan, vaikka lääkäri ei sitä parantanut. Sen tähden tämä on niin merkityksellinen.

Tänä aamuna - Wislöffin Rukouskirjani tarjoili saman jakeen.  Siinä oli myös siitä, kuinka "tänä päivänä on lukuisia ihmisiä, jotka hengellisesti puhuen ovat heikkouden hengen vallassa. On helppoa kulkea tuijotttaen maahan ja tuntea itsensä elämän vaatimusten ja vaikeuksien nujertamaksi."  


Niin tuttua on... Ja sitten kirjoittaja jatkaa:

"Mutta sinä olet sama tänään kuin vaeltaessasi maan päällä..." 

Tulevaa hyvää

Tänä aamuna minua on ilahduttanut Ilmestyskirjasta lukemani jakeet:

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:1-4

"...Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi." Ilm. 21:6

Mestarin vastuulla tämäkin päivä

Emme tiedä aamulla, mitä päivä tuo tullessaan. Illalla olemme asiasta vähän viisaampia, kenties. Jos tämä päivä toisikin uusia pettymyksen  aiheita, kaiken Hän kantaa!

Me voimme hätäillä niin monenlaisten, meille tärkeiden, asioiden tähden, ja kysellä:

"Kuinka tässä näin kävi? Miten tämä on ymmärrettävä? Missä on se hyvä Jumala? Missä Hänen johdatuksensa? Voiko tästä muka löytää jotain hyvää?"

Ja pohdintamme jatkuu: "Miksi annat minun alkaa homman, mutta en saanut tehdä sitä loppuun? Miksi en saanut edes mahdollisuutta aloittaa, vaikka ideoita olisi vaikka muille jakaa ja osaisin homman?

Miksi en saanut mitään vastausta pyyntööni tai edes mieleeni rauhaa asian suhteen? Etkö Sinä kuule? Vai etkö Sinä tahdo auttaa minua?

Miksi minun täytyy olla aina yksin? 

Odotin  paljon enemmän... Tälläistäkö se vain olikin?"

Ja tätä rataa. Jokainen meistä löytää kyllä sisimmästään ne omat kysymyksensä. Ne joihin kaipaamme vastausta.

Kuitenkin... kaikesta siitä, minkä me ajattelemme olevan kenties pilalla... HÄN KANTAA VASTUUN!

                                                 Mestarin vastuun!

Eipä oppipoika tai -tyttö aina Mestaria ymmärrä.

Heikkoina

Tänä aamuna oli Juha Vähäsarjan kirjassa Lupaus kantaa, seuraava lohdullinen ajatus:

"Vahvat ylpeilevät vahvuudellaan, minä en sellaisesta tiedä mitään. Terveet ihailevat terveyttään, enkä siitäkään paljoa ymmärrä. Minua usko ei vapauttanut heikkoudesta eikä se tehnyt kurjasta vahvaa. Kuinka hyvältä tuntuvatkaan siksi Jumalan sanat, jotka hän palvelijansa Paavalin kynällä kirjoitti: "Minun armoni riittää sinulle." Vaikka en parane, sittenkin armo riittää. Vaikka en tule vahvaksi, se vieläkin riittää."  

Tekstiin liittyi seuraava jae (uudempi käännös):

"Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." 2 Kor. 12:9

Yli kivikoitten ja upottavien soiden. Läpi pimeiden metsien...

"...Lävitse kaiken Hän sinut vie..."  (Juha Tapion laulusta)

"Vaikka joku välillä väsyykin, Kristus on aina läsnä, ojentaa apunsa ja sanoo: Nouse, lapseni, nouse! Ei ole mitään hätää, jatka taas, kaikesta on päästävä yli; lankeamatta se tuskin käy - varo vain, ettet jää makaamaan!" (Luther/Vähäsarjan kirjasta Lupaus kantaa)

Hän saapuu keskellemme

Mielessäni on jonkinlainen kuva...  sotatantereelta... Kuva, kuin vanhanaikainen maalaus, jota en osaa piirtää tai maalata paperille. Jos sanoilla saisi sen esiin.

Taistelu on tauonnut. Tai ainakin siirtynyt kauemmaksi. Kenttä on mutainen. Muuta väriä siinä ei näy. Siinä on sotilaita; väsyneitä, haavoittuneita, nälissään olevia, täysin uuvuksissa. Joku seisoo ja jokunen istuu maassa. Yleisnäkymä on, että miehiä makaa maassa. Voisi luulla, että suurin osa heistä on kuollut. Kaikki on hiljaista. Vain silloin tällöin kuuluva valitus katkaisee aavemaisen hiljaisuuden...

Sitten alkaa jostain kentän reunalta kuulua enemmän ääntä. Hälinä voimistuu ja uupuneimmatkin näyttävät heräilevän. Kuolleilta näyttävät hahmot kohottautuvat käsiensä varaan jotain nähdäkseen... "Mikä sieltä tulee?", kuuluu kysymys monien huulilta. Nyt näkyy jotain...

Saapuu Apu! Uupuneille, haavoittuneille ja nälkäisille. Elämä virkoaa jälleen. Kuva saa väriä. Kuvan keskellä hyvin erottuvana näkyvät sairaanhoitajat ja ruoanjakajat. Ja itse suuri lääkäri... kulkee kentällä... jokaisen luona... Elämää antavana.

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." Jes. 9:1

Rukouksen voima

"Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka häntä totuudessa avuksensa huutavat." Ps. 145:18

Luin tässä muutama aamu sitten Aamun ensimmäinen -blogista tekstiä rukouksen voimasta. Voit lukea koko tekstin tästä linkistä: http://www.aamunensimmainen.blogspot.fi/2015/09/rukouksen-voima.html. Siinä oli pari ajatusta, jotka minua erityisesti ilahduttivat: 

"Jumala kuulee vähemmälläkin..." ("Mummi")

"Rukous tarkoittaa vain hätänsä tuomista Jumalalle, ei muuta. (J. Vähäsarja)

Hyvinä ja pahoina päivinä

Hyvinä päivinä... niitä voivat olla ihan vain nekin, kun huolet eivät täytä kaikkia ajatuksia ja osaa iloitakin jostain...

Pahoja päiviä... niitähän riittää. Niitä voi olla niin monenlaisia. Joskus ne pahat päivät ovat paljon jotain pientä, kuin hyttyset kimpussa.  Tai peräti mäkäräiset, tai inhat hirvikärpäset... Parvi tämmöisiä kiusoja voi jo saada sekopäiseksi. Jollakin puolestaan voi olla ihan toisenlaiset kiusat. Joku "iso peto", joka saattaa saada kauhun valtaan.

Kun meitä ihmisiäkin on niin monenlaisia, niin suhtautumisemme kaikkiin kiusoihin on niinä pahoina päivinä kovin erilaista. Joku ottaa positiivisella asenteella "lunkisti vaan" - kaikki lutviutuu, ainakin ennenpitkää - tyylillä.  Toinen, synkemmällä luonteenlaadulla varustettu, voi vaipua epätoivoon pienemmästäkin vaivasta.  Joku käpertyy kokoon itkemään omissa oloissaan.  Toinen lamaantuu niin, ettei osaa ryhtyä mihinkään. Joku menettää "kaikki kauniit värit" elämästään ja näkee tulevaisuudenkin vain sellaisena.  "Kiusa se on pienikin kiusa". On se kiusa ja vaiva sitten iso tai pieni, lyhytkestoinen tai jatkuva, ennalta pelätty tai yllättäen tuleva,  olemme me sitten heikkoja tai vahvempia, positiivisia tai synkkäluonteisia, niin yksi on luvannut olla kanssamme joka päivä: Jeesus itse! Se kattaa hyvät ja huonot päivät. Hän valvoo kaikkea meille tapahtuvaa!

Armokortti peliin

Katsoimme eilenillalla elokuvan, joka sai minut ajattelemaan kiitollisena Jumalan tekoja ja hänen mahdollisuuksiaan. Jos joku elokuva on hyvä, niin eiköhän juuri sellainen... Elokuva oli The Grace Card.

Siinä kaksi poliisia joutuu työpariksi vastoin tahtoaan. Jännitettä heidän välilleen tuo se seikka, että toinen on musta ja toinen valkoinen. Ja olihan siinä muutakin...

Jumalalla oli kuitenkin tietty syy, miksi miehet laitettiin työskentelemään toistensa kanssa. Toisen poika tuli tarvitsemaan apua, jonka antamisessa vain toinen saattoi olla  avuksi, koska ketään muutakaan ei löytynyt.

Elokuvan sanoma oli anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen ja rakkauden muuttava ja vapauttava voima. Laitettiin "armokortti peliin", eikä vain Jumalan ja ihmisen välillä, vaan myös ihmisten kesken.

Älä tee itsellesi mitään...

Sinun pimeääsi voi loistaa yllättävä valo. Ehkä elämäsi on kuin autio mökki. Se on ollut vuosikymmeniä vailla elämää. Nyt se alkaa olla romahtamaisillaan... Voiko muka aution mökin ikkunasta alkaa loistaa valoa? Kyllä voi. Mikään ihmisen sytyttämä valo ei sitä tee. Se valo, joka sinne autioon mökkiin annetaan, tuleekin taivaasta. Jo kaukaa katsova näkee sen valon ikkunassa. Vaikka taivas on pilvien peitossa, jostakin se valonsäde siihen osuu. Ja se on kirkas! Odota sitä.

Uskoa vai epäuskoa

On kenties rukoiltu jo kauan jonkin asian puolesta. Vastausta ei vain näytä tulevan. Välillä on saatu ehkä joitain lupauksiakin, jotka ovat rohkaisseet taas uskomaan. Silti ei mitään vieläkään ole tapahtunut. Sitten, jälleen kerran, vastauksena kysymykseen, tulee rohkaiseva jae raamatusta:

"...Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edesssä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi." 2. Moos. 33:17

Näin sanoi Jumala kerran Moosekselle. Ja niin Hän voi sanoa joskus meillekin. Mutta mikä ajatus meille tulee siitä ensin mieleen? Onko se sellainen; "...eipä ole ennenkään mitään tapahtunut...", vai saako se iloitsemaan ja kiittämään, että tähänkin ongelmaan saapuu ratkaisu... kenties jo piakkoin.

Joskus Jumala koettelee meitä. Vastauksen odottaminen on joskus hyvin vaikeaa. Hyvä esimerkki erittäin kauan vastausta odottaneesta on Aabraham. Hänen inhimilliset mahdollisuutensakin olivat jo menneet.  Odottaminen saattaa viedä meidät risteykseen, jossa valitsemme uskon tai epäuskon tien... Usko luottaa Jumalaan. Se luottaa rukouksen kuulemiseen - vaikka vastaus saattaa viipyä. Se luottaa hänen hyvään suunnitelmaansa silloinkin, kun vastaus ei ole toivomamme kaltainen.

Epäusko ei luota ollenkaan. Se tuntuu tietävän, että asialle ei tehdä mitään. Tai jos tehdäänkin, niin tietenkin jotain ihan vastakkaista kuin itse pyysi. Sellaistako tietä sitä haluaisi kulkea? Kovin helposti se jalka kyllä siirtyisi sinne epäuskon tielle... Onhan se jotenkin leveämmän näköinen väylä.  Ihan omillaan saisi mennä...

Jospa kumminkin valitsisimme sen uskon, rukouksen ja luottamuksen tien edelleenkin...

Taakankantajia

"Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain." Gal. 6:2


Kuka osaa lohduttaa surevaa?  Se, joka itse on ollut lohdutuksen tarpeessa.

Kuka ymmärtää köyhää ja puutteenalaista?  Se, joka tuntee omakohtaisesti puutteen tien.

Kuka tuntee sairaan kivut?  Se, joka on itse kivuissaan.

Kuka tuntee yksinäisyyden tuskan?  Se, jota on yksinäisyys kalvanut.


Taakankantajia me olemme. Omiemme - ja samalla kenties toistemme taakkaa hivenen keventäen... Meitä kaikkia vajavaisia, heikkoja, puutteenalaisia, kivuissamme olevia taakankantajia ymmärtää yksi - ihmisen tien käynyt - Jeesus, Jumalan poika. Hän tekee sen täydellisesti. Hän kantaa meidänkin taakkamme.

"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu,  voi hän kiusattuja auttaa." Hebr. 2:18

Rauha - niinkuin virta

Satuinpa lukemaan tässä eräänä aamuna Aamun ensimmäinen -blogista Jumalan rauhasta. Siellä oli aiheesta myös Vähäsarjan tekstiä, joka puhui ymmärryksen rauhasta ja Jumalan rauhasta. Ymmärryksen rauha on samaa kuin rauhan tunne. Se on häilyvää sekä olosuhteisiin sidottua. Jumalan rauha puolestaan  ei sitoudu tunteisiin. Se on totta myös silloin, kun on ahdistus. Tekstissä oli myös siitä, että kuinka "Jumalan rauha on kuin syvä virta, jota pinnan tuulet tai kovemmatkaan myrskyt eivät juuri kosketa".  Kannattaa lukea se teksti: (katso tästä).

Siellä Vähäsarjan tekstissä oli aiheeseen liittyvänä raamatunkohtana Fil. 4:7:

"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (uudemman raamatunkäänöksen mukaan)

----

Minulle tuli  mieleen seuraava raamatunkohta:

"Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot..." Jes. 48:18

Kuinka usein sitä itsekin on sortunut ajattelemaan, että pitäisi omata se rauhan tunne - vaikka olisi ahdistuksen ja levottomuuden keskellä. Ei sellaista onneksi tarvitse itsestään puristaa. Saa tuntea ne levottomuuden, pelon ja  ahdistuksen tunteetkin, jos siltä tuntuu. Ne ovat pinnalla - mutta pohjavirtana on se Jumalan rauha. Se, joka kääntää katseen sinne, mistä apu löytyy.

Johdatuksen makua...

Johdatuksen makua... Näin sanomme varsinkin silloin, kun jokin asia näyttää menevän toivomallamme tavalla. Olemme ehkä rukoilleet jonkin asian puolesta ja saaneet vastauksen, joka "maistuu makealta". Entäs jos maku onkin karvas?  Silloinko sitä johdatusta ei ollutkaan? Jospa se johdatus ei aina maistukaan niin hyvältä... Eikö Hän, joka on luvannut: "...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. 28:20), sitten pitäisikään meistä huolta joka hetki? Kyllä Hän pitää. Kyllä Hän johdattaa. Aina se johdatuksen maku vain ei ole yhtä makea. Välillä saadaan karvaitakin suupaloja. Me emme aina näe syytä, miksi saamme sen karvaan palan. Emme aina näe mitä hyvää siitä seuraa. Kuitenkin Hänellä on hyvä suunnitelma ja Hän toimii aina parhaaksemme - koska Hän rakastaa meitä.

"Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä." Jes. 48:17

Etsikää rauhaa ja pyrkikää siihen

"... Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.

 


Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."                                                                1 Piet. 3:10-12

Menneisyytemme vangit

Saatamme olla oman menneisyytemme vankina monella tapaa. Menneisyytemme voi pitää sisällään pettymyksiä, kipua ja sairautta, kuolemaa, pelkoja, mutta myös ihania asioita, joista emme halua päästää irti. Menneisyyden vankina ollessamme, menneet asiat vaikuttavat tähän päiväämme ikävällä tavalla. Saatamme toimia ja ajatella toisin, kuin mitä Jumala on meille tarkoittanut.

Mennyt on mennyttä - oli se sitten eilen tai vuosikymmeniä sitten. Emme useinkaan voi itse päästä menneisyyden verkoista irti. Olemme niissä kuin hämähäkin saaliit verkoissaan, kenties odottaen mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu... Pyristellen sotkeudumme verkkoon entistä tiukemmin. Hämäkin verkoissa ollaan  ja pysytään - jollei joku verkko riko. Meidän menneisyytemme verkot voi rikkoa Jumala. Ja silloin me todella olemme niistä vapaita.

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15

"Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä; Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte,  rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne..." Jes. 30:15

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19  

Hän tukee, vahvistaa ja lujittaa

"Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja

"heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".

Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. 

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva,  vahvistava ja lujittava."  1 Piet. 5:6-10

Olisiko hän unohtanut minut ja asiani?

 Ei hän ole.

"Sillä Herran silmät tarkaavat varhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa..."  1 Piet. 3:12

Tänä aamuna oli Suomen raamattuopiston päivän sanassa J. Vähäsarjan  tekstiä siitä, kun odotamme apua. Voit  katsoa juuri tuon tekstin tänään tästä linkistä, mutta koska teksti vaihtuu päivittäin, lainaan siitä pätkiä myös tähän:

"Sinä et ole Jumala. Sinä et siis päätä, milloin Jumalan kuuluu auttaa sinua. Sinä et määrää sitäkään, millä tavalla Jumalan pitäisi asiasi järjestää.... 

Sen sijaan, että Jumala jättäisi päätettäväksemme elämämme tärkeät asiat, hän kantaa omistajan vastuun...

 Hän kehottaa meitä uskomaan häneen - ja antaa auttamisen ja johdattamisen olla hänen käsissään..."