Hän on meidän rauhamme

"Mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden." Ef. 2:13-14

Tämä sanottiin aikanaan efesolaisille. Ja samalla meillekin, jotka myös olemme efesolaisten lailla pakanoita Jumalan valittuun kansaan nähden, jolle kaikki lupaukset oli annettu. Pakanoita Jumalan Israelin kansalle antamat lupaukset eivät koskeneet.
"Että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa;" Ef. 2:12

Mutta sitten tuli Kristus ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden.
"Kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden." Ef. 2: 15-16

"Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Ja niin ette enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä" Ef. 2:17-19

Jumalan perhettä! Se on aika paljon sanottu...

Rauhan minä jätän teille - Peace I leave with you

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. 
En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh. 14:27

"Peace I leave with you; my peace I give you. I do not give to you as the world gives. Do not let your hearts be troubled and do not be afraid." John. 14: 27 (New international version)

---

Hän ei anna pelkkää rauhan tunnetta... jota me niin usein kaipaisimme. Hänen rauhansa on enemmän. Se on pysyvä kuin kallio - irtokivien sijaan... Se on rauha, joka kestää ikuisuuteen asti. Emme ole enää sodassa... häntä vastaan.

Paavalilta meillekin - Paul for us

"Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsutkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset." Kol. 3:12:15

"Therefore, as God´s chosen people, holy and dearly loved, clothe yourselves with compassion, kindness, humility, gentleness and patience. Bear with each other and forgive whatever grievances you may have agaist one another. Forgive as the Lord forgave you. And over all these virtues put on love, which binds them all together in perfect unity. Let the peace of Christ rule in your hearts, since as members of one body you were called to peace. And be thankful." Col. 3:12-15 New international version

Taistelun tiimellyksessä

Taistelu käy kiivaana. Ilmassa lentää pölyä, puunkappaleita ja kiviä. On vaikea hengittää. Sotilas makaa poterossaan ase kädessään ja tuijottaa silmä kovana suoraan eteensä. Hänen on vaikea erottaa mitään. Sodan äänet ympärillä tuntuvat vain kovenevan. Loppuuko tämä koskaan? Nyt hän erottaa jotain. Eikö vain tuolta näytäkin hiipivän hahmoja tännepäin... Niitähän on paljon. Nyt ne tulevat! ...Sieltähän tulee oikein iso rynnäkkö! Nyt räjähtää iso ammus aivan hänen lähellään. Sotilas tärisee pelosta, mutta pysyy paikallaan. Seuraava räjähdys hänen takanaan lennättää valtavasti maata hänen päälleen. Tämä taitaa olla hänen loppunsa... Hetkeksi hän menettää tajuntansa, sillä seuraava räjähdys on niin kova ja niin lähellä. Samalla vihollisen joukot koko ajan lähenevät. Kun sotilas havahtuu, hän erottaa jo vihollisen aivan selvästi... Sitten ...ammunta omalta puolelta yht`äkkiä hiipuu. Ja lakkaa kokonaan... Mitä nyt? Loppuivatko ammukset? ...Saavuttiko vihollinen asemamme? Nythän sodan äänet hiipuvat vastapuoleltakin.... Sotilaan korvat alkavat erottaa huutoa. Mitä se on? Kuuluuko sieltä... että rauha on tullut?! Kuuluu... Kyllä! Niin kuuluu! Sota on ohi. Taistelut ovat tauonneet! ...Voiko tämä olla tottakaan? Kyllä se uskottava on. Nyt alkaa kuulua ja näkyä erilaista liikettä ja ääniä. Aletaan  nousta poteroista esiin. Aletaan etsiä tovereita. Aletaan hakea haavoittuneita. Aletaan ihmetellä... rauhan saapumista... vähitellen myös omaan mieleen... ja iloita siitä! Hän selvisi siitä!

"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä."Ef. 6:13

Taistelut on tauonneet... sodan jälkeen haavat sidotaan...

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; sillä kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä." Jes. 9:1-6

Kaikki on laskettu

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luuk. 12:6-7

Päämme hiuksetkin on kaikki laskettu... Ja kaikki linnutkin ovat tarkkaan tiedosssa.  Eikö sitten olisi kaikki muukin? Kaikki sekin, joka meitä huolestuttaa.

Tämä päivä vain

Voisiko sana tälle päivälle olla vaikkapa tämä:

"Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." Matt. 6:34 (uudempi käännös)

"Jumalan sana rohkaisee... luottamaan lujasti Jumalaan ja elämään pelkäämättä."

"...me olemme niin pelokkaita ja arkoja ja meidän on niin vaikea irrottaa otettamme elämämme jokaisen pikkuasian hallinnasta. Jeesus sanoo nyt meille: "Älä huolehdi huomisesta päivästä, vaikka olisi monta hyvää syytä huolehtia. Anna sen tuoda tullessaan mitä sen on tarkoitus tuoda. Elä tämä päivä ensin ja murehdi huomista vasta huomenna."

"Hän katsoo meille huomiseksi sopivan päivän ja mittaa oikeanlaisen ristin. Hän tietää tarkasti sen, milloin pääsemme vaivoistamme."  ( kirjasta Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perussanoma Oy)

----

Tämä lohdutti minua tänä aamuna.  Toivottavasti sinuakin.

Lippu korkealla

Minulle sanoi kauan sitten, eräs ennestään tuntematon, uskovaiseksi osoittautunut henkilö, kun hänen kanssaan ihan arkisesti kauppaa hieroin, että;

                                       "Pidetään lippu korkealla". 

Mielestäni se oli hyvä kehoitus silloin. Ja on sitä edelleenkin. Vaikka täytyy todeta, ettei se "lippu" minun kantamanani ole varmaan koskaan kovin korkealla ollut... Enemmänkin sellaista "kuraista rämpimistä ja kompastelua" se on matkanteko tällä "sotatantereella" ollut. Mutta lippu mukana kumminkin...

---

Kun tämä teksti syntyi taannoin, mielessäni oli ensin vanhoissa elokuvissa esiintyneet sotajoukot. Niissähän monesti näkee, että joku kulkee siinä lipun kanssa. Yritin sitten etsiä tietoa näistä lipunkantajista, mutta aika niukat olivat löytöni. Sitten osuin wikipedian sivulle kohtaan: Lipun käyttö suomessa. Siellä sanotaan, että painettuna sana "lippu" esiintyy ensi kerran Agricolan rukouskirjassa: "...Ja meiden Herran Jumalan Nimese, me ylennemme meiden lipomme..." . Samassa kirjassa on myös sana lipunkantaja: "...lipunkandajaxi pannut on...".  Siinä kohdassa kyse oli Jeesuksesta lipunkantajana. Voit katsoa tekstit tästä linkistä Wikipedia/ sanan "lippu" käyttö suomen kielessä. Jokatapauksessa; kenen joukoissa seison, sitä liputan.

Martan uskoa

Muistanet kertomuksen, jossa Lasarus oli kuollut ja Jeesus tuli herättämään hänet. Kun Jeesus oli tulossa, Martta meni häntä vastaan. Hän halusi uskoa, mutta ei silti oikein kyennyt.

"Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta  nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Nämä sanat näyttävät ilmaisevan uskoa. Jeesus sitten lupasikin hänelle, että "Sinun veljesi on nouseva ylös."  Mutta mitä sanoi Martta tähän: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä." Ja sitten keskustelu jatkui vielä ylösnousemuksen ja uskon kysymyksillä.

Kun sitten tultiin haudalle ja Jeesus käski ottaa kiven pois, Martta esteli, vedoten siihen, että ruumis haisikin jo. Siihen Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden." Ja sitten Jeesus kutsui kuolleen haudastaan. "Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä..." Ei tarvinnut odottaa aikojen lopun ylösnousemusta. Kertomus Lasaruksen herättämisestä löytyy Joh. 11:1-45. Sen voi lukea myös tästä linkistä Koivuniemen raamattuhaku/Joh. 11.

---

Eikö vaan sitä minullakin ole usein sitä Martan uskoa... "Kyllähän Jeesus voi tehdä vaikka mitä!" ja heti perään: "Ei Hän varmaan nyt kuitenkaan, juuri tässä asiassa, niin toimi..." Ja niin tehtiin taas uskon sana tyhjäksi...

Rukous se on tämäkin: "Minä uskon; auta minun epäuskoani." Mark. 9:24

Aamun ahdistaviin ajatuksiin...

Tänä aamuna heti herätessäni  ahdistava huolten miettiminen jatkui. Lopulta nousin ylös ja laitoin kahvin tulemaan. Sitä odotellessani otin jälleen Wisloffin rukouskirjan esiin. Olin juuri valittanut Jumalalle... kuitenkin melko pieniä huoliani.  Avasin kirjan 5. päivän aamutekstin kohdalta ja siinä oli näin:

"...Sinun maailmanhallintaasi ja johdatustasi yksityisen ihmisen kohdalla ei ole aina helppo ymmärtää. Toisinaan toivoisin toisenlaiseksi tien, jolla sinä minua johdatat... Sisäinen rauhattomuuteni johtuu siitä, että en ole täysin hyväksynyt sinun tietäsi."

 "Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen." Job 22:21

"Näin sanottiin Jobille. Ja niin sanotaan minullekin."

Ja näihin jatkoksi otin  samasta kirjasta vielä yhden tekstin... koska edellinen ei  tuntunut riittävän minulle...

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1 Piet. 5:7

"Hätääntyminen ja ahdistavat ajatukset hiipivät helposti mieleen ja jäävät sinne taakaksi. Mutta niin ei tarvitse olla. Minun ei ole pakko kantaa taakkojani itse, vaan saan siirtää ne sinun harteillesi. Niinpä tiedän että se, mitä erityisesti ajattelen näinä päivinä, on pantu sinun kannettavaksesi. Sinä otat sen hoitoosi ja järjestät asian."

Jo riitti. Tälle päivälle.

Rohkaisuksi tälle päivälle

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

Ja Wislöffin rukouskirjasta jälleen:

"Sen sinä, Herra, olet sanonut minulle monta kertaa. Tänään se kuuluu minulle käskynä: Ole luja ja rohkea, älä pelkää. Älä hellitä. Älä antaudu masennuksen valtaan. Älä arkaile. Pelko synnyttää vain lisää pelkoa. Luota minun voimaani äläkä omaan heikkouteesi. 
Niin, Herra, tahdon totella käskyjäsi. En anna sijaa pelolle ja masennukselle. Sinun voimassasi kuljen eteenpäin.
"Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin", sanoo Sana. Epäröin uskoa, että niin voimakas sana on tarkoitettu kirjaimellisesti ja että se kuuluu minullekin. Mutta minähän tiedän, että sinun sanasi on tosi. Jos kuljen sinun teitäsi, sinä olet kanssani, missä ikinä vaellankin. Kun sinä kuljet vierelläni, saan olla luja ja rohkea."

Kolmesti samaa...

Otinpa tänä aamuna tarpeeseeni Wislöffin rukouskirjasta umpimähkään luettavaa... Ensimmäinen teksti ei tuntunut sopivan yhtään minun tarpeeseeni. Eikä tuntunut sopivan toinenkaan, joka jae oli yhteensopiva ensimmäisen kanssa. No, otinpa vielä kolmannenkin... ja jälleen jakeessa oli samaa asiaa kuin aiemmissakin. Olin hieman pettynyt, sillä odotin jotain toisenlaista ... rohkaisua.

"Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut." 1 Kun. 17:16

" Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaaksesi sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt..." 5 Moos. 28:12

"Minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:19

Vaikka olin ensin pettynyt, olin kuitenkin ihmeissäni siitä, että kolmesti samaa asiaa.... En tiedä miksi nämä jakeet tulivat, jää nähtäväksi, mutta nämä sittenkin vähän rohkaisivat minua. Ehkä sinäkin saattaisit saada niistä jotain...

Torpataanko kaikki hankkeet?

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että kaikki hankkeesi ja suunnitelmasi romutetaan... Kyselemme, että miksi Jumala ei salli niitä...vaikka ne olisivat hyödyllisiäkin?

Vastaus on kenties kuin pelikentältä... En juurikaan tunne jalkapalloa tai jääkiekkoa, mutta eikö niissä ole hyvin tarkasti määrätty kuka mitäkin tekee? On maalivahtia, puolustajaa, hyökkääjää ja ... ties mitä. Ne torpatut hankkeet... eivät kai sitten olleet meidän tehtävämme... ei ainakaan nyt.

Mistäpä tiedät, vaikka seisoisit jossain tärkeässä paikassa juuri nyt - jossain muurinaukossa kenties...

---

Minulla oli tuo ylläoleva teksti paperilla - odottamassa aikaansa. Eilen tuli sitten Uusi Tie -lehti, jossa oli minua puhutteleva juttu takakannessa. Siinä eräs leskirouva kertoi elämästään. Kun hän yli viisikymmentä vuotta sitten, eli vuonna 1964, meni avioon, mies sairastui kohta häiden jälkeen. Lääkärit antoivat synkän ennusteen, että mies eläisi korkeintaan 10 vuotta ja siitäkin ajasta viettäisi suurimman osan sairaalassa. No, kuinka kävi?  Sairaalassa hän kyllä välillä oli lyhyitä jaksoja, mutta hän kuoli rauhallisesti vasta vuonna 2013. Lääkärin sana ei ole JUMALAN sanaa!

Pariskunnan elämä ei kuitenkaan ollut helppoa. Se oli kärsimyksen sävyttämää. Mutta he olivat kuitenkin Jumalan suunnitelmissa ja käytössä:

"Alkoi paljastua, että Jumala toimii erityisellä tavalla Pekka Peltolan etenevän sairauden kautta. Kun hän joutui sairaalaan, siellä makasi aina joku kovassa sielunhädässä. Mieheni ja häntä katsomaan tulleet läheiset ja ystävät saivat ahkeroida evankelistoina. Lopulta rukouspiiriläiset jo tiesivät, että joku taas kipeästi tarvitsee Jeesusta elämäänsä, kun Pekka joutui sairaalaan." 

"Anja Peltolalle usko on ollut jo pitkään "sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hebr. 11:1)"

"Siitä huolimatta "tapahtukoon Sinun tahtosi" on ollut hänelle vaikea läksy. Usein se on rukouksessa lausuttu hammasta purren, ahdistuksen keskellä. Omat ajatukset, suunnitelmat ja yritykset ovat toistuvasti kaatuneet. Rukoukset ovat muuttuneet avunhuudoiksi. Aina hänen suunnitelmansa ovat kuitenkin osoittautuneet täydellisiksi ja edeltä valmistetuiksi. Sanalla sanoen parhaiksi." 

 (lainaukset Uusi Tie -lehti 48/2015, Kärsimyksessä tiivistyy oleellisin)

Psalmi 116

Psalmi 116; Pelastetun kiitosuhri, Raamattu Kansalle -käännöksen mukaan.

"Minä rakastan Herraa, koska HERRA kuulee minun ääneni ja anomiseni ja koska hän on kallistanut korvansa puoleeni. 
Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina päivinäni.
Kuoleman köydet kietoivat minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua, jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni HERRAN nimeä: "Oi HERRA, vapauta minun sieluni!"
HERRA on laupias ja vanhurskas, meidän Jumalamme on armahtava.
HERRA varjelee yksinkertaiset. Olin vajonnut kurjuuteen, mutta hän pelasti minut. 
Palaa takaisin lepoosi, sieluni, sillä HERRA on tehnyt sinulle hyvin.
Koska sinä pelastit sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta, minä saan vaeltaa HERRAN edessä elävien maassa. 
Minä uskon, siksi minä puhun, minä joka olin kovin ahdistettu. Minä sanoin hätäännyksissäni: "Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita."
Millä minä korvaan HERRALLE kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? 
Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni HERRAN nimeä. Minä täytän lupaukseni HERRALLE kaiken hänen kansansa edessä. 
Kallis on HERRAN silmissä hänen hurskaitttensa kuolema. Oi, HERRA, minä olen sinun palvelijasi! Minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. 
Sinä päästit minut siteistäni. Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni HERRAN nimeä.
Minä täytän lupaukseni HERRALLE kaiken hänen kansansa edessä, HERRAN huoneen esipihoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!"

Voikohan Jumala...

Onko Jumalalle...

 ... mikään liian suurta?

 ... mikään liian pientä?

 ... mikään liian kauan kestänyttä?

 ... mikään liian vähän kestänyttä?

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." 1 Moos. 18:14 

..."Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö."   4 Moos 11:23


------

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." sanottiin Aabrahamille, kun Jumala lupasi Saaran synnyttävän vanhoilla päivillään pojan, vaikka kaikki inhimilliset mahdollisuudet olivat menneet...

"Onko Herran käsi lyhyt?..." puolestaan sanottiin Moosekselle tilanteessa, jossa kansa kinusi jotain muuta syötävää kuin mannaa... Mooses ihmetteli, mistä hän saisi heille muuta? Koottaisiinko heille meren kalat? Jumala lähetti lihaa taivaalta. Tuli viiriäisiä.

Jumalalla on meidänkin kanssamme kaikki Hänen mahdollisuutensa käytettävissään!

Hän on siinä - vierellämme ihan

Kun kuljemme elämämme pimeässä yössä, on vaikea uskoa, että sama maisema, sama tie, se on, kuin kirkkaimmassa valossakin... Tieto Jumalan läsnäolosta; Hänen läsnäolonsa tuntu, valaisee pimeää tietämme.  Kun saa tuntea sen, se valaisee pimeimmässäkin yössä auringon lailla. Voimme yhä pelätä, voimme tuntea tuskaa, mutta se taittaa pelon ja tuskan terävimmän kärjen. Aina emme tunne Hänen läsnäoloaan, mutta silloinkin Hän on siinä, vierellämme ihan.

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Siionin aarre"

Raamatunkohta Jesajasta; luvusta 33 jae 6. Siinä esiintyi sana Siionin aarre.  "Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on Siionin aarre." Luin koko luvun. Siinä on kuvausta monenlaisesta tuhosta, joka maata voi kohdata ihmisten pahuuden tähden, mutta tekstin joukossa on myös valopilkkuja niille, jotka Herran yhteydessä haluavat vaeltaa. Osoitus Jumalan huolenpidosta kauhujenkin keskellä.

"Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat tuntekaa minun voimani. Syntiset Siionissa pelästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"  Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. Sinun silmäsi saavat katsella kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan. Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija? Et näe enää sitä röyhkeää kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä."   Jes. 33: 13-19

Herran pelko on "Siionin aarre". Se näyttäytyy joskus vaatimattomissa paketeissa, mutta on kallisarvoista!

"Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista. Sillä voimallinen on siellä meillä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kunikaamme; hän pelastaa meidät."  Jes. 33: 20-22

Aikojesi vakuus

Ihmisen on vaikea kestää epätietoisuutta. Näin on melkeinpä asian kuin asian kanssa. Kun on rukoillut jotain, odottaminen on vaikeaa.

Jumalalla on täydellinen tieto. Meillä ei ole ja epätietoisuus painaa. Se voi joskus saada paniikinkaltaisen tunteen aikaan; tähän on saatava vastaus heti!

Jumalalla on kuitenkin aikaa. Ja meidänkin aikamme on Hänen kädessään. Hän on sinun aikojesi vakuus!

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre."  Jes. 33:6

Hänen mahdollisuutensa ovat rajattomat

Hänellä on aina mahdollisuuksia, joita me emme tiedä. Hänellä on aina mahdollisuuksia enemmän, kuin meillä uskoa...

"Mutta Herra sanoi Aabrahamille... Onko mikään Herralle mahdotonta?..."

Ylläoleva jakeet: 1 Moos. 18 jakeista 13 ja 14.  Kannattaa lukea koko luku. Siinä kerrotaan kuinka Saaran mahdollisuudet synnyttämiseen olivat menneet. Mutta mahdottomasta tuli mahdollista, kun Jumala oli puhunut. Tästä linkistäkin voit lukea kyseisen luvun: 1 Moos. luku 18/Koivuniemen raamattuhaku.

---

Meilläkin aina silloin tällöin on saatu kokea kuinka mahdottomasta on tullut mahdollista. On saatu jotain, jonka saamista on pidetty aivan mahdottomana, koska olemme tuijottaneet vain omiin mahdollisuuksiimme. Olemme miettineet kaikki mieleemme tulevat vaihtoehdot millä joku asia voisi toteutua, emmekä ole keksineet mitään keinoa. Samalla olemme usein unohtaneet juuri sen tosiasian, että Jumalan mahdollisuuksien kirjo on aivan jotain muuta kuin ne muutamat vaatimattomat ajatukset, joita meidän rajoittuneessa mielessämme liikkuu. Ja mikä pahinta, aina emme edes tule rukoilleeksi, koska "eihän sellaiseen ole mahdollisuuksia" ... siis meidän mahdollisuuksiamme! Miten meidät saisi muistamaan, että ne Jumalan mahdollisuudetkin ovat olemassa... ja ne varastothan vasta isot ovat!

Suuriin juhliin Isän luo

Useat ovatkin jo kutsun kuulleet. Kutsu  on sinne Suuriin juhliin Taivaallisen Isän luo. Kutsu on lähtenyt matkaan ja se on lähetetty niin minulle kuin sinullekin. Saitko sen jo?  Joko vastasit Hänelle? Juhlavalmistelut ovat jo pitkällä. Paikat jokaiselle mietitty valmiiksi. Hän ei odota lahjaa meiltä. Hän odottaa meitä! Hän antoi lahjan meille! Ja se on siinä, että kaikki on järjestetty aivan  valmiiksi meille, juhlavaatteita myöten. Mitään meidän ei tarvitse hankkia juhlia varten itse.

"Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"  Luuk. 14:15

Juhlat on ihan kohta...
               
                                                 

Avoin tie

Luin tässä muutama päivä sitten Wislöffin rukouskirjasta seuraavan jakeen:

"Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu." Snl. 4:12

Kirjoittaja toteaa sitten, että  "tätä ei ole aivan helppo yhdistää arkiseen todellisuuteen". Sitten hän jatkaa:

"Kuitenkin tartun tänään uskossa lupaukseesi. Sinä et sano, etten kohtaa ollenkaan vaikeuksia. Kyllä niitä tulee. Mutta ne eivät sulje minulta tietä. Käydessäni ei mikään ole estävä askeleitani. Sinun viisautesi ja voimasi auttavat minua läpäisemään vaikeudet. Esteet eivät minua pydähdytä. Herra minä luotan sinuun."

Sitten hän vielä jatkaa: "Juostessani en kompastu. Toisinaan kuljen reippaasti eteenpäin. Silloin en huomaakaan vaikeuksia ennen kuin joudun keskelle niitä. Mutta silloinkin sinä tulet avukseni. Minä en kompastu. Ja niin jatkan matkaani arkailematta."

---

Tuo yllä oleva jae ja Wislöffin teksti on ollut viime päivinä sellaisena rohkaisevana mielessäni. Tulkoot ne sinullekin rohkaisevana mieleen kaikkien elämän haasteiden keskellä.

(Lainaukset kirjasta: Fredrik Wislöff  Rukouskirjani)

Ole luja ja rohkea!

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin."  Joos. 1:9

Matkamietteitä nro 2

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Hän voisi halutessaan estää jokaisen kompastumisen, jokaisen kuoppaan lankeamisen, jokaisen pöheikköön tarttumisen ja ... jokaisen suonsilmään vajoamisen... Hän ei halunnut meille liian yksitoikkoista ja helppoa tietä. Ei pelkää suloista puutarhaa, jonka läpikotaisin koluttuamme haluaisimme lähteä seikkailemaan... Seikkailun me saimme. Usein liiankin jännittävän ja pelottavan tuntuisen.


Mutta - hän kulkee silmä tarkkana mukana koko ajan. Joskus hän antaa meidän kolhia itseämme. Joskus jonkun matka näyttää täysin pysähtyvän... Kenties loppu tulikin. Sille osuudelle. Mutta sen suuren virran yli meidät kannetaan - perille!

Matkamietteitä

Kuinka juutuin taas tähän tureikkoon? Eikö hänen pitänyt neuvoa minua matkalla; johdattaa minua? Miksi ei ole selkeitä tienviittoja risteyksissä?

Kumpi lieneekään osaamattomalle kulkijalle helpompaa; kulkea pelkkien tienviittojen perusteella vai sen matkaseurana, joka tuntee tien joka mutkan ja risteyksen. Ja jopa kuopat tiessä...

"Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää." Jes. 30:21

Kyllä hän kulkee kanssamme edelleen. Kyllä hän neuvoo meitä. Kyllä hän valvoo mihin astumme. Hän antaa meidän kuitenkin katsella missä polku kulkee....

Ystäväni kirjoitti muutama päivä sitten lapsuuden koulumatkoistaan aamun pimeässä. Kuinka hän pimeässä kuusikossa löysi polun katsomalla taivaalle. Siinä kohdalla missä näkyi kapea kaistale taivasta, siinä meni polku.

Vapautus heikkoudesta

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi, ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:12-13


Tämä raamatunkohta on minulle merkityksellinen. Vuosia sitten olin menossa lääkäriin. Minä sain ennen sinne lähtöä luettavakseni tämän jakeen ja se antoi minulle toivoa ja uutta uskoa siinä hetkessä. Vaivani ei sitten enää minua kiusannutkaan, vaikka lääkäri ei sitä parantanut. Sen tähden tämä on niin merkityksellinen.

Tänä aamuna - Wislöffin Rukouskirjani tarjoili saman jakeen.  Siinä oli myös siitä, kuinka "tänä päivänä on lukuisia ihmisiä, jotka hengellisesti puhuen ovat heikkouden hengen vallassa. On helppoa kulkea tuijotttaen maahan ja tuntea itsensä elämän vaatimusten ja vaikeuksien nujertamaksi."  


Niin tuttua on... Ja sitten kirjoittaja jatkaa:

"Mutta sinä olet sama tänään kuin vaeltaessasi maan päällä..." 

Tulevaa hyvää

Tänä aamuna minua on ilahduttanut Ilmestyskirjasta lukemani jakeet:

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:1-4

"...Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi." Ilm. 21:6

Mestarin vastuulla tämäkin päivä

Emme tiedä aamulla, mitä päivä tuo tullessaan. Illalla olemme asiasta vähän viisaampia, kenties. Jos tämä päivä toisikin uusia pettymyksen  aiheita, kaiken Hän kantaa!

Me voimme hätäillä niin monenlaisten, meille tärkeiden, asioiden tähden, ja kysellä:

"Kuinka tässä näin kävi? Miten tämä on ymmärrettävä? Missä on se hyvä Jumala? Missä Hänen johdatuksensa? Voiko tästä muka löytää jotain hyvää?"

Ja pohdintamme jatkuu: "Miksi annat minun alkaa homman, mutta en saanut tehdä sitä loppuun? Miksi en saanut edes mahdollisuutta aloittaa, vaikka ideoita olisi vaikka muille jakaa ja osaisin homman?

Miksi en saanut mitään vastausta pyyntööni tai edes mieleeni rauhaa asian suhteen? Etkö Sinä kuule? Vai etkö Sinä tahdo auttaa minua?

Miksi minun täytyy olla aina yksin? 

Odotin  paljon enemmän... Tälläistäkö se vain olikin?"

Ja tätä rataa. Jokainen meistä löytää kyllä sisimmästään ne omat kysymyksensä. Ne joihin kaipaamme vastausta.

Kuitenkin... kaikesta siitä, minkä me ajattelemme olevan kenties pilalla... HÄN KANTAA VASTUUN!

                                                 Mestarin vastuun!

Eipä oppipoika tai -tyttö aina Mestaria ymmärrä.

Heikkoina

Tänä aamuna oli Juha Vähäsarjan kirjassa Lupaus kantaa, seuraava lohdullinen ajatus:

"Vahvat ylpeilevät vahvuudellaan, minä en sellaisesta tiedä mitään. Terveet ihailevat terveyttään, enkä siitäkään paljoa ymmärrä. Minua usko ei vapauttanut heikkoudesta eikä se tehnyt kurjasta vahvaa. Kuinka hyvältä tuntuvatkaan siksi Jumalan sanat, jotka hän palvelijansa Paavalin kynällä kirjoitti: "Minun armoni riittää sinulle." Vaikka en parane, sittenkin armo riittää. Vaikka en tule vahvaksi, se vieläkin riittää."  

Tekstiin liittyi seuraava jae (uudempi käännös):

"Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." 2 Kor. 12:9

Yli kivikoitten ja upottavien soiden. Läpi pimeiden metsien...

"...Lävitse kaiken Hän sinut vie..."  (Juha Tapion laulusta)

"Vaikka joku välillä väsyykin, Kristus on aina läsnä, ojentaa apunsa ja sanoo: Nouse, lapseni, nouse! Ei ole mitään hätää, jatka taas, kaikesta on päästävä yli; lankeamatta se tuskin käy - varo vain, ettet jää makaamaan!" (Luther/Vähäsarjan kirjasta Lupaus kantaa)

Hän saapuu keskellemme

Mielessäni on jonkinlainen kuva...  sotatantereelta... Kuva, kuin vanhanaikainen maalaus, jota en osaa piirtää tai maalata paperille. Jos sanoilla saisi sen esiin.

Taistelu on tauonnut. Tai ainakin siirtynyt kauemmaksi. Kenttä on mutainen. Muuta väriä siinä ei näy. Siinä on sotilaita; väsyneitä, haavoittuneita, nälissään olevia, täysin uuvuksissa. Joku seisoo ja jokunen istuu maassa. Yleisnäkymä on, että miehiä makaa maassa. Voisi luulla, että suurin osa heistä on kuollut. Kaikki on hiljaista. Vain silloin tällöin kuuluva valitus katkaisee aavemaisen hiljaisuuden...

Sitten alkaa jostain kentän reunalta kuulua enemmän ääntä. Hälinä voimistuu ja uupuneimmatkin näyttävät heräilevän. Kuolleilta näyttävät hahmot kohottautuvat käsiensä varaan jotain nähdäkseen... "Mikä sieltä tulee?", kuuluu kysymys monien huulilta. Nyt näkyy jotain...

Saapuu Apu! Uupuneille, haavoittuneille ja nälkäisille. Elämä virkoaa jälleen. Kuva saa väriä. Kuvan keskellä hyvin erottuvana näkyvät sairaanhoitajat ja ruoanjakajat. Ja itse suuri lääkäri... kulkee kentällä... jokaisen luona... Elämää antavana.

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." Jes. 9:1

Rukouksen voima

"Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka häntä totuudessa avuksensa huutavat." Ps. 145:18

Luin tässä muutama aamu sitten Aamun ensimmäinen -blogista tekstiä rukouksen voimasta. Voit lukea koko tekstin tästä linkistä: http://www.aamunensimmainen.blogspot.fi/2015/09/rukouksen-voima.html. Siinä oli pari ajatusta, jotka minua erityisesti ilahduttivat: 

"Jumala kuulee vähemmälläkin..." ("Mummi")

"Rukous tarkoittaa vain hätänsä tuomista Jumalalle, ei muuta. (J. Vähäsarja)