Unen siivittämä aihe

 "...sinun varjelijasi ei torku." Ps. 121:3

Näin unta koulumaailmasta. Unessa kaiketi sekoittui taas sulavasti uutta ja vanhaa, ja jotain muuta.  Mutta eräs asia jäi erityisesti mieleen: ajatus esirukouksen voimasta ja tärkeydestä. Mieleeni tuli: "sinun varjelijasi ei torku."

Siinä unessa oltiin ainakin jonkun koulun pihalla, ja myös uusi koulu oli unessa esillä. Opettaja siinä sanoi rukoilevansa koulun puolesta. En tiedä tarkemmin, oliko koko koulun asiat siinä ikäänkuin hänellä mielessä, vai miten se oli, mutta jokatapauksessa; se tuli siinä minulle selväksi, että sillä on iso merkitys, jos on joku, joka rukoilee - vaikkapa koulun puolesta. Tai on joku muu esirukouksen kohde.

Voi olla, että se rukoilijasta tuntuu siltä, että onko tällä mitään vaikutusta. Tai joku rukouksen kohteena oleva voi olla itse täysin tietämätön esirukoilijastaan.

Mutta olipa meillä, tai ei, esirukoilijaa ihmisten keskuudessa, on meillä esirukoilijoita muitakin, paljon vahvempia:

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla." Room. 8:26

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme." Room. 8:34

Niitä rukouksen yhteyksiä ei ole poistettu...

Iloitaan siitä, että joku rukoilee meidän puolestamme!

Siinä on varmasti oikein hyvä päivystys koko ajan.

Jeesuksen sanat Pietarille:

"mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeasi tyhjään.

Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." 

Luuk. 22:32 

 

  ---

Ps. Se unessa näkemäni opettaja oli ihan oikea henkilö, vaikka koulualue, eli piha, oli unessa muka tuttu, oikeasti ei. Kyseinen opettaja saattaa ollakin uskova, vaikka en häntä juurikaan tunne.

Jotain teoista ja asemasta

"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Joh. 6:29

"Joka ottaa luokseen tällaisen lapsen minun nimeeni, hän ottaa luokseen minut. Joka ottaa minut luokseen, hän ei ota luokseen minua, vaan Hänet, joka on minut lähettänyt." Mark. 9:37 JKR

"Joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." Mark. 9:41 JKR

"Jeesus istuutui ja sanoi: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava aivan viimeinen ja kaikkien palvelija." Mark. 9:35 JKR

Tuli vain mieleen, että usein sitä ei käsitä asemaansa lainkaan. Eikä sitä, miten suuria tekoja voivat olla aivan mitättömän tuntuiset teot toisille tehtyinä. Niissä on Jumala läsnä.

Täysin kykenemätön...

(Luuk. 13:10-17). Jeesus, sinä näit sen naisen, joka oli "täydelleen kykenemätön" oikaisemaan itseänsä. Minäkin olen sellainen, minussakin on "heikkouden henki". Pyydän, auta minuakin! Sitä naista sinä autoit. Sinä näit hänet, ja paransit hänet. Heti, kun sinä olit koskettanut häntä, hän parani.

Se nainen ei osannut odottaa enää apua mistään. Eikä sellaista olisi ollut hänelle tarjollakaan. 

Mutta sinä näit hänet.

Muutkin näkivät hänet kyllä, jopa paremmin kuin muita ihmisiä, huomattiin hänet erikoisen ulkomuotonsa tähden. 

Mutta sinä näit erilailla. 

Sinulla oli myös apu tarjolla tälle naiselle. Tänäänkin sinä näet kaikki avuttomat eri tavoin kuin toiset.

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääli meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman  syntiä." Hebr. 4:15

"...uskon kautta... saivat kokea lupauksien toteutumista... voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa..." Hebr. 11:33-34

Ihana jae!

Tänä aamuna minua ihastutti Minnan Armon auringossa -blogin yläosassa oleva jae niin paljon, että piti ruveta piirtämään  aiheesta kuvaa. Jae oli tämä: 

"Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella."  Mal. KR-92

Kuvittelin kuinka vasikat ulos kirmaavat ja 

innoissaan  hyppivät, kun ensi kertaa

 ulos pääsevät.

Edelleen ajankohtainen

20 vuotta sitten tehty. Kuva majaili sekaisella pöydälläni.

Talita kuum!

Tyttö, nouse! Tytön korviin kuluivat siinä hiljaisuudessa nämä sanat... Ja hän avasi hämmästyneenä silmänsä.  Näkiköhän hän ensimmäisenä siinä Jeesuksen hymyilevät kasvot...

"Tyttö, minä sanon sinulle, nouse."  osa jakeesta Mark. 5:41

Kannattaisi kuitenkin se asia Isälle edes esittää!

Heti aamulla tuli mieleeni "uusia" ajatuksia rukouksesta. Olin vielä kai jotenkin unen ja valveen rajamailla, kun mieleen tuli jokin asia, joka kaipasi apua. Siitä ajatukset siirtyivät miettimään rukousta, ja lopulta se lähtökohta näille pohdinnoille ihan unohtui, eli alun ongelma oli ehkä ihan unesta peräisin. Mutta "ei huolta, niitä piisaa" ihan riittävästi oikein silmät virkeinäkin.

Mutta mieleeni tuli rukousesta mm. tämä: "...teillä ei ole sen tähden, ettette ano..." Ilmeisesti on niin, että meidän on näistä maallisista ihmissuhteista jotain tarkoitus myös oppia, ottaa mallia. Ja kun nyt meillä  lapsiakin on, niin se on tuonut mieleen sen, että vaikka meillä on monesti hyvin rajalliset mahdollisuudet toiveita toteutella, niin toivoisimme vanhempina, että lapset kuitenkin esittäisivät meille ne asiat, joita he toivoisivat saavansa. Ja me sitten puntaroimme niitä, ja toteutamme mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan. Ei niiden toiveiden ja pyyntöjen tarvitse aina olla mitään kovin isoja ja ihmeellisiä edes. Mielellään vanhemmat tahtoo lapsiaan ilahduttaa, omien mahdollisuuksiensa mukaan. 

Mutta meidän Taivaallisen Isä on kyllä niin rikas, ettei mikään jää siitä kiinni!

Niin, siitä ei jää mikään pyyntö todella kiinni, ettei Isällä olisi "mahiksia". Niitä on. Ja samoin on myös rakkautta meitä lapsiaan kohtaan, suunnattomasti enempi, kuin me käsitämme. 

Joskus me vanhempina emme sitten näytä ottavan kuuleviin korviimmekaan asioita, joita pyydettiin. Emme näytä edes kuulevan, tai mitenkään reagoivan siihen. Mutta ei sekään tarkoita sitä, ettei sitä olisi "rekisteröity", mieleen painettu. Sellainenkin asian esille tuonti, joka ei näytä tulevan edes kuulluksi, voi ajan päästä tuoda mieluisan ja toivotun yllätyksen.

Sitten on tietysti niitäkin pyyntöjä, joihin joudutaan sanomaan, että "katsotaan", "ehkä myöhemmin", "ei  nyt", tai "se ei käy".

En osaa rukouksesta juurikaan kirjoittaa, mutta ikäänkuin jokin oivallus olisi tullut, että aina kannattaa asia esittää kuitenkin. Kun minä olin lapsi, kotini oli köyhä, ja monia haaveita en edes sanonut ääneen, koska ajattelin, ettei niitä ole mitenkään mahdollista saada. Kuinkahan paljon sekin lapsuuden asenne on siirtynyt aikuisuuteenkin, ihan puhuessani, tai ollessani puhumatta, Taivaalliselle Isälle? Tietysti on niin, että sellainen vanhempi, jolla ei ole halustaan huolimatta mahdollisuutta toteuttaa lapsensa toiveita, voi murehtia sitä asiaa, että asiat ovat niin, kun lapsensa pyyntöjä kuuntelee. Mutta lapsen ei tarvitsisi sellaista miettiä. Ja Isä Jumalan suhteen varsinkaan meillä ei ole mitään tarvetta sellaiseen, joten kaikenlaiset pyynnöt  saamme rohkeasti tuoda hänen tietoonsa. Tosin hän kyllä tietääkin ne jo, mutta haluaa kuulla ne meidän suustamme. 

Ja vielä tähän rukouskirjasta jaelöytö, tähän aiheeseen sopiva: "...mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen." 1. Moos. 18:22

Ja Abraham esitti sitten siinä sen oman asiansakin. Mutta vanhemmille voi olla tuttua sekin, että siihen lähelle tullaan norkoilemaan, mutta norkoilija ei vain saa sanottua, mitä asiaa olisi. Mennään mekin Taivaallisen Isän eteen edes norkoilemaan, jos sitä asiaa ei millään meinaa saada sanottua. Kukaties Isä itse sanoo sen ääneen, jos me emme rohkene:)

Hyvää lauantaita!

(Tai mitä muuta päivää hyvänsä, jos tätä muulloin luet:)

Painavat saa jättää

 "...pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa," Hebr. 12:1

Monenlaista asiaa löytyy, mikä meitä voi painaa. Muutakin kuin syntiä.

"silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2

"Ajatelkaa häntä... ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne." Hebr. 12:3

Yksinäinen sotilas

 Kun tuntuu, että on yksin jätetty sotimaan:

"...en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani..."

"...vanhurskauden aseet oikeassa kädessä, ja vasemmassa..."

(ylläolevat tuli mieleen, mutta en ole tarkistanut muistinko oikein, tai mistä kohtaa löytyvät)

Mutta, ei todellakaan olla yksin, vaikka se suuri valehtelija sitä aina huutaakin. Joskus se meluaa niin kovaa, ettei huonoilla korvilla muuta kuule. Mutta onhan meillä silloin luettavina kirjoitetut lupaukset ja rohkaisut ihan meitä varten. Ja mitä sotimiseen tulee, on meille vanhurskauden aseet annettu. Pidetään ne käsillä.

Siunattua päivää sinulle!

Ei muutosta - "ei vaihteen varjoa"

Kaiken muuttuvan keskellä on yksi, joka ei muutu. Hän on Jumala. Kun ympärillämme kaikki muuttuu, on Hän iäti pysyvä. Hänen rakkautensa on yhtä pysyvä. Samaa pysyvyyden turvaa on myös näissä:

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5. Moos. 33:27

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Kiitos Jeesus, että lupasit olla kanssamme joka päivä, siis myös tänään!

---

Halusin vielä piirtää aiheeseen liittyvän kuvan...

Jeesus ei häpeä kutsua meitä sukulaisikseen

"Ympärillään istuvia katsellen Jeesus sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni! Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini." Mark. 3:34-35 JKR

"Pyhittäjä ja pyhitettävät ovat näet kaikki alkuisin yhdestä. Siksi hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi. Hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä." Taas: "Minä panen turvani häneen." Ja jälleen: "Tässä olen minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut." 

Koska siis lapsilla on veri ja liha, hänkin tuli niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla on kuolema vallassaan, se on Perkeleen." Hebr. 2:11-14 JKR

Ajatus pikkusisaruksistaan huolta pitävästä isoveljestä on ihana! Pikkusisarukset saattavat touhuta kaikkea sellaistakin, mistä isoveli joutuu sanomaan, ettei sellaista pidä tehdä. Mutta kaikkien Hänen sanomistensa takana on rakkaus niihin nuorimpiin sisaruksiinsa. Heidän parastaan kaiken aikaa katsoo. Eikä lakkaa rakastamasta, vaikka nuoremmat sählää monin tavoin. Hän ohjeistaa parempaan.

"Koska hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, hän voi auttaa kiusattuja." Hebr. 2:18 JKR

"Hänen oli tultava kaikessa veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen Ylimmäinen Pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit." Hebr. 2:17 JKR

Siunattua lepopäivää sinulle!

Oma voima on hyvin vähän

Erään kerran Jeesuksen luo tuli rikas nuorukainen. Hän tahtoi tietää, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä iankaikkisen elämän periäkseen. Hän ajatteli kykenevänsä sen puuttuvan tekemiseen. Mutta kuinka kävi? Hän lähti Jeesuksen luota pettyneenä pois. 

Omavoimaisuudesta meitä tyhjennetään. 

Jaakob kulki aikanaan pakomatkallaan reippaasti. Jumala hänellä kyllä oli mielessään, sillä näkihän hän unta; kuinka enkelit kuljettivat rukouspyyntöjä tikapuita pitkin taivaaseen. Mutta vuosien jälkeen, paluumatkalla, hän kohtasi Herran. Se kohtaaminen muutti jotain: "Kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1. Moos. 32:31

Penuel - Jumalan kasvot...

Joosuan puolestaan  oli toimittava sotapäällikkönä. Mutta paikalle tulikin häntä isompi sotapäällikkö; kaikkein ylin, joka sanoi: "...minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut..." Joos. 5:14

Entä jos Hän kuitenkin hylkää minut?

Mutta: "...sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää, enkä sinua jätä".  Hebr. 13:5

"Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan..." Jes 43:4

"...sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

On ihanaa, että meille on annettu lupaukset, ja ne on kirjoitettu muistiin meitä varten. On ihanaa, että meillä on lukutaito lukea niitä. On ihanaa, että Sana on tullut meidänkin luoksemme. Jotkut toivat, jotkut kirjoittivat sen meillekin. Jerusalemista tännekin asti.

Hänelle saa kaiken sanoa

Job teki niin. Meitäkin kehoitetaan tekemään niin. Ei siinä tarvi miettiä, että tuleeko asia hienosti sanottua; sanoo sen mitä sydämellä on. Jumala kestää kyllä kuulla meitä.

"..."Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

"Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien..." Ps. 1:6

Mutta mitä se Job siis sanoi? Paljon muun lisäksi näinkin:

"Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa. 

Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan? 

Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani, niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun  päiväni. 

Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität hänet  häneen huomiosi, tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? 

Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? 

Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani?

Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole." Job 7:11-21

Onpa rohkeaa puhetta Jobilta. Siinä puhui suuressa tuskassa ollut ihminen.  Siinä saattaa olla sanoja jonkun muunkin tuskalle. Jumala kesti kuulla Jobilta kaiken tämän, ja muutakin. Hän kestää kuulla senkin, mitä me tunnemme ja kenties haluamme sanoa hänelle. Jumala kuunteli ensin Jobin vuodatuksen. Sitten Hän puolestaan puhui, ja Job kuunteli.

Jumalalla oli kaiken jälkeen vielä varattuna 

Jobille jotain hyvää!

Siunattua päivää sinulle!

--- 

Jobin puhetta Jumalalle oli merkattuna luettavaksi Päivän Tunnussanassa.

Jotain...

Menin ottamaan "jotain" rukouskirjasta. Ensin en ollut aikonut lukea yhtään mitään. Otin kahdesta kuukaudesta 8. pv:n jakeet. Eri kuukausien aamu- ja iltajakeet muodostivat minusta mieleenkiintoisen parin aiheeltaan, joten päädyin kirjoittamaankin.

Toinen jaepari puhui selvästi murheellisille  ja monin tavoin uupuneille. 

"Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Matt. 11:28 

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:31-33

Kaikella on jokin tarkoitus, minkä Hän sallii, vaikka se meistä näyttää aivan käsittämättömältä. Tarvitsin itse tällaista sanaa, koska olin "kysymysmerkkinä" ja alakuloisella mielellä. (Olin eilen lukenut nigerialaisnaisesta, joka menetti lapsensa jokeen, paetessaan hyökkääjiä. Sitten vielä illalla katselimme dokumenttisarjaa Estoniasta. Ja oman elämän asiat mietityttää.)

"Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:33

---

"Hän on kuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy." Ps. 1:3

"sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon." 1. Kor. 16:9

Toinen jaepari puolestaan puhuu menestymisestä; hedelmällisestä elämästä. Itseä tuollainen hedelmästä tai työssä menestymisestä lukeminen kirpaisee ja saa mutisemaan vastaan. Varsinkin tämä kohta:  "...ja kaikki mitä hän tekee, menestyy." Ps. 1:3

Vanhurskas on kyseessä. Siis Herran oma. Siinä vaelluksessa taatusti on puutteita, ja voi ajatellakin, etteihän sen takia mikään menesty, eikä kasva. Mutta tuo tuollaisenaan lienee liian yksioikoinen ajatus. Kukaanhan Herran omista ei ole täydellinen. Kaikista löytyy monenlaista vajavuutta ja virheitä, jonka vuoksi kaikki menisi niin, ettei menestystä näy.

Mutta mitä se sanottu menestys ja hedelmä mahtaa olla, kun "... ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy."

Kuka tunnistaa itsensä tästä. Voisi varmaan sanoa, että moni Herran ahkera ja hyvä työmies valittaa sitä, ettei mitään tuloksia näy. Mutta ehkä onkin niin, että me emme edes näe oikein. Me katsomme liian lähelle. Jumala näkee miten kauas siemenet lentävät. Ja Hän näkee, että ne kyllä kantavat satoakin; ne menestyvät, vaikka se voi olla meidän silmiltämme salattua. Toinen kylvää, toinen on sadonkorjaaja. 

Toinen näkökulma asiaan on, että saatamme katsoa liian kauas. Ehkä Jumala tekeekin työtään juuri meissä, omassa sydämessämme, mutta me emme käsitä sitä. Se on liian lähellä. Näemme vain, että vaikeaa on. Mutta työ onkin Jumalan.

"Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien." Ps. 1:6

Kenties  maa on roudassa vielä... mutta kevät tulee, maa sulaa...

Ihastuttava huomio!

Jeesus oli tullut Leevin kotiin. Hän oli tullut syömään syntisten seuraan: 

"... Heitä oli näet paljon hänen seuraajiensa joukossa." Mark. 2:15 JKR

Oli ihana huomio, että "heitä" - eli meitä - on "paljon hänen seuraajiensa joukossa". Meidän onkin hyvä pysytellä Parantajan seurassa. Meitä syntisiähän hän juuri tulikin etsimään. Syntisten seurassa Hän tahtoo olla. Siis juuri meidän kanssamme.

Siunattua päivää Jeesuksen; 

Parantajan ja syntisten Ystävän, kanssa:)

Jeesus tiesi - ja lohdutti jo etukäteen

 "Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.

Katso, tulee hetki ja on jo tullut,

jona teidät hajotetaan kukin tahollensa

ja te jätätte minut yksin;

en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.

 

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.

Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä:

minä olen voittanut maailman." Joh. 16:31-33

Jeesus lohdutti opetuslapsia jo etukäteen.

Hän tiesi, että he tulisivat vielä olemaan pahoillaan, ja suorastaan järkyttyneitä siitäkin, että kuinka he saattoivatkaan jättää oman Mestarinsa yksin, kun hänellä oli vaikeaa. Jeesus tiesi, että se ahdistaisi heitä. Mutta Hän puhui heille etukäteen siitä, että heillä kuitenkin, siitä kaikesta huolimatta, saisi olla rauha Hänessä.

Meilläkin voi olla monenlaista asiaa tai tapahtumaa omassa elämässämme, joista emme saata käsittää, miten saatoimme tehdä, sanoa, tai olla kuten olimme. Varmasti Jeesus tiesi senkin etukäteen. Hän tiesi, miten maailma voi meitäkin ahdistaa. Varmaankin Hän meillekin tahtoo vakuuttaa, että meillä on silti yhä paikkamme Hänen sydämessään, Hänen pöydässään, Hänen rakkainaan.

Vihollinen varmasti yrittää puhua meille, että "näethän itsekin, ettei tästä mitään tule. Ei sinusta ole täyttämään Jumalan tahtoa jatkossakaan. Anna periksi."  Älä usko sitä. Älä anna periksi. Ei meistä olekaan Jumalan tahdon täyttäjiksi; vajaaksi se jääkin. Mutta sitä vartenhan Jeesus juuri tuli! Hän täytti kaiken, mitä meiltä puuttuu.

Annetaan Jeesuksen hoitaa meitä haavoittuneita

 tänäänkin armollaan ja rakkaudellaan!

 

 

Käsittämättömän suurta sitoutumista meihin...

Ennenkuin olin noussut tänä aamuna sängystä ylös, jostakin nousi mieleeni ajatuksia siitä, miten vahvasti Jumala on sitoutunut meihin. Esimerkkiajatuksena oli ikäänkuin sitoutuminen avioliittoon: kunnes kuolema meidät erottaa. Jumala sitoutui meihin niin vahvasti, tai itseasiassa paljon vahvemmin. Hän kuoli meidän puolestamme, ja kun me aikanaan kuolemme, sitoutuu Hän meihin siitä eteenpäinkin.

Eikö olekin lohdullinen ajatus, "jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata." 2. Tim. 2:13

Ei siis oteta itse kättämme Hänen kädestään pois, sillä Hän kyllä tahtoo pitää meidät omanaan aina! Siltikin, vaikka olemme monin tavoin puutteellisia...

Pietari - lohdullinen esimerkki!

Jeesuksella olisi ollut hyvät syyt olla pettynyt Pietariin. Mutta hänen ei tarvinut, sillä olihan hän tiennyt kaiken jo etukäteen: Jo kutsuessaan Simon Pietarin, antaessaan hänelle nimen, joka merkitsi jotain hyvin pysyvää: eli kalliota. Ja kuitenkin Jeesus näki jo ennakolta, että joutuisi nuhtelemaan Pietaria mm. vääränlaisesta puheesta hyvinkin kovin sanoin, kun Pietari rupeaisi "mestaroimaan" Jeesusta. Nuhdetta tuli myös väärään aikaan nukkumisesta sekä miekalla heiluttelusta.  Etukäteen Jeesus sanoi Pietarin jopa kieltävän hänet. Jota Pietari ei lainkaan uskonut. Hänhän uhosi vaikka kuolevansa Jeesuksen kanssa. Mutta hän ei tuntenut itseään. Jeesus kyllä tunsi läpikotaisin. Ja niinpä kohta Pietari löysikin itsensä kieltämästä rakkaan Mestarinsa. Mutta nuhteliko Jeesus Pietaria tästä? Ei. Kysyi vain Pietarilta, yhtä monta kertaa, kuin kieltäminen oli huulilta kuulunut, että rakastiko Pietari häntä? Rakasti. Pietari todella rakasti. Ainakin halusi niin tehdä. Ja Jeesus ruokki Pietaria, jotta hän voisi myöhemmin hoitaa ja ruokkia muita.

Eikö se kaikki ole lohdullista meidänkin kannaltamme!

Jeesushan totesi ennen kuolemaansa näin: "Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Ja kehotti valvomaan ja rukoilemaan "ettette joutuisi kiusaukseen." Matt. 26:41

----

Minun piti kylläkin liittää tähän tekstiin kuva ja/tai linkki toisen blogini juttuun joka oli lokakuulla. Siinä Pietari tahtoi kävellä veden päällä. Ei vain ole tämä kännykkätouhu vielä niin "hanskassa" että olisin onnistunut kummankaan laittamisessa. Isolta koneelta se olisi sujunut. Mutta sain sentään tuon pietaryrtin...:)

Päivän rukous: Anna rauha ja levollinen mieli

Anna rauha ja levollinen mieli levottomuuden sijaan, joka minut niin helposti saa valtaansa. 

"...Sinun lähelläsi väistyy kaikki levottomuus ja ahdistus. Luonasi vallitsee rauha ja levollinen hiljaisuus..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Nuo Wislöffin sanat tuntuivat hyvältä lukea; lohduttavilta ja rauhoittavilta, kun levottomuus uhkasi ottaa vallan ja sen kaverina masennus ja väsyminen ainaisiin levottomuutta aiheuttaviin asioihin. Välillä tuntuu, että joka päivälle lähes niitä on tarjolla. Milloin saisin kokea lohdullista rauhaa? Ja iloa? Tiedän, että lopulta perillä kyllä. Mutta annathan kokea sitä jo täälläkin etten vallan uupuisi.

"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. " 2. Piet. 1:19

Pietari sanoi kirjeensä alkusanoissa: "Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet.1:2

Virvoitusta väsyneelle

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92  

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25  -33/-38

Kaipasin itse jotain virkistävää sanaa. Sain mieleeni tuon jakeen.

Lohdutuksen sanoja

"Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutukseksi ilahduttaa minun sieluni." PS. 94:19

"Niinkuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä lohdutan teitä..." Jes. 66:13

Itse en ole osannut olla sellainen äiti, joka juurikaan olisi osannut lohduttaa. Enempikin niin, että itse on kaivannut lohdutusta, kuin että olisi lohduttanut muita. Tuo jakeenkohta siis hieman kirpaisee minua. Mutta on huomioitava, että siinä puhutaankin lopulta Jumalan lohdutuksesta meille. Ja siitä kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassaan Rukouskirjani, mm. näin: "...En tunne häiritseväni sinua enkä tulevani sopimattoman aikaan... Osoitat minulle ymmärtämystä ja rakkautta... Kaikkein mitättömimmänkin asian saan tuoda eteesi..." 

Se on Hän, jonka ote pitää.

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-24

Hän pitää kiinni. Onneksi se pysyminen ei ole minun heikosta otteestani kiinni. Hän pitää otteen, jos vain tahdon pysyä Hänessä. "Korjaat kunniaan". Minulla ei itsellä ole mitään kunniaa, ei ansioita, joilla sellaista voisin saada edes. Mutta Jumala, Isä, antaa meidän iloita kotona omasta kunniastaan!

"Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu." Matt. 24:13

Jeesus puhui lopun ajoista. Tulisi olla valmis joka hetki hänen tuloonsa. Eikä sanoa, että se viipyy, koska emme tiedä päivää emmekä hetkeä, jolloin Hän tulee. 

"Jos  vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi..." Jes. 43:2-3

Vaikeinakin aikoina Hän lupaa olla siinä.

"Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?" Jes. 43:13

Kun kuolema eikä elämä ei voi meitä erottaa Kristuksen rakkaudesta

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä... eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 (Koko luku on rohkaiseva!)

Meissä voi olla monia, jotka pelkäämme niin elämää, ja varsinkin kuolemaa. Vaikka sanomme kristittyinä, Jeesuksen omina, ettei kuolemaa tarvitse pelätä, voi se pelko silti vaivata meitä. Usein tosin saatamme ajatella kuolemaa jonain kaukaisena asiana, silloin se ei ehkä niin  vaivaa. Mutta jos asia syystä tai toisesta tuntuu olevan jotenkin lähempänä, saatamme ruveta miettimään, olemmeko sittenkään valmiita. Minua puhutteli jokin aamu sitten tuo, ettei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, ei edes kuolema. Meille on voinut tulla sellaisia ajatuksia, että vaikka olemme täällä ajassa tahtoneet Herran kanssa kulkea; jos kuitenkin meidät havaitaan hylättäviksi itsemme tähden. Emmehän ole osannet, jaksaneet, pystyneet, halunneet, ym., olemaan kaikessa oikein. Ja pelkäämme sen vuoksi, että kuolema voisikin erottaa meidät Jumalasta.  Mutta miten se voisi, jos kerran olemme (Gal. 3:27) Kristuksen päällemme pukeneet?  Sekö Jeesuksen antama vanhurskauden puku ei riittäisikään? Eri asia on, jos vaate vallan puuttuu.

Luin tänä aamuna Jeesuksen vertausta Kuninkaan Pojan häistä. Ensiksi kutsutut eivät kutsusta olleet kiinnostuneita. Ei sittenkään, vaikka toisenkin kerran pyydettiin tulemaan valmiisiin pitoihin. Mutta sitten Kuningas käski mennä tien risteyksiin ja  kutsua kaikkia keitä vain tavattaisiin. Sinne kutsuttiin, oli kutsuttu sitten hyvä, tai paha. Ja häähuone tuli täyteen. Mutta sitten oli merkillinen kohtaus. Kuningas tuli katsomaan häävieraita; yhdellä ei ollut hääpukua yllä ja hänet toimitettiin sieltä ulos. Se tuntuu hurjalta. Ensin kutsutaan ja sitten heitetäänkin ulos, vaikka on kutsusta tullut. Mitä se semmoinen on... Miten teitten varsilta kootut muukalaiset olisivat yht'äkkiä häävaatteet päällensä jostakin tempaisseet? En ole mikään Raamatunselittäjä, mutta olisiko tuossa niin, että kaikille häihin tulleille oli Kuninkaan puolelta annettu juhlavaate. Eihän Kuninkaan Pojan häissä ryysyissä voinut olla, sehän olisi pilannut juhlan. Mutta kun Kuningas antoi sen puvun, niin juhlat voivat alkaa, kaikkihan oli ollut valmiina jo jonkin aikaa. Mutta se Kuninkaan antama puku piti kyllä olla yllä... (Matt. 22:1-14)

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Room. 8:1-2

Huomioni kiinnittyi myös tuohon kohtaan, jossa palvelijat lähetettiin sinne teitten risteyksiin kutsumaan väkeä... Mitenkähän mahtoivat sitä tehdä? Innostuneena siitä, että saadaan kutsuja jaella ja innokkaana saamaan paljon väkeä häihin? Vai "etenkehtasesti", että "kuin mää ny tämmöistä teen..." Tässä oli miettimistä itsellekin...

Näihin mietteisiin, hyvää lauantaita ja koko viikonloppua sinulle:)

Jumalan käsivarsilla

Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, 

sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..."

5. Moos. 33:27

 

Kun ystävät ovat koolla Jeesuksen nimessä

Jeesuksen suuri lupaus: 

"Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa ja anoo sitä, he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni,  siinä minä olen heidän keskellään." Matt. 18:19-20 JKR

Miksi sillä onkin

niin suuri valta?

Koska Jeesus on siinä! 

---

Yllämainitut jakeet ovat myös osa tekstiä, joka koskee "rikkovan veljen käsittelyä" (JKR), jossa Jeesus puhuu siitä, että mikä sidotaan tai päästetään maan päällä, on oleva sitä myös taivaassa. Ja hän myös jatkaa aihettaan puhuen anteeksiannosta. Matt. 18:15-35 JKR

Hyvää 'Voiton" päivää, Ystävänpäivää, ja laskiaissunnuntaita:)

Huono rukoilija?

Olen tottunut ajattelemaan itseäni huonona rukoilijana. Rukoukseni ovat yleensä lyhyitä "huokaisuja" Jumalan puoleen milloin missäkin asioissa. Mutta kuka meidät sai mittailemaan rukoustemme "hyvyyttä"? Pituus se mittari ei ainakaan ole, sillä pitkiä litanioita kehotettiin välttämään. Ja jos ajattelee, millaisia olivat ristin ryövärin tai vaikkapa publikaanin rukoukset, tai kanaanilaisen naisen, niin ei niissä turhia höpisty. Tuotiin se sydämessä ollut tarve esille tavan sanoin. Jeesus opetti mallirukouksen.  Siinä on varmasti kaikki oikein. Muitakin sanoja voi käyttää.

(Kuva: Piirsin joskus lapsuuden avaimenperää

 muistellessani tämän kuvan.)

 

Kun niillä ei ollut juurta - ei niistä mitään tullut

 "... kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.

Toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon..." Matt. 13:6,8

Jeesus puhuu tässä siitä, tuotammeko me satoa ikuiseen elämään. Se on se tärkein. Mutta tätä voinee ajatella myös tämän elämän asioista? Monet asiat eivät mene kuten luulimme ja toivoimme. Niillä ei kenties ollut oikeaa "juurta", eikä hyvää maatakaan. Tai kenties eivät olleet oikeaa siementäkään, joten miten niistä olisi voinut tulla toivottua tulostakaan... 

Mutta sitten voi olla asioita, jotka vain odottavat aikaansa; odottavat ehkä oikeaa esikäsittelyä? Jotkut siemenet vaativat kylmäkäsittelyn. Ja on sellaisiakin kasveja, jotka odottavat vuosikausia tulta, jotta voivat laskea siemenensä tulella raivattuun maahan. (Protea).

"Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." Matt. 15:13

Se voi olla kovaa... mutta tarpeellista.  Väärä joutaa mennä. Vain sitten voi kasvaa oikeanlainen puutarha, oikeanlainen sato.

Kuulin tänään autoradiosta hengellisen laulun, jonka sanoissa pyydettiin Herraa, että hän murtaisi palasiksi. Sitä kuunnellessa ajattelin, etten taitaisi uskaltaa toivoa sitä. Mutta laulussa oli siitäkin, että rakkaudella se pyydettiin tekemään. Siinä on iso ero, jos joku lyödään säpäleiksi vihan kiihkossa - tai hellin käsin rakkaudella ja hyvin varovasti, ettei mitään rikota tarpeettomasti.

Siunausta sinulle!

Kaikki häneen koskeneet paranivat

"He pyysivät häneltä, että saisivat edes koskea hänen viittansa tupsuun. Kaikki, jotka koskivat, paranivat." Matt. 14:36 JKR

Se vasta mahtoi olla ihmeellinen päivä Gennesaretissa! Niin monella iloa parantumisesta samana päivänä! Kaikesta siitä puhutiin taatusti seuraavana päivänä - ja ties miten pitkään sen jälkeen... 

"Kuljettuaan  [järven] yli he nousivat maihin Gennesaretissa. Kun sen paikkakunnan miehet tunsivat Jeesuksen, he lähettivät sanan joka puolelle, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat." Matt. 14: 34-35 JKR

Ja niin sitten kävi, kuin kävi, että "sen paikkakunnan miehet" eivät pitäneet tietoa vain itsellään, vaan  tahtoivat jakaa tämän ilon toistenkin kanssa. Siitä syntyi kiitosta moneen suuntaan.

Ja niin siitä puhuttiin tosiaan seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana... ja lopulta mekin saimme tiedon  tästä Jeesuksen teosta. Ja monesta muusta. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti...!

Minua puhutteli noissa muutamassa jakeessa se, että kaikki parannettiin, jotka vain koskivat. Ei siinä ruvettu erottelemaan sen ilon saajia millään tavalla. Ja Jeesukseen tarttuivat kaikki haparoivat kädet...

Siunattua päivää sinulle!

---

KLIKKAA  tuosta jos tahdot lukea lisää: Samoista jakeista alkunsa saanutta tekstiä toisen blogini puolella, mutta erilailla sanoitettuna.  

Toivo jossa elämme

"Jos siis olemme Jumalan lapsia, me olemme myös hänen perillisiään Kristuksen kanssa; jos me kerran kärsimme yhdessä hänen kanssaan, me myös kirkastumme hänen kanssaan. Minä päättelen, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, mikä on ilmestyvä meihin.
...

Mehän tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa tähän asti. Eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, ruumiimme lunastusta. Me olemme toivossa pelastettuja. Täyttyneeksi nähty toivo ei tietenkään ole toivo. Kuinka kukaan toivoo sitä, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.

Henki auttaa meidän heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän on rukoiltava niin kuin tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta. Me tiedämme, että Jumala vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden, jotka ovat kutsuttuja hänen suunnitelmansa mukaan."


Raamatun jakeet Roomalaiskirjeen luvusta 8, jakeet 17-18, 22-28
Jumalan kansan Pyhä Raamattu, Uusi Tie/Uuras Saarnivaara