Jatkuvaa epävarmuutta. Odotuksia, jotka eivät täyttyneet. Mutta niiden keskellä oli kuitenkin myös Jumalan lupausten valo. Muuten he eivät olisi kestäneet. Voisin varmaan kirjoittaa noin Jumalaan uskovista yleensäkin, mutta ajattelin tänä aamuna yhtä tiettyä pariskuntaa.
Nainen tuli yllättäen raskaaksi, ilman että oli naimisissa, kihloissa kylläkin. Mutta kun se lapsi ei ollut sen miehen... Siinä tilanteessa Marialle oli lohtuna Jumalan ylimaallinen ilmoitus, lapsi oli kotoisin Jumalan suunnitelmista.
Ja se mies. Juuri piti naimisiin mennä. Olihan hänelle löytynyt juuri sellainen vaimo, jollaisen hän tahtoi, johon saattoi luottaa. Ja sitten kuitenkin kävi näin. Mutta Joosefiakin rohkaisi unessa saatu ilmoitus asian todellisesta luonteesta, Jumalan suunnitelmasta.
Ja niin mentiin taas muutama päivä eteenpäin. Mutta sitten tuli se tieto, että verottaja vaati käyntiä kaupunkiin, joka ei ollut ihan lähellä. Sinne oli pakko pariskunnan lähteä kesken kaiken ja huonoon ajankohtaan. Kotikin juuri laitettu valmiiksi.
Perillä kaupungissa he joutuivat suuresti hädänalaiseen tilaan, kun asuntoa ei löytynytkään. Heidän oli pakko päästä johonkin, sillä lapsi syntyisi pian. Sitten joku sanoi heille lohdullisena tiedon, että he saisivat olla siinä pihan perällä olevassa rakennuksessa, jos se vain heille kelpaa...? "Että kelpaako! Olemme kiitollisia kun sen saamme!"
Ja kaiken keskelle syntyi lapsi, ihana lapsi. Heinien keskelle nukkumaan laitettava. Varmaan kävi mielessä se, että siellä kotona oli kaikki laitettu valmiiksi. Ja milloin sinne palattaisiin? Siihen tulikin menemään aikaa paljon enemmän kuin he osasivat aavistaakaan.
Ja niin seurasi vielä yllätyspakomatka vieraaseen maahan. Sielä piti aloittaa kaikki alusta. Mutta pakolaisille toi valoa tilanteeseen Jumalan enkelin antamat ilmoitukset. He tiesivät olevansa Jumalan suunnitelmissa. Mutta helppoa se ei silti varmaan ollut.
Ja tulihan se kotimaahan paluun aikakin ennenpitkää. Mutta kotimaan kamaralle astuessa tuli taas pelko, että mihin he voisivat asettua. Lopulta he päätyivät jälleen kotikaupunkiinsa takaisin.
Ja mitä tästä lapsesta mahdettiin odottaakaan? Jotain suurta tietysti, sillä olihan hänestä lupaukset olemassa. Mutta ihmisen kuvitelmat ovat maasta, Jumalan lupaukset niitä ylempänä, ja usein emme ymmärrä, kuinka ne toteutuvat. Jumalan lupaus toteutui kyllä, paljon suuremmin kuin ihmisten kuvitelmat olivat.
Katsellaan mekin Jumalan lupauksia. Ja pidetään mielessä, että Jumalan ajatukset eivät ole samanlaisia kuin meidän. Mutta Hänen lupauksensa täyttyvät kyllä.
Me voimme kokea monenlaista hätää, epävarmuutta ja murhetta, mutta Jumala ei ole hylännyt meitä. Kaiken arkisen keskellä Hän antaa valoaan, että jaksamme kuitenkin. Taas tähänkin päivään antaa tarvittavan avun ja voiman.
Jutun otsikoksi olisi sopinut tämäkin: Jumalan suunnitelmissa silti...
