"Älä päätä Herraa heikoksi tunteen mukaan... vaan luota Häneen armonsa mukaan..."*

"... olen kätkenyt sinut käteni varjoon..." Jes. 51:16 

"Herää, Herran käsivarsi! Herää ja näytä voimasi! Nouse niin kuin muinaisina päivinä, menneitten sukupolvien aikana. Sinähän iskit hengiltä Rahabin, lävistit syvyyden hirviön. Sinähän kuivasit meren, suuren syvyyden vedet. Sinä muutit syvänteet valtatieksi lunastettujen kulkea yli. Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siionin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas." Jes. 51:9-11 KR-92

"Pian  vapautetaan kahleistaan kumaraan kangistunut vanki. Ei hän kuole vankikuoppaan, eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä nostatin meren pauhun, minun nimeni on Herra Sebaot. Minä olen pannut sanani sinun suuhusi ja kätkenyt sinut kätteni suojaan. Minä levitin auki taivaan ja laskin maan perustukset, minä sanon Siionille: "Sinä olet minun kansani." Jes. 51:14-16 KR-92

"- Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä, Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho? Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi, joka levitti auki taivaan ja laski maan perustukset? Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päivää vainoojasi vihaa kun hän yritti tuhota sinut? Missä on nyt vainoojasi vimma?" Jes. 51:12-13 KR-92

"Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut  vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene. Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: - Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka syö rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen." Jes. 6-8 KR-92

"Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.  Minun vanhurskauteni on lähellä, minä suon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat." Jes. 51:4-5 KR-92

"Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette  vanhurskautta ja etsitte Herraa! Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu. Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti! Yksi ainoa hän oli, Abraham, kun minä hänet kutsuin: minä siunasin hänet runsaudella. Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ja ylistyslaulu." Jes. 51:1-3 KR-92

---

* Otsikkona kehnon käännökseni mukaan kohta  runoilija William Cowperin runosta. 

Levottomalle julistetaan Herran läsnäoloa

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet. 1:2  -33/-38

".. yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta..." Fil. 2:1 KR-92

"Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa," Fil. 2:6-7 KR-92

"Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." Luuk. 5:29-32 KR-92

"Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan." Luuk. 15:2 KR-92 

Nämä kaksi henkilöä poimin erään aamun luettavista - Sakarias ja Jaakob

Sakarias Luuk. 1:57-66. Johanneksen nimenanto herätti hämmennystä, eihän suvussa ennestään ollut ketään sen nimistä.

"He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja puhkesi ylistämään Jumalaa." Luuk. 1:62-64 KR-92 

Voi vain kuvitella sitä ilon tunnetta Sakariaalla: hänellä oli nyt poika, oma lapsi! Jo se oli suuri ilo. Mutta sitten tapahtuu vielä se, että "mykän kieli riemuun ratkeaa...". Kenties se oli kuin sisällä kupliva ilon virta joka hetken kuluttua purkautui ääneen lausuttuun iloon, nauruun, ylistykseen; ja Pyhän Hengen antamiin profeetallisiin sanoihin!

Jaakob ( - 12 pojan isä) 1. Moos. 28;10-17

Tämä pakolainen näkee unta, jossa hänelle luvataan omaksi se maa, jonka päällä hän nyt makaa, karusti vain kivi päänalusenaan. Ja tälle yksinäiselle matkalaiselle luvataan valtava jälkeläisten määrä tulevaisuudessa, ja myös varjelus hänen matkalleen ym. suurta. Voi vain kuvitella, kuinka unestaan herännyt ponnahtaa vähän järkyttyneenäkin istumaan, ehkä hiessä kylpien ja huudahtaa sittten: "Herra on totisesti tässä paikassa enkä minä tiennyt sitä." Tämä kaikki taatusti rohkaisee häntä hänen myöhemmissä vaiheissaan, jotka eivät olleet helppoja.

"Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Aabrahamin ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun  sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut." Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra totisesti on tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä." 1. Moos. 28:13-16 KR-92

Jaakobista on suora "linkki" tai "lanka" meidän omaan aikaamme: keskuudessamme elää Jaakobin jälkeläisiä. Heitähän ovat juutalaiset. Heitä on monissa maissa, mutta suuri osa on jo tuotu takaisin siihen omaan, Jumalan lupaamaan, maahansa. Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen luvattu siunaus on myös tullut kaikille kansoille Jeesuksen myötä. Hänessä meillä muillakin kansoilla on luvattu perintö - paikka Taivaallisessa kodissa.

Tilivelvollisena

(Tämä oli julkaistu toisessa blogissani joskus, mutta ei täällä)

Tämä luonnoksiin jäänyt teksti oli oikeastaan jatkoa yhteen aikaisempaan juttuun. Kyseisen päivän toisesta jakeesta aiheensa saanut. Jae oli tämä: "Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr. 4:13 

Tili, siitä voi tulla monenlaista mielikuvaa. Minulle siitä tuli mieleen niinkuin jonkin kaupan, vaikkapa nyt ruokakaupan tili, jolle voi velaksi ostaa. 

Mitenkähän paljon meidän tilillemme Jumalan edessä onkaan kertynyt velkaa? Emme edes tiedä, miten paljon. Ja se on lopulta suurempi, kuin kykenemme edes kuvittelemaan. Isot "summat" ehkä muistamme, mutta kaikesta "pienestäkin" kertyy äkkiä isosti maksettavaa.

Ja nyt sitten käy ilmi, että summa onkin niin järkyttävä jo, ettei ole mitään mahdollisuuksia näköpiirissäkään millä maksaa. Mitenkäs nyt käy? Meneekö velkamme "ulosottoon", ja menetämme kaiken, mitä luulimme omistavamme. 

Mutta nytpä käykin niin, että hän, jolle velkaa olemme, tuleekin itse avuksemme! Hän maksaa velan itse! Onko moista ennen kuultu! Mutta nyt on, koska niin oli Taivaan  Herra päättänyt ja Poikansa kanssa sopinut, että tahtovat auttaa meidät pinteestä. Ja niin tehtiin! ✝️

Puhkeaa jo sieluni kiittämään!☀️

"Sisintäni myöten" sinun tekoasi...

"Sinä olet luonut minut 

sisintäni myöten...

Minä olen  suuri ihme,

ja kiitän sinua siitä..."

Ps. 139:13-14 KR-92

Sisimpäni ei ole vain pimeä paikka jollekin rojulle. Valoisaksi, kauniiksi ja avaraksi sen loit. Minulta tosin on kertynyt sinne kaikenlaista roinaa. Sisimpäni siivoamiseen tarvitsen ehdottomasti sinut. Kukaan muu ei siihen riitä. 

"Vaikka sanoisin:

"Nyt olen pimeyden kätköissä,

yö peittää päivän valon", 

sinulle ei pimeys ole pimeää, 

vaan yö on sinulle kuin 

päivänpaiste, 

pimeys kuin kirkas valo." 

Ps. 139:11-12 KR-92

 

Ajatus kannetuksi tulemisesta

Vanhasta muistosta ensin: ... oli joku koulun juhla, olisiko ollut kevätjuhla, ihan alaluokilla... jonkinlainen kuoro lauloi juhlasalin etuosassa toisten edessä... yksi kuorotyttö pyörtyy lattialle. ...sinne melkein edessä istuvien jalkojen eteen... Tytön oma tunne, kokemus ja muistikuva, siinä tilanteessa siitä oli, että hän olisi ollut pidempäänkin pystyssä  ja jatkanut laulamista, mutta se muistikuva ja tunne on vääristynyt. Todellisuus oli sitä, että hän kaatui jo ennenkuin itse tajusikaan. Herättyä hänelle kerrottiin, että hän pyörtyi jo aiemmin, kuin oma käsitys oli. Oma mieli kulki pyörtyessä vielä eteenpäin, vaikka oli jo taju ns. kankaalla. 

No miten tämä sitten liittyy kantamiseen? Siten, että siellä koulun juhlassa tämä kuorotyttö kannettiin opettajan toimesta, hänen käsivarsillaan, opettajainhuoneeseen virkoamaan.

Meitä ihmisiä voidaan kantaa monenlaisissa tiloissa; joskus kiljuvina lapsina, jolloin rimpuilemme kenties kovinkin, ennenkuin rauhoitumme. Joskus on lapsen oma toive päästä syliin, kannettavaksi. Toisinaan kannettavana olevat nukkuvat. Tai eivät muuten tajua, että heitä kannetaan. 

Aikojen kuluessa muistikuvat kannetuiksi tulemisista voivat hiipua harvaksi kuin  harsokangas. Mutta tosiasia ei silti muutu.

(vanhempi käännös): "...minä olen kantanut teitä, niinkuin mies kantaa poikaansa..." Tai tyttöään.

"... Herra, teidän Jumalanne, kantoi teitä kuin isä lastaan koko sen matkan, jonka te kuljitte, aina tänne saakka." 5. Moos. 1:31 KR-92 

Tuokoon tämä päivä sinulle maallisen ja Taivaallisen auringon valoa, iloa ja lämpöä! Ja vaikka jonkun kivan yllätyksenkin ❤️

Lohdullinen sana "pyrkimisestä"

Tänä aamuna lukemiseni näivettyivät vain niiden muutaman  valmiiksi painetun jakeen lukemiseksi  Päivän Tunnussanasta  - ja seinäkalenterista. Kalenterin jae tuntuikin minusta yllättäen  lohdulliselta, vaikka joskus olisin  voinut kokea sen aivan toisin. Jae oli tämä: 

"...pyrkikää siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi ..." 2. Piet. 3:14 (Raamattu kansalle käännös) 

Se sana "pyrkikää" tuntuikin nyt lohdulliselta! Se sana ikäänkuin tunnistaa sen, että vajaaksi kaikki meidän tekomme jääkin tietysti, mutta silti saamme  kulkea oikeaan suuntaan, tavoitella sitä. Mutta täydelliseksi tekijämme on Jeesus! Emme me itse. Itsessämme jäämme jatkuvasti monin tavoin vajaaksi.

Mooses lausui: 

"Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle. Sillä minä julistan Herran nimeä, antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio, täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on."  5. Moos. 32:2-4 

Kuin juhlat!

En ole yhtään juhlaihminen. Mutta nyt minulla on erikoisesti sellainen tuntu, kuin olisi juhlissa ollut ja muistelee sitä kaikkea - ja kuitenkin olen yhtä arkisesti keittön pöydän ääressä kuin muinakin aamuina. Se juhlien jälkituntu tuli tämän aamun lukukohdistani! 

Mitä sitten luin? Kirjoitin vihkoon niistä jo kolme sivua, en tiedä jaksanko kaikkea toistaa tässä, mutta laitan lyhyesti.

Matt. 15:29-39 "...rampoja... JA MONIA MUITA..." 

Jeesus paransi sairaat, sääli ihmisiä, jotka olivat jo kolme päivää hänen luonaan olleet - ja nyt tarjoili heille vielä ruoankin!

Miten levisikään ilosanoma niistä JUHLISTA kun kertoiltiin tutuille ja tuntemattomille parantumisista ja ruokatarjoilusta.

"Herra avaa teille aarreaittansa, taivaan..." 5. Moos. 28:12 KR-92 

"Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä." 1. Piet. 2:3 KR-92 

"Silloin hän sanoi heille: "Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa." Matt. 13:52 KR-92 

Jos tahdot vielä "jälkikekkereihin", niin lue Apt. 9:32-43 (Aineas, Tabita)

Pietari rukoili ja yksinkertaisesti Tabita avasi silmänsä  ja nousi istumaan. Arkisen ja yksinkertaisen keskellä tapahtui valtava ihme.

---

---

Sekin on ihme, että tunsin noita  tapauksia luettuani sellaista juhlien jälkituntua!  Edellinen teksti vihossani oli paria päivää aiemmin ja sen aihe oli ihan toinen: sitä kuinka mieleni niin pienestäkin myrtyy  ja "painuu miinukselle"... No nyt sain ihan toista🙂☀️🙏 

"Vähäpätöisin, nuorin", tai muuta vastaavaa?

Koetko sinäkin olevasi vähäpätöisin, nuorin, puhelahjaton, tai jotain muuta vastaavaa? Et ole yksin, olet samassa seurassa kuin tunnetut voitokkaat Jumalan palvelijat! Veljiensä joukossa nuorin oli Daavid... Entäs heikosti puhumaan kykenevä?  Mooses! Suuri kansanjohtaja. Entä kuka sitten oli tämä, joka tällä kertaa valittaa sitä, että on  heimonsa vähäpätöisimmästä suvusta ja lisäksi oman perheensä nuorin, ja joka vieläpä juuri sillä hetkellä, kun häntä tultiin puhuttelemaan, työskenteli piilopaikassa, koska pelkäsi ryöstäjiä?  

Se oli hän, joka myös valitti sitä, että "...jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on hylännyt meidät ja jättänyt midianilaisten armoille."*

Tätä ihmistä oli juuri tuota sanomista ennen nimitetty urheaksi soturiksi. Mutta tämä tyyppi oli jättänyt huomioimatta sen sanomisen alkuosan: "Herra on kanssasi..."* ja ryhtyi purkamaan pettymystään siitä, ettei ollut nähnyt Jumalan toimintaa ahdingoissa.

Mutta mitä tapahtuu nyt? Mitä hänelle sanotaan: 

"Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: "Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!"*

Tämä henkilö oli Gideon... Hän, joka vieläkin kaipasi Jumalalta lisävarmistuksia asialle. Mutta lue niistä lisää Raamatusta.

* Tuom. 6:13, 6:12, 6:14 KR-92

 

Sanooko Jumala meilllekin, että käyttäisimme sitä voimaa, joka meissä on, ja valtuuttaisi johonkin hommaan?  

---

Mitähän se Gideon mahtoi ajatella, kun meni  niitä viljojaan puimaan siihen viinikuurnaan? Ajatteliko kenties, että voi kun joskus vielä saisi nähdä sen päivän, jolloin voisi kaikessa rauhassa viljansa puida... 

Pyhästä Hengestä - sen saamisesta LAHJANA

Se lahjoitetaan Jeesukseen uskoville. Johannes Kastajasta tosin sanottiin jo ennen hänen syntymäänsä enkelin ilmoittamana näin:  "Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta." Luuk. 1:15. Hänhän olikin Jeesuksen edeltäkävijä. Mutta me muut sitten; näköjään sen lahjan voi saada ennenkuin ihminen on tullut kastetuksikaan.

Saul/Paavali. Apt. 9:10-18 KR-92 kts. Raamatusta: "...kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee... ... Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."  Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin."

Saul oli saanut uskon lahjan sen kolmen pimeän hiljaisuuden päivän aikana, jolloin hän ei nähnyt, syönyt, eikä juonut. Mutta hän oli silloin Jumalan puhuttelussa. Hän näki sinä aikana näyn, että Ananias -niminen mies tulee, ja laittaa kätensä hänen päälleen, jotta hän saa näkönsä jälleen. 

Sitten oli se tapaus, että uskoon tulleet - Pietarin puheen aikana - Korneliuksen kotona saivat lahjan: "...hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa..." Apt. 10:45-46 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen..." Apt. 10:47-48 

Ja sellainenkin tapaus oli, jolloin uskovat saivat Pyhän Hengen vasta kasteen jälkeen - itseasiassa uudelleenkastamisen jälkeen: "Ja hän sanoi heille: "Saittteko Pyhän Hengen silloin kun tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi heille: "Millä kasteella te sittten olette kastetut?" He vastasivat:  "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka on tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat." Apt. 19;3-6

Olisivatko he voineet saada Pyhän Hengen lahjan, vain Paavalin kättten päällepanemisen kautta, vai oliko sillä kasteasialla joku osuus asiassa, siihen en minä osaa sanoa mitään. Pyhä Henki jokatapauksessa toimii jakaen lahjoja - erilaisia lahjoja - oman tahtonsa mukaan; "...mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:11

Haluaisin vielä korostaa sitä asiaa, että kyseessä on lahjasaamiset. Siis LAHJAT. Ja lahjathan on sellaisia, joiden saamiseen meillä ei ole osaa eikä arpaa omilla tekemisillämme. Armosta saadaan vaan.

---

Tänä aamuna lukuvuoroon osui tuo Paavalin tapaus, kun hän sai sen lahjan. Innostuin kirjoittamaan vihkooni siitä. Ja kun oli jo aiemminkin näitä tapauksia mieleen tullut, niin muistelin niitäkin. Mutta onhan Raamatussa enemmänkin näitä kertomuksia Pyhän Hengen työstä ja ilmestymisistä.

Hän tietää kaiken vaivan ja tuskan, mitä maan päällä on.

"Sinä olet sen nähnyt,

sillä sinä havaitset

vaivan ja tuskan, 

ja sinä otat sen

oman kätesi huomaan;

sinulle onneton uskoo asiansa,

sinä olet orpojen auttaja."

Psalmi 10:14

Minulle tuli mieleen  muutamia  sanoja tuosta jakeesta, kun mieleni oli jäänyt pyörittelemään lehdistä lukemiani ihmiskohtaloita. Hän on kuitenkin nähnyt sen kaiken, ottanut kätensä huomaan... 

Koko Psalmista 10 löytyy sanoja, kuin kuvaa, myös sille, mitä sodassakin tapahtuu. Vai pitäisikö paremminkin sanoa niin päin, että sota on avannut silmät näkemään paremmin psalminkin kuvat.

Sinä olet kuullut - Viritä riemulauluun, sytytä silmiini valo!

"Herra, kuinka kauan?

Oletko unohtanut minut iäksi?

Kuinka kauan peität minulta kasvosi?

Kuinka kauan huolet painavat mieltäni..."

                                                 Ps. 13:2-3 KR-92 

"Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa, 

huutavat apua maan mahtavien vallan alla. 

Kukaan ei kysy: "Missä on Jumala, 

minun luojani, hän,

joka yksin yön pimeydessäkin

kohottaa huulillemme ylistyslaulun, 

hän, joka opettaa meidät 

taitavammiksi kuin maan eläimet

ja osaavammiksi kuin taivaan linnut?"

                                     Job 35:9-11 KR-92

Kaiken sinä olet kuullut ja nähnyt! 

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne."  Ps. 139:4 

Kerran puretaan kaikki verkot, joihin olemme  juuttuneet...

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps. 25:5 

  

Mitä sitten on se lähellä oleminen?

Herra on lähellä niitä, joilla on särjetty sydän! (Psalmista 34, jakeesta 19) 

Jumala ensin meitä rakasti! 

(1. Johanneksen kirjeen 4. luvun jakeesta 10)

Jo silloin, kun vielä olimme syntisiä! (Roomalauskirjeen 5. luvun jakeesta 8) 

---

Ja lisään vielä tämän: Psalmi 73 sopisi tähän luettavaksi myös...

"Sinun isiesi Jumala"!

"Kun oli kulunut neljäkymnentä vuotta,   autiomaassa lähellä Siinainvuorta hänelle ilmestyi enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta." Apt. 7:30 

Mooses oli jo vanha: 80-vuotis. Hän tuskin odotti enää niin mitään itselleen, mutta kenties muisteli - entisiä - ja sitäkin, millainen oli hänen isänsä ja lapsuutensa. Miten hyvin hän sitten oikeastaan isäänsä tunsi? Mutta nyt Jumala ilmoittaa, hänen mennessään katsomaan outoa näkyä, kun pensas* on liekeissä:

"...Silloin hän kuuli Herran äänen: 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.'..."  j. 32

Sillä sanalla oli Moosekseen järisyttävä vaikutus, sillä: "...Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa." j. 32

Voiko autiomaassa olla pyhää maata? Voi. Koska Jumala sanoi niin ja oli siellä!  "Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata." j. 33

Ja Jumala oli nähnyt! "Minä olen nähnyt, miten kansaani sorretaan Egyptissä, ja olen kuullut, miten se huokaa. Nyt olen astunut alas vapauttamaan kansani: Tule, minä lähetän sinut Egyptiin." j. 34 

"Tule, minä lähetän sinut"!  Mitähän Mooses ajatteli sen kuullessaan? Oliko hetki hiljaista, koska hän oli niin ällistynyt, - suorastaan järkyttynyt kuulemastaan? Eihän hän voisi! Ei hän voisi sinne mennä... ties mitä hänelle tapahtuisi! Ja hänhän oli jo niin vanha, etteihän se nyt senkään vuoksi... Eikä hänellä ole puhekykyäkään niin paljon... Ihan mahdoton ajatus! Eiväthän edes hänen oma kansansa varmasti ottaisi todesta häntä... Vai ottaisivatko?

"...Mutta juuri hänet Jumala lähetti..." j. 35

"Juuri hän johti heidät pois..." j. 36

"Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: 'Junala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni.'"  (Jeesuksen)!  j. 37

"Juuri Mooses... välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille." j. 38

Mooses oli siellä autiomaassa ikäänkuin "katvealueella" - niinkuin puhelimet toisinaan ilmoittaa, mutta Jumalan silmissä hän ei sitä ollut!

* Pensas... Orjuuden vapautuksen välikappaleena ollut Mooses sai toimeksiantonsa orjantappurapensaan luona.

 

Pettynyt?

Eilen kirjoitin vihkooni muutaman sanan pettymyksestä. Ja nyt kun en jaksa ruveta tekstiä yhdellä sormella kännykälle naputtelemaan, enkä isompaa konetta virittelemään käyttöön, laitan näin:

Valitan kehnoa käsialaa:(    

"Mutta kun se yks puuttuu!"

Yhdellä naisimmeisellä sattuu olemaan paljon ompelukaavoja. Hän katseli niitä taas kerran, levitteli lattialle ne kaikki - ja laittoi sitten ne laatikkoon takaisin.

Mutta sitten... Tuli ajatus, että tästähän puuttuu yksi? Missä se on? Alkoi vimmattu etsintä kaikista paikoista joissa se olisi voinut olla. 

Sitä kaavaa ei vielä löytynyt. Tuntuikin ihan siltä, ettei ne muut nyt ole mitään, kun se yksi puuttuu... Olisi ollut niin kiva liittää se yksi vielä muiden joukkoon.

---

Tämä oli ihan omasta arjestani tänään. Kun hiki päässä sitä kaavaa etsin, tuli mieleen Jeesuksen kertoma Hyvästä Paimenesta. Ikäänkuin olin hieman enemmän  nyt ymmärtävinäni sitä, että ne muut jätettiin aitaukseensa, kun oli ihan pakko lähteä etsimään sitä kadonnutta. Sellaisella vimmalla Jeesus kadonneita etsii, ettei mikään muu ole hänelle tärkeämpää!

..."En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut." Joh. 18:9

Sana rauhasta

"Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen."  Matt. 5:9 KR-92 

Kuka sitten olisi se rauhantekijä? Ehkäpä myös hän, joka julistaa sen sanan suuresta sovinnosta, jonka Jumala jo meihin nähden teki!  

Ei vain suuria sotia, tai pieniä riitoja, sovitella. Monesti tarvitsemme sovintoa ihan itsemme kanssa. Ja Jumalan kanssa. Sitä voi meille julistaa toinen ihminen, tuttu tai tuntematonkin. Mutta joskus kirjastakin saattaa löytää sen, joka julistaa sen  rauhan. Tai jostakin hyvästä ohjelmasta. Sellaiset rauhantekijät eivät usein edes tule itse tietämään olleensa osallisena rauhanprosessissa. 

"Matkavälähdyksiä" luetusta

 "...niin olen minäkin lähettänyt heidät..." Joh. 17:18

"...ohjasivat rantaa kohti... ...uimataitoisten hypätä ensimmäisenä mereen... ... toisten... lankkujen varassa tai muilla laivankappaleilla... 

NÄIN KAIKKI PÄÄSIVÄT ONNELLISESTI MAIHIN..." Apt. 27:40,44

---

"Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin...

Viime yönä näet vierelläni seisoi... Jumalan enkeli... 

Pysykää siis rohkeina... 

...uskon, että niin käy, kuin minulle on sanottu.

YKSIKÄÄN TEISTÄ EI MENETÄ..." 

Apt. 27:22,23,25,22

Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan..." Apt. 27:36

Voimista ääni Taivaan maan...

Älä anna pelkojeni puhua liian kovaa.

Voimista ääni Taivaallisen kotimaan.

Sinua kohti käteni ojennan.

Isä, joka aina on läsnä,  siunatkoon ja varjelkoon päiväsi tänäänkin☀️  

---

Kuvitus tänä aamuna otettua:) 

Älä pelkää! ❤️

"Älä pelkää,

usko ainoastaan." 

Mark. 5:36

Eikä sitä sanota vaativana käskynä, joka lisäisi ahdistustamme tai pelkoamme, vaan rohkaisevana  sanana, ettei tarvitsisi. Mutta jos kuitenkin pelottaa, voidaan tarrautua Isään. Hän pitää pelokkaasta kiinni rakkaudella.

"Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagogaan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan." Mark. 5:36

---

Päivän sanasta:

"... Sano heille, että minä olen nyt ryhtynyt huolehtimaan heistä ja olen nähnyt, mitä heille on Egyptissä tapahtunut. " 2. Moos. 3:16 KR-92 

"...Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä." Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa." Apt. 4:29-31 KR-92 

Se ei ollut vielä loppu

"Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: Tällä tavoin juutalaiset  Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Apt. 21:11 KR-92 

Mahtoikohan siinä käydä Paavalilla kuuma pelon sävähdys, kun hän kuuli nuo sanat, mikä häntä odottaisi. Tosin, oli hän siitä jo aiemminkin "kuullut", kun Pyhä Henki oli ilmoittaut. Ainakin toiset nyt rupesivat pyytelemään, ettei Paavali lähtisikään Jerusalemiin. Mutta Paavali kielsi heitä itkemästä ja raastamasta hänen sydäntään sillä tavoin. Tilanteessa on täytynyt olla paljon tunnetta puolin ja toisin! 

Emme ihan tiedä, miten Paavali siinä tilanteessa sen ilmoituksen koki. Olihan hän jo aiemmin (Apt. 20:23) saanut Pyhältä Hengeltä viestiä, että kahleet, ym. häntä odottivat. Voi tulla mieleen, että oliko tarpeen "pelotella" häntä tällaisilla ilmoituksilla; joutui jo etukäteen pelkäämään? Ei se ollut pelottelua, vaan, voisiko sanoa, että huolenpitoa. Sillä tavoin, ettei kaikki siellä perillä tulisi täytenä yllätyksenä. Ja erityisesti siksi, että Paavali voisi rukoillen valmistautua, ja ehkä vahvistua, kestämään sitä kaikkea, mitä tulossa oli. Ja samoin oli se muille sen kuulleille rukousaihe; rukoilla ystävän, ja hengellisen isän, puolesta!

Paavalikin oli ihan tavan ihminen pelkoineen ja tarvitsi yhtälailla rohkaisua kuin muutkin.

Mutta vaikka ilmoitus oli pelottava ja toi  monenlaista mieleen, se ei ollut vielä loppu! Ei Jerusalemissa, vaikka siellä alkoi omanlaisensa prosessi. Jopa Roomassa - jonne hänen tiensä lopulta johti - hän asui vielä kaksi vuotta (Apt. 28:30) omassa vuokra-asunnossa (Apt. 28:16), vankina tosin, mutta sinäkin aikana tuli varmaan monta ihmistä evakelioitua ja opetettua. Myös se hänen vartijansa sai varmaan oikein rautaisannoksen evankeliumia! 

"Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen  rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan pyhitettyjen joukossa." Apt. 20:32

Näin hän lähtiessään tervehti eräitä, kun tiesi ettei enää nähtäisi. 

Niinpä siis - jotain kristityn vaelluksesta

Niinpä siis - vapaasti muisteltuna - tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on tuleva.* (kts. sanatarkasti haluamastasi käännöksestä. Room. 8:18)*

Tulin jo kirjoittaneeksi toiseen blogiini Kristityn vaelluksesta; elokuvasta, ja siihen aiheeseen liittyvistä löydöistä.

Mutta totean siihen liittyen, että minäkin olin tänä aamuna haluton; haluton syömään "Sanaa". Se matkakaveri nimeltä "haluton" voi esiintyä muillakin nimillä, ainakin minun mukanani roikkuessa; väsynyt, masentunut, pelokas mieli, tai lamaantunut.

Mutta Isä sanoo lempeästi:

 "Mitä jos söisit edes vähän jotain?"

Se vähä - joku mieluinen vaikka, voi joskus virkistää ihan yllättävän paljon. Ja sanotaanhan, että ruokahalu kasvaa syödessä... Minulle kävi tänä aamuna  juuri niin. Muuten en edes naputtelisi tässä nyt. En minä mitään ilolauluja nytkään laula, tai riemun tunteissa hehku - mutta senkin aika on taas joskus!

"Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on vanhurskauden portti, josta vanhurskaat saavat käydä." Ps. 118:19-20 KR-92

---

Tämän jutun "parin" näkee toisen blogini puolelta: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/elokuvavinkki-kristityn-vaellus.html

"Kun meillä on tämmöinen palveluvirka"

 Seinäkakenterista luin kohdan; Jeesuksen sanat:

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." Matt. 28:18-19

Jotenkin, kun sen siitä luin, ajatus jakoi tekstipätkän kahteen osaan ja huomio kiinnittyi asiaan paremmin. Usein nuo jakeet lukee kokonaisuudessaan vähän niin, että no joo, pitää mennä ja tehdä. Niin kyllä, mutta millä vallalla: Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä! Ei meidän vaivaisten käsketty lähteä soitellen sotaan ilman kaikkea sitä, mitä tarvitaan. Jeesus antaa kaiken tarvittavan siihen. Se voi silti varmaankin silmille näkyä heikkoutenakin,  sillä kaikenlaisiin oloihin Jumala varustaa ja lähettää. Kaikenlaisten ihmisten pariin lähetettiin kaikenlaisia ihmisiä. 

"Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu." 2. Kor. 4:1 KR-92

"Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme." 2. Kor..4:7 KR-92

 

"...olla saat rakkaanaan, olla saat olemassa vaan..."

Tämä oli toisesta niistä eilen blogissa esillä olleesta Taneli Korpivaaran laulusta*. Soi ihanana muistutuksena mielessä, että saadaan vain olla. Helposti tulee sellainen ajatus, että meitä rakastettaisiin sen perusteella, mitä teemme, mitä saamme aikaan. Ei se niin ole! Rakkaudesta meihin Jumala meitä rakastaa ❤️ ja tahtoo jokaisen kutsua kotiin! 

---

*Voit kuunnella ne laulut edellisen jutun linkeistä, jotka menee Hengellisen laulukirjan sivulle, jota Korpivaara pitää ja jossa hän laulaa ja soittaa.  

Valoisat laulut ☀️

Heräsin tänä aamuna masentuneella mielellä. Ulkona kävellessäni sitten soittelin sellaista musiikkia, joka ei ainakaan painaisi alemmas. Tässä niistä yksi. 

Siksi kiitän/Taneli Korpivaara:

 https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6482 

Tämä jää valoisana soimaan mieleen!

Ja niin jää muuten tämä toinenkin.

Rauhan satama/Taneli Korpivaara:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6656

Elämän rakentamista...

"Rakkaat ystävät, rakentakaa

te edelleen 

elämäänne

pyhimmän

uskonne

perustalle,

Pyhässä Hengessä rukoillen." 

Juudaksen kirje 1:20 KR-92

Voidaan miettiä, suunnitella, rakentaa, puuhastella, ja uskoa, elämässä monenlaista. Mutta pyhimmän uskon perustalle kehoitetaan rakentamaan. 

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus."  1. Kor. 3:11 

Paras perustus ei olekaan hyvät asiat elämässämme; ei hyvä terveys, ei hyvä koulutus tai hyvä työ, ei hyvä puoliso eikä koti, tai mikään sellainen sinänsä hyvä asia. Ne voivat olla hyviä rakennuspalikoita. Mutta Jumala voi kyllä antaa muunkinlaisia hyvän elämän rakennuspalikoita, jotka eivät meitä kenties itseä niin innosta. Mikä on itseasiassa hyvä elämä? Siihen voi olla monenlaista vastausta, mutta paras lienee se, minkä Jumala antaa; Jeesuksen sanoin: "...Minä olen tie, totuus ja elämä..." Joh. 14:6

---

Mieleeni tuli tuo ylimmän jakeen ajatus: rakentakaa elämänne pyhimmän uskonne perustalle,  kun olin ensin muistellut vanhoja, eli vanhempieni kotitalojen paikkoja, joista kumpikaan paikoista ei ole enää suvun omistuksessa. Niistä toisesta paloi talokin jo 70-luvulla.  Vanhojen miettimisestä siirryin sitten  miettimään tulevia. Mikä voisi olla parempi vaikka  elämänohjeeksi nuoremmille polvillekin, kuin tuo;  sille kestävimmälle perustalle oman elämän rakentaminen? 

Jos olet käynyt joskus katselemassa vaikka vanhoja talon paikkoja, saatat nähdä maassa yhä perustukset, vaikka rakennukset ovat hävinneet.

Jeesus Kristus. Sillä seisokoon elämämme. 

Hukkaan mennyttä aikaa?

 

24.5. kirjoittamani.

Kimalteleva ovi - ja muita paikkoja...

Vessan oven lasi kimaltelee juuri nyt. Mutta kuvaa siitä ei onnistu saamaan. Kimaltelu tulee siitä, kun aurinko ☀️ tulee ikkunan kautta siihen ja lasin epätasainen pinta kimaltelee 

- kuin joskus ruohikossa sadepisarat

tai jäisenä aamuna kimallus

värillisenä ruohoissa -

niin on nyt tuossa ovilasissa, värillinen kimallus.

Onko tällä jotain yhteistä tämän uskonelämän kanssa? Sekin on yhtä todellinen, kuin aurinko, mutta ei aina niin näkyvä asia; jota ei voi kuvata, niin silmin nähdä, vaikka haluaisi. Se on lahja, joka on paikalla ja hetkessä nähtävä. Sitä ei voi koota varastoon.

Aurinko oli aiemmin tässä pöydälläkin, osuen juuri siihen kohtaan, missä tarvitsin; kirjaan. Nyt se osuu pöydän alle. Auringon säteitä ei voi hallita. Ne tulee ja menee tahtonsa mukaan; näyttäen myös sitä, mitä ei meiltä kysytä. Joskus pidämme siitä, joskus emme; (kuin vaikkapa likaiset ikkunat... meillä).

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh. 3:8 

Ja pian valoa on koko huoneessa - ja ulkona - kaikkialla... ☀️ 

---

Kirjoitin toiseenkin blogiini jotain vähän myöhemmin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/haaveista.html

Hengellinen pieneläjä - "pienviljelijä"

Koen olevani sellainen "hengellinen pieneläjä". Ja niin muutoinkin. Menestystä ei näytä olevan. Toisaalla ovat suuret "tilalliset" ja "menestyjät", joilla kaikki hankkeet tuntuu menestyvän.

Tänä aamuna mieleeni tuli laulun sanoja: "...suo kipinä Henkesi tulta, minun syömmeni kynttilään..." Se on Hilja Aaltosen laulun sanoja. 

Joskus on niin, että nuotion sytyttäminen on kovin hankalaa. Kuten meillä muutamia päiviä sitten. Monenlaista sytykettä piti olla, ja siltikin homma takkusi. Nuotionhoitajan piti puhaltaa siihen aika ajoin, että liekki taas nousi. Toisaalta sytytetyn nuotion tulet voi pienestä kipinästä lennähtää muualle ja sytyttää isonkin palon. Mutta me jotka  "hengellisien nuotioidemme" ääressä kykimme, tarvitsemme kyllä sen kipinän Taivaalliselta sytyttäjältä.... Muuten ei syty. Mutta Taivaallinen sytyttäjä sytyttää vaikka märät puut!

"Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen." Ps. 34:9 KR-92

---

Kuunneltavaksi ja katsottavaksi:

Virsi 14: "Syvässä yössä viesti kiirii... Näin Herra meidät pelastaa..":

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/ 

Virsi 114: "Oi Pyhä  Henki, Jumala, nyt meille rauha lahjoita... Kirkasta armo Kristuksen...":

https://virsikirja.fi/virsi-114-oi-pyha-henki-jumala/ 

"Mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle?"

 

(kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi)

Vaikea kuvitella millä mielin siinä pilven - ja Jeesuksen - etääntyessä oltiin! Masentumaan ja hätääntymään taipuvan mieli painui ehkä maahan, että kuinka nyt selvitään. Positiivisen ajattelun syntymälahjana saanut ehkä ajatteli innostuneena, että: "Vau! Mitähän kaikkea nyt seuraa!". Ja muiden ajatukset poukkoilivat jossain  ilon ja surun välillä.

"Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.

Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. 

Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." 

Apt. 1:9-11 KR-92

   

---

Löysin muuta etsiessäni tuon kuvan, jonka olin tehnyt huhtikuun alkupuolella yllä olevaan Raamatunkohtaan. En liene ollut silloin kuvaan oikein tyytyväinen. Mutta kun tänä aamuna yritin ihan muusta syystä* pilvikuvaa saada aikaiseksi, huomioin tuon piirustustarvikkeiden joukosta  löytäessäni, että siinäkinhän on ☁️. 

* Oli tänä aamuna kivan sininen taivas, valkoisia pilviä - ja alkava koivujen viherrys.  Kuva on kesken, enkä tiedä mitä siitä tulee. Ei varmaan ihan sitä, mitä aikomus oli.   

---

No nyt senkin näkee tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/sehan-oli-ihan-kesainen-nakyma.html

Hän vain tahtoo olla kanssamme

Niin. Hän vain tahtoo kulkea kanssamme,  mutta entä me? Kuinka me siihen suhtaudumme? Onko siinä jotain samaa, kuin että lapsia joskus ärsyttää se vanhempiensa läsnäolo. Suhtaudutaan torjuvasti siihen vanhemman lähelläoloon, kun ei käsitetä sitä oikein. Saattaa olla luuloja, että vanhempi vain tahtoo olla kyttäämässä, määräilemässä ja jakelemassa ohjeita, joita ei haluta. Ei tule mieleenkään, että ihan omasta halustaan vanhempi siinä olisi. Ei tajuta, että se vanhemman yksinpuhelu johtuukin ehkä siitä, ettemme itse halua vetää esiin meitä kiinnostavaa puheenaihetta. Ei aina tietysti tarvitse mitään puhuakaan, saa olla hiljaakin. Mutta meidän voi olla hyvä käsittää, että Jumala on kiinnostunut meistä - ei meidän virheistämme - vaikka meistä niin monesti ehkä tuntuukin, että ne virheet olisi se kiinnostuksen kohde. Vajavaiset ja vialliset maalliset esikuvat, himmentää ja vääristää kuvaamme ja käsitystämme Jumalasta Isänämme. Ja kaikki maalliset vanhemmat kantaa mukanaan niitä eväitä, joita itse ovat saaneet - tai olleet saamatta. Mutta niiden hyvien eväiden puutoksissa voi Jumalalta saada jotain parempia tilalle. Saa pyytää uusia eväitä. 

"Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen." 2. Tim.1:7

"Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälkeen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme "Abba! Isä!" Room. 8:15  

---

Tuossa toisessa kirjeessä Timoteukselle, ensimmäisessä luvussa, Paavali viittaa myös omiin esivanhempiinsa ja kiittää siitä hyvästä perinnöstä, jota on heiltä saanut. Sitten hän muistelee Timoteuksen äitiä ja isoäitiä, joilla myös oli usko. Ja luvun alussa Paavali nimittää Timoteusta pojakseen, olihan hän tämän hengellinen isä. Luvun lopussa Paavali kehottaa Timoteusta ottamaan esikuvakseen ne "terveelliset sanat", jotka on Paavalilta kuullut ja säilyttämään Pyhän Hengen kautta  sen hyvän, joka hänelle on uskottu.  

Sillä on merkitystä millaisia vanhempia meillä on elämässämme. Mutta Jumala voi myös antaa niitä hengellisiä vanhempia, jotka neuvovat, rakastavat ja rukoilevat meidän puolestamme. Ei siis ole ns. peli menetetty, jos omat maalliset vanhempamme eivät olleet niin kykeneviä meitä kasvattamaan. Kyllä Jumala sen tietää - kuin myös keinot auttamiseemme siitä huolimatta. Onhan hän itse Isä:)