Missä olemme?

Sitä ihmettelen. Missä olemme?  Olemmeko sinun suunnitelmassasi, sinun poluillasi ja teilläsi? Kun nämä polut on niin kummallisia, eikä meillä ymmärrys, eikä oikein jaksamuskaan riittäisi tähän rämpimiseen. Tällekö reitille sinä tahdoitkin meidät kulkemaan? Jotenkin tämä on sen tuntuista, kuin kulkisimme tuolla rotkossa. Muistan,  että olen kokenut niin joskus aiemminkin; silloin tosin se tunne oli vielä paljon ryteikköisemmästä menosta. Tässä meillä on nyt tämä jokapäiväinen jaksaminen ja myös alituiseen mieleen pyrkivät ajatukset siitä, että millaista maastoa tulevat päivät voivat meille tuoda. Se pelottaa, kun kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, mitä ihmisillä voikaan olla, mitä kaikkea voidaan sallia, joihin meidän käsityskykymme ei yllä. Antaisitko meille voimia ja rohkaisua!

(Olin tosin jo ennen mitään kirjoittelua saanut mieleeni sen kehotuksen, ettei pitäisi murehtia huomista päivää, joka pitää itsestään huolen... mutta se ei tuntunut riittävän minulle.)

---

Jonkin ajan päästä, kun olin laittanut vihkoni pois, tuli mieleeni tämä:

"Sinun turvasi on 

ikiaikojen Jumala.

Sinua kannattavat

iankaikkiset käsivarret..."

5. Moos. 33:27 

Niin ja olinhan saanut mieleeni jo aiemmin osan tästäkin jakeesta, joka taisi olla Jesajalta:

"... ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..."

Etsin vielä sen: "Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11

Ravitkoon nämä nyt sinuakin, kuten minua. Jos et osaa/jaksa ottaa tuosta alimmasta jakeesta kaikkea nyt vielä itsellesi, niin ota edes pikkuisen. Niin minäkin teen. 

Kutsutut... ja kutsutut!

Kuninkaan pojan häät olivat ihan kohta. (Huomioitava on, että näiden häiden järjestelyt eivät tapahtuneet niin pitkän kaavan mukaan, eikä muutoinkaan niiden tapojen mukaan, joihin me olemme tottuneet.) Järjestelyt hoidettiin nopeasti, kenties muutamissa päivissä. Kun ensimmäiset kutsut oli toimitettu, jotkut heti sanoivat, etteivät ole tulossa.  Kun kaikki sitten oli valmista, lähetettiin palvelijat vielä sanomaan, että nyt  on valmista, nyt voi tulla. Vaan ei kiinnostanut kutsuttuja. Jotkut olivat jopa niin vihamielisiä, että ryhtyivät pahoinpitelemään kutsun tuojia. Kuningas suuttui ja  totesi, etteivät kutsutut olleet arvollisia juhliin.

"Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.

"Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte. Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista." Matt. 22:8-10 KR-92 

Huomioitava seikka, ketään ei rajattu pois!

Mutta sitten tapahtui jotain erikoista. Juhlavieraita häähuoneeseen katsomaan tullut kuningas havaitsi yhden juhlavieraan olevan ilman juhlapukua, ja hänet poistettiin  salista. Olen ihmetellyt sitä, että ensin kutsutaan kaikkia, jopa vaaditaan tulemaan, ja sitten jos ei ole ollut varaa tai aikaa hankkia juhlavaatteita, heivataankin ulos juhlista... Mutta tähänpä onkin selitys, joka liittyy myöskin niihin ihan erilaisiin häätapoihin, joihin me emme olemme tottuneet: juhlavieraille oli tapana antaa juhlapuvut, (selitti komnentaariraamattu). Sitä pukua ei hankittu itse! Niinpä oli epäkohteliasta olla pukematta sitä ylleen...

Matt. 22:1-14 KR-92

Miksi ne annetut juhlavaatteet eivät kelvanneet sille yhdelle? Hänkö halusi olla itse hankituissa mieluummin?

Siellä istuu kuitenkin suuri joukko, jotka kokivat suurta iloa saadusta kutsusta, samoin kuin saadusta juhlavaatteesta ja osallisuudesta juhlaan!

Yön pimeyttä ... ja Jumalan valoa!

Yhtäkkiä laskettu pimeys ympärille, sähkökatkon muodossa, kun olin yhtä kesken olevaa juttua kirjoittamassa. Se täyden pimeyden  hetki toi mieleen tämän sanan: "...tulee hetki, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä..."

Nyt on sentään jotain valoa, kun kynttilän pystyi sytyttämään. Vähäinenkin valon pilkahdus riittää joskus.

Jeesus sanoi (sokeaa parantaessaan): "Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.  Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Joh. 9:4-5   

"Sillä he eivät pysty"

 "...sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua..." Luuk. 14:14  KR-92 

"Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, äläkä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei - kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkan silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista." Luuk. 14:12-14 KR-92 

"Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, jotka jakoivat ne ihmisille. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän täyttä korillista." Matt. 15:35-37 KR-92 

---

Nämä aamun jakeissa olleet puhuttelivat minua. Mitä meillä on, jota emme olisi lahjaksi saaneet? 

Siinä oli varmasti hetken tauko... kun Jeesus odotti heidän vastaustaan

Jeesus paransi paljon kärsineen miehen. Luukas kertoo (14:1-6 KR-92): 

Hiiskumaton hiljaisuus...  Ei kuulu vastausta. 

Kun vastausta ei tule, Jeesus toimii. Kärsinyt mies saa avun. Eivätkä oppineet vastaa mitään Jeesuksen toiseenkaan kysymykseen...

"Päivästä päivään..."

Kun mietin erästä asiaa, että kuinka senkin saisi järjestettyä, kun omia mahdollisuuksia ei siihen ole;  tuli mieleen tällainen ajatus: Päivästä päivään meitä kantaa Herra, meidän apumme.

Etsin jakeen: "Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. (Sela)." Psalmit 68:20 KR-92 

Vanhempi käännös sanoo saman asian  näin: "Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela."  Ps. 68:20  -33/-38

Ja vielä vanhempi käännös v.1776 sanoo sen näin, tuoden mielekiintoisen näkökulman asiaan:

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme; mutta hän myös  auttaa meitä, Sela." Ps. 68:20 Biblia 1776

Kolmantena päivänä työ tuli valmiiksi

"Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: "Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut." Mutta hän vastasi: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä minä saan työni päätökseen.' Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa." Evankeliumi Luukkaan mukaan 13:31-33 KR-92

Se "kettu" - Herodes - aikoi. Mutta sen aikomuksen toteutti lopulta Jerusalemin uskonoppineet Pilatuksen avustuksella, eli roomalaisten. Oikeastaan sitä oli toteuttamassa kolme tahoa: Kuningas Herodes, juutalaisten johtomiehet sekä roomalaiset Pilatuksen johdolla. Halu, päätös ja toteutus.

Mutta asia oli paljon suurempi - ja suuremmissa käsissä kuin maallisten vallanpitäjien. Jumala toteutti suunnitelmansa näiden kautta, sillä aivan alunalkaen oli Jumalalla suunnitelma pelastaa ihminen (syntiinlankeemuksen seurauksista). Ja se tapahtui Golgatalla, kun Jeesus kuoli ihmiskunnan syntien tähden. Ei omiensa. Työ saatiin päätökseen. Ja kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista.

Rakastunut... jo kauan, ja aina vaan!

"... niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta" ... "Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme." Ef. 5:25,29-30 KR-92

"...ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Ef. 5:31

 

❤️❤️

Seurakuntaahan verrataan morsiameen... johon sulhanen on rakastunut. Jeesus on rakastunut seurakuntaaansa; meihin, omaansa, jota vaalii kaikella rakkaudella, pitää huolta - ja odottaa sitä riemullista hetkeä kun jälleen kohtaamme! Enkö voisi jo uskoa sen, että hän on tosissaan, rakastaa todella minua, vaikka olenkin omasta mielestäni aivan arvoton hänen rakastetukseen...

Kun talon isäntä oli lähtenyt häihin...

Luuk. 12:35-38 KR-92. 

Oli palvelijoille annettu ohjeet: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa." j. 35

Isäntä ei todellakaan halunnut palata taloonsa pussipimeässä. Hän halusi myös, että palvelijat ovat valmiina laittamaan hänelle ruokaa pöytään heti, kun hän palaa.

No, sitten isäntä tuli. Hän oli niin hyvillä mielin niistä häistä! Häät olivat parhaat, missä hän oli ikinä ollut! Morsian oli kaunis, sulhanen komea. Ruokatarjoilu vertaansa vailla ja viini erinomaista. Ja hääväki riemukasta.  Kun aina saisikin olla näin hyvät häät! 

Jaha, nyt sitä ollaankin kohta kotinurkilla... Tuollahan jo valot pilkottaa. Hyvä juttu. Kun isäntä oli portilla, hän hädintuskin ehti kolkuttaa, kun hänelle jo avatiin porttia. Ovenvartija oli jo kuullut hänen tulonsa ja oli heti valmis avaamaan. Sisälle taloonsa päästyään isäntä huomasi, että täälläkin oltiin tosiaan ihan valmiina odotettu häntä. 

Hän  pani sen mielissään  merkille. Hän ei heti sanonut mitään, vaan alkoi ensin riisuilla päällimmäisiä, juhlavia vaatteitaan. Kohta häneltä kysyttiin, haluaisiko hän käydä heti nukkumaan, vai ottaisiko hän ensin jotain syötävää?  Isäntä katsoi heihin kaikkiin hetken, ja sanoi sitten, ettei halunnut kumpaakaan.  Hän katsottiin ihmetellen.

Isäntä hymyili ja sanoi sitten, että nytpä hän haluaakin palvella heitä kaikkia! Laskeutui hiiskumaton hiljaisuus. No, minä tarkoitan mitä sanon, totelkaa! Käykää pöytään te nyt. Minä palvelen nyt teitä. Minulla oli niin mahtavat juhlat, että haluan teidän saavan nyt vuorostanne olla palveltavina. Te olette valvoneet ja uskollisesti minua palvelleet. Käykää pöytään nyt vain rohkeasti. Nyt tekin saatte iloita kanssani!

---

Tuo ylle kirjoitettu oli ikäänkuin "sanallinen kuva" siitä mitä tänä aamuna luetuista mieleen tuli. En osaa tähän väreillä ja paperilla kuvaa tehdä, mutta kun "Särkyneitten majatalon"  jutun* kuvassa ovesta loisti valo, kun se avattiin ja isäntä itse avasi oven; nytkin loistaa pimeään yöhön valo  ja isäntä käykin siitä nyt taloonsa ja ryhtyy palvelemaan majatalonsa työntekijöitä❤️

* https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

"Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän  tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos  hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!" Luuk. 12:36-38 KR-92 

Sietämätöntä...?

Meillä on nyt sietämättömän tuntuinen tilanne, useammista asioista koostuva, jonka yksityiskohtia en tarkemmin avaa. Mietin tänä aamuna, että onko  tällainen tilanne tarpeen, miksi? Jobkin kyseli, mutta kun Jumala alkoi puhua, sanoi Job, että korvakuulolta vain oli kuullut ja nyt hän on hiljaa. 

Monilla ihmisillä on vaikeaa juuri nytkin, hyvin moninaisista syistä, ja paljon pahempana, kuin meillä. Ja kysellään sitä, että onko, ja miksi, tarpeen? Kuinka ihminen, joka on alunperin luotu paratiisin olosuhteisiin, voi ylipäätään kestää omissa ahdingoissaan? Varmaankin ainoastaan Jumalan tuella.

Mielenkiintoista tänä aamuna oli, että kun olin muistellut noita Jobin sanomisia, ja katsoin sitten kalenterista ja käyttämästäni päivän sanasta jakeita, oltiin niissäkin joissakin vaiti Herran edessä.

"Silloin Job sanoi Herralle: - Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen." Job 40:3-4 KR-92 

"Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomusssa ja tuhkassa. Job 42:5-6 KR-92 

"... Jumalan on valta."  Ps. 62:12 KR-92 

Pohjasakkaa vai jotain muuta? ❤️

Omat tuntemukset voivat olla joskus sellaiset, että on kuin pohjasakkaa. Mutta oltaisiinko kuitenkin ihan jotain toisenlaista? 

"... Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita..." Kol. 3:12

Kun jokin päivä sitten ajatuksiani vihkoon kirjoitin, tuli vihkoon suttuinen kohta... Muutin sen sydämeksi. Kenties Jumalakin muuttaa meidän suttuiset kohtamme rakkauden merkeiksi? 

❤️❤️❤️

---

Toisen blogini tämänaamuinen, tavallaan samaa asiaa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

Lohdullinen sana

"Jeesus meni Pietari kotiin

 ja näki..." Matt. 8:14  KR-92

Silläkertaa Jeesus näki sen kuumeen. Muilla kerroilla - ja tänään,  voi nähdä jotain muuta vaikeutta.

Pietarin kotona se ei jäänyt pelkkään näkemiseen, vaan Hän teki asialle jotain; paransi kuumeen. Hän voi tehdä jotain meidänkin asioillemne.

Kuin olisi sanonut: Käyttäkää sitä...

Luuk. 8:22-25 KR-92

Kuin Jeesus olisi kysynyt, että mihin te sen pistitte? Tai sanonut, ettei se mikään koriste-esine ole, vaan ihan käyttöön tarkoitettu. Opetuslapset olivat ihan todellisessa vaarassa, ja heidän uskonsa oli jossain muualla kuin käytössä. Sitä se tosiaan meilläkin on, harvaa meistä voi sanoa oikein uskon mieheksi tai naiseksi. Uskoni on kuin se koriste-esine, jota pidetään vain jossain, vaikka se on tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön. 

Mietin myös sitä, että mitä usko oikeastaan on? 

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1 

Jeesuksen mukaan opetuslapsillaankaan ei ollut uskoa sinapinsiemenen vertaa... Saati meillä sitten. Mutta Jeesus kuuli heidänkin pyyntönsä... Eikö sitten meidänkin? ❤️ 

Siunausta sinun päivääsi! 

---

Lähtivät "vastarannalle"... Jeesus varmaankin tiesi ne vastaiset aallot ja myrskyn, joka oli tulossa. Ja nukkumisensa.  Ehkä oli suorastaan tarkoituskin panna opetuslapset koetteelle?  Emme tiedä.. Mutta opetuslapset joutuivat todelliseen vaaraan... Jeesushan vain nukkui. Mutta siltikään ei ollut lopullista ja todellista hätää, koska ilmojen ja aaltojen Valtias oli mukana veneessä. 🌊🌅⚓

Kaikki odottavat jotain...

 

"Meidän sielumme odottaa Herraa,

hän on meidän apumme ja kilpemme."

  Ps. 33:20

Myrskytuulen pudottama

Kun ahdistus sulkee suun niin, ettei jaksa rukoillakaan, kun on kuin myrskyn raastama; entä jos tuleekin joku, joka nostaa maahan pudonneen?

Joku, jolla on kaikki valta, voima, kunnia? Täydellinen rakkaus pudonneita kohtaan? Kyky luoda täysin uutta?

Eikö se ole järisyttävää? 

"Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! 

Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista 

ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä." 

Jes. 54:11-12

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma..."

"Ollaan muutamaa kokemusta viisaampia." Kun kuulin tuon sanomisen, joku päivä sitten, jäin miettimään kokemuksia, joita elämä meille ylipäätään tarjoilee. Välillä ollaan kuin seikkailupuistossa, tai kenties pikemminkin kuin kummitusjunassa. Se viisauden karttuminen eri kokemuksien avulla voi olla monesti hyvin rasittavaa ja pelottavaakin, varsinkin jos ei ole seikkailijatyyppi, vaan rauhallista ja tasaista kaipaava. 

Mutta niin lienee Jumala nähnyt hyväksi, että pelottavatkin kokemukset, ja ehkä joskus varsinkin ne, opettavat meille jotain Hänestä. Vaikka niissä vaiheissa ihminen itse ei ymmärrä vielä yhtään mitään, ja kyselee, että miksi tämä näin on.

 

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä

 teidän Isänne

 on nähnyt hyväksi 

antaa teille valtakunnan." 

Luuk. 12:32 

Joku, eli Isoveljemme Jeesus, tarvittiin muistuttamaan meitä siitä,  että ylipäätään olemme Isämme lapsia. Kuin myös siitä, mitä Isä on nähnyt hyväksi meille armossaan antaa: valtakunnan! Se  meitä, Isän lapsia ja perillisiä, odottaa. Niin on Isä hyväksi nähnyt. Vaikka emme koe itseämme arvollisiksi siihen.

Miten se ilahduttikaan niitä, joille se sanottiin!

"Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua."

 Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän katsoi ihmisiin, joita istui hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja  veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Mark. 3:32-35 KR-92  

Olla nyt Jeesuksen sisaria, äitejä, veljiä! 

"Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi." Hebr. 2:11 

Hän tuntee kaikki ajatuksemmekin. Eikö sitten kaikkea muutakin?

Ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi.

Näin jotakin unta, jossa oli viitteitä siitä, mitä mielessäni pyörii. Kun heräsin, mietin, että Herra tietää tarkkaan, aivan täysin, kaiken sen, mitä meillä elämässämme on. Koskee se sitten mitä tahansa. Hän tuntee täysin mielemme liikkeet, kuin myös ulkoiset olosuhteemme. Nyt - ja tulevaisuudessa.

Ahdistuksessani minä voin rukoilla häntä, ja jollakin tavalla Hän vastaa. 

Ahdistuksen keskellä voi joskus olla niin, ettei ihminen jaksakaan siinä omassa ahdingossaan esittää niitä omia rukouspyyntöjään, vaikka niitä mielessä on. Toivottavaa on, että silloin on niitä, jotka toisen puolesta niitä Jumalan eteen kantavat. Mutta vaikka ei olisikaan, Jumala kyllä kuulee huokauksemme sanoittakin!

"Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa." Ps. 139:2

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps. 139:4

Kenen joukoissa halutaan olla?

Kun tänä aamuna luin päivän sanasta yhtä  roomalaiskirjeen pätkää, siitä tuli jotain mielleyhtymiä sotaan. Ihmekös tuo, että on sodan silmälasit jääneet päähän, kun siitä jatkuvasti on uutisista luettavana. Sodassa kehoitetaan toisinaan antautumaan. Se voi joskus olla hyvä tai huono ratkaisu, riippuen ihan siitä kenelle antaudutaan; ketä halutaan palvella, kenen puheisiin, lupauksiin ja tekoihin luotetaan. Antautuminen voi pelastaa hengen oikealle taholle tehtynä. Tässä se lukemani pätkä: Kirje roomalaisille 6:16-23. Tämä on v. -92 käännöksestä.

Kirjeessä kehotetaan antautumaan. Antautumisiakin tehdään taatusti monella lailla. Jotkut etenkehtaisesti, jotkut sen ihan sydämellään tehden. Ei se antautuneita vastaanottava täydellistä väkeä kuvittele vastaanottavansa; monin tavoin rikkinäisiä ja kelvottomankin näköistä jonkun silmään. Mutta Hän, Jeesus, näkee sydämeen asti, sen halun ja kaipauksen.❤️ 

Aamun valoa...

"Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut. Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan. Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy." Hebr. 10:32-34 KR-92 

"Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.

Onhan sanottu näin: - Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele. Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en hyväksy häntä. Mutta me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa."   Hebr. 10:35-39   KR-92 

---

Nämä olivat tämän aamun luettavissa ja tuntuivat hyvältä luettavalta, puhutellen minua; kehoittaen kestäväisyyteen.

 

Kiitollisuutta

Tunsin kiitollisuutta siitä, että sain väsyneenä kellahtaa omaan sänkyyni nukkumaan, omassa kodissamme. Havahduin sitten siihenkin, että kaikkihan mitä minulla on, on lahjaksi saatua. Minulla ei olisi yhtään mitään, ei yhtään ainutta asiaa, ellei niitä olisi minulle annettu. Mitään meillä ei ollut kun synnyimme, ja kun kuolemme, emme mitään mukaamne ota. Jospa muistaisi useammin ajatella kaikkea ympärillään olevaa todellisina lahjoina. Mikä siinä onkin, että niiden asioiden huomaaminen kyllä on kovin helppoa, jotka puutteina koemme.

Mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken...

Että Hän vahvistaisi...

"Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne." Ef. 3:16 KR-92 

"Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys..." Ef. 3:20-21 KR-92 

Itse ainakin tarvitsisin sitä, että minun sisäistä olemustani vahvistettaisiin. Lohdullista oli lukea tuo toinenkin jae, että Jumala kuitenkin kykenee tekemään paljon enemmän kuin mihin omat ajatukset yltävät. Omat ajatukset matavat  maassa.

Mitä me mistään mitään ymmärrämme?

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia..." Ef. 3:20-21 

"... Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo." Ps. 127:1 

"Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?" Job 38:1 

"Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi ja liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen." Ef.. 2:19-22 KR-92 

Mikä on Herra sinun aikomuksesi? Pimennämmekö mekin taitamattomilla puheilla sinun aivoituksesi? 

Jumala itse antoi meille toivon, ja oikeuden lähestyä häntä

"eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa." Hebr. 7:19 KR-92 

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Hebr. 11:1 KR:92

"Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymätöntä epäile." Biblia 1776

Vapaus - ja Vapahtaja, vs. sääntöviidakko

Näin jotakin unta, joka herätessäni sai minut miettimään unen aineksia; mistä se koostui. Siinä oli arkea ja vapaudenkaipuuta käsittääkseni, kun sitä tarkemmin mietin. Unessa oli lumista polkua, polkupyöriä ja hevosia. Ensin ihmettelin, että mistä ne hevoset siihen tuli, kunnes muistin eilen katsotussa elokuvassa niitä olleen. Se oli se arjen osuus. Ja ehkä lumessa oli myös talven tulo jo mielessä, sillä täällä olivat jo aurauskepitkin ilmestyneet kulmakuntamme pikkutielle muutama päivä sitten. Mutta polkupyörät, ja luminen polku varsinkin, olivat myös sitä vapaudenkaipuuta. Lumiselle polulle meno polkupyörällä kuvasi sitä. Ratsastajia hevosineen tuli vastaan, ja tämä pyöräilijä sitten lähti polun reunaa vastakkaiseen suuntaan. Ja myöhemmin kumpareen yli yrittämisen hankaluus ja sen asian ratkaisun miettiminen; kuinka peruutetaan ja otetaan vauhtia, ja siinä sitä aikoessa, toisen, tuntemattoman pyöräilijän  puheet siitä, että hänkin tekee niin, "vaikka se ei ihan sääntöjen mukaista olekaan". Unessa mietin siinä kohtaa jotenkin  niin, että kaikki on niin kovin säänneltyä elämässä ja pitäisi jatkuvasti tehdä kaikenlaisia asioita "sääntöjen" mukaan. 

Näihin ajatuksiin tuli mieleen herätessä myös ajatus jakeesta, joka puhuu siitä, että vapauteen Kristus meidät vapautti. Hänen yksi nimensäkin on Vapahtaja! Mitä Vapahtaja tekee? Vapauttaa. 

Meidät on vapautettu orjuudesta. Sääntöviidakoiden ei pitäisi hallita meitä, mutta vapauskaan ei saisi olla yllykkeenä Jumalan tahtoa vastaan tai itsekkyytenä toisia ihmisiä kohtaan.

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina,  älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. ... Te olette näet kutsuttu vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa " Gal. 5:1,13 

Tuli vielä sitten mieleen sekin Jeesuksen sanoma sana: "...ettemme heitä loukkaisi...". Sehän liittyi sitten siihen onkimistapaukseen, kun Jeesus käski  Pietarin sillätavoin hankkia verorahan kalan suusta heidän molempien puolesta. Jeesus opetti siinä, että "... lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi...", Jeesus päätti, että he maksaisivat vaaditut verot Jumalan temppelille.

 "...Jeesus kysyi häneltä ensi sanaksi:  "Mitä arvelet,  Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi." Matt. 17:25-27

Mikä ihastuttava tapa muuten kalastajan saada verorahansa kokoon! Jollekin muulle olisi ehkä annettu joku toisenlainen ohje:)

---

Tällaisia sekamietteitä. Emme ole Jumalan tahdon, emnekä maallisen lain noudattamisen ulkopuolella, mikäli se ei sodi Jumalan tahtoa vastaan. Mutta paljon on myös kaikenlaista ihmisten keksimää "sälää", joka on tarpeetonta.

Taivaan valtakuntaan pelastumisen suhteen olemme siinä onnellisessa  asemassa, että olemme  armosta pelastettuja, kuin pelastusveneeseen jo nostettuja, ilman omaa työtämme siinä, koska Jeesus sen kaiken teki puolestamme. Me saimme vain vastaanottaa lahjan!💝

Kun etsin jotain kuvaa, joka sopisi juttuun, löysin tuon. Siinä on kaksi ennen meillä tarpeellista, jotka eivät ole sitä enää. Pyörä on käynyt pieneksi eikä uimarengaskaan enää ole tarpeellinen. Paikattu vieläpä.... 

Paikkasin sen vuosia sitten ulkoiluvaatteisiin tarkoitetulla liimapaikalla, ja yllättäen se on pitänyt ilmat renkaassa läpi vuosien! Mutta ei tuo rengas  silti pelastusvenettä korvaisi... 

Jumalan huolenpidossa silti oli hänkin

Ismael, Ismael - Aabrahamin poika, orjattaresta syntynyt, joka ei ollut se lupauksen lapsi. Äitinsä nimi oli Hagar. Kun he tänään lukemisiini tulivat, Ismaelin asia suretti ensin. Mutta myös siunasi, sillä Jumala piti huolta myös Ismaelista.

Kun äitinsä Hagar jo odotti häntä, ja oli lähtenyt emäntäänsä Saaraa pakoon - ylpeän käyttäytymisensä ja siitä johtuvan kurituksen vuoksi, ilmestyi Jumala hänelle autiomaassa. Ja Hagar sai silloin lupauksen sanan pojastaan:

"Sitten Herran enkeli sanoi hänelle:  - Sinä olet raskaana, ja kun synnytät pojan, anna hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra kuuli,* kun valitit hätääsi. Poikasi on oleva kuin villiaasi, hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, aina hän on oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa." *Nimi Ismael merkitsee 'Jumala kuulee'.   1. Moos. 16:11-12 KR-92 

Hagar palasi autiomaasta emäntänsä luo.

...

Vuosien päästä, teini-ikäisenä Ismael joutui kokemaan sen, että hänet lähetettiin äitinsä kanssa pois, tulemaan toimeen omillaan. Äitinsä  Haagar siis toistamiseen harhaili autiomaassa ja nyt loppui vesi niin tyystin, että äiti ajatteli poikansa Ismaelin kuolevan nyt vedenpuutteeseen. Mutta Jumala piti huolta heistä tälläkin kertaa. 

"Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: "Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun. Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren  kansan." Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda." Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies. Hän asui Paranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptistä." 1. Moos. 21:17-21 KR-92 

Kun Ismaelin isä, Aabraham, sitten aikanaan kuoli - 175 vuotiaana, sanotaan siitä asiasta näin:

"Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, joka sijaitsi heettiläisen Efronin, Soharin pojan, vainiolla Mamresta itään. Tämän vainion Abraham oli ostanut heettiläisiltä, ja sinne oli haudattu Abraham ja hänen vaimonsa  Saara." 1. Moos. 25:9-10 KR-92 

"Ismael eli kaikkiaan satakolmekymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli ja hänet otettiin isiensä luo. Ismaelin  suvun asuma-alue ulottui Havilasta aina  Suriin, joka on Egyptistä itään Assurin suunnalla. Ja Ismael joutui alinomaa vastakkain veljiensä kanssa." 1. Moos. 25:17-18 KR-92 

Ja mainittakoon vielä tämä: Ismaelillahan oli muitakin veljiä, kuin vain lupauksen lapsi, Saarasta syntynyt Iisak. Nimittäin Saaran kuoleman jälkeen Aabraham oli ottanut uuden vaimon, jonka nimi oli Ketura.

"Hän synnytti Abrahamille Simranin, Joksanin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suahin." 1. Moos. 25:2 KR-92 

---

Jos Haagaria ja Ismaelia ajattelee, niin Jumalahan olisi voinut missä vaiheessa tahansa ns. puhaltaa pelin poikki ja estää Ismaelin syntymisen, mutta ei hän sitä halunnut tehdä. Sensijaan Jumala itse tahtoi antaa nimenkin Ismaelille!  "Jumala kuulee".

Masentuneen mielen aamu

Kun jotenkin mielessäni ajattelin, ikäänkuin Jeesukselle puhuin, miltä minusta tuntuu, tuli mieleeni tällaiset sanat: "Kyllä minä tiedän, miltä sinusta tuntuu." 

Eiväthän ne mistään Raamatusta ole, mutta jos tarkemmin ajattelee, niin tietäähään Jeesus kyllä kaiken. Ne ajatuksemmekin. Ja sen, miten me asioita koemme ja miltä meistä tuntuu. 

Sanansa mittainen?

Sain aihetta huokaista - kun omat puutteeni mieleen tulivat, että 

"Jeesus, sinä olet sanasi mittainen."

Me emme aina kykene siihen, millaisia aioimme ja halusimme olla. Mutta Jeesus on aina sanansa mittainen mies! Se mitä Hän sanoo, se pitää, ei jää puolitiehen tai vajaaksi.

Jeesushan usein sanoi jotenkin näin: "Minä olen sanonut sen teille..." ja sitten jatkoi, etteivät kuulijat olleet kuitenkaan uskoneet. Kunpa meillä olisi ymmärrystä ottaa hänen sanansa todesta. Ja että meillä olisi sitä uskoa. Usein siitä ei meistä kyllä varmasti löydy oikein mitään merkkiä, koska Jeesus opetuslapsistaankin sanoi joskus, että jos heillä olisi ollut uskoa sinapinsiemen verran, he olisivat voineet tehdä suuria asioita! Uskosta voi kaiketi sanoa, että se on eräänlaista heittäytymistä; uskallusta  johinkin, vaikka mitään ei vielä näy. Usko tähyilee jotakin, minkä aavistaa ja uskoo olevan olemassa.

Tässä on Uudesta testamentista löytyviä "minä olen sanonut" kohtia, joista valtaosa on Jeesuksen sanomia sanoja. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun ja kyseessä on v. -38 käännös.

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=Min%E4+olen+sanonut&jokin=&eiole=&kirjat=ut&kaannos=fi-38 

Epävarmuutta ja hämmennystä ilmassa?

Minulle tuli tässä taannoin - tai oikeastaan vieläkin meneillään oleva asia omasta elämästäni  - mieleen, josta totesin sitten  mielessäni, että "se aiheuttaa epävarmuutta". Heti mieleeni sukelsi jostain ajatus, ikäänkuin jonkun sanominen jostakin, että "se ei ole lähtöisin meistä". Kuvittelin, että se olisi jostakin jakeesta osa. Voihan niinkin vielä olla, mutta en ole vielä ainakaan sitä sitten löytänyt. Mutta mitä se ajatus kuitenkin minulle tahtoi sanoa? Ehkä sitä, että Jumala ei ainakaan tahdo hämmentää mieltämme. Hänenhän sanotaan useammassakin jakeessa olevan "rauhan Jumala. 

---

Gal. 5:8: "Houkutus siihen ei ole hänestä, joka kutsuu."

Gal. 5:10: "...mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä." 

Gal. 5:22: "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen."

Nuo jakeet löysin. Eivät ihan puhu Raamatussa  siitä asiayhteydestä, mistä minä kirjoitin. Mutta jollain lailla sopinevat kuitenkin tähänkin. Lopultahan se meidän suurin "häiritsijämme"; perkelekin, tulee kantamaan tuomionsa.

---

Ja vielä ilmaantui noiden jälkeen myöhemmin päivällä yksi "uusvanha" ongelma taas, joka pitäisi jotenkin ratkaista... Unohtamatta eilen arkeemme ilmaantuneita seikkoja. Nyt ollaan taas jonkun oudon tilanteen edessä. Mitä tehdä, miten olla, mitä odottaa.

Kaikesta tästä tulee mieleen yhden William Cowperin runon (Jehovah Jireh - The Lord will provide) alkusäe, jonka olen kääntänyt näin sanoin:

"Pyhien ei koskaan pitäisi olla tyrmistyneitä, 

eikä upota toivottoman pelkoon; 

kun heillä vähiten on odotusta hänen apuunsa, 

Vapahtaja tulee ilmestymään."

 

Mutta kyllähän me monesti "tyrmistymme", monenlaisistakin asioista.  Antakoon Jumala itse tyyneyttä silloin odottaa, mikä on hänen ratkaisunsa ja ohjauksensa asioihin. Ja apunsa. 

Mitä isäntä kasvattaa, sitä työväki pellolta korjaa

Tänään oli aamun luettavissa kohta: Room. 6:18-23, jonka v. -92 käännöksestä luin. Jotenkin minulle tuli siitä nyt uusi näkökulma. Siinähän oli sadonkorjuuta. Kenen pellolla ollaan, sen satoa korjataan; sitä, jota se isäntä on pelloille tai hedelmätarhoihin on kasvamaan laittanut. Muutahan sieltä ei voikaan tulla.

"Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. 

Mutta nyt kun olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopulta iankaikkisen elämän."  Room. 6:20-22 KR-92 

Ja jae 23 sanoo sitä lopuksi saatavaa iankaikkista elämää lahjaksi. Armolahjaksi.  Sellaisen isäntä vielä lopuksi antaa, huolimatta pellolla ahertavan työn tuottavuudesta. Synnin pellon isäntä maksaa palkkaa omalla tavallaan. Mutta Jumalan peltojen työväki saa palkan toisin. Siinä viimeiseksi tulleet saavat yhtä suuren palkan, koska kukaan ei saa ansionsa mukaan, vaan armosta annetaan kullekin enemmän kuin olisi omine töineen ansaittu!  

Halleluja! Puhkeaa jo sieluni kiittämään tästä lahjasta! Hyvä on Herraa kiittää hänen armostaan!

"Synnin palkka kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamne." Room. 6:23 KR-92

Minusta tämä oli riemastuttava löytö, että Jumalan pelloilta ei voi muuta satoa korjatakaan. Joka tietysti pitäisi ollakin ihan selvä asia, mutta aina uudestaan kuitenkin otetaan esiin, löydetään, vanhoja totuuksia. Eipä siis tosiaan kannata muille pelloille tai hedelmätarhoihin haikailla.