Herra se on...☀️

 "... sinä olet heidän ilonsa lähde." Ps. 5:12

❤️✝️☀️

💦🌱☀️

"... Kristus teissä, kirkkauden toivo."

"...Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri  pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo." Kol.  1:27

"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne." Kol.3:16

Huomataan tämäkin: Jeesus oli Sana. Sanaa saa käyttää - ja siihen saa pukeutua☀️

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Joh. 1:1 

"... ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan sana." Ilm. 19:13

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy..." Kol. 3:3-4

"Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha..." Kol. 3:15

"Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja hänelle rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne," Kol. 3:12

"... Pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side." Kol. 3:14

Ja vielä siitä valosta: ei se lyhty itsessään saa aikaan mitään valoa... Kaikki tulee "sanan lähteestä" - näin laulun sanoin, jotka muuten  näkyvät  virsikirja.fi:ssä: 

https://virsikirja.fi/virsi-338-paiva-vain-ja-hetki-kerrallansa/

Siellä oli luettavissa  laulun syntykertomuskin. Siihen liittyi tarina kellon heilurista...

Kauaskantoisia vaikutuksia...!

Jaan tässä aamulla löytämäni ja rohkaisevaksi kokemani tekstin luettavaksi☀️ 

"Kaikilla teoilla on seurauksena. Teot voivat saada liikkeelle tapahtumaketjuja, jotka jatkuvat vielä kauan niiden jälkeenkin. Ihmiset kuitenkin ajattelevat usein vain välittömiä seurauksia, jotka ovat harhaanjohtavia kaikessa ohimenevyydessään.

Abraham oli valinnan edessä. Hänen täytyi päättää, lähtisikö hän perheineen ja omaisuuksineen kohti tuntematonta vai jäisikö paikalleen - elääkö varman päälle sen varassa, mitä hänellä jo on, vai lähteäkö matkaan Jumalan johdatuksen varassa kohti tuntematonta? Hänellä ei ollut turvanaan mitään muuta kuin Jumalan lupaus johdatuksesta ja siunauksesta. Abrahamilla ei ollut aavistustakaan, että hänen kuuliaisuutensa vaikuttaisi koko maailmanhistoriaan: hänen päätöksestään totella Jumalaa sai alkunsa se kansakunta, joka oli Jumalan välikappaleena, kun Jumala kerran itse saapui maan päälle. Jumalan lupaus täyttyi Jeesuksen Kristuksen tullessa luoksemme ja koko maailma tuli siunatuksi Abrahamin kautta. 

Sinäkään et todennäköisesti tiedä useimpien päätöstesi pitkäaikaisia vaikutuksia. Tunnustat silti varmasti, että monilla ratkaisuillasi todellakin on kauaskantoisia seurauksia. Saako se sinut Abrahamin tavoin pysähtymään ja anomaan Jumalan johdatusta päivittäisille ratkaisuillasi ja teoillesi juuri tässä ja nyt?"

Teksti: Sana elämään Kommentaariraamattu.

Aikamedia Oy. (Tekstin julkaisuun kysytty lupa.)

Kyseinen teksti osui aamulla rohkaisevana silmään muuta etsiessä. Jos tosiaan useammin tulisi  ajateltua sitä, että Jumalalla on suunnitelma, jota hän koko ajan toteuttaa, niin onhan se rohkaiseva ajatus, että mitättömiltä tai ikäviltäkin tuntuvat asiat voivat osaltaan olla vaikuttamassa aikanaan jotain suurta ja ihmeellistä - kun Jumala suunnitelmiaan toteuttaa!

Jos joku haluaa lisätietoa mainitusta Sana Elämään kommentaariraamatusta, niin tuossa alla on tuo aikashopin linkki, siitä löytyy se. Ja pääseehän siitä sitten muutakin tarjontaa halutessaan katsomaan: 

https://aikashop.fi/product/75/sana-elamaan--kommentaariraamattu

Meille kyseinen Raamattu tuli aikanaan lahjana, kun ajasta ikuisuuteen siirtynyt ystävä ei sitä enää tarvinnut.

Uhkakuvien tarkkailija - sekä tekemisistä ja tekemättömyyksistä...

Olen sellainen uhkakuvien tarkkailija. Se ei ole hyvä, jos katselee koko ajan ns. väärään suuntaan, unohtaa katsella Jumalan tekoja ja hänen mahdollisuuksiaan - jotka ovat täysin rajoittamattomat! Katso Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon sinustakin (eli minustakin)! Huomaa Herran teot yksittäin - ja iloitse niistä, älä unohda niitä!

"Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa." Ps. 147:3 KR-92

Paranna Jeesus minunkin murtunut mieleni ja minun haavani.

"Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen, mittaamaton on hänen viisautensa." Ps. 147:5 KR-92

"Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon." Ps.147:11 KR-92

Tekemisistä - ja tekemättömyyksistä...

"Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni, mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:14-14 

Minun osani on rientää sitä kohti, mikä minulle on jo luvattu - ilman minun omia ansioitani. Jeesus sen kaiken teki.

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." Fil. 3:12

Aikojen vaihtuessa

"... Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi ..." Jes. 58:11 KR-92

"Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette." Fil. 4:19 KR-92

Jeesus - totuus, jota tarvitsemme

"Jeesus sanoi heille: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6  

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;" Joh. 8:31

"ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi " Joh. 8:32

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." Joh. 8:36 

"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen" Ef. 6:13 KR-92

 "Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan" Ef. 6:14 KR-92 

Jumalan armo kasvattaa meitä kuin puutarhuri kasveja...🌱☀️💦❤️🙂

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Titus 2:11-12 KR-92

Tänään minua lohdutti tämä

Kun hermostuminen eräisiin asioihin alkoi saada minusta liikaa valtaa, kaivoin esiin pienen punaisen UT:n, josta olen viivannut aiemmin minua rohkaisseita jakeita. Nyt osui silmiini rohkaisevana muistutuksena tämä: 

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matteus 28:20

Siispä on siis tänäänkin. Ja kaikkina muinakin ärsyttävinä, pelottavina, hermostuttavina, päivinä, jotka meitä tavalla tai toisella rassaavat! Hän on siinä mukana meidän kanssamme, ei jätä meitä huonoinpinakaan päivinä.

Kun ei minusta tullut "kelpo kansalaista"

Se oli aamun ajatus, jostakin tullut. Kun jäin miettimään sitä enemmän, totesin itselleni, että se  kelvottomuuden kokemus on aika syvä. Kelvottomuutta voidaan kokea kyllä monella rintamalla, monella tavalla. Ja jos sitä kokee useammallakin rintamalla, ja vaikka kaukaakin lähtöisin, ei ihme sitten, jos kokemus tuntuu olevan syvä. Aikamme yleiset asenteet vaikuttaa myös siihen, kuinka itsensä kokee, kun annetaan näkemyksiä millainen tulisi ikäänkuin olla ihmisen, jota voitaisiin kutsua "kelpo ihmiseksi". Jos et nyt tavoita tässä ajatusteni laukkaa, ei se mitään. Se ei ole sitten tarpeenkaan. Mutta jos sinullakin tuntuu jotenkin olevan sellainen kokemus, olisikohan sinullekin lohduttavaa sanomaa näistä jakeista, joita minulle tämän aamun päivän jakeet tarjoilivat - niin sopivana niihin mietteisiini.

"Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen." Dan. 9:18 KR-92

"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa." Ef. 3:12 KR-92

Ja vielä tämäkin oli:

"Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen, joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama. Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen ja rukoili: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut."

Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja ja sanoi: " Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti." Luuk. 5:12-13 KR-92

Tuon Jeesuksen parantaman miehen kokemus oli olla sellainen, ettei kukaan edes olisi saanut lähestyä häntä, saati sitten koskettaa! Jeesus olisi voinut sanoa vain sanan, ja mies olisi tervehtynyt.  Mutta Jeesus ojensi kätensä ja kosketti! Jeesus tiesi miehen tarvitsevan sitä kosketustakin, sillä hän oli ollut pitkään saastaisen kirjoissa ja siten täysin ilman toisten lähellä oloa. Tajuamme tämänkin muuten nykyään paremmin, kuin muutamia vuosia aiemmin, sillä opettihan  korona meille tätäkin asiaa, mitä on olla toisista niin erotettu.

Niin Jeesus katsoi heihin...❤️

"NIIN JEESUS KATSOI HEIHIN ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." Matt. 19:26 

Tilanne oli se, että rikas nuori mies oli mennyt... Kenties Jeesus katseli ensin hänen jälkeensä, kun samalla puhui omilleen siitä, miten vaikeaa voi joillekin olla taivastielle lähtö... Niin vaikeaa, että opetuslapset ihmettelivät Jeesuksen käyttämiä sanoja* asiasta, ja sitten todeten, että "kuka sitten voi pelastua?" Se kuulosti niin mahdottomalta asialta, ettei kukaan voisi.... Mutta Jeesus muistutti, että on taho, joka kyllä kykenee tekemään meidän mahdottomuuksistamme mahdollista! 

Ehkä se alkaa siitä katseesta... "Jeesus katsoi heihin", eli myös meihin❤️ Ja teki meillekin mahdolliseksi mahdottoman, kun otti päälleen meidän syntivelkamme ja maksoi sen. 

---

* helpompi kamelin mennä neulansilmän läpi...

Erään illan iltarukouksesta tullut ajatus Jumalan anteeksiantoon meitä kohtaan liittyen

Iltarukoukseni oli Isä meidän -rukous. Tämä kohta: "...anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet..." sai aikaan mietteitä. Kun en halunnut enää nousta ylös, kirjoitin vanhaan kännykkään (jota herätyskellonani käytän),  muistiin tämän: "Todellinen anteeksianto vaatii vihan, katkeruuden ja koston luovuttamista..." Ja sen teki Jeesus meille, Jumala itse. Hänellä olisi paljon syytä vihata ja kostaa meille, olla katkera kaikesta vääryydestämme häntä kohtaan... Mutta Jumala armahtaa meitä uudestaan - ja uudestaan. Jeesus antoi meille anteeksiantoon liittyvän ohjeen: "...ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän...", antaa anteeksi, vaikka aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan tultaisiin sitä anteeksiantoa pyytämään samastakin asiasta!

Eikö sellainen Jumalan asenne rohkaise meitä! Aina saa tulla Hänen luokseen, eikä Hän katuvaa ulos heitä, vaikka olisi tultu jo ties monettako kertaa anteeksi pyytämään. Sen Jumalan suhtautumisen on varmastikin tarkoitus rohkaista meitä. Sanotaanhan Sanassa niinkin, että "eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen...".   On tarkoitus nousta ylös, eikä jäädä maahan masentuneena makaamaan oman huonouden tunnoissa. Se omassa huonoudessa rypeminen saa aikaan vähitellen turhautunutta paatumista; ajatuksin: - ei minusta ole mihinkään, ei minusta ole kuitenkaan Jumalan tahtoa täyttämään, joten mitä minä tässä enää edes yritän, antaa mennä sitten...

Ei Jumala tällaista tarkoittanut eikä tahdo. Hänhän sanoo jossain kohtaa, että "älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa erämaassa" ja "älköön kukaan teistä synnin pettämään paatuisi". Ja vielä tämä myös: "älkää heittäkö pois uskallustamne, jonka palkka on suuri".  Muistetaan omissa ahdingossamme Jumalan suuri rakkaus meitä kohtaan❤️ Hän ei halua, että yksikään hukkuu, vaan että saa ikuisen elämän, rauhan ja levon - Hänessä ja hänen luonaan.

"Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä". Vapahtaja on lähellä, aivan vierellä ihan❤️

Siunataan nykyajan uskon sankareita...

Tämän aamun luettavissa oli mm. Hebrealaiskirjeen kohta 11:32-40, jonka luin v. -92 suomennoksen mukaan. Kirjoitan sen tähän, koska se sai minua ajattelemaan niitä, jotka omassa ajassamme samankaltaisia uskon sankareita ovat, sillä heitä kyllä on. Muistetaan rukouksin heitä! 

"Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista ja profeetoista. 

Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen.

He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot.

Jotkut naiset saivat  kuolleet omaisensa elävinä takaisin. Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen. 

Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden. Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. 

He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteitaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin. He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa. 

Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet. Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä." Hebr. 11:32-40 KR-92

Tuonkaltaista voi havaita nykyajassakin.

Aamurukous

Jeesus, sinä tiedät tämänkin päivän asiat jo ennalta, vaikka me emme vielä tiedä, mitä kaikkea päivä sisällään pitää.

Rohkaiskoon se sinun edeltätietämisesi meitä tänään; meitä, jotka niin helposti hätäännymme ja pelokkaina katselemme ympärillemme, peläten vähän kaikkea.

"Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä."  Ps 37:23-24

Lapset ovat Jeesuksen sydämellä erityisesti!❤️

"Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja." Matt. 18:10 KR-92 

Jeesus oli hetkeä aiemmin kutsunut luokseen lapsen ja asettanut lapsen aikuisten esikuvaksi. Jeesus puhui tuossa ylläolevassa jakeessakin juuri lapsista. He olivat/ovat Jeesukselle tärkeitä. Ja taivaassakin heitä pidetään ilmeisesti erityisasemassa aivan.

Jännä huomio tältä aamulta. Vilkaisin kalenteria, nimipäiväsankareina tänään mm. Raimo. Mietin siinä, että Jumala kaikki Raimot tuntee. Mieleeni tuli sitten myös lapsuudestani yksi pieni Raimo, ehkä n. 6-vuotias. Hän hukkui kotikylän jokeen. Se muisto toi mieleen kysymyksen: miksi? En tiedä minkä vuoksi niin saattoi käydä. Mutta kun sitten rupesin aamujakeitani lukemaan, luin myös tuon ylläolevan, joka minua nyt puhutteli. Raimokin oli tärkeä, kuten kaikki lapset. Siltikin vaikka tapahtui niinkuin tapahtui. Siinä lukiessani ihmettelin vielä, että miten minä olen lukenut näitä samoja jo eilen? No selitys oli se, että olin luettavanani vain ottanut nyt "väärästä" päivästä. Mutta se olikin kuitenkin nyt "oikea" tämän aamun muistoihin ja mietteisiini. Ja vaikka jo eilenkin olin sitä lukenut, niin siinä riitti vielä tällekin päivälle sanottavaa ja muistutettavaa.

Siunataan kaikkia lapsia!

(Näin sanoi kerran eräs henkilö, kun puhui meidän lapsestamme, ettei hän tarkoita, että vain häntä siunataan, vaan siunataan kaikkia lapsia...)❤️

---

Tässä toisen blogini taannoinen juttu, jossa kesken jäänyt kuva siitä, kun Jeesus on ottanut lapsia syliinsä...

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/10/siina-ne-lapset-niin-luottavaisena-on.html

Odotusta hartaasti... Se ei ole aina helppoa...

"... Minulla on vastedeskin aihetta iloita, sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni. Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niinkuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen." Fil. 1:18-20 KR-92

Paavalikaan ei ollut itsessään mikään superihminen; ei täydellinen. Varmasti voinee  sanoa niinkuin Jeesuksesta sanottiin: "kaikessa kiusattu niinkuin mekin". Paavali odottaa ja toivoo - vieläpä hartaasti!  "Kuinka kukaan sitä toivoo, minkä jo näkee? Paavali koki samat kiusat, tarpeet ja muutokset, mitkä mekin,  syntisenä ihmisenä laillamme, sillä eihän hän ollut Kristus. Paavali ei ollut Jumala, ei täydellinen, ei pyhimys, mutta hän oli sitkeä ja kärsivällinen Herransa työmies. Sen Herran, joka itse oli kutsunut tämän työntekijän  palvelukseensa, aivan yllättäen ja ilman inhimillisiä soveltuvuuskokeita.  Herra tiesi kenet kutsui, sillä olihan hän seurannut tätä miestä jo alusta alkaen. Hän kutsui työntekijäkseen miehen, joka kykeni odottamaan kärsivällisesti, vaikka asiat eivät hänen kannaltaan näyttäneet usein kovin hyviltä, vaan veivät moniin ahdinkoihin. Vaan niiden kautta... niinkuin meidänkin kohdallamme, "monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Jumalan valtakuntaan". 

 

Rohkaisun sana

"... kun Herran, Jumalani, käsi johdatti minua, sain rohkeutta..." Esra 7:28 KR-92

Sellainen havainto meitäkin rohkaisisi. Epäilemättä Esrakin oli ensin huolissaan, että miten asiat mahtavat mennä, mutta huomatessaan Jumalan puuttumista asioihin, seurasi rohkeuttakin. Sitä oli Esra nyt Jumalalta saanut. Jakeenkohta olikin Esran ylistyksestä Jumalalle. Sitähän mekin kaipaamme omissa ahdingoissamme, että saisimme avun ja voisimme iloiten ylistää siitä.

Muuttukoon meidänkin apeutemme, pelkomme ja kyvyttömyytemme vielä rohkeudeksi ja ylistykseksi Jumalan avulla☀️

---

Löysin aamulla "sattumalta" Raamattuni välistä lappusen, johon olin kirjoittanut joitakin jakeita Esralta. Lainaamani kohdan olin oikein korostanut erottuvammaksi. Ehkäpä siinäkin oli johdatusta - sattuman sijaan - että se osui käsiini, koska olin herännyt  niin ankein mielin. Lappunen virkisti mieltäni; Jumala voi johdattaa ja rohkaista.

Pieni rukous

- Anteeksi Jeesus, että olen tällainen känkkränkkä...

- Älä pyytele anteeksi. En minä sinua syytä. 

"Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?"

Sinä et syytä. Annat anteeksi. Ja rakastat.

Jeesus: Ylipappi ja syntiuhri. Meidän hyväksemme...

"Koska meillä siis on ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme." Hepr. 4:14-16 KR-92

"Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi. Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtäväisesti tietämättömiä ja erehtyviä, ja heikkoutensa tähden hänelllä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansankin puolesta. Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui Aaroninkin. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, ja toisessa paikassa: - Sinä ole pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." j. 5:1-6 

"Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta." j. 5:10

"Jos  jo Leevin heimon pappisvirka, joista Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin? Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki." j. 7:11-12

"Asia käy selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta. Hänestä kirjoitukset todistavat: - Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta. Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se on heikko ja hyödytön: eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle ne olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa." j. 7:15-19

"Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden. Tulemme nyt asian ytimeen: Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle. Hän toimittaa nyt palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse." j. 7:28-8:2

"Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka ei siis kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen" j. 9:11-12

Joka yrittää maksaa lahjasta, ei ole ymmärtänyt, mistä siinä on kyse*💡

"Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 6:23 KR-92

* Sana elämään - kommentaariraamattu selitti yllä olevaa jaetta otsikon tapaan.

Niinpä... Ilmeisesti on niin, että meidän täällä pohjolassa on sitä vaikea ymmärtää.  Vaikea sitä onkin käsittää, jos on tottunut siihen, että kaikesta pitäisi jotenkin maksaa, tai ainakin antaa vastalahja. 

Mutta olen saanut kuulla sellaisen ihmisen selvitystä elävästä elämästä, joka on tottunut ihan toisenlaiseen; kun on epäkohteliasta yrittää maksaa saadusta, ja kuinka sukulaisten ja naapureidenkin osaksi tulee sellainen huolenpito, jollaista ei ole tiennyt olevan olemassakaan. Joku jopa myy omaisuutensa toista auttaakseen! 

Tulee mieleen, että Jeesus antoi kaikkensa meidän puolestamme, kun antoi elämänsä! Ja me yritämme jotain maksua tai vastalahjaa hänelle tyrkyttää... Ei hän sellaisia kaipaa, eikä tarvitse!  Häntä kylläkin ilahduttaa juuri se, että me otamme vastaan sen, jonka hän antoi! Ja iloitsemme siitä - lahjasta! ❤️ 

Niinhän mekin tykkäämme, kun lahjaa annamme, että se ilahduttaa. Emme kaipaa mitään turhaa kursailua, tai kinastelua siitä, että voiko sellaista nyt ottaa vastaan. Iloitsemme toisen ilosta, kun lahja iloiten otetaan vastaan😊

Jumalan rakennus - alusta loppuun asti

"Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme." Hebr. 3:6 KR-92

"Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: - Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa." jakeet 7-8

"Varokaa siis veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet." jakeet 12-14

Hebr. 3:6, 7-8, 12-14 KR-92

Unohtumattomia päiviä, tavalla ja toisella!

Aamun luettavista halusin ottaa talteen tämän:

"Tuona päivänä uhrattiin suuret teurasuhrit, ja kaikki riemuitsivat, sillä Jumala oli antanut heille suuren ilon. Myös naiset ja lapset olivat riemussa mukana, ja ilonpito kuului Jerusalemista kauas." Neh. 12:43 KR-92 

Niin suuri ilo! Kyse oli muurin vihkiäisjuhlasta. 

---

Sitten luin myös jakeita Joh. luvusta 16. Siinä oli siitä päivästä ja hetkestä kun Jeesus ristiinnaulittiin. Sen on täytynyt olla Marialle, Jeesuksen äidille, sekä muille läheisille, elämän hirvein päivä!: Miten näin saattoi käydä? Mitä olivat kaikki ne saadut lupaukset? Missä on Jumala? Olenko ymmärtänyt kaikki väärin? Eikö mitään muuta ollut tarkoituskaan olla? Mutta mitä se kaikki tarkoitti?

Ja mieleen muistuu Marialle sana sydämen läpi käyvästä miekasta hänellekin... Tämä se on, ei mitään pahempaa voisi ollakaan! Mutta mitä se kaikki tarkoittaa?..., jatkavat ajatukset kiertokulkuaan kuin kehää. 

Mutta niille tulee päätepisteensä ylösnousun päivänä! Tulee ihan ennenkokematon riemun ja ilon päivä☀️ Ja siitä ilosta mekin saamme osamme. Meitäkin  rakastettiin niin paljon! Meitä jokaista, joka vain haluaa sen Jeesuksen antaman lahjan itselleen. Jeesushan sanoi itse, että sitä joka hänen tykönsä tulee, hän ei heitä ulos.

Ajatellen hyvää, ja siitä iloiten. Samalla rukoillen sitä, mitä kaipaamme...

"Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta."  1. Tess. 5:16-18 KR-92

Iloitse siitä, mikä sinulle iloa tuo. Ja mitä kaipaat, siitä puhu Jumalalle.

Yllä ollut jae oli kirkon päivän jakeissa luettavana. Samoin oli jakeita Paavalin  kirjeestä Filemonille. Siinä Paavalin kirjeessä on tavallaan samaa. Paavali iloitsee ja kiittää Jumalaa Filemonin uskosta Herraan ja hänen rakkaudestaan pyhiä kohtaan. Se kaikki oli Paavalia ilahduttanut ja rohkaissut suuresti.  Sitten oli se toinen asia; pyyntö, jonka Paavali tahtoo esittää uuden poikansa puolesta. Paavali anoo hänelle paluuta yhtä rakkaana veljenä, kuin jos hänet itsensä otettaisiin vastaan. Paavali on kirjeessään nöyrä, ei käske, vaan pyytää. 

Ja etsiessäni vielä Raamatun kohtaa - toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa, tuli vastaan eräs blogiteksti Aamun ensimmäinen -blogista,  ja siinä oli myös samankaltaisia kehoituksia, mutta nyt ne olivat Roomalaiskirjeen luvusta 12, muun muassa. Tuossa alla linkki mainitsemaani juttuun:

http://aamunensimmainen.blogspot.com/2016/06/toistenne-kunnioittamisessa-kilpailkaa.html

Hän ei katso halveksien heikkoa ja kurjaa

"Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa! 

Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei hän kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin." Ps. 22:24-25 KR-92

Katso taivaalliseen valoon, näe se! Ja rohkaistu siitä ☀️

"Sillä te ette ole käyneet... ette synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn... tykö..." Hebr. 12:19

 

"vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö

ja elävän Jumalan kaupungin, 

taivaallisen Jerusalemin tykö,

ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, 

taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö,

ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, 

ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, 

ja uuden liiton  välimiehen, Jeesuksen tykö

ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri."

Hebr. 12:22-24

---

Aiemmin otetut kuvat sopivat myöhemmin löydettyihin jakeisiin. Jakeet rohkaisivat minua ja antoivat voimaa sinä aamuna, jolloin ne vihkoonikin kirjoitin.

Autuas se joka uskoo, vaikka ei näe...

 "...kun hän vielä oli kaukana, 

näki hänen isänsä hänet..."

Taisi olla Isä joka ensiksi näki sen, joka oli tulossa...

"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi." Luuk. 15:20

Isä teki tämän, vaikka poika ei ollut ehtinyt vielä sanoa tai tehdä mitään! Ja kun poika rupesi puhumaan mitä hänen sydämellään oli, isä käski vain tuoda pojalle puhtaat vaatteet, ja laittaa juhlat pystyyn!

"Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa, ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään." Luuk. 15:22-23

 

"...Autuaat ne, jotka eivät näe

 ja kuitenkin uskovat!" 

Joh. 20:29 

Jeesuskaan ei hylännyt  epäilevää Tuomasta, vaikka sanoi noin.

Hän sanoi myös tämän: "..."Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi  ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." Joh. 20:27

"Ja autuas se, joka uskoi;

sillä se sana on täyttyvä,

mikä hänelle oli tullut Herralta!"

Luuk. 1:45

Kun mittakaavaa sain omasta kodista

Joku voi ajatella, että onpa minulla omituiset mielenkiinnon kohteet... Mutta kun kerran lueskelen Raamattua, niin jotkut asiat tulee selvemmäksi itselle, jos löytyy joku tuttu asia, josta voi ikäänkuin ottaa mittakaavaa, tms. Joidenkin asioiden kohdalla vaikkapa matkustelevat ihmiset voivat ehkä saada uusia näkymiä luettuun, kun ovat silmillään nähneet jotain mihin luettuja asioita voi verrata. Niinkuin vaikkapa joku Turkin rannikko Paavalin matkoja lukiessa. 

Mutta nyt oli sellaista, johon minun oli helppo ottaa mittakaavaa oman kodin mitoista. Luetussa oli parin pylvään mittoja, jotka oli ilmoitettu kyynärämittoina. Kyynärä on helppo muuttaa metreiksi, sillä se on n. puoli metriä. Mainittu pylväs, tai pylväät, joita oli kaksi, olivat mitoiltaan n. 9 m pitkiä + pylväänpää n. 2,5 m. No meillä on olkkari 6 m pitkä, ja silmäilin sitten keittiötä sillä silmällä, että olisikohan olkkari ja keittiö yhdessä sitä pituusluokkaa? Otin mittannauhan käteeni ja mittailin. Niinpä tuo aika samoihin meni. No kun oli osunut vielä kyseisen pylvään ympärysmittakin silmiini, joka oli 12 kyynärää, eli 6 m, niin mittailin vielä keittiön korkean kaappiryhmän mittojakin sen mittannauhani kanssa. Siihen tuli mitaksi vajaa 4 m, joten tuumin mielessäni, että jos kaapin pyöristäisi, niin se alkaisi varmaan ollakin aika likellä pylvään ympärysmittaluokkaa. 

Näin miettiessä niiden pylväiden mittasuhteet tuli minulle ikäänkuin näkyväksi, eivätkä jääneet vain käsittämättömiksi maininnoiksi, kun niitä luki. Mielikuvitus näki eräässä kohdassa - kun ne pois sanottiin kuljetetun - ne valtavat pylväät kuin vaakatasoon laitetun, ja kuljetusta odottamassa. Aivan mieletön kuljetusurakka...

Isot pylväät, mutta mittakaavana saatoin käyttää omaa pienenpuoleista taloamme; neliöitä n. 85 meillä. Talo yhdelle aikanaan tehty, laajennettunakin siis vielä niin. Mutta niin vain meitä täällä kuusi henkilöä vuosikausia asui. Nyt on väki siitä vähentynyt. Mutta sitä se elämä on, kun poikaset yksi toisensa jälkeen lähtevät pesästä.

Näistä löytyivät mittatiedot:

1. Kuningasten kirja 7:13-23 (kun ne tehtiin)

2. Kuningasten kirja 25:13-17 (niiden poisvienti)

 

Sillä on merkitystä, kumpi on kyseessä...

 ... (vangin)vartija, vai henkivartija!

Ajattelen, että Pyhä Henki on meille ikäänkuin henkivartija. Pitää huolta koko ajan turvallisuudestamme... 

Pelkkä muu vartija (vangin, tms.) ei  niinkään turvaa sitä vartioitavaansa, vaan jotain muuta, ja vahtii ettei jonkun muun omaisuudelle, tms., käy vahinkoa. Sellainen  vartija ei ole ensisijaisesti meidän turvallisuutemme takia olemassa, (vaikka joskus sekin hyöty voi olla). Mutta taivaallinen vartija, Pyhä Henki, toimii koko ajan kaikessa meidän parhaaksemme.☀️

Uusi asema ja olinpaikka Jeesuksessa!☀️

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan," Kol. 1:13 KR-92

Hän, Jeesus, tuli hakemaan meidät pimeyden valtakunnasta ja toi meidät omaan valtakuntaansa; valkeuden valtakuntaan, jossa meillä on nyt sen kansalaisuus. Täysi kansalaisuus. Emme ole enää pimeyden valtakunnan orjia, vaan Isän Jumalan lapsia, tässä uudessa kotivaltakunnassamme, uudessa olinpaikassamme: valon valtakunnassa, jossa pimeys ei voi  hallita.

Haluan vielä korostaa sitä tapahtunutta muutosta, että meidät syntiset, likaiset, tuotiin sen rajan yli, ja meistä tehtiin heti sen valtakunnan kansalaisia, ja saimme myös heti lapsen aseman - ja perintöosan! Vaikka oppimisemme uuden valon valtakunnan kansalaisiksi  on vielä kovin kesken, "vaiheessa", on meillä silti täysi kansalaisuus siinä, kun meidät on siihen siirretty. Entisen valtakunnan hallintavalta ja "lait" ei päde täällä.

Ahdistuneelle sydämelle❤️

"Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen." Jes. 65:25 KR-92

"Mutta Jumala osoittaa rakkauttaan meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä." Room. 5:8 KR-92

"... sillä hänellä on valta sekä auttaa että lyödä maahan." 2. Aik. 25:8 KR-92

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemne, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!" Room. 8:34 KR-92

---

Lue myös Jesaja 53, siinä ennustetaan Jeesuksen kärsiminen hyväksemme.

---

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun  tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Jeesuksen sanat) Joh. 6:37 KR-92

"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." Room. 5:6 KR-92

"Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla Pyhän Hengen." Room. 5:5 KR-92

"Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden." Room. 5:21 KR-92

"Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15 KR-92

"Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi anmetut hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12  vanhempi käännös

(Kts. myös 1. Joh. 2:1-2) "...mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus..." 

Itseäni varten vihkoon kirjoitettuja. Ja nyt sinullekin tähän.❤️

Hänet on annettu meille!

"Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, ja lunastukseksi." 1. Kor. 1:30 KR-92

"Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus ..." Ef. 6:10-11 KR-92

"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus... " Ef. 6:13 KR-92

"... pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan." Ef. 6:14 KR-92

Koko varustus: vyö: totuus, haarniska: vanhurskaus, jalkineet: alttius rauhan evankeliumin julistamiselle,  kilpi: usko, kypärä: pelastus, miekka: Hengen = Jumalan sana. Jakeet 14-17 Ef. 6.

"Ottakaa" ja "pukeutukaa" toistuu monta kertaa. Ja  myös toisin ilmaistuna: "vahvistukaa", "kiinnittäkää", "sitokaa", ja vielä "seiskää lujina!". Ef. 6:10-17

Se varustus annettiin meille.  Mutta kuinka usein jätämme sen vain johonkin säilytykseen, koska ajattelemme itsemme arvottomiksi ottamaan  sitä; olemme liian huonoja ja syntisiä sotilaita. Se onkin totuus, ja se kirpaisee niin paljon, ettemme tahdo edes nähdä koko sotilasvarustusta juuri sen takia.  Ensinhän kehotettiin juuri se totuuden vyö sitomaan ylle, (jolla voidaan kaiketi ne liehuvat alusvaatteet sitoa kiinni). 

No, kun se oma syntisyys on niin kirpaisevasti havaittu, niin olisi myös syytä muistaa, että mitä se meidän ylipäällikkömme sanoi: "... en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä..." Matt. 9:13, Mark. 2:17, Luuk. 5:32 (v. -38 käännös)

Näistä, juuri meistä, syntisistä, hän kokoaa lisää sitä joukkoaan. Ja heille, eli meille, sitten antaa täydet varusteet! Ei mitään tarvi olla itsellä niistä ennestään. Ja jos jollakin jotain olisikin, se pitäisi kuitenkin vaihtaa siihen sotapäällikkön antamaan.

Siunausta sinulle, sinä Herramme sotilas, joka itsesi ihan kelvottomaksi tunnet! Meillä on tämä yhteinen merkki ✝️ jota kannamme sydämessämme ja varusteissamne!❤️

---

Omiin kipuiluihini tämän tekstin kirjoitin. Toivottavasti sinäkin saisit tästä jotakin rohkaisua, voimaa ja lohdutusta. Häneltä kaiken saamme. Oikein täysihoidon...

Se oli Jumalan kädessä!

Mikä niin? No se sodan voitto, kun nuori poika, (liekö ollut joku yläaste-amis/lukio -ikäinen?), voitti kokeneen, jättikokoisen sotilaan kaksintaistelussa. Samalla ratkesi koko sota, joka oli ollut pattitilanteessa jo pidemmän aikaa.

Vanha isä oli lähettänyt sen nuorimman poikansa ruokaa viemään sotilaana toimiville vanhemmille veljille. Ja samalla osa siitä lähetettiin myös sotapäällikölle. Tuomisina oli jyviä, leipää ja juustoa. Sotakentällä syntyi sitten pojan ja veljien välillä mielenkiintoista sananvaihtoa, kun veljet epäilivät pikkuveljen tulleen vain uteliaasti sotaa katsomaan. Mihin se pikkuveli ne lampaatkin oikein jätti? Mutta nuorukaista alkoi  suututtaa: "Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö täällä saa edes puhua?"

Siellä oli sotakentällä ns. tilanne päällä. Vastustajalla oli yksi jättikokoinen sotilas, joka haastoi kaksintaistelijaa itseään vastaan. Katsottaisiin sillätavoin, kuka sen sodan voittaisi. Halukkaita ei ollut. No eipä ihme, kun miehen keihään varsikin oli kuin kangaspuiden tukki, ja mies itse n. kolmemetrinen*. 

Mutta sitten tämä, veljien mielestä vain utelias, ilmoittautuu halukkaaksi! Tämä pikkusintti siihen jättiin verrattuna! Sen voittajalle oli tosin luvattu rikkautta, kunniaa ja prinsessakin... Mutta tälle uudelle sotilaspalvelukseen astuneelle ne olivat - vaikka kiinnostavia olivatkin - silti vasta toisella sijalla syynä. Häntä oli suututtanut eniten se, että tämä röyhkinys julkeasti pilkkasi "elävän Jumalan taistelurivejä"! 

No sitten hänelle puettiin taisteluvarusteet ylle. Ne muuten olivat kuninkaan omat varustukset. Mutta eihän tämä kokematon kaveri voinut niissä edes kävellä! Pois jouti yltä ne varusteet. Ihan omissa vaatteissa vain kävi taisteluun, mukanaan oma laukku, johon keräsi muutaman kiven linkoaan varten. 

Niillä varusteilla se sota voitettiin. Se oli Jumalan kädessä, sen sodan voitto. Jumala antoi sen Daavidille, koska hän palveli Jumalaa...

1. Samuelin kirjan luku 17, kertoo näistä. *Ja mittatiedon meille tutulla tavalla antoi Sana Elämään Kommentaariraamattu.